Jaa, että peppukipeyttä? Tuli vissiin liian vaikeita kysymyksiä.
Jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa, mutta huvittavaa se on kun ollaan niin uskovaisia että, ja silti tehdään niitä ohjeita vastaan joka ikinen päivä. Tekopyhyyttä tollainen on.
Ja raamattu sanoo myös selvästi, että jos joku väittää elävänsä synnittömästi, hän valehtelee. Ei uskoon tultaessa syntisestä tule synnitöntä vaan hengellisesti kuolleesta elävä. Jokainen kristitty rikkoo Jumalaansa vastaan, juuri siksi Jeesus tuli ja lahjoitti oman syyttömyytensä. Lastaan katsoessaan Jumala näkee Kristuksen vanhurskauden ja pyhyyden, eikä syntejämme. "Me jotka olemme Kristuksen päällemme pukeneet" ilmaisee sana asian.
Se, jos alkaa tietentahtoen "leikkimään" synnillä, paaduttaa pikkuhiljaa sydämen ja lopulta johtaa hengelliseen kuolemaan. Armo on ihmeellinen asia, mutta jos ihminen haluaa jatkaa synneistään, niin Jumala antaa kyllä tämän mennä.
Raamatun yksi keskeisimpiä elämänohjeita on uskoa ilman todisteita.
Mm. jessen yksi lainatuimmista saarnoissa käytettävistä sanonnoista kuuluu:
"autuaita ovat ne jotka uskovat vaikka eivät näe".
Mielestäni tämä on erittäin huono tapa navigoida elämässä, siinä tulee kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi aika helposti.
Tai sellaisia joita itselleen rehellinen rationaalisesti ajatteleva ihminen ei voisi päätellä itse.
Esim. "se heittäköön ensimmäisen kiven joka on synnitön" --> ole älyllisesti rehellinen, älä ole ns. tekopyhä ja syytä toisia ja esittäen parempaa ihmistä samalla kun itse toimit niin mistä toisia syytät.
Tuon vuorisaarnan kohdan Jeesus puhui ihmisille, jotka näkivät,kuulivat, koskivat ja söivät Hänen kanssaan. Näille ei tuottanut vaikeuksia uskoa Jeesuksen olemassaoloon, koska se oli kaikin aistein todistettavissa. He eivät väitelleet oliko Jeesus historiallinen henkilö vai jonkun mielikuvituksen tuote, vaan heidän sydäntensä vääntö oli siinä, mikä muu Hän on kuin vain ihminen.
Jeesus lupaa ilmaista itsensä omilleen monin tavoin, vaikka se ei tarkoitakkaan, että kokisimme Hänen läsnäolonsa jatkuvasti. Pyhä Henki todistaa hengessämme, että olemme Jumalan lapsia ja raamattu avautuu vasta Pyhän Hengen avaamana, ilman Häntä se on vain kuollutta sanaa,, jota hän ei voi ymmärtää. Sanoisin, että suurin todistus Jeesuksesta uskovalle on Hänen rauhansa, jota en osaa lähteä edes vertaamaan mihinkään muuhun, mitä ihmiset yleensä trauhasta puhuessaan käsittävät. Tämän lisäksi Jumala ilmaisee/kohtaa jokaista lastaan omalla tavallaan, niinkuinn hyväksi näkee.
Nämä kaikki ovat Jumalan ja ihmisen välisiä asioita, Hän on päättänyt ilmaista itsensä aina henkilökohtaisesti. Päämääränä on hyvin henkilökohtainen suhde kahden persoonan välillä.
Joh 7 16-17 "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
7:17
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Joh 14 16-18 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
14:17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä;
mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
Joh 14 26-27 "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa
