- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 539
Laitetaas tänne myös omia kokemuksia. 2021 sain ADD/ADHD diagnoosin. Enemmän ADD kuin ADHD. Ikää nyt lähemmäs 40v.
Prosessi meni seuraavanlaisesti:
- Ajanvaraus TK lääkärille (sain ajan noin viikon päähän)
- Noin tunnin mittainen keskustelu lääkärin kanssa missä käytiin läpi lapsuutta ja ongelmia mitä elämässä ollut ym.
- Lääkäri laittoi lähetteen ADHD tutkimuksiin
- Neuvolapapereiden + koulutodistusten tilaaminen kaupungin arkistoista
- Ensimmäinen sairaanhoitajan haastattelu, tässä kohtaa aikaa kulunut n. 4kk. Tämä käynti kesti noin 2h.
- Tämän käynnin jälkeen verikokeet + huumetesti
- Noin kuukausi tämän jälkeen seuraava sairaanhoitajan haastattelu missä tehtiin tarkemmin noita ADHD kyselyitä
- Noin 2 kuukautta tämän jälkeen psykiatrian lääkärillä käynti joka kesti noin 45min jonka jälkeen sain diagnoosin ja aloitettiin lääkehoito
Lääkäri määräsi suoraan 30mg Elvansen kun totesi että "ei ole järkeä käydä läpi kaikkia variaatioita kun Elvanseen todennäköisesti joka tapauksessa päädytään". 30mg Elvansea käytin reilu 6kk jonka jälkeen siirryin 50mg versioon jota olen käyttänyt siitä asti. Tämä lääke ei ole sieltä halvimmasta päästä ja kelakorvauksen jälkeen 30kpl maksaa yli 70€/purkki. Eli joka vuosi mennään lääkekorvauskaton yli. En ole muita lääkkeitä kokeillut niin ei osaa vertailla näitä mutta tällä ei tule ns. nousuja tai laskuja vaan vaikutus on itseasiassa aika huomaamaton. Energiaa riittää koko päiväksi ja kunhan vaan saa jonkun homman aloitettua niin se on helpompaa viedä loppuun. Ei nämä kuitenkaan mitään taikapillereitä ole joilla ratkaistaan kaikki ongelmat.
Sain lisäksi lääkäriltä lausunnon että pääsen terapiaan ja 6kk etsimisen jälkeen löysin terapeutin jolla oli vapaita aikoja ja päästiin aloittamaan tämä. Se toisaalta loppui hyvin nopeasti kun kelakorvauksen jälkeen 90 minuutin istunnosta jäi maksettavaa melkein 100€. Olisi kiva jatkaa tätä mutta valitettavasti taloudellinen tilanne ei kestä maksaa terapiasta + lääkkeistä 300-400€/kk. Yksityiset terapeutit eivät kuulu terveydenhuollon maksukattoon vaikka tähän olisi lähete/kelan hyväksyntä. En tiedä mitenkä pitkät jonot on julkisille terapeuteille, en edes viitsinyt alkaa tätä selvittämään.
Omat "oireeni":
- Keskittyminen todella vaikeaa (varsinkin asioihin jotka eivät kiinnosta)
- Koulumenestys ollut surkeaa (poislukien aineet mitkä oikeasti kiinnostaa joiden osalta menestynyt erinomaisesti, käsityöt, musiikki jne.)
- Minkä tahansa asian aloittaminen on todella haastavaa
- Asioiden loppuun vieminen on miltei mahdotonta (varsinkin jos pitää "pakotettuna" tehdä jotain mikä ei kiinnosta)
- Kaikki pitää tehdä "niin nopeasti kuin mahdollista", minun on vaikea katsoa kun joku muu tekee/yrittää tehdä jotain jos itsestäni tuntuu että osaan tai voisin tehdä asian nopeammin. Tuntuu että on pakko puuttua siihen tyyliin "anna se vasara tänne ja mene juomaan kahvia niin minä kasaan tämän hyllyn"
- Ajatukset poukkoilee jatkuvasti ja jos joku "mielenkiintoinen" idea pyörii päässä niin se vie kaiken keskittymisen ja tällöin esim. keskustelu muiden ihmisten kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa koska en kuuntele mitään vaan käyn tätä "ideaa" läpi päässäni
- Impulsiivisuus, kun keksin idean että "tämä asia pitää ostaa", "tämä homma pitää korjata" ym. niin sitten niin pitää tapahtua heti, välistä en mieti edes viittä minuuttia kun tavarat on jo ostoskorissa tai olen ajamassa kauppaan hakemaan jotain
- Tylsistyn todella nopeasti ja työt missä ei ole mitään uutta opittavaa tai uusia haasteita aiheuttaa vaikeuksia. Pystyn yleensä jonkun kuukauden tekemään tällaista työtä mutta sitten pitää vaihtaa maisemaa
- Mahdoton tarkastaa tehtyä työtä, jos esim. teen teoriakoetta koulussa niin oletan osaavani vastata kaikkiin kysymyksiin oikein eikä keskittyminen riitä siihen että lukisin kysymykset kahteen kertaan saati että katsoisin mitä olen vastannut. Aina vaan on se moodi päällä että "mahdollisimman nopeasti pitää saada tämä tehtyä". Kokeen tarkastuksessa sitten nopeasti huomaa että jos olisin käyttänyt sen 10 sekuntia enemmän lukeakseni kysymyksen uudelleen niin olisin osannut vastata oikein. Tämä on asia mikä on ollut minulla aina että paikallaan istuessa ja paperille vastatessa ongelmia riittää mutta sitten taas jos pitää jotain käytännön asioita tehdä tai keskustella kasvotusten niin siinä pääsee omat vahvuudet esiin
- Varmasti paljon muutakin mutta jostain on aloitettava
Miten olen muuttanut asioita diagnoosin saamisen jälkeen:
- Kirjoitan kaikki asiat ylös mitä pitää saada hoidettua, on se kuinka pieni tai iso asia tahansa. Tämä on auttanut todella paljon ja ei jää asioita hoitamatta sen takia että "piti hoitaa tämäkin juttu mutta sitten tuli joku mielenkiintoisempi asia mieleen ja uppoudun siihen muutamaksi tunniksi jonka jälkeen en edes muista sitä alkuperäistä asiaa". Esimerkkeinä: "Muista vastata tähän sähköpostiin", "Vie laatikko varastoon", "Siirrä ja puhdista grilli talvea varten" jne.
- Nukkuminen on aina ollut haasteellista kun aivoja ei saa ns. "off" asentoon. Tähän on auttanut että kuuntelee niin mielenkiintoista podcastia että kaikki keskittyminen menee siihen
- Uusien asioiden opettelu vapaa-ajalla jotka ei välttämättä liity omaan kouluttautumiseen tai työhön millään lailla, saa aktivoitua aivoja ja silloin kun tämä liittyy liikuntaan niin hyöty vain kasvaa. Tästä esimerkkinä että sain fiksaation aloittaa lumilautailun pari vuotta sitten. Tuijotin kesän läpi YouTubesta opetusvideoita ja tilasin laudan + kengät ja kun kausi alkoi niin ei muuta kuin rinteeseen. Siellä tuli kaatuiltua jatkuvasti alkuun mutta kun olin päättänyt että tämä opetellaan niin sitten se myös opetellaan. Ensimmäisellä kaudella tuli laskupäiviä yli 40 ja tälle kaudelle on jo tähän mennessä laskupäiviä kertynyt yli 40 ja lisää on vielä paljon luvassa ennen kuin kausi on ohi. Huomannut myös sen että tällainen "pakkomielle" liikuntaan on hyvästä, varsinkin kun kyseessä on laji jota oikeasti haluaa harrastaa. Huomaan että on todella levoton olo jos ei ole pariin päivään käynyt rinteessä ja tämä fyysinen rasitus auttaa myös uneen ym.
