Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Moilaps]

Omasta mielestä hyvin tempoilevaa. Eka Dishonored ja tuo DotO on melko meh-pelejä, mutta Prey ja D2 taas oli todella hyviä, varsinkin Prey menee omaan top20 pelien joukkoon.

Onko toi prey hiippailu peli vai toimiiko ammuskelu pelitapa myös riittävän hyvin?

 

[xarot]

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

 

[Raxama]

Omasta mielestä hyvin tempoilevaa. Eka Dishonored ja tuo DotO on melko meh-pelejä, mutta Prey ja D2 taas oli todella hyviä, varsinkin Prey menee omaan top20 pelien joukkoon.

Ite tykkäsin ekasta Dishonoredista kovastikkin, ne lisäritkin oli hyviä. Toki tästä on aika monta vuotta kun viimeks noita pelannut, varmaan kohta 8v. Voi olla kanssa puolueellinen mielipide kun Dishonored tais olla Human Revolutionin ohella ensimmäisiä immersive simejä mitä oon pelannu.

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

Tää oli kyllä mullekkin ongelma. Sitä ei oikeen ekallakaan pelikerralla halunnu sallia sitä et tekee virheitä, niin siinä tuli hakattua alkuunsa aika paljon f5 ja f9 vuorotellen. Jossain vaiheessa siitä oppi päästämään irti ja pelas ekan kerran miten nyt sattu menemäänkin, uusilla kierroksilla sit saatto jo sallia tota savescummaamista jos yritti niitä isojen poikien achievementteja jossa ei saa tappaa ketään tai tulla ollenkaan nähdyks.

Samaten toikin vähän häiritsi et joku 80% niistä runeilla ostettavista skilleistä on sellasia et niitä ei voi käyttää jos ei halua tappaa ketään. Ja peli kuitenkin aika aktiivisesti koittaa kannustaa siihen että kukaan ei kuolis, sillä aika moni hahmo alkaa vihaamaan sua jos satut joutumaan high chaosille.

 

[King Im Jo]

Sen mitä on tullut opittua visual novel tyyppisistä tai sellasista missä todellakin vaikuttaa se millä tyylillä pelaa tai mitä valintoja tekee, on se että harvemmin sitä juonta jaksaa siltikään käydä uudestaan läpi. JOS ei ole sitten jotenkin erityisen kiinnostava aihe tms.
Yleensä vaan sitä runkuttaa pelin läpi niillä valinnoilla mitä tekee.

E: itellä nyt menossa Being a dik season 2. pitikin mennä lukemaan että tästä viel season 3 tulossa. lannisti intoa snadisti.

 

[perato]

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

Pakko kyl sanoa, että kun pelasin ton ekan dishonoredin läpi niin, että tapoin porukkaa oli se yhtäkkiä vähän nautinnollisempi pelikokemus. Kakkosen ja Deus exit yms. tullu kaikki pelattua non lethalilla ja jostain syystä tuo eka Dishonored oli kaikista vähiten viihdyttävä sillä tavalla pelattuna.

Onko toi prey hiippailu peli vai toimiiko ammuskelu pelitapa myös riittävän hyvin?

Ei nyt ehkä mikään hiippailu, mutta ei se toiminnastakaan oikeastaan käy ku vihut on melkosia luotisyöppöjä ja aika harvassa.

 

[masax]

Aloitin nyt Rage 2:n. Ollut jo pitkään kirjastossa kun joku epicin ilmaispeli ja arvosteluja lukiessa ei kovin kummoisia arvosteluja saanut, niin ei jaksanut innostua. Mutta onhan hyvä peli, ei kyllä yleiset arvostelut tiedä sen suhteen paljon mitään. Far cry meets doom, ja kyllä ainakin kun far cry:t alkaa maistumaan puulta, niin tuntuu kovin raikkaalta tuulahdukselta samaan genreen.

 

[poomermon]

Tuli pelattua tämä suomalaisen pelitalon uutukainen Dysmantle läpi. Erittäin positiivinen yllätys. Kymmeniä tunteja hupia 20 eurolla. Pelin idea on paeta zombien valtaamalta saarelta alussa vain alkeellisilla välineillä. Juju on, että melkein kaiken ympäristön voi hajottaa perusmateriaaleiksi, joita voi sitten käyttää parempien varusteiden craftaamiseen. Pelissä on myös hiukan vaikutteita dark soulsista. Kuoltuasi palaat viimeiselle nuotiolle ja zombit palaavat henkiin ellet sitten päivitä aluetta jolloin ne pysyvät kuolleina. Pelin kartta on todella iso ja erilaisia alueita on paljon. Materiaalin keräilyn ohella on myös muita sivuaktiviteetteja kuten ongelmanratkontahuoneita ja tower defenceä. Taistelu on aika yksinkertaista ja ei oikeastaan ole vaikeaa kuin paikoittan kunhan oppii eri zombien käyttäytymisen. Ehkä hiukan miinuksena peli kestää liian kauan ja pelailu alkaa toistaa itseään liikaa loppupuolella. Pelissä on myös co-op moodi, mutta en testannut sitä itse. Jos tällainen survivalcraft kiinnostaa, niin suosittelan tutustumaan pellin.

 

[divica]

Arena 8 on ollut pelailun kohteena. Mobiilipeliversio Areena 5:stä alkuperäiseltä kehittäjältä. Peli paranee parantumistaan. Alkaa olla oikein miellyttävä. Joku satunnainen bugi vielä joskus. Suosittelen. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja jotenkin sitä kaipaisi jotain tapaa haastaa muita pelaajia. Nykyisellään peli toki tarjoaa pisteet kun saavuttaa ensimmäisen himoitun Sarjamestaruuden. Itselläni parista runista parempi ollut pisteissä 884k ja rapiat. Ehkä sieltä joskus tulisi jotain top listiä. Mutta high score -systeemin lisäksi myös joku moninpelimahdollisuus kiehtoisi.

Peli on tosiaan oikein toimiva. Mutta aluksi harmittaa kun puolet hahmoluokista on jätetty maksumuurin (5€) taakse. Toki ei olisi paha edes maksaa se 5 €. Ilmaisena jos menee, niin voi joutua uudistamaan vanhoja Areena 5 taktiikoitaan kun niin paljon hahmoluokkia puuttuu ilmaispelistä. Sinänsä ihan virkistävää sekin. Suosittelen Arena 8:aa. Mobiililaitteelle oikein passelisti tuotu Areena 5. Kenties hieman miellyttävämpää kuitenkin vielä alkuperäinen Areena 5 tabletilla pelattuna. Kosketusnäytölle peli kuitenkin sopii mainiosti kaikkina versioina.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit osa nönnönnöö:

Rise of the Tomb Raider

Tomb Raider 2013:n seuraaja olikin positiivinen yllätys - enkä oikein osaa sanoa miksi. Rise tarjoaa periaatteessa ihan samaa kamaa kuin TR2013, mutta jostain syystä tykkäsin siitä paljon enemmän. Ehkä odotukset vain olivat sopivan matalalla tällä kertaa. Toimintaspektaakkelin pelaaminen on hauskaa ja se on visuaalisesti uskomattoman hieno. Tarinassa on enemmän järkeä kuin ennen ja peli on pitkälti parantunut QTE-kuumeestaan. Välinäytöksissä oikein tuntee kohdat, jossa TR2013 olisi pakottanut pahoinpitelemään ohjainta.

Takaa-ajokohtaukset, jossa maailma sortuu pelaajan ympäriltä, ovat yhtä päättömiä kuin viimeksi. Rymistelyt ovat niin skriptattuja, ettei niissä ole minkäänlaista vaaran tunnetta. Se tuskin oli tarkoitus. Tarinassa on monta kohtaa, jossa juoni etenee tai Lara pelastuu kuolemalta pelkällä tyhmällä tuurilla.

Pelissä on kaikki DLC:t, joten syliin työnnetään jo alussa isot kasat hyvää kamaa, joka ei tunnu ansaitulta. Eikä ole kiva viettää monta tuntia etsimässä osia uuteen aseeseen, joka paljastuukin täysin samaksi DLC-pyssyksi joka löytyi repusta jo valmiiksi, eri skinillä vain. Tutoriaali on vähän päällekäyvä ja selittää asiansa pelaamisen keskeyttävillä tekstilaatikoilla, eli se on keskivertoa parempi.

Kuten mainitsin, tarina on parempi kuin ennen. Juoni on simppeli, mutta hahmot ja teemat toimivat ja finaali on oikein tyydyttävä. Tunsin tunteita pelin lopussa, mitä tapahtuu AAA-pelien kanssa harvoin. Muutama valituksen aihe silti löytyy.

Keräsin seuraavaan listaan juoniaukkoja, klaffivirheitä ja muita typeryyksiä mitä tuli pelin aikana vastaan. Päätin alkaa dokumentoida niitä parin ensimmäisen jälkeen. Tiedän kyllä että nipotan pikkuasioista, mutta virheiden etsimisestä tuli minulle osa peliä. Kritiikki on rakkautta.

Spoileri: Pieni lista pienistä virheistä, sis. spoilereita

• Tulevia juonenkäänteitä paljastuu löydettävistä dokumenteista. On hyvä asia että niitä pohjustetaan, mutta hahmot ovat yllättyneitä ja järkyttyneitä kun salaisuudet selviävät, vaikka ainakin Lara tiesi niistä etukäteen.
• Pelin loottisysteemi aiheuttaa sen, että tuhat vuotta sitten sinetöidyistä haudoista löytyy modernia kamaa kuten ammuksia.

Alun vuori

• Vuorenhuipulla on valtavia jääpuikkoja, mikä viittaa nestemäiseen veteen. Sitä ei varmasti esiinny niin kovassa pakkasessa kuin peli kuvaa. Vuodenaika ei ole kovin selvä, mutta kartalla on talvisia ja kesäisiä alueita, joten päättelen että on kesä ja kylmyys johtuu yksinomaan vuoren korkeudesta, eli huipun lämpötila ei nouse koskaan plussan puolelle eikä jääpuikkoja voisi muodostua.
• Lara ja matkakaveri Jonah kulkevat kymmenen metriä pitkän luolanpätkän läpi. Lara tuhlaa kertakäyttösoihdun tähän pätkään, vaikkei se ole edes pimeä. Jonah ei tee niin.
• Lara ja Jonah yrittävät kiirehtiä, jotta ehtivät karkuun myrskyn tieltä. Miksi he lähtevät ylipäätään matkaan juuri sinä päivänä, joksi on luvattu myrskyä?
• Kalliokiipeily uhmaa fysiikan lakeja useampaan otteeseen.
• Lara ja Jonah löytävät etsimänsä kadonneen laakson - kiivettyään yli vuorijonon korkeimmasta kohdasta. Aivan vieressä oli paljon suojaisampi sola. Laaksossa on Neuvostoliiton vanha gulag, jonne johti rautatie varmasti turvallisempaa reittiä. Lara ja Jonah riskeerasivat henkensä täysin turhaan.
  • Laaksossa tosin pitää jöötä pahisjärjestö Trinity, joka todennäköisesti vartioi hyviä reittejä. Mutta Lara ja Jonah eivät tienneet sitä tässä vaiheessa.
• Laran jäähakut katoavat jäljettömiin yhdessä vaiheessa. Normaalisti ne ovat joko Laran kädessä tai roikkuvat hänen vyöllään. Lara putoaa kalliolta Jonahin köyden varaan ja annetaan ymmärtää, että hakut jäivät kiinni vuoren seinämään. Lara kuitenkin tempaisee vasarataskusta uudet hakut heti kun niitä tarvitaan.

Flashback Englannissa

• Peli näyttää miten Laran kuolleen isän työhuoneen seinää pyyhkii taskulampun valokeila, ja vasta sen jälkeen ovi aukeaa ja Lara ja hänen äitipuolensa Ana astuvat sisään. Huoneessa ei ollut ketään eikä peli selitä valokeilaa millään tavalla. Lisäksi Laran isän läppäri oli valmiiksi päällä.
• Toisessa flashbackissa Laran isän kirja varastetaan Laran ja Jonahin ollessa paikalla. Kirjarosvo hyppää ikkunasta, ja Lara ja Jonah luopuvat takaa-ajosta saman tien, vaikka rosvolla oli vain sekunnin etumatka ja Laralla ase.

Syyria

• Muinaiseen hautaan johtava akvedukti hajosi takaa-ajokohtauksessa atomeiksi. Romahtaneesta osasta ei jäänyt jäljelle edes raunioita.
• Lara kömpii hautakammioon läpi tunnelin, joka spawnaa täyteen kiviä heti Laran ahdettua ahterinsa kokonaan ulos. Tunnelin romahtamista ei noteerata mitenkään, se vain on nyt tukossa.
• Laran tutkiessa hautakammiota myös Trinity-pahikset löytävät sen ja tunkeutuvat sisään. Lara piiloutuu heiltä kammion keskellä olevaan sarkofagiin, siis siihen ainoaan paikkaan jonne he katsoisivat varmasti! Laralla on pyssy valmiina, mutta väijytyksenäkin temppu on täysin tehoton, koska rynnäkkökiväärimiehet piirittävät hänet heti.

Siperia

• Kun hirvenraadolta otetaan talteen nahka ja sarvet, se ei muutu ulkoisesti miksikään. Nahka ja sarvet näkyvät raadolla edelleen.
  • Laran keräämistä kahdesta oksasta syntyy iso maja... Noh, tämän nyt voi pistää pelillisten oikoteiden piikkiin.
• Tuhat vuotta eristyksissä olleet alkuasukkaat puhuvat englantia, ja heillä on sellaisia nimiä kuin Jacob ja Sofia. Ei siinä muuten mitään, mutta peli tekee kielten opiskelusta numeron sisällyttämällä sen pelimekaniikkoihin.
  • Myöhemmin selviää että paikalla olleen gulagin vangit sekoittuivat alkuasukkaiden kanssa. Heidän pitäisi silti puhua venäjää, jota Lara ei osaa kunnolla.

Lara vankilassa

• Lara sylkäisee Anaa kasvoihin pää painuksissa. Anan naama oli Laran yläpuolella ja räkäisy lensi alaviistoon. Lara ei olisi mitenkään voinut osua.
• Sellitoveri sanoo "Konstantin has little patience." Lara vastaa "Nor do I." Eikö tuon pitäisi olla "So do I"? (Konstantin on pelin pääpahis.)
• Lara murtautuu seinän läpi huoneeseen, jonka ovi ja ikkunat on naulattu kiinni sisäpuolelta. Naulaaja ei olisi mitenkään voinut päästä huoneesta ulos.

Baba Yaga -lisäri

• Lara ei usko että noitia tai taikuutta on olemassa. Häh? Yliluonnolliset voimat ovat pelin maailmassa kiistämätön fakta. Päätarinassa Lara on nimenomaan voimakkaan taikaesineen perässä.
• Rakennustyömaa on pysynyt ehjänä tuhat vuotta. Sen voin ostaa, että kivinen linna säilyy, mutta puiset rakennustelineet tuskin.

Paluu pääpeliin

• Kadonneen sivilisaation jälkeläiset elävät edelleen suht normaalia elämää laaksossa ja ovat pelin hyviksiä. Siksi on outoa, että Lara rosvoaa puhtaaksi heidän hautojaan ja kryptiaan. Voi hyvin olettaa että niihin haudataan vielä nykyäänkin porukkaa.
• Samoja sieniä, joista Lara tekee myrkkynuolia, käytetään sivutehtävässä ruoan valmistukseen. Sienen nimi jopa on Death Cap.
  • Ehkä ruokaa tehdään sienen jalasta tai se on ryöpättynä hyvä?
• Kadonneen kaupungin kartta heijastetaan katosta suuren salin lattiaan kuin piirtoheittimellä. Hahmot kävelevät kartan päällä, mutta heistä ei tule kartalle varjoa eikä osia kartasta heijastu heidän iholleen ja vaatteilleen. Sama kuin menisi projektorin eteen seisomaan ja valkokankaalla ei näkyisi omaa varjokuvaa. Juttu häiritsee, koska peli on muuten graafisesti erinomainen, ja samassa kohtauksessa ikkunaristikon varjo heijastuu hahmojen päälle aivan hyvin!
• Ympäri peliä löytyy maahan kaivettuja kätköjä, joissa on resursseja craftausta varten. Yksi näistä kätköistä on "kaivettu" rakennustelineen toisen kerroksen puulattiaan. Kun kätkön kaivaa esiin, peli taikoo lankkujen päälle saman multakasan kuin muiden kätköjen kohdalla.

Loppurähinät

• Kitezhin kadonnut kaupunki on suunnattomassa luolassa jäätikön alla. Trinity räjäyttää jäätikön kattoon valtavan aukon, josta putoaa kaupunkiin 3 kpl biljoonan tonnin jäälohkareita. Kukin lohkare on vain vähän pienempi kuin kaupunki itse, joten niiden pitäisi murskata Kitezh maan tasalle. Kaduille kuitenkin putoaa vain nyrkinkokoisia murusia.
• Kohdassa, jossa Lara roikkuu jyrkänteellä ja kuolematon zombi roikkuu hänen nilkassaan ja otus pitäisi ampua irti, pistoolissa on loputtomasti ammuksia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun zombi tippuu ja Lara kiipeää turvaan, UI välähtää hetkeksi näkyviin ja ammuslaskuri näyttää ääretöntä. Se korostaa kohtauksen keinotekoisuutta.
• Lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa Lara ja Ana nilkuttavat jäätiköllä poispäin kaupungista. Trinityn sala-ampuja pistää Anan hengiltä ja kysyy radiolla ohjeita Laran suhteen. Snipun pomo käskee häntä olemaan ampumatta! Trinityllä olisi täydellinen tilaisuus saada pahin vihollisensa pois päiviltä, eikä se tee sitä! Tälle olisi parempi olla todella hyvä selitys Shadow of Tomb Raiderissa.

Pelasin myös Blood Ties -lisäriä. Se on VR-peli, jossa tutkitaan paikkoja ja ratkotaan puzzleja Laran kotikartanossa.

Peli toimii... jotenkuten. Uskomatonta kyllä valaistus on sidottu kameran liikkeisiin ja kumpikin silmä näkee eri kulmasta valaistun ympäristön! Ikkunasta tuleva kuunvalo paistaa eri kohtaan riippuen, katsooko sitä vasemmalla vai oikealla silmällä! Lisäksi valaistuksen suunta muuttuu pään kääntymisen mukaan. Bugi on niin häiritsevä, että teki mieli pelata koko lisäri toinen silmä suljettuna.

Kuten useimmat AAAVR-pelit, myös Blood Ties pelkää hysteerisesti että pelaaja tulee merisairaaksi. Vapaata tattiliikkumista ei saa edes kokeilla ennenkuin on teleporttaillut ympäriinsä jonkin aikaa. Senkin jälkeen kävelynopeus on kiduttavan hidas. Löntystän itse oikeassa elämässä kovempaa vauhtia kuin nuori ja urheilullinen Lara kotonaan.

Kontrolleja ei ole tehty Valve Index -ohjaimille ja nappien mappaus on vähintäänkin kummallinen. Tutkittavia esineitä esimerkiksi pyöritellään oikealla tatilla, mutta jos vahingossa painaa kyseistä tattia vasemmalle, peli palaa edelliseen valikkoon...

Ongelmien kanssa voi silti elää sen aikaa, kun lisäri kestää eli reilun tunnin. Pulmanratkonta oli ihan mukavaa ja tunnelma kohdallaan. Loreen tuli paljon uutta täytettä.

 

[Rokkijani]

Itse juuri pelasin läpi ekan kerran, vaikka hassusti jatkon olen jo pelannut. Ihan älyttömästi en ollut kokonaistarinasta kiinnostunut. Historiaa ja muuta myyttiä luin kyllä mieluusti sekä poimintoja sieltä täältä.

Vähiten tykkäsin toimintakohtauksista. Ohjaimella räiskin ihan miten sun sattuu. Varsinkin lopun helikopterikohta ei ollut nautinnollista.

Tykkään jatkosta selkeästi enemmän. Hienoja juttuja oli tässäkin kyllä.

 

[Akka]

Vielä on pelaaminen sinänsä kesken, koska jatkan sitä pääjuonen päättymisen jälkeenkin, mutta tuossa joulun/uuden vuoden tienoilla pelasin Fallout 4:n 'läpi' toista kertaa ja tällä kertaa survival-vaikeustasolla. Liittouduin BoSin kanssa tällä kertaa - ensimmäinen pelikerta meni Minute Menin kanssa. Instituutin kanssa liittoutuminen tulee varmasti kokeiltua myös, mutta mietityttää, että mitenkähän sen suhteen käy, kun haluan pitää kuitenkin (nähtävästi) aina Dansen kumppanina ja se ei välttämättä tuosta valinnasta hirveästi tykkää. Hmm.

