Uutinen Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien
Donald Trumpin ja
Vladimir Putinin Ukrainaa käsitelleestä puhelusta tuli täytenä sokkina Euroopalle. Näin siitä huolimatta, että Eurooppaa on viime kuukausina varoitettu useasti. Kaikki varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville ja siksi Euroopalle lankeaa pian jättimäinen lasku maksettavaksi.
Viimeisimmän varoituksen antoi Euroopan keskuspankin edellinen pääjohtaja, taloustieteilijä ja professori
Mario Draghi vain viikko sitten. Hän
korosti valituille toimittajille Roomassa, että EU:ssa ja Euroopassa on lykätty poikkeuksellisen tärkeitä päätöksiä, koska niistä ei ole päästy yksimielisyyteen kaikkien poliittisten johtajien kesken.
Nyt vastassa on karu totuus: vatuloinnin aika on loppunut ja Eurooppa on yllätetty erittäin ikävästi.
“Edessä on todella suuria mullistuksia ja vain yksi asia on varma: Eurooppa ei voi enää lykätä päätöksiä”, Draghi tiivistää.
Yhdysvaltain puolustusministeri
Pete Hegseth sanoi lisää ikäviä totuuksia ääneen Naton puolustusministerikokouksessa Brysselissä keskiviikkona: eurooppalaiset joutuvat kantamaan suurimman osan Venäjän hyökkäyssodan taloudellisesta vastuusta.
Bloomberg Economicsin torstaiaamuna tekemän laskelman mukaan se tarkoittaa 3100 miljardin dollarin laskua seuraavien 10 vuoden aikana.
Jo nyt on helppo arvioida, että tällaisen summan rahoittaminen on täysin mahdotonta EU:lle, jonka jäsenmaat eivät pysty sopimaan edes muutaman sadan miljardin uudesta yhteisvelasta.
Saksalaisen varainhoitoyhtiö
Berenbergin pääekonomisti
Holger Schmieding on kuitenkin täysin oikeassa muistuttaessaan, että Venäjän pitäminen loitolla Ukrainassa on paras investointi Euroopan turvallisuuteen.
Siitä huolimatta se on investointi, jota Eurooppa ei ole halunnut tehdä. Syykin on hyvin yksinkertainen: aivan liian monen EU-maan hallituksessa istuu Vladimir Putinin tukijoita. Ilmeisimpinä esimerkkeinä Italia, Unkari ja Slovakia.
Eurokriisiä pahempi isku?
Schmieding varoittaa myös toisesta uhkaavasta skenaariosta: jos Eurooppa ei aloita voimallista aseapua Ukrainalle, Venäjä voi edelleen voittaa.
“Tämä voi lähettää sokkiaaltoja kaikkialle Eurooppaan, laukaista pakolaisvirran ja rohkaista Euroopan Venäjä-mielisiä populisteja. Se rasittaisi EU:n yhtenäisyyttä jopa enemmän kuin eurokriisi vuosina 2010-2012”, pääekonomisti ennakoi.
Ikävät totuudet eivät lopu tähän.
Italian entinen Nato-lähettiläs
Stefano Stefanini sanoo suoraan, että Euroopan ja Yhdysvaltojen transatlanttisen turvallisuusyhteistyön kausi on nyt loppu. Hän huomauttaa torstaiaamun julkaisemassaan analyysissä lisäksi, että Euroopan unionin suhteet Yhdysvaltain uuteen hallintoon ovat niin huonot, että niitä ei käytännössä ole enää olemassa.
Georgetownin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori,
Barack Obaman neuvonantajana toiminut
Charles A. Kupchan laukoo lisää ikäviä totuuksia Euroopasta: Ukrainalla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä, jos Yhdysvallat vetää tukensa pois. EU:n rahkeet eivät riitä sen tukemiseen.
Kupchan muistuttaa, että Ukrainan tukeminen jakaa mielipiteet rajusti myös EU:n sisällä. Tämäkin tosiasia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta vain harva on halunnut puhua siitä ääneen.
Nyt EU ei voi enää sulkea silmiään ja korviaan todellisuudelta, nyt on sen on pakko reagoida edes jotenkin.
Suurin kysymys juuri nyt
Ensireaktiot eivät kuitenkaan lupaa paljoa. Äänessä ovat olleet Saksan ulkoministeri
Annalena Baerbock, Latvian ulkoministeri
Baiba Braže ja EU-puheenjohtajamaan Puolan pääministerin
Donald Tusk. Kaikki kolme korostavat, ettei rauhasta Ukrainassa voi neuvotella EU:n pään yli. Samaan aikaan Donald Trump ja Vladimir Putin tekevät juuri niin.
Suurin kysymys juuri nyt on, miksi Euroopan komission puheenjohtaja
Ursula von der Leyen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
António Costa vaikenevat. Juuri heidän pitäisi nyt ottaa aloite käsiinsä, laittaa EU:n rivit pikavauhtia kasaan ja tehdä suuria päätöksiä.
Entä missä on Italian pääministeri
Giorgia Meloni, josta moni on odottanut sillanrakentajaa Trumpin hallinnon ja EU:n välille? Todennäköisesti neuvottelemassa putinistisen varapääministerinsä
Matteo Salvinin kanssa siitä, miten kolmanneksi suurin EU-maa parhaiten varmistaa oman etunsa juuri nyt.
Tilanteella tulee olemaan myös talousvaikutuksia, jotka pahimmillaan tuntuvat suoraan jokaisen eurooppalaisen kukkarossa.
Keskiviikkona samaan aikaan Pete Hegsethin kanssa puhunut Euroopan keskuspankin neuvostossa istuva Saksan keskuspankin pääjohtaja
Joachim Nagel nimittäin sanoo, ettei rauha Ukrainassa riitä vakauttamaan euroalueen taloutta.
Ajatuspaja Omfifin tilaisuudessa puhunut Nagel vihjaa kansallismielisyyden ja EU- ja eurokriittisyyden noususta kaikissa suurissa EU-maissa eli Saksassa, Ranskassa ja Italiassa.
”Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, emme vähemmän. Vahva Eurooppa on sellainen, joka ei ole niin kansallisten voimien jakama kuin nyt.”
Tästäkin kehityksestä Eurooppaa on varoitettu jo pitkään, mutta turhaan. Nagelin mukaan loppuviimeksi on kyse siitä, että ohjauskorot ovat jäämässä korkeammalle tasolle kuin kukaan osaa nyt odottaa.
Äänessä ovat olleet myös sellaiset arvovaltaiset tahot kuin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entinen pääekonomisti,
Peterson Instituten vanhempi tutkija
Olivier Blanchard ja Italian entinen pääministeri ja entinen EU-komissaari, ekonomisti
Mario Monti, mutta heidänkään viestiä ei ole haluttu kuulla.
Monti on sanonut hyvin suoraan olevansa EU:n tulevaisuuden suhteen erittäin pessimistinen. Joachim Nagelin tavoin hän puhuu laita- ja äärioikeistosta.
“Uskon, etenkin ottaen huomioon nykypolitiikan, että edessä on lopulta EU:n kuolema.”
Samaa viestiä välitti torstaiaamuna Oslon yliopiston puolustuspolitiikan tutkija
Fabian Hoffman.
“Yhdysvallat painostaa Ukrainaa ratkaisuun, joka säilyttää suuren osan Venäjän vallasta ja palkitsee sen imperialistiset tavoitteet. Yhdysvalloilla on täysi oikeus vetäytyä johtajuudestaan, mutta Euroopan vastuulla on estää lopputulos, jossa rohkaistulla Venäjällä säilyy sekä keinot että kannustimet jatkaa aggressiotaan”, hän analysoi.
Mitä vielä pitää tapahtua, ennen kuin Eurooppa alkaa tunnustaa tosiasiat?