Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Ni No Kuni 2: Revenant Kingdom PS4 Pro

Vihdoin läpi, meni 60h ja minuutit päälle, tein aika paljon sivuhommia ja kuningaskuntaa rakentelin ja pyörittelin melko reilusti. Vaikka pidin joka hetkestä tämän pelin parissa, kyllä 60h on liian paljon yhteen peliin, aivan liian paljon. Tämmöseen isoon peliin maksimimitta olis jotain 30-40h niin pysyis vielä paketti kasassa ja kiinnostus korkeana, jokseenkin. Ensimmäiset 37h tuli pelattua 3-4 päivään, sen jälkeen menikin se 2kk saada tämä peli läpi.

Pros
+Grafiikat
+Pelattavuus/Pelimekaniikat
+Dungeonit/Tutkiskelu
+Monipuolisuus (kuningaskunnan rakentelu, seikkailu, taistelu, strategiaosuudet)
+Musiikit, ehkä paras soundtrack sitten Final Fantasy 9:n
+Maailma
+Kivoja ja erilaisia hahmoja paljon
+Mukavasti erilaisia taitoja opittavaksi ja kehitettäväksi
+Paljon loottia erilaisilla ominaisuuksilla
+-Mukavaa tekemistä paljon juonen ulkopuolellakin, mutta se syö sitten pääpelaamiselta aikaa

Cons
-Ääninäyttelyn vajavaisuus ja toistuvat onlinerit "May I be so bold..." sekä "Excuse me..." :btooth:
-Juoni aika perusmeh, ei missään vaiheessa ollut mitään huikeaa. Todellista peruskauraa JRPG-miehelle.

*Erikoismaininta klassisesta JRPG maailmankarttailusta, mikä alkaa jalan, siirtyy jossain vaiheessa veneelle että maailma laajenee ja sitten jossain vaiheessa ilmalaiva käytettävissä. Huippua, tosin ykkösen Tengri äärettömästi siistimpi lento"alus" ku tämän pelin Zippelin :comp:


9/10 - ja arvosana siksi noinkin korkea, koska tämä oli karkeasti sanoen peli suoraan minun videopeliunelmista tehty suoraan minulle. Jos tarina/juoni olisi ollut jotain esim. FF7 tasoa niin olisi ollut täyden kympin peli. Ääninäyttelyn vajavaisuus ei sinänsä haittaa, saahan Zeldakin 100/100 pisteitä vaikka niissä ei puhuta mitään :joy:

Tähän on ilmeisesti jotain lisäriäkin tulossa, joten jään odottelemaan mitä sieltä paljastuu, onko rahan arvosta tuotetta se.
 
Need for Speed: Paybackia olen pelaillut arviolta parikymmentä tuntia. Peli on sitä samaa, mitä nämä avoimen maailman Need for Speedit ovat aina olleet eli takuuvarmaa EA -tuotantoa, joka toimii kyllä kohtuullisesti, jos autopeleistä vähän tykkää. Tällaista virkamiesmäistä touhua, joka ei loista millään osa-alueella, muttaa hoitaa hommansa keskinkertaisesti ja kokonaisuutena jää yleensä pelisessiosta positiivinen fiilis.

Pelissä ajetaan Las Vegas -tyyppisessä paikassa ja sitä ympäröivällä aavikolla ja tästä on kyllä saatu hyvin irti erilaisia maisemia, peli on varsin näyttävä ainakin ps4 prolla pelatessa. Peli on kohtuullisen haastava normaalivaikeustasollakin välillä, jos ei viritä autoa paremmaksi mitä kanssakilpailijoilla, mikä on mielestäni hyvä asia. Pelissä on jonkinlainen juonikin ja minusta ihan hauskaa läppää heittävät pelihahmot.

Asia, joka hieman häiritsee on, että välillä välianimaatioissa on hyvin todennäköistä, että niissä kuolee ihmisiä autojen lennellessä ja räjähdellessä, helikopterikin välillä putoaa maahan ja on vaikea kuvitella, että kukaan ei tällaisissa tilanteissa kuolisi tai vähintäänkin loukkaantuisi vakavasti. Kuitenkin pelihahmot eivät tällaisesta tunnu välittävän, vaan jatkavat rentoa läpänheittoa ilman mitään huolta, että miten kävi. Olisin toivonut, että pelissä olisi näytetty tällaisten törmäysten jälkeen, että autonromusta tai räjähtäneestä helikopterista kömpisi ulos kaikki ajoneuvossa olleet matkustajat, niin voisi vähän paremmalla omallatunnolla tätä pelata. Että vaikka kyseessä on pelin nimen mukaan takaisinmaksu, niin mikä on se hinta, minkä tästä pelaaja joutuu maksamaan, nyt pelin sankarit eivät vaikuta juuri paremmilta kuin järjestö, jota vastaan he kamppailevat.

Mutta kyllä tätä silti pelaa ihan mielellään, maailma on tarpeeksi iso ja siellä on paljon kisoja ja hieman keräiltävääkin. Että jos tykkää Need for Speedeistä, niin siinä tapauksessa tämä peli voisi olla ehkä 8+ arvosanan arvoinen.
 
State-of-Decay-2-Zombie-Decap.jpg


State of Decay 2 (PC)

Peli jossa tarkoituksena on zombie apocalypsen aikana mikromanageroida selviytyjiäsi, basea ja siihen liittyviä komponentteja kuten vaikka autoja. Kolmannessa persoonassa yhdellä hahmolla kerrallaan (tai ottamalla kavereita mukaan, myös co-op multiplayer) keräät materiaaleja hengissäpysymisen toivossa, tapaat uusia selviytyjiä, pidät välejä muihin selviytyjiin, samalla tappaen kasapäin zombeja hutkimalla, ampumalla tai ajamalla autolla ylitse.

Ennakkotilaus pelistä maksoi huikeat 25€, joka on mielestäni näin addiktoivasta pelistä suorastaan naurettava summa. Hell, olen maksanut 60€ huonosta pelistä. Pari päivää jaksoin täysin rinnoin peliä pelata yksin, nyt on tullut vastaan puutuminen samaan toimintaan, vaikka baset kasvaa ja tehtävää onkin enemmän. Peli olisi huomattavasti hauskempi pelata moninpelinä co-oppina kuten se on varmaan tarkoitettukin, mutta valitettavasti en omista kavereita jotka omaisivat kyseisen pelin.

Löytyisiköhän tältä palstalta peliseuraa?

Enivei, pelihän on itsessään todella hauska ja addiktoiva. Suosittelen lämpimästi jokaiselle. State of Decay 2 toimii myös PC <-> Xbox co-oppina, kaveruksille jotka pelaavat eri pelialustoilla.
 
Olen nyt puoli vuotta pelannut "vain" PUBG:ia.

Tammikuussa yritin innostua Dragonball FighterZ:sta, mutta ei siitä tullut mitään kun halutti vain mennä vääntämään sitä bugista (mutta ainutlaatuista) fps:ää.

Maaliskuussa aloitin Prey:n jota jaksoin reilut 20h. Erinomainen peli ja ansaitsee kaikki vuodenpeliehdokkuutensa, mutta aikamoinen painajainen kaltaiselleni suorittajalle. Haluan tutkia joka nurkan jottei yksikään juonen palanen jäisi epäselväksi, jne. Tietyssä kohtaa turhien tutkittavien paikkojen määrä homma lähti käsistä ja kiinnostus pikku hiljaa hiipui, vaikka juoni löi juuri pökköä pesään.

Tällä viikolla kokeilin vihdoin varastoon jääneitä pelejä ja suosikiksi nousi pikkupeli Tormentor x Punisher, ylhäältä kuvattu nopea tempoinen demonien lahtauspeli. Yksi matsi kestää noin 1-2 minuuttia ja sitten uudestaan. Ihan hauska pelata kymmenen minuuttia silloin tällöin, mutta ei tästä paria euroa enempää kannata maksaa.
 
Edqar sanoi:
Ainutlaatuinen Arma 3 modi, jep. (josta sitten muotoutui ihan standalone) :)
Napsauta laajentaaksesi...
Joo samoja hommia on tehty tai ainakin yritetty muissakin peleissä, mutten ole niihin koskenut kun ei nämä sotapelit härveästi ole kiinnostaneet. Viimeksi ostamani sota fps oli BF3. Epäilen silti että niistä muista modeista/peleistä puuttuu pieniä kriittisiä hommia mitkä minuun PUBG:ssa iskevät.
 
Nyt pitää kyllä avautua tähän ketjuun kun ei tämä varmaan muualle sopisikaan...

Muutama päivä sitten Unreal (1998) oli ilmainen Steamissa ja tottakai nappasin sen kun jostain syystä ei ole tullut ikinä edes nähtyä sitä vaikka olen aikoinaan pelannut saman pelimoottorin Unreal Tournament :ia (1999) ihan klaanissakin jokusen vuoden. Ymmärrän kyllä osittain miksi sivuutin tämän (Unreal) yksinpelin koska moninpeli (Unreal Tournament) tempaisi mukaansa niin vahvasti joskus vuosituhannen alussa kun hankin ensimmäisen nettiyhteyteni (hulppea 256k kaapelimodeemi). Mutta sitä en ymmärrä että miksi ei tullut mieleen pelata näin käsittämättömän hienoa peliä jo jotain 15 vuotta sitten? Muistaakseni jossain vaiheessa klaanikaverit suosittelivat pelaamaan sitä mutta en ilmeisesti ollut kiinnostunut siitä silloin.

Asennus: nykyisellä 100-megaisella nettiyhteydellä peli latautui Steamista nopeammin kuin osasin arvata (vajaa giga ladattavaa) ja käynnistyksessä taisi olla jotain pientä säätöä mutta kunnialla selvisin. Tukee kai maksimissaan 1920x1200-resoa, siihen se ainakin jäi kun koetin tarjota .ini-tiedoston kautta 4k-resoa, käytän tosin 1920x1080 koska se on pikseleiltään neljännes päänäytöstäni. Muut pelin säädöt hoituivat aika kivuttomasti ja konsolikomennotkin ovat vielä tuoreessa muistissa, UT kun on ollut asennettuna ja pelivalmiina vuodesta 1999 lähtien...

Itse peliin: alku oli hieman kliseinen ja Alien-elokuvaa oli luultavasti lainattu röyhkeästi mutta tunnelma oli kuitenkin ihan ok 20 vuotta vanhaksi peliksi. Niin ja tämä peli ei auta juuri ollenkaan siinä mitä pitäisi tehdä ja missä, kuten oli tyypillistä sen ajan peleissä. Eikä ole mitään automaattitallennuksia kun jotain alkaa tapahtua, ei itseasiassa mitään muita tallennuksia kuin pelaajan itsensä tekemät joten asennoitukaa jatkuvaan turvallisen/havainnollisen tallennuspaikan etsimiseen. Jotain apuja toki saa pitkin kenttiä löytyvistä kirjoituksista käännöskoneen avulla mutta oman pähkäilyn varaan saa laskea aika paljon. Samoin välillä saattaa jäädä jumiin koska ei vaan huomaa jotain hyvin pientä juttua josta tapahtuu jotain, voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa pelin läpäisy oli 20v sitten kun kaikilla ei ollut edes nettiä saati että netistä olisi edes helposti löytänyt jotain... Jouduin siis jo parin tunnin (peliajassa) pelaamisen aikana pari kertaa etsimään netistä apuja miten pääsee jostain kohdasta eteenpäin.

Miinuspuolia:
-jokaisen tallennuksen latauksen jälkeen peli vaikuttaa unohtavan ainakin fov-asetuksen mutta sen voi asettaa nopeasti painamalla tab ja kirjoittamalla esim. "fov 110" mihin olen itse tottunut
-hiiren toiminta voi takkuilla myös mutta vaikuttaa että peli unohtaa "directinput"-asetuksen välillä joten se kannattaa tarkistaa ja ruksata uudestaan jos tähtäämisessä on viivettä
-nykymittapuussa ajoittain karu maisema avarammilla alueilla mutta tuo on aika toissijaista ja unohtuu nopeasti kun pääsee toimintatilanteisiin
-sokkeloinen kenttäsuunnittelu mutta se on oikeastaan osa viehätystä

Plussapuolia:
+erittäin hyvä tunnelma, tätä en osaa edes kuvailla tarkemmin mutta wanhat pelaajat luultavasti tietävät automaattisesti mitä tämän ajan pelien tunnelma tarkoittaa
+takuuvarmasti hyvä pelattavuus kaikilla nykykoneilla koska nykykännyköissäkin on enemmän tehoa kuin siinä koneessa millä aloitin pelaamaan UT:ta vuonna 1999
+musiikit ovat laatukamaa ja itseasiassa hiljalleen alan tajuta kuinka paljon olen jo kuullut tämän pelin musiikkeja UT:hen käännettynä
+mainitsinko jo tunnelman? ei se mitään, se ansaitsee lisämaininnan! 20 vuotta vanha fps-peli mutta silti koukuttava!

Pari omaa kuvaa matkan varrelta:
01.jpg
05.jpg
 
Unreal > Half Life, nehän ilmestyivät samaan aikaan ja muistan kuinka kaverin kanssa kiistelimme siitä kumpi oli parempi. No ehkä sen HL voitti myöhemmin olemalla enemmän samaistuttava, mutta Unrealin botteja vastaan kisatut "multiplayer" matsit voittivat selvästi Quaken (ja tietty HL:n). :D
 
Tulihan noistakin mieleen Unreal Tournamentsille tehty SWAT modi joka myöhimmin vaihtui Tactical Ops nimelle. Muutamat turnaukset tuli painettua ClanBasen kautta.
 
Olen pelannut tällä viikolla Cities: Skylines -peliä, joka on kai tehty Suomessa ps4:llä. Peli on kaupunginrakennussimulaatio, jossa rakennetaan kaupunkia eri kartoille ja vedetään putki ja sähköjä sekä teitä ja muuta kaikkea asiaan liittyvää. Kyllä tämän parissa saa aikaa kulumaan, ohjeimella pelattuna toimii ihan ok, mutta välillä joutuu taistelemaan bussilinjojen vetämisen kanssa ja liittymien, jos pitäisi niihin teitä yhdistellä, mutta toimii ihan hyvin lähes aina kuitenkin.

Tein sillä tavalla hassusti, että yhdistin vahingossa vesitornin, joka oli kaatopaikka-alueella putkistoon ja siinä kuoli n. 10000 ihmistä. Mä en tiennyt, että niin voi käydä, siis imeeks se sen veden siitä maasta vai mitä? Sitten toisella kerralla rakensin vesivoimalan joen suuaukolle ja arvioin, ettei se vesi nouse kauempana niin paljon, että veden alle jäisi ihmisten rakennelmia. No, melkein onnistuin ja siinä kastui vain yksi hiekkatie osittain ja jotain kalastusjuttuja rannalla ja vesiskootterivuokraamo.

Että vaatisi melkein jonkin tutkinnon ja että joku maksaisi palkkaa pelaamisesta ja ehkä vielä useamman henkilön, kun nyt joutuu yksin vastaamaan kaikesta kaupunkisuunnitteluun liittyvästä, niin näin ei kai tosielämässä ole. Mutta erittäin koukuttavaa touhua on tämä, nyt vain kaupungin asukasluku on jumittanut pitkään 70000:ssa, niin pitänee tehdä radikaaleja muutoksia ja pistää alkuvaiheessa rakennettuja juttuja paskaksi kovalla kädellä.

Sinänsä jaksaa huvittaa, että olen vetänyt tuon kokoisen kaupunkiin kilometrikaupalla metrotunneleita ja vielä enemmän autotunneleita, jossa kai oli idea, että raskaat ajoneuvot käyttäisivät niitä kuljettaessaan tavaroita vaikkapa juuri satamaan, mikä toimiikin hyvin.. Rakensin myös pilareiden varassa ympäri kaupungin kulkevan rautatien, joka kuljettaa rahtia kolmen eri tavaraterminaalin, joista yksi on myös satama -välillä. Rakensin vielä huvikseni yhden sellaisen lisää yhdelle teollisuusalueelle ja kilometrikaupalla ylväiden pilaren päällä kulkevaa rautatietä, jonka mielestäni vielä linjasin todella hienosti jo pääosin rakennetulle alueelle, mutta nyt sitä ei tunnu käyttävän kukaan. Muita terminaaleja tavarajunat kyllä käyttävät omatoimisesti ilman, että olisin jotain linjoja piirrellyt.

Että kyllä, kaikki aivokapasiteetti pitää olla käytössä tätä pelatessa, mutta hupia tästä kyllä saa runsaasti.
 
Oopi sanoi:
Olen pelannut tällä viikolla Cities: Skylines -peliä, joka on kai tehty Suomessa ps4:llä. Peli on kaupunginrakennussimulaatio, jossa rakennetaan kaupunkia eri kartoille ja vedetään putki ja sähköjä sekä teitä ja muuta kaikkea asiaan liittyvää. Kyllä tämän parissa saa aikaa kulumaan, ohjeimella pelattuna toimii ihan ok, mutta välillä joutuu taistelemaan bussilinjojen vetämisen kanssa ja liittymien, jos pitäisi niihin teitä yhdistellä, mutta toimii ihan hyvin lähes aina kuitenkin.

Tein sillä tavalla hassusti, että yhdistin vahingossa vesitornin, joka oli kaatopaikka-alueella putkistoon ja siinä kuoli n. 10000 ihmistä. Mä en tiennyt, että niin voi käydä, siis imeeks se sen veden siitä maasta vai mitä? Sitten toisella kerralla rakensin vesivoimalan joen suuaukolle ja arvioin, ettei se vesi nouse kauempana niin paljon, että veden alle jäisi ihmisten rakennelmia. No, melkein onnistuin ja siinä kastui vain yksi hiekkatie osittain ja jotain kalastusjuttuja rannalla ja vesiskootterivuokraamo.

Että vaatisi melkein jonkin tutkinnon ja että joku maksaisi palkkaa pelaamisesta ja ehkä vielä useamman henkilön, kun nyt joutuu yksin vastaamaan kaikesta kaupunkisuunnitteluun liittyvästä, niin näin ei kai tosielämässä ole. Mutta erittäin koukuttavaa touhua on tämä, nyt vain kaupungin asukasluku on jumittanut pitkään 70000:ssa, niin pitänee tehdä radikaaleja muutoksia ja pistää alkuvaiheessa rakennettuja juttuja paskaksi kovalla kädellä.

Sinänsä jaksaa huvittaa, että olen vetänyt tuon kokoisen kaupunkiin kilometrikaupalla metrotunneleita ja vielä enemmän autotunneleita, jossa kai oli idea, että raskaat ajoneuvot käyttäisivät niitä kuljettaessaan tavaroita vaikkapa juuri satamaan, mikä toimiikin hyvin.. Rakensin myös pilareiden varassa ympäri kaupungin kulkevan rautatien, joka kuljettaa rahtia kolmen eri tavaraterminaalin, joista yksi on myös satama -välillä. Rakensin vielä huvikseni yhden sellaisen lisää yhdelle teollisuusalueelle ja kilometrikaupalla ylväiden pilaren päällä kulkevaa rautatietä, jonka mielestäni vielä linjasin todella hienosti jo pääosin rakennetulle alueelle, mutta nyt sitä ei tunnu käyttävän kukaan. Muita terminaaleja tavarajunat kyllä käyttävät omatoimisesti ilman, että olisin jotain linjoja piirrellyt.

Että kyllä, kaikki aivokapasiteetti pitää olla käytössä tätä pelatessa, mutta hupia tästä kyllä saa runsaasti.
Napsauta laajentaaksesi...
Tuossa hämeenlinna järjestäny suunnittelukilpailun tuolla pelillä.
Kaupunki järjestää suunnittelukilpailun hittipelissä – Cities: Skylinesissa tehdään uutta Hämeenlinnaa
 
A Story About My Uncle (PC)

Pitkästä aikaa oikeasti pettymys. Ei mulla tätä peliä kohtaan nyt mitään hirveitä 100/100 odotuksia ollut, mutta jotenki odotin jotain ihan muuta. Tämä peli tuntuu temaattisesti ja juonellisesti joltain todella halvalta lauantaiaamun 3D-piirretyltä, jossa joka välissä heitetään jotain latteuksia. Asiaa ei auta todella kököt hahmot ja puistonpenkiltä revityt ääninäyttelijät. Graafisesti tää on pääasiassa todella karun näköinen ja olis kaivannut selkeästi jotain erilaista tyyliä.

Periaatteessa tuon voisi pelastaa jotenkin hauska pelimekaniikka, mutta käytännössä tämä on todella tylsästi tehty hämähäkkimies-peli jossa on vähän väliä hukassa mihin suuntaan pitäisi oikeasti edetä. Ensimmäistä kertaa olen Yahtzeen kanssa samaa mieltä siitä, että 1st personissa on vaikea harrastaa parkouria kun ei näe mihin on menossa. Kumma kyllä tätä ongelmaa ei ollut minusta Dying Lightissä tai Mirror's Edgessä. Varsinki nuo rakettireppuilut on todella tympeitä kun pitää ampua vaan reilusti yli kohteesta ja toivoa, että sinne päin menee. Jos ei mene niin pudotellaan se joku 3-5 sekuntia kuolemaan ja alotetaan taas alusta. Kesken jäi siinä vaiheessa ku peli alko vielä rajaamaan, että mihin voin tarttua, mikä entisestään vaikeutti sitä että peliä olis päässyt oikeasti eteenpäin omalla tyylillä eikä sillä tyylillä mitä pelintekijät tahtoi.

Kaiken kaikkiaan todella halpa fiilis jäi. Harvoin pelit jää kesken, mutta eipä tätä ollut mitää intoa jatkaa. Ei ollut etes nii huono, että olis halunnut irvistellä loppuu asti =P

Ainoa syy miksi tätä voisi pelata hetken aikaa on se aika alussa oleva pimeä luolasto valoineen. Hyvä keino testata mustan syvyyden vaikutusta ja miten esim. taustavalo tai valovuoto saattaa häiritä pelatessa.
Kuvituskuva tuohon liittyen.
a-story-about-my-uncle-2.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Microsoft Solitaire Collection
Sisältää viisi pasianssia:
-Klondike: Se tavallinen pasianssi
-Spider: Kerää samaa maata olevia Kuningas->ässä pinoja
-Vapaakenttä: Kerää kortit numerojärjestyksessä, kortteja voi järjestellä kentällä vuorovärisiin pinoihin, käytössä 4 vapaakenttää mille tahansa kortille.
-Pyramidi: Kerää korttipareja joiden summa 13. Puolet pakasta kädessä, loput pöydällä limittäin "pärepyramidinä"
-TriPeaks: Nouki kentältä kortteja jotka ovat yhden isompia tai pienempiä kuin edellinen

Mikä teki tästä kokoelmasta kiinnostavan on päiväkohtaiset haasteet (5kpl/päivä). Eli ennaltamäärätty pakka ja tehtävä joko ratkaista se kokonaan, tai tiettyyn pisteeseen asti. Tehtävät on pisteytetty vaikeustason mukaan, joten tietää millaiseen urakkaan ryhtyy. Toukokuun haasteet tuli pelattua 100% ja aina jäi odottamaan seuraavaa päivää. Mukana on myös vinopino haastekokoelmia, joista osa aukeaa vasta aiempia suorittamalla.

Tavallista pelimuotoa ei tullut pelattua ollenkaan, se onnistuu oikeallakin pakalla. Jostain syystä tuollaista puzzle-tyyliä ei ollut aiemmin tullut vastan.

Mainokset on semisiedettävät. Pari kertaa päivässä ennen pelin alkua tuli pakotettu ~20sekunnin videomainos, joka meni pauselle jos focus katosi, eli ei voinut selailla nettiä samalla. Mainokset ei myöskään pysy mutella, vaikka yritin käyttää Windowsin mikseriäkin. Mainosten kanssa ei voi suositella esim vanhemmille, koska osa mainoksista katosi päätyttyää, osa piti sulkea rastista. Mainokset saa pois vain 15€ vuosimaksulla, tai oliko se 2€ kuukausi.

