Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[itarumaa]

Plussaa myös osille 1 ja 2 siitä, että ne sai Gamecube konsolille. Eipä sille kovin montaa muuta autopeliä ollutkaan.

 

[Apinamakina]

Pelasin tällä viikolla vihdoin tuon Uncharted 4:n. Oli heittämällä pelisarjan paras osa. Paras juoni ja pelattavuus. Räiskintäkohdat ei enää tuntunut samanlaiselta pakko pullalta kuin aiemmissa osissa ja se oli tasapainotettu hyvin muun gameplayn kanssa. Kiipeilyä oli aika rutosti, rupesi jo tuntumaan että ehkä vähän liikaakin. Joka tapauksessa hyvillä mielin jaksoi paahtaa läpi. Keräiltävät aarteet oli täyttä turhaa roskaa. Esineistä ei saanut mitään lisätietoja ja niillä vaan kerättiin unlockkaus-pisteitä bonusjuttuja varten. En pelin lopuilla enää edes vaivautunut tutkimaan karttaa rojujen varalta. Tomb Raiderissa näiden keräily on hauskempaa.

Juoni oli myös sarjan kiinnostavin ja suht hyvin kirjoitettu, vähän tuntui että tuota jatkuvaa vihjeiden etsimistä oli venytetty vähän liikaa kun se tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan.

Spoileri

Rupesi myös hymyilyttämään kun merirosvoilla oli näemmän jotain huippuinsinöörejä miehistössä, kun vaikeakulkuiseen pöpelikkö-viidakkoon olivat rakentaneet kokonaisen yhdyskunnan, jotain palatseja ja veden avulla toimivia hissejä.

Ja semmonen miinus pitää myös antaa, että puolivälin jälkeen tuleva juonenkäänne tuntui täysin turhalta ja typerältä. Varsinkin kun se ei johtanut mihinkään. Lopputaistelu oli myös hyvä, erittäin cinemaattinen ja tapahtumapaikka oli eeppinen ja sopi hyvin juonen teemaan. Pelin pääpahis ei sinänsä mielenkiintoinen ollut mutta Uncharted-sarjan mielenkiintoisin konna minusta. Aiempien pelien pahikset olivat aika unohdettavia ja niiden lopputaistelut yhdentekeviä

En ole mikään suurin Uncharted-fani mutta jäi kyllä hyvä maku suuhun. Jos tämä nyt oli Nathanin viimeinen seikkailu niin hyvä että saivat kunnialla maaliin. Tuossa pari kuukautta sitten pelasin uusimman Tomb Raiderin läpi, niin pitää sanoa että pidin tästä enemmän.

Seuraavaksi sitten Uncharted Lost Legacy

 

[perato]

Prey (PC)

Ja nyt sit 4 tuntia tullut pelattua Mooncrashia ja todettua että voi jessus on jännä. Olin vähän skeptinen tän suhteen koska tiesin, että pelin hidastempoinen tutkiminen vaihtuu kellon tuijottamiseen, mutta onhan tämä nyt hauskaa ja jännittävää. Oikeastaan ihmetyttää miten tällaisia pelejä ei ole tehty enempää. Varsinkin nykypäivänä voisi vielä kuvitella, että jopa tuon kartan saisi generoitua jollain tavalla, ettei se koskaan olisi täysin samanlainen. Kyseessä siis Preyn maailmaan ja mekaniikkoihin sijoittuva eräänlainen roguelike. Viisi hahmoa pitää saada kuuasemalta hengissä pois ja jokaisella on vähän erilaiset kyvyt. Viisi erilaista uloskäyntiä ja jokainen vaatii vähän "työtä" että niillä voi karata asemalta. Jokainen itemi säilyy mitä kentälle jättää, mutta uusia ei juuri generoidu. Viholliset taas generoituvat n. 15min välein ja muuttuvat joka kerta haastavammaksi. Tätä kelloa vastaan voi sitten käyttää eräänlaisia "tiimalaseja", joilla palautetaan muutama minuutti kelloon.

Hetki meni, että alkoi ymmärtää miten peli toimii, mikä säilyy, mikä ei ja mikä on oleellista ja mikä ei. Nopeus näyttää olevan valttia, mitä nopeampaa sitä helpompaa.

Heittämällä menee yhdeksi mielenkiintoisimmaksi DLC:ksi mitä on tullut pelattua. Äkkiseltään ei tule mieleen ku joku Blood and Wine joka olis säväyttänyt jollain "uudella" tavalla peruspeliin verrattuna.

 

[Jumi]

Bloons TD 6 (PC, Android...)

Ostin Steamin alesta -90% alennuksesta ja hintaa jäi 0.81€. Peli on mobiilialustoilta tuttu tornipuolustus jota en kumminkaan koskaan kokeillut, kun apinat puhkomassa ilmapalloja ei oikein innostanut.

Hauska ja rento yhdellä kädellä pelattava peli näin neljän tunnin jälkeen, monia juttuja on tehty oikein. Pidän siitä että apinat selkeästi ampuvat yhden kerran ja iskut on mahdollista nähdä. Joissain vastaavissa peleissä tykkitorni ampuu jatkuvaa sarjaa ja on hankala nähdä tekeekö se edes vahinkoa vai oliko tämä vihollistyyppi immuuni. Bloons TD 6 on tuossa mielessä selkeä eikä turhauttava, mutta alussa riittää ihmeteltävää kun ei vielä ymmärrä esim. "maastoituneiden pallojen" tai lyijypallojen ominaisuuksia.

Pelistä löytyy mikromaksut mutta niitä ei tunnuta tyrkyttävän, eikä niitä ole vielä tarvinnut kun kentät pääsee läpi ilmankin. Toivottavasti tämä ei muutu pelin kuluessa. Mitään kertakäyttöisiä erikoisjuttuja en ole vielä käyttänyt kun en ole tajunnut miten ne toimii. Voi olla että niiden runsas käyttö vaatisi oikean rahan tuhlaamista?

Ensimmäisen tunnin aikana myös aukeaa vähän väliä joku uusi apina (tykkitorni) tai apinan erikoistumisvaihtoehto ja se ikävästi keskeyttelee peliä, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen se onneksi loppuu.

Hyvä pikku peli jota on hauska pelata pari kierrosta illan mittaan. Saatan hommata jopa kännykälle.

Bloons TC 6 paljasti karvansa!

Medium vaikeustaso alkoi jossain 5 tunnin paikkeilla tuntua turhan helpolta ja vaihdoin hardille. Hard ei ole mediumia hankalampi muuten kuin että mukana on "äkkikuolemaeriä", sellaisia joita ei voi oikein ennakoida ja niiden voittamiseen pitäisi käyttää oikeaa rahaa superjuttuihin tai continueen.

On alkanut suunnattomasti vituttaa pelata 80 erän (40-60 minuutin) peli kun tietää että jossain 60 erän jälkeen tulee useamman kerran kohta jota ei voi selvitä ekalla kerralla kun ei tiedä mitä on vastassa. Vaihtoehdot ovat joko:
-tehdä oikea superisku kesken erän (käytännössä maksaa oikeaa rahaa)
-hävityn erän jälkeen aloitta se alusta (käytännössä maksaa oikeaa rahaa)
-aloittaa koko matsi alusta, pelata sinne puolen tunnin kohdalle samoin kuten viimeksi mutta nyt koittaa varautua huonolla menestyksellä, koska instatappoeriä tulee vielä lisää! (ei maksa mitään)

Ei kiitos. Niin vain mikromaksut pilasivat tämänkin pelin, vaikka sitä ei alussa tuntenut yhtään!

9v kummityttö kyllä varmaan tykkään tästä joten en ihan heti poista, mutta kyllä harmittaa aina nämä tahallaan rampautetut pelit.

 

[Everdreamfin]

Red Dead Redemtion 2 PC.

+ Tarina. Enpä muista mitään yhtä vangitsevaa peliä, Witcher 3 oli kova, mutta RDR2 on kyllä omaa luokkaansa. Arthur Morgan oli niin hyvin luotu hahmo, samoin kaikki muutkin Van Der Linden jengin jäsenet. Niin monia kohtia pelistä jäi kyllä muistiin. Varmaan isona vaikutuksena oma ikä (48) että tällainen "hitaampi" tarinan kerronta upposi. Honor systeemi oli mielestäni toimiva ja omalla pelityylillä se oli maksimissaan plussalla, mutta hahmo tuntui inhimilliselle eikä "hyvyys" ollut sellaista päälleliimattua. Länkkärit myös elokuvina, erityisesti huuliharppukostaja yms. ovat suosikkeja.

Spoileri: Epilogista

Omasta puolestani vähän lässähti kun tarina jatkui J.Marstonin saappaissa mutta saatiin sitten jonkilainen lopetus asialle kun Micahista ammuttiin henki pihalle

+ Näyttävä; GTX 1070 ja i8400 pyöritti FHD resoilla uskomattoman hienoa maailmaa. Oli välillä leukoja tiputtavaa grafiikkaa
+ Maailma kokonaisuudessaan oli toisaalta elävä, toisaalta hyvinkin tarkasti scriptattu. Mutta siltikin hienoimpia mitä olen pelannut. Kaikki näytti kyllä niin tarkasti käsintehdyltä jokaista hylättyä mökkiä myöten.
+Äänimaailma. Musiikki, ääninäyttely oli kyllä ihan uskomatonta. Arthur Morgan tuli kyllä eläväksi. RDR2-pelissä näkee mitä isolla budjetilla saa aikaan.
+Muutama vahva naishahmo, muttei pakolla ympättyä LGBT paskaa vaan maailma oli sen aikasesti tehty, naisilla oli hameet ja antoivat miesten tehdä miesten töitä.
+ Helvetin hienoja yksityiskohtia (Cutscenet honorin mukaan)

-Missiot oli kyllä aika saman kaavan mukaan; tietty määrä vihollis"aaltoja" ja sitten asia eteni. Vahvat GTA vibat niin hyvässä kuin pahassa
-Dead Eye teki hommat kyllä helpoksi kun sitä sai pidettyä tapissaan aika helpolla.
- Onlinea en kokeillut koska aika pitkälle perustuu järkyttävään grindaukseen (ilmeisesti) tai siihen että VISA/Mastercard vingahtaa.


Kokonaisuudessaan 5/5 niin vahvan vaikkakin melko kliseisen tarinan vuoksi. Toteutus ihan omaa luokkaansa kun vertaa muun ns open world-genren peliin.
Edit: Oli ensimmäinen peli jossa en skipannut ainuttakaan keskustelua tai cutsceneä. Ja ainut jossa oli pelin musiikit koko ajan päällä.




Kyllä siinä isolla miehellä oli roskaa silmäkulmassa kun Arthur lähtee viimeisen kerran leiriä kohti ja "Thats the way it is" alkaa soimaan.

 

[Refloni]

Titanfall 2

Erittäin toimiva räiskintäpeli. Ammuskelu on hauskaa, liikkuessa voi juosta seinillä ja tehdä tuplahyppyjä, ja mechallakin pääsee rymistelemään. Oman robotin kanssa solmittava kumppanuus onkin oikeastaan koko yksinpelikampanjan suola. Kentät ja ympäristöt on todella hienoja ja niihin on keksitty kaikkia hauskoja kikkoja, kuten tehtaan liukuhihnalla tasapainoilu samalla kun taloa rakennetaan pelaajan ympärille ja aikamatkustus eräässä kentässä.

Tarina on geneerinen ja yllätyksetön, mutta hienosti toteutettu. Peli ei ota itseään turhan vakavasti ja touhussa on kunnon vanhan ajan seikkailun fiilistä. Juonesta tuli mieleen ensimmäiset Star Warsit.

Moninpeliäkin testasin, mutta siinä tuli rajusti turpaan eikä se vaikuttanut kovin kiinnostavalta.


Control

Remedyltä tuli vaihteeksi räiskintäpeli, jossa ei kuljeta rännissä. SCP-vaikutteisen Hallintaviraston toimitalossa saa hortoilla minne kyvyt ja uskallus riittävät. Virastossa on - yllätys yllätys - mennyt jokin pahasti mönkään ja iso osa sinne vangituista oudoista voimista on päässyt karkuteille. Pelaajahahmo Jesse törmää keskelle sotkua tullessaan etsimään kadonnutta veljeään.

Controlin isoimpia vahvuuksia on sen maailma, joka on pelimittapuulla omaperäinen. Viraston moderni kummajaisgalleria antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, ja koko ajan on pieni jännitys päällä kun ei tiedä, mitä merkillistä seuraavan kulman takana piilee. Controlin oudot esineet ja hirviöt ovat kuitenkin vähän turvallisia ja mielikuvituksettomia, ja vain harvoin tulee vastaan mitään todella outoa. Tarjolla on esimerkiksi telekinesiaa, portteja toisiin ulottuvuuksiin ja huoneita, jotka ovat isompia sisäpuolelta. Joo, ihan kiva, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi numero, joka on jäänyt fysiikan laeilta huomaamatta, tai hirviö, joka tulee kimppuusi jos tiedät miltä se näyttää? Vertailu SCP-wikiin on vähän epäreilua, mutta samalla pakollista kun peli ottaa siitä niin paljon inspiraatiota.

Control ei ole kauhupeli, mutta jännitys on selkeästi ollut yksi tavoitteista. Parhaimmillaan peli onkin todella jännä ja tunnelmallinen. Kunnes seuraava vihollislauma käy päälle.

Pelissä on aivan liikaa taistelua. Virastolla on selvästikin henkilökuntaa tuhatmäärin, ja 99% heistä on joutunut päävihollisena toimivan Sihinän riivaamiksi. Vihollisia tulee usein lisää kun saa edelliset tapettua ja ne respawnaavat aiemmin tutkituille alueille. Jatkuva trash mob -meressä kahlaaminen pahimmillaan tappaa jännityksen ja tekee pelaamisesta puuduttavaa. Samaan hengenvetoon voisin valittaa myös umpitylsistä automaattigeneroiduista sivutehtävistä (näitä ei ole onneksi pakko tehdä) ja tylsästä lootista. Lootista ei löydy koskaan mitään jännittävää. Tarjolla on vain tympeitä "+12% latausnopeutta" -tyylisiä buffeja. Mielenkiintoiset kamat, kuten uudet aseet ja asusteet, joko craftataan itse tai saadaan sivutehtävien palkintona.

Jokainen suomalainen pelimedia on kehunut talonmies Ahtia. Hahmo on todellakin aika hauska ja hänen dialogiaan odottaa aina innolla. Jutut on kyllä niin suomalaiskeskeisiä, että pistää pakostakin miettimään miten muunmaalaiset Ahdin näkevät. Suomi on aika pieni markkina-alue ja ylivoimaisesti suurin osa pelaajista ei näitä viittauksia ymmärrä. (Control ottaa myös kaiken irti suomenkielisestä Sankarin Tango -kappaleesta. Ihan hyvä biisi, mutta alkaa vähän tympiä kymmenennellä kerralla kun se tulee pelissä vastaan.)

Pelaamisen arvoinen peli, mutta ei kyllä mikään vuoden paras.

 

[perato]

Ja nyt sit 4 tuntia tullut pelattua Mooncrashia ja todettua että voi jessus on jännä. Olin vähän skeptinen tän suhteen koska tiesin, että pelin hidastempoinen tutkiminen vaihtuu kellon tuijottamiseen, mutta onhan tämä nyt hauskaa ja jännittävää. Oikeastaan ihmetyttää miten tällaisia pelejä ei ole tehty enempää. Varsinkin nykypäivänä voisi vielä kuvitella, että jopa tuon kartan saisi generoitua jollain tavalla, ettei se koskaan olisi täysin samanlainen. Kyseessä siis Preyn maailmaan ja mekaniikkoihin sijoittuva eräänlainen roguelike. Viisi hahmoa pitää saada kuuasemalta hengissä pois ja jokaisella on vähän erilaiset kyvyt. Viisi erilaista uloskäyntiä ja jokainen vaatii vähän "työtä" että niillä voi karata asemalta. Jokainen itemi säilyy mitä kentälle jättää, mutta uusia ei juuri generoidu. Viholliset taas generoituvat n. 15min välein ja muuttuvat joka kerta haastavammaksi. Tätä kelloa vastaan voi sitten käyttää eräänlaisia "tiimalaseja", joilla palautetaan muutama minuutti kelloon.

Hetki meni, että alkoi ymmärtää miten peli toimii, mikä säilyy, mikä ei ja mikä on oleellista ja mikä ei. Nopeus näyttää olevan valttia, mitä nopeampaa sitä helpompaa.

Heittämällä menee yhdeksi mielenkiintoisimmaksi DLC:ksi mitä on tullut pelattua. Äkkiseltään ei tule mieleen ku joku Blood and Wine joka olis säväyttänyt jollain "uudella" tavalla peruspeliin verrattuna.

Sen verran innosti tuo Mooncrash, että tuli tehtyä siitä kaikki saavutukset, ja kun peruspelistä jäi vain yksi saavutus ja tiesin, että oli save johkin n. 1/3 peliin asti pelattuna ilman modeja, nii pakkohan se viimeinenkin saavutus oli käydä hakemassa.

Pakko kieltämättä sanoa, että vaikka pelissä on ns. "Story" tason vaikeustaso, niin ei ne vihut siltikkään kovin helposti kaatuneet, sai haulikolla räiskiä melko paljon jos joku jumitti ovikäytävässä. Toki itse ei ottantu juurikaan vahinkoa, mutta muutama vihu kyllä olis tehnyt aika nopeaa selvää jos ei olis ollut inventoryssä medpackeja ja suit repaireja. Jännä lähestymistapa "story" vaikeustasoon, voisi jotenkin kuvitella, että kädetön apinakin pääsis sen silloin läpi ja vihuja olis vähemmän, mut juuri muuta en huomannut kuin, että vihut tekee vähemmän lämää. Uskaltaiskohan sitä talvella kokeilla Alien Isolationin uusintaa.

 

[KoneenKokoaja]

Marble Age eli kyseessä on puolikasuaali strategia peli, jossa johdetaan Ateenaa tai Spartaa läpi historian. Peli sisältää Kreikkalaisen maailmanhistorian kohokohtia, joista pitää jollain tavalla aina selvitä pelissä yritetään optimoida taloutta ja työvoiman käyttöä eri resursseihin. Peli on yllättävän hauska ainakin kerran pari läpipelattavaksi ja sen saa vielä ainakin tänään alelaarista muutamalla eurolla alesta tai kympillä kaikki tuon saman kehittäjän pelit. Ei juurikaan uudelleen pelattavuusarvoa mielestäni, mutta eipä muutaman euron pelistä sellaista nyt odotakaan. Ostin tämän hetken mielijohteesta alesta ja peli on sen verran koukuttava, että ainakin itse jaksoin pelata pelin läpi eikä se jäänyt vain muutaman tunnin kokeiluksi.

Marble Age on Steam

Turn-based historical simulation strategy. Develop the Greek civilization from the small village to the great city-state when it will dominate the world!

store.steampowered.com

 

[patteli]

Daxter PSP:llä. Hirveä vehe tuo käteen, mutta 2-3min erissä tuolla voi pelata.

Pelihän sit taas on todella kova crash bandicoot+jak&daxter1 yhdistelmä. Suorastaan todella hyvä psl pienet suorituskykyongelmat. Suosittelen PSP:n omistajille. Alustan parhaimmistoa ihan varmasti.

 

[Strat]

Bloons TC 6 paljasti karvansa!

Medium vaikeustaso alkoi jossain 5 tunnin paikkeilla tuntua turhan helpolta ja vaihdoin hardille. Hard ei ole mediumia hankalampi muuten kuin että mukana on "äkkikuolemaeriä", sellaisia joita ei voi oikein ennakoida ja niiden voittamiseen pitäisi käyttää oikeaa rahaa superjuttuihin tai continueen.

On alkanut suunnattomasti vituttaa pelata 80 erän (40-60 minuutin) peli kun tietää että jossain 60 erän jälkeen tulee useamman kerran kohta jota ei voi selvitä ekalla kerralla kun ei tiedä mitä on vastassa.

Ei voi ennakoida? Bloonsissa jokainen kierros on aina samanlainen, eli esim. se kuuluisa kierros 63 on aina 75 lyijyä ja 122 keraamista, vaikeustasosta riippumatta. Sen voi counteroida rakentamalla vaikkapa 3-0-1 superapina ja 4-0-0 alkemisti vierekkäin, kaksi tornia riittää sen voittamiseen. Hard on vielä aika helppo vaikeustaso, ihan hirveesti ei tarvitse miettiä mitään monimutkaisia strategioita tai mikromanageroida torneja. Riippuu toki vähän kartasta.

Bloons TD 6 on aika reilu peli mikromaksujen suhteen, alemmilla vaikeustasoilla "huijauksia" ei varsinaisesti tarvitse ja vaikeimmalla vaikeustasolla (C.H.I.M.P.S) mitään rahalla ostettavia apuja ei edes voi käyttää.

 

[Jumi]

Ei voi ennakoida? Bloonsissa jokainen kierros on aina samanlainen, eli esim. se kuuluisa kierros 63 on aina 75 lyijyä ja 122 keraamista, vaikeustasosta riippumatta. Sen voi counteroida rakentamalla vaikkapa 3-0-1 superapina ja 4-0-0 alkemisti vierekkäin, kaksi tornia riittää sen voittamiseen. Hard on vielä aika helppo vaikeustaso, ihan hirveesti ei tarvitse miettiä mitään monimutkaisia strategioita tai mikromanageroida torneja. Riippuu toki vähän kartasta.

Bloons TD 6 on aika reilu peli mikromaksujen suhteen, alemmilla vaikeustasoilla "huijauksia" ei varsinaisesti tarvitse ja vaikeimmalla vaikeustasolla (C.H.I.M.P.S) mitään rahalla ostettavia apuja ei edes voi käyttää.

Oke, pitää koittaa tuota taktiikkaa. Jäi kokonaan tuon pelaaminen kun nuita tappokierroksia joihin olisi pitänyt varautua paljon etukäteen tulee niin usein round 60 jälkeen, ja sinne asti pelaamisessa menee niin kauan ettei jaksanut edes yrittää.

 

[patteli]

Halo 2 Anniversary PC

Alottelin Halo 2 Xboxilla, kun tuli Halo-kuume, mutta ykköstä ei jaksanut niin 2-3 oli tavoitteena pelata. Kakkonen oli vaan Xboxilla, kuten muistin, niin huono ettei sitä oikein viitsi edes pelata kun framet heittelee missä sattuu ja kyseessä kuitenkin FPS-peli niin ei se hyvältä tunnu. Tästä olikin muistikuvat että Halo 2 on sarjan huonoin osa. Heikko pyörivyys toki arkipäivää tuon ajan vehkeillä, mutta muistaakseni Halo 1 pyöri kyllä paremmin.

Sitten suuntasin Steamiin tossa pari päivää sitten ja ilokseni sain huomata että Halo MCC on just nyt 30% alennuksessa(jolloin hintaa jäi joku 31e) ja yli 30e ostoksesta vielä 5e ylimäärästä pois kiitos jonkun steam-kampanjan joten ei jäänyt kasalle pelejä hirveästi hintaa, etenkin kun tietää että jokaisen parissa viihtyy.

Anniversary taas näyttää hyvältä, pyörii hyvin ja on hyvä. Alkaa jo tuntua että täähän on sarjan paras osa, vaikka ei nykynaamalla ole tullut muita osia pelattuakaan mutta samaan imuun tulee vedettyä kaikki MCC sisältävät osat. Muistoissa kolmonen paras.

Tässä on Halo-maratoonin (2013?) jälkeen kulunut vuosia kun olen seikkaillut kaikenlaisten (hyvien ja huonojen) pelien parissa todella paljon ja kokeillut vähän kaikkea. En ole koskaan arvostanut Haloa liian korkealle, vaikka olen pitänytkin siitä ihan alusta alkaen. Mutta nyt, kun on tullut pelattua ns. kaikkea mitä tarjolla on ollut niin ymmärtää kuinka uskomattoman ylivertainen konsolipeli tämä on etenkin FPS-genressä. Kun tätä pelaa, ei voi kuin ihmetellä mitä helvettiä kaikki muut maailman pelintekijät oikein kuvittelee kun luulevat tekevänsä hyvää fps:ää. Toki viimeiset ehkä 5v tekee poikkeuksen tässä ja on vihdoin muuallakin opittu mikä tekee FPS-pelistä hyvän. Mutta esim ennen 2014 vuotta (ja ps4/x1 geniä) kaikki konsolifps:t käytännössä täysin pelikelvottomia paskoja poislukien Halo.

Huoh. Niin hyvä peli etenkin nyt kun tietää mitä kilpailijoilla on ollut tarjota. EIhän tämä kuulu edes samaan keskusteluun muiden 2001-2014 välillä tulleiden pelien kanssa. 2014 merkkipaalu siksi, että silloin tuli Destiny(eli Halo-kehittäjän Halo MMO) joka on edelleen yksi upeimpia pelejä koskaan. Nimenomaan se ykkönen Rise Of Ironiin saakka.

11/10

Ei huonoa sanottavaa. Ylimääräinen piste siitä kun katsoo kilpailukenttää missä Halo on temmeltänyt. Vähän sama kuin juoksukisa missä Usain Bolt vs joku aliravittu jalkapuolirampa yrittää pysyä perässä. Ei se rehti kilpailu ole. Ihmetystä vaan herättää että miks kukaan ei ole ottanut Boltista mallia ja treenannut itseään juoksukuntoon vaan nakkaa kilpakentille jotain vammautuneita tapauksia ja toivoo jotain tulosta.

PS: Pädillä (razer raiju) pelaan kuten haloa kuuluu


e: Ja kaiken muun hyvän lisäksi Halo 3 tulee saataville 14. päivä, eli juuri sopivasti omiin tarpeisiin

 

[arcane]

Pump It Up Prime 2 (Arcade)

Nyt on kuukausivuokralla mahdollisuus käydä pelaamassa aitoa konetta niin paljon kuin sielu sietää. Tilassa myös 3 itg-konetta, mutta tämä on pääasiallinen kohteeni. Ja kesäkautena ilmeisen hiljaista kun tänäänkin olin kalenterin mukaan ainoa kävijä, ihan itsekseen sai luukuttaa ja lätkytellä.



Katsotaan kauanko kestää että kyllästyy, laitteessa on kuitenkin "vaan" 340 kappaletta. Omistajat kuitenkin pähkäilivät, josko jo pitäisi kehitellä dualboot ja toiselle levylle custom softa sisään, jolla sitten jatkaa biisivalikoimaa ja poistaa virallisen käyttöliittymän korealaisuuksia.

 

[Hulikopteri]

Mikä minulle on kummallista niin nyt on tullut peräti kaksi peliä pelattua läpi lyhyen ajan sisällä. Vaikka toinen onkin DLC Eli kyseessähä ovat:

Last of Us: Left Behind (PS4 Pro)
Kyseessä on siis Last of Usin ainut lisäri. Pelillä on pituutta sen verran, että pelasin tämän iltapäivässä. Oliko se huono asia? Välttämättä ei, koska kyseessä on tosiaan lisäri. Toki olisin enemmänkin pelannut tätä, sillä tämä on Last of Usin tapaan loistoviihdettä. Pelattavuus toimii hyvin ja mukaan on saatu lisäjippoja perus pelistä. Juoni on myös tosi hyvin kerrottu ja erittäin harvat pelien juonet onnistuvat koskettamaan minua tämän lisäksi. Eli suosittelen kovasti tätä, jos kaipaa lisää Last of Usia. 8/10

Last of Us: Part 2 (PS4 Pro)
Tätä on odotettu siitä asti kun pelasin ykkösen. Mikä tapahtui about pari vuotta sitten remasterin muodossa, koska en omistanut ikinä PS3:sta Tämänkin olisin kyllä mielummin pelannut PS5:lla ihan vaan sen takia, koska tuntuu että pleikkari lähtee vähintää lentoon tätä pelatessa ainaki äänen perusteella. Kuuluu siis jopa kuulokkeiden läpi meteli. Mutta eihän se itse peliin vaikuta mitenkään ja itse pelihän on rautaa. Sain peliin kulutettua reilu 30 tuntia ja peli kestää helposti toisen läpipeluunkerran vaikeimmalla. Eli mukavasti pelattavaa ja itse pelattavuus on myös rautaa.
Lyheysti pelattavuus on sitä samaa kuin aijemmassa osassa, mutta joka osa-aluetta on hiottu. Esimerkiksi ampuminen ja aseet tuntuu munakkaalta. Kuten myös hiipiminen on toteutettu hyvin ja tetsaaminen onnistuu.
Juonta on kritisoitu, mutta olen tehnyt pelin omassa ketjussa selväksi että arvostan pelin rohkeutta ja erilaista tarinaa. Eli minuun iski kympillä. Juonesta en sen enempää halua puhua, vaan jokaisen pitää kokea tämä itse.
Ulkoasu on myös varmaan nykyisen sukupolven näyttävin ja pyöriiki hyvin.
9.5/10, ostakaa tämä mestariteos viimeistää PS5:lle.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelejä, osa N.

Hue

Pulmanratkontaa ja tasohyppelyä, jossa muutetaan maailman taustaväriä. Peli toimii logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä" eli punainen laatikko punaisella taustalla ei ole pelkästään näkymätön, vaan olematon. Huessa on samaa fiilistä kuin muutaman vuoden takaisessa suomalaisessa Outlandissa, vaikka toiminta on korvattu lähes kokonaan tuuminnalla. Värejäkin on kahden sijaan kahdeksan.

Puzzlet on suunniteltu hämmästyttävän hyvin. Pulmahuoneita on monta kymmentä ja jokaisessa on uusia ideoita. Haastetta on tarpeeksi, että ratkaisu tuntuu onnistumiselta, mutta jumiin jääminen on epätodennäköistä. Tarina on tyhjänpäiväinen ja kerättävät bonusesineet vaatisivat käytännössä koko pelin pelaamista kahteen kertaan, koska pitäisi palata ryynäämään aiemmat kentät läpi uusien kykyjen kanssa. Enpä todellakaan jaksa vaivautua.

Lisää nillitettävää löytyy siitä, että kahdeksan väriä on liikaa. Keltainen laser näyttää oranssilta ja pinkki laatikko violetilta. Aivan liian monta kertaa törkkäsin väärän värin silmään joko siksi, etten erottanut esineen väriä kunnolla, tai siksi, että ohjaimen tatti oli kymmenen astetta väärässä kulmassa. Tämä johtaa välillä turhiin ja turhauttaviin kuolemiin. Värisokeille peli lienee täysin mahdoton.

Hyvien pulmien vuoksi Hueta voi silti suositella.


Lifeless Planet

Tarinavetoinen tasohyppely. Lifeless Planet lyö korttinsa pöytään heti kättelyssä: grafiikka on tasoa teinin ensimmäinen Unity-projekti tai AA-peli toissa konsolisukupolvelta. Tasohyppely taas on alkeellista ja kömpelöä ja puzzlet triviaaleja läpijuoksuja. Grafiikka ja gameplay ovat huonoja, mutta eivät varsinaisesti pilaa peliä.

Tarina on kuin pulp-scifiä viime vuosisadalta. Löytyy vieras planeetta, portaalimatkailua, kaunis nainen pulassa, kommunisteja, avaruusolioita. Juonessa on tieteellisiä virheitä kuin Jupiterilla kuita. Samalla mukana on kuitenkin vanhanaikaisen scifin charmia: perinteinen seikkailutarina ja villejä visioita.

Pelin pelastaa sen ympäristöt ja maailmanrakennus. Kunhan karvalakkigrafiikoihin tottuu, tarjolla on monipuolisia ja mielikuvituksellisia maisemia. Ihan kelpo taustatarina kasataan (totta kai) siellä täällä lojuvista dokumenteista ja ääninauhoista. Hattua pitää nostaa varsinkin alieneille, jotka eivät ole mitään jättihyönteisiä tai hiukan muunneltuja ihmisiä, vaan todella oudon ja pelottavan näköisiä elämänmuotoja.

Spoileri: Avaruusolio pelin loppupäässä

Ei tätä peliä hyväksi voi haukkua, mutta tärkein juttu eli se tunne oikeasti vieraan planeetan tutkimisesta on kunnossa.

 

[Joenssen]

Oke, pitää koittaa tuota taktiikkaa. Jäi kokonaan tuon pelaaminen kun nuita tappokierroksia joihin olisi pitänyt varautua paljon etukäteen tulee niin usein round 60 jälkeen, ja sinne asti pelaamisessa menee niin kauan ettei jaksanut edes yrittää.

Kannattaa ehdottomasti koittaa uudestaan. Kuten yllä sanottiin kierrokset on identtisiä. Itse tuli TD5:ttä hakattua ihan helvetisti ja kyllähän se söi miestä kun kymmenettä kertaa kosahtaa jollain toiseksi viimeisellä rundilla, ei muuta kuin uusiks. Mutta kyllä ne menee lopulta läpi, itse tykkään pelistä.

 

[Jill Valentine]

Heh, jo nimimerkinkin takia pakko mainita..

Resident Evil (PS1, emulaattorilla, orkkisversio)

Heti ekana tottakai mainittava naurettava, jopa meemiksi päässyt ääninäyttely, mutta vuonna 1996 tuo ajoi asiansa. Oikeastaan tuon ajan pelille tuo näyttää ulkoisesti menevältä, taulutelkkarilla toki karulta, pitäisi päästä pelaamaan kuvaputkelta.. Ymmärrän varsin hyvin miksi tämä oli aikanaan hitti (ja minustakin tuli sarjan fani), olihan tämä aikanaan jotain aivan uutta ja aikanaan helvetin pelottava peli, jo pelkkä katsominen toi aikanaan painajaisia Jos ei "tank-controlseja" lasketa, niin pelattavuus edelleen varsin ok, ja soundtrack on aivan timanttia tänäkin päivänä. ePSXe emuloi varsin hyvin ja musiikit kuulostaa siltä kuten pitääkin. Kylkeen vielä adapteri jolla voi pelata oikealla PS1-padilla, fiilis on taattu. Teknisesti jo muinainen peli, mutta pelattavuudeltaan silti tasan sitä mitä oli 24 vuotta sitten. Ja tää on edelleen yhtä helvetin hyvä:


Aikaansa edellä ollut peli joka räjäytti genren aikanaan. Kiitos Capcom.

 

[patteli]

Detroit: Become Human

Noh en kerennyt pelata kuin 30 min mutta kokemukseni:

Erittäin kiinnostava, mutta täysin pelikelvoton.

Miksi? Hyvä että vaithoehdot kerkeää lukea kun joku piilotimeri onkin valunut loppuun ja peli päättää sinun puolesta, tämä tapahtunut muutaman kerran ja kerron valitukseni kaverille joka tykkää tästä. Heti kun ohjain pöydällä tulee joku vitun QTE ja jengiä kuolee.

0/5. Heavy Rain oli myös 0/5 vaikka olikin kiinnostava. Miks näitten pelaaminen pitää olla niin perseestä. Jotkut kehittäjät ei vaan ymmärrä että pelaamisen ensisijainen tehtävä on olla hauskaa eikä jotain tollasta että ei kerkeä ees rauhassa vaihtoehtoja käydä läpi niin peli päättää puolestasi. Ei voi oikein perustella tämmöstä mitenkään pelintekijöiden puolesta, täysin ripulipaska ratkaisu pelissä missä valinnat ilmeisesti määrittävät kaiken, sitten et saa edes tehdä niitä.

e: Vielä se ainoa mihim kerkesin miettiä vastauksen. Otin että reason.

Juu, eli tyyppi ei siis alkanyt asiallisesti puhumaan järkeä vaan vittuili vastapuolelle että kuolet jos et luovuta.

 

[arcane]

DUSK (PC)

Ihan menevää räiskintää, joka ottanut runsaasti vaikutteita Quakesta.

Aloittelin ensin "I can take it" vaikeustasolla, kun vaikein fiksu vaikeustaso uhkaili ettei ole tarkotettu ensi kertaa Duskia pelaaville. Kolmen kartan jälkeen kuitenkin siirryin vaikeustasoon "cero miedo" (zero fear), kun tuntui siihen asti liian helpolta. Kuolemia tuli, mutta ei ärsytykseen asti eikä edes mitenkään paljoa. Quick savea käytin kesken tasojen toisinaan, mutta yleensä olivat pelattavissa alusta loppuun ilman suurempia vaikeuksia.

Aseet olivat melko karusta ulkoasustaan huolimatta mukavia käyttää ja riittävän erilaisia... harmi vain, että cero miedo ei muistanut kertoa miten kranaatinheittimen kranaatin voi poksauttaa suoraan hiiren oikealla näppäimellä. Noh, hyvin sujui ilmankin, vaikka asetta vähän heikkona samasta syystä pidinkin. Viholliset olivat myös juuri sopivan kestäviä, eli asetta piti usein vähän valita vihollisten mukaan, mutta useimmat kestää muutaman lasauksen. Quakesta tekee tylsän mielestäni melkoiset bullet sponge -viholliset, mutta niitä ei tässä ollut. Pari bossia kestää rankaisua enempi, mutta nekin lakoavat melko vikkelästi. Vihollisten ulkoasu pääosin jees, tosin jälleen ne parit sotilaat ja mekaaniset cyborginaiset olivat suhteellisen meh. Ja hiiret. Pakkoko kaikkiin tämmösiin on tunkea jotain tuollaista, mikä sikisee maassa ja hankala osua.

Tasosuunnittelu pääosin hyvää, mutta toisen episoodin tehdasmaisemat ovat vähän liiankin nähty. Lisäksi moderneista peleistä oli tuotu mukaan se ikävin asia, eli pimeät käytävät ja taskulamppu, johon sorruttiin turhan monesti. Vielä päälle ne parit pelottelut, että taskulamppu hajoaa eikä uutta saatavilla.

Aikaa meni noi 7h, eli aikalailla samaa pituutta kuin vastaavissa ysärin räiskinnöissä. Moninpeli tai endless mode eivät varsinaisesti kiinnosta, joten sikäli kokemus jää aika lyhyeksi. Ehkä tätä voi ottaa sitten välipalana uudestaan, kun taas kaipaa jotain nopeatempoista oldskool räiskintää. Ihan mielenkiintoinen voisi olla esimerkiksi intruder-mode, jossa jokainen taso aloitetaan ilman aseita - DUSK (ja monet ysärin räiskinnät) on kuitenkin tasoiltaan tasapainotettu osin tätä silmälläpitäen, mikä tekee tasoista välillä hieman triviaaleja kun niitä pelaa koko arsenaali mukanaan. Vaikein vaikeustaso eli DUSKMARE on taas aivan turha, kun kyseessä on muuten sama kuin pelaamani, mutta pelaaja kuolee yhteen iskuun mistä tahansa.

...se mitä jäin kaipaamaan, on fiksu weapon wheel tai muu järkevämpi tapa vaihtaa aseita. Minun sormeni ei riitä napeille 1-9 tai osu oikeaan kun tilanne päällä, eikä hiiren rullalla sopivan aseen hakeminen ole mielekästä. Olisin voinut toki olla fiksu ja bindata edes pari tärkeää asetta hiiren kahteen sivunappiin.

Soundtrack yrittää hakea vähän sellaista Mick Gordonmaista doom-jytäheviä taustalle, joka toimii, mutta ehkä enemmän innostuin muista tunnelmallisista kappaleista. Esim. Anesthetized tai Ashes to Ashes, Dusk to Dusk ovat todella tunnelmallisia, taustalla oleva nopeatempoinen räiskintä tuntuu jotenkin elämää suuremmalta lähes olemattomasta juonesta huolimatta.

 

[smb]

Far Cry 5 (ps4). Haksahdin kun sattui tarjouksessa olemaan. Näyttää olevan päivitetty Far Cry 4. No sitä oikeastaan tiesinkin odottaa, mutta en niinkään sitä että olisin näin täynnä tätäkin sarjaa. Hiiviskelyyn ja outpostien tyhjäämiseen pitäisi sit 50h aikaa taas käyttää? Lisänä lähes pahoinvointia aiheuttava 30fps. Juoni vaikuttaa C-luokan leffan kässäriltä... Ehkä tarinavetoisten pelien aika on muutenkin ohi itseltäni. Sai muutenkin miettimään että jos laittaisi koko konsolin myyntiin.

 

[mil-tec]

Witcher 3. Mielenkiintoinen peli, taisi olla vaan liika helppo vaikeusaste (2/4) ja yhtään laajennusosan tehtävää en sattunut pelaamaan läpi. Onneksi tuossa on tuo New Game + ominaisuus millä voi alottaa homman alusta vaikeammalla vaikeusasteella ja pitää hahmokehityksen mukana. Jotenkin tuntui liian helpolta tuo eka läpipeluu (story and the sword). Ainoa potioni minkä käytin koko pelin aikana oli se millä pystyy sukeltamaan pidempään. Ja tuntui että Isle of mistsin jälkeen homma oli kovasti päätarinavetoista.

Eli pitää ehkä kokeilla uudelleen vaikeammalla vaikeusasteella new game + moodissa.

On tässä tullut nyt huomattua että todella paljon on otettu ideoita BoTW:iin Witcher 3:sta ja Skyrimistä. Jopa häiritsevän paljon näin jälkeenpäin ajateltuna kun pelasin sen ensimmäisenä läpi näistä kolmesta. Mutta näin itse arvioituna ehkä 1/2 tuli kahlattua tuosta witcherin kartasta kun Skelliger tuli vähän huonommin tutkittua. Mutta yhtään Witcher gearia en saanut Grandmaster levelille eli niistä ei saanut mitään boonus efektejäkään vaikka keräsin kaikki sarjat, ajatuksena että niitä voi päivittää 3-4 levelin välein sitten lopussa kun levelit päivittyy todella hitaasti, kuten esim Skyrimissä. Mutta ei... Päätarinasta sai aina 500-1000 expaa ihan sama minkä pikkujutun teki...

Eli vaikeusaste ja pelitapa taisi olla liian helppo ja varmisteleva. Alun jälkeen (pirun vaikea) homma muuttui liian helpoksi.

Todella hienosti tehty pläjäys kaikenkaikkiaan. Kai tälle 5/5 voi antaa.

 

[itarumaa]

How to Survive 2. Ihan mielenkiintoinen Zombie peli, jonkin verran on opiskeltavaa, mutta aika mielenkiintoinen peli. Ei liian vaikea ja kohtalaisen leppoisaa pelattavaa Zombie aiheestaan huolimatta. En ole vielä online puolta kokeillut, mutta ihan tuo local pelikin toimii. Saa nähdä kuinka paljon peli aikaa toistamaan itseään jatkossa, mutta nyt ainakin toimii.

Fear Effect Sedna, tämä oli aika pettymys, vähän aikaa tätä jaksoi pelata, mutta vanhahtava ja puzzlet eivät innosta yhtään. Kesken jäi siis.

 

[Rokkijani]

Detroit: Become Human

Noh en kerennyt pelata kuin 30 min mutta kokemukseni:

Erittäin kiinnostava, mutta täysin pelikelvoton.

Miksi? Hyvä että vaithoehdot kerkeää lukea kun joku piilotimeri onkin valunut loppuun ja peli päättää sinun puolesta, tämä tapahtunut muutaman kerran ja kerron valitukseni kaverille joka tykkää tästä. Heti kun ohjain pöydällä tulee joku vitun QTE ja jengiä kuolee.

0/5. Heavy Rain oli myös 0/5 vaikka olikin kiinnostava. Miks näitten pelaaminen pitää olla niin perseestä. Jotkut kehittäjät ei vaan ymmärrä että pelaamisen ensisijainen tehtävä on olla hauskaa eikä jotain tollasta että ei kerkeä ees rauhassa vaihtoehtoja käydä läpi niin peli päättää puolestasi. Ei voi oikein perustella tämmöstä mitenkään pelintekijöiden puolesta, täysin ripulipaska ratkaisu pelissä missä valinnat ilmeisesti määrittävät kaiken, sitten et saa edes tehdä niitä.

e: Vielä se ainoa mihim kerkesin miettiä vastauksen. Otin että reason.

Juu, eli tyyppi ei siis alkanyt asiallisesti puhumaan järkeä vaan vittuili vastapuolelle että kuolet jos et luovuta.

Niin en tiedä. Ei minulla ollut vaikeuksia keretä ja toi sopivaa intensiivisyyttä. 5/5 pelejä.

 

[Muurahainen]

Cloudpunk.

Oli jotenkin mukavan rauhallinen ja sopivalla tunnelmalla varustettu.

 

[RaivokasMagma]

Röki (PC, 2020)

Ilmeisesti jo vuonna 2017 julkistettu peli, joka julkaistiin aika vasta aikoihin. Satuin kuulemaan, kun GOG mainosti sosiaalisessa mediassa. Jotenkin graaffinen tyyli viehätti, aika simppelin lättänää 3D:tä. Ja tietysti pohjoismaista talvimaisemaa, herätti mielenkiintoni, joten päädyin ostamaan kohtuullisen uunituoreena.

Peli on kolmiulotteinen point and click seikkailu. Toisaalta pelissä ei niinkään hiirellä klikkailla, vaan halataan kaikkea joko puhtaalla näppäimistö ohjauksella tai sitten kapulalla. Itse pelasin näppäimistöllä, hieman piti totutella, koska hieman kankea peli, mutta kyllä sitä ohjaili hahmoa kuin vanha tekijä.

Pelattava hahmo on nuori tyttö nimeltään Tove. Hänen äitinsä kuollut ja isäpappa on aika masentunut ilmeisesti jo useamman vuoden. Tovella on pikkuveli nimeltään Lars. Eräänä talvisena päivänä ympärillä lentelee maan vietävästi korppeja. Sitten yöllä iso hirviö ilmestyy, tuhoten talon ja Tove ja Lars lähtee sitten lipettiin. Asioista sattuu ja Tove löytää itsensä toisesta ulottovuudesta, jossa on kaikenlaista maagista.

Kuten mainitsin, ympäristö oli pohjoismaisesta talvimaisemasta inspiroitunutta ja tarinalliset elementit myös. Jotenki siinä jo kostui silmät hieman, kun kotipuolta hieman muistutti. Peli pyöri hyvin, pulmat oli ihan sopivia (muutamassa kohdassa iski tyhmyys...), joten kokemus oli aikamoisen mukava.

 

[Meik]

Detroit: Become Human

Noh en kerennyt pelata kuin 30 min mutta kokemukseni:

Erittäin kiinnostava, mutta täysin pelikelvoton.

Miksi? Hyvä että vaithoehdot kerkeää lukea kun joku piilotimeri onkin valunut loppuun ja peli päättää sinun puolesta, tämä tapahtunut muutaman kerran ja kerron valitukseni kaverille joka tykkää tästä. Heti kun ohjain pöydällä tulee joku vitun QTE ja jengiä kuolee.

0/5. Heavy Rain oli myös 0/5 vaikka olikin kiinnostava. Miks näitten pelaaminen pitää olla niin perseestä. Jotkut kehittäjät ei vaan ymmärrä että pelaamisen ensisijainen tehtävä on olla hauskaa eikä jotain tollasta että ei kerkeä ees rauhassa vaihtoehtoja käydä läpi niin peli päättää puolestasi. Ei voi oikein perustella tämmöstä mitenkään pelintekijöiden puolesta, täysin ripulipaska ratkaisu pelissä missä valinnat ilmeisesti määrittävät kaiken, sitten et saa edes tehdä niitä.

e: Vielä se ainoa mihim kerkesin miettiä vastauksen. Otin että reason.

Juu, eli tyyppi ei siis alkanyt asiallisesti puhumaan järkeä vaan vittuili vastapuolelle että kuolet jos et luovuta.

Kannattaa varmaan harjoitella lukemista jos noin vaikeuksia teettää
Kun olet myös aikaisempia tekijöiden pelejä pelannut ja silti pelimekaniikat ja QTE-yllättää niin taitaa se vika olla vain ohjaimen käyttäjässää. Trollista 5/5

Minulla itse oli nolla ongelmaa kun Detroidin ps4 prööllä pelasin läpi kun tuli ps+ peliksi. Hauska ja kiinnostava tekele oli joten annan 4/5.
Upean näköinen, HDR- näytti hyvältä ja kun hahmo kuoli niin itessä oli vika mutta juoni silti saatiin kirjoitettua siihen pisteeseen että jäi vain miettimään "mitä jos?" ja nämä selvisi uudella kierrolla.

 

[itarumaa]

Kolmannen kerran pelasin läpi Detroit: Become Humanin ja mielenkiintoisesti kaikilla kolmella kerralla peli on loppunut eri lailla, niin myös tällä kertaa. Ja joka pelikerralla on ollut kohtauksia, joita ei ole ollut muilla pelikerroilla. Tällä kertaa piti pelata onnellinen loppu ja ei ihan toteutunut:

Spoileri: Lopputulos

-Androidit vapautuivat, koska Markus räjäytti likaisen pommin ja saatutti koko Detroitin säteilyllä
-Kara ja Alice ammuttiin bussiasemalla ja Luther oli jo saanut surmansa aikaisemmin
-Hank yritti estää Connoria ampumasta Markusta ja tippui kuolemaansa talon katolta

 

[patteli]

Kannattaa varmaan harjoitella lukemista jos noin vaikeuksia teettää
Kun olet myös aikaisempia tekijöiden pelejä pelannut ja silti pelimekaniikat ja QTE-yllättää niin taitaa se vika olla vain ohjaimen käyttäjässää. Trollista 5/5

Minulla itse oli nolla ongelmaa kun Detroidin ps4 prööllä pelasin läpi kun tuli ps+ peliksi. Hauska ja kiinnostava tekele oli joten annan 4/5.
Upean näköinen, HDR- näytti hyvältä ja kun hahmo kuoli niin itessä oli vika mutta juoni silti saatiin kirjoitettua siihen pisteeseen että jäi vain miettimään "mitä jos?" ja nämä selvisi uudella kierrolla.

Pelasin sitä Heavy Rainia ehkä minuutin. Ekan oven kohdalla tullut "ravista ohjainta" vei tilanteeseen quit game & uninstall joten en ollut sen enempiä sitä pelannut.

Tales-peleistä oon tykännyt enempi ja niitä pelaillut läpikin useamman osan.

 

[Hesemonni]

Dishonored 2 (PC - Gamepass)

Tykkäsin ensimmäisestä Dishonoredista todella paljon ja jostain syystä tämä toinen jäi itseltä pelaamatta tyystin. Gamepassin kautta sitten loikkasin tämän kimppuun ja pakko myöntää, että tykkäsin todella paljon jälleen kerran. Pidän todella paljon pelimaailmasta ja varsinkin muutamassa ensimmäisessä kentässä oli todella mielenkiintoista löytää uusia tutkittavia rakennuksia ja paikkoja rajallisten kykyjen puitteissa. Loppua kohten oppi suoraan nopeasti lukemaan, mistä kannattaa etsiä ja millaisiin rakennuksiin pääsee sisälle, mikä osaltaan vähän latisti jälkimmäisiä kenttiä. Pelin draivi laski muutenkin loppua kohden ja sitä myöten vähän lässähti.

Nätti peli ja todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka hätäinen pelaaja missaa aivan tyystin. Musiikista ei sen enempiä, mutta äänimaailma ja hahmojen keskustelujen kuuntelu oli toteutettu mainistoi ja auttoivat todella paljon hiiviskelyssä. Pelityylini näissä on hiiviskelevä ja tavoitteena olikin läpäistä peli tehden mahdollisimman vähän ruumiita. Mielestäni en yhtään tappanut, mutta tehtävänjälkeisessä tilastoruudussa pari ruumista näkyi, eli jotain taisin kädettää. Noh, sattuuhan näitä.

Ymmärsin, että pelisarja olisi "lepäämässä" tällä hetkellä, joten hengitystä ei kannattane pidätellä kolmatta osaa odotellessa. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan, jos joltain on jäänyt pelisarja kokematta.

 

[patteli]

Dishonored 2 (PC - Gamepass)

Tykkäsin ensimmäisestä Dishonoredista todella paljon ja jostain syystä tämä toinen jäi itseltä pelaamatta tyystin. Gamepassin kautta sitten loikkasin tämän kimppuun ja pakko myöntää, että tykkäsin todella paljon jälleen kerran. Pidän todella paljon pelimaailmasta ja varsinkin muutamassa ensimmäisessä kentässä oli todella mielenkiintoista löytää uusia tutkittavia rakennuksia ja paikkoja rajallisten kykyjen puitteissa. Loppua kohten oppi suoraan nopeasti lukemaan, mistä kannattaa etsiä ja millaisiin rakennuksiin pääsee sisälle, mikä osaltaan vähän latisti jälkimmäisiä kenttiä. Pelin draivi laski muutenkin loppua kohden ja sitä myöten vähän lässähti.

Nätti peli ja todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka hätäinen pelaaja missaa aivan tyystin. Musiikista ei sen enempiä, mutta äänimaailma ja hahmojen keskustelujen kuuntelu oli toteutettu mainistoi ja auttoivat todella paljon hiiviskelyssä. Pelityylini näissä on hiiviskelevä ja tavoitteena olikin läpäistä peli tehden mahdollisimman vähän ruumiita. Mielestäni en yhtään tappanut, mutta tehtävänjälkeisessä tilastoruudussa pari ruumista näkyi, eli jotain taisin kädettää. Noh, sattuuhan näitä.

Ymmärsin, että pelisarja olisi "lepäämässä" tällä hetkellä, joten hengitystä ei kannattane pidätellä kolmatta osaa odotellessa. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan, jos joltain on jäänyt pelisarja kokematta.

"Kolmas", tai oikeastaan 2.5 osa on Death of the Outsider. Sekin iham hyvä.

Suosittelen pelaamaan uudelleen esim easyllä kaikki tappaen eri hahmolla vielä perään. Täysin eri peli ja aivan uskomattoman hauskaa pyyhkiä kaikki se hiippailusta ja rauhallisuudesta kertynyt hikoilu pois raiskaamalla kaikki. Teleporttia viereen ja miekka naamasta sisään... aijaij 5/5

 

[perato]

"Kolmas", tai oikeastaan 2.5 osa on Death of the Outsider. Sekin iham hyvä.

Suosittelen pelaamaan uudelleen esim easyllä kaikki tappaen eri hahmolla vielä perään. Täysin eri peli ja aivan uskomattoman hauskaa pyyhkiä kaikki se hiippailusta ja rauhallisuudesta kertynyt hikoilu pois raiskaamalla kaikki. Teleporttia viereen ja miekka naamasta sisään... aijaij 5/5

Pakko jossain määrin kompata tätä, että ykkösestä en tykännyt pelattuani sen ensin hiippailemalla ja tainnuttamalla. Sit annoin uuden tsänssin myöhemmin murhaajana ja olihan se paljon hauskempaa. Kakkosessa lähdin kuitenkin hiippailemaan ja se oli kuitenkin nautittava niinkin. Tykkäsin kyl ite kakkosessa just kenttäsuunnittelusta, se muuttuva talo ja sit se ajassa takaisin paluu olivat mielenkiintoisia kokemuksia. Molemmat mennyt "puhtain käsin", seuraavaksi edessä DotO samoin menetelmin.

 

[xarot]

Noissa Dishonoredeissa vähän sitä vikaa, että peli epäsuorasti moittii pelaajaa jos lähtee tappojen tielle. Vaikka arsenaalia ja kepposia on takataskut pullollaan.

 

[patteli]

Noissa Dishonoredeissa vähän sitä vikaa, että peli epäsuorasti moittii pelaajaa jos lähtee tappojen tielle. Vaikka arsenaalia ja kepposia on takataskut pullollaan.

Niin koska tarkoitushan nämä on hiippailla, tuo massacre-meininki on kyllä väärä kokemus jos se on ainoa tapa miten nuo pelaa, mutta lisänä pelin läpäisyn jälkeen superhauskaa mättöä.

 

[dekkegitru]

Paljon kehuja saanut Kenshi.

Takana on vasta noin 10 tuntia, joten aika heppoisin kokemuksin tulee mielipiteen naputeltua.

Hyvinä puolina voisin mainita pelin tunnelman ja jotkin pelimekaniikat, jotka tekevät pelistä mielenkiintoisen; taistelun tiimellyksessä voi menettää esim. jalan, joka vaikuttaa suuresti kaikeen toimintaan.

Yksi suurista ongelmista on tekoäly ja pelimaailman staattisuus. NPC-hahmot tuntuvat liikkuvan satunnaisesti ilman päämäärää, ne eivät noudata minkäänlaista päivittäistä rutiinia, liikkuessaan törmäilevät pitkin seiniä, jne. Eli hyvin tyypillistä pelimaailmoissa tapahtuvaa toimintaa. Olisin toivonut jälleen kerran, että NPC-hahmoilla olisi ollut tarkoitus ja olleet osana muuttuvaa pelimaailmaa, nyt näin ei kuitenkaan ole.

 

[itarumaa]

Star Wars Battlefront II. Oli hauskaa pelata tuo yksinpelikampanja läpi ja sen lisäosa myös, helpoimmalla tasolla pelasin ja lentelyä lukuunottamatta oli aika helppoa pelata ja myös oikein hauskaa. Muuten peli ei jaksa innostaa, kun on jotain crateja ja onlinea, joka ei kiinnosta minua ainakaan tämän pelin tiimoilta yhtään. Mutta kampanja oli oikein hyvä ja hienosti tehty, plus pelinä hinta-laatu suhde oli hyvä.

 

[arcane]

Blazing Beaks (PC)

Meni jo toistamiseen läpi. Roguelike, niin peli jatkuu vielä loppuvastuksen jälkeenkin. Ensimmäisellä kerralla pelasin läpi lopputekstit nähdäkseni, toisella kerralla uusintakierros ja katsoi kuinka pitkälle pääsee...

Samantapaista twin-stick räiskintää kuin Nuclear Throne, Binding of Isaac ja Enter the Gungeon. Yhden ruudun kokoiset tasot, jotka tyhjennetään vihollisista ja jatketaan seuraavaan. Välillä käydään kaupassa, josta ostetaan parempi ase ja vaihdetaan roinat paremmaksi - kaksinpelissä voi myös partnerin elvyttää. Tämän pelin oma asia on artifaktit, jotka antavat negatiivisia efektejä. Vie rahat, pelikentälle jätetyt sydämet räjähtävät, vihollisista tulee parempia, itse menettää ammuskelukyvyn jos ottaa osumaa, jne. Näitä kun keräilee, ja toimittaa kaupassa olevalle korpille, saa vastalahjaksi passiivisia bonuksia antavia asioita. Mitä enemmän negatiivista roinaa kerää, sen enemmän saa bonuksia jatkoa varten.

Keksin monta asiaa, millä tästä saisi paremman tai miten peliä pitäisi laajentaa. Ensinnäkin tasapainotus on vähän kehno. Toisen alueen bossi on ärsyttävän vaikea verrattuna myöhempiin. Kolmannen alueen kohdalla taas saa valita, ottaako vaihtoehto Red forest tai Dry Lakes. Dry Lakes on huomattavasti helpompi, joten sen valitsee aina. Palkintoja kaiken kuonan rahtaamisesta kauppaan taas ei voi valita, vaan se tulee satunnaisesti. Mielestäni tässä pitäisi olla enemmän valinnanvaraa, tai siihen pitäisi voida vaikuttaa. Lisäksi palkinnot ovat pääosin melko yksinkertaisia (lisää hp, nopeampi hahmo, lisää damagea), vaikka voisi tarjota paljon jännempiäkin efektejä. Ja peliähän on melko vähän, vain 5 aluetta ja jokaisessa aina sama loppupomo.

Tästä huolimatta meni 15h tämän parissa ja varmaan vielä pelailen yrittäen loppuja haasteita. Minusta tämä on jotenkin mukava "vielä kerran" -peli, ja menee maininnoista Nuclear Thronen jälkeen toiseksi. Räiskintä tuntuu hyvältä, musiikki toimii, push your luck -mekaniikka toimii. Kaikin puolin hyvä peli, ainakin vitosella alennuksista. Mutta ottaisin hyvin mieluusti lisäsisältöä. Tai jos pelin lähdekoodi olisi laajennettavissa, niin tässä olisi juuri sellainen aihio, jota olisin hyvin kiinnostunut modaamaan... tällä hetkellä ainoa modituki on oman hahmon luominen, mutta sen säätövarat ovat melko pienet grafiikoita ja ääntä lukuunottamatta.

 

[Hesemonni]

Carrion (PC - Gamepass)



Huomasin odottavani tätä lonkeroilua yllättävänkin paljon ja Gamepassin kauttahan tämäkin tuli sitten pelattua. Aikaa läpipeluuseen meni ehkä n. 6h, mutta aika verkkaisesti hiimailin. Peli alkaa toistamaan itseään aika voimakkaasti lopussa ja itseäni jurppi kovastikin pelin sisäisen kartan puute. Jos olisivat saaneet ympättyä vähän tarinantynkääkin, niin olisi ollut mahtavata, mutta menee tämä näinkin.

7/10 ja ei harmita yhtään.

 

[Mietaa]

Man of Medan
Until Dawnin, Heavy Rainin ja Detroitin fanina päätin tätä kokeilla ja kertaheitolla vierähti 3,5h. "Jumpscaret" olivat ehkä hieman tiuhassa. Jos kauhu kiinnostaa ja aiemmin mainitut pelit, niin tämä ei ainakaan vielä tuottanut pettymystä. Suosittelen käyttämään kuulokkeita.

 

[aohman]

Horizon: Zero Dawn (PC)


Kyseistä peliä olen halunnut kokeilla jo sen PS4 julkaisusta lähtien, mutta en raaski ostaa konsolia/konsoleita vain muutaman titlen tähden. Kumminkin tämän pelin PC julkaisusta sain tietää kun ostin itselleni Ryzenin prossun Jimm'sistä, jonka mukana tuli latauskoodi pelille osana AMD Ryzen Game Bundle -kampanjaa. Heti kun pelin PC-versio oli ulkona niin ei muuta kuin tuote lataukseen ja pelailemaan.

Peliä ei ole itselläni vyön alla kuin vaivaiset 11h mutta pakko todeta että kyseessä on todella hyvä title. Itse tykkään pelin sijoittumisesta jälki-apokalyptiseen maailmaan 31 vuosisadella, jossa ihmiset ovat palanneet elämään eri heimoissa metsästäen jousilla ja nuolilla "koneita" yms. elukoita, sekä heillä on rajallinen tieto "vanhan maailman teknologiasta ja ihmisistä". Myös pelattavuus on mielestäni tässä pelissä hyvä ainakin käyttämällä ohjainta, itse en ole testannut tätä hiiri+näppäimistö yhdistelmällä. Peli on myös graafikoiltaan hyvää silmäruokaa ainakin ultra-asetuksilla.

 

[Jill Valentine]

Alottelin Resident Evil Revelationsin ja tämä vaikuttais varsin hyvältä, modernien Ressojen ohjattavuus mutta tätä kuitenkin voi pitää survival horror pelinä. Grafiikkakaan ei ole hullumpaa vaikka jo suht vanha peli.

 

[perato]

Divinity 2: Original Sin (Definitive edition)

Ykkönen jäi aikanaan vajaaseen kahteen tuntiin ja lähti refundiin. Tätä tullut paukutettua jo vajaa 100 tuntia ja vielä joku 10h ehkä jälellä. Kyllähän tämä innosti paljon enemmän kuin vaikka Pillars of Eternity, mutta toisaalta ehkä jo jostain 30h kohdalta olen vaan miettinyt BG2 uudelleen aloitusta. Tämä peli on pelimekaanisesti aivan hemmetin hauska ja jopa kannustaa kokeilemaan kaikennäköistä. Toisaalta kun geari on aivan satunnaista ei niitä buildeja sitten kuitenkaan noin vaan vaihdeta ihan muuhun kun merkittävä osa dmgesta tulee itemeistä. Taisteluita välillä hioo paremman lopputuloksen toivossa vaikka sillä ei merkittävää vaikutusta oliskaan. Kuitenkin jonkinlainen "taisteluväsymys" tässä iskenyt 50-60h jälkeen, joka toisaalta kohdistuu nimenomaan keskusteluihin ja sinne tänne haahuiluun. Enemmänkin odottelee aina, että no alkais nyt seuraava taistelu eikä todellakaan tule pelattua sillä pasifistityylillä millä yleensä ropeja pelaa. Enemmän sitä haastaa riitaa ihan vaan päästäkseen tappelemaan.

Pieniä valituksen aiheita tässä kuitenkin on noussut, mitkä osaltaan vaikuttaa siihen kuitenkaan nouse edes sinne top 20 pelien listalle eikä edes vuoden 2018 parhaaksi. Suurin ongelma on juurikin tuo, että tämä on itselle enemmän XCOM kuin Baldur's Gate, mutta silti tuota tarinaa joutuu pläräilemään eteenpäin, ettei jatkuvasti ole wikissä kiinni selvittääkseen ihan vain miten asiat etenee. Tarina ei ole oikeastaan ollenkaan iskenyt, ihan muutama speksi kokonaisuudesta on ollut mielenkiintoinen, mutta muuten jotenkin haukottelua aiheuttavaa fantsuilua. Voidwokenit on kyl ollut kaiken kaikkiaan niin geneerinen vastustaja kuin vain voi olla, jee ötököitä.

Kenttäsuunnittelu tässä on omasta mielestä vähän onnetonta. Esim. kakkos actissa on hirveesti erilaisia ympäristöjä ympätty pikkusaarelle WoW tyyliin, että ylität joen ja yhtäkkiä sataa vettä ja on laavaa tms. joka paikassa. Koska varsinkin alkuvaiheessa taistelut on vähän hakemista, että mistä löytyy vihollinen jonka voin päihittää, tulee sit paljon sellaista vaeltelua eikä niinkään sellaista seikkailun tuntua. Pelimekaanisesti koin tuon pyöriteltävän kartan myös vähän hankalaksi lopulta, koska suuntavaisto oli koko ajan hukassa ja olin oikeasti pihalla, että missä jokin asia oli missä vasta kävin. Toinen pelimekaanisesti ärsyttävä asia oli tuon ryhmän hallinta. Yksittäistä äijää ei voi valita kuin irrottamalla sen ryhmästä ja silloin se irtoaa myös muodostelmasta. Muodostelmat taas löytyy Menun takaa, joten pelissä saisi jatkuvasti olla käymässä menussa muokkaamassa ryhmän asetelmaa sen sijaan, että voisi laittaa jonkin defaultasetuksen mihin ne aina menisi. Myös lopussa tuo actionbarin hallinta käy välillä ihan työstä kun skillejä vaihtelee taistelusta toiseen.

Pieniä toimintaongelmia tässä välillä on ollut, muutama kaatuilu, bugaava questi(lataamalla mennyt ohi) sekä aivan onneton quest log, jonka takia wikiä on selattu aika ahkerastikkin.

 

[Puurokulho]

RAGE 2

Tuli joulun alla hommattua Rage 2 Steamin joulualesta ja pelailin sen tuossa viikko sitten loppuun. Peli sai julkasun alla hieman vaihtelevia arvosteluja ja ehkä tuo itelläkin enemmän tippuu sarjaan "ihan jees". Ei huono mutta taistelumekaniikoita lukuunottamatta ei jättäny sen erikoisempaa jälkimakua.
Open world pelinä "ihan jees", kartta oli sopivan kokonen mutta toisaalta tekemistä kuitenkin löyty. Tän kanssa ei tullu ihan samanlaista ähkyä kuin esim. Far Cry'n kanssa, jossa kartta on aivan jäätävän iso ja kohteita kartalle on tungettu ehkä liiankin kanssa. Mutta toisin kun esim. Far Cryn kanssa, tästä ei varsinaisesti löydy ns sidequesteja oikeestaan ollenkaan, ellei sitten vihujen täyttämien alueiden tyhjennystä sellaseks voida laskee.
Tarina oli tasoo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei todellakaan mitään Fallout: New Vegas-tason tarinankerrontaa mut ajo asiansa siinä mielessä, että anto pelaajalle tekosyyn siirtyä paikasta toiseen lahtaan vihollisia. Olkoonkin että tuota kyllä tuli tehtyä ihan muutenkin.
Mutta sitten se missä tää peli suoraan sanottuna loistaa, on taistelumekaniikat. Ammuskelu toimii aivan jäätävän hyvin ja eri taidot mitä pelin aikana saa käyttöönsä toimii erittäin vihujen teurastuksessa. Huolimatta siitä että vihujen lahtaaminen eittämättä olikin varsin hauskaa touhua, ei peli kokonaisuudessaan oikeen jaksanu kantaa loppuun asti. Tämänkaltasia mekaniikoita käyttäsin erittäin mielelläni kokonaisuudessaan paremmassa pelissä, ei tääkään varsinaisesti huono ollu mut ei todellakaan mikään mestariteoskaan.

 

[KoneenKokoaja]

The Outer Worlds on Steam

The Outer Worlds is an award-winning single-player RPG from Obsidian Entertainment and Private Division. As you explore a space colony, the character you decide to become will determine how this player-driven story unfolds. In the colony's corporate equation, you are the unplanned variable.

store.steampowered.com

Elikkä tämä Obsidianin tekemä avaruus roolipeli The Outer World tuli tahkottua läpi. Peli on avoimen maailman roolipeli, jossa voi suhteellisen vapaasti alkua ja loppua lukuun ottamatta mennä minne haluaa ja suorittaa questeja siinä järjestyksessä kuin haluaa. Hamon voi vapaasti kehittää sellaiseksi kuin haluaa ja myös re-spec onnistuu. Pelin voi tallentaa milloin haluaa, joten pelaamista on helppo pelata juuri sellaisissa pätkissä kuin itse haluaa ainoastaan dialogien aikana ei voi tallentaa. Quest markerit ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta helppoja seurata joten pelaamista on helppo jatkaa vaikka olisi viikkojen tauko edellisestä pelisessiosta. Joten tämä peli sopii sellaisellekin kenellä on paljon muutakin elämässä tai pelailu on pätkittäistä silloin tällöin tapahtuvaa.

The Outer World voisi verrata Falloutteihin tai muihin avoimen maailman roolipeleihin. Pelissä on paljon huumoria, ääninäyttely erittäin hyvää ja hahmot, sekä tarina kirjoitettu mielenkiintoisiksi. Tarinassa joutuu monessa kohtaa oikeasti miettimään kuka hahmoista kusettaa ja kuka ei, koska monessa kohtaa ei ole täysin selvää milloin ollaan hyvällä ja milloin pahalla puolella, joka ainakin itselleni teki tarinan mielenkiintoiseksi. Heikoin kohta on ehkä taistelu alkaa tietyn pisteen jälkeen toistaa itseään, mutta tämän kestää koska tämä peli ei ole mielettömän pitkä itselläni meni pelin läpäisyyn noin 40 tuntia ja tutkin kaikki paikat suurinpiirtein kaikkialta, tein kaikki questit. Kuulemma tämän pelin juoksee läpi yhdessä illassa jos tekee vain pääquestin ja siihen vaadittavat questit. Itse halusin nauttia pelistä pitempään joten tein kaiken sisällön. Kun peli loppui itselleni jäi pelistä positiivinen mukava olo tylsähköstä taistelusta huolimatta. The Outer World loppu oli myös mielestäni todella hyvä ja jättää häpeään esim. Mass Effect 3 sekavan lopun. En laita tänne mitään spoilereita kuitenkaan, joten en avaa tätä enempää, jokainen joka on pelannut molemmat läpi, ymmärtää kyllä mitä tarkoitan.

Jos tälle pelille pitäisi antaa arvosana 1-5 antaisin 4. Eli hyvä peli jos taistelu olisi mielenkiintoisempi antaisin vitosen.

 

[TSIGA]

CryoFall - PC

Joku sanoi, että peli on kuin RUST kohtaisi RimWorldin 2D-maailmassa, eikä hän nyt ihan väärässä ollut. Peli on 2D survival crafting -peli, joka alkaa RUSTimaisissa ympäristöissä, mutta aika äkkiä "muuttuu" todella hi-tech alueeksi, saat mm. hoverboardin jolla liikkua, jäätäviä varusteita ja ties minkälaista pyssyä. Mutta mikään noista ei tapahdu nopeasti, ja monella into kaatuukin koska peli on aika grindiä. Esimerkiksi jos kasvatat pelloilla jotakin, se ei tietääkseni kasva, ellet ole pelissä. Ja vaikka oletkin pelaamassa, kestää kasvaminen 2-3 tuntia. Ja vastaavasti johonkin X juttuun saatat joutua juosta/kulkea ympäri mappia ja silti voi kestää monta IRL-päivää edetä. Mutta, tämä palkitaan - lopulta. Kun taas olet offline, keräät "lepoaikaa" ja jos olet esim. 24h pelaamatta, sinulla on rutkasti plussaa esim. XP-saannissa jonkun aikaa. Eli, näkisin itse, että tätä on fiksuin pelata isoissa ryppäissä, ja sitten pitää aina X määrä (esim. 24h) taukoa.

 

[Raxama]

Deus Ex Human Revolution Director's Cut (PC)

Tulipahan laitettua vuoden 2011 Deus Exin "reboot" uudelle kierrokselle yli 7v jälkeen. Pääasiassa vaan sen takia, että pääsee kokemaan todella laadukkaan cyberpunk-teemasen tekeleen, ennenkuin se loppuvuodesta ilmestyvä toinen peli ilmestyy ja aiheuttaa väistämättä pettymyksen pelimekaniikkoihin liittyen (disclaimer: ennakkovaraus edelleen sisässä ja maksettuna)

Juonellisesti peli on aika perinteistä salaliittoteoriahömppää, mutta kuitenkin hyvin nautittavaa sellaista. Täytyy kyllä myöntää, että omalla kohdalla se päätarina ei tässä pelissä oo oikeastaan missään vaiheessa ollut se pääruoka, vaan itse pelaaminen. Valtavirrasta poiketen HR tekee sivutehtävät ja avoimen maailman oikein. Sivutehtävät ovat käytännössä omia pieniä tarinoita oikeasti merkityksellisellä tekemisellä, sen sijasta et ne olis jotain jäätävää fetchquestia paikasta toiseen. Avoin maailma on pieni, mutta jos pitäisi valita suuren ja pienen väliltä, joka ikinen kerta valitsisin sen pienen. Pienempään karttaan saadaan mahdutettua huomattavasti enemmän yksityiskohtia sekä tutkittavaa, kun jäätävän kokoiseen autiomaahan verrattavissa olevaan karttaan. Ja tää on oikeastaan HR:n yks vahvuuksista, pelin ei tarvitse erikseen ohjastaa pelaajaa tutkimaan aluetta, sillä sen tekee ihan mielellään ihan ilmankin. Tutkimisesta palkitaan XP:llä, sekä 99% ajasta jokaisesta huoneesta tai viemäristä löytyy jotain hyödyllistä. Sivutehtävät toki myös pelaa tän pienemmän alueen kanssa yhteen, sillä sivutehtävissä mennään alueille missä ei päätarinan osalta tarvitsisi vierailla ollenkaan.

Kenttäsuunnittelu on muutenkin sitä parasta A-luokkaa, sillä moniin alueisiin on useampi reitti. Voit toki aseet laulaen mennä etuovesta sisään ja pistää kaikki lihoiksi, mutta tän tyylisissä peleissä mulle ainakin tulee tolla tyylillä pelatessa sellanen fiilis etten saa kokemuksesta kaikkea irti ja useampi siisti yksityiskohta jää väistämättä näkemättä. Sen lisäksi itse objektiivienkin suorittamiseen on usein pari vaihtoehtoa. Esimerkkinä vaikkapa alkupelin puoliskolla oleva poliisiasema. Tiskillä tuttu jantteri töissä, joka on kuitenkin katkera menneistä tapahtumista. Poliisiasemalle pitäisi kuitenkin päästä, sillä kellarissa olevalle ruumishuoneelle on asiaa. Keskustelemalla voit yrittää suostutella kaverin päästämään läpi, mutta jos epäonnistut taivuttelemisessa, on oikeastaan ainoana vaihtoehtona hiippailla asemalle vaihtoehtoista reittiä (joita tässäkin tapauksessa omien laskujen mukaan on ainakin 3). Kirsikkana kakun päälle, lähestymistavasta riippuen tälläkin voi olla seurauksia myöhemmin pelin aikana. Ihan käsittämättömän siistiä että valinnoilla on pitkäaikaisempia seurauksia kun pelkästään se hetki.

Pelistä löytyy toki myös muutama kevyt RPG-elementti, pääasiassa inventoryn ja skill pointien muodossa. Aiemmin mainitulla XP:llä tienataan Praxis Kittejä, joilla voi avata uusia kykyjä. Praxiseja saa myös ostettua rajallisen määrän, sekä löydettyä ripoteltuna pitkin peliä. Nää ei kovinkaan usein tosin oo ihan suoraan reitin varrella, vaan vaatii just sitä nouhoomista. Skillejä voi sitten valita omaan pelityyliin sopivalla tavalla. Jotkut tekee ampumisesta helpompaa ja nostaa damagen määrää mitä voit ottaa ennen kuoleman korjaamista, kun taas jotkut helpottaa hakkeroimista tai hiippailua. Muutamat vaihtoehtoiset reitit vaatii sen, että on investoinut oikeisiin skilleihin, mutta oman kokemuksien mukaan on muutenkin suht järjetöntä olla investoimatta hakkerointiin. Peli kuitenkin tarjoaa vaihtoehtoja useempaankin pelityyliin, ja vaikka itse oonkin sitä mieltä ettei näitä pumpumeina pelata, niin ei sekään toki kiellettyä ole. Peli tosin rankasee siitä, sillä tietääkseni XP:tä saa huomattavasti vähemmän tappamalla kuin non-lethalina.

Valitettavasti tää ei kuitenkaan ihan niin jumalteos ole mitä alkupuoliskolla vaikuttaa. Detroitin ja Hengshan jälkeen peli ainakin itellä jokasen pelikerran aikana on tuntunut lässähtävän hieman kasaan, sillä ton jälkeen sivutehtävien määrä harvenee ja päätarinan ulkopuolella uusissa paikoissa ei enään käydä. Detroitissa ja Hengshassa pyörähdetään toki toistamiseenkin, mutta peli ois varmasti hyötynyt siitä kolmannesta isosta alueesta aika paljonkin, vaikka oltaiskin vaan uudelleenvisiiteillä tarjolla olevat sivutehtävät siirretty sinne ja osa päätarinan tehtävistä. Sinänsä kyse ei ole toistosta ja sinänsä taas on. Sivutehtävät ja päätehtävät pysyy viihdyttävinä ihan loppumetreille saakka, mutta jo kertaalleen nouhotut paikat ei kauheasti enää kannusta tutkimaan uusiksi. Lisäksi lopun putkijuoksumeininki tuntuu laskevan kokonaisuutta entisestään.

Kuitenkin kokonaisuutta miettiessä, Human Revolution sijoittuu jollekkin sijalle omassa top 10 listassa. Vaikka aiemmin mainitut puutteet ehkä vähän vesittääkin kokemuksen jälkipuoliskoa, niin kyse ei kuitenkaan niin suurista vioista ole että peliä ei huvittais pelata loppuun ollenkaan. Varsinkin kun eka puolisko on omissa kirjoissa yks parhaimmista pelikokemuksista ikinä. Deus Ex kuitenkin edustaa itelle rakasta pelityyppiä, eikä tän tyyppisistä peleistä oikeastaan koskaan oo ollu ylitarjontaa. Harvoin kuitenkin tähän malliin pääsee herkuttelemaan kun pelissä on pelattavuus, tarina, hahmot, maailma, tunnelma sekä musiikit (varsinkin ambientit) näinkin kohdallaan. Jos ei ole tullut vielä pelattua, niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.

PS. Se kultainen värifiltteri kuuluu tähän peliin. Jostain käsittämättömästä syystä se on tästä Director's Cut-versiosta poistettu, mutta sen saa onneksi takaisin asentamalla tämän modin.

 

[WanhaPatu]

Gunfire Reborn (early access)

Oli tarvetta uudelle co-op -pelille ja tämä tuli sattumalta eteen Steamissa. Yhdeksän euroa? Ei muuta kuin peli ostoskoriin ja kokeilemaan. Aluksi graafinen tyyli ja kontrollitkin hieman ihmetyttivät, mutta peliin pääsi nopeasti sisään ja 2-3 pelaajan kesken hupia riitti. En ole koskaan pelannut tämän genren (mitä genreä tämä edes on?) pelejä, enkä todellakaan ole mikään grindaajatyyppi, mutta jostain syystä tähän jäin koukkuun. 37 pelituntia kahdessa viikossa on itselleni melkoinen määrä. Peli on joka pelikerralla erilainen, kun aseet ja hahmon kyvyt vaihtelevat sekä omien valintojen että satunnaisuuden perusteella.

Eilen tullut pätsi toi peliin 3. pelattavan hahmon, uusia aseita ja uuden vaikeustason, joten tahkottavaa tässä varmaan vielä riittää. Suosittelen.

Miksei tästä pelistä ole täällä vielä threadia?!

 

[KoneenKokoaja]

Deus Ex Human Revolution Director's Cut (PC)

Jep taitaa tämä olla uusi Deus Ex peli mihin ei viitsi koskea enää sen jälkeen kun Cyberpunk 2077 tulee. Jotenkin vain sellainen kutina, että CP 2077 mekaniikat, hahmonkehitys vapaampaa graffat paremmat ja CP 2077 autenttisempi alkuperäiselle cyberpunkille kuin Deus Ex . Noiden jälkeen voi tulla kutina kun tottuu CP 2077 ei enää halua pelata Deus Ex peliä. Vähän sama ilmiö tulee tuon Divinity Original Sin 1 kanssa sitä ei enää voi pelata jos on mennyt ensin pelaamaan Divinity Original Sin 2 läpi. Se ykkönen pitää pelata ensin, jotta ei pääse ensin tottumaan parempaan. Muuten koko pelikokemus on vittuuntumista kaikkeen mikä on siinä DoS 1 tehty kakkosta huonommin.

 

[Raxama]

Jep taitaa tämä olla uusi Deus Ex peli mihin ei viitsi koskea enää sen jälkeen kun Cyberpunk 2077 tulee. Jotenkin vain sellainen kutina, että CP 2077 mekaniikat, hahmonkehitys vapaampaa graffat paremmat ja CP 2077 autenttisempi alkuperäiselle cyberpunkille kuin Deus Ex . Noiden jälkeen voi tulla kutina kun tottuu CP 2077 ei enää halua pelata Deus Ex peliä. Vähän sama ilmiö tulee tuon Divinity Original Sin 1 kanssa sitä ei enää voi pelata jos on mennyt ensin pelaamaan Divinity Original Sin 2 läpi. Se ykkönen pitää pelata ensin, jotta ei pääse ensin tottumaan parempaan. Muuten koko pelikokemus on vittuuntumista kaikkeen mikä on siinä DoS 1 tehty kakkosta huonommin.

Ehhhh... Kaikki materiaali mitä CP2077 on tullu nähtyä tähän mennessä on vaan laskenut odotuksia, sillä lopullinen peli ei kyllä näytä yhtään siltä, millaisen kuvan se 2013 teaseri aikoinaan anto. Trailerit on lähestulkoon poikkeuksetta perustunut räiskintään tai ihan saatanan torsoon ja typerän näköiseen "höhö oon kovis ja vittuilen kaikille"-dialogiin. Omissa unelmissa CP2077 olis ollut immersive sim RPG-elementeillä, CDPR:n kirjoituksella kyyditettynä. Siinä ois itelle ollu se täydellinen lopputulos tolle pelille, ja mitä noihin pelimekaniikkoihin tulee, niin jos CP2077 on tosiaan yhtä tönkön näköistä Borderlands-tyylin räiskintää ja kankeeta autolla ajelua, niin Human Revolution menee pelattavuudessa edelle ihan minä päivänä tahansa.

Eihän tuosta toki ole missään vaiheessa tehty kummosempia lupauksia ite pelimekaniikoista, mutta tällä hetkellä se vaan näyttää trailereiden ja gameplaypätkien perusteella siltä, että CP2077 on ottanut suunnan mitä en sille oikeastaan olisi toivonut. Toivottavasti pelistä kuitenkin löytyy vaihtoehtoisia pelitapoja, ja varmastikkin itse lopputuote on vähintään keskivertoa parempi, oli se pelattavuuden suunta sitten mikä tahansa. Toistaiseksi kuitenkin näyttää siltä, ettei Deus Exiä ja Cyberpunkia voi verrata toisiinsa kun vain korkeintaan teeman puolesta, sillä aiemmin mainitut trailerit ja gameplayt ei ole antanut ymmärtää että näiden kahden välillä olisi pelattavuudessa juurikaan yhteistä.

 

[patteli]

Deus Ex HR on stealth action game ja cp2077 on rpg joten ei niitä tietenkään voi verrata toisiinsa kun aivan eri genren pelit kyseessä.

 

[patteli]

Burnout Dominator (PS2)

Takedown eli Burnout 3 on jumalpeli, ja Revenge (viides osa) ei tuntunut sen jälkeen enää kivalta joten Dominatorin(kuudes osa) suhteen odotukset oli luokkaa "käydään kokeilemassa ja jatketaan elämää eteenpäin".

No, tässä monta tuntia myöhemmin edelleen ajelen ja tää on ikää kuin Burnout 3.5. Paljon lähempänä Takdownia eli sitä, mistä Burnoutissa tykkään kuin esim Revenge, joka sekin hyvä on mutta ei kuulu samaan sarjaan näiden kahden kanssa koska pelin romurallimaisempi ote tekee siitä luonteeltssn erilaisen. Älkää ymmärtäkö väärin, se on myös hyvä ja hauska peli, ainoastaan eri tavalla kuin rakkain kolmoseni, johon tulen aina vertaamaan muita autopelejä.

Peli näyttää todella hyvältä, pyörii hyvin, selkemäpi world tour, jykevämmät joskin silti vähintään yhtä hauskat fysiikat ja aivan mahtava soundtrack mm.. Alice In Chains ja Jane's Addiction kantanee nämä eväät seuraavat 10-15 nautinnollista tuntia kohti lopputekstejä.

Takedown ajeltu läpi, revenge ajeltu läpi ja dominator menossa kovaa vauhtia, joten mitä teen elämälläni kun nämä on ajeltu? Muut burnikset ei ole saman arvoisia, vaikka Legends(viides) mekaanisesti onkin erinomainen niin se ei vaan toimi taskukoossa jostain syystä. Vaatii kunnon ohjaimen pelaamiseen.

Dominator on Burnout 3 fanille ihan 5/5. Kolmosen perintönä täydellisen responsiivinen pelattavuus ja vauhdikkaampi ote kisailuun. Suosittelen jos on jäänyt väliin.