Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Simpanssi6000]

Fortnite. Muuten täyttä timanttia mutta onhan tämä fortnitemares ihan kamalaa paskaa. Saatiin squadissa jopa victory royale mutta nuo vitun aaveet ihan perseestä.

 

[RaivokasMagma]

Lorelai (PC, 2019, Harvester Games)

Spoileri: Traileri

Viime vuonna ostin muistaakseni julkaisussa, koska pidin kehittäjän ehkä tunnetuimmasta pelistä The Cat Ladystä (2013) aika paljon. Meinasin viime vuonna pelata kauhun aikaan, mutta se jäi. Korjasinpa sitten vahingon nyt.

The Cat Ladyn (Ja Downfall Reduxin) tapaan tämä on hieman erilainen point and click seikkailu. 2D:nä liikutaan hahmolla vasemmalle ja oikealle näppäimistöä käyttäen. Peliä pystyy pelaamaan siis yhdellä kädellä tai sitten kapulalla. Sinänsä ihan rentouttavaa pelata, voi vaikka hörppiä vettä samaan aikaan. Vähän totuttelua taas vaati, mutta kyllä sitä kuin vanha tekijä pelasi. Luultavasti ajateltu läppärillä pelaavia, kun ei hiirtä ole aina saatavilla, niin voi ihan sellaisenaan pelata.

Tarina on kehittäjän "Devil Came Through Here" trilogian päätösosa. En ole aivan tarkkaa järjestystä saanu selville, kun Downfall Redux on periaatteessa ensimmäisen pelin uusioversio, mutta vissin on toinen järjestyksessä nyt. Sinänsä ei tarvitse edellisiä olla pelattuna nauttiakseen tästä, mutta kyllä iloa saa jos on.

Pelissä pelataan Lorelai nimisessä naisella, joka asuu paskassa kämpässä äitinsä, vauva-ikäisen pikkusiskonsa ja kauhian isäpuolensa kanssa. Unelmia olisi päästä tästä perhehelvetistä poies, kunnes huono päivä tapahtuu ja kuollaan isäpuolen kädestä. Tästä sitten lähtee itsensä etsimisen tie kuoleman ja elämän välillä ja hirveitä tapahtuu. Samantyylistä menoa odoteltavissa kuin The Cat Ladyssä siis.

Tarina ei ihan samaa jälkeä jättäny mieleen kuin The Cat Lady, joten se oli sinänsä pettymys. Vaikea sanoa mikä jätti vajaaksi. Kehittäjän peleissä ei ole ääninäyttely aivan niin hyvää kuin vaikka Wadjet Eyen peleissä.

Lorelai oli kyllä komia peli. Ilmeisesti pelimoottorin vaihtuminen Adventure Game Studiosta Unityyn auttoi mukavasta. Yhdistellään 2D ja 3D:tä kivasti kamerakulmilla ja graaffisesti. Muutamassa kohtaa 3D oli kyllä aika silmiinpistävää katsottavaa, mutta kokonaisuutena yksi onnistuimmista yhdistelmistä.

Ääninäyttely ei tosiaan ollu tosi hyvää, mutta kyllä kuunteli. Musiikit ja äänimaailma muuten, ai että. Mukana on indie rockia, esimerkiksi päävalikossa piti pysähtyä kuuntelemaan laulua ja sulkea peli ja etsiä se sitten. The Cat Ladyssä oli myös indie rockia, mutta ei omasta mielestä yhtä hyvää materiaalia. Peliin sävelletyt viisut olivat hyvän tunnelman luojia, vaikka ei näin äkkiseltään tule mieleen mitään.

Kokonaisuutena ihan pätevä pääasiassa tarinalla ratsastava "point and click" seikkailu, kevyillä pulmilla. Kuitenkin lässähti hieman, niin en ihan suoriltaan suosittelisi. Pelaa enemmin The Cat Lady ensin, jos pidät siitä, niin sitten ehkä tämä. Downfallista en vielä sano mitään, ehkä seuraavaksi, joko alkuperäinen tai Reduxi sitten.

 

[shams]

Hades

Aivan mahtava roguelike. Samasta muotista kuin Dead Cells, joka oli mielestäni yksi viime vuosien parhaita pelejä.

 

[perato]

Middle-Earth: Shadow of War (PC)

Yllättäen juoni jopa hieman parani loppuakohden siinä missä pelattavuus taas aiheutti kirosanoja yhä enemmän ja enemmän. Vähän väliä hahmo sohii/juoksee vähän väärään suuntaan, eli tarttuu kiinni viereisestä seinästä tai yrittää sen seittemännen kerran convertata omaa kaveria sen sijaan et converttais vihollisen. Mätkintä kävi erittäin tylsäksi lopussa ja varsinkin lopputaistelut oli puuduttavia ja eniten jännitti, et joutuuko tän paskan kestämään vielä uudestaankin jos kuolee. Noilla fortresseilla ei ollut pelin kannalta oikeen mitään merkitystä, ne oli lähinnä "valtaa niitä nyt niin juoni menee eteenpäin" eikä tullut mitään eeppisiä vallotus/puolustustaisteluita. Lähietäisyydellä ryynätessä oli ihan sama oliko mun linnotuksella rautamuurit vai ei, ite tappo kuitenki pääasiassa kaiken. Lisäksi nuo örkkien monologit(joista hyvä esimerkki tuolla screenshot-ketjussa), aiheutti harmaita hiuksia niiden ollessa pitkiä ja joskus bugaavan pitkiä. Hulluksi tehty örkki saatto ilmeillä sen 15 sekuntia ruudulla ilman ääntäkään. Sit joku örkki tai ghouli päättää iskeä heti animaation päätyttyä, paitsi että kamera ei ole vielä palannut hahmon luokse, joten iskua on mahdoton väistää/torjua. Magneettinen juoksu ja kökkö kamera teki pelattavuudesta todella ankeaa toisinaan.

Ihan jees peli, mutta en kyl usko, että tän pariin palaan toista kertaa. Pelin "houkuttimena" toimiva nemesis-systeemi ei minusta toimi, ja Batman/AC tarjoaa mukavampaa pelattavuutta kiinnostavammissa ympäristöissä.

 

[Raxama]

Middle-Earth: Shadow of Mordor (PC)

Oliko tää nyt se eka (Mordor) vai se jatko-osa Shadow of War? Tekstin perusteella vissiinkin jatko-osa, mutta ne on kyl niin samanlaisia pelejä et vaan ykkösosan jaksoi ite pelata, jatko-osaa alottelin mut se perinteinen open world-kaava veti ennätysnopeudessa puudutuksiin, liekö 2h kerkesin pelaamaan edes.

 

[perato]

Oliko tää nyt se eka (Mordor) vai se jatko-osa Shadow of War? Tekstin perusteella vissiinkin jatko-osa, mutta ne on kyl niin samanlaisia pelejä et vaan ykkösosan jaksoi ite pelata, jatko-osaa alottelin mut se perinteinen open world-kaava veti ennätysnopeudessa puudutuksiin, liekö 2h kerkesin pelaamaan edes.

Tosiaan Shadow of War eli jatko-osa oli peluussa. Tosiaan melko samanlaisia pelejähän nämä on.

Tässä tuo open-world kyllä puudutti huvipuistomaisuudellaan, jossa tehtävät on laitteita ja niitä voi käydä miten haluaa ja vaikka uudestaankin. Tehtävät oli niin irrallaan muusta maailmasta, että melkeen itkettää.

 

[HengaHox]

Pelasin Red Dead Redemption 2 tarinan läpi, ja pakko sanoa että olipa hieno peli. Peli on ollut hyllyssä pitkän aikaa ja nyt harmittaa etten aikaisemmin sitä pelannut läpi.
Ensimmäinen kerta kun olin niin uppoutunut tarinaan, että tuntuu hieman tyhjältä nyt kun tarina on loppunut. Saattaa johtua siitä että koin tarinan realistiseksi siltä osin, että voisin kuvitella että joku olisi elänyt samalla tavalla kuin tarinan hahmot.

En tiedä pitäisikö pelata ensimmäinen peli myös, mahtaako ikä painaa päälle? Aika vanha peli jo kyseessä.

 

[Jumi]

Spelunky 2

Roguelite tasoloikka. Spelunky 1:stä pidetään hyvänä esimerkkinä pelisuunnittelusta ja rogueliteistä, ja onhan se yksi Noidankin esikuvista. Tämä jatko-osa jatkaa samaa rataa ja luvassa on taas armotonta ja raivostuttavan hauskaa menoa. Kontrollit on hyvät ja pelaaminen on sujuvaa. Yhtä satunnaisesti luotua kentää pelataan 1-3 minuuttia ja kuolemia tulee paljon mutta ne ovat 95% reiluja jotka olisi voinut välttää.

Alussa tavoiteeksi kannattaa ottaa oikoreittien availu tuomalla tiettyjä tavaroita ja samalla alkaa ymmärtää enemmän miten peliä kannattaa pelata. Koko kentää ei ole tarkoitus tutkia vaan kannattaa keskittyä yhteen hoidettavaan asiaan. Lopputekstit näin 50-60h tunnin jälkeen ja vihollisista, npc:istä ja alueista on vielä 1/3 näkemättä. Salaisuuksia pelissä on aikalailla ja pelaan varmaan vielä toisetkin 60h.

Kuten Noidan pelaamisessa myös tässä pitää olla oikea asenne tai peli ei viihdytä ollenkaan. Kuolemia tulee ja joka kierroksella oppii jotain uutta. Satunnaisuutensa ja kymmenien pikku kikkojen ansiosta tätä on mukava katsoa striimeissä, ja siinä samalla oppii itsekin jotain uutta.

5/5

 

[TSIGA]

Ni No Kuni - Wraith Of The White Witch (Switch)

Ensimmäinen Ni No Kuni itselleni ja ai että, on komea peli vielä 7 vuodenkin jälkeen. Ja muutenkin todella mukaansatempaava peli, tarina kulkee hyvin (joskin peli pitää ehkä liikaa kädestä) ja hahmot + familiarit ovat mielenkiintoisia, maailma on avoin ja eläväinen ja pieniä yksityiskohtia siellä ja täällä. Olen vasta n. 10h pelannut, joten paljon on edessä vielä. Kaiken kaikkiaan, 10e sijoitus eShopista on oikein hyvä.

 

[kelhanion]

Ni No Kuni - Wraith Of The White Witch (Switch)

Ensimmäinen Ni No Kuni itselleni ja ai että, on komea peli vielä 7 vuodenkin jälkeen. Ja muutenkin todella mukaansatempaava peli, tarina kulkee hyvin (joskin peli pitää ehkä liikaa kädestä) ja hahmot + familiarit ovat mielenkiintoisia, maailma on avoin ja eläväinen ja pieniä yksityiskohtia siellä ja täällä. Olen vasta n. 10h pelannut, joten paljon on edessä vielä. Kaiken kaikkiaan, 10e sijoitus eShopista on oikein hyvä.

Ostin tämän aikanaan PS3:lle, ja muuten pidin tästä todella paljon, mutta tuo kädestä pitely sai aikaan sen että lopetin pelin kesken. Olin pelannut reilusti toistakymmentä tuntia ja koko ajan se sidekick-otus jaksoi kertoa tarkalleen, mitä kannattaa tehdä, mitä käyttää mihinkin jne. Ei päässyt tulemaan hoksaamisen iloa millään. Ajattelin että kai se joskus lopettaa, mutta tuo tappoi niin tehokkaasti peli-ilon itseltäni etten vain kyennyt enää. Harmittaa tosin vieläkin, olisin halunnut tykätä tästä, kaunis peli!

 

[perato]

Hue
Pulmanratkontaa ja tasohyppelyä, jossa muutetaan maailman taustaväriä. Peli toimii logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä" eli punainen laatikko punaisella taustalla ei ole pelkästään näkymätön, vaan olematon. Huessa on samaa fiilistä kuin muutaman vuoden takaisessa suomalaisessa Outlandissa, vaikka toiminta on korvattu lähes kokonaan tuuminnalla.

Puzzlet on suunniteltu hämmästyttävän hyvin. Pulmahuoneita on monta kymmentä ja jokaisessa on uusia ideoita. Haastetta on tarpeeksi, että ratkaisu tuntuu onnistumiselta, mutta jumiin jääminen on epätodennäköistä. Tarina on tyhjänpäiväinen ja kerättävät bonusesineet vaatisivat käytännössä koko pelin pelaamista kahteen kertaan, koska pitäisi palata ryynäämään aiemmat kentät läpi uusien kykyjen kanssa. Enpä todellakaan jaksa vaivautua.

Lisää nillitettävää löytyy siitä, että kahdeksan väriä on liikaa. Keltainen laser näyttää oranssilta ja pinkki laatikko violetilta. Aivan liian monta kertaa törkkäsin väärän värin silmään joko siksi, etten erottanut esineen väriä kunnolla, tai siksi, että ohjaimen tatti oli kymmenen astetta väärässä kulmassa. Tämä johtaa välillä turhiin ja turhauttaviin kuolemiin. Värisokeille peli lienee täysin mahdoton.

Hyvien pulmien vuoksi Hueta voi silti suositella.

Epicin Ilmaistarjontaa osa XVII
Hue
Reflonin kanssa pitkälti samaa mieltä, joskin itselle ei ihan niin positiivinen fiba jäänyt. Peli oli jotenkin hirveän hitaan tuntuinen, vaikka ensimmäiset 6 väriä kerättiin n. 1,5h aikana. Silti tuntui että peli käynnistyi hitaasti ja oli jopa vaara lähtä seikkailemaan väärään suuntaan. Toisekseen allekirjoitan sen, että värejä on liikaa ja niihin osuminen välillä turhauttavaa hidastuksesta huolimatta. Toisaalta hidastus tekee puzzleista inhimillisiä, oli ärsyttävä tehdä niitä värien vaihtoja kesken hyppyjen tai muuten vaan kiireessä. Puzzlet joissa ei ole kiirettä oli paljon mukavampia, joskin suurin osa oli lähinnä väsyttävää laatikon siirtelyä sen sijaan, että tarvitsisi hirveästi miettiä mitä pitää tehdä. Monet huoneet näyttivät lopputasoja lukuunottamatta aluksi monimutkaiselta, mutta olivat sitten ohi minuutissa kahdessa. Oikeastaan koko kuolema mekaniikkana oli jotenkin ärsyttävä ja olis toivonut enemmän puzzlea, vähemmän tasoloikkaa/väistelyä.

Juonen osalta oli kyllä niin geneeristä höttöä; pelihahmona "poika", jolle kertojanainen kertoo pehmeällä lässyttävällä äänellä filosofisia hömpötyksiä ja taustatarinaa. Tuntuu että tämä on nähty jo tuhat kertaa, joskaan en äkkiseltään muista yhtään peliä. Ei mitään mikä pitäs ketään kiinnostaa. Ilmankin olisi pärjätty, mutta varmaan hyvien taustamusiikkien teko olis vaatinut enemmän pätäkkää ku ääninäyttelijän palkkaaminen.

Hämmentävä yksityiskohta oli nuo katossa riippuvat köynnökset/kaapelit joiden fysiikka oli mallinnettu... Varmaan joku enginejuttu, mutta jäi kyl vähän hämäräksi, että miksi.

 

[vetten äärelle istutettu]

NFS: Hotpursuit (2010, Xbox 360)

Burnout-fanina halusin laajentaa Criterion-tietoisuuttani ja huomasin että ne on tehneet pari mulle väliin jäänyttä Need For Speedia, Hot Pursuit ja Most Wanted.

Hot Pursuitin kerkesinkin jo ostaa kun tuli halvalla (1,80e) vastaan ja muutaman kisan kun olen ajanut niin täähän on ihan 70% Burnout menuista ja pelimekaniikoista lähtien jossa on 30% edestä Need For Speedin tärkeimpiä lainalaisuuksia kuten (oikeiden, lisensoitujen) autojen ohjattavuus suurimpana erona.

Eli ehtaa Need For Speediä, mutta Burnoutin tekijöiden näköistä sellaista.

Paha vielä sanoa syvempää analyysiä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.


e: 24/60 katukisaaja-kisaa ajettu Goldille, eli puoliväli (neljäsosa, poliisicareer erikseen) häämöttää. Kyllähän tää on ihan uskomattoman hyvä Criterion NFS. Tämä on tosiaankin molempien(Burnout-NFS) pelien parhaat puolet samassa paketissa. Lisäksi henkilökohtainen mieltymykseni pitkiin tieosuuksiin on suuri, ja tässä on pelkästään niitä eikä ratoja ollenkaan niin 5/5. Huh, parhaiten käyttämäni 1,80 euroa koskaan

Tästähän on tulossa Remaster uudemmille vehkeille, oliko PS4/X1/PS5/XSX, joten suosittelen kaikille pädiautoilujen ystäville mikäli ei xbox 360/ps3 grafiikaa halua 2020-luvulla katsella. Hupaisten autopelien ehdotonta parhaimmistoa. Ja tämä näyttää 8-bit kasvatin silmään tällä Xbox 360:llakin niin törkeän hyvältä että ei voi enempää ihminen vaatia

 

[arcane]

Miten tehdään looter-shooter jossa ei ole loottia eikä erityisen kivaa shoottia?

Remnant: From the Ashes (PC)

Ihan kipeän yksitoikkoinen ja tympeä peli. Salli minun nauraa, kun jotkut tätä looter-shooteriksi ja soulslikeksi kutsuu.

Soulseista on kopioitu dodge roll ja tallennuspaikat, mutta se on yhdistetty räiskimiseen. Nuijallakin voi hakata, mutta siinä ei nähdäkseni ole mitään järkeä. Pelin alussa valitaan parista aseesta... ja lopulta kaikki ottavat haulikon, joka tappaa useimmat viholliset muutamasta laakista. Tätä yhdellä samalla aseella kun oli paukutellut useita tunteja ihan samanlaisia vastuksia joiden käyttäytymisessä ei ole oikeastaan mitään eroa, niin voi hohhoijaa. Maailma on komea, mutta aivan täysin tyhjä putki, jossa ei ole mitään löydettävää. Joka paikasta saa vain rahaa, craftin materiaaleja ja jotain roskaa, jolla voit tehdä... Shotgun +1. Shotgun +2. Shotgun +3. Hahmolle tippuu tasaisin välein pisteitä, joilla saa pikkusen lisää staminaa, tai 1% nopeamman aseen latauksen, tai jonkun muun ihan yhtä merkityksettömän edun joka ei näy pelissä yhtään mitenkään.

Jaksettiin tätä vissiin 4-5h kaverin kanssa jauhaa, mutta tänään jotenkin herättiin tunnin session pelaamisen jälkeen siihen, että eihän tässä pelissä oo mitään hauskaa tai järkeä. Onneksi tämä oli vain Epicin ilmaistarjontaa, enkä rahojani siihen sijoittanut.

 

[xarot]

Red Dead Redemption & Undead Nightmare (Xbox 360)

RDR: RDR2:n jälkeen piti nähdä mitä juonellisesti jatko-osassa tapahtuu. Ihan kiva peli, muttei etenkään kakkosen jälkeen mitenkään mieleenpainuva eepos. Vähän liikaa ravaamista edes takaisin jatkuvasti.

RDR Undead Nightmare: Harvemmin muistuu mieleen peliä mikä olisi yhtä itseään toistava. Pelkkiä kaupunkien/hautausmaiden tyhjennystä alkupuolisko, turhanpäiväisiä tehtäviä ja paljon ravaamista yhdistettynä padilla tähtäilyyn jossa epäkuolleita pitäisi ampua päähän, mutta autoaim tähtää aina vartaloon. Ei jatkoon, lyhyesti erittäin surkea lisäri. Taas joutuu sanomaan että ei ole itselle kovin hyviä lisälevyjä tullut peliuralla kovin monta vastaan jos ei lasketa Morrowind: Bloodmoon lisäriä. Alku näytti lupaavalta, mutta sisältä paljastui ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Käsittämätöntä miten netissä jotkut pitää tätä parhaana lisärinä ikinä. Ehkeivät tiedä paremmasta tai jonnet ei muista?

 

[Jumi]

RDR Undead Nightmare: Harvemmin muistuu mieleen peliä mikä olisi yhtä itseään toistava. Pelkkiä kaupunkien/hautausmaiden tyhjennystä alkupuolisko, turhanpäiväisiä tehtäviä ja paljon ravaamista yhdistettynä padilla tähtäilyyn jossa epäkuolleita pitäisi ampua päähän, mutta autoaim tähtää aina vartaloon. Ei jatkoon, lyhyesti erittäin surkea lisäri. Taas joutuu sanomaan että ei ole itselle kovin hyviä lisälevyjä tullut peliuralla kovin monta vastaan jos ei lasketa Morrowind: Bloodmoon lisäriä. Alku näytti lupaavalta, mutta sisältä paljastui ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Käsittämätöntä miten netissä jotkut pitää tätä parhaana lisärinä ikinä. Ehkeivät tiedä paremmasta tai jonnet ei muista?

RDR Undead Nightmare ilmestyi siihen aikaan kun pelasin vielä 90% peleistä läpi, mutta tämä lisäri jäi minullakin kesken. Zombiet olivat nopeaita ja headshotit padilla olivat lähes mahdottomia, muutenkin pelaaminen oli umpitylsää. Olin erittäin pettynyt koska arvostelut olivat kehuvia pelilehdissä ja netissä.

 

[oestrus taurus]

Nyt on ensimmäistä kertaa pelattu läpi System shock 2. En ole aikaisemmin tykkännyt vastaavanlaisista hiiviskelypeleistä joten tämä oli saannut odottaa 21 vuotiaaksi. Ennen sitä pelaamani Prey (Ja sitä ennen Dishonoredit ja Deus Ex 3 & MD) oli määrittävässä asemassa. Olin kaksi kertaa aiemmin jo aloittanut SS2:n, mutta jaksanut kokeilla vain pari tuntia. SS2 oli minulle siis Preyn jatkumo, minkä ansiosta tämän nyt sitten kolmannella kerralla jaksoin pelata läpi ja aikaa kelloon tuli 31h.

Peli on kestänyt hyvin aikaa. Graafinen ilme vuosituhannen vaihteelta ei haitannut (tai tällaisissa jännityspeleissä taida edes ehtiä haitata). Modulejen metsästys on innostavaa ja tarinan eteneminen inspiroivaa. Toimenpiteetkään eivät ole mitään vaikeita ilman nykyaikana puuttuvia avustuksia, mutta onneksi oli Youtube. The Brain of Many vihollisen ympärillä meinasi tulla eilen luovutus, kun näytti siltä että ammus/räjähde/voima varastoni olisi ollut liian tiukka ja tehtävän toteuttaminen voimakkaiden ja suurimääräisten vihollisten vuoksi iänikuinen. Sekametelissä ei välttämättä olisi tullut selvyyttä, että 30-sekunnin päästä uudelleen syntyvät, PSI reaver-nimisten vihollisten edellytys uudestisyntymään olisikin tuhottavissa, joten tämä muutti strategiaa ja prioriteettejä (ammuksien käyttöä) ja antoi edellytyksen viimeiseen osioon.

Steamin pelissä joku bugi, että välillä vihollisen yllättäessä et voi vaihtaa asetta, avata inventariota tai painaa edes esc:iä. Tämä toistui ehkä +-10kertaa pelin aikana.

 

[Joukahaine]

Witcher 3 GOTY
Ostin Witcherin aikoinaan pleikkari julkaisun aikoihin. Olen aloittanut tämän varmaan kolme kertaa ja joka kerta jäänyt kesken. En päässyt edes Velenin yhtä kahta ekaa questia edemmäs. Sitten kun jatkoin ja "tuli inspiraatio pelata" niin en ollut enää punaisessa langassa kiinni, en tiennyt yhtään mitä olin tekemässä ja mihin menossa niin jälleen oli uudelleenpelattava. Taisin myöntää silloin julkaisun aikoihin ettei ollut peli minulle.

Nyt ostin tämän kuukausi? sitten epicin kupongilla hintaan 4,99e sisältäen dlc:t. Koneella ruudunpäivityksen ollessa nopeampi ja kun tietää, että mahdollisuus saada koko kokemus on tämä maistunut jo 15h verran.