Ehdottomasti yksi suosikkipeleistäni koskaan. Nautin musiikista, tehtävistä, tunnelmasta, maailmasta - oikeastaan kaikesta. Paitsi paria matkakumppania tekisi mieli tirvaista (Hancock ja Piper) ja niin... on syytä lopettaa samankaltaisena toistuvien tehtävien suorittaminen ajoissa, eikä tehdä kuten minä ensimmäistä kertaa pelatessa, kun tekee noin viidettä tehtävää Rhysille tai Haylenille ja miettii, että milloinkahan nämä tehtävät loppuvat.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista pelihistoriani aikana on ollut se, kun nousee Fallout 4:n alussa syväjäädytyksen jälkeen takaisin maan pinnalle. Sen kun saisi kokea vielä uudestaan. Ja nautin edelleen - näin yli 650 pelitunnin jälkeen - siitä, miten pienillä jutuilla Fallout 4:ssa rakennetaan minitarinoita joka puolelle maailmaa. Se, miten luurangot on aseteltu maailmaan tai mistä löytyy nalle, kertoo niin paljon siitä, minkälaisia kohtaloita maailmassa on koettu. Tosi upeaa maailmanrakentamista pelintekijöiltä, pienillä valinnoilla.

Fallout ykköstä ja kakkosta pelasin silloin vuonna miekka ja kirves, mutta muita ei ole vielä tullut kokeiltua. Mietin, että Fallout 3 voisi olla kiva kokeiltava myös. New Vegasia kyttään Steamissa sillä silmällä, että kun sen viittä vaille ilmaiseksi saa, niin ostan todennäköisesti poies ja kokeilen.

 

[scented]

Steamworld Dig tuli pelattu Switch litellä läpi. Tunnelmallinen peli, vaikka pelimekaniikka onkin suht yksinkertainen. Niin sitä vain porattiin seinää jos toistakin timanttien ja rahan perässä. Viimeisen bossin läpäistyä oli hyvä fiilis. Sopivan pitkä peli. Sitten vuoroon kakkonen, jota kehuttu enemmän kuin tätä ykköstä...

 

[TeddyX]

Fallout 76 lähti tulille ekaa kertaa viikko sitten. Kyllä lähti suosittelen listalle . Hyviä säväreitä saa aikaiseksi kun nurkan takaa hiippailee singon kanssa toinen pelaaja eikä paikallinen huligaani ja sitä paniikissa käyt kirveellä hakkaamaan. Ydinohjus laukaisu koodeja on tippunut siihen tahtiin että ilotusta luvassa vielä kutkulleen . Aihekin on taas ajan kohtainen simulaatio Ukrainan sodan jälkeisestä Amerikasta. Tässä vielä metsästelen kannattaisiko laittaa vr laseille toimimaan niitäkään kerennyt vähään aikaan räpeltää.

 

[perato]

Desperados III (PC)

Ensimmäinen Desperados mahtaa olla kaapissa edelleen tallessa, oli niitä omia nuoruuden pelejä joita harvat muut pelas kuin korkeintaan muropaketista. Tykkäsin silloin näistä Commandos tyyppisistä peleistä ja tuli pelattua tasaseen tätä ja Commandoseja läpi sekä testailtua myös muiden vastaavien pelien demoja(Star Trek Away Team esim.). Eihän nää tosiaa semmosia pelejä ollut mitä keneltäkään olis warena edes saanut, joten ostamalla piti pelata tai tyytyä demoon.

Mimimin edellinen taktiikkapeli Shadow Tactics lainasi voimakkaasti pelimekaniikkaansa Desperadoksesta ja ensimmäisestä Commandosista, mutta ei aivan sytyttänyt itsessäni sitä rakkautta mitä olisi voinut odottaa vanhan genren uudelleenlämmityksellä. Tämä taasen tuo sen saman vanhan hyvän fiiliksen takasin. Pelissä on osittain tuttuja elementtejä niin ensimmäisestä Desperadoksesta kuin Shadow Tacticsista, ja sitä jotenkin päätyy hapuilemaan samoja näppäimiä mitä on joskus 15v sitten käyttänyt Desperadoksessa. Pääasiassa ihan murhaamalla oon mennyt tätä peliä ja sinällään tämä on varsin helppo niin, kuten yleensäkin. Toki vaikeustasonkin otin sieltä helpommasta päästä. Toisaalta tasoissa tulee vastaan varsin kinkkisiäkin hetkiä, että pitää ihan pysähtyä pohtimaan miten tästä kohdasta päästään eteenpäin.

Pääasiassahan nämä pelin vaikeudet tulee yleensä sen pulman aloitustilanteesta, jonka ratkaisu antaa avaimet pienen alueen puhdistamiseen, jonka jälkeen siirrytään uudelle alueelle. Aika usein kentät koostuukin pienelle alueelle sijoittuvista "minipulmista", joissa lähes staattiset vihut tuijottelee toisiaan ja pitää keksiä se keino jolla kaikki saa hengiltä. Kun pari ensimmäistä vihua saa hengiltä, on loput yleensä kohtalaisen helppoja. Ensimmäiseen Desperadokseen verrattuna peli on helpompi ja antaa enemmän keinoja vastustajien kaatamiseen äänettömästi. Jostain syystä peli hirveästi tarjoaa ammuksia pyssyihin, mutta aika vähän niitä on itsellä tullut käytettyä kun ei se tunnu pelin henkeen sopivalta.

Ehkä jostain syystä tässä on vähemmän "Wild West" fiilis, en oikeen tiiä miksi. Ehkä peli ei nii hanakasti tartu siihen italowesternien kuvastoon vaan keskittyy vähän muihin maastoihin ja paikkoihin.

 

[Jyg]

Tuli päiviteltyä konetta ja tuli otettua sen myötä muutamia uudempia vähän uudempaa rautaa varten pantattuja AAA pelejä peluuseen.

Doom eternal kaikkine lisäreineen. Peruspeli oli kyllä pääosin hyvä ja pitkälti sitä samaa mitä Doom 2016 myös oli. Lisärit taas, hyi helvetti... eternal gods part1:n alku vielä menetteli mutta lisäreiden loppuun piti kyllä veivata hammasta purren

Peruspelin pariin varmasti tulee palattua myöhemminkin vaikeampien vaikeustasojen merkeissä.

Metro exodus kaikkine lisäreineen: alkuperäisten metrojen peluusta kulunut paljon aikaa ja niistä pidin kovasti ja niin pidin tästäkin aavikkoa lukuun ottamatta. Mielestäni pelin maailma oli pääasiassa oikein hyvä ja pelattavuus oli jotenkin "napakampi" kuin aiemmissa metroissa.

Sam's story oli myös melko mukiinmenevä lisäri ja sen jaksoi naksutella vaivatta loppuun asti.

Ja tietysti pelin visuaalisesta ilmeestä ja tunnelmasta iso yläpeukku.

Grars 5: Olen aina pitänyt gears sarjasta sen rennon ja brutaalin otteen takia ja näitä on aina yksinkertaisesti hauska pelata. Yhdenkään juonesta en liiemmin muista ja tuskin tämäkään mitään läpi elämän kantavia muistijälkiä jättää mutta aika kului pääpelin ja hive busters lisärin kanssa vaivatta ja moninpeliäkin on tullut mukavasti veivattua, joten joku tässäkin osassa vetoaa.

Ja tämäkin kyllä visuaalisesti oikein nätti...

Horizon zero dawn: steamin joulualesta mukaan tarttui tämäkin ja reilu kolme tuntia vasta kynnetty ja jokainen tunti ollut tähän mennessä enemmän tai vähemmän väkinäinen... Jotenkin nuo hahmot eivät nappaa ja pelattavuus tuntuu jotenkin "tunnottomalta" mutta tästä jatketaan josko tuo paremmaksi joskus muuttuu...

Myös control on aloitettu mutta senkään pariin ei tunnu mitään jatkuvaa vetoa olevan vaikka ihan ok peliltä onkin vaikuttanut n. 5 tunnin pelailun jälkeen.

 

[Heseman]

Outer Wilds (PC, Xbox gamepass)
Sekoitan tämän helposti Obisidianin The Outer Worldsiin (joka itselleni oli samantasoinen pettymys, kuin Cyberpounk 2077 joillekin, muttei siitä sen enempää tässä) kiitos hyvin samantyylisen nimen. Tästä on höpisty paljon ympäriinsä ja viimein se tuli itsekin koettua. Peli on siis aikasilmukkapeli, jossa tutkitaan muukalaisrodun edustajana heidän aurinkokuntaansa erinäisiä puzzleja selvittäen, ja oikeastaan pelistä ei kannatakaan tietää enempää, ennen kuin sitä on itse pelannut.

Pitemmittä puheitta siis, peli on aikas hyvä. Pelin fiilis on mukavan rento, mutta tulee matkan varrella muitakin fiiliksiä. Alussa tosin kesti vähän aikaa päästä peliin kiinni, kun kädestä ei pidellä oikeastaan yhtään, tuupataan vaan matkaan alun tutoriaaliosuuden jälkeen. Kannattaa kuitenkin muutama tunti käyttää peliin ennen kuin luovuttaa. Puzzlejen vaikeustaso on mielestäni todella hyvä, sillä ne eivät ole ilmiselviä mutta selvitin kaikki katsomatta apua. Monesti pulmapeleissä jään jumiin jossain kohtaa ja on pakko turvautua läpipeluuohjeisiin, jos haluaa jatkaa, tai sitten peli jää kesken (kuten vaikkapa Antichamberin kohdalla kävi). Toinen mieleen tuleva peli, jossa on vastaavanlaisesti onnistuneet puzzlet, on jo muinainen Call of Cthulu: Dark Corners of the Earth. Mukavaa vaihtelua nykyaikaisille kädestäpitelypeleille, vaikka niissäkään ei sinänsä pahaa olekaan.

 

[PhatGaming]

Spelunky 2.
Dark Souls 3 kalpenee brutaaliudessaan? (onko toi sana?)