Niin koukuttava, että oli pakko poistaa kuukauden vaihduttua. Pelit 5/5, mutta valikon Xbox-käyttöliittymä ei miellytä joten 4/5 ja mainosten kera vain 2/5. Ensimmäisen viikon sai ilman mainoksia, koska sattui olemaan jokin pasianssin vuosipäivä tjsp.
 
Dying Light - Ubisoft game done right, hienot graffat
Vermintide 2 - Tästä minä nautin, mutta saa nähdä, kuinka kauan.
The Division - Hemmetin nätti, hyvän mittaiset tehtävät ja tekemistä riittää, vaikka pelaisi lyhissä max tunnin sessioissa.
 
Tacoma (PC)

Ei näiltä kävelysimuilta odota oikeastaan koskaa mitää muuta ku positiivista ylläriä, koska odotukset ei sinällään ole koskaan korkeita, vähän ku random kirjaa napatessa ei tiedä mitä tulee muuta ku paperin kääntelyä ja mustetta. Noh, tässä oli jopa jonkinlainen pelimekaniikka, joka teki kävelystä ja maailman tutkimisesta vähän "pulmallisempaa". Harmi vaan, ite peli oli älyttömän lyhyt suhteessa siihen, miten paljon pitemmän tästä olis voinut minusta saada. Nyt tuntu lähinnä joltain "näytös"peliltä eikä niinkään siltä mitä ehkä oltiin tavoittelemassa. Monet kävelysimuistahan kärsii lyhyestä kestosta, mutta aina tuo ei haittaa kun tarina on just siihen mitotettu. Nyt tuntu, että tarinaa oli pätkitty aika paljonki nii alusta kuin keskeltä, eikä oikeen semmosta immersiota päässyt muodostumaan, että aivan ymmärtäisin sitä maailmaa missä nämä hahmot elivät. Hahmot oli ehkä vähän ykspuolisia nii yhdessä ku erikseen.

Graafisesti ei mitenkää erityinen, mutta kovasti tuo silti pätki ruutua paikoitellen.
 
Meik sanoi:
Batman Arkham Knight (PC)

Tämä on kyllä varmaan yksi parhaita pelisarjoja mitä on tullut ja parhaita sarjakuvapelejä helposti!
Napsauta laajentaaksesi...
Rocksteadylta on huhujen mukaan tulossa seuraavaksi Teräsmies-peli, jossa on kolme kertaa Arkham Knightia isompi maailma. Olen kiinnostunut mutta en innoissani. Teris on paljon Lepistä tylsempi hahmo ja Knightin pelimaailma oli jo liiankin iso, ähkyn aiheuttava hiekkalaatikko täynnä itseään toistavaa tekemistä. Tuli Ubisoftin pelit mieleen.
 
BlazBlue Cross Tag Battle (PC, Switch, PS4, X1)

Pari kuvaa ja traileri:
Screen-Shot-2017-10-06-at-7.44.01-AM-555x312.png

PREVIEW_SCREENSHOT1_164338.jpg

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Kyseessä on tappelupelien veteraanin ArcSystemWorksin (mm. Guilty Gear, Blaz Blue) perinteinen 2D-animetappelupeli, eli odotettavissa on nopeaa ja näyttävää mättöä yksin- ja moninpelissä. Peli on ollut nyt päivän ulkona ja voi vittu soikoon japanilaiset eivät osaa kääntää pelejä PC:lle! Vioista osa on onneksi jo korjauksessa ja niistä enemmän myöhemmin.

Kuten DragonBall FighterZ:sta myös tästä on yritetty tehdä helpommin lähestyttävä. Erikoisliikkeitä tehdään vain alas-eteen+nappula ja alas-taakse+nappula, eikä mukana ole esim. dragonpunch tai tikun pyöritys motioneita. Peli sopii hyvin gamepadilla pelattavaksi ja iskunappeja pelissä on sopivat 3kpl. Mukana on myös kohtuullisesti lämää tekeviä autokomboja (naputa yhtä nappia) ja teoriassa aloittelija voi tehdä hienoja temppuja suht lyhyellä opettelulla. Homma toimi paremmin mitä odotin, mutta opeteltavaa on silti pirusti.

Valittavana on hahmoja peleistä: Blaz Blue, UNDER NIGHT IN-BIRTH Exe:Late, Persona 4 Arena ja RWBY, joista vain Blaz Blue on minulle tuttu. Tag Battle nimen mukaisesti ohjattavana on kaksi hahmoa joita voi vaihdeilla kesken matsin, lisäksi huilaamassa oleva hahmo voi käydä lämäyttämässä jonkun erikoisiskun tai muuten vain suojata aktiivisena olevaa hahmoa. Hahmojen valitseminen, liikkeiden opettelu ja niiden soveltaminen komboissa on hemmetin hauskaa puuhaa.

Tutoriaali on kerrankin hyvä ja se opettaa tärkeiden perusasioiden lisäksi myös hahmokohtaisia juttuja! Mikä näiden tekemisessä on niin hankalaa kun ne puuttuvat niin monesta muusta pelistä?

Sitten niitä huonoja puolia joihin on tulossa korjaukset, mutta oli lähellä että olisin refundannut koko paskan:
-Perusresoluutio on 1920x1080 eli 16:9 ja se ei taivu kauniisti esim. yleiseen 1680x1050 16:10, kuva ei onneksi veny mutta grafiikasta tulee sumeaa ja itse joudun pelaamaan peliä ikkunassa.
-Tutoriaalin hahmojen esittelyosassa ei päässyt eteenpäin kun liikkeiden teon jälkeen "funktionapit" eivät toimineet. Syyksi paljastui että juuri tuossa kohdassa tutoriaalia funktionapit ovat oletuspaikoilla vaikka ne olisi asetuksista säätänyt muualle. Harmi että se oletusasetus menee päällekäin lyöntinapin kanssa!
EDIT: Oho, korjasivat tämän bugin ihan äsken!
-Kyllä jumalauta ihmettelin miten 99% lobbyssä olioiden latenssipalkit näyttivät huonointa 0/4, onneksi löysin yhden hepun jonka yhteys näytti 3/4 ja sain pelattua lagittoman matsin. Tänään yhdeltä forumilta selvisi että oletus maanosa-asetus on Aasia! Asetusta ei niin vain muutetakaan asetuksista, sillä se on erittäin epäloogisessa ja irrallisessa valikossa piilossa (tietyssä lobbyvalikossa painaa "turhaa nappia" eli kolmiota/Y). Olen varma että 95% läntisestä maailmasta yrittää turhaan etsiä peliseuraa Aasialaisissa lobbyissä!

Story Modesta tai muusta sisällöstä ei ole vielä sanottavaa, koska ilta kului training roomissa. Tuntuu kumminkin lupaavalta tälläiselle suht kasuaalille tappelupelien pelaajalle. Jos pelikirjastosta puuttuu 2D-animemättö niin tämä on hyvä ostos kun pelaajatkin ovat vielä uusia.
 
Viimeksi muokattu:
Fallout 4 (pc)
meni vihdoin läpi. Ostin tuon vasta about vuosi sitten, ja tahkosin sitä alkuun innolla, kunnes alko puuduttaa... varmaan puoli vuotta taukoa, jonka jälkeen rysäytin n. viikossa pelin pääjuonen loppuun. Vielähän tuonne jäi paljon tutkittavaa, mut saa nähä koska jaksaa seuraavaks tän pariin palata. Rakentelusta jopa vaivihkaa tykkäsin, mut rakennettavia paikkoja oli ihan liikaa -> puutumus. Kai sitä sen verran adhd on :((

Seuraavana sit vuoroon New Vegas :D
 
TRmin8r sanoi:
Nyt pitää kyllä avautua tähän ketjuun kun ei tämä varmaan muualle sopisikaan...

Muutama päivä sitten Unreal (1998) oli ilmainen Steamissa ja tottakai nappasin sen kun jostain syystä ei ole tullut ikinä edes nähtyä sitä vaikka olen aikoinaan pelannut saman pelimoottorin Unreal Tournament :ia (1999) ihan klaanissakin jokusen vuoden. Ymmärrän kyllä osittain miksi sivuutin tämän (Unreal) yksinpelin koska moninpeli (Unreal Tournament) tempaisi mukaansa niin vahvasti joskus vuosituhannen alussa kun hankin ensimmäisen nettiyhteyteni (hulppea 256k kaapelimodeemi). Mutta sitä en ymmärrä että miksi ei tullut mieleen pelata näin käsittämättömän hienoa peliä jo jotain 15 vuotta sitten? Muistaakseni jossain vaiheessa klaanikaverit suosittelivat pelaamaan sitä mutta en ilmeisesti ollut kiinnostunut siitä silloin.

Asennus: nykyisellä 100-megaisella nettiyhteydellä peli latautui Steamista nopeammin kuin osasin arvata (vajaa giga ladattavaa) ja käynnistyksessä taisi olla jotain pientä säätöä mutta kunnialla selvisin. Tukee kai maksimissaan 1920x1200-resoa, siihen se ainakin jäi kun koetin tarjota .ini-tiedoston kautta 4k-resoa, käytän tosin 1920x1080 koska se on pikseleiltään neljännes päänäytöstäni. Muut pelin säädöt hoituivat aika kivuttomasti ja konsolikomennotkin ovat vielä tuoreessa muistissa, UT kun on ollut asennettuna ja pelivalmiina vuodesta 1999 lähtien...

Itse peliin: alku oli hieman kliseinen ja Alien-elokuvaa oli luultavasti lainattu röyhkeästi mutta tunnelma oli kuitenkin ihan ok 20 vuotta vanhaksi peliksi. Niin ja tämä peli ei auta juuri ollenkaan siinä mitä pitäisi tehdä ja missä, kuten oli tyypillistä sen ajan peleissä. Eikä ole mitään automaattitallennuksia kun jotain alkaa tapahtua, ei itseasiassa mitään muita tallennuksia kuin pelaajan itsensä tekemät joten asennoitukaa jatkuvaan turvallisen/havainnollisen tallennuspaikan etsimiseen. Jotain apuja toki saa pitkin kenttiä löytyvistä kirjoituksista käännöskoneen avulla mutta oman pähkäilyn varaan saa laskea aika paljon. Samoin välillä saattaa jäädä jumiin koska ei vaan huomaa jotain hyvin pientä juttua josta tapahtuu jotain, voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa pelin läpäisy oli 20v sitten kun kaikilla ei ollut edes nettiä saati että netistä olisi edes helposti löytänyt jotain... Jouduin siis jo parin tunnin (peliajassa) pelaamisen aikana pari kertaa etsimään netistä apuja miten pääsee jostain kohdasta eteenpäin.

Miinuspuolia:
-jokaisen tallennuksen latauksen jälkeen peli vaikuttaa unohtavan ainakin fov-asetuksen mutta sen voi asettaa nopeasti painamalla tab ja kirjoittamalla esim. "fov 110" mihin olen itse tottunut
-hiiren toiminta voi takkuilla myös mutta vaikuttaa että peli unohtaa "directinput"-asetuksen välillä joten se kannattaa tarkistaa ja ruksata uudestaan jos tähtäämisessä on viivettä
-nykymittapuussa ajoittain karu maisema avarammilla alueilla mutta tuo on aika toissijaista ja unohtuu nopeasti kun pääsee toimintatilanteisiin
-sokkeloinen kenttäsuunnittelu mutta se on oikeastaan osa viehätystä

Plussapuolia:
+erittäin hyvä tunnelma, tätä en osaa edes kuvailla tarkemmin mutta wanhat pelaajat luultavasti tietävät automaattisesti mitä tämän ajan pelien tunnelma tarkoittaa
+takuuvarmasti hyvä pelattavuus kaikilla nykykoneilla koska nykykännyköissäkin on enemmän tehoa kuin siinä koneessa millä aloitin pelaamaan UT:ta vuonna 1999
+musiikit ovat laatukamaa ja itseasiassa hiljalleen alan tajuta kuinka paljon olen jo kuullut tämän pelin musiikkeja UT:hen käännettynä
+mainitsinko jo tunnelman? ei se mitään, se ansaitsee lisämaininnan! 20 vuotta vanha fps-peli mutta silti koukuttava!

Pari omaa kuvaa matkan varrelta:
01.jpg
05.jpg
Napsauta laajentaaksesi...

