Ankea 90-luku

[Antw]

Eikös Yölinjalla ollut myöhemmin myös TV-ohjelma? Alunperinkin se tuli telkkarista testikuvan aikaan, mutta muistaakseni siitä tuli TV-ohjelmakin myöhemmin..

Wikipedian mukaan:

Ohjelmaformaattia kokeiltiin myös televisiossa vuonna 1992 Kolmoskanavalla, joka tehtiin Kolmostelevision ja Radio Cityn yhteistyönä. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Kolmoskanavalla esitetty ohjelma kuului yhtä aikaa myös suorana Radio Cityssä. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista. Ensimmäinen ohjelma esitettiin maanantaina 26. lokakuuta 1992 ja viimeinen sunnuntaina 6. joulukuuta 1992

Eli hyvin pieneksi jäänyt kokeilu ja oli jo 90-luvun alussa, radio-ohjelmahan jatkui aina vuoteen 2002 asti.

 

[Boulder]

Koe-eläinpuisto oli todella hauskaa settiä (en muista oliko varsinainen lähetys joskus päivällä mut uusinta tuli joskus yöaikaan) ja tuli räkätettyä yötöitä painaessa.

KEPpi lähetettiin lauantai-iltaisin. Pohjia ottaessa tai muuten vaan touhutessa aivan loistavaa kuunneltavaa. Noitahan löytyy sitten netistä läjäpäin, toimii edelleen. Ajelin yhtenä lauantaipäivänä kymmenen tunnin lenkin ja ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta kun kuuntelin pitkästä aikaa noita tallenteita siinä samalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Wikipedian mukaan:

Ohjelmaformaattia kokeiltiin myös televisiossa vuonna 1992 Kolmoskanavalla, joka tehtiin Kolmostelevision ja Radio Cityn yhteistyönä. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Kolmoskanavalla esitetty ohjelma kuului yhtä aikaa myös suorana Radio Cityssä. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista. Ensimmäinen ohjelma esitettiin maanantaina 26. lokakuuta 1992 ja viimeinen sunnuntaina 6. joulukuuta 1992

Eli hyvin pieneksi jäänyt kokeilu ja oli jo 90-luvun alussa, radio-ohjelmahan jatkui aina vuoteen 2002 asti.

Pirkka-Pekka Peteliushan parodioi tuota Viihdeohjelma tukholmassa...

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Tämäkin menee vähän samaan sarjaan ja sopii muutenkin ajan kuvaan ja sananvapauskeskusteluun.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[TommiZeliard]

Joo. Juuri tämä. Ja lähetyksessä oli usein samoja vakiosoittajia. Esim. Klunssila, joka oli kerran saanut nokkatippurin.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Legendaarinen Klunssila. Kaverin kanssa tuli öisin kuunneltua.

Netistä poimittua:
Klunssila, eli Markku Kullervo Lajunen, syntyi 1952 Rovaniemellä. Autona hänellä oli aina tuoreehko iso Mersu. Hän ajoi isänsä rakennusliikkeen konkkaan muutamassa vuodessa. Sen jälkeen Lajunen toimi panostajana/porarina louhintatyömailla. Lajunen muutti vaimonsa kanssa 90-luvulla Ouluun. Työmailla hän heitti aina härskiä läppää, minkä ansiosta Klunssilan esittäminen tuli ns. luonnostaan. Sairauksia oli (ja ääni kuulosti nelikymppisenä 80-vuotiaalta), mutta nenätippuri oli tietysti keksitty juttu. Lajunen kuoli 49-vuotiaana tasan vuosi WTC-iskujen jälkeen 11.9.2002.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[SheikYerbouti]

Tullut tänään tehtyä aikamatkaa 90-luvulle itselle parhaiten mieleen jääneiden mainosten muodossa. Kyllä vaan vievät samantien teinivuosiin.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

(aikaleima kohtaan 1:10, Chap mainos, "Aina kun mä syön Chappia mun on ihan pakko päästä joraa!")

 

[Mariini]

Tuo keltaisen börsän mainos on kyllä aikakautensa kulmioituminen, vaikeaa selittää zoomereille mikä juttu oli koko KP ennen nettiä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuo keltaisen börsän mainos on kyllä aikakautensa kulmioituminen, vaikeaa selittää zoomereille mikä juttu oli koko KP ennen nettiä.

Hyvinhän toi sopii nykyaikaan, kun videoiden tuottaminen on kaiken kansan huvia ja musiikki on lähes 100-prosenttisesti jotain joujou-räppiä.

 

[Antw]

Tuo keltaisen börsän mainos on kyllä aikakautensa kulmioituminen, vaikeaa selittää zoomereille mikä juttu oli koko KP ennen nettiä.

Mainos on toki legendaarinen, mutta ei kai tuon selittämisessä/ymmärtämises nyt mitään vaikeaa ole?

"Keltainen Pörssi oli suomalainen ilmoituslehti ja myöhemmin verkkopalvelu, jossa yksityishenkilöt ja yritykset saattoivat ostaa ja myydä käytettyjä tavaroita, palveluita ja kiinteistöjä."

 

[Jirza]

Eihän tuon Keltaisen Pörssin tilalle tarvitsisi laittaa kuin tori.fi, niin mainos ajaisi saman asian.

 

[Mariini]

Mainos on toki legendaarinen, mutta ei kai tuon selittämisessä/ymmärtämises nyt mitään vaikeaa ole?

Niin ennen oli sellainen kerran viikossa ilmestyvä lehti jossa piti max yhdellä kuvalla ja alkuperäisen Twiitin merkkimäärällä myydä tai ostaa romunsa, esim käytetyn auton. Ei mitään sisä/ulkokuvia ympäriinsä vaan yks mustavalkonen postimerkki ja muutama rivi kuvailua jonka perusteella lähdettiin pettymään toiselle puolelle Suomea kun se papan Amatsoni ei ollutkaan pelleiltään virheetön.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos jonkun yleissivistys on sillä tasolla, ettei tiedä että ennen vanhaan (ihan viime aikoihin asti tai vieläkin jossain varmasti) on ollut ihmisten myynti-ilmoituksia sanomalehdissä (ylipäätään), niin ei kai sellaista ihmistä kukaan voi auttaa.

Mutta vähän eksoottisempi juttu voi olla se, että ennen vanhaan oli myynti-ilmoituksia paikallisradiossakin... Munkin ATK-rompetta on sitä kautta myyty.

 

[jkaart]

Eihän tuon Keltaisen Pörssin tilalle tarvitsisi laittaa kuin tori.fi, niin mainos ajaisi saman asian.

Muistanko väärin vai taipuko Keltanen Pörssi myös sen ajan "Tinderiksi"?

 

[David ":DA" Imodium]

Jos jonkun yleissivistys on sillä tasolla, ettei tiedä että ennen vanhaan (ihan viime aikoihin asti tai vieläkin jossain varmasti) on ollut ihmisten myynti-ilmoituksia sanomalehdissä (ylipäätään), niin ei kai sellaista ihmistä kukaan voi auttaa.

Mutta vähän eksoottisempi juttu voi olla se, että ennen vanhaan oli myynti-ilmoituksia paikallisradiossakin... Munkin ATK-rompetta on sitä kautta myyty.

Keltainen Pörssi oli siitä mullistava, että perusilmoitus oli ilmainen. Muuta palstaa ei tuolloin ollut. Kaikki paikallislehdet ottivat pienen maksun.

Ei tarvinnut kuin leikata takasivulta lomake, täyttää se mitä tilaan mahtuu ja pudottaa sellaisenaan postilaatikkoon. Se oli jopa helpompaa kuin nykyiset alustat kaksi-ja-puolivaiheisine tunnistautumisineen ja satunnaisine uhups-eipä--osannut-koodari-tuota-miettiä -skenaarioineen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Keltainen Pörssi oli siitä mullistava, että perusilmoitus oli ilmainen. Muuta palstaa ei tuolloin ollut. Kaikki paikallislehdet ottivat pienen maksun.

Keltaiselle pörssillehän oli kilpailijakin, vastaava lehti, mikäs se olikaan nimeltään?

Anyway, ilmaista mainontaa oli myös esim. ruokakauppojen ilmoitustauluilla, paikallisradiossa ja toki myös online BBS:eissä, Usenetissä ja niin edelleen myös jo ysärillä, vaikka ei ollutkaan välttämättä valtavirtaa.

 

[David ":DA" Imodium]

Keltaiselle pörssillehän oli kilpailijakin, vastaava lehti, mikäs se olikaan nimeltään?

Nyt kun mainitsit niin niin saattoi ollakin - ja oisko ollu niin että se tuli mukaan siinä keltaisen pörssin viimeisinä vuosina? Ei kyllä tule millään mieleen nimeä nyt. Vähän oranssimpi, vähän parempi painolaatu. Joku tuollainen oli ehkä kädessäkin joskus.

 

[Miksuu]

Muistanko väärin vai taipuko Keltanen Pörssi myös sen ajan "Tinderiksi"?

Siihenkin, ja huumeveikojen yms rosvojen mainoskanavaks mitä kandee pölliä et vois saaha rahaa.. oli niiden luetuin pharmaka fennian ohella...

 

[Erkki_erikeepperi]

Nyt kun mainitsit niin niin saattoi ollakin - ja oisko ollu niin että se tuli mukaan siinä keltaisen pörssin viimeisinä vuosina? Ei kyllä tule millään mieleen nimeä nyt. Vähän oranssimpi, vähän parempi painolaatu. Joku tuollainen oli ehkä kädessäkin joskus.

Wikipediassa sanotaan, että KP oli vuonna 2012 Suomen suurin ilmoita-ilmaiseksi -lehti 80% markkinaosuudella, mikä siis viittaa siihen, ettei ollut ainoa peluri markkinoilla. (Mutta samana vuonna painettu lehti lopetettiin.)

Mutta ei nyt jaksa muistaa mikä se toinen olisi ollut nimeltään.

 

[Corle]

Keltaiselle pörssillehän oli kilpailijakin, vastaava lehti, mikäs se olikaan nimeltään?

Anyway, ilmaista mainontaa oli myös esim. ruokakauppojen ilmoitustauluilla, paikallisradiossa ja toki myös online BBS:eissä, Usenetissä ja niin edelleen myös jo ysärillä, vaikka ei ollutkaan välttämättä valtavirtaa.