 

[Hulikopteri]

Rainbow Six: Extraction

Täytyy mainita että tämä tuli ihan puun takaa. Odotin tästäkin semmosta tusinapeliä jota kaikki tämmöset online pelit ovat nykyään, mutta yllätyin oikeasti positiivisesti. Pirun hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa kavereiden kanssa, ja jopa yksin on myös hauska levuttaa hahmoja. Ammuskelu toimii ja teknisesti tosi hyvin on kasassa. Alkuvuoden parhaita pelejä ehdottomasti.

 

[Moilaps]

Rainbow Six: Extraction

Täytyy mainita että tämä tuli ihan puun takaa. Odotin tästäkin semmosta tusinapeliä jota kaikki tämmöset online pelit ovat nykyään, mutta yllätyin oikeasti positiivisesti. Pirun hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa kavereiden kanssa, ja jopa yksin on myös hauska levittää hahmoja. Ammuskelu toimii ja teknisesti tosi hyvin on kasassa. Alkuvuoden parhaita pelejä ehdottomasti.

Katsoin sivusilmällä jotain ign arvostelua eikä se vakuuttanut ainakaan arvostelijaa, mutta pistetään nyt kokeiluun jos porukka kumminkin pitää pelistä.

 

[Hulikopteri]

Katsoin sivusilmällä jotain ign arvostelua eikä se vakuuttanut ainakaan arvostelijaa, mutta pistetään nyt kokeiluun jos porukka kumminkin pitää pelistä.

Onneksi peli on GP:ssä niin ei häviä mitään, jollei pidä pelistä.

 

[shams]

Expeditions: Rome (PC, Steam)

Antiikin Roomaan sijoittuva taktinen RPG. Jos Divinity: Original Sin, Baldur's Gate 3, Pillars of Eternity ym. maistuu niin todennäköisesti pitää tästäkin, on nimittäin mekaniikoiltaan hyvin samanlainen. On myös mukavaa vaihtelua pelata tämän genren peliä joka ei sijoitu geneeriseen fantasiamaailmaan. Toki tarkoittaa myös sitä että loitsuja ei heitellä, mutta taistelut maistuu silti hyvin.

 

[scented]

Sackboy™: A Big Adventure tuli Prismasta ostettua PS4-versiona 20 eurolla. Tiesin, että peli päivittyy ilmaiseksi PS5-versioksi, joten ei pahalta vaikuttanut hinta. Onhan tuo sympaattinen ja värikäs peli. Aiemmin pelannut Säkkipojan seikkailuja käsikonsoleilla, mutta onhan tämä eri tasoa. Saa nähdä kantaako läpi asti, mutta rentoa hyvän mielen pelailua luvassa.

 

[DarkkiFIN]

Rainbow Six: Extraction
Yllättävän kova coop peli ja toimii myös yksin pelailtuna. Sopii hyvin myös varttuneemallekin kaverille, koska ei ole niin refleksi hippaa kun onlinepelit on. Hissukseen etenemällä pärjää aika hyvin. Peli skaalaa vihuja/tehtäviä pelaaja määrän mukaan, niin yksinkin tosiaan pärjää. Vaikeustason nosto myös muuttaa kentille tulevia vihuja, niin studyjen tekeminen saattaa vaatia tason nostoa, esim Tormentoreja ei helpoimalla ole tullut vastaan, mutta seuraavalla tasolla siitä niin niitä on näkynyt. Toiseksi vaikeimalla niitä sitten tuli vähän liikaakin.
Kaveri tai kaksi matkaan ja kyseesä on aika kova taktinen räiskintä PvE peli.

Pari miinustakin tosin löytyy:
-Studyt, ne on ihan kivoja lisä expan keräilyyn, mutta jos niitä tekee kokoajan, niin peli alkaa tuntumaan työltä. Etenkin 3 porukassa niiden tekeminen saattaa olla haastavaa. Kannattaa välillä unohtaa niiden tekeminen ja vaan pelailla ilman että tekee siitä hommasta suorittamista.
-Randomien kanssa pelaaminen voi olla tuskaa(Suosittelen pelaamaan ennemin yksin, kun randomien kanssa), vievät kaiken mitä löytävät, yritä siinä sitten tehä jotain, kun on kuulat loppu..
-Aseet on lukittu hahmoille, on niillä samojakin aseita, mutta jotkut tussarit on vaan tietyllä hahmolla.

 

[Akka]

Mietin, että Fallout 3 voisi olla kiva kokeiltava myös. New Vegasia kyttään Steamissa sillä silmällä, että kun sen viittä vaille ilmaiseksi saa, niin ostan todennäköisesti poies ja kokeilen.

Ja nythän ne on molemmat Steamissa pilkkahintaan. Eipä tarvi enää miettiä mitä tänä viikonloppuna tekisi.

 

[tjkoo]

Joo ja Gamepassissa

 

[Hulikopteri]

Fallout 3 on kyllä mahtava. Itse pelasin aina sitä Oblivionin tilalla. Ja kun joskus kokeilin Oblivionia niin se tuntui niin tönköltä.
Pitää kyllä pelata uudestaan Fallout 3 kun ei ole koskaan oikein kaikkia lisäriä pelannut siinä. Pitää kertoa kokemuksia sitten.

 

[Joukahaine]

Uncharted Nathan Drake Collection pleikkari vitosella. Aikoinaan pelannut nämä julkaisujen aikoihin eli viimeksi ykkösen ps3:sella. Nämä ovat kyllä hyvää action viihdettä vaikka vähän samaa kaavaa toistavatkin. Pientä puzzlea, räiskintää ja seikkailua, rinse and repeat. Nämä ovat mielestäni aina olleet yksiä pleikkarin kauniimmista peleistä graaffisesti ja vaikka tämä ykkönen onkin päivitetty ps4 versioon (toimii 60fps vitosella) ja vanhempi peli niin silti perhanan nättiä katseltavaa. Paranee vaan grafiikka jatko-osissa. Kolmosta en ole ikinä päässyt pelaamaan, joten odottelen innolla sen tarinan kokemisen. Paketin jälkeen odottaa Uncharted 4, josta tuli pleikkari 5 päivitys pari päivää sitten. Tosin ei varmaan putkeen ettei tule ähky.

Peleistä nauttii huomattavasti enemmän kun ei metsästä trophyja. Saa rauhassa katsella ja tutkia eikä väliä vaikka jokin piilotettu aare jäisikin. Hauskaa on ollut myös koitella ampua vihuja eri aseilla ja hiukan haastaa itseä ettei käsissä aina se AK 47 ja pistooli. Tarinankerronta on hyvää ja huumori sopivaa, hyvää viihdettä!

 

[VanhaVihtahousu]

Uncharted Nathan Drake Collection pleikkari vitosella. Aikoinaan pelannut nämä julkaisujen aikoihin eli viimeksi ykkösen ps3:sella. Nämä ovat kyllä hyvää action viihdettä vaikka vähän samaa kaavaa toistavatkin. Pientä puzzlea, räiskintää ja seikkailua, rinse and repeat. Nämä ovat mielestäni aina olleet yksiä pleikkarin kauniimmista peleistä graaffisesti ja vaikka tämä ykkönen onkin päivitetty ps4 versioon (toimii 60fps vitosella) ja vanhempi peli niin silti perhanan nättiä katseltavaa. Paranee vaan grafiikka jatko-osissa. Kolmosta en ole ikinä päässyt pelaamaan, joten odottelen innolla sen tarinan kokemisen. Paketin jälkeen odottaa Uncharted 4, josta tuli pleikkari 5 päivitys pari päivää sitten. Tosin ei varmaan putkeen ettei tule ähky.

Peleistä nauttii huomattavasti enemmän kun ei metsästä trophyja. Saa rauhassa katsella ja tutkia eikä väliä vaikka jokin piilotettu aare jäisikin. Hauskaa on ollut myös koitella ampua vihuja eri aseilla ja hiukan haastaa itseä ettei käsissä aina se AK 47 ja pistooli. Tarinankerronta on hyvää ja huumori sopivaa, hyvää viihdettä!

Tätä tulee kyllä odoteltua peeceelle kovasti. Viimenen Uncharted jäi pelaamatta koska pleikka nelonen.

 

[Heseman]

Halo Infinite (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä Halo-saagan viimeisin just pelattua läpi. Aika kädenlämpöinen fiilis jäi. Vitonen on jäänyt pelaamatta kun ei sitä ollut siinä megapakissa mukana (jossa kaikki muut aiemmat siis) ja nelosenkin pelaamisesta on jo vuosia joten juonessa oli vähän aukkoja mulle. Meno jäi siis mulle aika epämääräiseksi, alkaen ihan pelin nimestä. Jokin Infinity-avaruuslaiva mainittiin aina välillä, mutta se ei ollut osa juonta niin häh? Ja muutenkin peli tuntui vähän fanien tekemältä, eikä sillai hyvässä mielessä.

Ei Halot mulle koskaan mitään jumalpelejä ole olleet, mutta alkuperäisessä trilogiassa oli sentään ihan kohtuu kiinnostava mytologia. 343:n tekoset taas yrittävät laajentaa sitä huonon fanifiktion tavoin. Näin verrokkina, pelasin kolmosen aikanaan läpi vähän ennen kuin aloitin nelosta, vähän sen jälkeen kun se (4) oli julkaistu. Pelasin ne molemmat siis Xbox 360 -konsolilla, enkä tykkää padista räiskinnöissä yhtään, mutta silti mulle jäi kolmosen läpäisyn jälkeen hyvä fiilis ja olin silloin jopa innoissani sarjasta. Nelonen taas tappoi sen kiinnostuksen, eikä Infinitekään saanut odottamaan jatkoa sarjalle. Jos tämä ei olisi ollut gamepassissa, tuskin olisin tähän koskenut.

 

[Partis]

Halo Infinite (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä Halo-saagan viimeisin just pelattua läpi. Aika kädenlämpöinen fiilis jäi. Vitonen on jäänyt pelaamatta kun ei sitä ollut siinä megapakissa mukana (jossa kaikki muut aiemmat siis) ja nelosenkin pelaamisesta on jo vuosia joten juonessa oli vähän aukkoja mulle.

Meitsi on pelannut kaikki ja silti infiniten tarina on ihan paska. Esim Atriox ja koko banished porukka esiteltiin halo wars 2:ssa joten infinite ei kertonut niistä mitään. Kaikki vitosen jälkeiset tapahtumat oli siinä yhdessä välivideossa...

Spoileri

jossa näytettiin kuinka Cortana tuhosi sen yhden planeetan. Vitosen lopussahan se otti ne guardian robotit hallintaansa ja julisti sodan kaikkia vastaan jotka ei tee kuten se haluaa ja moni ihmisten avaruusaluksia hallitseva tekoäly siirtyi myös Cortanan puolelle.
Siinä olisi ollut erittäin kiinnostava asetelma, mutta tekijöillä ei ollut munaa viedä tuota loppuun joten nyt infinite selittää kaiken parissa minuutissa ja meillä on taas yksi apina pahiksena joka ei edes tee muuta kuin puhuu tylsää monologia hologrammina.

 

[Everdreamfin]

Gunfire Reborn

Kelpo rogue-lite, easy to learn, hard to master. Nyt kavereiden kanssa tahkottu viimeiselle vaikeustasolle. Hauskaa viihdettä jossa kuitenkin sellainen haaste että virheistä rankaistaan suht ankarasti (jos kaikki kuolee niin koko peli alusta). Pyörii nuhaisemmallakin koneella.
4/5

 

[arcane]

...ja homma jatkuu ensi viikolla, kun vuorossa Resident Evil 4, johon tuli jo asenneteltua RE4 HD Project -modi. "Pelataan kaikki pääsarjan Ressat" -projektin aloittelun siis joskus syyskuun puolivälissä.

Tämä jäi joulutauolle, mutta joulun jälkeen taas jatkettu.

Resident Evil 4 - Tappelee remaken kanssa sarjan parhan pelin tittelistä. Uusille pelaajille kankea, mutta muutenhan peli hipoo täydellisyyttä. Monella tapaa minulle nostalginen, antoi mm. alkuinnostuksen opiskella espanjaa. HD Project ehdottomasti suositeltava asentaa. Tuli samalla pelattua 100% achievementit, kun puuttui vain Professionalilla läpäisy. Juoni tyhmä, mutta ottaa itsensä riittävän kevyesti. Lopun saari vähän laskee fiiliksiä. Ei ole enää selviytymiskauhua, vaan toimintapeli kauhulla.



Resident Evil 5 - Parempi kuin monet antavat ymmärtää. Juoni on paskaa animea, enkä pidä miten naisten rooli on pelisarjassa valunut viimeistään tässä osassa pehmopornoksi. Kaikilla D-kupin tissit ja vaot vilkkuu, jotta saataisiin myytyä teineille paremmin. Yksinpelinä ihan ok, co-opina sopivan seuran kanssa oikein hyvä, kunhan molempien odotustaso on oikea. Kuitenkin aika tasapaksu kokemus RE4 jälkeen, jossa huippukohtaa huippukohdan perään ja jatkuvasti muuttuvaa toimintaa. Paras osio on Lost in Nightmares DLC, jonka perusteella oltaisiin voitu tehdä ihan kauhupelikin kahdelle. Jos RE4 oli toimintapeli kauhulla, RE5 on pelkkä toimintapeli.



Resident Evil Revelations - toiminta menettelee, mutta tylsä, tasapaksu, hyvin evvk. Olen läpäissyt kolmesti, ja silti chapterista 4 eteenpäin muistikuvat sumenee aina. Todella unohdettava, eikä luksusristeilijästä oteta oikeastaan mitään irti. Onneksi aika lyhyt. "Previously on Resident Evil Revelations" -juonitiivistelmät sopisivat paremmin niihin 20-100+ tunnin peleihin. Jännempi kuin RE5, mutta kauhua vain muutama pieni kohta.



Resident Evil 6 - HAMMER THE BUTTONS AND WIGGLE THE STICKS. Tajusin 2h jälkeen, että kukaan ei pakota mua pelaamaan tätä, enkä mä ole niin tyhmä että käyttäisin tähän paskaan aikaani toista kertaa elämässä. Ehkä paskimpia ison budjetin pelejä joita olen koskaan läpäissyt. Parempi vain unohtaa koko olemassaolo.

...eli RE6 skipattiin ja siirryin suoraan Revelations 2. Revelationsit nyt tulivat mukaan, vaikka eivät pääsarjaa olekaan. Vielä jäljellä RE7, Re2 remake, Re3 Remake ja RE Village.

 

[Heseman]

Carrion (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä lyhyehkö (6h lisärin kanssa, josta jälkimmäinen ehkä reilu 0,5h) indiepeli pelattua läpi. Siinä pelataan laboratoriosta karkaavaa otusta, joka ryömii ilmastointikanavissa ja ties missä vaanien tutkijoita ja vartijoita ja löytäen matkan varrella uusia kykyjä. Ihan jees, joskaan ei kauhean erikoinen. Vähän aikaa jaksoi jopa huvittaa kun otus pisteli tutkijoita parempiin suihin. Yllättääkö ketään, että tämä on Devolverin julkaisema?

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[TurbinoZ100000]

Vampire Survivors, 4.5/5. Hetkeen ollut näin hauskaa pelin kanssa, todella koukuttava. Jonkunlainen roguelike/bullet hell hässäkkä äärimmäisen yksinkertaisilla mekaniikoilla, käytännössä ei tartte kuin liikutella hahmoa kartalla, väistellä vihollisia ja keräillä "xp":tä ja poweruppeja. Peli on vielä pitkälti kehityksessä mikä näkyy sisällön määrässä ja epätasapainossa, mutta siltikin jo 27 tuntia tullut hakattua. Maksaakin vain pari euroa Steamiss niin suosittelen kyl kokeilemaan.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 22. (Kyllä. Kävin laskemassa.)

Gone Home

Kävelysimulaattorien klassikko. Teini palaa ulkomaanmatkalta ja löytää kotinsa tyhjänä. Poissaolon aikana on tapahtunut perhedraamaa, jota selvitetään ympäri taloa sirotelluista dokumenteista ja audiolokeista. Gameplay koostuu avainten etsinnästä ja esineitten pyörittelystä.

Tarina saattoi olla vallankumouksellinen vuonna 2013, mutta samat teemat tyttörakkaudesta ja ysärinostalgiasta on sittemmin nähty monissa muissakin peleissä - esimerkiksi Life is Strange on mielestäni parempi. Pitänee laskea Gone Homen ansioksi, että niin monet seikkailupelit lähtivät kalastamaan samoille vesille. Buumin aloittaja vain tuntuu nykypäivänä hieman yksinkertaiselta.

Relicta

Ensimmäisen persoonan pulmapeli, jossa pulmanratkonta perustuu erivärisiin magneetteihin. Näitäkin on tehty muutama. Peli sijoittuu kuuasemalle, jossa on löydetty muukalaiselämää. Asemalla on myös kokeiltu maankaltaistamista valtavissa kupoleissa, jotka on (vähän epämääräisestä syystä) ängetty täyteen logiikkapuzzleja. Niitä sitten ratkotaan.

Relicta on täynnä pieniä ärsytyksen aiheita ja epäloogisuuksia. Kaikki postprosessointi-asetukset on taas niputettu samaan namikkaan, niin hyvät kuin huonot. Jos haluaa terävän kuvan ilman ylimääräistä paskaa kuten motion bluria, säädin on pakko laskea niin alas että kuva rumenee muista syistä.

Tarinakohdissa kuuaseman sisällä hyppiminen on estetty ja animaatio, jossa päähenkilö lisää uuden dokumentin täppäriinsä, on muutaman sekunnin liian pitkä. Pulmakupolit taas ovat niin täynnä näkymättömiä seiniä, että pelaaja tuntuu kulkevan läpinäkyvässä tunnelissa. Peli vielä oikein korostaa muureja visuaalisella efektillä, jottei varmasti käy epäselväksi miten ahtaassa putkessa sitä ollaan.

Kyyristyä ei voi, vaikka monessa pulmassa siitä olisi konkreettista hyötyä. Päähenkilö on kuitenkin terve ihminen eikä mikään jäykkärunkoinen robotti. Ympäristöissä on copypastattu samoja assetteja liikaa. Hahmojen repliikit katkeilevat usein kesken lauseen.

Kuussa on täysin sama painovoima kuin maassa - tai ainakaan päähenkilö ei hyppää yhtään korkeammalle kuin tyypillinen pelisankari. Terraformatuissa kupoleissa vietetään niin paljon aikaa, että tapahtumapaikka unohtuu välillä kokonaan. Kupolien taivas lienee jokin hologrammi, koska siinä näkyy pilviä, revontulia ja kuu, mutta peli ei vaivaudu asiaa selittelemään.

Peli siis vuotaa vähän joka paikasta, mutta onneksi varsinainen pihvi eli puzzlet ovat kunnossa. Pulmahuoneet eivät ole mitään läpijuostavia tarinantäytteitä, vaan niissä joutuu oikeasti hieromaan harmaita nystyröitään, ja mukana on myös paljon vaihtelua. Jokaisessa pulmassa joutuu keksimään jotain uutta. Kaikki loppupään puzzlet ovat ensisilmäyksellä suorastaan masentavan monimutkaisia hirviöitä, mutta ne voi yleensä aina ratkoa pala kerrallaan. Hauskaa oli.

Tarina ei ole kokonaisuutena mikään ihmeellinen, mutta siinä on omia ja kiinnostavia ideoita. Hahmot ovat aika myötähävettäviä, mutta lämpenin heille pikkuhiljaa samaan tapaan kuin Watch Dogs 2:n meemikeisareille. Hölmö dialogi hymyilytti loppua kohden.

Hienoja maisemiakin löytyy. Eikä näistä tosiaan Kuu tule ensimmäisenä mieleen.

Edit: Huomasin että mukana oli myös pari lisäkampanjaa, pelasin nekin. Ensimmäisen tarina on yhdentekevä, mutta toinen on suoraa jatkoa emopelille. Avaruusolio on edelleen hauska hahmo. Pulmat ovat entistä vaikeampia ja monimutkaisempia, yhden huoneen ratkaisemiseen voi hurahtaa puoli tuntia. Koko roskan läpäisyyn meni minulta 24 tuntia, eli sisällön puutteesta peliä ei ainakaan voi syyttää.

Spoileri: Pulmahuone lisäosan loppupäästä

Tässä ei tiedä mistä edes aloittaisi.

Vampire Survivors, 4.5/5. Hetkeen ollut näin hauskaa pelin kanssa, todella koukuttava. Jonkunlainen roguelike/bullet hell hässäkkä äärimmäisen yksinkertaisilla mekaniikoilla, käytännössä ei tartte kuin liikutella hahmoa kartalla, väistellä vihollisia ja keräillä "xp":tä ja poweruppeja. Peli on vielä pitkälti kehityksessä mikä näkyy sisällön määrässä ja epätasapainossa, mutta siltikin jo 27 tuntia tullut hakattua. Maksaakin vain pari euroa Steamissa niin suosittelen kyl kokeilemaan.

Vahvistan. Simppeli mutta koukuttava hirviönteurastus. Omasta hahmosta saa kehitettyä todella tehokkaan puolijumalan, mutta kymmenien tuhansien vihollisten massa jyrää silti jossain vaiheessa yli. Peli on kirjaimellisesti halpa kuin saippua ja Steam-revikat on 99% positiivisia.

 

[iixx82]

Outer Wilds (PC, Xbox gamepass)
Sekoitan tämän helposti Obisidianin The Outer Worldsiin (joka itselleni oli samantasoinen pettymys, kuin Cyberpounk 2077 joillekin, muttei siitä sen enempää tässä) kiitos hyvin samantyylisen nimen. Tästä on höpisty paljon ympäriinsä ja viimein se tuli itsekin koettua. Peli on siis aikasilmukkapeli, jossa tutkitaan muukalaisrodun edustajana heidän aurinkokuntaansa erinäisiä puzzleja selvittäen, ja oikeastaan pelistä ei kannatakaan tietää enempää, ennen kuin sitä on itse pelannut.

Pitemmittä puheitta siis, peli on aikas hyvä. Pelin fiilis on mukavan rento, mutta tulee matkan varrella muitakin fiiliksiä. Alussa tosin kesti vähän aikaa päästä peliin kiinni, kun kädestä ei pidellä oikeastaan yhtään, tuupataan vaan matkaan alun tutoriaaliosuuden jälkeen. Kannattaa kuitenkin muutama tunti käyttää peliin ennen kuin luovuttaa. Puzzlejen vaikeustaso on mielestäni todella hyvä, sillä ne eivät ole ilmiselviä mutta selvitin kaikki katsomatta apua. Monesti pulmapeleissä jään jumiin jossain kohtaa ja on pakko turvautua läpipeluuohjeisiin, jos haluaa jatkaa, tai sitten peli jää kesken (kuten vaikkapa Antichamberin kohdalla kävi). Toinen mieleen tuleva peli, jossa on vastaavanlaisesti onnistuneet puzzlet, on jo muinainen Call of Cthulu: Dark Corners of the Earth. Mukavaa vaihtelua nykyaikaisille kädestäpitelypeleille, vaikka niissäkään ei sinänsä pahaa olekaan.

Outer Wilds on ihan huikee. Mutta vittu että itellä palaa hermo avaruuspuvun rajalliseen "hyppy boosteriin" loppuu aina saatana kesken kun pitäisi johokin hypätä tai päästä ja varsinkin erään black holen lähellä tämä rikkoo hermot ja pelin jo ihan täydellisesti.

Ongelma olisi helposti ratkaistu että saisi polttaa buustereita ihan niinkauan kun vaatii. niin hyppy ei jäisi kesken. Aivan uskomattoman ärsyttyvä pelimekaaninen virhe muuten hienossa pelissä.

 

[REALhjelm]

Vampire Survivors on Steam

Mow down thousands of night creatures and survive until dawn! Vampire Survivors is a gothic horror casual game with rogue-lite elements, where your choices can allow you to quickly snowball against the hundreds of monsters that get thrown at you. Be the bullet hell!

store.steampowered.com

pitkästä aikaa ostin early access pelin ja yllättäen ei tarttinu pettyä. jos tykkää roguelikeistä ja aprg:stä nii tuo on hyvä ostos. vähä harmi vaa ku käy helpoks ku tajuaa pelin mekaanikat. poteenttialia tossa kyllä on

 

[Jumi]

Ender Lilies (PC, Switch, PS4, Xboxit)

Kaunis metroidvania joka valikoitui pelattavaksi kauniiden grafiikoiden takia. Kaikki uudet tämän genren pelit näyttävät käyttävän rumaa pikseligrafiikkaa enkä jaksa enää katsella sellaista pätkän vertaa.

Heti ensiminuuteilla mieleen tulee Hollow Knight, mutta nopeasti huomaa että pelissä on ihan omiakin ideoita. Isoin pelin omajuttu on 3 eri iskunappia joihin voi laittaa mitä iskuja haluaa ja ajan mittaan niitä kertyy paljon. Itse käytän enimmäkseen hidasta mutta voimakasta moukaria, nopeaa miekkaa ja koiraa tai erikoisparryä.

On kai tässä jonkinlainen tarina, mutta ei kiinnostanut yhtään. Alussa sitä jopa pakotettiin käsittämättömän hitaiden animaatioiden saattelemana. Lisäksi kaveri NPC:n fontti hukkui taustaan enkä aina edes tajunnut että se selittää jotain, ääninäyttelyä tämä ois kaivannu.

Grafiikat ja animaatiot on nättejä, mutta haalea värimaailma on minusta virhe ja joskus tärkeät ovet ja muut asiat hukkuvat taustaan. Musiikit ovat kaunista pianopimputusta ja yhdessä biisissä on hauskasti pätkä 8-bittisen Nintendon Metroidin melodiaa! (tai ainakin se menee erittäin lähelle)

Summittainen kartta ja pikamatkustus löytyy mutta peli on silti sokkelo ja uusien taitojen karttuessa kun tutkin paikkoja uudelleen ei ollut hajuakaan miten jonnekin tarkalleen ottaen pääsi. Jännästi pelissä tuntuu tapahtuvan paljon, jossain välissä taitoja alkoi olla vaikka kuinka ja muutenkin tuntui että olin jo loppusuoralla niin Steamin pelikello näytti vasta 9 tuntia ja netistä selvisi että kohta ollaan ehkä puolessa välissä. Tuo on varmaann luotu sillä etteivät etäisyydet ole kovin pitkiä, ennen jokaista pomomatsia on "bonfire" ja uusia juttuja saa usein. Kuollessa ei muuten menetä mitään ja eteneminen on leppoisempaa kuin esim. Hollow Knightissa.

Tätä tulee pelattua aina puoli tuntia kerrallaan, kun siinä ajassa kerkeää kyllästyä mutta heti tunnin päästä haluttaa kumminkin pelata eteenpäin. Yhtäkään isompaa pomomatsia en ole päässyt ensimmäisellä yrittämällä, mutta koska niillä ei ole kovin montaa liikettä niin alussa mahdottomalta tuntunut pomo onkin aika helppo parin(kymmenen) yrityksen jälkeen.

Väittäisin että metroidvania veteraaneille tämä on keskinkertainen mutta pelattava: 3/5. Jos genre ei ole kovin tuttu niin sitte 4/5.

 

[Jumi]

Vampire Survivors on Steam

Mow down thousands of night creatures and survive until dawn! Vampire Survivors is a gothic horror casual game with rogue-lite elements, where your choices can allow you to quickly snowball against the hundreds of monsters that get thrown at you. Be the bullet hell!

store.steampowered.com

pitkästä aikaa ostin early access pelin ja yllättäen ei tarttinu pettyä. jos tykkää roguelikeistä ja aprg:stä nii tuo on hyvä ostos. vähä harmi vaa ku käy helpoks ku tajuaa pelin mekaanikat. poteenttialia tossa kyllä on

Striimaajat on pelannu tuota paljon viime päivinä ja pakkohan se oli koittaa. Kaksi tuntia meni kuin koomassa, kun peli on niin simppeli mutta silti hauska. Ja vain 2€!

 

[Jumi]

Vampire Survivors (PC early access 2€)

Vois kai tästä hitusen enemmän kirjoittaa... Kuvittele kymmeniä tunteja pitkä aRPG (Diablo, Path of Exile) mutta puoleen tuntiin ahdettuna. Endorfiini virtaa jatkuvalla syötöllä ja kuoleman sattuessa "vielä yks peli".

Ukkelia ohjataan pelkästään tatilla tai nuolinäppäimillä ja iskut on automaattisia. Ensimmäiset pelikerrat eivät vielä vakuuta mutta kun saa avattua muita hahmoja ja oppii käyttämään aseita niin alkaa olla koukku nieltynä. Ostin tämän eilen illalla ja nyt on tullut 10 tuntia pelattua.. Kerran olen päässyt "läpi".

Peli on käsittääkseni vain yhden hepun (EDIT: creditseissä on pienen tiimin verran porukkaa) suunnittelema & tekemä, ja viimeksi näin näin hyvää pelisuunnittelua Kingdom Two Crownsissa.

Suosittelen.

 

[CaseAce]

inFAMOUS Second Son (PS5 upgrade)

Edelliset inFAMOUS sarjan pelit pelasin PS3:lla, joten onhan tämä edistys siihen verrattuna. 60fps ja näyttää nätiltä. Siihenpä se sitten jääkin. Edellisissä osissa sähkön lataaminen itseensä oli jotenkin luontevaa tarinan muodossa. Nyt jätkä imppaa jotain häkää savupiipuista tai neon-kaasua. Pääjuoneltaan todella lyhyt, mutta sivutehtävissä onneksi on lisätekemistä. Ei kuitenkaan milloinkaan pääse siihen mitä PS3-versiot aikoinaan oli. Hyviksenä pelaaminen on ärsyttävää. Kuka keksi että weak pointit on jaloissa? Koita siinä nyt osua juoksevan vihun oikeaan tai vasempaan jalkaan. Samalla maassa makaa tainnutettuja vihuja, ja jos osut jalkojen sijaan niihin, hyvismittari laskee. Pahiksena paljon mukavampi kun voi tähtäillä päähän. Lisänä surkea fast travel, joka jää kohtalaisen vähälle käytölle koska päivityksien ja kykyjen myötä eteneminen paikasta toiseen on kohtalaisen nopeaa muutenkin. Ja kenen mielestä graffitien tekeminen kerroksittaisilla stencileillä ja spray-maalaaminen ohjaimen asentosensoria käyttämällä on tuntunut peliä tehdessä hyvältä idealta?

inFAMOUS First Light (PS5 upgrade)

Täysin turha itsenäinen lisäosa. Ei pomotappeluita. Ei hyvä/paha valintoja. Ei tarvitse varmaan kertoa enempää.

Molemmissa vaivasi lisäksi se, että ns. "superkyky" on liian voimakas. Tapat vaan muutaman pahiksen alkuun weak spotteihin osuen, vihua lappaa vasemmalta ja oikealta, jesjes, kunnon räiskintää. Paitsi että laukaiset vaan tämän "superkykysi" ja kaikki vihut kuolee siihen. Lisäksi voit kerätä superkykyyn tarvittavat weak point osumat jo ennen kuin aloitat varsinaisen tehtävän, jolloin se on heti valmiina tehtävän alussa. Miten valloitetaan haastava vihuja täyteen tungettu base? Kerää kyky täyteen, juokse keskelle basea, ja laukaise. Ei kovin intuitiivistä.

 

[Raxama]

inFAMOUS Second Son (PS5 upgrade)

Edelliset inFAMOUS sarjan pelit pelasin PS3:lla, joten onhan tämä edistys siihen verrattuna. 60fps ja näyttää nätiltä. Siihenpä se sitten jääkin. Edellisissä osissa sähkön lataaminen itseensä oli jotenkin luontevaa tarinan muodossa. Nyt jätkä imppaa jotain häkää savupiipuista tai neon-kaasua. Pääjuoneltaan todella lyhyt, mutta sivutehtävissä onneksi on lisätekemistä. Ei kuitenkaan milloinkaan pääse siihen mitä PS3-versiot aikoinaan oli. Hyviksenä pelaaminen on ärsyttävää. Kuka keksi että weak pointit on jaloissa? Koita siinä nyt osua juoksevan vihun oikeaan tai vasempaan jalkaan. Samalla maassa makaa tainnutettuja vihuja, ja jos osut jalkojen sijaan niihin, hyvismittari laskee. Pahiksena paljon mukavampi kun voi tähtäillä päähän. Lisänä surkea fast travel, joka jää kohtalaisen vähälle käytölle koska päivityksien ja kykyjen myötä eteneminen paikasta toiseen on kohtalaisen nopeaa muutenkin. Ja kenen mielestä graffitien tekeminen kerroksittaisilla stencileillä ja spray-maalaaminen ohjaimen asentosensoria käyttämällä on tuntunut peliä tehdessä hyvältä idealta?

inFAMOUS First Light (PS5 upgrade)

Täysin turha itsenäinen lisäosa. Ei pomotappeluita. Ei hyvä/paha valintoja. Ei tarvitse varmaan kertoa enempää.

Molemmissa vaivasi lisäksi se, että ns. "superkyky" on liian voimakas. Tapat vaan muutaman pahiksen alkuun weak spotteihin osuen, vihua lappaa vasemmalta ja oikealta, jesjes, kunnon räiskintää. Paitsi että laukaiset vaan tämän "superkykysi" ja kaikki vihut kuolee siihen. Lisäksi voit kerätä superkykyyn tarvittavat weak point osumat jo ennen kuin aloitat varsinaisen tehtävän, jolloin se on heti valmiina tehtävän alussa. Miten valloitetaan haastava vihuja täyteen tungettu base? Kerää kyky täyteen, juokse keskelle basea, ja laukaise. Ei kovin intuitiivistä.

Second Son tuntu joo kakkosen jälkeen aika köyhältä peliltä, otti takapakkia turhan monen asian kanssa.

Mitä noihin liikesensorijuttuihin yms DS4 ominaisuuksiin tulee, niin toihan oli julkasupeli. Ja kuten asiaan kuuluu, julkasupelit hyödyntää kaikkea uutta (ja tässä tapauksessa turhaa) sen verran paljon et ne yleensä jääkin julkasupelien hommiks. Kelasin itekin aluks et ihan kiva kikka et ohjain pystyyn käteen ja heiluttelemaan, mut sit se alkokin tuntumaan aika nopeasti tyhmältä.

Selvisin Second Sonin kanssa noin 2h muistaakseni. Kokeilin kans PS5:llä kun tossa oli jo vakiona uncapped fps sinne 60fps asti niin PS5 sai ilman patchiakin 60fps kokemuksen, mut ei se juurikaan mitään muuttanut. Vihasin kans sitä et toisinkun 1 ja 2, niin Second Sonissa ihan normaalisti sen savun ampuminen kulutti sitä resurssia, kun taas 1 ja 2 pelkästään erikoisliikkeet imeskeli sitä.

 

[CaseAce]

Second Son tuntu joo kakkosen jälkeen aika köyhältä peliltä, otti takapakkia turhan monen asian kanssa.

Mitä noihin liikesensorijuttuihin yms DS4 ominaisuuksiin tulee, niin toihan oli julkasupeli. Ja kuten asiaan kuuluu, julkasupelit hyödyntää kaikkea uutta (ja tässä tapauksessa turhaa) sen verran paljon et ne yleensä jääkin julkasupelien hommiks. Kelasin itekin aluks et ihan kiva kikka et ohjain pystyyn käteen ja heiluttelemaan, mut sit se alkokin tuntumaan aika nopeasti tyhmältä.

Selvisin Second Sonin kanssa noin 2h muistaakseni. Kokeilin kans PS5:llä kun tossa oli jo vakiona uncapped fps sinne 60fps asti niin PS5 sai ilman patchiakin 60fps kokemuksen, mut ei se juurikaan mitään muuttanut. Vihasin kans sitä et toisinkun 1 ja 2, niin Second Sonissa ihan normaalisti sen savun ampuminen kulutti sitä resurssia, kun taas 1 ja 2 pelkästään erikoisliikkeet imeskeli sitä.

Totta. Se mikä oli coolia 2014 ei välttämättä ole enää. En kokeillut PS4 ohjaimella, mutta PS5 ohjaimella kun sitä ravistaa spraypurkkina niin se jopa tuntuu siltä että siellä olisi se kuula sisällä. Muutama hyvä humoristinen elementti pelissä oli kuitenkin. Esim. se "tuunattu" hatchback joka ajelee ympäri kaupunkia, bassot niin kovalla ettei muuta ulospäin kuulukaan ja kori resonoi sopivasti basson mukana. Auton pohjassa on vielä neon-tuningvalot, josta saa kätevästi impattua neonit keuhkoon. Lisäksi överit nais-oletetut ohikulkijat jotka huutelee hyvikselle: "Marry me Delsin!" ja "I got a Delsin tattoo on my ass!", jne. Sekä myös Delsinin ja asiakaspalvelun dialogi ennen "showdown" missioita.

Pelin tekijät tykkää näköjään anagrammeista. Jos ihmettelee mikä nimi "Delsin Rowe" nyt muka on ja paikkana "Curdun Cay Station", niin ensimmäinen on loogisesti "New Soldier" joka tarvittiin tähän jatko-osaan, ja jälkimmäinen "Conduit Sanctuary".

 

[masaf2]

The Last of us 2 - eikö tää lopu koskaan... Aina vaan jatkuu... jatkuu... jatkuu... yks mesta vielä. Läpi päästyäni melko ähky, kun ei voi edes skipata humpuukeja.

 

[IsoLuumu]

The Last of us 2 - eikö tää lopu koskaan... Aina vaan jatkuu... jatkuu... jatkuu... yks mesta vielä. Läpi päästyäni melko ähky, kun ei voi edes skipata humpuukeja.

Ei vissiin kovin kiinnostava peli kun keskimäärin 24h pelaa läpi tuon

 

[CaseAce]

Ei vissiin kovin kiinnostava peli kun keskimäärin 24h pelaa läpi tuon

Millä päättelyllä tuohon tulokseen pääsee? Eikö tuo kerro enemmän päätarinan pituudesta kuin kiinnostavuudesta. Ehkä enemmän voisi kertoa tämä:
"Very Low 0.73% Retirement"
Jos tätä vertaa vaikkapa ykkösosaan tai sen remasteriin niin tulos on 2x parempi, jopa enemmänkin. Sanoisin ennemminkin että varsin kiinnostava peli joka pelataan loppuun asti.

Mulle tuli tuosta pelistä kyllä yliannostus verta ja väkivaltaa. Ja kun se ei ollut sellaista tavallista mättöä, vaan tunteisiin vetoavaa ja raakaa väkivaltaa. Ja sitä oli aivan liikaa. En aikaisemmin tiennyt että sellaista rajaa edes olisi omalla kohdalla, mutta näköjään sekin raja löytyi.

 

[Amon Düül IV]

Control tuli vedettyä läpi kun sain ilmaispelinä Epic Storesta joskus. Vähän ikävä jälkimaku jäi.

Taistelu ihan ok ja paranee loppupuolella kun kykyjä alkaa avautua, mutta tarina tyypillisen ontuvaa Remedy-laatua. Sami Järvellä jotain ihan hyviä ideoita mutta kaipaisi ehkä jotain editoijaa/dramaturgia saamaan ideat toimivaksi kokonaisuudeksi. Mielestäni Alan Wake, Quantum Break ja tämä kaikki samalla tavalla jotenkin vähän sekavista elementeistä koottuja, joissa jotain hyviä ideoita ehkä mutta niitä ei ole osattu koota toimivaksi kokonaisuudeksi tai tasapaino tulkinnanvaraisen hämäryyden ja liiallisen loren/eksposition välillä on epätasapainossa.

Tätä verrattu David Lynchiin, mutta mielestäni tämä muistutti enemmän Richard Kellyn The Boxia jossa samaan tyyliin pohjimmiltaan yksinkertaista Twilight Zone -tyyppistä scifimysteeriä yritetään tehdä syvällisemmäksi tai kiehtovammaksi tarpeettoman sekavalla "lorella". Olen myös aina inhonnut tuota että peleissä joka nurkan takana on jotain loredumppausesineitä. Quantum Breakissa oli niitä avonaisia läppäreitä joka huoneessa josta sai lukea taustatarinaa. Tässä jotain kansioita ja telkkareita. Olisi rasittavaa katsoa elokuvaa joka pysähtyy tasaisin väliajoin tarjoamaan tekstiseinän luettavaksi jossa taustatarinaa elokuvan tapahtumista. Vaikka vapaaehtoista noiden lukeminen/katsominen onkin, mutta ilman niitä tarinasta saa juuri ja juuri tolkkua.

Jostain syystä pelikirjoittajat luulee että pelin tarina on sitä parempi mitä enemmän taustatarinaa on saatu ahdettua mukaan, vaikka elokuvamaailmassa enemmän pätee "show, don't tell" ja "less is more". Arvostan esim. Dark Soulsin tyyliä kertoa tarinaa ilman turhia välivideoita ja dialogeja enemmän ympäristön kautta ja jos halutaan tehdä salaperäistä ja tulkinnanvaraista tarinaa niin voisi jättää suosiolla sen turhan selittelyn ja taustatarinoinnin minimiin. Tässä olisin kaivannut samantyyppistä pelkistetympää kerrontaa jossa pääpaino on taistelussa, joka tässä oli pelin parhaita puolia, mutta tuntui että sitä oli ehkä korkeintaan 50% pelistä. Iso osa ajasta meni sekavassa kartassa edestakaisin suunnistamisessa ja tarinaa seuratessa ja lisäksi jotain yksinkertaisia puzzleja ratkoessa. Rasitti myös päähenkilön tapa kommentoida omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan toistuvasti.

Pelisuunnittelu muistuttaa uudempia Tomb Raider pelejä joista en pitänyt osin samoista syistä. Pelin kestoa yritetty pitkittää kaikenlaisilla collectibleilla ja sivutehtävät aivan turhia juoksupoikahommia ja näitä "ammu 10 tietyntyyppistä vihollista tietyntyyppisellä aseella tietyssä paikassa"-juttuja, vaikka jossain ennen julkaisua tehdyssä haastattelussa tekijät sanoi yrittäneensä välttää busywork/fetch questeja sivutehtävissä. Se loppupuolen "unijaksokin" oli todella ärsyttävä. Enkä pitänyt siitä mysteerimotellistakaan jossa oli todella yksinkertainen "puzzle" joka kerta. Pelinä todella huonoja kohtia, vaikka kai noissa on yritetty hakea jotain kiehtovaa tunnelmaa. Päähenkilön karakterisoinnissakin haettu Tomb Raiderista vaikutteita ajatuksella, että vahva naishahmo on taitava väkivallassa mutta sillä on murheita menneisyydessä joista sitten voihkitaan joka käänteessä. Ehkä olisi voinut olla vielä enemmän huumoria muissakin hahmoissa kuin siinä Suosalon talkkarissa, joka kevensi tunnelmaa aina välillä. Se tuntuu usein unohtuvan niiltä jotka yrittää Lynchiä jäljitellä, että Lynchillä on paljon huumoria sen jutuissa ja jos jätetään huumori pois/vähiin niin lopputulos on usein aika puuduttavan tosikkomaista hämyilyä.

Ihan hyvän näköinen peli kyllä ja art direction kohdillaan. Siksi harmittaakin että näyttävä maailma ja ihan kiva ammuskelu hukattu muuten keskinkertaiseen pelisuunnitteluun ja ontuvaan tarinaan. Musiikki oli todella mitäänsanomatonta ja olisi nostanut tunnelmaa paremmaksi jos olisi ollut edes mieleenpainuvat musat pelissä. Vaikka kyllähän tämä hyvän vastaanoton on saanut, että saatan olla vähemmistössä tämän mielipiteen kanssa. Tämän jälkeen tykitelly Doom Eternalia ja muistuu taas mieleen että pelaaminen voi olla joskus hauskaakin.

 

[masaf2]

Millä päättelyllä tuohon tulokseen pääsee? Eikö tuo kerro enemmän päätarinan pituudesta kuin kiinnostavuudesta. Ehkä enemmän voisi kertoa tämä:
"Very Low 0.73% Retirement"
Jos tätä vertaa vaikkapa ykkösosaan tai sen remasteriin niin tulos on 2x parempi, jopa enemmänkin. Sanoisin ennemminkin että varsin kiinnostava peli joka pelataan loppuun asti.

Mulle tuli tuosta pelistä kyllä yliannostus verta ja väkivaltaa. Ja kun se ei ollut sellaista tavallista mättöä, vaan tunteisiin vetoavaa ja raakaa väkivaltaa. Ja sitä oli aivan liikaa. En aikaisemmin tiennyt että sellaista rajaa edes olisi omalla kohdalla, mutta näköjään sekin raja löytyi.

Helpostihan tossa meni jotain 40 h + lukuisat uudelleenyritykset, kun kokeneena konsolipelaajana ja ykkösen kolunneena aattelin, että pistetääs vähä vaikeustasoo (ja sitähän riitti) ja pidin Kill em & Check em all -linjan läpi pelin (pl. pakkopakoskenet) mikä osoittautui melko työlääksi.

Olihan tossa mättöä, mutta ihan liikaa toisti itseään varsinkin monsterit, joihin kuolin varmaan joku ziljoona kertaa. Kieltämättä viheltelijät olivat aika painostavaa sakkia aluksi.

Lepakkotouhua ja lässytystä + pakkokävelyä oli silti ihan liikaa. TLOU1 oli mielestäni paaaaaljon parempi. Tätä kakkosta ei hullukaan vedä tuon ähkyn jälkeen uudestaan, ykkösen alotti samantien...

 

[Cereal killah]

Paradise Killer (PC)

Erinomainen pelikokemus. First person "investigation"- peli, jossa päähenkilö Lady Love Dies tutkii varsin erikoisessa ympäristössä murhia ja muita asiaankuuluvia rikoksia ja kuulustelee potentiaalisia rikoksentekijöitä jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän friikkejä. Saaren open world on mukavan laaja, mutta silti immersiivinen. Vaikka kyseessä on fiktiivinen "island sequence", niin siihen on aika uskottavasti mallinnettu tyypillinen japanilainen pikkukaupunki.

Tähän kesti jonkin aikaa päästä "sisälle", aluksi graafiset ratkaisut tuntui liiankin erikoisilta ja tekstit & dialogit tuntui siltä että ne on vedetty pariin kertaan google translatorin läpi [vaikka onkin oikeasti vain tietoinen valinta]. Kaikkea tuntui olevan liikaa, eikä tutkinnassa pysynyt yhtään mukana kun ei saanut oikein otetta että mikä on homman pointti. Jossain noin neljän pelitunnin paikkeilla kuitenkin asiat alkoi loksahtamaan paikalleen ja siitä eteenpäin tämä oli oikein nautinnollista pelattavaa. Kai sitä jotenkin alkoi tajuamaan pelintekijöiden mielenmaisemaa ja pääsemään samalle aaltopituudelle. Peli on käytännössä tietynlainen happotrippi, sitä ei vaan samantien huomaa. Periaatteessa tyhjät kadut mutta silti vahva tunnelma, psykedeelinen estetiikka ja kaikessa järjettömyydessä oleva logiikka alkaa toimimaan tunti tunnilta paremmin. Pelimaailman korkeuserot on merkittävät, ja siihen loikkimiseen pääsee paremmin sisälle ajan myötä. Kun peli loppuu (eli hoitaa pitkän oikeudenkäynnin läpi), niin pelimaailmaa tulee ikävä. Ja kun olin koko pelin ajan kuvitellut, että tämä on aasialaisten tekemä peli, niin taustalta paljastuikin pari (nimistä päätellen) ihan etnistä brittiä.

Kunhan tyypit saavat jotain seuraavaa peliä aikaiseksi, niin pakko-ostos. Tästä linkistä jos lukee näiden ajatuksia pelien tekemisestä, niin huomaa että nyt ollaan hyvinkin olennaisten asioiden äärellä, ja tuon ymmärryksen tason huomaa tätä peliä pelatessa:

About

About Kaizen Game Works is a UK-based independent game studio formed in 2018 by two veterans of the UK games industry. Drawing on their experience working on BAFTA-winning AAA narrative games and wildly popular high end mobile games, Kaizen Game Works wants to change the rules around game...

www.kaizengameworks.com

Broken Sword 5 (PC)
Sarjan pari ekaa osaa oli itsellekin varsin merkittäviä seikkailupelikokemuksia aikanaan. Sittemmin on joko oma pelimaku edennyt niistä eteenpäin tai sitten seikkailupelien taso laskenut. Ei toki auta asiaa, että ei nykyään itsekuri riitä pohtimaan tuntikausia jotain puzzleja tai kokeilemaan jokaista esinettä jokaiseen hotspottiin. Siten loppupeleissä aika lailla läpipeluuohjeen varassa meni tämä läpi. Tässä pyöritään (taas) Pariisissa ja lisäksi Lontoossa, Kataloniassa ja vähän kauempanakin. Graafinen ulkoasu on oikein mallikas, pelissä on mm. kivasti samoja paikkoja erilaisessa valaistuksessa. Seikkailupelit ovat pitkältä käsikirjoituksen tason, huumorin tason ja tunnelman varassa; mikään näistä ei tässä pelissä varsinaisesti loista. Paikat ovat näyttäviä ja monipuolisia, tapahtumat välillä varsin kekseliäitä ja/tai eeppisiä, mutta jokin vaan vaan hieman mättää. Ei mitenkään järisyttävästi koska en minä huonoja pelejä pelaa loppuun asti, mutta jonkinlainen teennäisyys tästä paistaa läpi. Ehkä jotenkin Da Vinci Code- tyylillä tehtyä liian alkeellista historian popularisointia.

 

[RaivokasMagma]

Broken Sword 5 (PC)
Sarjan pari ekaa osaa oli itsellekin varsin merkittäviä seikkailupelikokemuksia aikanaan. Sittemmin on joko oma pelimaku edennyt niistä eteenpäin tai sitten seikkailupelien taso laskenut. Ei toki auta asiaa, että ei nykyään itsekuri riitä pohtimaan tuntikausia jotain puzzleja tai kokeilemaan jokaista esinettä jokaiseen hotspottiin. Siten loppupeleissä aika lailla läpipeluuohjeen varassa meni tämä läpi. Tässä pyöritään (taas) Pariisissa ja lisäksi Lontoossa, Kataloniassa ja vähän kauempanakin. Graafinen ulkoasu on oikein mallikas, pelissä on mm. kivasti samoja paikkoja erilaisessa valaistuksessa. Seikkailupelit ovat pitkältä käsikirjoituksen tason, huumorin tason ja tunnelman varassa; mikään näistä ei tässä pelissä varsinaisesti loista. Paikat ovat näyttäviä ja monipuolisia, tapahtumat välillä varsin kekseliäitä ja/tai eeppisiä, mutta jokin vaan vaan hieman mättää. Ei mitenkään järisyttävästi koska en minä huonoja pelejä pelaa loppuun asti, mutta jonkinlainen teennäisyys tästä paistaa läpi. Ehkä jotenkin Da Vinci Code- tyylillä tehtyä liian alkeellista historian popularisointia.

Muistan kun tämä oli Kickstarterissa ja taisi jopa olla eka projekti jota tuin. En ole vieläkään saanut aikaiseksi vetää läpi, vaikka muutamaan kertaan olen aloittanut....