- Yrittänyt ymmärtää mikä ADD/ADHD oikeasti on lukemalla alan kirjallisuutta sekä kuuntelemalla podcasteja
- Impulsiivisuutta olen korjannut niin että jos saan jonkun idean päähäni mikä vaatii rahallista panostusta niin saman päivän aikana en tee mitään ostopäätöstä vaan nukun aina yön yli, seuraavana päivänä teen lisää "tutkimusta" aiheesta tai tuotteesta ja mietin vielä moneen kertaan että onko tämä sellainen mikä on "pakko saada" vai "olisi ihan kiva". Tällä tyylillä olen saanut taloudesta korjattua paljon "turhaa rahan menoa"
Todella paljon on myös auttanut että nykyään on parisuhteessa jossa kumppani ymmärtää tämän "sairauden". Kun oltiin asuttu jokunen kuukausi yhdessä niin hän oli se joka sanoi että "oletko koskaan ajatellut että sinulla voi olla ADHD" ihan vain sen perusteella miten toimin ja käyttäydyin kotioloissa kun hän pystyi sitä seuraamaan sivusta "24/7". Hän ymmärtää jos joku asia jää tekemättä ym. ja että se ei ole sen takia että "en halua sitä tehdä" vaan se johtuu siitä että keskittyminen on siirtynyt jonnekkin muualle. Ennen tätä nykyistä suhdetta olin välissä sinkkuna 3 vuotta ja sitä ennen parisuhteessa yli 10 vuotta. En tiedä miten tuo aiempi parisuhde kesti edes noin pitkään ja sen päättymisen jälkeen olin pitkään sitä mieltä että en pysty seurustelemaan kenenkään kanssa. Vaatii paljon ymmärrystä ym. henkilöltä joka on parisuhteessa ADHD/ADD "potilaan" kanssa että se suhde kestää.
Prosessi meni seuraavanlaisesti:
- Ajanvaraus TK lääkärille (sain ajan noin viikon päähän)
- Noin tunnin mittainen keskustelu lääkärin kanssa missä käytiin läpi lapsuutta ja ongelmia mitä elämässä ollut ym.
- Lääkäri laittoi lähetteen ADHD tutkimuksiin
- Neuvolapapereiden + koulutodistusten tilaaminen kaupungin arkistoista
- Ensimmäinen sairaanhoitajan haastattelu, tässä kohtaa aikaa kulunut n. 4kk. Tämä käynti kesti noin 2h.
- Tämän käynnin jälkeen verikokeet + huumetesti
- Noin kuukausi tämän jälkeen seuraava sairaanhoitajan haastattelu missä tehtiin tarkemmin noita ADHD kyselyitä
- Noin 2 kuukautta tämän jälkeen psykiatrian lääkärillä käynti joka kesti noin 45min jonka jälkeen sain diagnoosin ja aloitettiin lääkehoito
Lääkäri määräsi suoraan 30mg Elvansen kun totesi että "ei ole järkeä käydä läpi kaikkia variaatioita kun Elvanseen todennäköisesti joka tapauksessa päädytään". 30mg Elvansea käytin reilu 6kk jonka jälkeen siirryin 50mg versioon jota olen käyttänyt siitä asti. Tämä lääke ei ole sieltä halvimmasta päästä ja kelakorvauksen jälkeen 30kpl maksaa yli 70€/purkki. Eli joka vuosi mennään lääkekorvauskaton yli. En ole muita lääkkeitä kokeillut niin ei osaa vertailla näitä mutta tällä ei tule ns. nousuja tai laskuja vaan vaikutus on itseasiassa aika huomaamaton. Energiaa riittää koko päiväksi ja kunhan vaan saa jonkun homman aloitettua niin se on helpompaa viedä loppuun. Ei nämä kuitenkaan mitään taikapillereitä ole joilla ratkaistaan kaikki ongelmat.
Sain lisäksi lääkäriltä lausunnon että pääsen terapiaan ja 6kk etsimisen jälkeen löysin terapeutin jolla oli vapaita aikoja ja päästiin aloittamaan tämä. Se toisaalta loppui hyvin nopeasti kun kelakorvauksen jälkeen 90 minuutin istunnosta jäi maksettavaa melkein 100€. Olisi kiva jatkaa tätä mutta valitettavasti taloudellinen tilanne ei kestä maksaa terapiasta + lääkkeistä 300-400€/kk. Yksityiset terapeutit eivät kuulu terveydenhuollon maksukattoon vaikka tähän olisi lähete/kelan hyväksyntä. En tiedä mitenkä pitkät jonot on julkisille terapeuteille, en edes viitsinyt alkaa tätä selvittämään.
Omat "oireeni":
- Keskittyminen todella vaikeaa (varsinkin asioihin jotka eivät kiinnosta)
- Koulumenestys ollut surkeaa (poislukien aineet mitkä oikeasti kiinnostaa joiden osalta menestynyt erinomaisesti, käsityöt, musiikki jne.)
- Minkä tahansa asian aloittaminen on todella haastavaa
- Asioiden loppuun vieminen on miltei mahdotonta (varsinkin jos pitää "pakotettuna" tehdä jotain mikä ei kiinnosta)
- Kaikki pitää tehdä "niin nopeasti kuin mahdollista", minun on vaikea katsoa kun joku muu tekee/yrittää tehdä jotain jos itsestäni tuntuu että osaan tai voisin tehdä asian nopeammin. Tuntuu että on pakko puuttua siihen tyyliin "anna se vasara tänne ja mene juomaan kahvia niin minä kasaan tämän hyllyn"
- Ajatukset poukkoilee jatkuvasti ja jos joku "mielenkiintoinen" idea pyörii päässä niin se vie kaiken keskittymisen ja tällöin esim. keskustelu muiden ihmisten kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa koska en kuuntele mitään vaan käyn tätä "ideaa" läpi päässäni
- Impulsiivisuus, kun keksin idean että "tämä asia pitää ostaa", "tämä homma pitää korjata" ym. niin sitten niin pitää tapahtua heti, välistä en mieti edes viittä minuuttia kun tavarat on jo ostoskorissa tai olen ajamassa kauppaan hakemaan jotain
- Tylsistyn todella nopeasti ja työt missä ei ole mitään uutta opittavaa tai uusia haasteita aiheuttaa vaikeuksia. Pystyn yleensä jonkun kuukauden tekemään tällaista työtä mutta sitten pitää vaihtaa maisemaa
- Mahdoton tarkastaa tehtyä työtä, jos esim. teen teoriakoetta koulussa niin oletan osaavani vastata kaikkiin kysymyksiin oikein eikä keskittyminen riitä siihen että lukisin kysymykset kahteen kertaan saati että katsoisin mitä olen vastannut. Aina vaan on se moodi päällä että "mahdollisimman nopeasti pitää saada tämä tehtyä". Kokeen tarkastuksessa sitten nopeasti huomaa että jos olisin käyttänyt sen 10 sekuntia enemmän lukeakseni kysymyksen uudelleen niin olisin osannut vastata oikein. Tämä on asia mikä on ollut minulla aina että paikallaan istuessa ja paperille vastatessa ongelmia riittää mutta sitten taas jos pitää jotain käytännön asioita tehdä tai keskustella kasvotusten niin siinä pääsee omat vahvuudet esiin
- Varmasti paljon muutakin mutta jostain on aloitettava
Miten olen muuttanut asioita diagnoosin saamisen jälkeen:
- Kirjoitan kaikki asiat ylös mitä pitää saada hoidettua, on se kuinka pieni tai iso asia tahansa. Tämä on auttanut todella paljon ja ei jää asioita hoitamatta sen takia että "piti hoitaa tämäkin juttu mutta sitten tuli joku mielenkiintoisempi asia mieleen ja uppoudun siihen muutamaksi tunniksi jonka jälkeen en edes muista sitä alkuperäistä asiaa". Esimerkkeinä: "Muista vastata tähän sähköpostiin", "Vie laatikko varastoon", "Siirrä ja puhdista grilli talvea varten" jne.
- Nukkuminen on aina ollut haasteellista kun aivoja ei saa ns. "off" asentoon. Tähän on auttanut että kuuntelee niin mielenkiintoista podcastia että kaikki keskittyminen menee siihen
- Uusien asioiden opettelu vapaa-ajalla jotka ei välttämättä liity omaan kouluttautumiseen tai työhön millään lailla, saa aktivoitua aivoja ja silloin kun tämä liittyy liikuntaan niin hyöty vain kasvaa. Tästä esimerkkinä että sain fiksaation aloittaa lumilautailun pari vuotta sitten. Tuijotin kesän läpi YouTubesta opetusvideoita ja tilasin laudan + kengät ja kun kausi alkoi niin ei muuta kuin rinteeseen. Siellä tuli kaatuiltua jatkuvasti alkuun mutta kun olin päättänyt että tämä opetellaan niin sitten se myös opetellaan. Ensimmäisellä kaudella tuli laskupäiviä yli 40 ja tälle kaudelle on jo tähän mennessä laskupäiviä kertynyt yli 40 ja lisää on vielä paljon luvassa ennen kuin kausi on ohi. Huomannut myös sen että tällainen "pakkomielle" liikuntaan on hyvästä, varsinkin kun kyseessä on laji jota oikeasti haluaa harrastaa. Huomaan että on todella levoton olo jos ei ole pariin päivään käynyt rinteessä ja tämä fyysinen rasitus auttaa myös uneen ym.
- Yrittänyt ymmärtää mikä ADD/ADHD oikeasti on lukemalla alan kirjallisuutta sekä kuuntelemalla podcasteja
- Impulsiivisuutta olen korjannut niin että jos saan jonkun idean päähäni mikä vaatii rahallista panostusta niin saman päivän aikana en tee mitään ostopäätöstä vaan nukun aina yön yli, seuraavana päivänä teen lisää "tutkimusta" aiheesta tai tuotteesta ja mietin vielä moneen kertaan että onko tämä sellainen mikä on "pakko saada" vai "olisi ihan kiva". Tällä tyylillä olen saanut taloudesta korjattua paljon "turhaa rahan menoa"
Todella paljon on myös auttanut että nykyään on parisuhteessa jossa kumppani ymmärtää tämän "sairauden". Kun oltiin asuttu jokunen kuukausi yhdessä niin hän oli se joka sanoi että "oletko koskaan ajatellut että sinulla voi olla ADHD" ihan vain sen perusteella miten toimin ja käyttäydyin kotioloissa kun hän pystyi sitä seuraamaan sivusta "24/7". Hän ymmärtää jos joku asia jää tekemättä ym. ja että se ei ole sen takia että "en halua sitä tehdä" vaan se johtuu siitä että keskittyminen on siirtynyt jonnekkin muualle. Ennen tätä nykyistä suhdetta olin välissä sinkkuna 3 vuotta ja sitä ennen parisuhteessa yli 10 vuotta. En tiedä miten tuo aiempi parisuhde kesti edes noin pitkään ja sen päättymisen jälkeen olin pitkään sitä mieltä että en pysty seurustelemaan kenenkään kanssa. Vaatii paljon ymmärrystä ym. henkilöltä joka on parisuhteessa ADHD/ADD "potilaan" kanssa että se suhde kestää.
Viimeksi muokattu: