Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[itarumaa]

Itse pidin kyllä Skelligestä oikeastaan kaikista eniten. Kauniit musiikit siinä kohtaa pelissä auttoivat paljon, muutenkin ihan mielenkiintoinen ympäristö.

 

[perato]

Itse pidin kyllä Skelligestä oikeastaan kaikista eniten. Kauniit musiikit siinä kohtaa pelissä auttoivat paljon, muutenkin ihan mielenkiintoinen ympäristö.

Niin, kyllähän ne tunnelmallisimmat kohat oli sen suon lisäksi tuolla Skelligessä, mitä avitti varsinkin se musiikki(joskin se toistui ehkä vähän liikaa). Kuitenki se itestä tuntui juuri yhtä irralliselta kuin joku Toussaint olis tuntunut yhtäkkiä pääpelin väliin tungettuna.

 

[patteli]

Ei voi vielä sanoa että pelasin, mutta aukasin kelmuista just julkasussa ostetun Xenoblade Chronicles X -pelin. Nyt pelaamaan

 

[Erkki_erikeepperi]

"Löysin" tässä War Thunderin, jota en ole aiemmin pelannut, mutta nyt olen joitakin päiviä pelannut.

Pari huomiota:
- Tutorialien äijä opastaa pelaajaa "kädestä pitäen" kuin jotain 5-vuotiaista mielenterveyspotilasta, hitaalla ja yliselkokielisellä äänenpainotuksella
- Muut pelaajat ovat 90-prosenttisesti aivan yhtä tyhmiä kuin muissakin vastaavissa lipunvalloituspeleissä, eli haahuilevat ja kämppäävät aivan jossain muualla eivätkä valtaa lippuja, pahimmillaan muutaman metrin päässä valloitusalueesta. Samaa paskaa se on kaikissa mahdollisissa peleissä, ihmiset on niin v*tun tyhmiä keskimäärin että menee usko ihmiskuntaan.
- Aivan naurettavaa yrittää pärjäillä jollain 2. maailmansodan ajan tankeilla muiden pelaajien moderneja Abramseja ja muita vastaan, mutta prkl en käy oikeaa rahaa laittamaan tuohon peliin vaan grindaan sitä vaikka tuomiopäivään asti että saan modernit vehkeet, ja sen jälkeen pwnaan kaikki luuserit alimpaan h*lvettiin!

PS. Sain jo 15 päivän chat-bannin raflaavasta kielenkäytöstäni.....

 

[perato]

Assassins Creed: Origins
Parhaat naurut sain näistä juonista mitä pelissä on. Tapoin tuossa juuri 30 virtahepoa ja varmaan saman määrän krokotiileja jossain suolla, koska niitä nyt vaan vaaditaan tapettavan, että saa lisää healttia jne. kävelen siellä yltä päältä virtahevon ja alligaattorin veressä käytännössä ajettuani koko kannan sukupuuttoon jo useammalta saarelta. Samalta suolta sitten paukahtaa eteen sivutehtävä missä asian esittäjä ilmoittaa asiakseen, että: "nyt mennään lahtaamaan roomalaisia, kun ne pyydystää kaikki meidän villieläimet ja sitten ne tapetaan jossain gladiaattori tappeluissa, se on niin julmaa". No eihän siinä, pistetään vain roomalaisia palasiksi, mutta mielestäni se olin juuri minä joka tappoi ne villieläimet käytännössä sukupuuttoon, koska peli vaati. Kai se on sitä parempaa tappamista, tai jotain, kun sen tekee egyptiläinen.

Tätä samaa itsekkin viime aikoina pelannut. 59h plakkarissa, paria luoteisinta plänttiä lukuunottamatta kaikki alueet koluttu ja tarina alkaa lähestyä loppua. Lisäreille ei oo himoja eikä niitä tullut edes ostettua. On kyl ollut rahalle vastetta, ei oo kovin pahaa kisaväsymystä iskenyt edes nyt loppuvaiheessa.

Onhan tämä kuitenkin kaukana Assassin's Creedeistä. Ei enää muistuta jotain Ezio-trilogiaa kuin etäisesti. Jonkin verran on olemassa mekaniikoita sieltä, mutta niitä ei juuri mainosteta ja enemmän tarjotaan headshottailua ja mäiskintää. Mätkintä on melko geneeristä hakkaamista eikä juuri kovin huikeasti innosta. Hiippailu toimii edelleen ihan jees ja jouskarin kanssa tästä tuli eka AC sitten Brotherhoodin jonka pelasin näppis+hiiri combolla. Vaikka tappelu on geneeristä, muistuttaa tämä peli omasta mielestä enemmän Shadow of Mordoria kuin edellisiä AC-pelejä. On nimittäin lääniä ja kerättävää ja tehtävää siellä täällä. Ja nimenomaan tämä lääni on ollut itelle se suola. Tuo Egypti on ollut ihan hemmetin siisti paikka koluta ja käydä. Harvassa (jos missään) pelissä on aavikko ollut jotenkin mielenkiintoinen, mutta kun tässä pääsee Qattaran syvängön laidalle, nii tuli semmonen "vau!" fiilis. Toki mittakaava ei mitään oikeaa elämää vastaa, mutta juuri sopivasti sellainen, ettei kyllästy etäisyyksiin ja toisaalta jää fiilis, että ompa tuonne matkaa. Ei ihan Witcher 3 kaltaisia fiboja mistään paikasta, mutta mukavasti vaihtelua ja sen verta upeita, ettei uusien paikkojen koluaminen kyllästyttänyt, toisin kuin esim. FC5.

Pelillisesti paljon positiivisia asioita, jotka tuntuu lähinnä, että on tehty QOL valintoja paljon. Toki tämä vie peliä kauas mistään HC hifistelystä, mutta isolle yleisöllehän nämä on. Iso peukku esim siitä, että kiipeily ei juuri enää vaadi minkäännäköistä suunnittelua, harvassa on ne paikat kun seinät jää kiipeämättä. Myös kalliokiipeily mahdollistaa linnuntietä etenemisen aika hyvin. Veneissä on kätevästi moottorit, ettei vesillä tarvi liikaa käyttää aikaa ja NPC:t tulee heti hakemaan jos lähtee uimaan tai joutuu veden varaan. Tulen kanssa leikkiminen oli yllätttävän hauskaa ja pitkälle mietittyä. Tuli ihan ääneen naurettua kun aiemmista peleistä tuttuun heinäkärryyn hyppäsin liekit persuuksissa ja siitä tulikin sit ihan yksityinen hautarovio.

Tokihan lähes ainoa syy miksi noita linnoituksia yms. tuli kerättyä oli levelit ja lootti. Joskin jossain vaiheessa sekin alkoi menettää melkolailla merkityksensä. Ilman niitä olis todennäköisesti käynyt kuten Far Cry 5 kohdalla, eli paikat koluamatta ja pääjuoni pikaseen läpi. Lootissa oli kuitenkin kohtalaisesti variaatiota ja niiden upgradetus piti hauskimmat itemit relevantteina koko pelin ajan, joten ei ollut pelkästään tuurista kiinni miten peliä joutui pelaamaan.

Questit on aika keskivertoa, välillä turhan geneeristä "tapa elukka/tyhjää linnoitus", ja välillä sit jotain vähän erilaisempaa. Ei kuitenkaan juuri poikkea mmorpg tasosta eikä pääjuonen ohella oikeastaan monikaan sivutehtävä tarjoa kovin ihmeitä. Silti pakko mainita posina yksi pääjuonen kohta joka jotenki onnistu riipasemaan, mikä on itelle todella todella harvinaista pelien kohdalla. Ei nyt siis mitään kyyneliä tms. pintaan, mutta sen verran että tuli jotenki halju olo.

Ps. Nauroin itseasiassa täysin samalle jutulle päivää ennen kuin kirjasit viestisi. Ei jotenkin mene aina yks yhteen nämä questit vs. todellisuus.

 

[Riepuli]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

 

[patteli]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

Kyllähän se ihan kiva peli on vaikka paikoitellen vähän noloa teinidraamaa onkin, mutta ei mitään mitä iso mies ei kykenisi käsittelemään

 

[Refloni]

AI: The Somnium Files

Zero Escape -mies Kotaro Uchikoshin uusi seikkailu kompastelee, mutta toimii loppupeleissä mainiosti. Tarjolla on eeppisen kuolemanpelin sijaan yllättävän maanläheinen dekkaritarina, vaikka päähenkilö onkin ihmisten mieliin sukelteleva psykonautti. Pelaajahahmo Kaname Date on etsivä, joka pistetään selvittämään tuttavansa murhaa lähitulevaisuuden Tokiossa, ja tästä käynnistyy oikein kunnon vyyhti murhia ja mysteereitä.

Pelattavaa on aika vähän. Se vähä koostuu pulmahuoneista, jotka perustuvat ajankäytön optimointiin. Superhot-tyyliin aika ei juuri hievahda pelaajan seistessä paikallaan, ja ympäri huoneita löytyvät aikasakot ja -bonukset tekevät huoneista hauskoja ratkoa. Vaikeustaso on kyllä liian matala varsinkin ZE:n pähkinöiden jälkeen ja peli kaatuilee ärsyttävästi osassa huoneista.

Koko muu peli taas on dialogin kliksuttelua. Keskustelut periaatteessa haarautuvat, mutta eteenpäin pääsee vasta kun on käynyt kaikki vaihtoehdot läpi, joten ainoa valinta on missä järjestyksessä repliikkinsä laukoo. Sama koskee kaikkea muutakin. Usein pelaaja saa monta johtolankaa yhtäaikaa pöydälle ja voi käydä ne läpi haluamassaan järjestyksessä, mutta eteenpäin pääsee vasta kun on käynyt kaikkialla. (Pelissä on muuten todella paljon samojen paikkojen välillä ramppaamista.) Mukana on näennäisesti myös Suuria Ja Merkityksellisiä Valintoja, mutta koska pelin läpäisee vain käymällä kaikki juonipuun haarat läpi, on ihan sama mitä valitsee. Risteykseen joutuu kuitenkin palaamaan myöhemmin ja valitsemaan toisin.

Ja tarina, se tarina. Kässärin taso heittelee uskomattoman paljon. Huiput ovat erittäin korkeita ja pohjat erittäin matalia.

Pääjuoni on kiehtova, nerokkaasti rakennettu umpisolmu, joka ratkeaa pala palalta eri "aikalinjoja" tutkittaessa. Ruohonjuuritason dialogista taas voi löytyä mitä tahansa. Kiinnostavaa etsivätoimintaa, ala-astetason seksivitsejä, filosofista keskustelua tekoälyn ja maailmankaikkeuden luonteesta, myötähävettäviä popkulttuuriviittauksia, hiljaiseksi vetävää draamaa muistisairauksista ja perheväkivallasta, ja sitten lyödään taas perseilyvaihde silmään. Varsinkin jatkuvat alapääjutut hämmentävät ja näyttäytyvät jonkinlaisena merkillisenä fanipalveluna. Harvoin pääsee pelaamaan sankaria, jolla on näin likainen mieli.

Toimintakohtaukset ovat noin kaksi kertaa parempia kuin Zero Escape -trilogiassa, siis edelleen hirveää kuraa. Kaikki hahmot liikkuvat kuin seiväs hanurissa ja mukana on isoja joukkotaisteluita, jotka ovat kauniisti sanottuna hieman epärealistisia. Voin ostaa sen, että palkkasoturi on tarpeeksi pöljä mennäkseen tutkimaan tyhjästä ilmaantunutta pornolehteä, mutta kesken tulitaistelun? 12-vuotias Mizuki varmaankin putosi pienenä taikajuomapataan, muu ei oikein selitä sitä, että hän pieksee kolmekymmentä rynnäkkökiväärein aseistautunutta ammattitappajaa pelkällä putkenpätkällä. Viholliset tosin ampuvat kuin puolisokeat stormtrooperit. Mainitsinko jo quick time eventit?

Välillä olisi tehnyt mieli lentää Japaniin antamaan Kotarolle pari läpsäystä, mutta kokonaisuus jää kuitenkin positiiviseksi. Se osa dialogista, joka ei saa hakkaamaan päätä työpöytään, on mukiinmenevää tai jopa hauskaa, ja useimmat hahmot toimivat hyvin. Suosikkejani olivat Kanamen äksy ottotytär ja eräs neuroottinen mafiapomo, näiden kanssa syntyi aina hauskimmat sanailut ja solvauskilpailut. ZE:stä tuttuja juonenkäänteitä ja yllätyksiä riittää, vaikka osan arvasikin etukäteen. Välillä melkein kuulee kysymysmerkkien pulpahtelevan oman pään yläpuolelle. Jännä tarina jää pyörimään mieleen pelikertojen ulkopuolellakin, mikä on aina hyvän mysteerin merkki.

 

[Hulikopteri]

Last of Us (PS4 Pro)

Pelasin pelin läpi pari kolme vuotta sitten ekan kerran ja tänään juuri pelasin läpi Selviytyjä+ tilassa. Monta Trophya jäi saamatta, mutta ne jää joskus seuraavaan kertaan.

Pelin tärkein osa-alue, eli tarina on aivan loistava. Hahmot on hyvin rakennettu, sekä heidän kommunikointi on hyvinkin luontevaa ja uskottavaa. Tarina myös koskettaa ajoittain, mikä on harvinaista videopeleissä. Eli pelkästään tarinan takia jokaisen pitäisi kokea tämä edes kerran.

Pelin ulkoasu on myös ihan nätti ikäisekseen peliksi ja peli myös pyörii erittäin hyvin. Toki en päässyt PS3 versiota aikoinaan pelaamaan, joten siitä en osaa sanoa. Mutta lyhyesti ulkoasu ajaa asiansa, kuten myös kenttäsuunnittelu. Vaikka putkessa mennään, tutkittavaa on riittävästi

Heikoin osa pelistä on pelattavuus. Pelissä siis edetään kahdella tavalla: hiipimällä ja räiskimällä. Asiat toimii muuten hyvin, mutta tekoäly on aika heikkoa. Myöskin pelissä on aavistuksen verran liikaa räiskintää ja viholliset tuntuvat kestävän osumaa kiitettävästi. Unchartedeista tuttua äksöniä siis, vaikka ei tämä niin alas vajonnut.

Tiivistettynä erittäin hyvä peli, mutta olisi voinut olla parempikin. Piitkä miinus teko-älystä ja puuduttavasta toiminnasta. Siitä huolimatta kyllä 9 pelin ja kakkosta todellakin odotellen innoissani.

 

[Make]

Far Cry 5

Tykkäsin pelistä enemmän kuin FC4:stä, johtuen ehkä tarinasta ja miljööstä. Pelattavuudeltaan hyvinkin samaa ja tuttua kauraa. Pelaamisesta erityisesti jäi mieleen konekiväärillisellä lentokoneella lentely, viholliskoneiden pudottaminen ja maakohteiden pommittaminen.

Aktiviteeteista osa oli kivoja kuten ne stunttitehtävät, ja osa taas täyttä ripulia kuten kalastaminen. Muutenkin tässä oli jälleen vähän jo liikaakin kaikkea, kuten Ubisoftin muissakin peleissä usein on. Olikohan FC3:ssa vai 4:ssä missä piti vapauttaa radiomastoja tai jotain vastaavia, niihin oli kiva kiivetä ja katsella maisemia. Harmi, ettei tässä ollut yhtä kivoja "keräiltäviä" kohteita. Eläimistössä oli muutamia mukavia lisäyksiä, pari kertaa säikähdin kun käännän kameraa ja hirvi tai härkä juoksee kohti.

Eniten itseä tympi ympäristö, tai lähinnä se että alueesta 90% on pelkkää metsää tai peltoa ja ulkotiloissa ei kauheasti näy mitään liikennettä. Tuntui hyvin tyhjältä ja tylsältä matkustaa pitkiä matkoja kun joka puolella vaan metsää. Myös tekoälyn tyhmyys ja lähes loputtomat vihollisjoukot hieman turhauttivat, toivoisin enemmän hiiviskelyyn ja piilotteleviin vihollisiin nojautuvia tehtäviä. Toki tässäkin pystyi hiiviskelemällä edetä ja vapauttaa vihollisten tukikohdat, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä miten homman hoiti kun viholliset kuitenkin juoksivat tykinruoaksi. Vihollisista ne juggernautit välillä säikäyttivät kun ei heti keksinyt, millä saisi nopeasti kaadettua sen.

Jäi ihan positiiviset fiilikset pelistä, seuraaviin osiin toivoisin parempaa suunnittelua vihollisten osalta (parempi tekoäly ja "intensiivisemmät" tulitaistelut joita ei voi vaan melkeinpä juosta läpi), sekä erityisesti ympäristöltä jotain isompia kokonaisuuksia, vaikka pieniä kaupunkeja tai jotain maamerkkejä mitä on kivä lähteä tutkimaan.

 

[patteli]

Ei voi vielä sanoa että pelasin, mutta aukasin kelmuista just julkasussa ostetun Xenoblade Chronicles X -pelin. Nyt pelaamaan

Uskomattoman sekava peli. Kohta 10h mittarissa ja combatin olen sisäistänyt erittäinkin hyvin ja hauskaa on, mutta kaikki muu tossa pelissä x10

Toivon tuon combatin ja seikkailun vuoksi että jaksan tuskailla tuon sekavan ribaleen läpi vaikka väkisin. Jotain pitäis kokoajan tehdä, mutta kukaan ei kerro että mitä. Ei mitään punaista lankaa annettu missään vaiheessa. Tässä on maailma, tässä olet sinä. Pelaa

 

[Raxama]

Uskomattoman sekava peli. Kohta 10h mittarissa ja combatin olen sisäistänyt erittäinkin hyvin ja hauskaa on, mutta kaikki muu tossa pelissä x10

Toivon tuon combatin ja seikkailun vuoksi että jaksan tuskailla tuon sekavan ribaleen läpi vaikka väkisin. Jotain pitäis kokoajan tehdä, mutta kukaan ei kerro että mitä. Ei mitään punaista lankaa annettu missään vaiheessa. Tässä on maailma, tässä olet sinä. Pelaa

Joo, mitä oon ite tosta X:stä kuullu niin se on tarinaltaan vähän torso, mikä ei välttämättä niihin toiseen kahteen sarjan peliin verratessa tunnu ihan oikealta. Pelillisesti kuulemma hyvä, mut tarina ja sen puute jättää kylmäks. En ite tota ole pelannu, enkä tule varmaan pelaamaankaan ennenkun käännös tehdään switchille.

Mistä sitten päästäänkin tähän:

Switch sai "remakensa" alkuperäisestä Xenobladesta hiljattain. Peli on aikalailla koskemattomassa kunnossa, poislukien graafista kasvonkohotusta ja soundtrackin uusintaversiota. Eli just sellanen millasena mä tän remaken haluankin.

Alkuperäistä en ikinä pelannut, ja se tälleen jälkikäteen näyttääkin aika typerältä, pääasiassa johtuen siitä et kyseessä on alunperin Wii:n peli ja hahmojen kasvot on aika hirveetä katsottavaa. Pelillisiä muutoksia ei taida olla kovinkaan monta, jos yhtäkään, joten loppujenlopuks hyvinkin koskematon kokemus siltä osin.

Xenobladen tarinan lähtökohdat on kohtalaisen mielenkiintoset ja ainakin omalla kohdalla onnistui herättämään mielenkiinnon lähestulkoon heti. Peli pyöräyttää oman versionsa luomistarinasta, ja maailman alussa oli kaksi titaania vääntämässä toisiaan turpaan loputtoman meren päällä. Aikansa väännettyään molemmilta loppui virta ja jämähtivät niille sijoillensa. Ajan kuluessa elämä alkoi kukoistamaan molemmissa, orgaaniset eliöt Bioniksessa ja mekaaniset eliöt Mechoniksessa. Peli alkaa pitkäänjatkuneesta sodasta ihmisten ja koneiden välillä, missä ihmiset ovat yllättäen alakynnessä. Ainoana toivona kuvassakin näkyvä miekka, joka tuntuu olevan ainut tehokas ase koneita vastaan. Hirveästi tästä pidemmälle ei voi tarinoida, sillä alkutunneillakin tapahtuu jo jonkinlaisia juonenkäänteitä, ja ne on parhaimmillaan jos ne pääsee kokemaan itse.

Pelillisesti Xenoblade tuntuu olevan sitä, mitä FF12 olisi halunnut olla. Sen sijaan että koko pelin voi pelata autopilotilla, Xenobladessa perusiskut on automatisoitu ja erikseen käytettävät Artit on sitten pelaajan vastuulla. Pääasiassa taistelumekaniikka nojaa oikeassa positiossa olemiseen, eli jotkut Artit tekee enemmän vahinkoa takaapäin, jotkut lyö debuffeja jos lyöt sivusta jne. Kokonaisuudessaan siinä on aika monta liikkuvaa osaa, mutta loppujenlopuksi homma on aika simppeli, mutta jokatapauksessa viihdyttävä. Perinteiseen JRPG-tyyliin jokaisella hahmolla on vaihdettavat varusteet, gemit, skillit ja arttejakin on yleensä sen verta, että pelaaja joutuu niitä valitsemaan omaan pelityyliin sopivaksi. Paljon on puljattavaa, ja kun seitsemästä mahdollisesta hahmosta pitää vielä muodostaa kolmen hengen tiimi, niin erilaisia yhdistelmiä on sen verran käsittämätön määrä, että luulis jokaiselle löytyvän se sopiva. Erityismaininta siitä, että vaikka on mahdollista pelata perinteisellä tank+dps+healer-yhdistelmällä, on melkein mikä tahansa yhdistelmä rooleja myös toimiva. Valtaosa pelistä tuli itellä pelattua tank+dps+dps-kombolla, eikä tuossakaan ongelmia ilmaantunut kuin muutamassa paikassa, jolloin täytyi miettiä strategiaa uudestaan.

Kenttäsuunnittelu on parasta A-luokkaa, alueet on laajoja, vaihtelua on riittävästi ja lisäksi valtaosa niistä on vielä erittäin näyttäviäkin. Paikoitellen tuli ihmeteltyäkkin miten tän skaalan peli on saatu rullaamaan niinkin tehottomalla vehkeellä. Toisaalta kolikon kääntöpuolena jotkut alueet tuntuvat olevan vähän liiankin laajoja. Ennemmin tai myöhemmin edestakas ravaaminen alkaa kyllästyttämään, sillä välimatkat on usein ihan inasen liian pitkiä ja fast travelkaan ei tähän helpotusta välttämättä aina tuo. Tuntuu turhalta käyttää yksi socketpaikka +20% movement speed gemille, ihan vaan sen takia ettei tuo ympäriinsä juoksentelu vie peli-iloa liikaa.

Pelissä on myös jäätävä määrä sidequesteja, mikä yleensä meinaa sitä, että ne on aikamoista fetchquestia jokaikinen. Eikä tohon sääntöön tule poikkeusta tässäkään, aika mielikuvituksetonta kamaa joka alkoi kyllästyttämään hyvinkin nopeasti jos niitä rupesi ihan töikseen tekemään. Näitähän tosiaan pitää myös paikoitellen tehdäkkin, sillä muuten tulee päätarinaa edetessä useimmiten ennemmin kuin myöhemmin vastaan seinä, missä kohdin hahmojen levelit ei vaan riitä verrattuna vihollisiin. Josta päästään sit toiseen ongelmaan, eli tohon miten peli handlaa levelierot viholliset ja hahmojen välillä. Käytännössä et saa koskaan olla yli 4 leveliä alempana vihollista, koska sitten et osu yhdelläkään iskulla. Ei niinkään väliä pystyisitkö selviämään vai et, kun et kerta pysty tekemään vahinkoa yhtään millään tavalla. Kuulemma tota voi kiertää pikkasen lyömällä jokaiselle hahmolle agilitygemit, mutta tuntuu se jokatapauksessa vähän turhalta rajoitukselta, jos mikään muu ei ole esteenä paitsi osuminen.

Kokonaisuudessaan pidin tästä erittäin paljon. 70h vierähti pelin pääosan parissa mukavasti, eikä sen suurempia moitteita tullut ylhäällämainittujen lisäksi mieleen. Olisin toki toivonut muutaman sävyn synkempää tarinaa, mutta menee se tälläisenäänkin ihan ok. Vahva suositus, mikäli Switchin omistaa ja tän tyyppiset pelit maistuu ollenkaan.

Definitive Editionissa on vielä lisäepilogi, Future Connected jota oon kerinny alottamaan pikkasen. Ei kyllä jotenkin tunnu itellä lähtevän käyntiin ihan miten pitäis, ja luonnehtisin tätä lisäystä tähän mennessä aika pitkälti vaan kädenlämpöiseksi. Päivittelen jahka sen kerkeän pelaamaan loppuun, mutta lisäsin tän nyt tähän perään mikäli joku miettii yksinomaan tän epilogin takia pelin ostamista.

 

[Mete]

Naputtelin Xenobladen Wii-versiosta sekä X:stä arvostelut:

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Outer Worlds Modernit Falloutit (3, New Vegas ja Fallout 4) ovat kiistämättä lempipelejäni. Vaikka 4 oli enemmän tai vähemmän toimintapeli, pidin silti siitä. New Vegas on taas vuosikymmenen parhaita pelejä ehdottomasti, ja 3 oli aikanaan erittäin koukuttava peli mitä tuli hakattua paljon. Eli...

bbs.io-tech.fi

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Outer Worlds Modernit Falloutit (3, New Vegas ja Fallout 4) ovat kiistämättä lempipelejäni. Vaikka 4 oli enemmän tai vähemmän toimintapeli, pidin silti siitä. New Vegas on taas vuosikymmenen parhaita pelejä ehdottomasti, ja 3 oli aikanaan erittäin koukuttava peli mitä tuli hakattua paljon. Eli...

bbs.io-tech.fi

Tällä hetkellä itsellä peluussa Xenosaga, tosin en varmaan lähde siitä arvostelua kirjoittamaan. Ehkä trilogian lopuksi sitten.

 

[P c L A Y E R]

Onhan tämä kuitenkin kaukana Assassin's Creedeistä. Ei enää muistuta jotain Ezio-trilogiaa kuin etäisesti. Jonkin verran on olemassa mekaniikoita sieltä, mutta niitä ei juuri mainosteta ja enemmän tarjotaan headshottailua ja mäiskintää. Mätkintä on melko geneeristä hakkaamista eikä juuri kovin huikeasti innosta. Hiippailu toimii edelleen ihan jees ja jouskarin kanssa tästä tuli eka AC sitten Brotherhoodin jonka pelasin näppis+hiiri combolla. Vaikka tappelu on geneeristä, muistuttaa tämä peli omasta mielestä enemmän Shadow of Mordoria kuin edellisiä AC-pelejä. On nimittäin lääniä ja kerättävää ja tehtävää siellä täällä. Ja nimenomaan tämä lääni on ollut itelle se suola. Tuo Egypti on ollut ihan hemmetin siisti paikka koluta ja käydä. Harvassa (jos missään) pelissä on aavikko ollut jotenkin mielenkiintoinen, mutta kun tässä pääsee Qattaran syvängön laidalle, nii tuli semmonen "vau!" fiilis. Toki mittakaava ei mitään oikeaa elämää vastaa, mutta juuri sopivasti sellainen, ettei kyllästy etäisyyksiin ja toisaalta jää fiilis, että ompa tuonne matkaa. Ei ihan Witcher 3 kaltaisia fiboja mistään paikasta, mutta mukavasti vaihtelua ja sen verta upeita, ettei uusien paikkojen koluaminen kyllästyttänyt, toisin kuin esim. FC5.

Pelillisesti paljon positiivisia asioita, jotka tuntuu lähinnä, että on tehty QOL valintoja paljon. Toki tämä vie peliä kauas mistään HC hifistelystä, mutta isolle yleisöllehän nämä on. Iso peukku esim siitä, että kiipeily ei juuri enää vaadi minkäännäköistä suunnittelua, harvassa on ne paikat kun seinät jää kiipeämättä. Myös kalliokiipeily mahdollistaa linnuntietä etenemisen aika hyvin. Veneissä on kätevästi moottorit, ettei vesillä tarvi liikaa käyttää aikaa ja NPC:t tulee heti hakemaan jos lähtee uimaan tai joutuu veden varaan. Tulen kanssa leikkiminen oli yllätttävän hauskaa ja pitkälle mietittyä. Tuli ihan ääneen naurettua kun aiemmista peleistä tuttuun heinäkärryyn hyppäsin liekit persuuksissa ja siitä tulikin sit ihan yksityinen hautarovio.

Tokihan lähes ainoa syy miksi noita linnoituksia yms. tuli kerättyä oli levelit ja lootti. Joskin jossain vaiheessa sekin alkoi menettää melkolailla merkityksensä. Ilman niitä olis todennäköisesti käynyt kuten Far Cry 5 kohdalla, eli paikat koluamatta ja pääjuoni pikaseen läpi. Lootissa oli kuitenkin kohtalaisesti variaatiota ja niiden upgradetus piti hauskimmat itemit relevantteina koko pelin ajan, joten ei ollut pelkästään tuurista kiinni miten peliä joutui pelaamaan.

Questit on aika keskivertoa, välillä turhan geneeristä "tapa elukka/tyhjää linnoitus", ja välillä sit jotain vähän erilaisempaa. Ei kuitenkaan juuri poikkea mmorpg tasosta eikä pääjuonen ohella oikeastaan monikaan sivutehtävä tarjoa kovin ihmeitä. Silti pakko mainita posina yksi pääjuonen kohta joka jotenki onnistu riipasemaan, mikä on itelle todella todella harvinaista pelien kohdalla. Ei nyt siis mitään kyyneliä tms. pintaan, mutta sen verran että tuli jotenki halju olo.

Ps. Nauroin itseasiassa täysin samalle jutulle päivää ennen kuin kirjasit viestisi. Ei jotenkin mene aina yks yhteen nämä questit vs. todellisuus.

Tuo taistelun "nimittely" geneeriseksi sai kyllä vähän hörähtämään. Aika helvetinmoinen parannus kuitenkin vanhojen "odota vihun hyökköystä ja Parry" meininkiin. Sehän se oli "mäiskinnön "juhlaa".


Omasta mielestä combatti on ihan jees noissa uudemmissa.
Muuten itsellä kyllä hyvinkin samat fiilikset originsista. Kartta ja maailma oli siinä kyllä paljon mielenkiintoisempia Odysseyhin verrattuna.

 

[Raxama]

Naputtelin Xenobladen Wii-versiosta sekä X:stä arvostelut:

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Outer Worlds Modernit Falloutit (3, New Vegas ja Fallout 4) ovat kiistämättä lempipelejäni. Vaikka 4 oli enemmän tai vähemmän toimintapeli, pidin silti siitä. New Vegas on taas vuosikymmenen parhaita pelejä ehdottomasti, ja 3 oli aikanaan erittäin koukuttava peli mitä tuli hakattua paljon. Eli...

bbs.io-tech.fi

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Outer Worlds Modernit Falloutit (3, New Vegas ja Fallout 4) ovat kiistämättä lempipelejäni. Vaikka 4 oli enemmän tai vähemmän toimintapeli, pidin silti siitä. New Vegas on taas vuosikymmenen parhaita pelejä ehdottomasti, ja 3 oli aikanaan erittäin koukuttava peli mitä tuli hakattua paljon. Eli...

bbs.io-tech.fi

Tällä hetkellä itsellä peluussa Xenosaga, tosin en varmaan lähde siitä arvostelua kirjoittamaan. Ehkä trilogian lopuksi sitten.

Xenosaga kyllä itteäkin kiinnostaa kohtalaisen paljon. Oon vaan kuullu vähän ristiriitasta kommenttia ite pelimekaniikoista, eikä youtubevideoiden katteleminen oo pahemmin asiaa selventäny, kerta jokasessa trilogian osassa on mekaniikat pistetty vaihtoon. Suurin ongelma tässä taitaa olla kakkonen joka tykkää venyttää random encounteritkin turhan pitkiksi. Teemaltansa uskoisin kyllä iskevän, joten pitää varmaan pistää listalle.

Xenogearsista kanssa kuullu aika paljon ylistävää puhetta, täytyy varmaan sekin katella jossain välissä, toivottavasti ei oo vaan paksujen nostalgialasien takaa kirjoteltua rakkauskirjettä ne mielipiteet mitä oon kuullu.

 

[Mete]

Xenosaga kyllä itteäkin kiinnostaa kohtalaisen paljon. Oon vaan kuullu vähän ristiriitasta kommenttia ite pelimekaniikoista, eikä youtubevideoiden katteleminen oo pahemmin asiaa selventäny, kerta jokasessa trilogian osassa on mekaniikat pistetty vaihtoon. Suurin ongelma tässä taitaa olla kakkonen joka tykkää venyttää random encounteritkin turhan pitkiksi. Teemaltansa uskoisin kyllä iskevän, joten pitää varmaan pistää listalle.

Xenogearsista kanssa kuullu aika paljon ylistävää puhetta, täytyy varmaan sekin katella jossain välissä, toivottavasti ei oo vaan paksujen nostalgialasien takaa kirjoteltua rakkauskirjettä ne mielipiteet mitä oon kuullu.

Joo, ykkönen on atm loppuvaiheilla ja kakkonen on noista se lyhyinkin onneksi. Xenogearsin olen vain aloittanut mutta pakko sekin on tässä lähiaikoina saada pelattua. Scifi yhdistettynä uskonnollisiin teemoihin iskee ainakin muhun paljon kovempaa kuin perus-scifi jossa samoja teemoja ja ideoita kierrätetään sarjasta toiseen. Vähän kuin makeaa ja kirpeää sekoittaisi.

 

[perato]

Tuo taistelun "nimittely" geneeriseksi sai kyllä vähän hörähtämään. Aika helvetinmoinen parannus kuitenkin vanhojen "odota vihun hyökköystä ja Parry" meininkiin. Sehän se oli "mäiskinnön "juhlaa".

Mitään haastetta tuo ei tarjonnut ja tekemistä siinä oli hyvin vähän. Se tuntui lähes aina lähinnä hidasteelta. Esim. juuri suuri ero tuohon Shadow of Mordor tyyppiseen tappeluun jossa jotenkin pitää reagoida vihollisiin. Tässä riitti vaan välilyönti lyönti, välilyönti lyönti lyönti lyönti erikoisliike ja rince and repeat. Huomasin koko "combo-mittarin" olemassaolon vasta siinä vaiheessa kun tuli joku esine jossa oli jotain siihen liittyvää. Kaikki bossista pikkuvihulliseen kaatu joko jouskarilla tai ne hitaat lyönnit väistämällä.

Aiemmin tosiaan ollut tuo tappelu ollut kuitenkin paljon pienemmässä roolissa kun peli mahdollistanut muutakin kuin vaan lätkimisen, niin siinä mielessä se tylsyys korostuu huomattavasti.

 

[Hesemonni]

Resident Evil 7 (PC)

Tämä on jostain syystä jäänyt itsellä pelisarjasta, jonka oikeastaan jokainen osa on tullut pelattua ja lähes poikkeuksetta tykättyä (6, hyivvv). Audiovisuaalisesti erittäin toimivaa settiä taas ja 1st person kuvakulma toimii varsinkin alun talossa hiippaillessa oikeinkin tehokkaasti ja tunnelma on miellyttävän tiivis. Samoin talon rasahtelut, kolahtelut ja erilaiset örinät saivat ainakin minut olemaan hyvinkin valppeilla myös äänien puolesta. Valitettavasti tunnelma latistuu aika tehokkaasti pelin puolenvälin jälkeen maisemanvaihdoksen seurauksena ja erityisesti pelin loppuosa on kyllä rehellisesti aivan hanurista. Liekkö sitten rehellisesti loppunut aika ja peli vain piti saada pukattua pihalle, mutta aika karmeaa jälkeää loppu on. Pelissä on n. 3 erilaista vihollistyyppiä, joista erityisesti kahta tiettyä saa mätkiä jo kyllästymiseen saakka ja tämä alkoi oikeasti ärsyttämään. Hankala siinä on koettaa päästä tunnelmaan, kun tasantarkkaan tietää mikä nurkan takana örisee ja ottaa kohta haulikosta otsaansa.

Pelasin ladattavista lisäosista Not A Hero -lisurin ja action painotteisempana ei kyllä toiminut oikein ollenkaan. Pari laiskasti varioitua vihollista ("No nää niiq pitää tuhota eri ammustyypillä") aiheuttivat melkein oksennusrefleksin. Lisuri oli armollisen lyhyt ja läpipeluuseen meni n. 1h 15min. Pikainen googletus kertoi, että muut DLC:t ovat vielä surkeampia, joten peli pois levyltä ja pikkuhiljaa seuraavan pelin kimppuun. Last of Us pt. 2 vai Destiny 2 ekaa kertaa n. puoleen vuoteen? Kas siinä pulma.

 

[Joenssen]

Rupesin sitten pelaan uudestaan Witcher 3:sta kun en silloin aikanaan päässyt loppuun asti. Kyllä se aika onkin vierähtänyt, jo viis vuotta viime yrityksestä. Hyvin on kestäny aikaa kyllä, kiva ollut pelata. MUTTA:

Melko samoille paikkeille kuin ekalla kerralla uhkaa into laantua. Vielä intopiukeena pelasin tuolla Novigradissa mutta sitten kun Skelligeen siirryin, niin uhkaa tulla tylstyminen. Jotenkin ei nappaa tuo 'viikinkimeininki' ja hieman skottimurrekin alkaa tympiä jo. Ehkä peli on aavistuksen liian pitkä tai sitten en vaan pääse Skelligessa samoihin tunnelmiin? Tuossa 'maailman rumimman ukon' tehtävän paikkeilla alko tyssäämään, molemmilla kerroilla. Maailmaa on toki tutkimatta vaikka kuinka paljon ja kysymysmerkkejä tuhottomasti joka puolella...

Suosittelen Fast travel from anywhere modia tuohon. Ja voihan lisätehtävien ym välissä hyppiä alueittain, ei siellä saarella tarvi jatkuvasti olla.

 

[mil-tec]

Skyrim, sisältäen lisäosat: Hearthfire, Dawnguard ja Dragonborn. Arvosanaksi ehkä 4,5 / 5
Hyvä setti oli, mutta en uskonut että itse päätarina on niin lyhyt. Jaksoin tahkota jonnekin 60-62 levelille ennen kuin jatkoin main questia ja sehän olikin kummallisen helppo... Noh, tuli sitä talvi illat pelailtua ja hyvinhän tuo on kestänyt aikaakin. Eikä nyt ihan niin buginenkaan mitä moni on valitellut. Ja vielä lisäksi kun en ole tottunut nykyajan herkkuihin niin grafiikatkin oli ihan OK. Hyvä atmosfääri on saatu tuohon luotua pimeine ja kylmine vuorineen revontulien ja tähtien loistaessa taivaalla.

 

[Duke Nukem]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

Juu, teemaan erittäin hyvin osuva soundtrackki ja siihen päälle hyvät käsintehdyt textuurit ja erikoistehosteet luo vahvan tunnelman. Harmi vain, että käsikirjoitus ei ollut soundtrackin tasolla.

Tuli pelattua kans ton eka osan ja se prequel osan before the storm kun ostin Gog;ista halvalla. Toi prequeli oli kyllä pelilliseltä annilta todella köykäinen. Käsikirjoituskin ja juonikuviot aikamoista tuubaa verrattuna alkuperäiseen osaan.
Kiitos soundtrackin ja grafiikoiden, niin kyllähän sen kuitenkin jakso mielellään pelata läpi.

Ja jotkut kehtaa väittää, ettei grafiikoilla ole väliä, kyllä sillä on yhtä paljon väliä kuin pelimekaaniikoillakin.

 

[Seppo77]

Xbox Live Gold pelinä joskus saatu Layers of Fear kauhupeli tuli pelattua läpi tuossa parisen päivää sitten.
Pelissä tunnelma on ihan hyvä ja onnistuu välillä kauhupelinäkin oikeasti. Puzzlet on aika kevyitä pari kertaa sai kyllä oikeasti miettiä ratkaisua. Peli on todella lyhyt mutta toisaalta tunnelma alkaisi kärsiä varmaankin pitempänä. Pelissä on ilmeisesti erilaisia loppuja ja minä en saanut sitä "oikeaa" loppua. En kuitenkaan näe pelillä oikein ainakaan itselleni minkäänaliasta uudelleen peluuarvoa joten kelpasi tuokin loppu joka vieläpä mielestäni kauhupeliin juurikin sopiva loppu.

 

[S3p]

Xbox Live Gold pelinä joskus saatu Layers of Fear kauhupeli tuli pelattua läpi tuossa parisen päivää sitten.
Pelissä tunnelma on ihan hyvä ja onnistuu välillä kauhupelinäkin oikeasti. Puzzlet on aika kevyitä pari kertaa sai kyllä oikeasti miettiä ratkaisua. Peli on todella lyhyt mutta toisaalta tunnelma alkaisi kärsiä varmaankin pitempänä. Pelissä on ilmeisesti erilaisia loppuja ja minä en saanut sitä "oikeaa" loppua. En kuitenkaan näe pelillä oikein ainakaan itselleni minkäänaliasta uudelleen peluuarvoa joten kelpasi tuokin loppu joka vieläpä mielestäni kauhupeliin juurikin sopiva loppu.

Pelasin kans tuon Layers of Fearin tossa kuukausi takaperin. >observer_ olin ennakkotilannu aikoinaan niin LoF oli mukana kans. Steamin kellossa oli 3.3 tuntia ja ihan sopivan pitkä oli tommoseks peliks. Ihan ok kävelysimulaattori muttei tuota toista kertaa varmaa jaksa pelata läpi ellei halua kaikki saavutukset unlockata.

Spoileri

Ja vaikkei oliskaan kauhupelien ystävä niin on tuota helppo mun mielestä pelata kun ei ole "kuolemis" vaaraa

 

[Seppo77]

Pelasin kans tuon Layers of Fearin tossa kuukausi takaperin. >observer_ olin ennakkotilannu aikoinaan niin LoF oli mukana kans. Steamin kellossa oli 3.3 tuntia ja ihan sopivan pitkä oli tommoseks peliks. Ihan ok kävelysimulaattori muttei tuota toista kertaa varmaa jaksa pelata läpi ellei halua kaikki saavutukset unlockata.

Spoileri: spoiler

Ja vaikkei oliskaan kauhupelien ystävä niin on tuota helppo mun mielestä pelata kun ei ole "kuolemis" vaaraa

Kannattaa pistää spoilerin taakse tuo loppu

 

[patteli]

Darksiders III (PS4 Pro)

Tykkäsin ykkösestä tosi paljon, kakkosesta myös jonkun verran. Odotuksia ei hirveästi tähän ollut, mutta tiesin että pitää joskus pelata. Vuosi sitten pelasin God Of Warin mikä on yksi täydellisimmistä peleistä minun pelimakuuni koskaan.

Darksiders III on vähän kuin köyhän miehen God Of War eikä se köyhyys tee tästä ollenkaan huonoa. Todella huippuluokan peli kuitenkin, olen pelannut tätä jo aika paljon (liki 10 tuntia) enkä ole löytänyt pelistä vielä mitään valitettavaa. God Of War on tehty kuin minun unelmistani, tässä on yritetty samaa ja melko pitkälti myös onnistuttu.

Tätä ei kuitenkaan kannata lähteä vertailemaan muihin Darksiders-peleihin liialti, mutta toisaalta myös kannattaa. Sarjan jokainen osa on sopivasti erilainen muihin osiin nähden, joten tämä seisoo ylpeästi hyvänä pelinä ihan omilla jaloillaan. Lisäplussat siitä että kakkosen turha loottisysteemi on pois. Se ei anna pelille mitään muuta kuin turhaa mikromanagerointia menuissa, eli syö sitä puhdasta pelaamisen iloa pois. Varusteiden parantelu myös samassa hengessä kuin em. GoWissa.

Combatti on jokseenkin jopa identtistä gowin kanssa, minkä takia tästä tykkäänkin tosi paljon. En ole parannellut healtheja ollenkaan vaan strenaan kaikki, joten vihollisten liikkeet pitää opetella väistämään tai henki lähtee 2-3 iskusta. Ja siinä se pelin hienous minusta onkin, vihollisilla on selkeät audial/visualquet iskuilleen eli rauhallisuus palkitaan. Mitään epäreilun tuntuista Dark Souls ribalea tässä ei ole, kuten ei ole GoWissakaan vaan kaikki on kiinni omasta rauhallisuudesta ja havainnoinnista.

Upea, upea peli. 8/10 tässä vaiheessa. Kymppiin ei ole asiaa kun ei tämä mitenkään voi GoWia ylittää ja 10/10 on yksinoikeudella sille tässä genressä. 9/10 voi vielä nousta, jos meno jatkuu yhtä maittavana loppuun saakka.

Tämä on kyllä heittämällä mulle GOTY2020 siinä missä GoW oli minun GOTY2019.

 

[arcane]

Tämä on kyllä heittämällä mulle GOTY2020 siinä missä GoW oli minun GOTY2019.

....mutta DarkSiders III julkaistiin 2018 ja niin myös God of War.

 

[patteli]

....mutta DarkSiders III julkaistiin 2018 ja niin myös God of War.

"Mulle" se on goty2020. En pelaa pelejä lähes koskaan julkaisussaan jo senkään takia että backlogia on jonku 15 vuoden verran, fiiliksen mukaan valitaan seuraava projekti

 

[arcane]

"Mulle" se on goty2020. En pelaa pelejä lähes koskaan julkaisussaan

...mutta ei GOTY meinaa sitä. En minäkään sano, että mulle Back to the Future oli vuoden elokuva 2020, vaikka katsoisin sen vasta vuonna 2020. Voi toki erikseen sanoa, että "paras tänä vuonna pelaamani peli" tai "paras tänä vuonna katsomani elokuva".

Tosin pidän myös "vuoden peli" julistamista aina vääränä muutenkin siinä kohtaa, kun se tehdään kun vuotta on kulunut alle puolet.

 

[Charun]

Scrap Mechanic: Survivalia tullu viimeaikoina pelailtua ja kyllähän on hauskaa rakentelua ja robottien teilausta. Peli nyt itsessään ei ole varsinaiseti vaikea, mutta tuo rakentelupuoli siinä on kyllä mahtavaa, bugeista huolimatta; voi männistä, laakereista, ohjaimista, sensoreista ym. rakennella jos jonkinmoisia laitoksia ja taitojen riittäessä automatisoidakin niitä logiikkapalikoiden kautta.
Vahva 4/5 mekaanisten laitteiden rakentelemisesta kiinnostuneille, muille ehkä 2/5.

 

[Partis]

Darksiders III (PS4 Pro)

Todella huippuluokan peli kuitenkin, olen pelannut tätä jo aika paljon (liki 10 tuntia) enkä ole löytänyt pelistä vielä mitään valitettavaa.

Itselläkin tuo on hyllyssä odottamassa vuoroaan, mutta ihan pelaamatta tiedän heti yhden asian joka tulee ärsyttämään koko pelin ajan eli kartan puute.
Mulla on niin paska suuntavaisto, että jos päätän vaikka skyrimissa lähteä pohjoiseen niin vartin päästä olen jotenkin päätynyt siihen aloitus paikkaan tai sen lähistolle
Darksiders 2:n kanssakin sai olla jatkuvasti kartta auki ja WiiU versio olikin ihan helvetin hyvä, koska sillä kartan sai jatkuvasti ohjaimen ruudulle.

 

[itarumaa]

Erica,

PS4 "peli", virtuaalinen kokemus tai miksi tuota nyt kutsuu. Kännykällä ohjataan peliä, kaksi kertaa olen pelannut läpi ja toimi paremmin kyllä ensimmäisellä kertaa. Ihan ok kuitenkin, mutta ei yllä esim Detroit Become Human tai Heavy Rain pelien tasolle.

 

[perato]

Civilization 6 + Rise and Fall + Gathering Storm (PC)

Pitkästä aikaa tuli tartuttua tähän kun sai halvalla nuo lisärit Epiciltä. Jäi vähän valju kokemus viimeksi pelatessa, ettei ollut ihan kokonainen ja kävin jopa vitosta pelaamassa sen jälkeen useammankin rundin. Kolme peliä nyt pelannut, joista kaks päättyi diplomatic victoryyn ja yks oli testaus domination victoryllä. Vaikeusasteina Prince ja dominationissa warlord.

Onhan tämä teknisesti paljon mielenkiintoisempi kuin aiemmat civit, districtien ja wondereiden rakentamista pitää oikeasti vähän pohtia eikä pelkästään voi vaan rakentaa kaikkea mikä tulee eteen. Siinä on menty huomattavasti eteenpäin. Toisaalta taas tuntuu että kaikki muu säätäminen tuntuu menneen kaupungissa taaksepäin, juuri en käy katsomassa miten kaupunkilaiset on sijoiteltu, eikä ole princellä paljon amenitieseja tarvinnut paljoa miettiä. Kaksi peliä princellä jossa kaikki oli avoinna oli lähinnä sitä, että saavutin diplomatic victoryn vaikken sitä edes tavoitellut. Olin johdossa kaikissa paitsi uskontovoitossa ennen kuin peli päättyi. AI:ta tuntui kiinnostavan kaikki muu kuin voittaminen mikä vähän hämmentää. Dominationissa tämä vain korostui, olin yli 500 vuoron pelissä ainoa joka otti edes yhden vihollisen pääkaupungin haltuun, muut lähinnä kaverasi keskenään ja välillä sotivat, mutta sotiminen oli niin typerää, ettei ne sillä mitään saanut aikaiseksi, ei vaikka tuhosin kaikki vihollisen kaupungin puolustukset heille. Muutaman city staten valtasivat mikä oli heidän suurin saavutus.

Kaupunkien määrä on jotenkin ehkä taas karannut käsistä, vihollis-AI tekee kaupunkeja jokaiselle pikkusaarellekkin mihin vain voi kaupunkeja tehdä, eikä kärsi siitä millään tavalla. Kaupunkien sijoittelu on pelaajalle siis entistä tarkempaa, mutta AI tekee mitä tekee ja jos valloittelee niin melko monta kaupunkia saa tuhota kun niistä itselle on lähinnä haittaa. Edelleen sama vaivaa peliä mikä on vaivannut jostain kakkososasta lähtien, vihollinen tekee farmeja, farmeja ja farmeja. Joka vitun paikka on täynnä farmeja jonne niitä voi vaan tehdä.

Kuitenkin suurin pettymys on pelin diplomatia. Esimerkiksi voittoisan sodan jälkeen vaihtoehtoja on ihan minimaalinen määrä, lähinnä voit vaatia kaupungit itselle tai jotain resurssia. Ei mitään vaihtoehtoja, jotka antaisi esimerkiksi mahdollisuuden revanssisotaan tms. jos toinen rikkoo ehtoja tai alistaa vastustajaa muuten. Meno on vähän total war, jossa kaiken hävinneenäkään vastustaja ei suostu antamaan kymmentä kultarahaa tuhannesta saadakseen rauhan vaan menee mielummin hautaan asti.

Muutenkin tuntuu, että diplomatia on turhan yksioikoista ja vihollinen tekee lähinnä typeriä vaihtoehtoja. Myy taideaarteensa halvalla saadakseen 10 kaliumnitraattia tai hevosia kun muut pyörii ympärillä tankeilla. Tän diplomatian yksinkertaisuudesta johtuen tuntuu ettei myöskään eri civeillä ole hirveänä eroa jollet niillä itse pelaa. On ollut aivan sama onko samalla mantereella Ruotsi, Ottomaanit vai joku inkkariheimo.

Plussana, että vihdoin on panostettu end gameen. Peli ei enää pääty siihen, että saa modern armorit ja sit steamrollataan kaikki vaan sen jälkeenkin on jotain. Tämä on aiemmin vielä korostunut vähän siinä, että peli etenee viimeisinä vuosina älyttömän hitaasti suhteessa alkuvaiheeseen, ja suurinosa vuoroista pelattiin aina modernilla aikakaudella. Jännä miten esim. Call to Powerissa oli paljon mielekkäämpi loppupelivaihe kuin missään virallisessa Civissä on ollut tähän mennessä. Toki nyt Gathering stormin myötä on tuo loppupeli paljon mielekkäämpää ja sielläkin on oikeasti jotain tekemistä.

 

[patteli]

...mutta ei GOTY meinaa sitä. En minäkään sano, että mulle Back to the Future oli vuoden elokuva 2020, vaikka katsoisin sen vasta vuonna 2020. Voi toki erikseen sanoa, että "paras tänä vuonna pelaamani peli" tai "paras tänä vuonna katsomani elokuva".

Tosin pidän myös "vuoden peli" julistamista aina vääränä muutenkin siinä kohtaa, kun se tehdään kun vuotta on kulunut alle puolet.

Goty tarkoittaa game of the year. Eli vuoden peli. Mulle se on vuoden peli.

 

[patteli]

Itselläkin tuo on hyllyssä odottamassa vuoroaan, mutta ihan pelaamatta tiedän heti yhden asian joka tulee ärsyttämään koko pelin ajan eli kartan puute.
Mulla on niin paska suuntavaisto, että jos päätän vaikka skyrimissa lähteä pohjoiseen niin vartin päästä olen jotenkin päätynyt siihen aloitus paikkaan tai sen lähistolle
Darksiders 2:n kanssakin sai olla jatkuvasti kartta auki ja WiiU versio olikin ihan helvetin hyvä, koska sillä kartan sai jatkuvasti ohjaimen ruudulle.

Tää vähän hämmensi aluksi, mutta riittää kun tietää mistä on tullut niin ei voi eksyä. Kyseessä ei ole mikään open world haahuilu vaan luolastosokkeloa

 

[arcane]

Supraland (PC)

Eilen meni muutamaa minuuttia ennen puolta yötä 100% achievementit, jota en ole tehnyt aikoihin missään pelissä. Ohjeita tai walkthroughia en katsonut, vaan kaikki löytyi lopulta itse.

Supraland: The Crash (PC, DLC)

Supralandin ensimmäinen DLC, jonka sai hieman ennakkoon pelattavaksi kun kickstarttasin jatko-osaa 20 eurolla. Vielä ei ole tullut Steamiin ostettavaksi, mutta pitäisi tulla piakkoin.

DLC:ssä oli pelattavaa ~9h edestä kun vähän tonki paikkoja, eli varsin pitkälti. Tongin tälläkin kertaa kaikki - siis 100% achievementit. Ilman ohjeita ei mennyt, mutta molemmat kurkkaamani asiat johtuivat vähän tyhmästä. Ensimmäistä olin jo yrittänyt monta kertaa, mutta "väärästä kulmasta". Toisen kohdallakin olin yrittänyt ihan oikeaa asiaa, mutta foorumin syövereistä selvisi, että pitää vaihtaa beta-branchiin, koska DLC oli tullut vasta patchissa 1.16, kun julkaisubranchissa oli pelauksessa vielä 1.15. Onneksi katsoin molemmat, enkä tuhlannut enempää aikaani.

Uusia mekaniikoita DLC ei tainnut tuoda kuin yhden, mutta puzzlet olivat mainioita edelleen ja maailmaa mukava tutkia. Ei päihitä emopeliä, mutta jos hinta ei ole Steamissa kauhean kova, niin tätäkin voi varauksetta suositella mikäli pääpeli maistui.

Toinen DLC pitäisi nykyisten arvioiden mukaan tulla talvella 2020, ja jatko-osa...noh, sitten joskus.

 

[Seppo77]

Joskus Xbox Live Gold pelinä tullut Battlefield 1 tuli pelattua läpi ja ei oikeastaan yhtään mitään muuta sanottavaa kuin että kyllähän tuon kerran pelaa läpi. Peli on aika mauton ja hajuton mutta se on perustoimiva FPS sotapeli silti jonka tosiaan tuon kerran läpäisee.

 

[Seppo77]

Joskus Xbox Live Gold pelinä tullut D4: Dark Dreams Don't Die Achievement Guide tuli pelattua läpi. Peli on TellTale pelien ja Life is Strange tyylinen tarinapeli mutta pelissä pääsee itse pelaalaan hieman enempi. Puzzlet ei juuri sen enempää vaadi kuin esimerkkipeleissäkään. Tarina on mukavasti hyvin eri tyyppinen ja outokin. Nautin kovasti sen mitä peli kesti eli harmittavan lyhyen aikaa. Peli lupasi jatkoa lopussa mutta noinkohan on tulossa...

 

[dragon age]

Rune II

Joskus vuosi pari sitten ostin Rune 1:sen jota pelasin ja hyvältä vaikutti. Nyt sitten huomasin, että jatko-osa on ilmestynyt viime vuonna ja pitihän sitä testata.

Arvostelut ovat olleet kaikkein huonoimmasta päästä, ja sen kyllä huomaakin pelistä.
Vihollisia ilmestyy tyhjästä, ja mitä pidemmälle pääsee sitä varmemmin aina kuolee.
Aluksi ihmettelin, että miksei uusille saarille pääse. Juoksentelin monta tuntia saarilla niin, että yritin uida seuraavalle saarelle.
Sitten vasta huomasin että lautan voi rakentaa. Varmastihan kaikki asiat aina on kerrottu jossain, mutta eihän sitä ikinä ole malttanut lukea mitään ohjeita.

Siinä uidessa mietin, että olisipa ollut hyvä jos välisaarille olisi tehty levähdyspaikkoja. No yhdessä olikin, mutta silloinkin sekopäinen jumalhahmo Loki, joka nauraa ja ampuu vähän väliä kiviä ja vihollisia taivaasta, taikoi kovemman luokan vastustajan kaveriksi siihen olemattoman pienelle levähdyspaikalle.
Pelin armottomasta vaikeudesta johtuvasta jatkuvasta energiapulasta johtuen, jouduin heti hyppäämään mereen, ja kiipesin sieltä aina välillä taistelemaan. Muutenkin pelissä sattui jatkuvasti mahtavia taistelu-pako tilanteita, joita kaipaisi enemmänkin.

Peli osoittautuikin yllättävästi harvinaisen keskeneräiseksi ja sekopäiseksi, mutta todella koukuttavaksi peliksi, jota on kyllä vielä pakko jatkaa

 

[Jumi]

Bloons TD 6 (PC, Android...)

Ostin Steamin alesta -90% alennuksesta ja hintaa jäi 0.81€. Peli on mobiilialustoilta tuttu tornipuolustus jota en kumminkaan koskaan kokeillut, kun apinat puhkomassa ilmapalloja ei oikein innostanut.

Hauska ja rento yhdellä kädellä pelattava peli näin neljän tunnin jälkeen, monia juttuja on tehty oikein. Pidän siitä että apinat selkeästi ampuvat yhden kerran ja iskut on mahdollista nähdä. Joissain vastaavissa peleissä tykkitorni ampuu jatkuvaa sarjaa ja on hankala nähdä tekeekö se edes vahinkoa vai oliko tämä vihollistyyppi immuuni. Bloons TD 6 on tuossa mielessä selkeä eikä turhauttava, mutta alussa riittää ihmeteltävää kun ei vielä ymmärrä esim. "maastoituneiden pallojen" tai lyijypallojen ominaisuuksia.

Pelistä löytyy mikromaksut mutta niitä ei tunnuta tyrkyttävän, eikä niitä ole vielä tarvinnut kun kentät pääsee läpi ilmankin. Toivottavasti tämä ei muutu pelin kuluessa. Mitään kertakäyttöisiä erikoisjuttuja en ole vielä käyttänyt kun en ole tajunnut miten ne toimii. Voi olla että niiden runsas käyttö vaatisi oikean rahan tuhlaamista?

Ensimmäisen tunnin aikana myös aukeaa vähän väliä joku uusi apina (tykkitorni) tai apinan erikoistumisvaihtoehto ja se ikävästi keskeyttelee peliä, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen se onneksi loppuu.

Hyvä pikku peli jota on hauska pelata pari kierrosta illan mittaan. Saatan hommata jopa kännykälle.

 

[S3p]

Gears Tactics (XGP):

Xcom sekotettuna Gearssiin ja sehän toimi ihan hyvin.
Gears Tactics on pitkä ja loppua kohden se alkaa vähän toistaanki jo itseään, mutta piti silti otteessa kiinni.
Suosittelen xcom ja gears faneille.

The Outer Worlds (XGP):

Pelasin toisen kerran läpite supernova vaikeustasolla ja "huonommilla" valinnoilla.
Ei tää enää toisella kerralla niin napannu, mutta kokeilin nyt oisko mitenkä paljo vaikutusta eri valinnoilla.
Kumminki ihan ok tekele. Jos ostaa pitäs niin reilussa alessa, mutta niin kauanko se on game passin puolella niin suosittelen pelaan vaan sen kautta.

Steamin kesäalesta pelattuja

Close to the Sun:

Kävelysimulaattori bioshock teemalla ja lievillä kauhu elementeillä.
Tyyliin yheltä istumalta pelattava 4-6 tuntia menee.
Onneks nyt oli hyvä tarina niin maltto pelatakki loppuun. Muuten melko keskinkertanen tekele.

Nii juu mikä nuita kaikkia kolmea peliä yhistää? No mikäs muukaan ku UE4 engine... vissiin aika vaikee saaja kunnolla optimoitu pc:lle? Ei tuu ku yks peli mieleen mikä on ue4 ja pyöriiki hyvin ja se on terminator resistance.

Cold Fear:

Myin kortit pois steamissa ja ostin pelin (hintaa huimat 1,24€). No juu tuohon hintaa ei hullumpi tekele.
CF ottaa kyllä aika paljo esimerkkiä Resident Evil peleistä ku voi vaan olla. Toinen peli mikä tuli mieleen niin MSG2 koska ympäristö mihin peli sijottuu
Kamera onkin vähän kummallinen. Kun normaalisti käppäilet menee niin se on kuin RE eli fixed camera ja voit myös ampuakki niin.
Tai painat mouse2 niin kamera siirtyy OTS näkymään. Tuliki suurin osa pelistä melkeen käppäiltyä niin oli vähä outo ratkasu
Kaiken kaikkiaan hauska budjetti re4 klooni. 6 tuntia meni tässäki.

 

[itarumaa]

Uncharted pelisarja. Eka osa oli vähän raakile, mutta kuitenkin innostavaa pelattavaa. Toinen osa oli mahtava, erittäin upea peli. Kolmas osan jätin kesken, kun ei vaan jaksanut innostaa yhtään ja osa 4, joka on nyt kesken tuntuu sekä parhaalta sarjan peliltä, että myös yhdeltä parhaista peleistä, mitä olen ikinä pelannut. Aivan loistava tämä osa 4.

 

[Raatokalle]

Rune II

Joskus vuosi pari sitten ostin Rune 1:sen jota pelasin ja hyvältä vaikutti. Nyt sitten huomasin, että jatko-osa on ilmestynyt viime vuonna ja pitihän sitä testata.

Arvostelut ovat olleet kaikkein huonoimmasta päästä, ja sen kyllä huomaakin pelistä.
Vihollisia ilmestyy tyhjästä, ja mitä pidemmälle pääsee sitä varmemmin aina kuolee.
Aluksi ihmettelin, että miksei uusille saarille pääse. Juoksentelin monta tuntia saarilla niin, että yritin uida seuraavalle saarelle.
Sitten vasta huomasin että lautan voi rakentaa. Varmastihan kaikki asiat aina on kerrottu jossain, mutta eihän sitä ikinä ole malttanut lukea mitään ohjeita.

Siinä uidessa mietin, että olisipa ollut hyvä jos välisaarille olisi tehty levähdyspaikkoja. No yhdessä olikin, mutta silloinkin sekopäinen jumalhahmo Loki, joka nauraa ja ampuu vähän väliä kiviä ja vihollisia taivaasta, taikoi kovemman luokan vastustajan kaveriksi siihen olemattoman pienelle levähdyspaikalle.
Pelin armottomasta vaikeudesta johtuvasta jatkuvasta energiapulasta johtuen, jouduin heti hyppäämään mereen, ja kiipesin sieltä aina välillä taistelemaan. Muutenkin pelissä sattui jatkuvasti mahtavia taistelu-pako tilanteita, joita kaipaisi enemmänkin.

Peli osoittautuikin yllättävästi harvinaisen keskeneräiseksi ja sekopäiseksi, mutta todella koukuttavaksi peliksi, jota on kyllä vielä pakko jatkaa

Hetkonen, mistä ostitkaan sen? RUNE II on Steam
Ei sillä, kiva tietää että tälläinen on tulossa.

 

[perato]

Hetkonen, mistä ostitkaan sen? RUNE II on Steam
Ei sillä, kiva tietää että tälläinen on tulossa.

Epiciltähän tuon saa.

 

[arcane]

The House of Da Vinci (PC, Steam)

Samaan tapaan PC:lle tehty versio mobiilipelistä kuin The Room 1/2/3. Myös kovin samanlainen peli kyseessä. Kulje pitkin huoneita, näprää ovia, lukkoja, puzzleboxeja, josta saa avaimia ja ja tarvikkeita, joilla voi edelleen avata kasan juttuja. Eli videopelimuotoinen escape room. Ei juuri enempää tai vähempää.

Muistaakseni The Room/The Room 2:ssa alkoi ärsyttämään, kuinka eri jutut alkoivat olemaan jo niin ärsyttävissä piiloissa. Tässä kaikki piilot ovat mielestäni helposti spotattavissa ja selkeitä. Lisäksi pelissä on vinkkisysteemi, jota käytin muutaman kerran, mutta se teki asiasta leppoisempaa. Koska peli sijoittaa renesanssin aikaan, on tietysti vähän vaikea ottaa tosissaan kun joku portin avaava mekanismi laukeaa kun pullossa on oikeanmuotoista nestettä, mutta ~5h peliajan ajaksi aivot sai kytkettyä siltä osin poispäältä. Loppu päättyy... kesken, koska jatko-osa on luonnollisesti jo saatavilla.

Täydellä hinnalla ei lähde, vitosen tästä taisin maksaa ja ihan mukava parin illan kliksuttelu.

 

[perato]

Prey (PC)

Tulipa tartuttua ekaan peliin tältä vuodelta: PREY (PC)
Suht lavea avaruusasema tutkittavaksi, paljon vaihtoehtoisia etenemistapoja, jotenkin järkevä craftausjärjestelmä sekä mukavan haastavat vihut on tehneet tästä alkuvaiheesta jo muistettavan kokemuksen. Avaruusasema(futuristinen kaupunkia vastaava) jonka valaistus ja värimaailma on jotenkin realistinen on kerranki sellainen, jota olen pitkään toivonut näkeväni, ikuisten synkkien metallikäytävien sijaan. ToiHard vaikeustasolla tuntuu tuo perusvastustajakin tekevän kivasti vahinkoa ja siitä ylemmät tappaneet ilman pientä kikkailua. Yllättävän raikkaan tuntunen tuotos, ihan jo noin siltä kantilta, että tää ei oo ehkä sieltä helpoimmasta / suoraviivasimmasta päästä. Valintoja pitänyt ihan tässä alussa jopa vähän miettiä, koska skillit on kalliita ja resurssit rajallisia.

Tuli nyt sit pelattua loppuun, tavanomaiseen pasifisti-tyyliin pelkillä Human-skilleillä. Tässä pelissä loisti erityisesti tuo kenttäsuunnittelu sekä loppuun asti semimysteerinä pysynyt juoni, joskin loppuratkasusta olis voinut antaa vinkkejä ehkä enemmänki, nii ei olis sen yhden vinkin varassa arvuutellut koko peliä. Peliä oli skillien puolesta todella mukava pelata, oli vaihtoehtosta reittiä tarjolla ja paljon keinoa listiä vihuja
SNIP
Ehkä sit Typhonilla läpipelatessa tulee enemmän ongelmia ku ei aseet tee nii paljoa lämää, eikä voi nakella raskaita esineitä joka vihun päälle.

Antaisin tälle jopa niinki kovat pisteet ku 95/100, riippuen pitkälti siitä, miten tuo Typhonskilleilla peluu sit muuttaa peliä. Veikkaisin, että sekavalla skillivalikoimalla olis ollut helpompi. Miinuksia tämä peli saa ehottomasti siitä, että on ollut vähään aikaa bugisin kokemus. Ei mitenkää ihan järisyttävän buginen, mutta jonku verran seinien ja lattian läpi tippumista, puuttuvia asioita ja rekisteröimättömiä tekoja.

Tuli nyt siis pelattua parin vuoden odottelun jälkeen tuo Typhon run, eli pelkästään Typhon skillejä ja niihin liittyvät achievementit. Samalla myös Tapan kaikki tyyppiset achievementit. Enää olisi peruspelistä tekemättömänä tuo "no needles", joka jäänee sit tehtäväksi story modella JOS mooncrashista jaksaa tehdä kaikki saavutukset.

Enpä edes muista pelanneeni tätä Hardilla, otin nyt suosiolla Easyn kun muistelin pelanneeni mediumilla ja joutuneeni vähän liikaakin hinkkailemaan joitain kohtia. Toisaalta Typhon kyvyillä tuntui että peli helpottui huomattavasti: Skilliä käyttäessä aika pysähtyi ja oikeastaan suurinosa aseista jäi vähän tyhjän päälle sen jälkeen kun skillejä alkoi käyttää. Mindshock teki useimmista vihuista harmittomia ja monet typhon skillit jäi siten kokonaan käyttämättä. Vaikeustaso luonnollisesti vaikutti asiaan. Ehkä tuon typhon-juoksun tympein puoli oli se, että ei ollut hacking skilliä, jotta olis voinut lukea tietokoneilta viestejä ja toisaalta ettei ollut inventoryssä tilaa joten aika paljon ravasin edes takaisin varmistamassa että kaikki tulee tuhottua, ja lopulta aivan turhaan, resursseja jäi lopulta toista sataa exotic materialsia lukuunottamatta. Ei silti, tätä peliä pelaa niin mielellään, että sitä ihan suosiolla usein otti pitkän kaavan kautta jonkin asian selvittämisen kuin, että sen olisi käynyt katsomassa netistä.

Sinällään jännä, että vaikka peli ei virallisesti pakota valitsemaan vain toisesta kykypuusta, niin suosittelisin silti kyseisen pelin pelaamaan juuri niin, että joko Typhon tai Human. Silloin joutuu oikeasti mietiskelemään, että miten tästä kohdasta näillä kyvyillä päästään ja tekemään niitä kipeitä valintoja sitten.

Bugeihin en kyl tällä kertaa törmännyt, äänimaailma oli tosin edelleen vähän huonohko. Pisteet nostan nyt sinne "täyteen" sataan, koska aika vähän tässä jää nillitettävää. Jos ei ihan top kymppiin mahdu niin sinne heti niiden hännille.

 

[patteli]

Burnout 3 pelannut naama virneessä muutaman tunnin originaalilla xboxilla. Tämä on taas näitä aikakaiden määrittäviä pelejä. Aikakausi kun pelaamisen oli tarkoitus olla ennenkaikkea hauskaa ja voi pojat sitä se on edelleen Burnout 3:n parissa.

Kyllä on niin täyden kympin fiilistelypeli ettei paremmasta väliä. Suositukset myös Burnout Revengestä. Sarjan parhaat osat. Ykkönen jees kans mutta kunnon oldschool arcaderälläys vrt nämä uudemmat osat 3-4 edustaa jo silloista modernia aikakautta upeasti.



Nämä crashikasat kunnon hupiviihdettä

 

[itarumaa]

Tosi hyvä oli tämä Burnout pelisarja, kunnes tuli se avoimen maailman versio ja siihen loppui ilo. Varsinkin nuo kolariristeykset oli tosi hauskoja.

 

[patteli]

Tosi hyvä oli tämä Burnout pelisarja, kunnes tuli se avoimen maailman versio ja siihen loppui ilo. Varsinkin nuo kolariristeykset oli tosi hauskoja.

Avoimet maailmat pilanneet pelaamisen

 

[arcane]

Kyllä on niin täyden kympin fiilistelypeli ettei paremmasta väliä. Suositukset myös Burnout Revengestä. Sarjan parhaat osat. Ykkönen jees kans mutta kunnon oldschool arcaderälläys vrt nämä uudemmat osat 3-4 edustaa jo silloista modernia aikakautta upeasti.

Hassua, että juuri Burnout 2 jätetään mainitsematta, vaikka se taas on minulle mieluisin. Toisaalta olen pelannut vain 2 + 3.

...ja en yksinkertaisesti voi ymmärtää miksi kaikki pitävät Burnout 3 parempana, vaikka siihen yrittänyt päästä parikin kertaa sisään. Mietin jopa sen hankkimista ja yrittämistä vielä kertaalleen, mutta jo pelivideoita katsoessa alkaa etomaan:

• Kamera on vedetty taaemmas ja alemmas, jotta keinotekoisesti vaikeampi ajaa ja näkyvyys huonompi
• Erinomainen soundtrackvaihdettu EA-trax lisenssirokkiroskaan ja GTA-tyyliseen Crash FM -radiolätinöihin
  • Jossa vielä jätettiin erinomainen efekti pois, eli musiikin dynaaminen muuttuminen kun boostin iski päälle
• lisänimi "takedown", eli toisten autojen puskeminen radalta, on tylsä ja liian helppo mekaniikka, joka tukee vain vinosti toisten perään ajoa ja seiniin runnomista
• ...samaten kamera hyppii jatkuvasti hidastuskolariin katsomaan miten vastustajalle kävi, ja siitä takaisin omaan ajamiseen, joka on tarpeetonta ja häiritsevää
• Boostin kanssa edestakaisin venkoilusta ei rankaistu mitenkään, voit käyttää vähän boostia nyt ja vähän kohta, lopettaen boostin joka mutkassa
  • Burnout 2:ssa boostaaminen oli taktisempaa ja vaarallisempaa - jos boostin lopetti, joutui keräämään mittarin uudestaan täyteen ennen uutta käyttöä. Lisäksi vaarallisesta ajamisesta boostin kanssa sai palkinnoksi heti perään uuden boostin
• suurin ongelma: Ajaminen on ihan liian arcadea, saa boostit päällä halata kaikki seinät läpi eikä mitään käy.. ihan kamalaa katsottavaa videoilta, kun auto vaan kolisee laidasta toiseen ja silti mennään täyttä vauhtia.

Parannuksiakin toki on. Crash-tila oli Burnout 2:ssa melko onneton, rysäytä risteykseen ja toivo parasta. Lisäksi se oli oma moodinsa, jota kun hinkkasi 30 (vai jopa 60?) risteystä putkeen, alkoi maistumaan jo melko puulta. Kolmosessa tuo oli muistaakseni paremmin sisällytetty yksinpeli-kampanjaan ripottain, ja muutenkin vaati jo pelaajalta vähän enempi, kun autoa sai ohjata rysäytyksen aikana kaikkiin piste-bonuksiin. Ja yleisesti tuossa yksinpelissä oli enemmän sisältöä, niin määrällisesti kuin monimuotoisesti.

Haluaisin pitää Takedownista, mutta minusta tässä kohtaa yhdestä potentiaalisesta sarjasta tehtiin taas tyhmennetty adhd-rällästys.

--

En muuten pysty käsittämään miksi autopelit ovat järjestään vaihtaneet lisenssimusiikkiin. Burnout 2, Need For Speed 3: Hot Pursuitissa ja vaikkapa Moto Racerissa oli ihan älyttömän hyvät sävellykset ja fiilistely. Niistä sitten monet pelit ovat siirtyneet huutorockiin ja punkkiin, joka ei sovi taustalle niin yhtään, vanhentuu huomattavasti nopeammin ja on paljon enemmän kiinni kuuntelijan omista mieltymyksistä lauluun ja yhteen tiettyyn genreen.

 

[patteli]

Hassua, että juuri Burnout 2 jätetään mainitsematta, vaikka se taas on minulle mieluisin. Toisaalta olen pelannut vain 2 + 3.

Haluaisin pitää Takedownista, mutta minusta tässä kohtaa yhdestä potentiaalisesta sarjasta tehtiin taas tyhmennetty adhd-rällästys.

--

Burnout 2 ainoa mitä en ole koskaan pelannut.

Taas minun mielestä tossa kolmosessa sarja löysi itsensä ja oman tyylinsä kunnolla. Etenkin ykkönen on, kaikessa hyvässäänkin kuin moderni Outrun. Kolmonen taas keksi asioita joista Burnout muistetaan ja joita itsekin arvostan.

E: Pakko lisätä että toi takedown mekaniikka erottaa burnoutit muista autopeleistä jotka on kaikki toistensa klooneja pelimekaanisesta näkövinkkelistä katseltuna.Tämä keksi jotain uutta ja niin erilaista että sitä ei voi tosimaailmassa edes kokea. Mutta seon täysin mahdollista sen yhden kerran. Eli tollanen absurdi todellisuusfantasia mikä tästä tekee ihan sekopäisen Hauskan. Ja kun se toimii molempiin suuntiin, AI kun on tässä pelisarjassa muutenkin melko hyvä ja hauska.