- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 457
Yakuza 0 (PC)
"If you're going to play only one Yakuza game, play Yakuza 0". Muun maailman hakatessa Elden Ringiä mä puran backlogiani muutamaa sen pätsiä odotellessa. Aloitin tätä alunperin viime vuoden lopulla Xbox gamepassissa mutta sitten tuli ilmoitus, että se lähtee sieltä vuodenvaihteessa ja piti hommata oma kopio. Pelisarja ei ole tuttu kuin nimeltä, mutta kun kyseessä on sarjan esiosa, niin mukaan menoon pääsee hyvin. Ja voi pojat, en uskonut pitäväni tästä niin paljon kuin pidin.
Tarina on kaksiosainen ja kertoo kahden päähenkilön, Kazuma Kiryun ja Goro Majiman tarinan. Kumpikin on vissiin isossa osassa pelisarjaa, Kiryu ainakin näyttäisi olevan monen pelin kannessa. Kiryu on nuori yakuzan jäsen, joka lavastetaan murhasta ja joutuu eroamaan yakuzasta säästääkseen perheensä kunnian. Majima taas on kabareen pitäjä yakuzan pystyttämässä kultaisessa häkissään. Päätarina lähtee liikkeelle vähän hitaasti mutta saa vauhtia edetessään. Tarina on hyvä mutta kulkee välillä jopa melko synkissä vesissä. Erityismaininta pahiksista, joissa on tyyliä ja charmia mutta tuntuvat kuitenkin selkeiltä uhilta päähenkilöille. Ja kun otetaan matsia niin niiden voittaminen tuntuu hyvältä, eikä pelkältä "jaahas, mitäs sitten on luvassa". Itse pääjuoni on hyvin pitkälti kaavaa "mene tuonne, katso välivideo, mene tänne, mätki kasa ukkoja, mene taas tuonne..." Nyrkkitappelut ovat muutenkin iso osa peliä ja juonen edetessä aukeaa uusia tappelutyylejä ja -kykyjä, joita päivitetään rahalla. Tappelemaan joutuu myös kovin usein katuja talsiessa, kun vähän väliä joku yakuzajengi tai muuten vaan urposakki alkaa haastaa riitaa. Aina ei jaksaisi, mutta onneksi näitä voi myös juosta pakoon. Taistelu on alussa vähän kankeaa, varsinkin kaltaiselleni kombovammaiselle, mutta uusien kykyjen myötä alkaa maistua paremmin. Osa dialogista on puhuttua mutta osa taas lyhyitä örähdyksiä, mikä alkuun oli vähän hassua:
Pääjuonen vastapainoksi pelissä on paljon sivuaktiviteetteja. Siis paljon. On lyhyitä sivutarinoita, kiinteistö- ja kabareeklubimanageerausta, diskotanssia, karaokea, mahjongia, keilausta, shōgia (japanilainen shakki), naistenkuvilla varustettujen puhelinkorttien keräilyä, blackjackiä ja muita uhkapelejä, kalastusta, arcadepelejä, puhelindeittailua, pikkuautokilparataa,... Tekemistä riittää reilusti, enkä kaikkia jaksanut kuin kokeilla lyhyesti ja joitakin jäi kokonaan välistä. Siinä missä pääjuoni on paikoitellen jopa ryppyotsaista menoa, ovat sivuaktiviteetit täysin päinvastaista. En muista koska viimeksi olisin pelatessani nauraa räkättänyt yhtä paljon kuin joissakin sivutehtävissä tai puhelindeittailussa
Varsinkin managerisivupeleihin meni lukuisia tunteja, mutta se kannatti, kun niillä aukeaa kummallekin hahmolle neljäs taistelutyyli, joka on hyvin OP. Jodenkin mielestä se voi olla liiankin OP, mutta mä tykkään muutenkin ylileveloida aina kun siihen on mahdollisuus.