-Vieläkin ollaan Velenissä, mutta ihan erillaisella innolla pelaan tätä. Onhan tämä omaan makuun vähän liian valtava. Perfektionisti minussa ei anna jättää yhtään ? merkkiä käymättä, mutta nopeasti huomasin, että peli tulee tosiaan puuduttamaan jos käyn jokaisessa. Rennompi fiilis kun noita taklaa jos tule reitillä eteen, eikä varta vasten lähde metsästämään näitä.
- Paras tapa itselle edetä on tehdä aina 2-3 side questia ja sitten taas pääquestin pariin. Saa ihan tarpeeksi pelattavaa näinkin. Jos oikein into myöhemmin iskee niin lähtee etsimään kaikki mitä pystyy.
- Aikoinaan ei kiinnostanut Gwent yhtään ja nyt päätin, että opetellaan tämäkin. Pari youtube videota ja hiukan keskittymistä niin nyt on tullut voitettua jo Baron ja aika innolla metsästää kortteja.

Heikot tai itseä puuduttavat puolet ovat sitten:
-Kirjojen määrä, en jaksanut lukea muutamaa enempää. Kai nuo loreen tuo syvyyttä, mutta itselle iskee taas se puutuminen kun saa olla koko ajan lukemassa
-Rahan määrä, ainakin tässä alussa. Tuntuu ettei mihinkään ole varaa ja koska haluan ostaa kortit kauppiailta niin menee nuo siihen. Kaiken koitan myydä (armorit ja miekat). Ehkäpä tuota vielä tulee vastaan paremmin
-Veleniin kun pääsi niin kaikki questit tuntuvat oleva 5-10level isompia. Jotkut sitten jopa 30level. Isosta osista ? merkkejä löytää 10levuja vahvempia vihuja, jotka tappaa tehokkaasti. Täytyy koitaa löytää ne hiukan lähempänä omaa tasoa olevat questit. Uskaltaako tuonne Novigradiin mennä? siinäkin suositus level 10 ja itse 4 tason päässä siitä

Nyt kuitenkin ihan erillaisella innolla pelaan. Jos nyt neljäs kerta toden sanoisi ja mennään läpi asti.

 

[BOT]

Nyt on ensimmäistä kertaa pelattu läpi System shock 2. En ole aikaisemmin tykkännyt vastaavanlaisista hiiviskelypeleistä joten tämä oli saannut odottaa 21 vuotiaaksi. Ennen sitä pelaamani Prey (Ja sitä ennen Dishonoredit ja Deus Ex 3 & MD) oli määrittävässä asemassa. Olin kaksi kertaa aiemmin jo aloittanut SS2:n, mutta jaksanut kokeilla vain pari tuntia. SS2 oli minulle siis Preyn jatkumo, minkä ansiosta tämän nyt sitten kolmannella kerralla jaksoin pelata läpi ja aikaa kelloon tuli 31h.

Peli on kestänyt hyvin aikaa. Graafinen ilme vuosituhannen vaihteelta ei haitannut (tai tällaisissa jännityspeleissä taida edes ehtiä haitata). Modulejen metsästys on innostavaa ja tarinan eteneminen inspiroivaa. Toimenpiteetkään eivät ole mitään vaikeita ilman nykyaikana puuttuvia avustuksia, mutta onneksi oli Youtube. The Brain of Many vihollisen ympärillä meinasi tulla eilen luovutus, kun näytti siltä että ammus/räjähde/voima varastoni olisi ollut liian tiukka ja tehtävän toteuttaminen voimakkaiden ja suurimääräisten vihollisten vuoksi iänikuinen. Sekametelissä ei välttämättä olisi tullut selvyyttä, että 30-sekunnin päästä uudelleen syntyvät, PSI reaver-nimisten vihollisten edellytys uudestisyntymään olisikin tuhottavissa, joten tämä muutti strategiaa ja prioriteettejä (ammuksien käyttöä) ja antoi edellytyksen viimeiseen osioon.

Steamin pelissä joku bugi, että välillä vihollisen yllättäessä et voi vaihtaa asetta, avata inventariota tai painaa edes esc:iä. Tämä toistui ehkä +-10kertaa pelin aikana.

System Shock 2 on kyllä kova, mutten pitänyt niin paljoa hahmokehityksestä. On mielestäni lähinnä peliä suppeuttavaa joutua valitsemaan pelaako millaisella hahmolla tämän sorttisen pelin alusta loppuun. System Shock 1 antoi monenlaisia työkaluja joita sai käyttää aivan vapaasti ja peli toimi silti loistavasti (militaarinen implantti). Ykkönen oli taas suppeampi siinä mielessä ettei ollut varsinaista hiiviskelyä ollenkaan, tai ainakaan sen käyttäminen ei tuntunut yhtään luontevalta.
En suosi sellaista suunnittelua missä lukitaan tarkoituksella osa pelistä pelaajan ulottuvilta kuten kakkosessa, eli roinaa ja mestoja jää näkemättä jos ei pysty jotain arkkua tai ovea avaamaan. Tällainen toimii massiivisessa pelissä kuten Fallout 3 tai vastaavassa, missä saattaa olla muitakin keinoja päästä sisään, esimerkiksi rahalla ostaa joku uber-tiirikka jostakin, muttei niinkään lineaarisissa peleissä. Ennemmin pelaajaa tulisi palkita siitä jos hän tarkkaavaisena löytää jotain piilotettua tai näppärästi ratkaisee jonkin pulman, kuin vain laittaa keinotekoisia statseja esteeksi. Muutenkin kun hakkerina pelaaminen on sitä luokkaa SS2:ssa että saat moduuleja enemmän, koska pystyt avaamaan laatikoita, tai saamaan jonkin tykin puolellesi siellä mihin suunnittelijat ovat sellaisen sijoittaneet, niin pelin pelaaminen tuolla tavalla ei ole huippumielekästä. Silti olen sitä mieltä että peli asettaa sinut hyvin tuollaisen hahmon kenkiin, jos hakee enemmän hahmoonsa eläytymistä ennemmin kuin pelillistä monipuolisuutta.

System Shock 2 on kaikkiaan oikein hyvä peli mitä suosittelen kaikille jännityskauhun ja toiminnan ystäville, vaikkakin hitusen kankeahko pelata ja yllättävän vaikea välillä (saa helponkin tason). Mietoa ropetusta sisältää myös hahmokehityksen muodossa, eikä tarina ole hullumpi, vaikka onkin ripauksen imelämpi kerronnaltaan ja juoneltaan mitä ykkösen. Ykkönen on kaikkiaan parempi peli, sillä se ei rajoita pelaajan pelitapaa mitenkään, kentät ovat laajoja sokkeloisia mihin voi eksyä (karttaa tulee käyttää) ja musiikki mukaansa tempaavampaa.

 

[Simpanssi6000]

Velipoika hankki rtx3070 ja sai kylkiäisenä geforce now:n vuodeksi. Tuli sitten kokeiltua huvikseen fortniteä sillä ja täytyy sanoa että dnan 100/10 netillä pyörii paremmin kuin julkaisussa ostamallani ps4. Reilut 60fps tulee kokoajan ja grafiikat latautuu nopeampaa kuin pleikallani. Pleikkani hdd tosin taitaa vedellä viimeisiä, sillä usein käy niin että jos esim ländää talon viereen niin saa hetken odotella että talo alkaa näyttää talolta eikä joltain möykyltä Saatan joskus jopa laneissa käyttää tuota geforce nowia wanhalla läppärilläni pleikan sijaan

 

[Refloni]

Desperados 3

Käytännössä sama peli kuin Shadow Tactics: Blades of the Shogun. Hiippailumekaniikat toimivat juuri samalla tavalla, viholliset ovat samoja ja pelaajahahmotkin lähes samoja. Samuraiteema on vain vaihdettu länkkäriin. Länkkäri on parempaa kuin samurai, joten Desperados 3 on näistä parempi peli ja nousee samalla genrensä kuninkaaksi. Tämän hienompaa isometristä hiippailua et löydä.

Tarina ei ole kovin kaksinen, mutta hahmot ja niiden välinen dialogi on kirjoitettu hyvin.

God's Trigger

Hotline Miami -klooni, ja ihan hyvin tehty sellainen. Pikseligrafiikat on korvattu tarkemmalla (ja toimivalla) sarjistyylillä, mutta kuvakulma, pelattavuus ja verisyys on suoraan Hotlinesta. Hypernopeassa pelissä siis räiskitään huoneita tyhjäksi vihollisista, joka iikka kuolee yhdestä osumasta ja game overin jälkeen voi yrittää sekunnin murto-osassa uudelleen. Hauskaa räiskettä.

Teemana ei ole 80-lukulainen trippisekoilu, vaan pelissä demoni ja Helvettiin pudonnut enkeli ystävystyvät ja lähtevät tappamaan Ilmestyskirjan ratsastajia. Yliampuva hevitarina on juuri sopivan pöljä eikä tuhlaa pelaajan aikaa pitkillä välinäytöksillä.

NieR Automata (ensimmäinen läpäisy)

Kaikki weeaboo-kaverini rakastavat tätä peliä, joten pistettiin nyt kokeiluun. Ei vakuuttanut.

Peli kertoo ylpeänä, että automaattitallennusta ei ole ja tämä on tarkoituksellista. Juttu on yhtä outo kuin Bethesdan kehuskelu E3:n lavalla, että Fallout 76:sta ei sitten löydy ainuttakaan ihmis-NPC:tä. Miksi olette noin ylpeitä ominaisuudesta, joka tekee pelistä huonomman?

Alussa päähenkilö, androidi 2B, pieksee robotteja isossa tehtaassa. Osio kestää jotain puoli tuntia, eikä sen aikana ole todellakaan ainuttakaan automaattitallennusta. Intro on tehty suht helpoksi, mutta sen lopussa oleva pomo onnistui tuurilla stunlockaamaan ja tappamaan minut, joten jouduin aloittamaan koko puolituntisen alusta. Googlailin hämmentyneenä, voiko tämä systeemi tosiaan olla näin typerä, ja löysin vastaukseksi pelkkää git gud -vittuilua. Arvatkaa huvittiko kokeilla korkeampia vaikeustasoja tämän jälkeen?

Myöhemmin pelistä sentään löytyy tallennuspisteitä, mutta välillä joutuu silti pelaamaan pitkiäkin pätkiä uudelleen.

Tarina on melko huonoa animea. Kaikki hahmot ovat rasittavia draamailijoita eikä harhailevassa juonessa ole juuri kehumista. Sivutehtävät taas ovat aivan puhdasta ajanhukkaa, jollaisia ei nykyään pitäisi joutua katselemaan edes MMORPG:issä. Kuuntele pari lausetta huonoa dialogia ilman ääninäyttelyä, mene tuonne tappamaan viholliset ja tule takaisin.

Mitä hyvää tässä sitten on? Ympäristöt ovat tosi hienoja, joskin ruskeanharmaa väripaletti tekee niistä tympeämmän näköisiä. Pomotaistelut on näyttäviä ja "genre" vaihtuu hauskasti lennosta (peli on oletuksena kolmannen persoonan mättö, mutta saattaa vaihtua yllättäen shmupiksi). Tarinassa on jonkin verran potentiaalia, vaikkei se napannutkaan ensimmäisen kerran perusteella.

Kuulemma peli ja varsinkin tarina paranee myöhemmillä pelikerroilla, kuten tässäkin keskustelussa on puhuttu. Jos nyt sitten ottaisi sen toisen pelikerran, kyllä tätä mieluummin pelaa kuin turpaansa ottaa. Sivutehtävät aion kyllä jättää tekemättä.

 

[Spotty]

Witcher 3 GOTY

-Rahan määrä, ainakin tässä alussa. Tuntuu ettei mihinkään ole varaa ja koska haluan ostaa kortit kauppiailta niin menee nuo siihen. Kaiken koitan myydä (armorit ja miekat). Ehkäpä tuota vielä tulee vastaan paremmin

Päädyin itse toisella pelikerrallani (joka jäi pahasti kesken..) ratkomaan tuon ongelman modilla (muistaakseni "TradesMan"), jolla voit eri sliderien avulla määrittää; kuinka paljon kauppiaat maksavat sinun tavaroistasi, kuinka paljon maksat heidän tavaroistaan ja kuinka paljon rahaa kauppiailla on kukkarossaan.
Itseäni ärsytti myös, että joko tapaamallani sepällä on kukkarossaan naurettava määrä rahaa jolloin en pysty myymään kaikkea haluamaani tai sitten kyseinen kauppias maksaa juuri löytämästäni, legedaarisesta, upeasta miekasta... 10 kultakolikkoa...

Lisäksi kannattaa tsekata esim. PC Gamerin modilista, niin ei kulu tuntikaupalla aikaa mielenkiintoisten modien etsimiseen. Ne on sopivasti jaoteltu kategorioittain, jos sattuu jokin tietty osa-alue pelistä olemaan vähemmän omaan mieleen:

The best Witcher 3 mods in 2024

Mods for The Witcher 3's next-gen edition.

www.pcgamer.com

 

[TTohveli]

Outlast 2

Tuli vihdoin ostettua Halloween alennuksista 4€. Graafisesti ja pelattavuudeltaan kyllä huomattava hyppäys ensimmäisestä, mutta valitettavasti pelottavuudeltaan otettiin vähän takapakkia. Loppupäässä oli muutama painostava kohtaus, mutta missään välissä ei oikein pelottanut. Ensimmäinen peli meni siinä, kun ryömittiin pöydän alta toiseen, tässä sitten aika ''rennosti'' tuli koluttua joka nurkka muutaman takaa-ajon tai jumpscaren kera. Tarinaa piti aukasta vähän redditissa, mutta varsin mielenkiintoisesti tuo yhdistettiin ensimmäiseen peliin. Helposti 4€ arvoinen jo pelkästään pelattavuudeltaan ja kyllähän tämä sykkeen sai nousemaan.

 

[S3p]

Harvester (1996 PC)

Harvester on Steam

A strange and twisted world...Harvester! The most violent adventure game of all time comes to Steam!

store.steampowered.com

Tässä nyt on tullu pelattua kirjastosta vähän kaikkia mahollista mitkä on jääny kesken/alottanukkaa+uudet ostokset, mutta tää nyt on se mikä jää parhaiten mieleen

Point and Click, fmv, kulttiklassikko (ja on sensuroimaton versio mikä steamissa)

Päähenkilö herää 50-luvun pikkukylästä "harvesterista" muistinsa menettäneenä ja siinähän sitä saakin pyöriä ympäri kaupunkia etsien vastauksia mitä oikeen on meneillään. Ja piti kyllä välillä kahtoa walkthrough:ta kun jotkut puzzlet oli niin epäloogisia ku olla ja voi Liikkuminen ja combat on tönkköä välissä, muttei haittaa kun tarina ja huumori piti otteessaan loppuun asti.

 

[Raxama]

Ja piti kyllä välillä kahtoa walkthrough:ta kun jotkut puzzlet oli niin epäloogisia ku olla ja voi

Ysärin point n clickien suurin synti. Näillähän ei tosiaan pituutta ole ollenkaan jos muistaa kaikki ratkasut ja losottaa ykkösellä läpi kaikesta, jonka takia osa noista puzzleista on muuten ihan helvetin epäloogisia useammassakin pelissä. Kätevästi saa lisää pituutta kun pelaaja pyörii paikasta toiseen ja lopulta ratkasu löytyy vaan kaikkea kokeilemalla, ilman että siinä ratkaisussa käytettäis minkäänlaista logiikkaa.

 

[Charun]

Harvester (1996 PC)

Harvester on Steam

A strange and twisted world...Harvester! The most violent adventure game of all time comes to Steam!

store.steampowered.com

Tässä nyt on tullu pelattua kirjastosta vähän kaikkia mahollista mitkä on jääny kesken/alottanukkaa+uudet ostokset, mutta tää nyt on se mikä jää parhaiten mieleen

Point and Click, fmv, kulttiklassikko (ja on sensuroimaton versio mikä steamissa)

Päähenkilö herää 50-luvun pikkukylästä "harvesterista" muistinsa menettäneenä ja siinähän sitä saakin pyöriä ympäri kaupunkia etsien vastauksia mitä oikeen on meneillään. Ja piti kyllä välillä kahtoa walkthrough:ta kun jotkut puzzlet oli niin epäloogisia ku olla ja voi Liikkuminen ja combat on tönkköä välissä, muttei haittaa kun tarina ja huumori piti otteessaan loppuun asti.

Harvester oli kyllä mahtava tekele.
Muistan varmaan ikuisesti

Spoileri: pelisisältöä

sen, kun oltiin jumissa jossain dinerissa ja siellä piti liimata joku mikrokupu palohälyyttimen päälle, että sai sen poltettua ennen kuin palokunta Sparkyn kera pääsi paikalle.

Siinä tuli tunti jos toinenkin pyörittyä, kun ei tuohon aikaan oikein mitään walkthroughta ollut tarjolla.
Ei tullut mieleenkään, että toi vois löytyä Steamista. Pitääkin laitella pelilistalle!

 

[vetten äärelle istutettu]

NFS: Hotpursuit (2010, Xbox 360)

Burnout-fanina halusin laajentaa Criterion-tietoisuuttani ja huomasin että ne on tehneet pari mulle väliin jäänyttä Need For Speedia, Hot Pursuit ja Most Wanted.

Hot Pursuitin kerkesinkin jo ostaa kun tuli halvalla (1,80e) vastaan ja muutaman kisan kun olen ajanut niin täähän on ihan 70% Burnout menuista ja pelimekaniikoista lähtien jossa on 30% edestä Need For Speedin tärkeimpiä lainalaisuuksia kuten (oikeiden, lisensoitujen) autojen ohjattavuus suurimpana erona.

Eli ehtaa Need For Speediä, mutta Burnoutin tekijöiden näköistä sellaista.

Paha vielä sanoa syvempää analyysiä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.


e: 24/60 katukisaaja-kisaa ajettu Goldille, eli puoliväli (neljäsosa, poliisicareer erikseen) häämöttää. Kyllähän tää on ihan uskomattoman hyvä Criterion NFS. Tämä on tosiaankin molempien(Burnout-NFS) pelien parhaat puolet samassa paketissa. Lisäksi henkilökohtainen mieltymykseni pitkiin tieosuuksiin on suuri, ja tässä on pelkästään niitä eikä ratoja ollenkaan niin 5/5. Huh, parhaiten käyttämäni 1,80 euroa koskaan

Tästähän on tulossa Remaster uudemmille vehkeille, oliko PS4/X1/PS5/XSX, joten suosittelen kaikille pädiautoilujen ystäville mikäli ei xbox 360/ps3 grafiikaa halua 2020-luvulla katsella. Hupaisten autopelien ehdotonta parhaimmistoa. Ja tämä näyttää 8-bit kasvatin silmään tällä Xbox 360:llakin niin törkeän hyvältä että ei voi enempää ihminen vaatia

Nyt meni läpi 60/60 goldilla ja olipa upea kaahailupeli.
Etenkin toi viiminen 70km pitkä pätkä oli kyllä herkkujen herkku. Yksi upeimpia kaahailupätkiä autopelien historiassa.

Vielä ois poliisilla ajeluita, en oo kertaakaan testannu. Enkä tiedä jaksanko testatakkaan.
Mitähän sitä sitten..

 

[RaivokasMagma]

The Cat Lady (Harvester Games, 2012, PC)

Spoileri: Traileri

Lorelain lievän pettymyksen jälkeen päätin palata ajassa taaksepäin ja pelata uudestaan Devil Came Through Here-trilogian ensimmäisen osan, The Cat Ladyn. Ensimmäisen kerran pelannut vuonna 2013 ja jätti aikamoisen vaikutuksen. Onko ajan hammas purrut kuinka pahasti?

Nooh, kyllähän se joiltain osin. Ääninäyttely oli aika epätasaista, niin äänenlaadultaan kuin myös suorituksiltaan. Toisaalta siihen tottui aika nopeasti. Esimerkiksi pääkaksikon (Susan ja Mitzi) dialogeissa äänien laaduissa oli niin suuri ero, mutta en toisaalta osaisi kuvitella toisin. Myös miltä peli tuntui ohjata ei ollut niin sulavaa. Graaffinen tyyli toimi, mutta jotkin pisti silmään. Esimerkiksi Susan kun kääntyy selin kameraa kohti iku aika kauhean näköinen. Myös joskus hahmojen päät tietyissä kohdissa oli aika sumeita.

Mutta pääasiassa se tarina jätti vaikutukset. Pelin alussa Susan on ollut masentunut monta vuotta ja päättää tappaa itsensä. Kun tämä on tehty, hän jossain muualla. Tässä päädytään puhumaan oudon naisen kanssa, joka tarjoaa Susanille kuolemattomuuden, sillä ehdolla, hän tappaisi "parasiitteja", pahoja ihmisiä. Noh, tästä sitten herätään sairaalan pediltä ja peli alkaa kunnolla.

Tarina kertoo siis masennuksesta ja siitä parantumisesta. Ainakin näin seitsämän vuoden jälkeen se jätti suuremman vaikutuksen kuin silloin. Kostui silmätkin lopussa. Jotkin tarinan pätkät jäi raa'aksi, mutta voin antaa anteeksi.

Graaffinen tyyli toimii, vaikka jotkin elementit ei ihan onnistunut. Realistisen näköistä, mutta aika painostavaa. Ja mustavalkoista. Paikoitellen surrealistista. Mukavaa katsoa. Etenkin kun peli sisältää splatter kauhua, niin se painostavuus toimii aivan mahtavasti.

Koska peli lasketaan point and click seikkailuksi, niin miten ne pulmat? Pääasiassa aika helppoja. Peliä ohjataan Lorelain tapaan näppäimistöllä. Tämä ohjaustapa on hieman tönkkö kun esinevalikkoa seltaan, mutta toimii. Lorelaihin verrattuna, tätä pitää pelata kahdella kädellä.

Mutta kaikesta huolimatta, tykkään edelleenkin pelistä. Jätti suuremman vaikutuksen kuin vuosia sitten. Ikä purrut hieman, mutta kyllä pelasi läpi. Suosittelen.

 

[BlackWolf]

Bioshock: Infinite (PC)
Erikoista. Pelasin tämän 2016 viimeksi ja olin sillon antanut tälle pisteet 90/100, mutta nyt näkisin tän tippuvan jopa kymmenellä pykälällä. Aikalailla samat asetelmat ku viimeksi, joskin nyt isommalta ruudulta pelasin ja ehkä jopa paremmilla asetuksilla. En vaan nyt tiiä sit, miksi viimeksi tämä on tuntunut niin paljon paremmalta kuin nyt. Ehkä väliin on tullut sit vaan niin paljon viihdyttävämpiä ammuskelupelejä, tai tämä putkeen samantyyppisten pelien pelaaminen on todella huono idea. Sitä yleensä vältänkin, ja vaihtelen pelityyppejä, mutta nyt meni tämä trilogia kerralla läpi. Vähän turhan samanlaisihan nämä kolme on keskenään ainakin premissin pohjalta, on erikoinen kaupunki, on jatkuvaa monologia "pahikselta" ja muuten aikalailla samanlaista mekaanisesti. Infinite tuo mukaan nuo ihmeen taivaskiskot, mutta ne oli niin pienessä roolissa, että tuntui jotenkin päälleliimatulta. Erikoista myös se, että listasin tämän silloin kategorioihin "strong story" ja "Atmospheric" mutta nyt kyl lähti molemmista pois kun en niitä sinne olis nyt laittanut. Ihan jees räiskintä, ei mitään mistä kenenkää jaksais alkaa enempää lätiseen.

Olen täysin eriävää mieltä kanssasi. Yleensä luen sinun ja @Refloni n arviot hyvin tarkkaan, koska osuu ajatukset peleistä yksiin, mutta nyt on pakko sanoa, että emme voisi olla kauempana toisistamme. Voisin kirjoittaa pitkän jutun siitä missä menee vikaan, mutta yksinkertaistettuna.
Bioshock 1: Päädyt rappioituneeseen mystiseen paikkaan missä ihmiset muuttuneet mielipuolisiksi toistensa murhaajiksi. Jokainen jonka näet yrittää tappaa sinut (ja toisensa). Vihollisia tulee tasaisesti riippuen siitä mihin menet tai jos menet takaisin ei tule. Lisäksi sinulla on valintoja jotka vaikuttavat lopputuloksiin ja voit itse päättää osan asioista, että otatko hetken huumassa nopean ja helpon ja selkeän boostin hahmollesi, vai pelaatko moraalisesti yms. Valinnoillasi on merkitystä.

Bioshock 2: Sinulla ei ole vaihtoehtoja, peli asettaa sinut asemaan missä välillä on pakko taistella puolustaaksesi itseä ja muita, sinulla ei ole vaihtoehtoja. Edelleen ne täysin mielipuolet tulee päälle ja se on tapa tai tule tapetuksi. Samat moraaliset kysymykset ja selvät seuraukset ovat olemassa. Valinnoillasi on oikeasti merkitystä.

Infinite: Peli on pelkkää päälleliimattua moraalisuutta jossa sinulle kerrotaan mikä on oikeaa ja mikä väärää, valinta ei ole sinun, valinnoillasi ei ole merkitystä. Viholliset on tavallisia ihmisiä tekemässä työtään, heillä ei ole syytä käydä kimppuusi, ei varsinkaan kun niitä kuolee sata/tuhatmäärin pelin aikana kun revit niiden suolia pihalle ja he tietävät olevansa kuolleita jo ennen kuin koko juttu alkaa. Kuljet huoneesta toiseen missä geneerisesti pitää tappaa kaikki ja sitten mennä seuraavaan huoneeseen missä tapetaan kaikki. Viholliset spawnaa juuri sinne huoneeseen ja sama määrä, samoihin paikkoihin. Kaikki muu on turhaa kulissia. Et ole enää henkilö joka on joutunut tilanteeseen ja voi tehdä päätöksiä, ne on jo tehty puolestasi, mikään mitä teet ei vaikuta mihinkään. Premissi mikä oli kahden edellisen osan lähtökohta, moraali on meissä itsessä, ei jonkun muun määräämää heitettiin roskakoriin. Lisäksi ympäristö muka ensin normaalina ja sitten romahtavana on täysin tyhjä ja kuollut. Menet muka kukoistavaan kaupunkiin jossa ei ole ketään, missään ja liikkeetkin suljettuja porukkaa ei kulje kaduilla yms. Se toimii tuhoutuneessa kaupungissa, se ei toimi muka elävässä sellaisessa. Peli mikä tappoi itse itsensä jo heti alussa tekemällä itsestään turhan ja kuolleen. Ei ole muuta kuin kulkea huoneesta huoneeseen lahtaamaan kaikki, ei mitään syytä, ei mitään tarkoitusta, koska sinun vain tulee mennä ja tappaa. Ainoa mitä jäi käteen on kai, että pelin tekijöiden mielestä rasistit saa tappaa ja se on oikeutettua tms.

Bioshock ja 2 olivat mestariteoksia. Infinite on kuin lapsityövoimalla tehty härski kopio jonka tekijä lahjoittaa rahaa lapsityövoiman vastaiseen kampanjaan ostaakseen hyvää omaatuntoa. Tyhjä kuori.

 

[perato]

Olen täysin eriävää mieltä kanssasi. Yleensä luen sinun ja @Refloni n arviot hyvin tarkkaan, koska osuu ajatukset peleistä yksiin, mutta nyt on pakko sanoa, että emme voisi olla kauempana toisistamme. Voisin kirjoittaa pitkän jutun siitä missä menee vikaan, mutta yksinkertaistettuna.
Bioshock 1: Päädyt rappioituneeseen mystiseen paikkaan missä ihmiset muuttuneet mielipuolisiksi toistensa murhaajiksi. Jokainen jonka näet yrittää tappaa sinut (ja toisensa). Vihollisia tulee tasaisesti riippuen siitä mihin menet tai jos menet takaisin ei tule. Lisäksi sinulla on valintoja jotka vaikuttavat lopputuloksiin ja voit itse päättää osan asioista, että otatko hetken huumassa nopean ja helpon ja selkeän boostin hahmollesi, vai pelaatko moraalisesti yms. Valinnoillasi on merkitystä.

Mitä ne valinnat oikeasti oli sit? Ja mitkä ne "lopputulokset" oli muuta ku vähän vaihtuva lopputaistelu ja loppuvideo? "Moraalinen" valinta tarkottaa loppupeleissä joku 90% siitä adamista mitä saat pahisvaihtoehdolla, nii ei se oikeen mikää uhraus ole kun sille adamille ei ihan hirveesti sit ollu käyttöä kuitenkaan. Lopputasoilla osteli vaan kaikkea ylimäärästä ku ei ollu muutakaan käyttöä sille.

Ja kuten infinitestä sanoin, "ei mitään mistä jaksais alkaa enempää lätiseen".

 

[BlackWolf]

Mitä ne valinnat oikeasti oli sit? Ja mitkä ne "lopputulokset" oli muuta ku vähän vaihtuva lopputaistelu ja loppuvideo? "Moraalinen" valinta tarkottaa loppupeleissä joku 90% siitä adamista mitä saat pahisvaihtoehdolla, nii ei se oikeen mikää uhraus ole kun sille adamille ei ihan hirveesti sit ollu käyttöä kuitenkaan. Lopputasoilla osteli vaan kaikkea ylimäärästä ku ei ollu muutakaan käyttöä sille.

Ja kuten infinitestä sanoin, "ei mitään mistä jaksais alkaa enempää lätiseen".

Ykkösessä oli kaksi sen mukaan miten kohteli pikkusiskoja. Kakkosessa kuusi, sinulle annettiin mahdollisuus matkan varrella tappaa tai jättää henkiin porukkaa. Pointti onkin siinä, että sinä tunsit vaikuttavasi asioihin. Se on maaginen asia immersion kannalta. Et ole ohjattavana vaan ohjaksissa. Tarpeeksi kun pelaa niin tuollaiset asiat huomaa ja ne todella hyvät pelit rakentuu niiden varaan. Mielestäni väheksyt moraalisen valinnan osuutta. Sillä on todella suuri merkitys peleissä, sellainen piilotettu merkitys minkä tajuaa vasta myöhemmin jos asiaa oikeasti ajattelee. Esim. Undertale oikein hieroi sitä sitten naamaan. Tuo peli on siitä niin loistava, että se sai ajattelemaan monesta muustakin pelistä vähän syvemmin. Vaan kun ne ajatukset siellä taustalla myös ohjaa sinua pelaajana toimimaan peleissä, vaikka et sitä tiedosta.

 

[perato]

Ykkösessä oli kaksi sen mukaan miten kohteli pikkusiskoja. Kakkosessa kuusi, sinulle annettiin mahdollisuus matkan varrella tappaa tai jättää henkiin porukkaa. Pointti onkin siinä, että sinä tunsit vaikuttavasi asioihin. Se on maaginen asia immersion kannalta. Et ole ohjattavana vaan ohjaksissa.

Ei kyl itellä jäänyt mitenkään tämönen maku tästä pelistä. Paljon parempia immersive simit tän suhteen. Mulle tuossa ei ollut mitään "moraalista valintaa". Tapa kaikki verisest samalla palkinnolla kuin elä tapa ja saat päänsilityksiä on vähän turhan huono insentiivi ottaa sitä tapa kaikki vaihtoehtoa, eikä siten tarjoa oikeen mitään moraalista dilemmaa. Ei tämä saa minua tekemään mitään mitä en normaalisti tekisi. Enemmän itteä kutkuttaa sellaiset pelit, missä pitää valita kahden huonon vaihtoehdon väliltä, tai että se paha vaihtoehto on niin hyvältä vaikuttava, että siihen haluaisi tarttua, vaikkei välttämättä tartukkaan. Tässä siihen ei ole oikeen mitään kannustetta.

Kakkosessa oli joo pari kohtaa, joissa vähän yritettiin rakentaa sitä, että "tää ihminen on nyt paha, mutta jätätkö sen henkiin vai et". Kuitenkaan mitään tunnesidettä ei ollut ehtinyt muodostua muutenkaan niin perverssiin maailmaan, että olis jotenkin ollut ongelmia jättää niitä henkiin.

 

[BlackWolf]

Ei kyl itellä jäänyt mitenkään tämönen maku tästä pelistä. Paljon parempia immersive simit tän suhteen. Mulle tuossa ei ollut mitään "moraalista valintaa". Tapa kaikki verisest samalla palkinnolla kuin elä tapa ja saat päänsilityksiä on vähän turhan huono insentiivi ottaa sitä tapa kaikki vaihtoehtoa, eikä siten tarjoa oikeen mitään moraalista dilemmaa. Ei tämä saa minua tekemään mitään mitä en normaalisti tekisi. Enemmän itteä kutkuttaa sellaiset pelit, missä pitää valita kahden huonon vaihtoehdon väliltä, tai että se paha vaihtoehto on niin hyvältä vaikuttava, että siihen haluaisi tarttua, vaikkei välttämättä tartukkaan. Tässä siihen ei ole oikeen mitään kannustetta.

Kakkosessa oli joo pari kohtaa, joissa vähän yritettiin rakentaa sitä, että "tää ihminen on nyt paha, mutta jätätkö sen henkiin vai et". Kuitenkaan mitään tunnesidettä ei ollut ehtinyt muodostua muutenkaan niin perverssiin maailmaan, että olis jotenkin ollut ongelmia jättää niitä henkiin.

Ehkä sinusta nyt tuntuu siltä, vaan mitä oli siitä jäljellä enää Infinitessä? Ei edes sitä kuvitelmaa. Sehän on nimen omaan taito jos pelintekijä saa pelaajan tekemään vaintoja (vaikka ilman mitään oikeaa vaikutusta) jotka saavat pelaajan pohtimaan omia valintojaan. Bioshockit 1&2 oli siinä hyviä, että niissä se tehtiin selväksi, kokonaisuus, se kaikki rappio yms. tehtiin täysin selväksi ja jopa se miksi ne splicerit yms. toimi kuten toimi. Infinite taas oli pelkkää typerää teurastusta. Kysehän ei ole siitä minkä palkinnon pelaaja saa, vaan siitä minkä palkinnon pelaaja tuntee saavansa.

Taisit tuossa pelata aika vastaavan pelin lävitse, nimi oli Middle-Earth jotain. Oletko koskaan miettinyt hetkeäkään, että miksi siellä tapahtui asioita? Koska joku nyt vain on hyvä ja toinen paha? JRR Tolkien eli täysin toisessa ajassa, mutta silti jos lukee ne kirjat sieltä löytyy ne hetket kun jopa hän asettaa kyseenalaiseksi sen, että mikä tekee hyvän ja pahan. Sitten toki todella hyvät pelintekijät antaa sinun pelata vaikka Fallout: New Vegasin tyyliin juurikin sellaista henkilöä kuin haluat. Vaan se on se immersio, jos edes kuvittelet voivasi päättää, se erottaa todella hyvät pelit keskinkertaisista.

Mutta I agree to disagree. Sinun hyvistä viesteistä ketjussa ja analyseistä peleistä vain päättelin aiemmin, että näit sen sumuverhon läpi vähän paremmin.

 

[Refloni]

Youropa

En muista mistä tämä eksyi toivelistalleni, mutta eipä yhtään hullumpi teos. Nätin näköinen 3D-metroidvaniapuzzleilu leijuvilla saarilla. Päähahmo osaa kävellä seiniä ja kattoja pitkin, kunhan sopiva ramppi niille löytyy. Kamera pyörii hahmon mukana, mikä huippaa päästä varsinkin alkupuolella. Tarinaa ei ole eikä sitä tarvita. Omaperäisyydestä Youropaa ei oikein voi syyttää, mutta se mitä siinä on on toimivaa ja laadukasta.

Borderlands: The Pre-Sequel

En ole koskaan oikein välittänyt etko-osista. Niiden kaikkien tarina kärsii siitä, että pelaaja tietää minne se johtaa. Pre-Sequelin juoni onkin tylsä ja ennalta-arvattava, mutta pelattavuus on sentään hauskaa.

Borderlands 2:sta tuttuun kaavaan on lisätty rakettireput ja happisysteemi - peli nimittäin sijoittuu ilmattomaan kuuhun. Uudistusten kanssa leikkiminen on ihan hauskaa ja ne pelaavat hyvin räiskimisen ja loottirallin kanssa. Ympäristöt ovat kaunista katseltavaa, vaikka toistavatkin itseään. Vaikeustaso tuntuu paljon helpommalta kuin aiemmissa peleissä, tai ehkä satuin tuurilla ottamaan kaikista ylivoimaisimman pelihahmon. (Seriffi, jonka erikoistaito on aimbotti.)

Vaikeustaso nousee pelin lopussa, joka on kamalaa jyystöä. Ensin tarinan kierrokset kasvatetaan huippuunsa ja on selvää että ratkaisun hetket ovat käsillä. Sitten tulee pitkä putki täynnä vihollisia, pomotaistelu, siirtyminen uuteen paikkaan, vihollisia, pomotaisto, vihollisia, pomotaisto, uusi ja erikoinen paikka, vihollisia, pomotaistelu, lisää vihollisia, vielä yksi pomo jolla on useampi vaihe. Urakan lopussa olin koko peliin niin kypsä, että lopputekstien vieriessä päällimmäinen tunne oli ketutus.

Nier Automata (toinen läpäisy)

Japsirope, joka on tarkoitus pelata uudelleen ja uudelleen avaten tarinaa joka kerta enemmän. Tässä näköjään vaihtuu päähahmo ja nyt pääsi pelaamaan androidi 9S:llä, joka oli viimeksi sidekickin roolissa. Hän ei ole yhtä rasittava kuin pääsankari 2B, mutta en ole löytänyt pelistä vielä ainuttakaan hahmoa josta pitäisin. Tällä kertaa älysin olla haaskaamatta elämääni umpiturhilla sivutehtävillä.

Taistelua piristetään vähentämällä pelaajan tekemää vahinkoa ja korvaamalla se hirveällä minipelillä, jonka avulla voi lyödä viholliseen kovemman tällin kerralla. Tämä tekee mättämisestä vähän taktisempaa, joten on harmi että itse minipeli on niin etova. Se on nopea erä samaa bullet hell -räiskintää mitä pelissä on nähty ennenkin, mutta tuntuma on paljon huonompi ja grafiikka alkeellisempaa, niin ettei voi nauttia edes kunnon räjähdyksistä.

Saman tien voisi valittaa vaikka käyttöliittymästä, joka varmistaa pelaajalta liian monta asiaa. Lootti-ilmoitus listaa mitä kamaa poimit juuri maassa olevalta ruumiilta tai sait tehtäväpalkinnoksi. Se täyttää koko ruudun ja jää siihen pariksi sekunniksi. Vasta sitten ilmestyy nappula, jota pitää erikseen painaa päästäkseen ruudusta eroon. Ei tässä muuten mitään, mutta näitä ilmoituksia tulee yhden pelikerran aikana monta sataa! Jos pelaa koko tarinan läpi, loottitekstejä saanee tuijottaa monta kymmentä minuuttia, vaikka samat tiedot olisi aivan hyvin voinut näyttää pikkutekstillä ruudun reunassa keskeyttämättä peliä.

Tarina ei vieläkään vakuuta. Se on lähinnä samaa B-luokan animea mitä ensimmäisellä kerralla, tosin uusi päähenkilö tuo siihen vähän uutta näkökulmaa ja pari ennalta-arvattavaa juonenkäännettä. Fanien kuten @Raxama mukaan sen nerokkuuden pitäisi alkaa nyt kahden pelikerran jälkeen. Odotukseni eivät ole korkeat, mutta saa nähdä. En aio heittää peliä roskiin ihan vielä.

 

[Raxama]

Fanien kuten @Raxama mukaan sen nerokkuuden pitäisi alkaa nyt kahden pelikerran jälkeen. Odotukseni eivät ole korkeat, mutta saa nähdä. En aio heittää peliä roskiin ihan vielä.

Oho, ihan faniksi ylennetty

En laskis itteäni faniks, Nier Automata on mun mielestä Platinumin huonoin peli mekaanisesti, mutta siihen on kieltämättä ympätty ihan mielenkiintonen tarina jonka takia sen jaksoi pelata sit loppuun asti. Sen pelin synteihin kuuluu myös se et noi kaks ekaa endingiä oli mulle aika puuduttavia silleen ainakin aluks, mutta kerran sinne asti oli tullu rämmittyä niin samapa se on kestää loppuun asti.

C route on tosiaan kokonaan uutta kamaa jo, siinä missä A ja B oli pitkälti identtiset, mikä omasta mielestä yks iso moka olikin. Tälleen jälkikäteen mietittynä eihän toi kokonaisuudessaan hirveen hyvä teos ole ainakaan pelillisesti. Tarina ja oikeastaan se miten se on kerrottu oli itellä se mikä kääns kokonaisuuden plussan puolelle, mutta ei se lähelläkään mitään omia GOTY 2017 listoja siltikään ole. Omalla tavallaan ainutlaatuinen matka, mutta se oikeastaan kestää vaan sen yhden kokonaisen pelikerran. Sen jälkeen pelin tarjonta on öööh, köyhää. Sidequestit pelkkää fetchiä, et niitä en itekkään jaksanu tehdä. Valitettavaa omalta osaltaan et RPG mekaniikkoja ja hack n slashia DMC tyyliin ei saada toimivaks paketiks, sillä Automata on mun mielestä täydellinen esimerkki siitä miksei se vaan toimi.

 

[Refloni]

Oho, ihan faniksi ylennetty

En laskis itteäni faniks, Nier Automata on mun mielestä Platinumin huonoin peli mekaanisesti, mutta siihen on kieltämättä ympätty ihan mielenkiintonen tarina jonka takia sen jaksoi pelata sit loppuun asti. Sen pelin synteihin kuuluu myös se et noi kaks ekaa endingiä oli mulle aika puuduttavia silleen ainakin aluks, mutta kerran sinne asti oli tullu rämmittyä niin samapa se on kestää loppuun asti.

Minulla oli hämärä mielikuva siitä, että olit yksi pelin näkyvimpiä puolustajia tässä ketjussa, mutta tosiaan näin jälkikäteen katsottuna ei nuo sinun kommenttisi mitenkään yltiöpositiivisia olleet.

Itse olen valmis kestämään hyvän tarinan eteen todella kökköjä pelimekaniikkoja, pelailen paljon vanhoja naksuseikkailujakin. Mutta Nierissä siitä hyvästä tarinastakaan ei ole 20h aikana näkynyt kuin vilaus. Jatkan nyt eteenpäin pelkästään siksi, että niin monet kaverit ja netissä tavatut tyypit ovat kehuneet miten hienoksi se muuttuu loppua kohti. Ei viitsi jättää leikkiä keskenkään tässä vaiheessa.

 

[vetten äärelle istutettu]

Youropa

En muista mistä tämä eksyi toivelistalleni, mutta eipä yhtään hullumpi teos. Nätin näköinen 3D-metroidvaniapuzzleilu leijuvilla saarilla. Päähahmo osaa kävellä seiniä ja kattoja pitkin, kunhan sopiva ramppi niille löytyy. Kamera pyörii hahmon mukana, mikä huippaa päästä varsinkin alkupuolella. Tarinaa ei ole eikä sitä tarvita. Omaperäisyydestä Youropaa ei oikein voi syyttää, mutta se mitä siinä on on toimivaa ja laadukasta.

Borderlands: The Pre-Sequel

En ole koskaan oikein välittänyt etko-osista. Niiden kaikkien tarina kärsii siitä, että pelaaja tietää minne se johtaa. Pre-Sequelin juoni onkin tylsä ja ennalta-arvattava, mutta pelattavuus on sentään hauskaa.

Borderlands 2:sta tuttuun kaavaan on lisätty rakettireput ja happisysteemi - peli nimittäin sijoittuu ilmattomaan kuuhun. Uudistusten kanssa leikkiminen on ihan hauskaa ja ne pelaavat hyvin räiskimisen ja loottirallin kanssa. Ympäristöt ovat kaunista katseltavaa, vaikka toistavatkin itseään. Vaikeustaso tuntuu paljon helpommalta kuin aiemmissa peleissä, tai ehkä satuin tuurilla ottamaan kaikista ylivoimaisimman pelihahmon. (Seriffi, jonka erikoistaito on aimbotti.)

Vaikeustaso nousee pelin lopussa, joka on kamalaa jyystöä. Ensin tarinan kierrokset kasvatetaan huippuunsa ja on selvää että ratkaisun hetket ovat käsillä. Sitten tulee pitkä putki täynnä vihollisia, pomotaistelu, siirtyminen uuteen paikkaan, vihollisia, pomotaisto, vihollisia, pomotaisto, uusi ja erikoinen paikka, vihollisia, pomotaistelu, lisää vihollisia, vielä yksi pomo jolla on useampi vaihe. Urakan lopussa olin koko peliin niin kypsä, että lopputekstien vieriessä päällimmäinen tunne oli ketutus.

Nier Automata (toinen läpäisy)

Japsirope, joka on tarkoitus pelata uudelleen ja uudelleen avaten tarinaa joka kerta enemmän. Tässä näköjään vaihtuu päähahmo ja nyt pääsi pelaamaan androidi 9S:llä, joka oli viimeksi sidekickin roolissa. Hän ei ole yhtä rasittava kuin pääsankari 2B, mutta en ole löytänyt pelistä vielä ainuttakaan hahmoa josta pitäisin. Tällä kertaa älysin olla haaskaamatta elämääni umpiturhilla sivutehtävillä.

Taistelua piristetään vähentämällä pelaajan tekemää vahinkoa ja korvaamalla se hirveällä minipelillä, jonka avulla voi lyödä viholliseen kovemman tällin kerralla. Tämä tekee mättämisestä vähän taktisempaa, joten on harmi että itse minipeli on niin etova. Se on nopea erä samaa bullet hell -räiskintää mitä pelissä on nähty ennenkin, mutta tuntuma on paljon huonompi ja grafiikka alkeellisempaa, niin ettei voi nauttia edes kunnon räjähdyksistä.

Saman tien voisi valittaa vaikka käyttöliittymästä, joka varmistaa pelaajalta liian monta asiaa. Lootti-ilmoitus listaa mitä kamaa poimit juuri maassa olevalta ruumiilta tai sait tehtäväpalkinnoksi. Se täyttää koko ruudun ja jää siihen pariksi sekunniksi. Vasta sitten ilmestyy nappula, jota pitää erikseen painaa päästäkseen ruudusta eroon. Ei tässä muuten mitään, mutta näitä ilmoituksia tulee yhden pelikerran aikana monta sataa! Jos pelaa koko tarinan läpi, loottitekstejä saanee tuijottaa monta kymmentä minuuttia, vaikka samat tiedot olisi aivan hyvin voinut näyttää pikkutekstillä ruudun reunassa keskeyttämättä peliä.

Tarina ei vieläkään vakuuta. Se on lähinnä samaa B-luokan animea mitä ensimmäisellä kerralla, tosin uusi päähenkilö tuo siihen vähän uutta näkökulmaa ja pari ennalta-arvattavaa juonenkäännettä. Fanien kuten @Raxama mukaan sen nerokkuuden pitäisi alkaa nyt kahden pelikerran jälkeen. Odotukseni eivät ole korkeat, mutta saa nähdä. En aio heittää peliä roskiin ihan vielä.

Ne kaikki hudielementit nierissä on kiinni siitä mitä chippejä asennat droidiin. Jos sulla on kaikki roskat siellä siellä asennettuna niin silloin ruutu on täynnä roskaa. Lisäksi menee turhaa slotteja niihin.

 

[perato]

Baldur's Gate 2: Shadows of Amn Enhanced Edition (PC)
Saimpahan tämän napattua vihdoin tuossa pari viikkoa takaperin ja on kyl tullut pelattua hurjia tunteja. Käsittämätöntä, että vielä joku kuukausi takaperin aloin luovuttaan täysin sen suhteen, että jaksaisin mitään tarinoita enää peleissä lukea, ja ääninäyttelytkin alko oleen vähän siinä ja tässä. Nyt kuitenki vedetty semmoset 60h hyvinkin dialogivetoista peliä, joka on vielä kaiken lisäksi tuttu entuudestaan. EE versioita en ole pelannut, mutta alkuperäistä SoA tuli pelailtua melko paljon vuosituhannen alkupuolella ja Chapter 2 on vedetty pääasiassa läpi ainakin sen 5 kertaa. Edellinen SoA on varmaan jostain >12 vuoden takaa.

EE ilmeisen paljon tehnyt tälle, koska pelimekaniikka ei ole ollut läheskään niin kömpelö kuin muistelin. Ultra-wide resolla toimii aivan nätisti, mitä nyt animaatiot on 30fps ja siten vähän "pätkivät". Peliä on ollut hauska pelata ja tuli melkeempä heti sitten ostettua myös tuo ykkönen, jota en kuitenkaan ole juuri aikaisemmin pelannut. Peliä on ollut jopa hauska pelata ja erilaiset kikkailut olleet tän läpipeluun ytimessä. Ehdin yhden jos toisen yövuoron tylsimmät tunnit käyttää erilaisten kikkakutosten lukemiseen.

Uskaltanee siis Tyrannyyn ja Disco Elysiumiinkin tarttua, vaikka näitä aikanaan karsastellut juuri sen vuoksi, että ei ole tiennyt innostuuko yhtään. Pillars of Eternitystä ei jäänyt aikanaan kovin kummoset mielipiteet, mutta voishan senkin kokeilla uusiksi.

Pakko myös myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa ymmärrän nuo THAC0:t, Saving Throwit ja AC:t edes joten kuten.

 

[Raxama]

Uskaltanee siis Tyrannyyn ja Disco Elysiumiinkin tarttua, vaikka näitä aikanaan karsastellut juuri sen vuoksi, että ei ole tiennyt innostuuko yhtään. Pillars of Eternitystä ei jäänyt aikanaan kovin kummoset mielipiteet, mutta voishan senkin kokeilla uusiksi.

Kaveri joka näitä CRPG paasaa enemmänkin osas kertoa et se eka Pillars on oikeesti vähän kökkö, mutta se kakkososa onkin sitten jo huomattavasti parempi tekele. En oo ite vielä löytänyt aikaa niille, niin en omista kumpaakaan vielä.

Itekin ajattelin tohon Tyrannyyn tarttua nyt tolla alehinnalla (7,5€), vaikkakin se menee kyllä backlogiin suoraan. Divinity OS 2 nykyhetkellä kesken sekä yksin- että moninpelinä niin siihen varmasti uppoo omat tuntinsa, sekä tää loppuvuoden julkasurytmi uusien konsoleiden ja pelien suhteen pitää kyllä huolen siitä et pelattava ei lopu ihan nopeasti kesken.

Viimepäivinä pelannut Yakuza 7, tai Yakuza: Like a Dragonia kuten se täällä lännessä tunnetaan. Siinä mielessä erikoinen jatko-osa, että pelimekaniikat muutettiin täysin turpaanvetopelistä suoraan tollaseen vuoropohjaseen JRPG:hen. Sattuma sinänsä, sillä molemmat kuuluu niihin peleihin joita mielellään pelaa. Kovin kattavaa mielipidettä ei tässä 8h aikana oo kerinnyt muodostamaan, mutta sen verran osaan jo tässä vaiheessa sanoa et jos laatu pysyy samanlaisena loppuun asti, niin tää on itelle helposti yks vuoden parhaimmista peleistä. Ihan tajuttoman hyvä ollut tähän asti, vaikka epäilykset olikin aluksi. Tästä lisää sit ehkä myöhemmin, jos jaksan kirjotella.

 

[TSIGA]

Uskaltanee siis Tyrannyyn ja Disco Elysiumiinkin tarttua, vaikka näitä aikanaan karsastellut juuri sen vuoksi, että ei ole tiennyt innostuuko yhtään. Pillars of Eternitystä ei jäänyt aikanaan kovin kummoset mielipiteet, mutta voishan senkin kokeilla uusiksi.

Disco Elysiumille ainakin ääni täältä, aivan sa*tanan hyvä peli, jopa tällaisen "ei-cRPG-pelaajan" makuun. Ja lisäplussa suomalaisista viitauksista

 

[Zardon]

Pienet alkusanat toisesta pelistä joka liittyy osana pelimekaniikkaa seuraavan arvioon:

Ghost of Tsushima:
Erittäin näyttävä HDR-kokemus, pelillisesti hieman uusia juttuja(taistelumekaniikat) ainakin omiin aiempiin kokemuksiin eri peleistä. Pelissä oli paljon keräiltävää ja näihin tuhriintui suurin osa peliajasta, näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut vaan keskittyä päätarinaan ja isoimpiin sivutehtäviin. Resursseja oli reput täynnä kokoajan ja näitä kului vain alkupuolella vähäisiä määriä aseiden/muutaman lempihaarniskan päivittelyyn. Hyvä kokonaisuus kuitenkin näinkin, voisin harkita joskus tulevaisuudessa vielä läpipeluuta PS5:lla, ehkä.

Tämän läpäistyäni aloitin toisen näemmä heppapelin peluun elikkäs,

Shadow of the Colossus:
Todella näyttävät alkuvideot, grafiikat jees, tunnelma hyvä, sitten päästiinkin käsiksi pelihahmoon ja hevoseen ja voi jumpe.
Tässä todella näkyy pelin ikä, vaikkakin tämä on jokin remasteroitu? versio PS4:lla. Ero Tsushiman kamerakontrolliin ja hevosen käsittelyyn on suuri.
Kamera vetelee kokoajan minne sattuu ja keskittää menosuuntaan, tuli pientä pahoinvointia kun hevosella lähti ratsastamaan ja yritti kameralla katsoa jonnekin kun se vaappui edestakaisin.
Hevosen kontrollit ja ohjastaminen käy ihan työstä osaksi tuon kameran takia.

Sain ensimmäisen kolossin tapettua ja seuraavassa pitikin yrittää hevosen selästä hyppyä kolossin kyytiin ja tuota muutaman kerran yritettyäni vahvojen kirosanojen saattelemana löin pelin kiinni ja nyt harmittaa koska peli vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja haluaisin jatkaa mutta ei, ei, ei. Pitäisikö katsoa vain youtubesta joku läpipeluuvideo ja tyytyä siihen.

 

[moukula]

Fallout 2 (GoG + Restoration pack 2.3.3)

Mitäpä tästä muuta tarvitsee sanoa kuin että legendaarisin ja paras roolipeliseikkailu ikinä. Tämän pariin tulee palattua aina suunnilleen parin vuoden välein.

 

[S3p]

Fallout 2 (GoG + Restoration pack 2.3.3)

Mitäpä tästä muuta tarvitsee sanoa kuin että legendaarisin ja paras roolipeliseikkailu ikinä. Tämän pariin tulee palattua aina suunnilleen parin vuoden välein.

Eikös se nuilla Restoration packeillä poistanu sensuurit mitä on lisätty f1&f2?

 

[moukula]

Joo saksalaisesta versiosta oli poistettu mm. lapset ja restoration packilla ne kyllä ilmestyy takaisin. GoG-versiossa ei ole käsittääkseni sensuroitu mitään, mutta RP korjaa pelistä monta bugia ja tuo paljon lisäsisältöä jota ei jostain syystä alkuperäisessä pelissä ollut mukana.

Killap's Fallout 2 Restoration Project

The Restoration Project includes the latest version of Killap's Fallout 2 patch. Killap's Fallout 2 Restoration Project – first official public release (1.0) – January 5 2008. [Forum Thread] Second official public release (1.1) – January 14 2008, last updated on February 22 2008. [Forum Thread]...

falloutmods.fandom.com

 

[Lars_A]

Prey 2017 - PC

Hyvien arvostelujen johdattelemana ostin Preyn, videoissa jäi vähän epäselväksi minkälaista fiilistä luvassa mutta erittäin positiivinen yllätys.

Pelikello päättyi 28 tuntiin, siinä tuli käytyä 99% kaikesta questeista läpi ja vaihtoehtoiset loputkin oli käsillä. Yhteenvetona voi sanoa että tämä on se System Shock jatko-osa mitä on odotettu SS2 asti, ainoastaan samanlainen arkkivihollinen puuttui Shodanin muodossa mutta muuten oli kyllä aivan A-luokan peli.

Tykkäsin:

+ Hyvää kauhua välillä, pelasin HARD ja välillä oli todellinen pelkokerroin päällä kun ammukset vähissä ja mörköjä kaikkialla
+ Erittäin hyvää avaruusmenoa, sellaista semirealistista
+ Hyvä tarina, myös sivujuonteet joita teki mieli seurata
+ Sopiva kesto ja ulottuvuus, avaruusasemalla kaikki oli maltillisen lähellä
+ Hieno vapaus tutkailla omaan tahtiin, silti mikään juonessa ei mennyt rikki vaikka kiersi paikat selvästi aivan eri järjestyksessä kuin oli tarkoitus
+ Hienon näköinen "art deco" tyyli, maltillisesti pyöri 4k omalla koneella

- Välillä jonkun verran edestakaisin vipellystä
- Viholliset hiukan toistoa loppupuolella
- Parit bugit questeissa

Vahva suositus jos System Shock kaipuuta on yhtään, itsellä ehkä yksi positiivisimpia ylläreitä pitkään aikaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Pienet alkusanat toisesta pelistä joka liittyy osana pelimekaniikkaa seuraavan arvioon:

Ghost of Tsushima:
Erittäin näyttävä HDR-kokemus, pelillisesti hieman uusia juttuja(taistelumekaniikat) ainakin omiin aiempiin kokemuksiin eri peleistä. Pelissä oli paljon keräiltävää ja näihin tuhriintui suurin osa peliajasta, näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut vaan keskittyä päätarinaan ja isoimpiin sivutehtäviin. Resursseja oli reput täynnä kokoajan ja näitä kului vain alkupuolella vähäisiä määriä aseiden/muutaman lempihaarniskan päivittelyyn. Hyvä kokonaisuus kuitenkin näinkin, voisin harkita joskus tulevaisuudessa vielä läpipeluuta PS5:lla, ehkä.

Tämän läpäistyäni aloitin toisen näemmä heppapelin peluun elikkäs,

Shadow of the Colossus:
Todella näyttävät alkuvideot, grafiikat jees, tunnelma hyvä, sitten päästiinkin käsiksi pelihahmoon ja hevoseen ja voi jumpe.
Tässä todella näkyy pelin ikä, vaikkakin tämä on jokin remasteroitu? versio PS4:lla. Ero Tsushiman kamerakontrolliin ja hevosen käsittelyyn on suuri.
Kamera vetelee kokoajan minne sattuu ja keskittää menosuuntaan, tuli pientä pahoinvointia kun hevosella lähti ratsastamaan ja yritti kameralla katsoa jonnekin kun se vaappui edestakaisin.
Hevosen kontrollit ja ohjastaminen käy ihan työstä osaksi tuon kameran takia.

Sain ensimmäisen kolossin tapettua ja seuraavassa pitikin yrittää hevosen selästä hyppyä kolossin kyytiin ja tuota muutaman kerran yritettyäni vahvojen kirosanojen saattelemana löin pelin kiinni ja nyt harmittaa koska peli vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja haluaisin jatkaa mutta ei, ei, ei. Pitäisikö katsoa vain youtubesta joku läpipeluuvideo ja tyytyä siihen.

Tuon pelin kökköyshän ei ole sen pelin iän syy, se vaan on tuollainen tönkkö paska

 

[Pandemic]

Code vein PC

Tämä "anime soulsborne" peliksi sanottu kokonaisuus tuli pelattua läpi. Heti ekana plussaa hahmo editorista joka on melko monipuolinen ja hyvin toimiva omasta mielestä. Hahmon kehitys tässä pelissä nyt oli hyvin erilainen verrattuna Souls peleihin, koska varustuksella ja bloodcodella aka classilla isompi merkitys kykyjen kannalta. Sen lisäksi että bloodcodet saa auki niin blood codeilta toiselle pystyy viemään kykyjä eri blood codelle joka antaa classi variaatioita moneen suuntaan. Ainakin itse löysin oman classin miltei pelin puolivälissä ja tullut juuri muuta käytettyä kokopelin aikana. Pelissä isoimpana plussana oli juoni joka oli hyvin mielenkiintoinen ja jaksoi pitää pelin tahkoamisen mielekkäänä vaikka bloodcodejen aktivointi eli memoryjen katsominen oli melko kehno, koska hyvin hidastempoisia kävelysimulaattoreita vaikka ne taustotti hahmojen tarinaa paljon. Taistelujen osalta taas melkoisesti simppelimpi verrattuna muihin souls peleihin paria bossia lukuunottamatta. Yleisesti ottaen suosittelen jos tykkää "Soulsborne" genrestä ja haluaa peliin edes jonkun juonen.

 

[arcane]

Trailmakers (PC / Xbox Game Pass)

Jäätiin kolmella pelaajalla koukkuun. Pelataan "Stranded in space" pelimuotoa, jossa siis legopalikoista koostetaan autoja, veneitä ja lentovehkeitä, joilla sitten kuljetetaan erikokoisia palloja ja laatikoita kotipesään, jotta saa taas uuden rakennuspalikan auki. Saman tyyppistä rakentelua kuin Besiege, mutta ei erillisiä tehtäviä vaan avoin maailma jossa palikoita kerätään. Lisäksi peli avautuu sopivasti pikkuhiljaa, aluksi ei ole auki muuta kuin pari palikkaa, jotta saa ensimmäisen auton. Ei tule sellaista ylitarjontaa ja peli hukuta heti alleen, koska minulla ei ainakaan kiinnostus riitä jos heti kaikki on auki ja pitäisi ymmärtää miten mikäkin toimii. Nyt menee helposti siihen, että haetaan pari palikkaa, oho kappas aukesi sisään ja ulos venyvä nivel ja magneetti, voisinkohan rakentaa näillä edes jotenkin toimivan nosturin.

Hyvä peli ja hauskempaa kavereiden kanssa. Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla testata, mitä treasure island ja race island pelitilat mahdollistavat.

...tosin minusta olisi mukavampi, että tämä avoin maailma olisi sellainen missä olisi kaikenlaiset tehtävätyypit samassa. Nyt tämä Stranded on pelkästään noiden palikoiden hakemista. Eikö samalle pläntille olisi voinut upottaa myös kilpa-ajot ja muut?

 

[Jumi]

Yakuza 0

Satuin katsomaan uusimman Yakuzan pelaamista twitchistä ja se vaikutti niin hyvältä että aloitin vihdoin tämän vuosia steamin kirjastossa maanneen ensimmäisen Yakuza-pelini. Pelasin illan aikana chapter 1:n ja voi vittu kun on hyvä peli pilattu huonoilla kontrolleilla! Kamera ei liiku seinän vieressä minnekään ja ukkeli lyö vähän minne sattuu isolla viiveellä ja koko ajan tulee otettua turhaan osumaa.
Juoni & näyttely oli ihan jees ja taustatekeminen (karaoke, baseball, jne.) oli yllättävän hauskaa, mutta tuntuu etten millään totu penseisiin kontrolleihin ja ne häiritsevät kokoajan. Kuten RDR2 myös tämä peli taitaa jäädä chapter 2:n alkuun kesken, mutta voisin hyvinkin ostaa sen uusimman jossa mättökohdat on korvattu vuoropohjaisella systeemillä. Jännä etteivät saaneet korjattua sitä ollenkaan, vaan tekivät suoraan vuoropohjaisen!


Trials Fusion (demo versio)

Kaipasin jotain "oikeaa" pelattavaa ja muistin että lopetin wanhan kunnon Trialssin pelaamiseen Trials Evolutioniin. Latasin Fusionin demon ja main menussa tervehtivä yksisarvinen antoi aavistuksen ettei kaikki ole kohdillaan. Peliä on hankala päästä pelaamaan koska tutoriaalia ei voi ohittaa ja lisäksi peli pakottaa pausen päälle kun kertoja puhuu itsestäänselvyyksiä "Press accelerate to make motorcycle move forward" jatkuvalla syötöllä. Lisäksi scifi-ympäristö harmitti ja DLC:täkin pitäisi muka alkaa ostelemaan. Jaksoin pakotettua tutoriaalia alle 5 minuuttia ja uninstall.


Trials Rising (demo versio)

Heti Fusionin perään kokeilin tätä uusinta yrittäjää ja nyt on parempi! Tätä pääsi pelaamaan vain yhdellä napin painalluksella eikä raivostuttavaa tutoriaalia ole ollenkaan. Maisematkin on metsää sun muuta asiaan kuuluvaa ilman yksisarvisia, mutta mitäs mikromaksuja täältä löytyy!??? Uninstall välittömästi.
(huomasin juuri että tämä on nyt 80% alessa 6€, niin ehkä tästä löytyy sen verran iloa ilman mikromaksuja)
EDIT: Jaa eipä olekaan Steamin arvosteluiden mukaan, sillä kenttien availu on hillitön grindi:

Spoileri: arvostelu

WORST TRIALS EVER.

The game developers have done an absolutely awful job with this. It's a GRIND. What I mean by that, is that right now I have gold and plat medals on every map and skill game I have unlocked. But I haven't even unlocked any hard tracks yet. This game forces you to replay easy and medium maps doing 6 backflips and 8 frontflips while beating some random guys time, in order to get xp to unlock further levels.

This is such a STUPID, FRUSTRATING mechanic & that is the reason why this game is getting bad reviews.

Whoever is on the dev team, or the lead product guy or whoever is in charge needs to be sacked. A new guy needs to be appointed and then the game needs to be updated COMPLETELY REMOVING THE LEVELLING SYSTEM.

For example, in the old games if you got even bronze medals on the maps then the harder maps would unlock. Then the people on your friends list would see your time as they enter the map. Then after you finish the map you can see if you beat their time or not, or ride against their ghost if you choose to.

With this, you race against 4 random ghosts that you don't care about, so have to turn down ghost visibility to 0. Then once you've done the map you need to replay it like 5 more times doing random backflips, front flips, or wheelies, to unlock XP to unlock the other levels. Doing this stuff is a CHORE and NOT ENJOYABLE.

I am so fustrated with this game that I even asked for a refund but because I'd already played over 8hrs steam wouldn't give me one. So now when I am chilled enough to do a fustrating grind that's what I am required to do to unlock the extreme tracks.

For reference, in the older games I had golds or plats on extreme tracks. I am not a noob at this game. And even after 8hrs I don't even have any hard maps yet. This is not the enjoyable type of trials like the other games are where you can replay tracks at your leisure or when a friend beats your time. This is an absolute grind, and the grind is fustrating because it is not enjoyable.

The game devs need to be working 15hr days to push out an update that completely removes this system and redesigns it so that it's like the other games. Keep the contracts in sure, but put them in a 'contract mode', and have some contract leaderboards or something like that. Don't keep it a core part of the game which is required to play in order to unlock maps which should unlock as you get medals on the other maps.

My mate said he's not even buying this because it's that bad and I requested a refund for it. This is an absolute garbage game and has severely hurt the trials franchise I cannot believe you even released the game in this state. Somebody who is getting paid to lead this game needs to be sacked, everybody who supports the game in this state needs to be sacked, then you need to hire people who actually care about the game and the enjoyability of it and transform it into the game it should be.

Change the game now before more reviews like mine add up.

I wish I'd have read the reviews before buying this. It's money that's just gone down the drain.

AWFUL DESIGN

Trials Evolution

Ostin suorilta kun muistin että Redlynx teki tämän ennen Ubisoft-kauppoja ja onhan tämä hyvä, tai siis paras Trials. Mukana on myös kenttäeditori, käyttäjien tekemät kentät (hiljaista nykyään) ja vissiinki Trials HD:n warehouse radat. Moninpeli ei taida toimia myöskään mutta se ei ole koskaan kiinnostanut. Alkupään kentät ovat pelkkää läpiajoa, mutta nopeasti alkaa tulemaan mielenkiintoisia kenttiä. Niiden availu on juuri sopivan hankalaa, eli silloin tällöin kenttiä joutuu oikeasti opettelemaan ja hiomaan ajolinjoja. Jännästi nautin uudelleen yrityksistä kovasti, paitsi en extremeratojen "mahdottomista" kohdista joita pitää yrittää 100-200 kertaa. Minun suosikkivaikeusasteeni on hard ja niitä onneksi löytyy käyttäjien tekeminä.

 

[perato]

Baldur's Gate: Enhanced Edition
Tätä aloin sit pelailemaan kakkosen läpäistyäni(en lähtenyt ToBia vielä pelaan), ajattelin, että jos ottais aivan alusta. Tämä peli kuitenkin aikanaan jäänyt kesken, ja silloinkin vuosi on ollut jotain 2010 kun ensimmäisen kerran on pelailtu. Ei edelleenkään herätä siis mitään nostalgiafiboja ja on kyl kakkoseen verrattuna kankeampi kokemus. Varmasti PnP pelaajille tää on jotain hienoa, mutta itelle vähän turhan karu. Kaverit ei juuri juttele, tehtävät on luokkaa "mene tuonne, tuo vyö/kissa/koira/saappaat/miekka/tikari ja tapa joku goblin siinä ohella. Alueet on lähinnä mettää. Hahmojen skillikavalkadi on aika tynkä näin matalilla levuilla joten taistelu on vähän semmosta huitomista. Lopulta oli pakko laittaa EE-keepperillä hahmoille pari pykälää kävelynopeutta lisää, että lähti etenemään nopiampaa tuo tyhjien alueiden koluaminen. Missään vaiheessa ei oikee mitää innostusta, lähinnä miettii et mites tää hahmo sit kakkosessa muotoutuu. Jäänee kertapelailuksi näillä kokemuksilla. Viiteentoista päivään vajaa 14 tuntia, ei kyl kerro siitä, että olisin jotenki peliin koukuttunut.

Mutant Year Zero: Road to Eden (Epicin ilmaispelit osa XVIII)
Tätä yritin ennen tuota BG2 peluuta, mutta ei oikeen yhtään napannut. Muutaman taistelun pelasin ja pääjuonta vähän siinä alottelin, että sai sen kolmannen hahmon, mutta ei jotenki iskenyt millään tavalla vaikka aikanaan jopa tän ostamista mietin. Mitään himoa ei ole ollut kyllä käynnistellä tätä senkään jälkeen ku BG2 meni läpi ja tuli hetkeks semmonen olo, ettei tiedä mitä pelais. Huonolta näyttää tän pelaamisen kannalta. Pitäs varmaa heittää joku ihan löllö vaikeusaste ja pelailla vaan läpi, mutta jäiskö tuosta sit mitään käteen, tiedä häntä. Periaatteessa pelimaailma on ihan mielenkiintoisen oloinen, mutta jokin tuntematon tässä nyt vaan mättää.

Hiljasta ollut pelaaminen ton Shadows of Amnin läpipeluun jälkeen, sitä tulikin kyl sit rypistettyä aikalailla ja jäi vielä kaivelemaan toinenkin läpipeluu niin paljon, että en poistanut tai jatkanut lisäriin.

 

[Refloni]

Hellblade: Senua's Sacrifice (VR)

Naissoturi Senua meloo sumuisella joella kohti viikinkihelvettiä. Loput intiaanit lienevät pudonneet kanootista aikaa sitten, ainakin jos mitään voi päätellä Senuan päässä kaikuvista äänistä ja vyöllä roikkuvasta irtopäästä. Pään omistaja eli naisen entinen rakastettu olisi haettava takaisin elävien maailmaan - mikäs sen helpompaa.

Viikinkien tuonela Hel on täynnä jos jonkinlaista hirviötä, harhanäkyä ja jumalaa, mutta on jatkuvasti epäselvää mikä osa fantasiaelementeistä on täyttä totta ja mikä Senuan häiriintyneen mielikuvituksen tuotetta. Onkohan sillä edes mitään väliä? Lopputulos on joka tapauksessa komea ja maisemat näyttävät varsinkin VR:ssä upealta. Voisi oikeastaan pelata tämän uudestaan läpi kunhan nykyistä Viveä tarkempi Reverb G2 -kypärä saapuu. Leuka loksahti jo nyt.

Pelillisesti tarjolla on pulmanratkontaa, kevyttä darksouls-mättöä ja... kauhupeliä. Kauhuelementit tulivat vähän puun takaa, koska kuvamateriaali ja tagit eivät niihin viitanneet, mutta mukana on muun muassa hirviöiden välttelyä säkkipimeässä labyrintissa. Sain kauhukohdat jyystettyä hammasta purren läpi, mutta en voi niitä genren vihaajana oikein kehuakaan. Hellblade pelottelee jo alussa sillä, että liian monta game overia tulee resetoimaan koko pelin. En osaa vieläkään sanoa, oliko kyseinen varoitus paskapuhetta, mutta kieltämättä se piti varpaillaan taisteluissa ja raastoi hermoja sarjakuolemiin johtaneissa sokkeloissa.

Tarina on hämärä ja tulkinnanvarainen varmaankin tarkoituksella. Senuan jo valmiiksi hämärä vintti pimenee tasaisesti pelin edetessä, ja esiin nousee karmeita traumoja, suuria tunteita ja ehkä ripaus toivoakin. Loppu oli hienosti tehty mutta vähän ennalta-arvattava.

Kovin hauskaksi Hellbladea ei voi kyllä sanoa, mutta erittäin vaikuttava ja vangitseva se kyllä on. Tarina loppui sen verran tyydyttävästi että tuleva jatko-osa ei juuri kiinnosta.