Nyt kun mainitsit niin niin saattoi ollakin - ja oisko ollu niin että se tuli mukaan siinä keltaisen pörssin viimeisinä vuosina? Ei kyllä tule millään mieleen nimeä nyt. Vähän oranssimpi, vähän parempi painolaatu. Joku tuollainen oli ehkä kädessäkin joskus.

Olisko ollut sellainen kuin Palsta-lehti?

 

[Pekste]

Olisko ollut sellainen kuin Palsta-lehti?

Sehän se taisi olla. Tuossa on kuvakin

Palsta Ilmoituslehti 2003 nr 35 - Kunto: Hyvä - Antikvariaatti.net

Hinta: 4.00 €. Tuote on käytetty. Kunto: hyvä. Saatavilla: 1 kpl. Tyyppi: lehdet. Myyjä: KKalleria. Kategoriat: liiketalous - markkinointi.

www.antikvariaatti.net

 

[SheikYerbouti]

Sehän se taisi olla. Tuossa on kuvakin

Palsta Ilmoituslehti 2003 nr 35 - Kunto: Hyvä - Antikvariaatti.net

Hinta: 4.00 €. Tuote on käytetty. Kunto: hyvä. Saatavilla: 1 kpl. Tyyppi: lehdet. Myyjä: KKalleria. Kategoriat: liiketalous - markkinointi.

www.antikvariaatti.net

Oli alkujaan Puhelinpalsta, koska sinne soitettiin kaikki ilmoitukset. Minäkin ilmoitin useamman kerran. Sitten muuttui myöhemmin pelkäksi Palstaksi.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[kilroy1]

KP:llä oli myös sisarlehti Business Pörssi joka oli tarkoitettu pienyritysten välisiin ilmoituksiin.. sen taival jäi tosin aika lyhyeksi.

KP:stä tulee aina mieleen tapahtuma jonka jo eläkkeellä oleva kaverini kertoi.. hän oli postilla töissä ja yksi k-a kuski ilmoitti (radio tai arp? ) että autollinen mustalaisia yrittää ajaa auton viereen ja yrittää näyttää että kuorma-auton pitäisi pysähtyä, tätä tapahtunut jo useamman kilometrin ajan.

Kuskille annettiin ohjeet jatkaa matkaa ja postin valvomo (missä kaverini töissä) soittaa hätäkeskukseen poliiseille. Partio tulikin paikalle ja pysäytti mustalaiset. Syynä k-a:n pysäytysyrityksiin oli se että mustalaiset tiesivät auton tulevan lehtipainosta missä KP painetaan. He olisivat vain halunneet ostaa suoraan painosta tulleen uusimman KP:n jotta olisivat piikkipaikalla tekemässä parhaat kaupat ennenkuin muut saavat lehden käsiinsä..

 

[SgtBudde]

Verrattuna muutamaan viimeiseen vuoteen (maailmantilanne), 90-luku oli pelkkää voittoa (Tutkinto, vakityö, vaimo, jälkikasvu ja tietenkin ysäri-tekno)

 

[petepeluri]

Ala-asteella kyläkoulussa oli tummaihoinen luokkakaveri, eikä neekeri-sana todellakaan ollut ok. edes vuonna 1991, vaikken niin pitkälle kovin hyvin muistakaan. Mutta halventava sana se on minulle ollut niin pitkään kuin muistan, vaikka samalla tavalla sitä edelleen tuttavapiirissä käytetään ja naureskellaan kuin 30 vuotta sitten.

Nuohoojan apulaiseksi ja nokikepiksi huutelusta ei mitään sen kummempaa seurannut ysärillä. Nykyään vähän eri meininki.

 

[taski]

Kyllä meillä ainakin noin 10 000 asukkaan kunnassa ihan aikuisia myöden ysärin alkupuolella puhuttiin neekereistä. Koulussa oli yksi tummaihoinen tyttö, niin muistan elävästi kun aina hänestä jotain keskusteltaessa aikuiset tarkensivat että puhutaanko nyt siitä neekeritytöstä. Ei sitä osannut se kyseinen tyttökään pitää pahana sanana, ainoastaan se oli tapa erotella arjalaiset tummemmista.
En tiedä osaisinko olla siitäkään pahoillani jos minua joku sanoisi arjalaiseksi - minähän olen.

 

[takomo]

Kyllä meillä ainakin noin 10 000 asukkaan kunnassa ihan aikuisia myöden ysärin alkupuolella puhuttiin neekereistä. Koulussa oli yksi tummaihoinen tyttö, niin muistan elävästi kun aina hänestä jotain keskusteltaessa aikuiset tarkensivat että puhutaanko nyt siitä neekeritytöstä.

Yksi käyttö, jossa sanaa tuli jossain määrin viljeltyä oli autojen varustetaso: neekerimalli = hinnat alkaen ilman mitään varusteita.
"Ei tämä mikään neekerimalli ole" tai "Hieno peli mutta vähän aneeminen näin neekerimallina".

 

[Nomber]

Nuohoojan apulaiseksi ja nokikepiksi huutelusta ei mitään sen kummempaa seurannut ysärillä. Nykyään vähän eri meininki.