Laitetaan nyt koko kansio kuvia jakoon (tällä hetkellä 46 kuvaa): https://photos.app.goo.gl/58XG7zFyMaMC20063

Olipahan juuri parin illan ajan taas haahuilua ihan urakalla varsinkin Bluff Eversmoking -kentässä. Parin tunnin ulospääsyn etsimisen jälkeen päädyin oikaisemaan rokuhypyillä kun kenttien sokkeloisuudesta johtuen nettivihjeetkään eivät toimi aina. Tuossa kentässä siis piti päästä kellotorniin jotenkin "sivistyneesti" mutta kun sen alaovi ei vain avautunut niin en jaksanut enää etsiä vaan paukautin muutaman raketin jalkoihin ja hyppäsin ulkokautta sisään torniin, hyvin tuttua toimintaa UT:sta. Parissa muussakin paikassa tuossa kentässä oikaisin rokuhypyillä kun se vaikutti olevan senhetkiseen suoja/terveystilanteeseen mahdollista. Pitäköön kenttäsuunnittelunsa, minullapa on raketinheitin!
 
TRmin8r sanoi:
Laitetaan nyt koko kansio kuvia jakoon (tällä hetkellä 46 kuvaa): https://photos.app.goo.gl/58XG7zFyMaMC20063

Olipahan juuri parin illan ajan taas haahuilua ihan urakalla varsinkin Bluff Eversmoking -kentässä. Parin tunnin ulospääsyn etsimisen jälkeen päädyin oikaisemaan rokuhypyillä kun kenttien sokkeloisuudesta johtuen nettivihjeetkään eivät toimi aina. Tuossa kentässä siis piti päästä kellotorniin jotenkin "sivistyneesti" mutta kun sen alaovi ei vain avautunut niin en jaksanut enää etsiä vaan paukautin muutaman raketin jalkoihin ja hyppäsin ulkokautta sisään torniin, hyvin tuttua toimintaa UT:sta. Parissa muussakin paikassa tuossa kentässä oikaisin rokuhypyillä kun se vaikutti olevan senhetkiseen suoja/terveystilanteeseen mahdollista. Pitäköön kenttäsuunnittelunsa, minullapa on raketinheitin!
Napsauta laajentaaksesi...
Unrealilla on erityistä nostalgia-arvoa minulle, jopa enemmän kuin Half Lifellä. Kumpikin ilmestyi muistaakseni samaan aikaan ja meidän kylässä pyörineellä piraatti-CD:llä ei ollut kuin tuo Unreal joka oli aivan mahtava verrattuna kaikkeen sitä ennen julkaistuun. Sen jälkeen HL ei enää iskenyt niin kovasti ja olihan tuo Unreal hienomman näköinen, ja siinä oli vielä multiplayer botteja vastaan joka oli aivan ennen kuulumatonta. Ei tekoälyvihuilla tuohon aikaan ollut sen kummempaa tekoälyä eivätkä ne pelanneet samoilla säännöillä.
 
Jumi sanoi:
Unrealilla on erityistä nostalgia-arvoa minulle, jopa enemmän kuin Half Lifellä. Kumpikin ilmestyi muistaakseni samaan aikaan ja meidän kylässä pyörineellä piraatti-CD:llä ei ollut kuin tuo Unreal joka oli aivan mahtava verrattuna kaikkeen sitä ennen julkaistuun. Sen jälkeen HL ei enää iskenyt niin kovasti ja olihan tuo Unreal hienomman näköinen, ja siinä oli vielä multiplayer botteja vastaan joka oli aivan ennen kuulumatonta. Ei tekoälyvihuilla tuohon aikaan ollut sen kummempaa tekoälyä eivätkä ne pelanneet samoilla säännöillä.
Napsauta laajentaaksesi...
Half-Life oli itsellenikin jonkinlainen mittapuu FPS-peleissä, sitä ennen taisin pelata (omalla koneella) vain Delta Forcea joka oli aika kömpelö mutta tavallaan loi pohjan pelaamiselle. Doom 2, Duke Nukem ja Quake tuli koettua kaverien/sukulaisten koneilla ihan lähiverkko-peleinäkin joskus aikoinaan mutta ei niistä saanut tarpeeksi otetta ennen kuin pääsi omalla koneella ja omassa rauhassa pelailemaan. Kyllä tämä Unreal alkaa olla itsellenikin se parempi vaihtoehto jos aletaan vertaamaan sitä Half-Lifeen mutta molemmissa on hyvät puolensa. Toki tuo paljon pelaamani Unreal Tournament antoi hyvän vaikutelman mitä Unreal merkitsi yksinpelipuolella 20 vuotta sitten ja vaikka olisi pitänyt kokea tämä jo kauan sitten niin kyllä tämä maistuu nytkin ihan hyvältä!
 
Unrealissa se alun valaistus ja pako sieltä hylystä oli jotain aivan ennennäkemätöntä julkaisun aikoihin, vaikka peli nyki aivan tajuttomasti P120+Voodoo1 -kombolla. Samoin se titaanin kohtaaminen sellaisella areenalla on jäänyt hyvin mieleen. :)
 
Pillars of Eternity 2: deadfire
Tämä meni läpi kuukauden ja peliajassa 51 tunnin jälkeen. Näistä voi yleensä aika suoraan päätellä pelin tason kun on kyse RPG:stä; silloin kun on ihan parasta ikinä (tyyliin DOS:2 tai Witcher 3) niin se on sitä 5 tuntia päivässä tahtia. Tämä meni hyvin samaan tyyliin kuin eka PoE, eli pelisessiot tuppaa olemaan 1-2 tunnin mittaisia.

Pelin setting on "Pirates" tyylinen karibia-henkinen saarihyppely. Se on saanut paljon kehuja ja varmasti on monelle hyvää vaihtelua. Itsestäni en ole niin varma, en missään kohtaa kokenut mitään erityistä rakkaussuhdetta omaan laivaan tai siihen touhuun. Pelissä on kuitenkin hyvin tavoitettu sellainen sympaattinen kaukomatkailufiilis ja kulttuuri.

Pelistä huomaa hyvin nopeasti, että siinä on huolella keskitytty laatuun. On selkeästi mietitty että mikä on ns. turhaa filleriä, ja koitettu jättää sitä pois, oli sitten kyse taisteluista tai ylenpalttisesta jaarittelusta. PoE2:n tekstiä on hyvin miellyttävää lukea, sitä on juuri sopivasti ja käsikirjoittajat ovat tehneet hyvää duunia. Grafiikka miellyttää silmiä myös, ja on niin monipuolista kuin irti lähtee. Juoni on sillei perusjees, voisi näihin joskus keksiä jotain ihan uusia näköaloja eikä samaa tappiin asti vedettyä maailman pelastamista ja jumaluuskuviota.

Huonoin puoli pelissä on se, että vaikeustaso on ihan vitusta. Tai ainakin oli, nythän tässä tuli joku patchi juuri kun olin loppumetreillä, ja ehkä johtui siitä että ainoa oikeasti vaikea taistelu oli pelin loppuvaiheissa. Ja minä siis olen tottunut pelaamaan tämäntyyppisiä pelejä 90-luvulta lähtien "normal/classic" vaikeustasolla, nyt pelasin kokonaan veteranilla koska olin jostain kuullut että voisi sopia. 98% taisteluista meni kyllä ihan juosten kusten ja enimmäkseen AI:lla puolihuolimattomasti munalla läpsyttäen. Tämä nyt sitten vähän haittasi immersiota. Meritaistelut on aivan jäätävää paskaa eikä niitä ohjeisteta mitenkään, mutta yhdellä youtube-videolla oppi sen verran että sopeutui asiaan.

Päällisin puolin PoE2 on helvetin hyvä peli, kaikki on tavallaan niin paljon parempaa kuin esim. PoE1:ssä (ehkä vertailu BG2:n kaltaisiin klassikoihin on vähän että "älä lähde shinne"). Parempaa grafiikkaa, parempaa tekstiä, parempaaparempaaprsmräsrmsr.... mutta silti, jokin tässä hieman mättää. PoE oli jotenkin uskottavampi roolipeli ja sellainen missä tunsi tehneensä jotain. Tässä on pelisuunnittelu mennyt vähän liikaa sellaisella "nopea dopamiini-fix" tyylillä, kaikkea on vähän liikaa suhteessa 50 tunnin peliin. Minä en tajua miten näissä peleissä pitää aina tunkea kaikki paikat täyteen yhdentekevää loottia. Kartastakin jäi paljon tutkimatta koska ei sillä tutkimisellä oikein tuntunut olevan mitään pointtia. Mutta siis, täydelläkin hinnalla hintansa arvoinen pelikokemus, onneksi näitä on monta eri firmaa tekemässä erilaisia RPG:tä ja erilaisilla tyyleillä ja painopisteillä.
 
Rime

Sympaattiselta saariseikkailulta vaikuttanut peli tarttui mukaan GOGin kesäalen kylkiäisenä. Taidetyylistä tuli vahvasti mieleen maino The Witness, joten odotin jotain samantyylistä. Olin pahasti väärässä.

Tummahipiäinen poika, pelaaja, herää oudon saaren rannalta. Saari on täynnä vanhoja raunioita, viehkeitä metsäneläimiä ja omituista puzzleteknologiaa. Kaukaisuudessa kohoaa suunnaton torni, jossa on avaimenreiän näköinen aukko. On selvää että tornin luo pitäisi päästä, joten seuraavat tunnit ratkotaan yksinkertaisia pulmia, tasohypellään ja kiipeillään lukuisten tiellä olevien esteiden yli.

Peli ei pitele kädestä tai jaarittele. Koko seitsentuntisen seikkailun aikana ei ole ainuttakaan sanaa tekstiä, ei puhuttua eikä kirjoitettua. Sanattoman ja minimalistisen kerronnan ystävänä tämä lämmitti sieluani, mutta toisaalta mykkyys tekee tarinasta aika vaisun esityksen ja pelistä tylsemmän. Moni taustatarinaan liittyvä asia jäi pelin aikana epäselväksi - siis tajunnanräjäyttävään loppuun asti, joka selitti kaiken kerralla.

Peli on liian pitkä, tylsä ja helppo. Paria poikkeusta lukuunottamatta pulmien ratkaisu ei edellytä ajattelua, tasohyppely on suoraviivaista ja monotonista ja harvojen vihollisten välttely on helppoa. Taistelua mukaan ei ole onneksi tungettu. Pelimekaniikkojen köyhyys ei olisi ongelma, ellei tarina olisi niin heppoinen ja ellei peli venyisi seitsentuntiseksi. Ennestään liian pitkää peliä venytetään vielä keräilytriathlonilla, eli maailma on tungettu täyteen jos jonkinlaista härpäkettä poimittavaksi. Silti mukana on muutama tosi hyvä ja toimivakin kohta.

Grafiikka on todella kaunista ja näyttävää. Musiikit ovat ihan kivoja pimputuksia.

Neljä tähteä, joista puolitoista johtuu pelkästään todella kovaa kolahtaneesta lopusta. Yllätyskäänne, joka toi mieleen saman firman The Sexy Brutalen, onnistui vähän jopa järkyttämään.
 
TRmin8r sanoi:
Laitetaan nyt koko kansio kuvia jakoon (tällä hetkellä 46 kuvaa): https://photos.app.goo.gl/58XG7zFyMaMC20063

Olipahan juuri parin illan ajan taas haahuilua ihan urakalla varsinkin Bluff Eversmoking -kentässä. Parin tunnin ulospääsyn etsimisen jälkeen päädyin oikaisemaan rokuhypyillä kun kenttien sokkeloisuudesta johtuen nettivihjeetkään eivät toimi aina. Tuossa kentässä siis piti päästä kellotorniin jotenkin "sivistyneesti" mutta kun sen alaovi ei vain avautunut niin en jaksanut enää etsiä vaan paukautin muutaman raketin jalkoihin ja hyppäsin ulkokautta sisään torniin, hyvin tuttua toimintaa UT:sta. Parissa muussakin paikassa tuossa kentässä oikaisin rokuhypyillä kun se vaikutti olevan senhetkiseen suoja/terveystilanteeseen mahdollista. Pitäköön kenttäsuunnittelunsa, minullapa on raketinheitin!
Napsauta laajentaaksesi...

Sain pelattua pelin "Unreal" (1998) läpi nyt ja oli kyllä mahtava kokemus!

Sokkeloiset kentät eivät enää lopussa oikeastaan haitanneet koska ilmeisesti osasin etsiä oikeanlaisia asioita alkupuolen sokkelohaahuilusta viisastuneena. Vähän haastavampia tilanteita tosin tuli eteen lopussa monesti kun useampia tai pahempia vihuja tuli eteen mutta sehän on normaalia pelien lopuissa.

Suosittelen tätä kaikille FPS-refleksiräiskintöjen ja tilannetajun ystäville! Ei oikeastaan mitään väliä vaikka peli on 20 vuotta vanha koska siinä riittää sopivasti meininkiä pitkin matkaa.

Linkki vielä uudestaan kuvakansiooni, 98 kuvaa siellä nyt: https://photos.app.goo.gl/58XG7zFyMaMC20063
 
Refloni sanoi:
Rocksteadylta on huhujen mukaan tulossa seuraavaksi Teräsmies-peli, jossa on kolme kertaa Arkham Knightia isompi maailma. Olen kiinnostunut mutta en innoissani. Teris on paljon Lepistä tylsempi hahmo ja Knightin pelimaailma oli jo liiankin iso, ähkyn aiheuttava hiekkalaatikko täynnä itseään toistavaa tekemistä. Tuli Ubisoftin pelit mieleen.
Napsauta laajentaaksesi...
Mielestäni Arrow olisi ollut bättistä suht lähellä ilman mitää supervoimia mutta teris on kyllä niin tylsä koska ylivoimainen hahmo, ei luodit tai lyönit vaikuta.
 
Viime vuonna ostin Gogin pääsiäisalesta mysteeripelin. Paketista kuoriutui Bionic Dues: roguelite-taktiikkapeli, jossa kootaan neljän mecha-robottipuvun taisteluryhmä ja lähdetään vapauttamaan kaupunkia robotti-invaasion alta ennen kuin kaupunki lanataan maan tasalle ydinpommilla. Pelissä on vuoropohjainen taistelu, mutta yhdessä vuorossa sekä pelaaja että viholliset ehtivät tehdä niin vähän että käytännössä kyseessä on reaaliaikastrategia jonka saa paussille. Tehtävissä on erilaisia tavoitteita, mutta vihollisia on aina paljon ja ne ovat tappavia. Peli on vaikea enkä saanut sitä koskaan pelattua loppuun asti. Mahdollisuuksia voi kääntää omalle puolelle päivittämällä mechoille lisävarusteita tehtävien välissä.

Nyt viikko sitten ostin Gogin kesäalesta Into the Breachin. Se muistuttaa paljon Bionic Duesia, mutta on melkein joka suhteessa parempi. Pahikset ovat vaihtuneet roboteista Vek-ötökkäarmeijaan ja panokset koko maapallon kohtaloon, mutta edelleen taistellaan mecharyhmällä vuoropohjaisesti. ItB:ssä ideana on suojella kartalla näkyviä rakennuksia samalla kun yrittää suorittaa saamiaan tehtäviä. Pelilauta on vaihtunut valtavista, satojen ruutujen levyisistä teollisuuskomplekseista shakkimaiseen 8 x 8 -ruudukkoon, eli kentistä on karsittu turhat läskit pois. Taistelut eivät veny loputtomiin kuten BD:ssä, vaan kestävät yleensä enintään viisi kierrosta - mikä kuulostaa vähältä, mutta sisältää paljon mäiskettä. Peli on paljon taktisempi ja paremmin tasapainossa, hahmoluokkia löytyy enemmän ja nyt joutuu oikeasti miettimään jokaista siirtoa eikä voi päästellä menemään vähän sinnepäin. Bionic Dues on hyvä peli, mutta Into the Breachia parempaa siinä on vain päävalikon taustamusiikki ja mainio huumorintaju.

ItB:n nerokkain oivallus on se, että informaatio on avointa ja kaikista vihollis-Vekien hyökkäyksistä varoitetaan etukäteen. Ei enää fog of waria, ei enää täysin puskista tulevia team wipeja, ei turhauttavia satunnaiselementtejä. Pelin vuorojärjestys toimii seuraavasti:
  1. Vekit liikkuvat.
  2. Vekit näyttävät, mihin aikovat seuraavaksi hyökätä.
  3. Pelaajalle näytetään mistä puskee esiin uusia Vekejä vuoron lopussa.
  4. Pelaaja liikkuu.
  5. Pelaaja hyökkää.
  6. Vekit hyökkäävät siten kuin kakkoskohdassa ilmoittivat.
  7. Uudet Vekit nousevat esiin - jos niiden päällä ei ole mitään.
Tämä tarkoittaa, että pelaaja saa vihollissuunnitelman nähdäkseen ja vapaat kädet sabotoida sitä vuoronsa puitteissa. Tämä on aivan älyttömän hauskaa. Pelaajan aseet tietenkin satuttavat vihollisia, mutta useimmissa tapauksissa voivat myös puskea tai vetää niitä eri suuntiin. Vekejä voi töniä monipuolisiin ympäristövaaroihin, toisiaan päin tai mikä hauskinta toistensa tulilinjalle. Vekeillä on aina ylivoima, mutta pelaajan etuna on äly ja ylivertaiset tiedustelutiedot.

Omia mechoja voi päivittää ja niihin saa erilaisia kuskeja, joilla on omat kykynsä, kuten BD:ssä. Saavutuksia avaamalla saa valuuttaa, joilla voi ostaa pelien välissä uusia mecharyhmiä, jotka ovat aina jollain tapaa erikoistuneita. Yksi ryhmä pyrkii sytyttämään viholliset tuleen, toinen tekee vähän vahinkoa mutta omaa loistavat kyvyt Vekien siirtelyyn, kolmas tekee paljon lämää ja parantaa itseään tapoista, mutta satuttaa aina myös itseään hyökätessään.

Peli on vaarallisen koukuttava.
 
Yritin Kingdom Comea jatkaa nyt, kun kesälomalla on paremmin aikaa, mutta ei se oikein lähtenyt. Olen kai tullut liian vanhaksi, mutta jos pelaaminen tuntuu työltä, se ei ole silloin minulle järjellinen tapa käyttää vapaa-aikaa.

Jotain pelattavaa kuitenkin teki mieli, vaan yhtään mistään ei oikein tuntunut löytyvän mitään riittävän mielenkiintoista. Lopulta muistin, että Tribes-sarjan henkinen perillinen Midair oli näillä main tulossa early accessiin. Sinänsä kätevästi peli oli muutettu free to play -malliin, joten kokeileman pääsi ilman rahan kiinnittämistä. Niin kuin useimmat F2P:t ilmaispelaaminen ei pitkän päälle tietenkään ole järkevää verrattuna parinkympin kaikki auki -hintaan, mutta toimi nyt demona tässä.

Vaikka kyseessä on Tribesin lehtolapsi, sukulinjaa ei ole suuremmin peitelty. Aseet ovat vaihtaneet nimeä, ja hiihtäminen on nyt luistelua, mutta muuten kaikki on tuttua. De facto -pelimuoto on CTF tai sen kevytversio, ja vaikka oppimiskäyrää on jälleen yritetty hieman siloitella, rakettirepun ja luistelun liikemalli on sen verran vieras pystymetsästä tulevalle pelaajalle, että ensivaikutelma on aloittelijalle todennäköisesti melko, noh, haastava. Toisaalta mukana on jälleen sellaista toisarvoista puuhastelua, josta on helppo lähteä liikkeelle eli vastustajan tukikohdan tuhoaminen ja lippupuolustuksen häiriköinti.

Graafinen tyyli on aiempaa sarjakuvamaisempi, ja viittaa sekin ehkä osaltaan tarpeeseen tehdä pelistä helpommin lähestyttävä.

Itsekään en monen vuoden tauon jälkeen saanut liikkumista heti hanskattua, mutta keskityin lippupuolustukseen ja yritin kömpelösti jahdata cappereita. Pelimekaniikassa tuntui olevan kaikuja kaikista edeltäjäpeleistä: liikkumisesta tuli paljolti mieleen Tribes 1, mutta toisaalta mukana oli Tribes: Ascendin eteenpäin buustauskyky ja Tribes 2:n henkisiä laajempia tukikohtia.

Yön yli miettimisen jälkeen löin sen 21 euroa kiinni koko setin avaamiseen. Parin ryppyotsaisemman nykypelin jälkeen Midairin 2000-luvun alkua henkivä moninpeli on oikeastaan virkistävän rentoa.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Midair, en ollut koskaan kuullutkaan. Pelasin Tribes:Ascendia ihan innoissaan pari vuotta ja ostin nopeasti sen parin kympin paketin että sai jutut auki. Hyvä peli mutta jossain vaiheessa vaihdoin Planetside 2:een, kun sieltä löytyi kaveriporukka, Tribesiä olin pelannut ihan yksikseen. Löytyykö tuosta se kätevä voice systeemi jossa nappuloita painamalla ukkeli puhuu jotain? Voice systeemin lisäksi pelintekijät olivat myös kovia meemuilijoita ja trailereita sun muita "virallisiakuvia" tuli naureskeltua usein.

Raivostuttaa että niin monet mielenkiintoiset pelit ovat vielä Early Access, mutta missä kunnossa tuo on? Näyttäis noiden videoiden perusteella olevan aika suoraa copy-pastea. Varmaan tasapainotuksia on muutettu, mutta kuinka sulavaa pelaaminen on ja kaatuileeko? En muista että Tribes:Ascendissa olisi ollut kumpaakaan ongelmaa.
 
Jumi sanoi:
Midair, en ollut koskaan kuullutkaan. Pelasin Tribes:Ascendia ihan innoissaan pari vuotta ja ostin nopeasti sen parin kympin paketin että sai jutut auki. Hyvä peli mutta jossain vaiheessa vaihdoin Planetside 2:een, kun sieltä löytyi kaveriporukka, Tribesiä olin pelannut ihan yksikseen. Löytyykö tuosta se kätevä voice systeemi jossa nappuloita painamalla ukkeli puhuu jotain? Voice systeemin lisäksi pelintekijät olivat myös kovia meemuilijoita ja trailereita sun muita "virallisiakuvia" tuli naureskeltua usein.

Raivostuttaa että niin monet mielenkiintoiset pelit ovat vielä Early Access, mutta missä kunnossa tuo on? Näyttäis noiden videoiden perusteella olevan aika suoraa copy-pastea. Varmaan tasapainotuksia on muutettu, mutta kuinka sulavaa pelaaminen on ja kaatuileeko? En muista että Tribes:Ascendissa olisi ollut kumpaakaan ongelmaa.
Napsauta laajentaaksesi...

VGS-systeemi on mukana ja näyttäisi olevan ihan hiilikopio aiemmista Tribeseista, mitä nyt Shazbot on pitänyt vaihtaa joksikin muuksi. Parin päivän perusteella peli on ihan vakaa. Jonkin verran tökkimistä oli, mutta se korjaantui vaihtamalla borderless window'sta full screen -tilaan. Peruspubipeli muistuttaa aika paljon Ascendia, mutta cappereiden nopeudet eivät ole niin äärimmäisiä kuin Ascendissa parhaimmillaan (tai pahimmillaan). Liikemalli on ihan johdonmukaisen oloinen, eikä sellainen loputtomasti korjailtava purkkaliimaviritys kuin Ascendissa.
 
bioshock infinite
Toisen kerran tuli läpi vedettyä ja on toi juoni edelleen +10 muutenkin grafiikat vielläkin ihan ok tasoa ja pelattavuus todella hyvä. tosin ei sovi kentän läpi juoksevalle ADHD ihmiselle olleenkaan jää muuten juoni aika lyhyeksi. ja se viellä että tässä on ehkä paras pelin loppu koskaan. suosittelen kaikille jos ei ole viellä pelannut.


max payne 2tuli nyt aloitettua tuosta sitten myöhemmin fiiliksiä tänne :tup:
 
Shadow Tactics: Blades of the Shogun

Vanhan taktiikkapelintyylin elvyttäjä. Enemmän Commandosin ja Desperadosin jälkeläinen kuin Commandos 2. Hahmot tiukasti kaikki oman tyyppisiä, kerättäviä bonusesineitä vähän. Ei erityisemmin haastava jos ei yritä badgeja, paikoin todella helppo, toisinaan vaatii vähän enemmän miettimistä. Ehkä vähän liikaa Desperadosin ja ekan commandosin hengessä, siinä mielessä, että rajalliset välineet pakottaa pelaamaan hyvin orjallisesti sitä helpointa reittiä pitkin. Badgeissa toki useita vihjeitä siitä, että tasot on suoritettavissa mitä monimutkaisimmilla tavoilla. Peliteknisesti hyvinki toimii, mitä nyt kamera tuntuu vähä hassusti pyörivän ja välillä ei oikeen hahmo löydä sitä kohtaa mihin osoittaa(esim. kattojen reunat välillä hukassa).

Ei mitää välittömiä uudelleenpeluuhimoja herätä, mutta kyllä tätä näin ensipeluulla pelaa todella mielellään ilman mitää nostalgialaseja.
 
Hollow Knight

Aloitin viime vuonna mutta jaksoin vain tunnin verran koska alku oli aivan liian yksinkertainen ja tylsä, kyllä pelin pitäisi jo tuossa ajassa iskeä. Nyt "lomalla" kun käytössä on vain läppäri ja gamepadi niin tämä indie metroidvania lähti uudelle yritykselle, ja kyllä tämä taitaa olla vikoineenkin paras metroidvania mitä on olen pelannut enkä edes liiottele. 12 tunnin jälkeen olen vielä forumien mukaan alkupelissä, gamepadista jää vieläkin 2 nappulaa käyttämättä ja pelattavaa on kaikesta päätellen vielä tuplasti tai triplasti mikä on hyvä juttu sillä kyllästymistä ei ole havaittavissa.

Huonoja puoliakin on. Jotkut pitävät kontrolleista mutta minulla pisti heti silmään Unity Enginen charactercontrollerin default "Unity-hyppy" joka on hitusen ilmava ja löysä kuten Trinessä, eikä napakka kuten Super Marioissa. Kontrollit eivät ole huonot, mutta voisivat olla paremmat kun pelisuunnittelu on muuten rautaa. Paitsi ei olekaan. :D Kaikenlaista pientä turhaa valitusta tästä löytyy, esim. kaupungissa ukkeli alkaa automaattisesti kävellä vaikka haluaisin vain juosta läpi, joidenkin esineiden käyttötarkoitusta pitää googlailla, peli ei onnistu luomaan mystistä soulstunnelmaa vaikka yrittää, pari edestakaisin ramppaus kohtaa ärsyttää, jne.

Vaaka kallistuu silti reilusti positiivisen puolelle. Ostamisen arvoinen jo nyt 15€ mutta Steamin alesta varmaan saa alle kympillä ja se on erittäin halpa hinta.
 
Gog-backlogin plärääminen jatkuu.

Oxenfree

Kauhupelit eivät ole minun juttuni ja pysyttelen niistä yleensä kaukana. Sen sijaan arvostan, jos peli käyttää kauhuelementtejä hyvään tarkoitukseen (HL2:n Ravenholm, Minecraftin luolat, Thief: Deadly Shadows) mutta pelin varsinainen koukku on jokin ihan muu. Inhoan kauhua puhtaasti pelaajan säikyttelyn vuoksi.

Oxenfree on kauhupeli, ja samalla nautinnollisin seikkailupeli mitä olen pelannut moneen vuoteen.

Tarina pähkinänkuoressa: Viiden teinin joukkio lähtee yöksi hölmöilemään vanhalle museosaarelle, jonka viimeinen asukas kuoli jonkin aikaa sitten. Porukan ryypätessä ja pelatessa pullonpyöritystä rannalla yksi joukosta lähtee tutkimaan outoa luolaa, jonka suulla voi kuulla radiolähetyksiä kanavilta, joita ei ole olemassa. Päähenkilömme, teinityttö Alex, lähtee perään. Luolasta löytyy jotain kammottavaa ja täysin käsittämätöntä, ja alta aikayksikön koko viisikko on pahassa pulassa.

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista yliluonnollinen, teinidraama, seikkailupeli ja valinnoilla on väliä? Mukana on reilu annos mysteeriä ja jopa aikamatkailua. Oxenfree muistuttaa päällisin puolin paljon Life is Strangea, joskin tunnelma nojaa nostalgian sijasta vahvasti kauhuun. Peli alentuu säikyttelemään vain harvoin, kauhu perustuu painostavaan tunnelmaan ja selittämättömiin ilmiöihin.

Isoin pelejä erottava tekijä on dialogin taso. Life is Strangen "hella wowsers" -myötähäpeilystä ja Oxenfreen korvia ja sielua hivelevästä sanataiteesta ei voi puhua samana päivänä. Ääninäyttelijät ovat huippuluokkaa ja jokainen repliikki on nautinto. Dialogia ei voi skipata, mutta se ei juuri koskaan katkaise pelin kulkua. Aina voi ainakin pyöriä ympyrää, mutta suuri osa dialogista tulee peliä pelatessa, ympäri saaren metsiä samoillessa ja keveitä pulmia ratkoessa. Pelaajan mukana kulkee kautta pelin joku sidekick, ja jonkun suu tuntuu käyvän koko ajan.

Monet pelit mainostavat, että pelaajan valinnoilla on väliä. Oxenfreessä se tuntui siltä. Kokemuksen kautta olen oppinut näkemään Telltale-kusetusten läpi, ja huomaan kyllä jos peli kaartuu A:n suuntaan vaikka valitsin B:n tai tarjoaa joka napista samaa dialogia. Oxenfreessä on ehkä kymmenen ilmiselvää valintaa ja monta, monta hienovaraisempaa, mutta kaikki tuntuivat aidoilta ja niillä oli loogisia seurauksia. Joko peli on aidosti reaktiivinen tai illuusio on rakennettu taitavammin kuin olen missään ennen nähnyt.

Sitten vähän negatiivisuutta: liikkuminen on tönkköä ja kömpelöä ja puzzlet liian helppoja. Jälkimmäiset nojaavat vahvasti koko ajan mukana kulkevan matkaradion ympärille, josta voi itse säätää taajuuden. Pitkin peliä radioaalloilta voi löytää musiikkikanavia, uutislähetyksiä, tietoiskuja tai... jotain omituista. Vastaan tulee usein pulmia, jossa pitää löytää radiosta oikea kanava. Tämä ei onnistu kuin liu'uttamalla kaikki taajuudet läpi ja haravoida esiin oikea kohta. Alun jälkeen homma käy nopeasti puuduttavaksi. Toisaalta radio on pelin tunnelman ja tarinan kannalta välttämätön ja peli olisi ollut paljon köyhempi ilman sitä. Samantyyppisiä ovat usein toistuvat pulmat, joissa pitää pyörittää kasettinauhuria oikealla nopeudella, mutta ne ovat sentään nopeasti ohi.

Vahva, reaktiivinen tarinankerronta on peleissä yksi eniten arvostamiani asioita, mutta joku toinen ei välttämättä pidä tylsistä pelimekaniikoista tai hyvin indiemäisestä graafisesta tyylistä. Minulle Oxenfree oli helposti neljän ja puolen tähden peli.
 
perato sanoi:
Tacoma (PC)

Ei näiltä kävelysimuilta odota oikeastaan koskaa mitää muuta ku positiivista ylläriä, koska odotukset ei sinällään ole koskaan korkeita, vähän ku random kirjaa napatessa ei tiedä mitä tulee muuta ku paperin kääntelyä ja mustetta. Noh, tässä oli jopa jonkinlainen pelimekaniikka, joka teki kävelystä ja maailman tutkimisesta vähän "pulmallisempaa". Harmi vaan, ite peli oli älyttömän lyhyt suhteessa siihen, miten paljon pitemmän tästä olis voinut minusta saada. Nyt tuntu lähinnä joltain "näytös"peliltä eikä niinkään siltä mitä ehkä oltiin tavoittelemassa. Monet kävelysimuistahan kärsii lyhyestä kestosta, mutta aina tuo ei haittaa kun tarina on just siihen mitotettu. Nyt tuntu, että tarinaa oli pätkitty aika paljonki nii alusta kuin keskeltä, eikä oikeen semmosta immersiota päässyt muodostumaan, että aivan ymmärtäisin sitä maailmaa missä nämä hahmot elivät. Hahmot oli ehkä vähän ykspuolisia nii yhdessä ku erikseen.

Graafisesti ei mitenkää erityinen, mutta kovasti tuo silti pätki ruutua paikoitellen.
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä oli kyllä vähän ristiriitainen peli. Siis tavallaan ihan kiva ja muutamat pulmatkin oli ihan hyvin tehty, sitten vaan loppu tuli ennen kuin se koko peli ehti oikein alkaakkaan ja loppukin oli muutamassa minuutissa spoilattu jo sitä ennen.

Minä tykkään näistä kävelysimuista, joissa se idea on kertoa sitä tarinaa. Ihan hyvä vaihtoehto kirjoille jne. mutta tämä oli vähän kuin lyhyt novelli, tavallaan ihan ok, mutta ei vaan kantanut maaliin.
 
Soma
Kiehtova scifi-tarina. Alkuun jätin väliin, koska en pidä säikyttelykauhusta. Mutta tähän julkaistiin ihan virallinen safe mode, ja pelin sai halvalla, joten kokeilin.

Safe mode on suht turvallinen, mutta paikoin hirviöt käy silti turhan ahdistaviksi. Ja jos heität niitä vaahtosammuttimella päähän, ne hyökkää ja tappaa. Mutta vältelleen ne on "safe". Kuitenkin 90% pelistä ja 99% tarinasta toimisi täysin ilman edes etäisesti vaarallisia hirviöitäkin, joten vieläkin nössömpi tila olisi kelvannut.

Ainoa mikä ottaa pannuun on pelaajan hahmolle anettujen repliikkien runsaus. Se ei vain neutraalisti kommentoi ja vastaa muille, vaan lyö pöytään vahvasti asenteellisia kantoja jotka ei välttämättä sovi pelaajan tulkintaan tapahtumista. Ja tarina on myös muutenkin loppupeleissä kirjoitettu turhan yksiselitteiseksi.

Itse esim. ajattelin alkupuoliskon:
että peli saattaa sijoittua pelihahmon sisäiseen "uneen" ja työntämällä käden alien-kukkiin hahmo parantaa viallisia synapseja aivostaan. Ehkä pelin lopussa hahmo olisi herännyt nykyaikaan ja huomanneen parantuneen jostain masennuksesta tai muusta mielenhäiriötilasta tämän simulaation avulla. Mutta tämän sijaan peli suht selvästi ilmaisi, että tapahtumat ovat totta ja hahmo on vain tekoälysiirrännäinen karussa tulevaisuudessa.
 
Hitman 2016

Vuosi sitten taisin Steamin kesäalesta napata tuon, kun sai kaikki episodit mukaan. Muita pelejä kasaantunut, niin jäänyt pelaamatta, kunnes nyt aloin vääntämään tuota. Aiempaa kokemusta Hitmaneista ei ole.

Täytyy sanoa, että tykkään kuin hullu puurosta. Parasta kentissä on koko ja vapaus edetä juuri miten haluaa. Ei malta mennä episodeissa eteenpäin, kun nyt Pariisinkin kentässä tulee vain kokeiltua uusia tapoja murhata kohteet. Naamioituminen ja varusteiden keräys on myös mukavaa ja suunnittelua saa harrastaa kovasti, jotta saa hienoja murhia aikaan.

Kentät ovat todella yksityiskohtia ja grafiikat oikein mukavia. NPC-hahmoja on myös kiitettävän paljon. Miinusta täytyy antaa optimoinnista. Muuten pyörii ultralla tasaisesti 72 FPS V-Syncciä vasten, mutta välillä etenkin väkijoukossa tulee ihmeellisiä FPS droppeja jopa alle 40:n. Prossussa ja näyttiksessä kuitenkin riittäisi vielä paukkuja. Onneksi sen verran hidastempoinen peli, ettei hirveästi haittaa.
 
Warcraft 3 ja sen lisä osaa the frozen thronen yksinpeli kamppanjoita hardilla.

Näissä kentissä on kyl haastetta. RoC;issa piti kyllä pari kenttää harpata koodeilla, kun kehittäjillä hieno neron väläytys pakottaa pelaaja tuhoamaan vihollistukikohtia ilman siege välineitä. Kestää niin kauan tuhota vihu rakennuksia ilman siege damaa ja vihut senkuin tekee ukkoja kokoajan loputtomiin, ja sitten tottakai alkavat rakentaa rakennuksia uudestaan samantien kun on paskana. Viimeistä kenttää en ole vielä night elffeillä läpäissyt. Siis kyllähän varmaankin saisin jos käyttäisisin miina kikkaa, mutta yritän rehellisesti. :)

Örkkien kamppanjan skippasin, kun aika turha pääjuonen kannalta. Humaanien ja kuolleiden kamppanjat parhaita.

Lisäosassa kenttä suunnittelu on huomattavasti parempi ja edelleen vaikeita kenttiä täynnä. Kuolleiden eka tehtävä oli kyllä saatanasta, kun pitää kontrolloida kolmea tukikohtaa yhtä aikaa ja estää vihollisten pääsy tiettyihin pisteisiin. Yritäppä siinä sitten estää niitä kun kokoajan tulee vihollis laumoja torjuttavaksi ja siinä samalla pitäisi tuhota vihollisten tukikohtia. Jokaisella basella 30 ruoan limiitti, niin ei siinä saa armeijaa puollustukseen ja hyökkäykseen. Ei kyllä mun apm meinaa riittää moiseen touhuun.:D Mut ihan hyvä, että on haastetta.:)
 
Resident Evil Revelations (X360)

Ilmeisesti X360 alkaa köhimään, sillä jokaisella käynnistyskerralla oli vaikeuksia levyn kanssa. Useimmiten kuului "tsäk, tsäk, tsäk" ja levy ei lähtenyt pyörimään kuin vasta 3-4 levykelkan avauksella ja sulkemisella.

Ressa on pelattu aiemmin 3DS:llä, nyt X360-versio joka on pyörinyt hyllyssä n vuotta - tuli hankittua kun 3DS:n myin pois pyörimästä.

3DS-versio oli aikanaan suht positiivinen kokemus, jolle antoi turhan paljon anteeksi, kun RE oli saatu mahdutettua taskukokoon. Viat korostuivat nyt kotikonsolilla. Eihän tämä oikeasti ole kuin puoliksi hyvä peli. Tai ehkä 1/3, sillä jo viidennen episodin kohdalla alkaa meno hyytymään hitaamman tutkiskelun osalta ja korostamaan supermonsterihirviöitä ja suht aivotonta räimettä.

Juoni on myös ihan käsittämätöntä potaskaa salaliittoineen, organisaatio-lyhenteineen (BSAA, FBC), kolmoisagentteineen ja huorahtaviin faniservice-asuihin pukeutuvine naisineen. Episodimainen rakenne toimii ihan hyvin, mutta tapahtumien pomppiminen 4 eri hahmon ja tyyliin viiden eri tapahtumapaikan välillä on lähinnä ärsyttävää - varsinkin kun tapahtumapaikasta ainoastaan luksusristeilijä on se kiinnostava. Myös tavaroiden löytämiseen ja vihollisten tutkimiseen tarkoitettu skanneri on pelikokemuksen kannalta ihan turha väline, varsinkin kun siihen on tehty joku tosi omituinen videoefekti, jonka vuoksi peli tuntuu pyörivän 15-20fps kun skanneria käyttää.

Mukinoista huolimatta, kun suhtautui toimintapelinä, niin kyllähän tämän toisenkin kerran pelasi. Kolmatta tuskin enää tarvitsee, ja jos X360 hyytyy, voi surutta myydä pois eikä tarvitse enää Steam-kirjastoon hankkia.
 
Lisää pölyttymänä jäänyttä X360:llä, Alan Wake's American Nightmare

En muista ekasta Alan Wakesta hirveästi, mutta ehkä se pyöri tätä paremmin? Aika paljon tuntui olevan slowdownia, vsync-ongelmia ja muuta vähän häiritsevää. Kuitenkin tällainen yhden illan peli, aikaa meni ehkä 3h tai 3,5h, joten ei ehtinyt häiritsemään liiaksi. Vsyncillä tuntui vielä olevan jotain ongelmia näyttöni kanssa.

Ehkä eniten viehätti maisemat - haluttaisi taas lähteä tähän osaan USAta. Jostain syystä tällaiset Meksikon, Kalifornian, Arizonan ym. kaltaiset kiviaavikot jotenkin miellyttävät minua. Ehkä samasta syystä PUBGissa pidän Miramaria kiinnostavimpana karttana. Melkein oli se pääsyy, minkä takia tämän kaivoin X360 kovalevyltä kun tyttöystävä varasi tietokoneeni Slime Rancheria pelatakseen.

Monta asiaahan Alan Wakessa on tehty hyvin - aseet potkii ja fiilistä löytyy. Ei vaan koskaan päästä pintaa syvemmälle ja juonikin jää vähän hähmäiseksi. Ja ihan naurettavan helppo, kuolemia tasan 0 ja loppupää meni melkein speedrunaten, kun kaikki isot jutut sai matalaksi sekunneissa kun oli säästänyt pari flashbangia ja valoammusta.

Mutta ehkä tämä pääasiallisesti oli jonkinlainen rasti ruutuun, suoritus, omantunnon parannus siitä että pelannut pari euroa maksaneen pelin. Muistikuvia tuskin jää pidemmäksi aikaa.
 
Jumi sanoi:
Midair, en ollut koskaan kuullutkaan. Pelasin Tribes:Ascendia ihan innoissaan pari vuotta ja ostin nopeasti sen parin kympin paketin että sai jutut auki. Hyvä peli mutta jossain vaiheessa vaihdoin Planetside 2:een, kun sieltä löytyi kaveriporukka, Tribesiä olin pelannut ihan yksikseen. Löytyykö tuosta se kätevä voice systeemi jossa nappuloita painamalla ukkeli puhuu jotain? Voice systeemin lisäksi pelintekijät olivat myös kovia meemuilijoita ja trailereita sun muita "virallisiakuvia" tuli naureskeltua usein.

Raivostuttaa että niin monet mielenkiintoiset pelit ovat vielä Early Access, mutta missä kunnossa tuo on? Näyttäis noiden videoiden perusteella olevan aika suoraa copy-pastea. Varmaan tasapainotuksia on muutettu, mutta kuinka sulavaa pelaaminen on ja kaatuileeko? En muista että Tribes:Ascendissa olisi ollut kumpaakaan ongelmaa.
Napsauta laajentaaksesi...

Hassua, itsekin pelasin Tribes: Ascendia ja siirryin sitten PlanetSide 2:een. Midairista taisin kuulla silloin Tribes aikoina, että soli enempi Tribesi kuin Ascendi ja näinki jotaki varhaista kuvaaki siitä.

Jumi sanoi:
BlazBlue Cross Tag Battle (PC, Switch, PS4, X1)


Kyseessä on tappelupelien veteraanin ArcSystemWorksin (mm. Guilty Gear, Blaz Blue) perinteinen 2D-animetappelupeli, eli odotettavissa on nopeaa ja näyttävää mättöä yksin- ja moninpelissä. Peli on ollut nyt päivän ulkona ja voi vittu soikoon japanilaiset eivät osaa kääntää pelejä PC:lle! Vioista osa on onneksi jo korjauksessa ja niistä enemmän myöhemmin.
Napsauta laajentaaksesi...

Kokeilin PS4:lla demoa ja ostin itsekin PC:lle. Tuli kuitenkin pian palautettua aika pian, kokeillen samalla Steamin refund systeemiä.

Titteli ruudussa painan starttia kapulasta ja peli sammuu.... Sitten kun keksin miten päästään valikkoon, siellä ei ole "Exit Game" valintaa, mikä on melkeinpä kaikissa muissa PC:n tappelupeleissä mitä olen pelannut. Pikkuisen kokeilin. Menut oli persiistä navigoida ja hahmo jota halusin kokeilla (Yang RWBY:stä) ei ollu vielä pelissä, joten sammutin pelin. Totesin siinä "Taattua Arc Systems PC laatua" (Guilty Gear Xrd Signissakin oli yhtä ärsyttävät menut), että palautin pelin. Varmasti ihan hauska pelata, mutta jätänpä hyllylle ainakin toistaiseksi.
 
RaivokasMagma sanoi:
Kokeilin PS4:lla demoa ja ostin itsekin PC:lle. Tuli kuitenkin pian palautettua aika pian, kokeillen samalla Steamin refund systeemiä.

Titteli ruudussa painan starttia kapulasta ja peli sammuu.... Sitten kun keksin miten päästään valikkoon, siellä ei ole "Exit Game" valintaa, mikä on melkeinpä kaikissa muissa PC:n tappelupeleissä mitä olen pelannut. Pikkuisen kokeilin. Menut oli persiistä navigoida ja hahmo jota halusin kokeilla (Yang RWBY:stä) ei ollu vielä pelissä, joten sammutin pelin. Totesin siinä "Taattua Arc Systems PC laatua" (Guilty Gear Xrd Signissakin oli yhtä ärsyttävät menut), että palautin pelin. Varmasti ihan hauska pelata, mutta jätänpä hyllylle ainakin toistaiseksi.
Napsauta laajentaaksesi...
Samoja ongelmia oli minullakin ja oli "millistä kiinni" että olisin pistänyt refundin BlazBlue Cross Tag Battlesta. Seuraavana päivänä training roomissa odottamatta ja yllättäen ihastuin mahdollisuuksien määrään, ja pidän tätä tämän hetken parhaimpana tappelupelinä. Kesän ja reissaamisen takia en valitettavasti ole päässyt pelaamaan, mutta olen innoissani että tämä pääsi (eli ARCSYS maksoi) EVO2018 turnaukseen.
 
The Incredible Adventures of Van Helsing - The Final Cut

Tämä tuli tahkottua läpi ja täytyy sanoa, että aika perus hack´n slash -peli. Muistuttaa kovasti muinoin pelaamaani Titan Quest:ia. Van Helsing -teema oli ihan kiva, mutta peli kävi pikku hiljaa loppua kohden aika puuduttavaksi putkeksi.

Tässä on siis kaikki kolme Van Helsing -peliä yhdistetty yhdeksi pitkäksi tarinaksi. Hub -alueena toimii Secret Lair ,jossa voi ostaa/myydä/muunnella ja muokata varusteita. Pää hahmona toimii Van Helsing:n poika, jolla on apuna Katarina haamu, jota voi myös muokata taitopisteillä. Itse pelasin tämän sillä robottiasuun sonnustautuneella insinöörillä ja Katarina toimi tankkina pitäen mobit kasassa kun itse räiskii niitä kauempaa miinoilla, raketeilla ja liekin-/myrkynheittimillä. Kun tällainen mobi pääsee niskan päälle, niin kuolema tulee muutamassa sekunnissa niin on hyvä pitää vähän etäisyyttä.

Pelin alku oli vähän sellaista edes takasin ramppaamista hubin ja uusien alueiden välillä, mutta viimeinen osio oli sitten tosi lineaarista alueelta toiselle siirtymistä. Joka alueella oli yksi sivutehtävä jonka voi suorittaa saadakseen lisä expaa ja random tavaraa. Lisäksi jossain vaiheessa avuksi sai lemmikki Chimera:n, jonka voi lähettää metsästämään random tavaraa. Hub:illa on myös jotain perus tehtäviä, joihin noita resistance -sotilaita voi lähettää, mutta näistä en ikinä saanut muuta kuin rahaa. Rahasta ei tässä pelissä ikinä tule pulaa kun tavaroita tulee ovista ja ikkunoista jotka voi sitten myydä ja melkein joka aarrearkku on täynnä rahaa.

Tämä peli oli melkein aivot narikkaan -luokkaa, mutta toitopisteillä kikkaileminen ja uusien kykyjen kokeileminen pelasti ihan täysin puuduttavalta hack´n slash kokemukselta. Taitopisteet saa siis udelleen specsata rahaa vastaan koska vain. Peli sopi hyvin semmoseksi muutaman tunnin jaksoina pelattavaksi juonipainotteiseksi seikkailuksi. Tosin immersiota söi hieman se, että pelaaja ei voi koskaan kuolla vaan kuoleman koittaessa syntyy aina uudestaan rahaa vastaan paitsi pomotappeluissa. Niissä syntyy ilmaiseksi samaan paikkaan ja pomon HP:t pysyy muuttumattomina.
 