En keksi pelistä kauheasti moitittavaa, mutta joitakin juttuja täytyy mainita. Ensinnäkin savetus ei aina toimi, syytä en tiedä. Kannattaa siis odottaa aina sekunti pari ennen tallennusta, kun minikartta on tullut näkyviin. Muutenkin on hyvä huomioida, että mitään autosavea ei tunneta. Sitten Majimalla kalastellessa peli kaatui mulla aina välillä. Kiryun kohdalla näin ei mulla käynyt, mutta nopean nettitutkimuksen mukaan kalastus on hyvin kaatumatautista puuhaa PC:llä, eli kannattaa tallentaa usein. Peli ei pahemmin onneksi muuten kaatuillut mutta pari kertaa jäi johonkin loading-tilaan jumittaen totaalisesti, kerran vieden mennessään puolituntisen manageripelin loppumatsin ja -videon. Mutta kuten teletapit sanovat, "uudestaan". Ja sitten se diskominipeli... Muutama sivutarina vaatii tanssitaistelua diskossa mutta niissä edes hyvä tulos ei auta (mikä on tällaiselle rytmitajuttomalle muutenkin haastavaa), vastustajan pitää epäonnistua samalla kun itse saa huipputuloksen ja se on puhtaasta tuurista kiinni. I smell BS ja ne jäikin kesken. Jumaliste, Sekirossakin oli paremmat tsäänssit voittaa bossit kuin Yakuzan diskossa!
Mutta vaikka tuossa tulikin pitkähkö osuus negatiivisia juttuja, jää kokonaisuus selvästi plussan puolelle. Tätä pidetään sarjan yhtenä parhaista ellei jopa parhaana osana ja kuten jo alkuun mainitsin, jos et ole pelannut sarjaa yhtään niin tätä voi suositella. Tätä näkee usein Steamissa alessa vitosella ja jos saa siitä läheskään yhtä paljon viihdettä kuin minä (vajaat 130h ja sivuaktiviteeteista suoritettu noin 80%) niin luulisi saavan rahoilleen vastinetta
Pelkkä pääjuoni vienee ehkä 30h mutta vähän Yahtzee'a mukaillen, Yakuzan pelaaminen pelkän pääjuonen vuoksi on sama kuin menisi intialaiseen ravintolaan ja söisi pelkkää raitaa.
"If you're going to play only one Yakuza game, play Yakuza 0". Muun maailman hakatessa Elden Ringiä mä puran backlogiani muutamaa sen pätsiä odotellessa. Aloitin tätä alunperin viime vuoden lopulla Xbox gamepassissa mutta sitten tuli ilmoitus, että se lähtee sieltä vuodenvaihteessa ja piti hommata oma kopio. Pelisarja ei ole tuttu kuin nimeltä, mutta kun kyseessä on sarjan esiosa, niin mukaan menoon pääsee hyvin. Ja voi pojat, en uskonut pitäväni tästä niin paljon kuin pidin.
Tarina on kaksiosainen ja kertoo kahden päähenkilön, Kazuma Kiryun ja Goro Majiman tarinan. Kumpikin on vissiin isossa osassa pelisarjaa, Kiryu ainakin näyttäisi olevan monen pelin kannessa. Kiryu on nuori yakuzan jäsen, joka lavastetaan murhasta ja joutuu eroamaan yakuzasta säästääkseen perheensä kunnian. Majima taas on kabareen pitäjä yakuzan pystyttämässä kultaisessa häkissään. Päätarina lähtee liikkeelle vähän hitaasti mutta saa vauhtia edetessään. Tarina on hyvä mutta kulkee välillä jopa melko synkissä vesissä. Erityismaininta pahiksista, joissa on tyyliä ja charmia mutta tuntuvat kuitenkin selkeiltä uhilta päähenkilöille. Ja kun otetaan matsia niin niiden voittaminen tuntuu hyvältä, eikä pelkältä "jaahas, mitäs sitten on luvassa". Itse pääjuoni on hyvin pitkälti kaavaa "mene tuonne, katso välivideo, mene tänne, mätki kasa ukkoja, mene taas tuonne..." Nyrkkitappelut ovat muutenkin iso osa peliä ja juonen edetessä aukeaa uusia tappelutyylejä ja -kykyjä, joita päivitetään rahalla. Tappelemaan joutuu myös kovin usein katuja talsiessa, kun vähän väliä joku yakuzajengi tai muuten vaan urposakki alkaa haastaa riitaa. Aina ei jaksaisi, mutta onneksi näitä voi myös juosta pakoon. Taistelu on alussa vähän kankeaa, varsinkin kaltaiselleni kombovammaiselle, mutta uusien kykyjen myötä alkaa maistua paremmin. Osa dialogista on puhuttua mutta osa taas lyhyitä örähdyksiä, mikä alkuun oli vähän hassua:
Pääjuonen vastapainoksi pelissä on paljon sivuaktiviteetteja. Siis paljon. On lyhyitä sivutarinoita, kiinteistö- ja kabareeklubimanageerausta, diskotanssia, karaokea, mahjongia, keilausta, shōgia (japanilainen shakki), naistenkuvilla varustettujen puhelinkorttien keräilyä, blackjackiä ja muita uhkapelejä, kalastusta, arcadepelejä, puhelindeittailua, pikkuautokilparataa,... Tekemistä riittää reilusti, enkä kaikkia jaksanut kuin kokeilla lyhyesti ja joitakin jäi kokonaan välistä. Siinä missä pääjuoni on paikoitellen jopa ryppyotsaista menoa, ovat sivuaktiviteetit täysin päinvastaista. En muista koska viimeksi olisin pelatessani nauraa räkättänyt yhtä paljon kuin joissakin sivutehtävissä tai puhelindeittailussa
Varsinkin managerisivupeleihin meni lukuisia tunteja, mutta se kannatti, kun niillä aukeaa kummallekin hahmolle neljäs taistelutyyli, joka on hyvin OP. Jodenkin mielestä se voi olla liiankin OP, mutta mä tykkään muutenkin ylileveloida aina kun siihen on mahdollisuus. En keksi pelistä kauheasti moitittavaa, mutta joitakin juttuja täytyy mainita. Ensinnäkin savetus ei aina toimi, syytä en tiedä. Kannattaa siis odottaa aina sekunti pari ennen tallennusta, kun minikartta on tullut näkyviin. Muutenkin on hyvä huomioida, että mitään autosavea ei tunneta. Sitten Majimalla kalastellessa peli kaatui mulla aina välillä. Kiryun kohdalla näin ei mulla käynyt, mutta nopean nettitutkimuksen mukaan kalastus on hyvin kaatumatautista puuhaa PC:llä, eli kannattaa tallentaa usein. Peli ei pahemmin onneksi muuten kaatuillut mutta pari kertaa jäi johonkin loading-tilaan jumittaen totaalisesti, kerran vieden mennessään puolituntisen manageripelin loppumatsin ja -videon. Mutta kuten teletapit sanovat, "uudestaan". Ja sitten se diskominipeli... Muutama sivutarina vaatii tanssitaistelua diskossa mutta niissä edes hyvä tulos ei auta (mikä on tällaiselle rytmitajuttomalle muutenkin haastavaa), vastustajan pitää epäonnistua samalla kun itse saa huipputuloksen ja se on puhtaasta tuurista kiinni. I smell BS ja ne jäikin kesken. Jumaliste, Sekirossakin oli paremmat tsäänssit voittaa bossit kuin Yakuzan diskossa!
Mutta vaikka tuossa tulikin pitkähkö osuus negatiivisia juttuja, jää kokonaisuus selvästi plussan puolelle. Tätä pidetään sarjan yhtenä parhaista ellei jopa parhaana osana ja kuten jo alkuun mainitsin, jos et ole pelannut sarjaa yhtään niin tätä voi suositella. Tätä näkee usein Steamissa alessa vitosella ja jos saa siitä läheskään yhtä paljon viihdettä kuin minä (vajaat 130h ja sivuaktiviteeteista suoritettu noin 80%) niin luulisi saavan rahoilleen vastinetta
Pelkkä pääjuoni vienee ehkä 30h mutta vähän Yahtzee'a mukaillen, Yakuzan pelaaminen pelkän pääjuonen vuoksi on sama kuin menisi intialaiseen ravintolaan ja söisi pelkkää raitaa.
Putkijuoksun lomassa vallattiin kaivoksia ja kerättiin resursseja, mutta sitten niitä ei pääsekään käyttämään.