Tuohan oli ihan arkipäivää telkkariohjelmissakin, ei nokikeppi sanassa ollut mitään pahaa. Esim. Hyvät herrat ohjelma on jäänyt mieleen tästä.

 

[valexi]

Ala-asteella kyläkoulussa oli tummaihoinen luokkakaveri, eikä neekeri-sana todellakaan ollut ok. edes vuonna 1991, vaikken niin pitkälle kovin hyvin muistakaan. Mutta halventava sana se on minulle ollut niin pitkään kuin muistan, vaikka samalla tavalla sitä edelleen tuttavapiirissä käytetään ja naureskellaan kuin 30 vuotta sitten.

Neekerin poika – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Mikko Alatalo on ainakin ko. kappaleen levyttänyt 1993, eikä tuosta minun mielestä kukaan mieltään pahoittanut. Radiossakin tuota soitettiin ihan taajaan ja pidettiin muutenkin hyvän mielen kappaleena.

 

[tilaus]

DAT-nauhurit taisi olla 90-luvun juttu. Ensimmäisiä digitaalisia tallennusvälineitä kuin myös adat (studiokäytössä) DAT:n etu oli 2h tallennusaika sekä 48khz näytteenottotaajuus joka mahdollisti leveämmän kuuloalueen. Sony DTC-670 nauhuri maksoi muinoin saksassa reilu 1000 dmk paikallista valuuttaa.

 

[Partis]

Kyllä meillä ainakin noin 10 000 asukkaan kunnassa ihan aikuisia myöden ysärin alkupuolella puhuttiin neekereistä.

Ja näitähän myytiin vielä 2001 vuonna, mutta saman vuoden syksynä nimi muutettiin brunbergin suukoksi.

 

[ElReino]

Pohjois-Karjalan journalistiyhdistys omistaa Liperin Pyhäselällä saaren, jonka nimi oli vuoteen 2020 saakka Neekerisaari. Nimi johtui vanhasta nimityksestä lehtineekeri. Vaasassa oli asuinalue nimeltä Negerby (Neekerikylä). Nimi muutettiin Aaltopuistoksi 2013. Mikkelissä on alue nimeltään Neekeriharju ja sen niminen asunto-osakeyhtiö taitaa olla olemassa edelleen. Vielä on töitä kielipoliiseille, ei se loppunut 1990-luvulle.

 

[Delay]

DAT-nauhurit taisi olla 90-luvun juttu. Ensimmäisiä digitaalisia tallennusvälineitä kuin myös adat (studiokäytössä) DAT:n etu oli 2h tallennusaika sekä 48khz näytteenottotaajuus joka mahdollisti leveämmän kuuloalueen.

Joo, DAT oli meilläkin töissä yleisessä audiotallennuskäytössä 90-luvulla ja vielä 2000-luvullakin. Kuluttajakäytössä tuota ei käytännössä ollut, joitakin satunnaisia muusikkoja tai hifihörhöjä lukuunottamata.

Noissa ammattikäyttöön suunnatuissa nauhureissa oli myös se hyvä puoli, että tukivat S/PDIF-protokollan lisäksi myös AES/EBUa

 

[jak]

Neekerin poika – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Mikko Alatalo on ainakin ko. kappaleen levyttänyt 1993, eikä tuosta minun mielestä kukaan mieltään pahoittanut. Radiossakin tuota soitettiin ihan taajaan ja pidettiin muutenkin hyvän mielen kappaleena.

Esko Valtaoja sai woke-väen haukkomaan henkeä muutama vuosi sitten juuri tästä sanasta.
kirjoitti kolumniin sen jälkeen:

"Vuonna 2004 akateemikko Kaisa Häkkinen kuvaili sanaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa: ”Hyvin tummaihoiseen ihmiseen viittaava neekeri on lainaa ruotsin sanasta neger, joka alkuaan juontuu muinaisranskan sanasta negre."
"Jos englanninkielisissä uutisissa kerrottaisiin Suomen televisiossa käytetyn ”N-sanaa”, kuulija ymmärtäisi väärin. Englannin ”N-sana” on juuri tuo ”nigger”, jolle kyllä löytyy suomalainen vastine."

sattumalta lähes samaan aikaan Yhdysvaltojen presidentti puheessaan muisteli mahtavaa neekeriä joka pelasi neekeriliigassa

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

tässäkin tapauksessa se rasistinen tarkoitus on useammin kuulijan päässä kuin sanojan

 

[takomo]

DAT-nauhurit taisi olla 90-luvun juttu. Ensimmäisiä digitaalisia tallennusvälineitä kuin myös adat (studiokäytössä) DAT:n etu oli 2h tallennusaika sekä 48khz näytteenottotaajuus joka mahdollisti leveämmän kuuloalueen. Sony DTC-670 nauhuri maksoi muinoin saksassa reilu 1000 dmk paikallista valuuttaa.

C-kasetin digitaaliseksi korvaajaksi tuo kai oli kehitetty mutta ei lyönyt koskaan kuluttajamarkkinoilla läpi. Teknologia oli kallista (sama periaate kuin videonauhurissa) ja laatu mahdollisti identtiset, pakkaamattomat digitaaliset kopiot. Hyvä laatu sai ääniteteollisuuden takajaloilleen - ei näin hyvästä saanut tehdä kuluttajaformaattia.

Digital Audio Tape - Wikipedia

en.wikipedia.org

Kun tähän saakka audioteknologiassa oli aina vain pyritty kehittämään parempaa ja autenttisempaa äänentoistoa, niin olikohan tämä ensimmäinen teknologia, jossa "liian hyvä" laatu muodostui esteeksi kuluttajaformaateille? CD kelpasi, koska digitaalinen kopiointi näytti vielä mahdottomalta, mutta kopiointiformaatti ei saanut olla liian hyvä. Tästä sitten alkoi lasku kohti yhä pakatumpaa kuraa.

 

[tilaus]

C-kasetin digitaaliseksi korvaajaksi tuo kai oli kehitetty mutta ei lyönyt koskaan kuluttajamarkkinoilla läpi. Teknologia oli kallista (sama periaate kuin videonauhurissa) ja laatu mahdollisti identtiset, pakkaamattomat digitaaliset kopiot. Hyvä laatu sai ääniteteollisuuden takajaloilleen - ei näin hyvästä saanut tehdä kuluttajaformaattia.

Digital Audio Tape - Wikipedia

en.wikipedia.org

Kun tähän saakka audioteknologiassa oli aina vain pyritty kehittämään parempaa ja autenttisempaa äänentoistoa, niin olikohan tämä ensimmäinen teknologia, jossa "liian hyvä" laatu muodostui esteeksi kuluttajaformaateille? CD kelpasi, koska digitaalinen kopiointi näytti vielä mahdottomalta, mutta kopiointiformaatti ei saanut olla liian hyvä. Tästä sitten alkoi lasku kohti yhä pakatumpaa kuraa.

Samaa mieltä, varmaankin em. syistä CD:n taajuusalue laskettiin 22khz. Jossain aiemmin joku kertoi miten HiFi-videonauhurin stereoääniraita pesee edelleen äänenlaadussa dig.tallenteet. Dig. äänitteissä signaalista otetaan näytteitä jolloin näytteiden väli jää taltioimatta, sekä yleensä kompressoidaan voimakkaasti. Kun taas äänisignaali tallentuu äänipään/rummun välityksellä nauhalle niin silloin siitä ei leikata pois informaatiota : -)

 

[ravallo]

Samaa mieltä, varmaankin em. syistä CD:n taajuusalue laskettiin 22khz. Jossain aiemmin joku kertoi miten HiFi-videonauhurin stereoääniraita pesee edelleen äänenlaadussa dig.tallenteet. Dig. äänitteissä signaalista otetaan näytteitä jolloin näytteiden väli jää taltioimatta, sekä yleensä kompressoidaan voimakkaasti. Kun taas äänisignaali tallentuu äänipään/rummun välityksellä nauhalle niin silloin siitä ei leikata pois informaatiota : -)

CD oli tavallaan tietynlaisen HiFi:n loppu, kun oli luotu tallennusformaatti jonka kyvykkyys ylitti ihmiskorvan ja josta tuli riittävän edullinen jokaiselle musiikinkuluttajalle. High-end -valmistajien onneksi kuitenkin kaikki vaihtovirtaan perustuva elektroniikka on niin hankalasti ymmärrettävää, ettei bisnes myöskään tuossa äänentoistoketjun tallennepäässä loppunut.

Äänen häviöllinen pakkaus oli tavallaan seurausta siitä, että CD:n laatu oli liiankin hyvää, ja perus kuluttaja pystyi tekemään siitä vielä melkoisia kompromisseja. Ei tarvi olla edes mikään kultakorva että esm. minidiscin heikkoudet kuulee, samaten kuin vanhojen mp3 -enkoodereiden, mutta silti kelpasi kuluttajille, kun formaatti oli muuten kätevä. Heikkoudet eivät välttämättä olleet edes suoraan bitratesta tai muista teknisistä rajoitteista johtuvia, vaan ehkä enemmänkin siitä ettei se algoritmin psykoakustiikka ollut ehkä vielä ihan loppuun asti hiottua.

90-luvun loppuun mennessä enkooderitkin alettiin saada sellaiseen kuosiin että eroja häviöllisen ja häviöttömän välillä on aika vaikea erottaa.

 

[Wasabrod]

Samaa mieltä, varmaankin em. syistä CD:n taajuusalue laskettiin 22khz. Jossain aiemmin joku kertoi miten HiFi-videonauhurin stereoääniraita pesee edelleen äänenlaadussa dig.tallenteet. Dig. äänitteissä signaalista otetaan näytteitä jolloin näytteiden väli jää taltioimatta, sekä yleensä kompressoidaan voimakkaasti. Kun taas äänisignaali tallentuu äänipään/rummun välityksellä nauhalle niin silloin siitä ei leikata pois informaatiota : -)

Riittävän korkealla näytteistystaajuudella informaatiota leikataan vasta niin korkeilta taajuuksilta, että ihmiskorva ei niitä kuule, joten merkitys on olematon.

Mutta, cd:n tapauksessa näytteet samalla digitalisoidaan, ja tässä hukataan informaatiota, joka on kuuloalueen sisällä. "Äärettömän" tarkkuuden analogiasignaali porrastetaan 16-bittiseksi, joka taitaa olla juuri ja juuri niin tarkka, että sitä ei ihminen erota analogisesta signaalista. Jos kiinnostaa, niin asiaa voi testata super-audio cd:llä, joissa on enemmän tarkkuutta.

Edit. Kun meni offtopiciksi, niin laitetaan aiheeseen liittyen, että 90-luvulla oli kaverilta ostettu halpa x486, joka oli niin tuhnu ettei se jaksanut edes soittaa sen ajan mp3:sia, mutta musiikin kuuntelu onnistui laittamalla asetuksen, jolla ääni dekoodattiin monona, silloin se soi, mutta ei se hirveän hyvältä kuulostanut

 

[Delay]

CD kelpasi, koska digitaalinen kopiointi näytti vielä mahdottomalta, mutta kopiointiformaatti ei saanut olla liian hyvä. Tästä sitten alkoi lasku kohti yhä pakatumpaa kuraa.

S/PDIF protokollassa on olemassa kopiosuojabitti, jota kaikkien kuluttajavehkeiden piti noudattaa. Ammattivehkeiden tukema AES/EBU (joka on pitkälti yhteensopiva SPDIF:n kanssa) sisälsi teknisesti ottaen myös tuon saman bitin, mutta siitä laitteiden tarvinnut välittää. Eli teoriassa kuluttajapuolella kopiointiongelmaa ei ollut - sellainen toki syntyi heti siinä vaiheessa, kun tekniikka kehittyi sen verran, että tietokoneilla oli mahdollista ripata CD kovalevylle.

 

[Delay]

"Äärettömän" tarkkuuden analogiasignaali porrastetaan 16-bittiseksi, joka taitaa olla juuri ja juuri niin tarkka, että sitä ei ihminen erota analogisesta signaalista. Jos kiinnostaa, niin asiaa voi testata super-audio cd:llä, joissa on enemmän tarkkuutta.

Joo, dynamiikka tai resoluutio. Molempia käytetään. Ihmiskorvan dynamiikka on jossakin 120-130 desibelin välillä, vähän ihmisestä ja kuultavista taajuuksista riippuen. CD-levyllä teoreettiinen maksimi on 96. Tämä tulee helposti esille musiikilla, jossa on hyvin, hyvin hiljaisia kohtia muun musiikin seassa. Jokainen lisäbitti resoluutioon tuo 6 desibeliä lisää dynamiikkaa. Tuo ns. "kvantisointikohina" on kyllä sellainen, jonka oppii kuulemaan, jos esim. työnsä puolesta näitä pyörittelee

Tämä ei ole kuitenkaan ihan niin suoraviivaista, koska näytteistystaajuus ja dynamiikka ovat jossain määrin naimisissa - ylinäytteistystekniikoilla voidaan saavuttaa suurempi dynamiikka, kuin bittisyvyys antaisi ymmärtää.

Super Audio CD (joka siis julkistettiin -99, eikä tämäkään innovaatio liian suurta kansansuosiota saavuttanut ), on teknisesti 1-bittinen tallenne huikeasti ylinäytteistettynä, jolloin saavutetaan n. 120dB:n dynamiikka.

Edit. Kun meni offtopiciksi, niin laitetaan aiheeseen liittyen, että 90-luvulla oli kaverilta ostettu halpa x486, joka oli niin tuhnu ettei se jaksanut edes soittaa sen ajan mp3:sia,

Joo, jos normaaleista CPU:ista puhutaan, niin CD-tasoisen mp3:n dekoodaaminen on n. 20 mipsin homma. 25Mhz:n 486 on vähän siinä ja siinä

Mutta joo, alkaa mennä off-topikiksi, ei näistä sen enempää.

 

[Algron28]

C-kasetin digitaaliseksi korvaajaksi tuo kai oli kehitetty mutta ei lyönyt koskaan kuluttajamarkkinoilla läpi. Teknologia oli kallista (sama periaate kuin videonauhurissa) ja laatu mahdollisti identtiset, pakkaamattomat digitaaliset kopiot. Hyvä laatu sai ääniteteollisuuden takajaloilleen - ei näin hyvästä saanut tehdä kuluttajaformaattia.

Digital Audio Tape - Wikipedia

en.wikipedia.org

Kun tähän saakka audioteknologiassa oli aina vain pyritty kehittämään parempaa ja autenttisempaa äänentoistoa, niin olikohan tämä ensimmäinen teknologia, jossa "liian hyvä" laatu muodostui esteeksi kuluttajaformaateille? CD kelpasi, koska digitaalinen kopiointi näytti vielä mahdottomalta, mutta kopiointiformaatti ei saanut olla liian hyvä. Tästä sitten alkoi lasku kohti yhä pakatumpaa kuraa.

Ei levyteollisuus aikanaan ollut CD-levyn suhteenkaan täysin iloinen koska se oli uhka niiden bisnekselle. CD-levy kun ei kulu käytössä oikein säilytettynä ja käytettynä toisin kuin sitä edeltäneet äänimediat ja tuo kuluminen taas mahdollisti sen että levy-yhtiön pystyivät uudelleenjulkaisemaan samaa paskaa kerta toisensa jälkeen kun ihmiset ostisvat rikkoutuneiden ja vioittuneiden levyjen tilalle uusia.

 

[ravallo]

Ei levyteollisuus aikanaan ollut CD-levyn suhteenkaan täysin iloinen koska se oli uhka niiden bisnekselle. CD-levy kun ei kulu käytössä oikein säilytettynä ja käytettynä toisin kuin sitä edeltäneet äänimediat ja tuo kuluminen taas mahdollisti sen että levy-yhtiön pystyivät uudelleenjulkaisemaan samaa paskaa kerta toisensa jälkeen kun ihmiset ostisvat rikkoutuneiden ja vioittuneiden levyjen tilalle uusia.

Tosin käytännössä se johti siihen että jengi osti CD:llä samat levyt kun niillä oli jo LP:llä koska siten sai paremman äänenlaadun (ja monesti myös uuden masteroinnin - oli se sitten parempi tai ei) ja ysäri oli levyfirmoille ihan hillitön kultakausi. Ja ehkä kätevämpi formaatti ylipäänsä kasvatti levymyyntiä, olihan CD peruspulliaiselle ihan eri tavalla tavoitettava formaatti kuin LP.

Siitä sitten seurasikin melkoinen krapula ysärin jälkeen. 15 vuodessa CD painui ihan kuriositeetiksi. Vuonna 2000 myytiin enemmän C-kasetteja kuin nykyään CD-levyjä.

Aah, kyllä se olikin mahtavaa kun alkoi saada kannettavia CD-soittimia joissa oli puskurimuistia sen verran ettei levy koko ajan skippaillut

 

[tilaus]

Joo, dynamiikka tai resoluutio. Molempia käytetään. Ihmiskorvan dynamiikka on jossakin 120-130 desibelin välillä, vähän ihmisestä ja kuultavista taajuuksista riippuen. CD-levyllä teoreettiinen maksimi on 96. Tämä tulee helposti esille musiikilla, jossa on hyvin, hyvin hiljaisia kohtia muun musiikin seassa. Jokainen lisäbitti resoluutioon tuo 6 desibeliä lisää dynamiikkaa. Tuo ns. "kvantisointikohina" on kyllä sellainen, jonka oppii kuulemaan, jos esim. työnsä puolesta näitä pyörittelee

Tämä ei ole kuitenkaan ihan niin suoraviivaista, koska näytteistystaajuus ja dynamiikka ovat jossain määrin naimisissa - ylinäytteistystekniikoilla voidaan saavuttaa suurempi dynamiikka, kuin bittisyvyys antaisi ymmärtää.

Super Audio CD (joka siis julkistettiin -99, eikä tämäkään innovaatio liian suurta kansansuosiota saavuttanut ), on teknisesti 1-bittinen tallenne huikeasti ylinäytteistettynä, jolloin saavutetaan n. 120dB:n dynamiikka.

Dynamiikka, kuten yllä todettu, on se avainsana mikä ratkaisee eri tallennusmuotojen paremmuuden.
Jos vertaa tallentavaa CD:tä, DAT-nauhuria tai 2-raitaista varttituumaista kelanauhuria niin CD (-10dB lähtöulostulossa siitä huolimatta) yliohjautuu herkästi ja ääni menee "ruvelle" kun DAT sekä kela kestää 0dB lähtötasoa ja yliohjautuminen/peak:t kuuluu lievinä "napsauksina"

jk. 90-luvun juttuja

 

[Delay]

Dynamiikka, kuten yllä todettu, on se avainsana mikä ratkaisee eri tallennusmuotojen paremmuuden.

Yllä tarkoitin, että dynamiikka ja resoluutio on sama asia niin kauan kuin puhutaan lineaarisista koodekeista.

Molemmat CD sekä DAT ovat 16-bittisinä digitaalisina medioina aivan samalla viivalla teknisesti. Se miten jonkun nauhurin analogiaetuaste käyttäytyy on toinen asia.

 

[Pakana]

Yksi käyttö, jossa sanaa tuli jossain määrin viljeltyä oli autojen varustetaso: neekerimalli = hinnat alkaen ilman mitään varusteita.
"Ei tämä mikään neekerimalli ole" tai "Hieno peli mutta vähän aneeminen näin neekerimallina".

Tuon alkujuurethan ovat ajassa kun paremmissa autoissa oli lämmityslaite, se halvempi auto oli sovelias afrikan markkinoille josta tuli tuo neekerimalli. Tosin myös karvalakkimalli on saman juuren omaava nimitys.

Joskus mun viesti poistettiin ja sain varoituksen auto-osiossa kun käytin tuota neekerimalli sanaa jossain yhteydessä.

 

[tilaus]

Yllä tarkoitin, että dynamiikka ja resoluutio on sama asia niin kauan kuin puhutaan lineaarisista koodekeista.

Molemmat CD sekä DAT ovat 16-bittisinä digitaalisina medioina aivan samalla viivalla teknisesti. Se miten jonkun nauhurin analogiaetuaste käyttäytyy on toinen asia.

Totta että nauhureiden laatu sekä lähtö/sisääntuloimpedanssit vaikuttanee mutta mielestäni CD:n ja DAT:n, vaikka teknisesti samalla viivalla, ero on huomattava käytettäessä analog inputtia. Kuten todettu VU-tasojen kanssa saa olla tarkka riippuen tallennusmediasta. Ero kaventuu digitaalisia sisääntuloja käytettäessä.
Omia LP levyjä tullut analogisesta "masteroitua " niin CD:lle, DAT:lle kuin kelanauhalle.

 

[Delay]

Kuten todettu VU-tasojen kanssa saa olla tarkka riippuen tallennusmediasta.

Juu, mutta se ero ei ole siinä itse digiformaatissa, vaan siinä, miten se kyseisen nauhurin analogiaetupää kompressoi/limitoi/prosessoi inputtia. CD:llä ja DATilla oleva digi-informaatio on identtistä, molemmille voi "masteroida" täysin saman tavaran, toinen ei ole toista huonompi tai parempi millään tavalla mitattuna (okei, DAT-standardi tukee myös 48kHz näytetaajuutta, mutta tässä ei ole siitä kyse). Analoginauhat toki sitten ihan asia erikseen.

CD-R, MiniDisc ja DAT ovat kaikki karkeasti saman ikäisiä. Mulla on hypoteeseja, miks CD hallitsi 90-lukua ja alun 2000-lukua näiden kahden muun kustannuksella, vaikka CD formaattina soveltuu näistä huonoiten kannetaviin soittimiin

 

[Tonnin Seteli]

Tuon alkujuurethan ovat ajassa kun paremmissa autoissa oli lämmityslaite, se halvempi auto oli sovelias afrikan markkinoille josta tuli tuo neekerimalli.

Kun nyt näin sanot, melkeinpä uskon ilman lisätietoa. En ollut tullut ajatelleeksi, että sana olisi niin vanha. Esittämäsi selitys on looginen ja vastaa hyvin juuri esimerkiksi 1950-luvun kielenkäyttöä ja maailmankuvaa ja tarkoittaisi sitä, ettei termi ole rotuviritteinen tai edes kovin vitsikäs vaan pelkästään värikästä kieltä.

Aiemmin hahmottelemani oman mututeorian mukaan sana olisi voinut olla peräisin esimerkiksi 80-luvun Suomen amerikanautojen harrastajilta ja ajatus olisi ollut, että luksusvarusteltujen autojen maan tuotteista olisi joku köyhä musta poika ostanut minimivarustellun maatilaversion siinä missä stereotyyppinen vaaleampi amerikkalainen ilmastoidun norsunesinahkaverhoillun yksilön sähkösäätöpenkeillä.

90-luvulla kyllä kuulin tuota sanaa käytettävän nykyistä huolettomammin. Samoin 90-luvun kokemukseni ja ajatukseni saattavat olla syynä tälle yo. teorialleni. Isä osti amerikkalaisen auton jossa oli veivilasit, manuaalivaihteet, todella kusinen kangas- ja muoviverhoilu kuin pikkutojotassa, eikä tietenkään keskuslukitusta tai ilmastointia. Viime mainittua nyt ei 90-luvulla kovin monessa uudessakaan suomiautossa muutenkaan ollut; ensinnäkin pelättiin että joku pitää leuhkana, toiseksi lisävarusteet olivat törkeän kalliita lähinnä verotuksen kautta, kolmanneksi taikausko kertoi että tulee nuha ja selkäkipu. Autossa ei ollut edes yhden kuppaisen sisävalon katkaisijoita takapenkille ja tavaratilalle. Liki tyypillisessä pohjoisamerikkalaisessa hyvässä varustelutasossa olisi tietysti ollut kaikki mainittu plus saattovalot ja ties mitä somisteita, kattava sisävalaistus, mukitelineitä, varmaan jopa keskuslukituksen kauko-ohjaus ja autotallin oven etäkäyttö. Koulupoikana pidin autoa silti hienona, mutta faija vähätteli ja sanoi että se on neekerimallia, kjäh räh.

 

[ravallo]

Juu, mutta se ero ei ole siinä itse digiformaatissa, vaan siinä, miten se kyseisen nauhurin analogiaetupää kompressoi/limitoi/prosessoi inputtia. CD:llä ja DATilla oleva digi-informaatio on identtistä, molemmille voi "masteroida" täysin saman tavaran, toinen ei ole toista huonompi tai parempi millään tavalla mitattuna (okei, DAT-standardi tukee myös 48kHz näytetaajuutta, mutta tässä ei ole siitä kyse).

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

 

[Algron28]

Vaikka tämä kaikki audiohomma kovin teknisesti kiinnostavaa onkin, niin ei oikein enää tahdo liittyä tähän ketjun aiheeseen.

 

[tilaus]

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

Tässä tapauksessa tilan akustiikka varmaankin vaikuttanut enemmän kuin tekninen laitteisto. Finlandiassa ei liene se paras mahdollinen.

 

[Hyrava]

Eihän akustiikalla ole mitään merkitystä jos kaikki kuuntelut tehdään samassa tilassa. Silloinhan itse tilan akustiikka ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla vaan ainoastaan se toistossa käytettävä laitteisto.