Vähän hirvitti pistää 40€ Crash Bandicoot N'sane Trilogyyn, joka vielä tarkoittaa Activisionin tukemista, mutta kerrankos sitä.

Odotin sentään sen verran, että Steam arvostelut kertovat mikä on PC-version laita. Ja hyvinhän se pyörii! Itselläni ei ole fullHd-näyttöä parempaa, mutta täysin tasainen 60fps oikein miellyttävä pelata.

Itse peli on aikalailla sitä mitä odotinkin. Ensimmäinen Crash Bandicoot hyytyi tasoon Road to nowhere, joka vissiin on monella nostanut tien pystyyn. Aivan käsittämätön notkahdus vaikeustasossa, tai ehkä jotain jää ymmärtämättä. Ihme millintarkkaa pelleilyä. Crash bandicoot 2 ehdin jo pelata läpi, joskin vain 60% keräämällä lähinnä pakolliset timantit ja joitakin perfect-timantteja laatikoiden keräilystä. Jotenkin laatikoiden hakkaaminen on tyydyttävää puuhaa. Crashia olen alun pelin pelannut vain muutamia tasoja kaverin luona käydessä, joten katson lähes värittömien nostalgia-lasien läpi, mutta mainiosti viihtyy vielä nykypäivänäkin. Tuntumaan kesti hetken totutella, mutta pääosin olen päässyt hyppyyn jo kiinni, eikä alkuperäisten fysiikoiden muuttaminen tunnu loppujen lopuksi huonolta päätökseltä. Toisinaan ollaan kyllä aika armottomia.

Tuon Crash ykkösen vaikeustason lisäksi on muutamia muita lapsuksia, jotka kaipaisivat vielä päivitystä:
- Ilmeisesti jos pelaat 144hz näytöllä, valittavanasi on 30/60fps lockin sijaan 24/48fps lock (koska 144 ei jakaudu tasan 60:llä, mutta 48:lla kyllä).
- Ei tekstityksiä eikä kielivalintaa
- Ei mahdollisuutta remapata nappeja
- Pelifirma-introjen skippaaminen toimii vain toisinaan, ja ne on rasittavan pitkät
- Crash Bandicoot 2 unohtaa kertoa, miten ensimmäisen bossin jälkeen edetään - jouduin katsomaan netistä, bugittiko pelini...

Mutta tjoo, PC-käännös tuntuu muuten oikein mainiolta, jos odottaa old schoolimpaa tasohyppelyä. Grafiikkasäätöjä on riittävästi ja kaikki täysillä ei kone päästä pihaustakaan, vaan pyörii hiljaisena täysin tasaista 60fps ilman yhtäkään notkahdusta.
 
Bloodstained: Ritual of the Night - Beta Backer Demo (PC)

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Sainpas pääsyn tähän viikonloppuna. Jos oikein kunnolla tutkii, menee demon läpäisyyn noin tuntinen, mutta viimeisimpään läpipeluuseen meni pari tuntia, kun halusin craftata muutaman aseen ja kokeilla niitä. Varmasti tulee vielä muutaman kerran kokeiltua.

Pelihän on siis vuonna 2015 joukkorahoitettu metroidvania tyylinen tekele. Pääpiruna toimii Koji Igarashi, joka työskenteli Konamilla vuoteen 2014, tuottaen Castlevania-pelejä, metrdoidvania (tai Igavania :)) tyylisiä pääasiassa. Ensimmäinen tukija demo tuli vuonna 2016 ja tämä uusin siis tältä vuodelta. Kehitystä on tapahtunut, tällä kertaa parantunut ulkoasu, ääninäyttely, musiikkia, tuntuma. Ääninäyttelijä kastissa on tuttuja nimiä (tai ääniä, minulle, en tiedä muille), kuten David Hayter (Metal Gear Solid), Ray Chase (FFXV) ja Fryda Wolff (ME: Andromeda). Valitettavasti suunta on sitä jenkkien feikki britti aksenttia, mutta jotenkuten siihen tottu. Toivottavasti lopullisessa versiossa on japsi vaihtoehto, jos solis siedettävämpää.

Pelattavuus on parantunut. Päähahmo Miriam juoksee lujempaa, hyppy tuntuu paremmalta, mutta backdash voisi olla napakamman tuntuinen, kuten aikaisemmissa (Dawn of Sorrow, Symphony of the Night, Portrait of Ruin esimerkkinä). Aseita oli monenlaisia, pettymyksenä ruoska oli vähän kihtinen käyttää, mutta ainakin katanat, potkukengät ja isot miekat tuntuivat mukavilta käyttää. Täytyy vielä muita aseita kokeilla.

Musiikit on hyvän kuuluisia. Säveltäjänä toimii Michiru Yamane (Castlevania, Skullgirls) ja ainakin mitä muistan myös Ippo Yamada (Mega Man Zero). Ja tutun turvallista hyvää kamaahan se on. Grafiikat on parantunut, vaikka ainakin Miriamin suu animaatiot vois olla paremmat ja hieman viilaamista muutenkin vaatii. Jos vielä hieman tunnelmallisemmaksi saataisin, niin avot.

Voin ainakin tässä vaiheessa sanoa, että lupaavalta vaikuttaa. Itse olen sitä mieltä, että metroidvaniat vaativat budjettia ja osaamista, jotta saataisiin minun makuun sopiva lajin edustaja. Indie tuotoksista tuntuu puuttuvan se jokin aina. Toisaalta olen aikamoinen Castlevania fani ja pistin tämänkin pelin Kickstarteriin aika paljon rahaa (150 euroa, jos oikein muistan), joten oma näkemys saattaa olla puolueellisen suuntainen.
 
Assassin's Creed Revelations viimein hakattu läpi veljen yllytyksestä. Pelattavuus todella hauskaa joskin hieman itseään toistavaa, tarina samaa hirveää roskaa kuin AC Brotherhoodissa - ja kakkosessa, näin jälkikäteen katsottuna. Pelin moraali on joko uskomattoman kieroutunut tai tarina on todella vahvaa, vaivihkaista satiiria: assassiinit ovat pahiksia, jotka esitetään hyviksinä. Henkilökohtainen vapaus on heille kaikkein tärkeintä, sellaisista pikkujutuista kuin sivullisten hengestä viis. Revelations saa tosin paljon anteeksi loppunsa vuoksi, joka tarjoili parikin hienoa valoshow'ta ja pelin nimen mukaisia paljastuksia. Kehyksenä toimiva scifitarina on aina kiinnostanut minua enemmän kuin esi-isien toilailut. AC kolmosen nappasin jostain promosta aikoinaan ilmaiseksi, kaipa se on hakattava seuraavaksi läpi.

Ezion haudalle ei kyllä kukkia tuoda.

49YxS0T.png
 
Refloni sanoi:
Assassin's Creed Revelations viimein hakattu läpi veljen yllytyksestä. Pelattavuus todella hauskaa joskin hieman itseään toistavaa, tarina samaa hirveää roskaa kuin AC Brotherhoodissa - ja kakkosessa, näin jälkikäteen katsottuna. Pelin moraali on joko uskomattoman kieroutunut tai tarina on todella vahvaa, vaivihkaista satiiria: assassiinit ovat pahiksia, jotka esitetään hyviksinä. Henkilökohtainen vapaus on heille kaikkein tärkeintä, sellaisista pikkujutuista kuin sivullisten hengestä viis.
Napsauta laajentaaksesi...
Tätä tässä pelisarjan edetessä pyöritellyt itekkin mielessä ja ehkä siitä syystä jossain mielessä ollut ihan kivakin pelata tätä kun kerranki voi pelata pahiksella joka luulee olevansa se hyvis ihan oikeesti.
 
perato sanoi:
Tätä tässä pelisarjan edetessä pyöritellyt itekkin mielessä ja ehkä siitä syystä jossain mielessä ollut ihan kivakin pelata tätä kun kerranki voi pelata pahiksella joka luulee olevansa se hyvis ihan oikeesti.
Napsauta laajentaaksesi...
Tuohan se on koko pelisarjan paras puoli. Jos nyt joku oikeasti kuvittelee että joku diktaattori on mielestään paha, niin väärässä on. Kyllä siellä Pohjois-Koreassa se paha on oikeastikin se USA ja hyviä sitten taas itse ja Kiina jne. Mielestäni tässä on koko Assasins Creed onnistunut erittäin hyvin näyttämään sen miten se hyvyys on aina katsojan silmissä. Todellisuudessahan pelissä ollaan todellisia tappokoneita ja päästetään todennäköisesti perheellisiä vartijoita päiviltä oikein urakalla. Jossain pelissä, harmi kun en muista missä, oli mielestäni näistä vartijoista tehty vielä enemmän inhimillisiä niille oli ihan taustatarinaa jne. Sopisi kyllä todella hyvin myös tähän pelisarjaan tuollainen lähestyminen. Tokikin sitten taas ne Templarit on sarjassa kuvattu hyvinkin pahoina, mutta ne perus jampat lienee enemmän vain sotilaita töissä.
 
Temppeliherrojen käytökseen on varsinkin Ezio-trilogiassa lisätty täysin turhaa koiranpotkimista, ettei pelaajalta pääse unohtumaan ketkä tässä onkaan niitä hyviksiä. Esimerkki Revelationsin loppupuolelta:

Temppeliherrat ovat kaapanneet naisen, johon Ezio on iskenyt silmänsä, voidakseen kiristää häneltä avaimet assassiinien kadonneeseen kirjastoon. Ezio pitää kelmien kerholleen puheen:

"Hyvät assassiinit, tiedän että rakas opettajanne Yusuf kuoli juuri, mutta nyt ei ole aika surra, koska haluan että varmistatte MINUN turvallisuuteni kun petän koko veljeskunnan. Aion antaa kadonneen kirjaston avaimet temppeliherroille, koska haluan mieluummin että he hallitsevat maailmaa kuin että MINUN tämänviikkoinen tyttöystäväni joutuu kärsimään!"

Idiootti-Ezio suostuu vaihtokauppaan. Temppeliherrat aikovat kuitenkin tappaa hänen tyttöystävänsä joka tapauksessa, samoin kuin täysin asiaan liittymättömän, heidän vangiltaan näyttävän naisen. Tässä ei ole mitään järkeä eivätkä temppeliherrat hyödy juonesta tasan mitenkään. Nainen ei ole heille minkääntasoinen uhka, sen sijaan he riskeeraavat renessanssin kovimman tappokoneen suututtamisen. (Toki Ezio murhaa heidät joka tapauksessa, vaikka saakin muijansa pelastettua.)

Assassiinit ovat anarkisteja, voisi sanoa jopa terroristeiksi. He ratkaisevat jokaisen ongelman väkivallalla ja ovat aina lietsomassa sotaa ja kapinoita. Temppeliherrat ovat pienempi paha.

Välillä pudotellaan vihjeitä siitä, että käsikirjoitustiimissä joku tyyppi on ajatellut asioita muualtakin kuin assassiinien itsensä näkökulmasta, mutta yleisesti ottaen pelisarja käyttää amerikkalaista kaavaa VAPAUS = HYVÄ ja kuittaa kaiken sillä. En usko että sarja yrittää esittää tarinaa pahiksien näkökulmasta tai tarjota moraalisesti harmaata asetelmaa, vaan kirjoittajat eivät yksinkertaisesti tajunneet hyviksien olevan pahoja. Assassiinien maailma ei ole moraalisesti harmaa. Se on täysin mustavalkoinen, paitsi että musta on valkoista ja valkoinen mustaa.

Olen pelannut tosin vain Ezio-trilogian, jota useat fanit väittivät sarjan huippukohdaksi. Aloitin vähän aikaa sitten AC3:n, joka vaikuttaa tarinansa puolesta paljon, paljon lupaavammalta, ja jossa oikeasti tuntuu olevan konfliktin molempien osapuolten käsittelyä.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
287 394
Viestejä
4 929 263
Jäsenet
79 355
Uusin jäsen
Erkki69

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom