Juuri näin. Later ei näköjään osaa lukea linkkaamiaan artikkeleita. Tässä pari siteerausta artikkelin loppukaneetista:
Itse ette osaa lukea. Siinä taulukossa ei ollut listattuna "missä pinnoitteessa on vähiten ja missä on eniten heijastuksia", kyseessä oli ainoastaan kirjoittajan "subjective preference", "individual preferences", se mistä siteeraamassasi tekstissäkin puhutaan.
Ja vaatimattomasti:
Later sivuuttaa kokonaan ne syyt, joiden takia mattapinta on kehitetty. Joten ei ihme että hän päätyy virheellisiin lopputuloksiin.
Kirjoittaja on aivan oikeassa lainaamassasi tekstissä. Monitoreja käytetään todella paljon oppilaitoksissa ja toimistorakennuksissa, joissa on paljon valaistusta mihin ei pysty vaikuttamaan. Tietenkin se matta pinta on silloin paikallaan eikä edes paljon heikennä näyttöjen jo valmiiksi vaatimatonta kuvanlaatua.
Tämän voi kuitenkin sivuuttaa merkityksettömänä, koska emmehän ole hankkimassa sellaisia näyttöjä sellaisiin olosuhteisiin, tai jos täällä joku työkseen niin tekee, silloinkaan asialla ei ole merkitystä, sillä valinta tehdään valmistajien bisnes-linjan monitoreista, joissa matta on joka tapauksessa vakiona.
Tietenkin se glossy QD-OLED on väärä valinta, jos monitorin edessä on joku valonlähde, joka sohottaa paneeliin suoraan niin, että mustat nousevat LCD:n tasolle. Tai se kiiltävä WOLED-televisio on väärä, jos joku lamppu heijastuu siitä suoraan silmiin eikä jaksa käydä sitä sammuttamassa tai on joku pakkomielle pitää näpppäimistön ja hiiren bling bling -valoja päällä, jolloin ne näkyvät suoraan ruudulla.
Tällöin ei kuitenkaan puhuta enää hyvästä kuvasta minkään muunkaan monitorin kohdalla. Ne pinnalle osuvat valot tuhoavat kontrastin ja väritarkkuuden aina ja kaikissa maailman näytöissä niin kauan, kun ei ole kehitetty ja massatuotannossa lähes kaiken valon absorbointiin kykenevää pinnoitetta. Jos näytölle osuu paljon valoa, ominaisuuksista merkitystä on lähinnä kirkkaudella, jotta sen kuvan vielä erottaa heijastusten loisteen keskeltä. Sellaisiin tilanteisiin ei pidä hankkia OLEDia, sillä ne ovat kirkkaudeltaan vaatimattomia nestekidenäyttöihin verrattuna.
Näytölle osuvat valonlähteet on siis joka tapuksessa kyettävä eliminoimaan, jos haluaa nauttia hyvästä kuvanlaadusta. Sellaisissa olosuhteissa, joissa kuva voi näyttää hyvältä, glossy näyttää näyttää aina paremmalta kuin matta. Sellaisiin olosuhteisiin, joissa kuva ei voi näyttää hyvältä, ei pidä hankkia OLEDia tai muutakaan kallista näyttöä. Mattoille OLED-paneeleille ja -näytöille ei siis ole minkäänlaista tarvetta tässä maailmassa (tekisi mieleni sanoa maailmankaikkeudessa mutten oo varma).
Mattalle on paikkansa, aivan kuten Gordon linkkaamassani Pcworldin videolla mainitsee, halvoissa matalan resoluution näytöissä, joissa kuva on jo valmiiksi niin epätarkka, ettei AG-pinnoite sitä enää pysty vääristämään, muttei OLEDeissa tai laadukkaissa korkeamman resoluution näytöissä.
TL;DR
Matta ei kuulu OLED-näyttöön.
Kiiltävä* QD-OLED on kontrastiltaan huonoin mahdollinen OLED valoisaan huoneeseen. Ole hyvä, korjasin viestisi. Ja itsellä on tosiaan kokemusta asiasta sekä internet on tietoa täynnä.
Tarkoitat siis, ettei liittämäni kuvaaja pidä paikkansa, ettei Tftcentral osaa tehdä mittauksiaan oikein tai ole rehellinen tuloksissaan? Näin koville väitteille olis varmaan syytä esittää todistusaineistoa, oma kokemus ei todellakaan riitä sellaiseksi.
Munhan piti ostaa OLED-monitori jo viime vuonna mutta enpä ostanut. Osin koska koneen muu päivittäminen kesti pidempään (ja on yhä kesken koska 5080-saatavuusongelmat).
No tämä selittääkin edelliset kommenttisi. Mattaa puolustelevat sellaiset, joilla ei ole kokemusta moderneista kiiltäväpintaisista monitoreista. Kokemukset on vuosien takaa joistain todella heikkolaatuisista toteutuksista. Luullaan, että kaikki kiiltäväpintaiset ovat samanlaisia. Olen varma, että jos nämä epäilijät pääsisivät nykyaikaisen laadukkaan kiiltäväpintaisen monitorin ääreen, kerta toisensa jälkeen sen valitsisivat eikä paluuta mattaan olisi.