- Liittynyt
- 26.06.2020
- Viestejä
- 1 299
Fortnite. Muuten täyttä timanttia mutta onhan tämä fortnitemares ihan kamalaa paskaa. Saatiin squadissa jopa victory royale mutta nuo vitun aaveet ihan perseestä.
Yllättäen juoni jopa hieman parani loppuakohden siinä missä pelattavuus taas aiheutti kirosanoja yhä enemmän ja enemmän. Vähän väliä hahmo sohii/juoksee vähän väärään suuntaan, eli tarttuu kiinni viereisestä seinästä tai yrittää sen seittemännen kerran convertata omaa kaveria sen sijaan et converttais vihollisen. Mätkintä kävi erittäin tylsäksi lopussa ja varsinkin lopputaistelut oli puuduttavia ja eniten jännitti, et joutuuko tän paskan kestämään vielä uudestaankin jos kuolee. Noilla fortresseilla ei ollut pelin kannalta oikeen mitään merkitystä, ne oli lähinnä "valtaa niitä nyt niin juoni menee eteenpäin" eikä tullut mitään eeppisiä vallotus/puolustustaisteluita. Lähietäisyydellä ryynätessä oli ihan sama oliko mun linnotuksella rautamuurit vai ei, ite tappo kuitenki pääasiassa kaiken. Lisäksi nuo örkkien monologit(joista hyvä esimerkki tuolla screenshot-ketjussa), aiheutti harmaita hiuksia niiden ollessa pitkiä ja joskus bugaavan pitkiä. Hulluksi tehty örkki saatto ilmeillä sen 15 sekuntia ruudulla ilman ääntäkään. Sit joku örkki tai ghouli päättää iskeä heti animaation päätyttyä, paitsi että kamera ei ole vielä palannut hahmon luokse, joten iskua on mahdoton väistää/torjua. Magneettinen juoksu ja kökkö kamera teki pelattavuudesta todella ankeaa toisinaan.Middle-Earth: Shadow of War (PC)
Oliko tää nyt se eka (Mordor) vai se jatko-osa Shadow of War? Tekstin perusteella vissiinkin jatko-osa, mutta ne on kyl niin samanlaisia pelejä et vaan ykkösosan jaksoi ite pelata, jatko-osaa alottelin mut se perinteinen open world-kaava veti ennätysnopeudessa puudutuksiin, liekö 2h kerkesin pelaamaan edes.Middle-Earth: Shadow of Mordor (PC)
Tosiaan Shadow of War eli jatko-osa oli peluussa. Tosiaan melko samanlaisia pelejähän nämä on.Oliko tää nyt se eka (Mordor) vai se jatko-osa Shadow of War? Tekstin perusteella vissiinkin jatko-osa, mutta ne on kyl niin samanlaisia pelejä et vaan ykkösosan jaksoi ite pelata, jatko-osaa alottelin mut se perinteinen open world-kaava veti ennätysnopeudessa puudutuksiin, liekö 2h kerkesin pelaamaan edes.
Ostin tämän aikanaan PS3:lle, ja muuten pidin tästä todella paljon, mutta tuo kädestä pitely sai aikaan sen että lopetin pelin kesken. Olin pelannut reilusti toistakymmentä tuntia ja koko ajan se sidekick-otus jaksoi kertoa tarkalleen, mitä kannattaa tehdä, mitä käyttää mihinkin jne. Ei päässyt tulemaan hoksaamisen iloa millään. Ajattelin että kai se joskus lopettaa, mutta tuo tappoi niin tehokkaasti peli-ilon itseltäni etten vain kyennyt enää. Harmittaa tosin vieläkin, olisin halunnut tykätä tästä, kaunis peli!Ni No Kuni - Wraith Of The White Witch (Switch)
Ensimmäinen Ni No Kuni itselleni ja ai että, on komea peli vielä 7 vuodenkin jälkeen. Ja muutenkin todella mukaansatempaava peli, tarina kulkee hyvin (joskin peli pitää ehkä liikaa kädestä) ja hahmot + familiarit ovat mielenkiintoisia, maailma on avoin ja eläväinen ja pieniä yksityiskohtia siellä ja täällä. Olen vasta n. 10h pelannut, joten paljon on edessä vielä. Kaiken kaikkiaan, 10e sijoitus eShopista on oikein hyvä.
Epicin Ilmaistarjontaa osa XVIIHue
Pulmanratkontaa ja tasohyppelyä, jossa muutetaan maailman taustaväriä. Peli toimii logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä" eli punainen laatikko punaisella taustalla ei ole pelkästään näkymätön, vaan olematon. Huessa on samaa fiilistä kuin muutaman vuoden takaisessa suomalaisessa Outlandissa, vaikka toiminta on korvattu lähes kokonaan tuuminnalla.
Puzzlet on suunniteltu hämmästyttävän hyvin. Pulmahuoneita on monta kymmentä ja jokaisessa on uusia ideoita. Haastetta on tarpeeksi, että ratkaisu tuntuu onnistumiselta, mutta jumiin jääminen on epätodennäköistä. Tarina on tyhjänpäiväinen ja kerättävät bonusesineet vaatisivat käytännössä koko pelin pelaamista kahteen kertaan, koska pitäisi palata ryynäämään aiemmat kentät läpi uusien kykyjen kanssa. Enpä todellakaan jaksa vaivautua.
Lisää nillitettävää löytyy siitä, että kahdeksan väriä on liikaa. Keltainen laser näyttää oranssilta ja pinkki laatikko violetilta. Aivan liian monta kertaa törkkäsin väärän värin silmään joko siksi, etten erottanut esineen väriä kunnolla, tai siksi, että ohjaimen tatti oli kymmenen astetta väärässä kulmassa. Tämä johtaa välillä turhiin ja turhauttaviin kuolemiin. Värisokeille peli lienee täysin mahdoton.
Hyvien pulmien vuoksi Hueta voi silti suositella.
RDR Undead Nightmare ilmestyi siihen aikaan kun pelasin vielä 90% peleistä läpi, mutta tämä lisäri jäi minullakin kesken. Zombiet olivat nopeaita ja headshotit padilla olivat lähes mahdottomia, muutenkin pelaaminen oli umpitylsää. Olin erittäin pettynyt koska arvostelut olivat kehuvia pelilehdissä ja netissä.RDR Undead Nightmare: Harvemmin muistuu mieleen peliä mikä olisi yhtä itseään toistava. Pelkkiä kaupunkien/hautausmaiden tyhjennystä alkupuolisko, turhanpäiväisiä tehtäviä ja paljon ravaamista yhdistettynä padilla tähtäilyyn jossa epäkuolleita pitäisi ampua päähän, mutta autoaim tähtää aina vartaloon. Ei jatkoon, lyhyesti erittäin surkea lisäri. Taas joutuu sanomaan että ei ole itselle kovin hyviä lisälevyjä tullut peliuralla kovin monta vastaan jos ei lasketa Morrowind: Bloodmoon lisäriä. Alku näytti lupaavalta, mutta sisältä paljastui ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Käsittämätöntä miten netissä jotkut pitää tätä parhaana lisärinä ikinä. Ehkeivät tiedä paremmasta tai jonnet ei muista?
System Shock 2 on kyllä kova, mutten pitänyt niin paljoa hahmokehityksestä. On mielestäni lähinnä peliä suppeuttavaa joutua valitsemaan pelaako millaisella hahmolla tämän sorttisen pelin alusta loppuun. System Shock 1 antoi monenlaisia työkaluja joita sai käyttää aivan vapaasti ja peli toimi silti loistavasti (militaarinen implantti). Ykkönen oli taas suppeampi siinä mielessä ettei ollut varsinaista hiiviskelyä ollenkaan, tai ainakaan sen käyttäminen ei tuntunut yhtään luontevalta.Nyt on ensimmäistä kertaa pelattu läpi System shock 2. En ole aikaisemmin tykkännyt vastaavanlaisista hiiviskelypeleistä joten tämä oli saannut odottaa 21 vuotiaaksi. Ennen sitä pelaamani Prey (Ja sitä ennen Dishonoredit ja Deus Ex 3 & MD) oli määrittävässä asemassa. Olin kaksi kertaa aiemmin jo aloittanut SS2:n, mutta jaksanut kokeilla vain pari tuntia. SS2 oli minulle siis Preyn jatkumo, minkä ansiosta tämän nyt sitten kolmannella kerralla jaksoin pelata läpi ja aikaa kelloon tuli 31h.
Peli on kestänyt hyvin aikaa. Graafinen ilme vuosituhannen vaihteelta ei haitannut (tai tällaisissa jännityspeleissä taida edes ehtiä haitata). Modulejen metsästys on innostavaa ja tarinan eteneminen inspiroivaa. Toimenpiteetkään eivät ole mitään vaikeita ilman nykyaikana puuttuvia avustuksia, mutta onneksi oli Youtube. The Brain of Many vihollisen ympärillä meinasi tulla eilen luovutus, kun näytti siltä että ammus/räjähde/voima varastoni olisi ollut liian tiukka ja tehtävän toteuttaminen voimakkaiden ja suurimääräisten vihollisten vuoksi iänikuinen. Sekametelissä ei välttämättä olisi tullut selvyyttä, että 30-sekunnin päästä uudelleen syntyvät, PSI reaver-nimisten vihollisten edellytys uudestisyntymään olisikin tuhottavissa, joten tämä muutti strategiaa ja prioriteettejä (ammuksien käyttöä) ja antoi edellytyksen viimeiseen osioon.
Steamin pelissä joku bugi, että välillä vihollisen yllättäessä et voi vaihtaa asetta, avata inventariota tai painaa edes esc:iä. Tämä toistui ehkä +-10kertaa pelin aikana.
Päädyin itse toisella pelikerrallani (joka jäi pahasti kesken..) ratkomaan tuon ongelman modilla (muistaakseni "TradesMan"), jolla voit eri sliderien avulla määrittää; kuinka paljon kauppiaat maksavat sinun tavaroistasi, kuinka paljon maksat heidän tavaroistaan ja kuinka paljon rahaa kauppiailla on kukkarossaan.Witcher 3 GOTY
-Rahan määrä, ainakin tässä alussa. Tuntuu ettei mihinkään ole varaa ja koska haluan ostaa kortit kauppiailta niin menee nuo siihen. Kaiken koitan myydä (armorit ja miekat). Ehkäpä tuota vielä tulee vastaan paremmin
Ysärin point n clickien suurin synti. Näillähän ei tosiaan pituutta ole ollenkaan jos muistaa kaikki ratkasut ja losottaa ykkösellä läpi kaikesta, jonka takia osa noista puzzleista on muuten ihan helvetin epäloogisia useammassakin pelissä. Kätevästi saa lisää pituutta kun pelaaja pyörii paikasta toiseen ja lopulta ratkasu löytyy vaan kaikkea kokeilemalla, ilman että siinä ratkaisussa käytettäis minkäänlaista logiikkaa.Ja piti kyllä välillä kahtoa walkthrough:ta kun jotkut puzzlet oli niin epäloogisia ku olla ja voi
Harvester oli kyllä mahtava tekele.Harvester (1996 PC)
Harvester on Steam
A strange and twisted world...Harvester! The most violent adventure game of all time comes to Steam!store.steampowered.com
Tässä nyt on tullu pelattua kirjastosta vähän kaikkia mahollista mitkä on jääny kesken/alottanukkaa+uudet ostokset, mutta tää nyt on se mikä jää parhaiten mieleen
Point and Click, fmv, kulttiklassikko (ja on sensuroimaton versio mikä steamissa)
Päähenkilö herää 50-luvun pikkukylästä "harvesterista" muistinsa menettäneenä ja siinähän sitä saakin pyöriä ympäri kaupunkia etsien vastauksia mitä oikeen on meneillään. Ja piti kyllä välillä kahtoa walkthrough:ta kun jotkut puzzlet oli niin epäloogisia ku olla ja voi Liikkuminen ja combat on tönkköä välissä, muttei haittaa kun tarina ja huumori piti otteessaan loppuun asti.
Nyt meni läpi 60/60 goldilla ja olipa upea kaahailupeli.NFS: Hotpursuit (2010, Xbox 360)
Burnout-fanina halusin laajentaa Criterion-tietoisuuttani ja huomasin että ne on tehneet pari mulle väliin jäänyttä Need For Speedia, Hot Pursuit ja Most Wanted.
Hot Pursuitin kerkesinkin jo ostaa kun tuli halvalla (1,80e) vastaan ja muutaman kisan kun olen ajanut niin täähän on ihan 70% Burnout menuista ja pelimekaniikoista lähtien jossa on 30% edestä Need For Speedin tärkeimpiä lainalaisuuksia kuten (oikeiden, lisensoitujen) autojen ohjattavuus suurimpana erona.
Eli ehtaa Need For Speediä, mutta Burnoutin tekijöiden näköistä sellaista.
Paha vielä sanoa syvempää analyysiä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.
e: 24/60 katukisaaja-kisaa ajettu Goldille, eli puoliväli (neljäsosa, poliisicareer erikseen) häämöttää. Kyllähän tää on ihan uskomattoman hyvä Criterion NFS. Tämä on tosiaankin molempien(Burnout-NFS) pelien parhaat puolet samassa paketissa. Lisäksi henkilökohtainen mieltymykseni pitkiin tieosuuksiin on suuri, ja tässä on pelkästään niitä eikä ratoja ollenkaan niin 5/5. Huh, parhaiten käyttämäni 1,80 euroa koskaan
Tästähän on tulossa Remaster uudemmille vehkeille, oliko PS4/X1/PS5/XSX, joten suosittelen kaikille pädiautoilujen ystäville mikäli ei xbox 360/ps3 grafiikaa halua 2020-luvulla katsella. Hupaisten autopelien ehdotonta parhaimmistoa. Ja tämä näyttää 8-bit kasvatin silmään tällä Xbox 360:llakin niin törkeän hyvältä että ei voi enempää ihminen vaatia
Olen täysin eriävää mieltä kanssasi. Yleensä luen sinun ja @Refloni n arviot hyvin tarkkaan, koska osuu ajatukset peleistä yksiin, mutta nyt on pakko sanoa, että emme voisi olla kauempana toisistamme. Voisin kirjoittaa pitkän jutun siitä missä menee vikaan, mutta yksinkertaistettuna.Bioshock: Infinite (PC)
Erikoista. Pelasin tämän 2016 viimeksi ja olin sillon antanut tälle pisteet 90/100, mutta nyt näkisin tän tippuvan jopa kymmenellä pykälällä. Aikalailla samat asetelmat ku viimeksi, joskin nyt isommalta ruudulta pelasin ja ehkä jopa paremmilla asetuksilla. En vaan nyt tiiä sit, miksi viimeksi tämä on tuntunut niin paljon paremmalta kuin nyt. Ehkä väliin on tullut sit vaan niin paljon viihdyttävämpiä ammuskelupelejä, tai tämä putkeen samantyyppisten pelien pelaaminen on todella huono idea. Sitä yleensä vältänkin, ja vaihtelen pelityyppejä, mutta nyt meni tämä trilogia kerralla läpi. Vähän turhan samanlaisihan nämä kolme on keskenään ainakin premissin pohjalta, on erikoinen kaupunki, on jatkuvaa monologia "pahikselta" ja muuten aikalailla samanlaista mekaanisesti. Infinite tuo mukaan nuo ihmeen taivaskiskot, mutta ne oli niin pienessä roolissa, että tuntui jotenkin päälleliimatulta. Erikoista myös se, että listasin tämän silloin kategorioihin "strong story" ja "Atmospheric" mutta nyt kyl lähti molemmista pois kun en niitä sinne olis nyt laittanut. Ihan jees räiskintä, ei mitään mistä kenenkää jaksais alkaa enempää lätiseen.
Mitä ne valinnat oikeasti oli sit? Ja mitkä ne "lopputulokset" oli muuta ku vähän vaihtuva lopputaistelu ja loppuvideo? "Moraalinen" valinta tarkottaa loppupeleissä joku 90% siitä adamista mitä saat pahisvaihtoehdolla, nii ei se oikeen mikää uhraus ole kun sille adamille ei ihan hirveesti sit ollu käyttöä kuitenkaan. Lopputasoilla osteli vaan kaikkea ylimäärästä ku ei ollu muutakaan käyttöä sille.Olen täysin eriävää mieltä kanssasi. Yleensä luen sinun ja @Refloni n arviot hyvin tarkkaan, koska osuu ajatukset peleistä yksiin, mutta nyt on pakko sanoa, että emme voisi olla kauempana toisistamme. Voisin kirjoittaa pitkän jutun siitä missä menee vikaan, mutta yksinkertaistettuna.
Bioshock 1: Päädyt rappioituneeseen mystiseen paikkaan missä ihmiset muuttuneet mielipuolisiksi toistensa murhaajiksi. Jokainen jonka näet yrittää tappaa sinut (ja toisensa). Vihollisia tulee tasaisesti riippuen siitä mihin menet tai jos menet takaisin ei tule. Lisäksi sinulla on valintoja jotka vaikuttavat lopputuloksiin ja voit itse päättää osan asioista, että otatko hetken huumassa nopean ja helpon ja selkeän boostin hahmollesi, vai pelaatko moraalisesti yms. Valinnoillasi on merkitystä.
Ykkösessä oli kaksi sen mukaan miten kohteli pikkusiskoja. Kakkosessa kuusi, sinulle annettiin mahdollisuus matkan varrella tappaa tai jättää henkiin porukkaa. Pointti onkin siinä, että sinä tunsit vaikuttavasi asioihin. Se on maaginen asia immersion kannalta. Et ole ohjattavana vaan ohjaksissa. Tarpeeksi kun pelaa niin tuollaiset asiat huomaa ja ne todella hyvät pelit rakentuu niiden varaan. Mielestäni väheksyt moraalisen valinnan osuutta. Sillä on todella suuri merkitys peleissä, sellainen piilotettu merkitys minkä tajuaa vasta myöhemmin jos asiaa oikeasti ajattelee. Esim. Undertale oikein hieroi sitä sitten naamaan. Tuo peli on siitä niin loistava, että se sai ajattelemaan monesta muustakin pelistä vähän syvemmin. Vaan kun ne ajatukset siellä taustalla myös ohjaa sinua pelaajana toimimaan peleissä, vaikka et sitä tiedosta.Mitä ne valinnat oikeasti oli sit? Ja mitkä ne "lopputulokset" oli muuta ku vähän vaihtuva lopputaistelu ja loppuvideo? "Moraalinen" valinta tarkottaa loppupeleissä joku 90% siitä adamista mitä saat pahisvaihtoehdolla, nii ei se oikeen mikää uhraus ole kun sille adamille ei ihan hirveesti sit ollu käyttöä kuitenkaan. Lopputasoilla osteli vaan kaikkea ylimäärästä ku ei ollu muutakaan käyttöä sille.
Ja kuten infinitestä sanoin, "ei mitään mistä jaksais alkaa enempää lätiseen".
Ei kyl itellä jäänyt mitenkään tämönen maku tästä pelistä. Paljon parempia immersive simit tän suhteen. Mulle tuossa ei ollut mitään "moraalista valintaa". Tapa kaikki verisest samalla palkinnolla kuin elä tapa ja saat päänsilityksiä on vähän turhan huono insentiivi ottaa sitä tapa kaikki vaihtoehtoa, eikä siten tarjoa oikeen mitään moraalista dilemmaa. Ei tämä saa minua tekemään mitään mitä en normaalisti tekisi. Enemmän itteä kutkuttaa sellaiset pelit, missä pitää valita kahden huonon vaihtoehdon väliltä, tai että se paha vaihtoehto on niin hyvältä vaikuttava, että siihen haluaisi tarttua, vaikkei välttämättä tartukkaan. Tässä siihen ei ole oikeen mitään kannustetta.Ykkösessä oli kaksi sen mukaan miten kohteli pikkusiskoja. Kakkosessa kuusi, sinulle annettiin mahdollisuus matkan varrella tappaa tai jättää henkiin porukkaa. Pointti onkin siinä, että sinä tunsit vaikuttavasi asioihin. Se on maaginen asia immersion kannalta. Et ole ohjattavana vaan ohjaksissa.
Ehkä sinusta nyt tuntuu siltä, vaan mitä oli siitä jäljellä enää Infinitessä? Ei edes sitä kuvitelmaa. Sehän on nimen omaan taito jos pelintekijä saa pelaajan tekemään vaintoja (vaikka ilman mitään oikeaa vaikutusta) jotka saavat pelaajan pohtimaan omia valintojaan. Bioshockit 1&2 oli siinä hyviä, että niissä se tehtiin selväksi, kokonaisuus, se kaikki rappio yms. tehtiin täysin selväksi ja jopa se miksi ne splicerit yms. toimi kuten toimi. Infinite taas oli pelkkää typerää teurastusta. Kysehän ei ole siitä minkä palkinnon pelaaja saa, vaan siitä minkä palkinnon pelaaja tuntee saavansa.Ei kyl itellä jäänyt mitenkään tämönen maku tästä pelistä. Paljon parempia immersive simit tän suhteen. Mulle tuossa ei ollut mitään "moraalista valintaa". Tapa kaikki verisest samalla palkinnolla kuin elä tapa ja saat päänsilityksiä on vähän turhan huono insentiivi ottaa sitä tapa kaikki vaihtoehtoa, eikä siten tarjoa oikeen mitään moraalista dilemmaa. Ei tämä saa minua tekemään mitään mitä en normaalisti tekisi. Enemmän itteä kutkuttaa sellaiset pelit, missä pitää valita kahden huonon vaihtoehdon väliltä, tai että se paha vaihtoehto on niin hyvältä vaikuttava, että siihen haluaisi tarttua, vaikkei välttämättä tartukkaan. Tässä siihen ei ole oikeen mitään kannustetta.
Kakkosessa oli joo pari kohtaa, joissa vähän yritettiin rakentaa sitä, että "tää ihminen on nyt paha, mutta jätätkö sen henkiin vai et". Kuitenkaan mitään tunnesidettä ei ollut ehtinyt muodostua muutenkaan niin perverssiin maailmaan, että olis jotenkin ollut ongelmia jättää niitä henkiin.
Oho, ihan faniksi ylennettyFanien kuten @Raxama mukaan sen nerokkuuden pitäisi alkaa nyt kahden pelikerran jälkeen. Odotukseni eivät ole korkeat, mutta saa nähdä. En aio heittää peliä roskiin ihan vielä.
Minulla oli hämärä mielikuva siitä, että olit yksi pelin näkyvimpiä puolustajia tässä ketjussa, mutta tosiaan näin jälkikäteen katsottuna ei nuo sinun kommenttisi mitenkään yltiöpositiivisia olleet.Oho, ihan faniksi ylennetty
En laskis itteäni faniks, Nier Automata on mun mielestä Platinumin huonoin peli mekaanisesti, mutta siihen on kieltämättä ympätty ihan mielenkiintonen tarina jonka takia sen jaksoi pelata sit loppuun asti. Sen pelin synteihin kuuluu myös se et noi kaks ekaa endingiä oli mulle aika puuduttavia silleen ainakin aluks, mutta kerran sinne asti oli tullu rämmittyä niin samapa se on kestää loppuun asti.
Ne kaikki hudielementit nierissä on kiinni siitä mitä chippejä asennat droidiin. Jos sulla on kaikki roskat siellä siellä asennettuna niin silloin ruutu on täynnä roskaa. Lisäksi menee turhaa slotteja niihin.Youropa
En muista mistä tämä eksyi toivelistalleni, mutta eipä yhtään hullumpi teos. Nätin näköinen 3D-metroidvaniapuzzleilu leijuvilla saarilla. Päähahmo osaa kävellä seiniä ja kattoja pitkin, kunhan sopiva ramppi niille löytyy. Kamera pyörii hahmon mukana, mikä huippaa päästä varsinkin alkupuolella. Tarinaa ei ole eikä sitä tarvita. Omaperäisyydestä Youropaa ei oikein voi syyttää, mutta se mitä siinä on on toimivaa ja laadukasta.
Borderlands: The Pre-Sequel
En ole koskaan oikein välittänyt etko-osista. Niiden kaikkien tarina kärsii siitä, että pelaaja tietää minne se johtaa. Pre-Sequelin juoni onkin tylsä ja ennalta-arvattava, mutta pelattavuus on sentään hauskaa.
Borderlands 2:sta tuttuun kaavaan on lisätty rakettireput ja happisysteemi - peli nimittäin sijoittuu ilmattomaan kuuhun. Uudistusten kanssa leikkiminen on ihan hauskaa ja ne pelaavat hyvin räiskimisen ja loottirallin kanssa. Ympäristöt ovat kaunista katseltavaa, vaikka toistavatkin itseään. Vaikeustaso tuntuu paljon helpommalta kuin aiemmissa peleissä, tai ehkä satuin tuurilla ottamaan kaikista ylivoimaisimman pelihahmon. (Seriffi, jonka erikoistaito on aimbotti.)
Vaikeustaso nousee pelin lopussa, joka on kamalaa jyystöä. Ensin tarinan kierrokset kasvatetaan huippuunsa ja on selvää että ratkaisun hetket ovat käsillä. Sitten tulee pitkä putki täynnä vihollisia, pomotaistelu, siirtyminen uuteen paikkaan, vihollisia, pomotaisto, vihollisia, pomotaisto, uusi ja erikoinen paikka, vihollisia, pomotaistelu, lisää vihollisia, vielä yksi pomo jolla on useampi vaihe. Urakan lopussa olin koko peliin niin kypsä, että lopputekstien vieriessä päällimmäinen tunne oli ketutus.
Nier Automata (toinen läpäisy)
Japsirope, joka on tarkoitus pelata uudelleen ja uudelleen avaten tarinaa joka kerta enemmän. Tässä näköjään vaihtuu päähahmo ja nyt pääsi pelaamaan androidi 9S:llä, joka oli viimeksi sidekickin roolissa. Hän ei ole yhtä rasittava kuin pääsankari 2B, mutta en ole löytänyt pelistä vielä ainuttakaan hahmoa josta pitäisin. Tällä kertaa älysin olla haaskaamatta elämääni umpiturhilla sivutehtävillä.
Taistelua piristetään vähentämällä pelaajan tekemää vahinkoa ja korvaamalla se hirveällä minipelillä, jonka avulla voi lyödä viholliseen kovemman tällin kerralla. Tämä tekee mättämisestä vähän taktisempaa, joten on harmi että itse minipeli on niin etova. Se on nopea erä samaa bullet hell -räiskintää mitä pelissä on nähty ennenkin, mutta tuntuma on paljon huonompi ja grafiikka alkeellisempaa, niin ettei voi nauttia edes kunnon räjähdyksistä.
Saman tien voisi valittaa vaikka käyttöliittymästä, joka varmistaa pelaajalta liian monta asiaa. Lootti-ilmoitus listaa mitä kamaa poimit juuri maassa olevalta ruumiilta tai sait tehtäväpalkinnoksi. Se täyttää koko ruudun ja jää siihen pariksi sekunniksi. Vasta sitten ilmestyy nappula, jota pitää erikseen painaa päästäkseen ruudusta eroon. Ei tässä muuten mitään, mutta näitä ilmoituksia tulee yhden pelikerran aikana monta sataa! Jos pelaa koko tarinan läpi, loottitekstejä saanee tuijottaa monta kymmentä minuuttia, vaikka samat tiedot olisi aivan hyvin voinut näyttää pikkutekstillä ruudun reunassa keskeyttämättä peliä.
Tarina ei vieläkään vakuuta. Se on lähinnä samaa B-luokan animea mitä ensimmäisellä kerralla, tosin uusi päähenkilö tuo siihen vähän uutta näkökulmaa ja pari ennalta-arvattavaa juonenkäännettä. Fanien kuten @Raxama mukaan sen nerokkuuden pitäisi alkaa nyt kahden pelikerran jälkeen. Odotukseni eivät ole korkeat, mutta saa nähdä. En aio heittää peliä roskiin ihan vielä.
Kaveri joka näitä CRPG paasaa enemmänkin osas kertoa et se eka Pillars on oikeesti vähän kökkö, mutta se kakkososa onkin sitten jo huomattavasti parempi tekele. En oo ite vielä löytänyt aikaa niille, niin en omista kumpaakaan vielä.Uskaltanee siis Tyrannyyn ja Disco Elysiumiinkin tarttua, vaikka näitä aikanaan karsastellut juuri sen vuoksi, että ei ole tiennyt innostuuko yhtään. Pillars of Eternitystä ei jäänyt aikanaan kovin kummoset mielipiteet, mutta voishan senkin kokeilla uusiksi.
Disco Elysiumille ainakin ääni täältä, aivan sa*tanan hyvä peli, jopa tällaisen "ei-cRPG-pelaajan" makuun. Ja lisäplussa suomalaisista viitauksistaUskaltanee siis Tyrannyyn ja Disco Elysiumiinkin tarttua, vaikka näitä aikanaan karsastellut juuri sen vuoksi, että ei ole tiennyt innostuuko yhtään. Pillars of Eternitystä ei jäänyt aikanaan kovin kummoset mielipiteet, mutta voishan senkin kokeilla uusiksi.
Eikös se nuilla Restoration packeillä poistanu sensuurit mitä on lisätty f1&f2?Fallout 2 (GoG + Restoration pack 2.3.3)
Mitäpä tästä muuta tarvitsee sanoa kuin että legendaarisin ja paras roolipeliseikkailu ikinä. Tämän pariin tulee palattua aina suunnilleen parin vuoden välein.
Tuon pelin kökköyshän ei ole sen pelin iän syy, se vaan on tuollainen tönkkö paskaPienet alkusanat toisesta pelistä joka liittyy osana pelimekaniikkaa seuraavan arvioon:
Ghost of Tsushima:
Erittäin näyttävä HDR-kokemus, pelillisesti hieman uusia juttuja(taistelumekaniikat) ainakin omiin aiempiin kokemuksiin eri peleistä. Pelissä oli paljon keräiltävää ja näihin tuhriintui suurin osa peliajasta, näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut vaan keskittyä päätarinaan ja isoimpiin sivutehtäviin. Resursseja oli reput täynnä kokoajan ja näitä kului vain alkupuolella vähäisiä määriä aseiden/muutaman lempihaarniskan päivittelyyn. Hyvä kokonaisuus kuitenkin näinkin, voisin harkita joskus tulevaisuudessa vielä läpipeluuta PS5:lla, ehkä.
Tämän läpäistyäni aloitin toisen näemmä heppapelin peluun elikkäs,
Shadow of the Colossus:
Todella näyttävät alkuvideot, grafiikat jees, tunnelma hyvä, sitten päästiinkin käsiksi pelihahmoon ja hevoseen ja voi jumpe.
Tässä todella näkyy pelin ikä, vaikkakin tämä on jokin remasteroitu? versio PS4:lla. Ero Tsushiman kamerakontrolliin ja hevosen käsittelyyn on suuri.
Kamera vetelee kokoajan minne sattuu ja keskittää menosuuntaan, tuli pientä pahoinvointia kun hevosella lähti ratsastamaan ja yritti kameralla katsoa jonnekin kun se vaappui edestakaisin.
Hevosen kontrollit ja ohjastaminen käy ihan työstä osaksi tuon kameran takia.
Sain ensimmäisen kolossin tapettua ja seuraavassa pitikin yrittää hevosen selästä hyppyä kolossin kyytiin ja tuota muutaman kerran yritettyäni vahvojen kirosanojen saattelemana löin pelin kiinni ja nyt harmittaa koska peli vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja haluaisin jatkaa mutta ei, ei, ei. Pitäisikö katsoa vain youtubesta joku läpipeluuvideo ja tyytyä siihen.