Onko kellään kokemusta noista park assist toiminnoista, joissa auto hoitaa ratin käännökset parkkeerauksissa? Toimivatko oikeasti?
VW tiguan ja bmw 500. Uskoisin että ihan samallatavalla toimii kaikissa.
BMW parempi systeemi kun ei tarttenut itse koskea vaihteisiin, volkkarissa piti ite kytkeä pakin ja d:n välillä.
Sattumalta on tullut molempia pysäköintiautomaatteja kokeiltua(käyttöä moiselle toiminnallisuudelle minulla on erittäin vähän). Volkkarin osalta tosin ei tarkkaan ottaen Tiguanissa, mutta ainakin useammassa Touranissa ja Passatissa. Toimii. Pääsee pieneen väliin, johon ei manuaalisesti haluaisi ajaa - enkä ole täysi amatööri, vaikka en ole myöskään suuntais- tai taskupysäköinnin suurkuluttaja tai automyymiöiden lasipalatsien järjestelijä.
Vanhimmat yksilöt joissa olen moista toimintoa käyttänyt olivat muistaakseni noin kymmenen vuotta tästä hetkestä valmistettuja, eli hyvä kokemus ei rajoitu pelkästään tuoreempiin tapauksiin. En edes tiedä, miten pitkään ominaisuus on ollut saatavilla mihinkin autoon. Äkkiseltään voisin mutuilla, että miksei esimerkiksi Touraniin olisi ollut lisävarusteena alusta asti, onhan siinä sähköisen ohjauksen takia helpohko esivalmius.
Nämähän järjestelmät ovat sitten kaikki kelivarauksella kuten kaikki tutkat ja kameratkin, eli eihän ne aina toimi talvella tai jos on lunta tai sataa vettä tai jos auton pesu on vähän miten sattuu tai jos puusta putosi lehti. Jos tutka, johon park assist perustuu, on häiriötilassa, ei myöskään park assist loogisesti voi olla toimintakykyinen. Enimmäkseen kyllä, ja erittäin hyvällä prosentilla jos ajetaan vain nirppanokkien valkokaulusajoa pesujen ja sisähallien väliä. Paskimmassa kroonisessa talvessa kadunvarsi voi olla niin ruotoisessa kunnossa ettei siihen muutenkaan voi tai uskalla tai kehtaa pysäköidä ainakaan minkään Passatin maavaralla.
Kuka muka tarvitsee autoonsa jotain adaptiivista vakkaria, pysäköintiavustinta tai android autoa / apple carplayta?
Lähinnä turhaa roskaa, jotka huonontavat ajokokemusta.
Peruutuskamera on oikeastaan ainut viimeisen 15 vuoden aikana henkilöautoissa yleistynyt oikeasti hyödyllinen varuste.
15 vuoden rajaviiva lienee vedetty varsinaiseen dynaamiseen ajonvakautukseen, joka kieltämättä on ilmastoinnin ja ABS:n jälkeen ainoa oikeasti kriittisen eron tehnyt yksittäinen väenautoissa yleistynyt ja normiksi tullut varuste. Muu on vain hidasta pientä parannusta ja ekstraa.
Mutta mitä ihmettä? Eihän noita mitään kukaan
tarvitse. Erittäin käteviä on pitkä lista, mutta pärjäisi sitä vaikka alipainetoimisilla tai käsikäyttöisillä tuulilasinpyyhkijöillä, öljylampuilla, kärjellisellä sytytyksellä ja synkronoimattomalla vaihteistolla. Aikanaankin pärjättiin. Oikea kysymys on, miksi joku haluaisi.
Itse en ylipäänsä käytä vakionopeussäädintä, mutta se kertoo enemmän minusta kuin autoista. Adaptiivinen väli tai edes säädettävä maksimi on jo jollain tasolla järkevä, mutta kiinteää vakionopeutta en yhtään tykkää käyttää. Toki mikä tahansa vakionopeussäädin on hyödyllinen varuste autossa jälleenmyynnin takia. Nykyisessäkin katiskassa on ihan itse listalta valittu CC, jota olen kerran kokeillut.
Eipä oikeastaan mitään noista mainitsemistasi varusteista tarvita hyvään ajokokemukseen, ajettaessa keskitytään ajamiseen, eikä mihinkään puhelimen tai mankan räpläämiseen.
Ei tuo vaihteen vaihtaminen tai kaukovalojen käyttö liikaa rasita.
Eihän noiden monien varusteiden ideakaan ole ajokokemus, vaan käyttökokemus laajemmin. Jos siis ajokokemuksella tarkoitetaan jotain kiihtyvyyttä, hiljaista ajomelua, iskunvaimennustuntumaa, jarrutustuntumaa, pehmeää kyytiä tai V8-moottorin ääntä. Mediavarusteiden tarkoituksena on nimenomaan vähentää kognitiivisten resurssien ohjautumista mankan ja puhelimen räpläämiseen. Olisi se melkoista neuvostoaikaa, jos pitäisi irrottaa käsi ratista säätääkseen äänenvoimakkuutta tai puhelimen käyttämiseksi. Näytöltä taas voi ei-kriittisessä ajotilanteessa tehdä kaikenlaista mitä muuten realistisesti tehtäisiin puhelinta kädessä pitäen.
Jotta ei puhuttaisi pelkästään turhuudesta ja käytännön lipsumisesta vaan ihan tarpeestakin, niin joillakin ihmisillä on esimerkiksi kuulonalenema. Silloin on hyvin tarpeellista "räplätä mankkaa" kesken ajon vaikkapa keskustellakseen. Siinä kohtaa on ihan kiva, ettei tarvitse kurotella polven viereen nuppimankkaa vaan voi vähän liikuttaa peukaloa.
Sehän on toki perseestä, jos normaaleja fyysisiä kosketeltavia nappeja ja nuppeja poistetaan ison kosketusnäytön kustannuksella, ja pahimmillaan lämmitystäkin joutuu säätämään näytöltä. Kehitys kulkee kieltämättä osittain päin vittuja. Huono käytettävyyssuunnittelu ei kuitenkaan ole syy vastustaa kehitystä tai teeskennellä, että hyödylliset varusteet olisivat turhia tai haitallisia.