- Liittynyt
- 10.10.2021
- Viestejä
- 2 368
Moikka, onpa huojentava ketju.
Laitoin itse selvittelyprosessin aluille viime keväänä, kun alkoi kuulostaa niin tutulta monet asiat tutkiessani ADD/ADHD -aiheisia artikkeleita ja keskusteluja. Toki asiaa pohdin paljon, koska lapsilla on ADD ja/tai Asperger-diagnooseja joten nepsyys on tuttua perheessä.
Ensimmäinen kysymys, julkisen puolen jonotus. Kuinka kauan on kestänyt, että pääsee tutkimuksiin?
Toinen kysymys, kuinka paljon vaikeuttaa tutkimuksia kun vanhemmat ovat kuolleet ja lapsuuden dokumentaation tilanneena siellä ei ehkä näy niin vahvasti nämä oireilut. Tai jos näkyy, niin menee aikalailla vanhempien avioeron ja muiden ongelmien piikkiin. Ainoa pysyvä asia elämässä on ollut 20v parisuhde ja puoliso osaakin asioista hyvin kertoa. Sitä ennen ihmissuhteet olivat hyvinkin rikkonaisia. Kaverisuhteiden ylläpito on ollut aina vähän kysymysmerkki ja nyt mietinkin, olenko add vai as vai peräti molempia...
Ongelmia kautta ajan on aiheuttanut pysyvien harrastusten löytäminen, kiinnostus pysyy ehkä viikon pari ja sitten lopahtaa kuin seinään (paitsi IT).
Sama on toistunut niiden työpaikkojen osalta, mihin olen mennyt vain siksi koska töissä nyt vaan pitää käydä. Nykyinen duuni softakehityksessä on oikestaan juuri sitä mitä haluan tehdä, mutta pienet virheet ja keskittymisvaikeudet ovat alkaneet pelottaa. Tunnen alisuoriutuvani ja olevani tyhmempi, vaikken sitä todistetusti ole. Koodaamisessa hyperfokusoituminen on toisinaan hyväkin, mutta ne oheistoiminteet on ihan hanurista ja tämän vuoksi jotakin voi helpostikin unohtua.
Impulsiivisuus on toki tuonut omat mausteensa elämään.
Jatkuva rajoilla "pinnistäminen" on tuttua opiskeluajoilta ja muutama uupumus on käyty läpi. Sitten sitä masentuu ja sama looppi alkaa pyöriä. Uskon että se oikea syy jää aina piiloon ja se on jotakin neurologista.
Tuohon jonoon vaikuttaa aika paljon se, millä paikkakunnalla tutkimuksiin pitäisi päästä. Lisäksi nyt koronan jälkeen varmaan ainakin hyvinvointialueet sotkevat hommaa jonkin aikaa mutta jos tuo viime keväänä on laitettu vireille niin kaipa tässä kevään aikana voisi jo alkaa odottelemaan ainakin ensimmäistä käyntiä sairaanhoitajan haastatteluineen.
Eipä se vanhempien puuttuminen prosessista vaikuta jos vaikkapa puoliso pystyy kuvaamaan oireita - ei toki lapsuuden osalta joten kannattaa pyrkiä hankkimaan koulutodistukset ja mahdolliset sanalliset arviot kouluajalta jo valmiiksi kun niitä todennäköisesti tullaan joka tapauksessa kysymään.
Itselläkin lukuisista harrastuksista on säilynyt vain muutama (yllättäen pelit, konsolit ja koneet tärkeimpänä). Itsellekin monotoniset ja itseään toistavat työtehtävät ovat myrkkyä ja mitä abstraktimpi ympäristö jo päivät, sitä mukavampaa itsellä on.
Impulsiivisuus on itselläkin vähentynyt lääkityksen myötä toiseen potenssiin ja esimerkiksi kotona ei ole tainnut tarvita ottaa yhteen kertaakaan sen jälkeen kun ensimmäisen kerran lääkettä suuhuni pistin. Mielestäni olen lääkityksen aikana myös nukkunut paremmin joka on nyt kirjattu tämänpäiväisen kontrollin jälkeen jopa Kantaan.
Tuo "pinnistäminen" ja ahdistus sekä worst case scenariot olivat itselläkin vahvana läsnä ja mieli oli mallia "pessimisti ei pety". Ei se toki kokonaan ole hävinnyt mutta päivät ovat kertaluokkaa mukavampia nykyään kun joka ikisestä asiasta ei tarvitse ottaa stressiä.
Mieli on aina ollut kohtuullisen skarppi enkä ole unohdellut asioita - tai niin siis ainakin luulin. Nyt kun on lääkkeen aikana tarkastellut erilaisia asioita, alkaa niitä pikku unohduksia löytyä vähän sieltä ja täältä. Viime viikolla etsin pankissa kuumeisesti dokumenttia joka oli tullut turvapostilla. Olin jo ihan varma että liite turvapostista ei ollut tallentunut oikein kunnes löysin dokkarin tällä viikolla työkoneen kansiosta - tuo oli tallennettu viime hetkellä ennen lääkitystä koska lähes samalla päivämäärällä olen kirjannut lääkehoidon tavoitteita. On niitä unohduksia siis ollut ja etenkin tuon pankkikäynnin jälkeen alkoi jo suorastaan huolettamaan koska äiti sairastui Alzheimeriin verrattaen nuoressa iässä. Todennäköisesti kyse on kuitenkin enemmän siitä jatkuvasta tuskailusta ja stressistä, mitä ennen lääkityksen aloittamista ilmeni joka varmaan paistaa läpi tänne kirjoitetuista viesteistäkin.


