Usko (Jeesus Kristus ynnä muut)

Huomauttaisin vielä, ettei Jeesus uhrautunut pakosta vaan hän valitsi tiensä itse. Jeesus oli ikäänkuin merimies , joka jakaa Estonian kannella pelastusliivejä eikä ehdi itse pelastautua. Sehän on suurinta mahdollista epäitsekkyyttä.

Paitsi että jesse sanoo pelastusliivejä jakaessan että näistä ei muuten ole mitään hyötyä jos et tee vastapalvelusta (eli rakasta häntä ja usko että hän on ainoa tie, totuus ja elämä).

Huomauttaisin vielä, ettei Jeesus uhrautunut pakosta vaan hän valitsi tiensä itse.

Se ei muuta tekoa yhtään epäeettisemmäksi. Jos sinä murhaat jonkun ja joku toinen haluaa mennä linnaan vapaaehtoisesti sinun puolestasi on sekä tuomion antaja että sinä silti ihan yhtä epäeettisiä. Sinä pakenet vastuuta ja tuomion antaja antaa sinun paeta vastuuta ja langettaa vastuun toiselle.

Minusta uhraamistarinan ylikorostaminen kääntää pois huomiota siitä, että Jeesuksen ei olisi ollut sinänsä välttämätöntä kuolla.

Mitä ihmettä, tuo uhraushan on juurikin koko kristinuskon ydin, ilman sitä ei olisi kristinuskoa. Sehän oli se tehtävä minkä jesse tuli tänne tekemään jotta kaikilla olisi mahdollisuus pelastua.

Tarina menee sillä tavalla, että hän tuli opettamaan Jumalan valtakunnan tuntemista, ja hänet yritettiin hiljentää murhaamalla, mutta hän onnistui siitä huolimatta.

Nyt en enää usko että olet lukenut raamattua ollenkaan tai tutustunut siihen mitä kristinusko on.
Jessen tehtävänä oli tulla sovittamaan ihmisten pahat teot omalla kuolemallaan (koska jumala jostain syystä vaatii aina uhrin kun on huono päivä).
Ristiinnaulitseminen ja kuolema oli se kliimaksi mihin tähdättiin. Uhrataan viaton karitsa kaikkien pahojen ihmisten takia.
Jessehän tiesi tämän alusta asti, opetukset olivat sivuseikka, oman hengen uhraus pääasia.
 
Kaikki voivat varmaan olla samaa mieltä siitä että hän kuoli ;) kristityt uskovat, että sen lisäksi hän heräsi takaisin eloon.

Joskin on tietenkin mahdollisuus, että häntä ei ollut olemassakaan. Joskin siitäkin huolimatta, voivathan useimmat varmaankin olla samaa mieltä myös siitä, että Bambin äiti kuoli.
 
Nyt en enää usko että olet lukenut raamattua ollenkaan tai tutustunut siihen mitä kristinusko on.
Käytät argumenttivirheitä, tuo on ad hominem- argumentti. Tämä keskutelu on kyllä mieletön. Syytät minua, kristittyä, sellaisesta opista johon en itse usko. Sitten kun käsitykseni eivät vastaakaan sitä kuvaa mikä sinulla on kristinuskosta, niin syytät minua väärästä kristinuskosta. Mitäs tässä nyt voi enää tehdä:speechless: Käy etsimässä väittelykaveriksi sitten sellaisia kristittyjä, jotka uskovat juuri sinun mielestäsi oikealla tavalla väärin.
 
Joskin on tietenkin mahdollisuus, että häntä ei ollut olemassakaan. Joskin siitäkin huolimatta, voivathan useimmat varmaankin olla samaa mieltä myös siitä, että Bambin äiti kuoli.
Tottakai on, mutta vaikuttaako tämä sinusta todennäköiseltä?
 
Sait tästä toki oivallisen tekosyyn olla miettimättä mitään muutakaan sanomaani. Ei se minua haittaa, ymmärrän kyllä että niin se mieli suojelee sitä omaa maailmankuvaansa.

Et ole kirjoittanut mitään niin viisasta että pystyisit jotenkin horjuttamaan maailmankuvaani. Älä kuvittele itsestäsi liikoja. Mutta lopetan keskustelun tähän. En saa tästä mitään irti, ja minulla on paljon muutakin elämää elettäväni.
Kirjoitin tänne ketjuun ylipäätään yhtään mitään vain se takia, että minua ärsytti fundamentalistien tyhmyys, ja halusin muistuttaa että jotain muitakin kuin fundamentalisteja on olemassa.
 
Viimeksi muokattu:
Käytät argumenttivirheitä, tuo on ad hominem- argumentti.

Ei,
"Ihminen ei ole käynyt kuussa" --> "Et ole tainnut paljoa lukea historiaa" ei ole ad hominem.

"mielestäni vihreiden uusi verosuunnitelma on ihan hyvä koska (ja sitten selitykset tähän)" --> "ootkin tollanen viherpipertäjä mamujen rakastaja kommari joka ei rakasta isänmaataan" tämä on ad hominem.

Syytät minua, kristittyä, sellaisesta opista johon en itse usko.

Et voi olla kristitty jos et usko kristinuskon ytimeen. Olet jotain muuta, olet keksinyt oman uskonnon jossa on jesse mukana, mutta eri tavalla kuin kristinuskossa.
Ja nyt ei ole kyse nyansseista ja opillisista erimielisyyksistä (kuten vaikkapa lapsikaste, ripittäytyminen jne. jne.) vaan ihan siitä ytimestä mihin kristinuskon sanoma perustuu.
 
Mikä on @jusbru mielestä todennäköisyys, että kristinuskon mukainen Jeesus on elänyt? Siis oikeesti niinku kaveri joka kuoli ja heräsi kuolleista. Paransi pelkällä kosketuksella sairaita. Käveli vetten päällä. Jne jne.
 
Juu, siis kyllähän ihmiset ovat osanneet ajatella ja pohtia etiikkaa ennen Jeesustakin. Jeesus oli todella sivistynyt ja hänelle oli tuttua sekä juutalainen että kreikkalainen filosofia.

Jeesushan oli jumalan ilmentymä ja jumala on kaikkitietävä, joten ”todella sivistynyt” on uskomattoman miedosti sanottu. Jeesukselle olisi pitänyt olla tuttua paljon enemmän kuin vain köpönen juutalainen ja kreikkalainen filosofia.
 
Tottakai on, mutta vaikuttaako tämä sinusta todennäköiseltä?

Fifty sixty. Sen verran mahdolliselta, että en laittaisi rahoja kummallekaan. Se zombivaihtoehto on ainoa noista, jonka todennäköisyys on nolla.

Et ole kirjoittanut mitään niin viisasta että pystyisit jotenkin horjuttamaan maailmankuvaani. Älä kuvittele itsestäsi liikoja.

En minä kuvittelekaan horjuttavani kenenkään maailmankuvaa. Maailmankuva on luonteeltaan sellainen, että sen horjuttamiseen yleensä tarvitaan paljon enemmän kuin viisaita sanoja. Älä sinäkään kuitenkaan kuvittele, että maailmankuvan horjumattomuus olisi seurausta siitä, että se olisi linjassa todellisuuden kanssa.

Kirjoitin tänne ketjuun ylipäätään yhtään mitään vain se takia, että minua ärsytti fundamentalistien tyhmyys, ja halusin muistuttaa että jotain muitakin kuin fundamentalisteja on olemassa.

Tokihan se on tiedossa, ja sitähän monet kritisoivatkin, että ns. maltilliset toimivat tehokkaana puskurina niille kaikista hulluimmille. Samat mekanismit siellä taustalla silti jyllää.
 
Fifty sixty. Sen verran mahdolliselta, että en laittaisi rahoja kummallekaan. Se zombivaihtoehto on ainoa noista, jonka todennäköisyys on nolla.



En minä kuvittelekaan horjuttavani kenenkään maailmankuvaa. Maailmankuva on luonteeltaan sellainen, että sen horjuttamiseen yleensä tarvitaan paljon enemmän kuin viisaita sanoja. Älä sinäkään kuitenkaan kuvittele, että maailmankuvan horjumattomuus olisi seurausta siitä, että se olisi linjassa todellisuuden kanssa.



Tokihan se on tiedossa, ja sitähän monet kritisoivatkin, että ns. maltilliset toimivat tehokkaana puskurina niille kaikista hulluimmille. Samat mekanismit siellä taustalla silti jyllää.
Maailmankuva ei välttämättä muutu viisaudellakaan, mutta ilman viisautta se ei ainakaan muutu.
 
  • Tykkää
Reactions: ttm
En ole teologi tai filosofi, joten en voi antaa varmaa vastausta, mutta olen lukenut että näin voidaan ainakin olettaa. Jeesus oli lukutaitoinen, tunsi hyvin antiikin retoriikan, ja hänen opetuksissaan on yhteyksiä Platonin teksteihin. Minun mielestäni tämä käy järkeen sen perusteella mitä olen itse filosofiaa lukenut.

Tosin sä tässä nyt helposti siirrät Jeesukselle niitä ominaisuuksia jotka pätevät evankeliumien kirjoittajiin, ei välttämättä Jeesukseen. Evakeliumit, tai ainakin pari ekaa, kirjoitettiin kreikaksi kreikkalaisissa kaupungeissa (tai tarkemmin roomalaisissa mutta kuitenkin kreikkalaisen kulttuurin alaisuudessa kerta Rooma on jatkumoa Kreikan kulttuurille). Joten luonnollisesti niissä teksteissä näkyy antiikin retoriikka ja muukin kreikkalainen kulttuuri. Mutta Jeesus itse oli arameaa puhuva juutalainen Palestiinasta joka ei välttämättä ollut läheskään niin perillä kreikkalaisesta kulttuurista kuin evankeliumien kirjoittajat olivat.
Toki tämä olettaa että Jeesuksella tarkoitetaan sitä historiallista hahmoa joka todennäköisesti oli Uuden Testamentin Jeesus "hahmon" taustalla. Jos tarkoitat Jeesuksella tuota hahmoa sen varsinaisen henkilön sijaan niin sitten varmaan olet ihan oikeassa.
 
Tosin sä tässä nyt helposti siirrät Jeesukselle niitä ominaisuuksia jotka pätevät evankeliumien kirjoittajiin, ei välttämättä Jeesukseen. Evakeliumit, tai ainakin pari ekaa, kirjoitettiin kreikaksi kreikkalaisissa kaupungeissa (tai tarkemmin roomalaisissa mutta kuitenkin kreikkalaisen kulttuurin alaisuudessa kerta Rooma on jatkumoa Kreikan kulttuurille). Joten luonnollisesti niissä teksteissä näkyy antiikin retoriikka ja muukin kreikkalainen kulttuuri. Mutta Jeesus itse oli arameaa puhuva juutalainen Palestiinasta joka ei välttämättä ollut läheskään niin perillä kreikkalaisesta kulttuurista kuin evankeliumien kirjoittajat olivat.
Toki tämä olettaa että Jeesuksella tarkoitetaan sitä historiallista hahmoa joka todennäköisesti oli Uuden Testamentin Jeesus "hahmon" taustalla. Jos tarkoitat Jeesuksella tuota hahmoa sen varsinaisen henkilön sijaan niin sitten varmaan olet ihan oikeassa.


Juutalainen puuseppä ei varmasti ollut lukutaitoinen ja vielä vähemmän selaili kreikkalaista filosofiaa iltasoihdun valossa.
 
Jeesus oli ikäänkuin merimies , joka jakaa Estonian kannella pelastusliivejä eikä ehdi itse pelastautua. Sehän on suurinta mahdollista epäitsekkyyttä.
Tämä oli nyt niin pahaa vittuilua Estonian kannella pelatusliivejä jakaneelle tyypille, häpeäsit. Jeesus ja epäitsekkyys ovat lopulta kaukana toisistaan. Jeesuksella oli vahvat opetukset ja tuli toimia hänen tavallaan tai sitten saattoi painua hänen puolestaan suoraan ja ansaitusti helvettiin.

Et olisi voinut valita huonompaa vertailukohtaa Jeesukselle. Uskovaisilla on joku outo ajatus, että Jeesus uhrasi jotain? Jeesushan oli vain Jumalan välttämätön toimenpide, kun oli ensin sössinyt kaikki omat suunnitelmansa aivan perseelleen. Ihmisen luontikin meni aivan vituiksi. Omaa virhettä fiksatessaan piti hikoilla ikuiselle olennolle aivan typeryyttävän lyhyt hetki. Jumala motiivit ovat täysin itsekkäät ja kaikki muukin Jumalan käyttäytyminen Raamatussa tukee tätä. Jumala ajattelee itseään ja tekee ihmisillä ihan mitä nyt saattuu lystäämään.

Estonian kannella oleva ihminen pelaa kaikella olemassa olollaan. Pelissä on kirjaimellisesti kaikki mitä hänellä on ja sen kaiken hän valmis laittamaan muiden eteen odottamatta mitään vastapalvelusta tai laittamalla mitään ehtoja kenellekään auttamalleen. Jos hän voisi estää laivan uppoamisen ja pelastaa kaikki hän tekisi sen ilman lisäkysymyksiä. Vittu aivan yö ja päivä näiden kahden välillä, enkä vielä edes raapaissut kuin pintaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pielaveden kirkkoherra tuumasi 5.3. TV-uutisissa kysyttäessä koronaviruksen tarttumisvaarasta kirkossakäynnin aikana: Jumalanpalveluksen lähikontaktin aikana "luterilaisuus varjelee meitä virukselta"
 
Pielaveden kirkkoherra tuumasi 5.3. TV-uutisissa kysyttäessä koronaviruksen tarttumisvaarasta kirkossakäynnin aikana: Jumalanpalveluksen lähikontaktin aikana "luterilaisuus varjelee meitä virukselta"
Löytyykö jostain video? Tuohan pitää saada jakoon.
 
Osataan sitä muuallakin:

89829216_10158115501455750_9042549073265033216_o.jpg
Tämä on käsittämätöntä ja vastuutonta toimintaa, niin Pielavedellä kuin Puolassakin.
 
Löytyykö jostain video? Tuohan pitää saada jakoon.

Pohjois-savon YLE alueuutiset TV:ssä 5.3., kaivakoon joku joka jaksaa. Muistan päivän, koska mainitsin kyseisestä idiootista työkaverille WhatsApissa.
 
Screenshot_2020-03-14 Usko (Jeesus Kristus ynnä muut).png

Muokattu

Alkuperäinen: Toki, jos omatunto herjaa, että joku on väärin niin silloin se on sulle synniksi ---> Toki, jos uskot tai epäilet, että joku on väärin niin silloin se on sulle synniksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mun työkaveri, joka yllättäen eräällä ruokatunnilla paljastui "tosiuskovaksi", yllätti taas ruokatunnilla kertomalla, että hänestä koronavirus on huijausta. Esimerkkejä aikaisemmista "huijauksista" on mm. evoluutio ja dinosaurukset, jotka Saatana on luonut.
 
Ja miksi ei-uskovaisia kutsutaan ateisteiksi? Mielestäni meitä pitäisi kutsua normaaleiksi ihmisiksi, jotka ajattelevat omilla aivoillaan sekä omaavat jonkin sortin älykkyyttä.

Ateismi nyt ei kyllä ole normaalia paljoa millään mittapuulla. Se on selvä, jos yhtään mitään ihmisen ja yhteiskuntien historiasta ja nykytilasta, sekä toisaalta maailman luonteesta tietää. Ja sanon tämän 99% ateistina.
 
Ateismi nyt ei kyllä ole normaalia paljoa millään mittapuulla. Se on selvä, jos yhtään mitään ihmisen ja yhteiskuntien historiasta ja nykytilasta, sekä toisaalta maailman luonteesta tietää. Ja sanon tämän 99% ateistina.

Ihminen on joko ateisti tai ei. Ei ole mitään 99% ateismia.
 
Ihminen on joko ateisti tai ei. Ei ole mitään 99% ateismia.

Tuo kuulostaa lähinnä siltä, että halutaan tahallaan olla ymmärtämättä mitä toinen itsestään kertoo. Teknisesti ottaen nillityksesi pitänee paikkansa kun tarkastellaan yhtä tiettyä hetkeä, mutta ei se, mitä ihminen ajattelee itse olevansa, ole mikään snapshot.
 
Tuo kuulostaa lähinnä siltä, että halutaan tahallaan olla ymmärtämättä mitä toinen itsestään kertoo. Teknisesti ottaen nillityksesi pitänee paikkansa kun tarkastellaan yhtä tiettyä hetkeä, mutta ei se, mitä ihminen ajattelee itse olevansa, ole mikään snapshot.

Mistäs sinä tiedät, mitä tuossa 99%:n ateismilla tarkoitetaan? Vaihtelua vai sitä, että vakaasti ollut pitkään jotain mieltä, mutta jättää pienen mahdollisuuden?

Muutenkin hienoa kutsua toisen tekstiä nillittämiseksi, jos se kuitenkin on faktaa.

Edit: kaikki eivät edes tiedä, mitä ateismilla tarkoitetaan vaikka saattavat itseään sillä nimikkeellä kutsua.
 
Mistäs sinä tiedät, mitä tuossa 99%:n ateismilla tarkoitetaan? Vaihtelua vai sitä, että vakaasti ollut pitkään jotain mieltä, mutta jättää pienen mahdollisuuden?

Jos sillä olisi mitään väliä, sen voisi erikseen kysyä.

Muutenkin hienoa kutsua toisen tekstiä nillittämiseksi, jos se kuitenkin on faktaa.

Anteeksi jos loukkasin tunteitasi. Hyvin sitä silti nillittämiseksi voi kutsua (kuten näitä minunkin viestejäni), myös faktoilla voi nillittää.

Edit: kaikki eivät edes tiedä, mitä ateismilla tarkoitetaan vaikka saattavat itseään sillä nimikkeellä kutsua.

Melko varmasti tuon "olen 99% ateisti" on tiennyt, mitä hän on ateismilla tuossa yhteydessä tarkoittanut. Ai niin, mutta ateismille on olemassa Oikea Jumalan Asettama määritelmä, tätä en muistanut ottaa huomioon. Pahoittelen.
 
Melko varmasti tuon "olen 99% ateisti" on tiennyt, mitä hän on ateismilla tuossa yhteydessä tarkoittanut. Ai niin, mutta ateismille on olemassa Oikea Jumalan Asettama määritelmä, tätä en muistanut ottaa huomioon. Pahoittelen.

Tai sitten ei. Olen törmännyt teisteihin ja ateisteihin, jotka eivät tiedä mitä ateismi tarkoittaa.
 
Tai sitten ei. Olen törmännyt teisteihin ja ateisteihin, jotka eivät tiedä mitä ateismi tarkoittaa.

Joo, en muistanut että ateismille on se Jumalan asettama määritelmä. Pahoittelut tästä, se on Jumalan asettamana tärkeämpää saada ihmisten kaaliin kuin yrittää ymmärtää, mitä ihmiset haluavat kertoa.
 
Joo, en muistanut että ateismille on se Jumalan asettama määritelmä. Pahoittelut tästä, se on Jumalan asettamana tärkeämpää saada ihmisten kaaliin kuin yrittää ymmärtää, mitä ihmiset haluavat kertoa.

Jos sanojen merkitykset eivät ole selvät, niin toisen ymmärtäminen käy vielä vaikeammaksi.
 
Juu, kohta 2:33. No, tämä aihe oli minun osaltani tässä.
 
Eipä ole tullut tätä ketjua luettua vähään aikaan, mutta selasin viimeisen sivun läpi vain tietääkseni missä mennään ja samaa ankeaa jankkausta kaikki edelleen. No, en kuitenkaan päättänyt kirjoittaa tänne päiväilläkseni samaa vanhaa, vaan mielenkiintoisen ajatusleikin takia mitä tuossa kävin, siis sellaista millainen olisin jos en uskoisikaan Jeesukseen? Tajusin tuossa pohtiessani että maallinen elämä on aina ankeaa aivan kuten tämä ketju, jos ei ole yhteyttä Jumalaan. Mikään saavutus, mikään muutos, mikään uuden tai vanhan kokeminen ei tee elämästä antoisaa ilman yhteyttä todelliseen elämään, eli Jeesukseen. Jeesus on elämä ja hän antaa elämällesi sisällön. Koitin kuvitella tuossa miten elämäni olisi kehittynyt erilaiseen suuntaan ilman heräämistä tähän ymmärrykseen ja en jotenkin pystynyt katsomaan loppuun tuota tulosta. Luulen että olisin jotenkin hieman pöpi tai jotain, mitä olen toki monelle jo nyt, mutta sillä lailla aidosti että oikeasti selittäisin kaikkea kaksinaismoralistista ilman järkiperusteluja.

Huomaan ihmisistä ketkä suoraan sanovat etteivät usko Jeesukseen että elämää painaa tällöin jokin, eikä sen tarvitse siis olla mikään tietty ongelma kuten trauma tai jokin, vaan yksinkertaisesti tunne kuten ahdistus, toistuva lipsuminen kaksinaismoralismin äärelle, maltin menettäminen, tai vain yleinen paatos ilman myönteistä näkökulmaa. Nämä kaikki toistuvat kompastukset ovat helposti vältettävissä Jeesuksen opastuksessa, mutta ilman Jumalaansa, eli Jeesusta, ei näitä voi mitenkään ohittaa. Ihminen on orja kelle on, kuka rahalle, kuka ihmisille ja kuka maailman voimille, mutta se joka on orja Jeesukselle on hänen käskytettävänä ja saa myös opastuksensa häneltä. Näin pääsiäisen alla onkin hyvä muistuttaa että niin käytännössä kuin verrannollisesti Egyptistä paennut tuleva Israelin kansa pakeni ihmiskäsien orjuudesta Jumalan orjuuden alaisuuteen, eli Jeesuksen. Tapahtuiko tämä kuitenkaan kunnollisesti? No ei oikeastaan vaan Israel oli Jeesuksen syntyessä maailmaan valtava fiasko, mutta tuolla ei niinkään ole väliä, vaan ymmärryksellämme, ettei mikään hyvä säily eikä pysy puhtaana jos me emme todella seuraa Jeesuksen oppeja ja usko hänen olevan Jumalan poika. Mikään ei johda mihinkään muuhun kuin uuteen fiaskoon jos ei ole valmis ottamaan oppia hältä kuka sitä pystyy aidosti antamaan. Israelin vaellus oli juuri tällainen fiasko, vaikka hyviäkin hetkiä toki todistettiin aivan kuten jokaisen yksittäisen ihmisen elämässäkin.

Tärkeintä elämässä ei siltikään ole kokea pelkästään hyviä hetkiä, niitähän saa kaikki, niin Jeesukseen uskova kuin hänet kieltävä. Tärkeintä on päättää omasta elämästään jatkuva kompastelu, ettei aina heittäydy lopulta noiden mainitsemieni maallisten käytöshäiriöiden pariin, eikä murehdi maailmaa ilman valoa. Aina jokaisena uutena päivänä jokainen muistaa jossain välissä että elämässä on hyvää ja tarttuu siihen eläkseen lisää, mutta tätäkin tärkeämpää on nähdä pahuuden taakse, eli ymmärtää miksi pahaa on ja miksi sitä on edelleen vastassa. Ikävää settiä on ollut ja on edelleen vastassa, tästä ei pääse mihinkään, vaan jos antaa sen aina yllättää itsensä, on helposti sen heiteltävissä. Usko Jeesukseen, luotto hänen kantokykyynsä, saa meidät onneksi näkemään mitä pahaa on vastassa ja mistä se kumpuaa. Tällöin me emme tule yllätetyiksi minkään pahan toimesta, vaan voimme karistaa kaiken ikävän pois silkkana pahan toimintana, siis maailman tapana toimia ja osoittaa mikä maailmaa hallitsee, tuo paha voima. Viimeisen sanan toki sanoo Jumala, mutta sitä odotellessa on paljon ahdistusta ja muuta ikävää. Älä siis jää passiivisesti odottamaan loppua, vaan etsi Jumalaasi, etsi pääsyä kirkkauteen, selvitä kuka vastaa ja mistä, sekä päätä mielesi, niin olet myös suojeltu kaikelta henkiseltä taakalta, koska sinulla on toivo. Toivoa on etsittävä, vaikka Jeesus ilmoittikin itsensä ihmiskunnalle, koska sitä ei voi ottaa vastaan jos ei halua kuulla tai nähdä. Muista kuunnella siis toivon sanomaa ja ota se pysyvästi riintaasi, älä etsi ihmisistä todistusta, vaikka Jeesus olikin ihminen, sillä hän on myös jotain muuta ja se on aito Jumalan poika.

Minä tai kukaan muu joka täällä tänäpäivänä elää ei ole Jumalan poika, messias tai vastaava, vaan minä olen ainoastaan ihminen jolla on käsitys tästä kaikesta. En voi kuitenkaan välittää tätä käsitystä kellekään, enkä voi opettaa mitään asettaen itseni herrani yläpuolelle, mutta voin toivoa että sama oivallus saavuttaa myös muut. Ilman toivoa en jaksaisi maallista elämää, oli se pintapuolisesti raskasta tai ei, koska ilman toivon käsitystä olisin umpikujassa sen suhteen, että tuleeko ihmiskunnasta kukaan aidosti uskomaan Jumalaan? Itsehän en voi asiaa edistää ja maailman meno todistaa juurikin uskon vastaista, mutta toivo kannattelee minua kuten niin monia muitakin, kertoen minulle että uskolle ja sen synnyttämille teoille on aikansa - milloin minun kohdalla milloin sinun kohdalla. Huomatkaa siis toivon valtaisa voima mitä Jeesus edustaa, itse asiassa hänen ollen tuo toivo. Hän on toivosi ja avain autuuteen, sinun tulee vain ensin uskoa saadaksesi tuon toivon, kun taas rakkaus kannattelee sinua virheistäsi huolimatta että pystyisit saavuttamaan lopulta nämä kaikki kolme, siis uskon, toivon ja rakkauden. Älä siis päädy vähättelemään toivon merkitystä, vaikka tiedät onnettomuudessasi pärjänneesi ilmankin tähän päivään asti. Ole ennemmin itsekin esimerkki siitä että toivo elää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!
 
Eipä ole tullut tätä ketjua luettua vähään aikaan, mutta selasin viimeisen sivun läpi vain tietääkseni missä mennään ja samaa ankeaa jankkausta kaikki edelleen. No, en kuitenkaan päättänyt kirjoittaa tänne päiväilläkseni samaa vanhaa, vaan mielenkiintoisen ajatusleikin takia mitä tuossa kävin, siis sellaista millainen olisin jos en uskoisikaan Jeesukseen? Tajusin tuossa pohtiessani että maallinen elämä on aina ankeaa aivan kuten tämä ketju, jos ei ole yhteyttä Jumalaan. Mikään saavutus, mikään muutos, mikään uuden tai vanhan kokeminen ei tee elämästä antoisaa ilman yhteyttä todelliseen elämään, eli Jeesukseen. Jeesus on elämä ja hän antaa elämällesi sisällön. Koitin kuvitella tuossa miten elämäni olisi kehittynyt erilaiseen suuntaan ilman heräämistä tähän ymmärrykseen ja en jotenkin pystynyt katsomaan loppuun tuota tulosta. Luulen että olisin jotenkin hieman pöpi tai jotain, mitä olen toki monelle jo nyt, mutta sillä lailla aidosti että oikeasti selittäisin kaikkea kaksinaismoralistista ilman järkiperusteluja.

Huomaan ihmisistä ketkä suoraan sanovat etteivät usko Jeesukseen että elämää painaa tällöin jokin, eikä sen tarvitse siis olla mikään tietty ongelma kuten trauma tai jokin, vaan yksinkertaisesti tunne kuten ahdistus, toistuva lipsuminen kaksinaismoralismin äärelle, maltin menettäminen, tai vain yleinen paatos ilman myönteistä näkökulmaa. Nämä kaikki toistuvat kompastukset ovat helposti vältettävissä Jeesuksen opastuksessa, mutta ilman Jumalaansa, eli Jeesusta, ei näitä voi mitenkään ohittaa. Ihminen on orja kelle on, kuka rahalle, kuka ihmisille ja kuka maailman voimille, mutta se joka on orja Jeesukselle on hänen käskytettävänä ja saa myös opastuksensa häneltä. Näin pääsiäisen alla onkin hyvä muistuttaa että niin käytännössä kuin verrannollisesti Egyptistä paennut tuleva Israelin kansa pakeni ihmiskäsien orjuudesta Jumalan orjuuden alaisuuteen, eli Jeesuksen. Tapahtuiko tämä kuitenkaan kunnollisesti? No ei oikeastaan vaan Israel oli Jeesuksen syntyessä maailmaan valtava fiasko, mutta tuolla ei niinkään ole väliä, vaan ymmärryksellämme, ettei mikään hyvä säily eikä pysy puhtaana jos me emme todella seuraa Jeesuksen oppeja ja usko hänen olevan Jumalan poika. Mikään ei johda mihinkään muuhun kuin uuteen fiaskoon jos ei ole valmis ottamaan oppia hältä kuka sitä pystyy aidosti antamaan. Israelin vaellus oli juuri tällainen fiasko, vaikka hyviäkin hetkiä toki todistettiin aivan kuten jokaisen yksittäisen ihmisen elämässäkin.

Tärkeintä elämässä ei siltikään ole kokea pelkästään hyviä hetkiä, niitähän saa kaikki, niin Jeesukseen uskova kuin hänet kieltävä. Tärkeintä on päättää omasta elämästään jatkuva kompastelu, ettei aina heittäydy lopulta noiden mainitsemieni maallisten käytöshäiriöiden pariin, eikä murehdi maailmaa ilman valoa. Aina jokaisena uutena päivänä jokainen muistaa jossain välissä että elämässä on hyvää ja tarttuu siihen eläkseen lisää, mutta tätäkin tärkeämpää on nähdä pahuuden taakse, eli ymmärtää miksi pahaa on ja miksi sitä on edelleen vastassa. Ikävää settiä on ollut ja on edelleen vastassa, tästä ei pääse mihinkään, vaan jos antaa sen aina yllättää itsensä, on helposti sen heiteltävissä. Usko Jeesukseen, luotto hänen kantokykyynsä, saa meidät onneksi näkemään mitä pahaa on vastassa ja mistä se kumpuaa. Tällöin me emme tule yllätetyiksi minkään pahan toimesta, vaan voimme karistaa kaiken ikävän pois silkkana pahan toimintana, siis maailman tapana toimia ja osoittaa mikä maailmaa hallitsee, tuo paha voima. Viimeisen sanan toki sanoo Jumala, mutta sitä odotellessa on paljon ahdistusta ja muuta ikävää. Älä siis jää passiivisesti odottamaan loppua, vaan etsi Jumalaasi, etsi pääsyä kirkkauteen, selvitä kuka vastaa ja mistä, sekä päätä mielesi, niin olet myös suojeltu kaikelta henkiseltä taakalta, koska sinulla on toivo. Toivoa on etsittävä, vaikka Jeesus ilmoittikin itsensä ihmiskunnalle, koska sitä ei voi ottaa vastaan jos ei halua kuulla tai nähdä. Muista kuunnella siis toivon sanomaa ja ota se pysyvästi riintaasi, älä etsi ihmisistä todistusta, vaikka Jeesus olikin ihminen, sillä hän on myös jotain muuta ja se on aito Jumalan poika.

Minä tai kukaan muu joka täällä tänäpäivänä elää ei ole Jumalan poika, messias tai vastaava, vaan minä olen ainoastaan ihminen jolla on käsitys tästä kaikesta. En voi kuitenkaan välittää tätä käsitystä kellekään, enkä voi opettaa mitään asettaen itseni herrani yläpuolelle, mutta voin toivoa että sama oivallus saavuttaa myös muut. Ilman toivoa en jaksaisi maallista elämää, oli se pintapuolisesti raskasta tai ei, koska ilman toivon käsitystä olisin umpikujassa sen suhteen, että tuleeko ihmiskunnasta kukaan aidosti uskomaan Jumalaan? Itsehän en voi asiaa edistää ja maailman meno todistaa juurikin uskon vastaista, mutta toivo kannattelee minua kuten niin monia muitakin, kertoen minulle että uskolle ja sen synnyttämille teoille on aikansa - milloin minun kohdalla milloin sinun kohdalla. Huomatkaa siis toivon valtaisa voima mitä Jeesus edustaa, itse asiassa hänen ollen tuo toivo. Hän on toivosi ja avain autuuteen, sinun tulee vain ensin uskoa saadaksesi tuon toivon, kun taas rakkaus kannattelee sinua virheistäsi huolimatta että pystyisit saavuttamaan lopulta nämä kaikki kolme, siis uskon, toivon ja rakkauden. Älä siis päädy vähättelemään toivon merkitystä, vaikka tiedät onnettomuudessasi pärjänneesi ilmankin tähän päivään asti. Ole ennemmin itsekin esimerkki siitä että toivo elää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

En tiedä mitään raivostuttavampaa kuin uskovaiset jotka kertoo muille että teillä on paljon ongelmia kun ette usko Jeesukseen.

Voin sanoa että kääntyminen uskoon on ihan vihoviimeinen asia mitä kannattaa tehdä. Meillä on niin paljon esimerkkejä siitä että jumalaan kun uskoo niin ei tartte noudattaa ihan kaikkia sääntöjä. Varsinkin kaikkien eri lahkojen yritykset ja yritysten omistajat on hyviä esimerkkejä, ei tartte noudattaa Suomen lakia ihan niin tarkkaan kunhan noudattaa jumalan lakeja.

Sitten valitetaan aina jostain, valittaminen ei lopu ikinä, aina joku on huonosti tai joku käyttäytyy vastoin uskovaisten tahtoa. Viimeiset 1500 vuotta on sorrettu vääräuskoisia, vainottu vähemmistöjä ja yritetty kitkeä väärinajattelijat kokonaan pois. On hakattu, murhattu ja hirtetty homoja jumalan nimeen viimeisen sadan vuoden sisällä. Nyt kun sitten ehdotetaan että uskonnon vois poistaa kouluista koska kaikki maksaa veroja niin itketään aivan kohtuuttomasti siitä että nyt uskovaisia sorretaan ja uskonnonvapaus ei toteudu (tietenkään muiden uskonnonvapaudella ei ole mitään väliä).

Kannattaa ensin ottaa nokkansa pois muiden asioista, keskittyä parantamaan ne omat moraaliset paheet ja huonot tavat ja yrittää ymmärtää muiden näkökantoja ja sen jälkeen tulla sitten projisoimaan omia ongelmia johonkin tiettyyn ihmisryhmään.

Eikä tartte yhtään sääliä tai ihmetellä että "Onpas sulla agressiivinen reaktio, tarviit varmaan jeesusta". En tartte, mulla on elämässä kaikki hyvin, tienaan rahaa, mulla on kavereita, koronankin aikaan nyt en kärsi stressistä käytännössä yhtään, rakastan (oikeasti) kaikkia ihmisiä ja olen mukana hyväntekeväisyydessä ja muissa meidän koko yhteisöä auttavissa projekteissa.
 
Eipä ole tullut tätä ketjua luettua vähään aikaan, mutta selasin viimeisen sivun läpi vain tietääkseni missä mennään ja samaa ankeaa jankkausta kaikki edelleen. No, en kuitenkaan päättänyt kirjoittaa tänne päiväilläkseni samaa vanhaa, vaan mielenkiintoisen ajatusleikin takia mitä tuossa kävin, siis sellaista millainen olisin jos en uskoisikaan Jeesukseen? Tajusin tuossa pohtiessani että maallinen elämä on aina ankeaa aivan kuten tämä ketju, jos ei ole yhteyttä Jumalaan. Mikään saavutus, mikään muutos, mikään uuden tai vanhan kokeminen ei tee elämästä antoisaa ilman yhteyttä todelliseen elämään, eli Jeesukseen. Jeesus on elämä ja hän antaa elämällesi sisällön. Koitin kuvitella tuossa miten elämäni olisi kehittynyt erilaiseen suuntaan ilman heräämistä tähän ymmärrykseen ja en jotenkin pystynyt katsomaan loppuun tuota tulosta. Luulen että olisin jotenkin hieman pöpi tai jotain, mitä olen toki monelle jo nyt, mutta sillä lailla aidosti että oikeasti selittäisin kaikkea kaksinaismoralistista ilman järkiperusteluja.

Huomaan ihmisistä ketkä suoraan sanovat etteivät usko Jeesukseen että elämää painaa tällöin jokin, eikä sen tarvitse siis olla mikään tietty ongelma kuten trauma tai jokin, vaan yksinkertaisesti tunne kuten ahdistus, toistuva lipsuminen kaksinaismoralismin äärelle, maltin menettäminen, tai vain yleinen paatos ilman myönteistä näkökulmaa. Nämä kaikki toistuvat kompastukset ovat helposti vältettävissä Jeesuksen opastuksessa, mutta ilman Jumalaansa, eli Jeesusta, ei näitä voi mitenkään ohittaa. Ihminen on orja kelle on, kuka rahalle, kuka ihmisille ja kuka maailman voimille, mutta se joka on orja Jeesukselle on hänen käskytettävänä ja saa myös opastuksensa häneltä. Näin pääsiäisen alla onkin hyvä muistuttaa että niin käytännössä kuin verrannollisesti Egyptistä paennut tuleva Israelin kansa pakeni ihmiskäsien orjuudesta Jumalan orjuuden alaisuuteen, eli Jeesuksen. Tapahtuiko tämä kuitenkaan kunnollisesti? No ei oikeastaan vaan Israel oli Jeesuksen syntyessä maailmaan valtava fiasko, mutta tuolla ei niinkään ole väliä, vaan ymmärryksellämme, ettei mikään hyvä säily eikä pysy puhtaana jos me emme todella seuraa Jeesuksen oppeja ja usko hänen olevan Jumalan poika. Mikään ei johda mihinkään muuhun kuin uuteen fiaskoon jos ei ole valmis ottamaan oppia hältä kuka sitä pystyy aidosti antamaan. Israelin vaellus oli juuri tällainen fiasko, vaikka hyviäkin hetkiä toki todistettiin aivan kuten jokaisen yksittäisen ihmisen elämässäkin.

Tärkeintä elämässä ei siltikään ole kokea pelkästään hyviä hetkiä, niitähän saa kaikki, niin Jeesukseen uskova kuin hänet kieltävä. Tärkeintä on päättää omasta elämästään jatkuva kompastelu, ettei aina heittäydy lopulta noiden mainitsemieni maallisten käytöshäiriöiden pariin, eikä murehdi maailmaa ilman valoa. Aina jokaisena uutena päivänä jokainen muistaa jossain välissä että elämässä on hyvää ja tarttuu siihen eläkseen lisää, mutta tätäkin tärkeämpää on nähdä pahuuden taakse, eli ymmärtää miksi pahaa on ja miksi sitä on edelleen vastassa. Ikävää settiä on ollut ja on edelleen vastassa, tästä ei pääse mihinkään, vaan jos antaa sen aina yllättää itsensä, on helposti sen heiteltävissä. Usko Jeesukseen, luotto hänen kantokykyynsä, saa meidät onneksi näkemään mitä pahaa on vastassa ja mistä se kumpuaa. Tällöin me emme tule yllätetyiksi minkään pahan toimesta, vaan voimme karistaa kaiken ikävän pois silkkana pahan toimintana, siis maailman tapana toimia ja osoittaa mikä maailmaa hallitsee, tuo paha voima. Viimeisen sanan toki sanoo Jumala, mutta sitä odotellessa on paljon ahdistusta ja muuta ikävää. Älä siis jää passiivisesti odottamaan loppua, vaan etsi Jumalaasi, etsi pääsyä kirkkauteen, selvitä kuka vastaa ja mistä, sekä päätä mielesi, niin olet myös suojeltu kaikelta henkiseltä taakalta, koska sinulla on toivo. Toivoa on etsittävä, vaikka Jeesus ilmoittikin itsensä ihmiskunnalle, koska sitä ei voi ottaa vastaan jos ei halua kuulla tai nähdä. Muista kuunnella siis toivon sanomaa ja ota se pysyvästi riintaasi, älä etsi ihmisistä todistusta, vaikka Jeesus olikin ihminen, sillä hän on myös jotain muuta ja se on aito Jumalan poika.

Minä tai kukaan muu joka täällä tänäpäivänä elää ei ole Jumalan poika, messias tai vastaava, vaan minä olen ainoastaan ihminen jolla on käsitys tästä kaikesta. En voi kuitenkaan välittää tätä käsitystä kellekään, enkä voi opettaa mitään asettaen itseni herrani yläpuolelle, mutta voin toivoa että sama oivallus saavuttaa myös muut. Ilman toivoa en jaksaisi maallista elämää, oli se pintapuolisesti raskasta tai ei, koska ilman toivon käsitystä olisin umpikujassa sen suhteen, että tuleeko ihmiskunnasta kukaan aidosti uskomaan Jumalaan? Itsehän en voi asiaa edistää ja maailman meno todistaa juurikin uskon vastaista, mutta toivo kannattelee minua kuten niin monia muitakin, kertoen minulle että uskolle ja sen synnyttämille teoille on aikansa - milloin minun kohdalla milloin sinun kohdalla. Huomatkaa siis toivon valtaisa voima mitä Jeesus edustaa, itse asiassa hänen ollen tuo toivo. Hän on toivosi ja avain autuuteen, sinun tulee vain ensin uskoa saadaksesi tuon toivon, kun taas rakkaus kannattelee sinua virheistäsi huolimatta että pystyisit saavuttamaan lopulta nämä kaikki kolme, siis uskon, toivon ja rakkauden. Älä siis päädy vähättelemään toivon merkitystä, vaikka tiedät onnettomuudessasi pärjänneesi ilmankin tähän päivään asti. Ole ennemmin itsekin esimerkki siitä että toivo elää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Se, että sä tarvitset jonkun ylimääräisen X:n (jumalan) elämääsi, että siitä tulisi merkityksellistä tarkoittaa juurikin sitä, että sinä voit pahoin. Eivätkä ne kaikki muut joita sinä katselet ja joihin projisoit omaa sisäistä tunnetilaasi. Sähän suoraan sanot ettet muuten kestäisi todellisuutta. Eli sä vaan narkkaat vähän eri aineita kuin muut huumehörhöt.

Uskoakseni (pun intended) olet samaa mieltä siitä, että avaruusapinoihin uskovalla on aivossa vikaa, eikös niin? Kaikki energia mikä on suunnattu pois täältä maanpäältä avaruusapinoihin on tuhlattua energiaa. Tällaisen pelleporukan pitäisi maksaa enemmän veroja koska he eivät ole osa ratkaisua vaan välttelevät todellisuutta ollen siten osa ongelmaa. Avaruusapinan pierujen douppaaminen on aivoille vahingollista.

Typerät uskomukset voivat olla helvetin vaarallisia koronapandemia aikana. Tästähän on jo juttuja maailmalta miten uskovaiset luulevat olevansa uskonsa ansiosta tällaisten virusjuttujen yläpuolella. Toki tämä on ihan hyvä argumentti jos lähtee pierujen haisteluun mukaan. Eihän Jeesuskaan viruksista mitään puhunut tai varoitellut.

Hyvää pääsiäistä!
 
Typerät uskomukset voivat olla helvetin vaarallisia koronapandemia aikana.

Eivät vain voi, vaan ovat sitä:







Ja tällä hetkellä juurikin nuo bible belt osavaltiot ovat kovassa nousussa sairaala potilaiden osalta kun taas esim. New Yorkissa toimenpiteiden takia (ihmiset eristäytyvät eivätkä käy kirkossa massatilaisuuksissa) tilanne alkaa tasaantumaan mikä oli toimenpiteiden tarkoitus.
 
Eipä ole tullut tätä ketjua luettua vähään aikaan, mutta selasin viimeisen sivun läpi vain tietääkseni missä mennään ja samaa ankeaa jankkausta kaikki edelleen. No, en kuitenkaan päättänyt kirjoittaa tänne päiväilläkseni samaa vanhaa, vaan mielenkiintoisen ajatusleikin takia mitä tuossa kävin, siis sellaista millainen olisin jos en uskoisikaan Cthulhuun? Tajusin tuossa pohtiessani että maallinen elämä on aina ankeaa aivan kuten tämä ketju, jos ei ole yhteyttä Cthulhuun. Mikään saavutus, mikään muutos, mikään uuden tai vanhan kokeminen ei tee elämästä antoisaa ilman yhteyttä todelliseen elämään, eli Cthulhuun. Cthulhu on elämä ja hän antaa elämällesi sisällön. Koitin kuvitella tuossa miten elämäni olisi kehittynyt erilaiseen suuntaan ilman heräämistä tähän ymmärrykseen ja en jotenkin pystynyt katsomaan loppuun tuota tulosta. Luulen että olisin jotenkin hieman pöpi tai jotain, mitä olen toki monelle jo nyt, mutta sillä lailla aidosti että oikeasti selittäisin kaikkea kaksinaismoralistista ilman järkiperusteluja.

Huomaan ihmisistä ketkä suoraan sanovat etteivät usko Cthulhuun että elämää painaa tällöin jokin, eikä sen tarvitse siis olla mikään tietty ongelma kuten trauma tai jokin, vaan yksinkertaisesti tunne kuten ahdistus, toistuva lipsuminen kaksinaismoralismin äärelle, maltin menettäminen, tai vain yleinen paatos ilman myönteistä näkökulmaa. Nämä kaikki toistuvat kompastukset ovat helposti vältettävissä Cthulhun opastuksessa, mutta ilman Cthulhua, ei näitä voi mitenkään ohittaa. Ihminen on orja kelle on, kuka rahalle, kuka ihmisille ja kuka maailman voimille, mutta se joka on orja Cthulhulle on hänen käskytettävänä ja saa myös opastuksensa häneltä. Mikään hyvä ei säily eikä pysy puhtaana jos me emme todella seuraa Cthulhun oppeja. Mikään ei johda mihinkään muuhun kuin uuteen fiaskoon jos ei ole valmis ottamaan oppia hältä kuka sitä pystyy aidosti antamaan.

Tärkeintä elämässä ei siltikään ole kokea pelkästään hyviä hetkiä, niitähän saa kaikki, niin Cthulhuun uskova kuin hänet kieltävä. Tärkeintä on päättää omasta elämästään jatkuva kompastelu, ettei aina heittäydy lopulta noiden mainitsemieni maallisten käytöshäiriöiden pariin, eikä murehdi maailmaa ilman valoa. Aina jokaisena uutena päivänä jokainen muistaa jossain välissä että elämässä on hyvää ja tarttuu siihen eläkseen lisää, mutta tätäkin tärkeämpää on nähdä pahuuden taakse, eli ymmärtää miksi pahaa on ja miksi sitä on edelleen vastassa. Ikävää settiä on ollut ja on edelleen vastassa, tästä ei pääse mihinkään, vaan jos antaa sen aina yllättää itsensä, on helposti sen heiteltävissä. Usko Cthulhuun, luotto hänen kantokykyynsä, saa meidät onneksi näkemään mitä pahaa on vastassa ja mistä se kumpuaa. Tällöin me emme tule yllätetyiksi minkään pahan toimesta, vaan voimme karistaa kaiken ikävän pois silkkana pahan toimintana, siis maailman tapana toimia ja osoittaa mikä maailmaa hallitsee, tuo paha voima. Viimeisen sanan toki sanoo Cthulhu, mutta sitä odotellessa on paljon ahdistusta ja muuta ikävää. Älä siis jää passiivisesti odottamaan loppua, vaan etsi Cthulhua, etsi pääsyä kirkkauteen, selvitä kuka vastaa ja mistä, sekä päätä mielesi, niin olet myös suojeltu kaikelta henkiseltä taakalta, koska sinulla on toivo. Toivoa on etsittävä, vaikka Cthulhu ilmoittikin itsensä ihmiskunnalle, koska sitä ei voi ottaa vastaan jos ei halua kuulla tai nähdä. Muista kuunnella siis toivon sanomaa ja ota se pysyvästi riintaasi, älä etsi ihmisistä todistusta.

Minä tai kukaan muu joka täällä tänäpäivänä elää ei ole Cthulhun poika, messias tai vastaava, vaan minä olen ainoastaan ihminen jolla on käsitys tästä kaikesta. En voi kuitenkaan välittää tätä käsitystä kellekään, enkä voi opettaa mitään asettaen itseni herrani yläpuolelle, mutta voin toivoa että sama oivallus saavuttaa myös muut. Ilman toivoa en jaksaisi maallista elämää, oli se pintapuolisesti raskasta tai ei, koska ilman toivon käsitystä olisin umpikujassa sen suhteen, että tuleeko ihmiskunnasta kukaan aidosti uskomaan Cthulhuun? Itsehän en voi asiaa edistää ja maailman meno todistaa juurikin uskon vastaista, mutta toivo kannattelee minua kuten niin monia muitakin, kertoen minulle että uskolle ja sen synnyttämille teoille on aikansa - milloin minun kohdalla milloin sinun kohdalla. Huomatkaa siis toivon valtaisa voima mitä Cthulhu edustaa, itse asiassa hänen ollen tuo toivo. Hän on toivosi ja avain autuuteen, sinun tulee vain ensin uskoa saadaksesi tuon toivon, kun taas rakkaus kannattelee sinua virheistäsi huolimatta että pystyisit saavuttamaan lopulta nämä kaikki kolme, siis uskon, toivon ja rakkauden. Älä siis päädy vähättelemään toivon merkitystä, vaikka tiedät onnettomuudessasi pärjänneesi ilmankin tähän päivään asti. Ole ennemmin itsekin esimerkki siitä että toivo elää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!
 
Itse en tarvitse Cthulhuja, Jeesuksia, Joulupukkeja, Zeuksia, Allaheja ja muita möttiäisiä antoisaan elämään. Jos joku tarvitsee, suosittelisin lääkärissä käyntiä ja masennuslääkkeitä.
 
Eivät vain voi, vaan ovat sitä:

Joo, hyvä video. Saas nähdä miten tuo Usan tilanne kehittyy, kun osa porukasta uskoo olevansa Jeesuksen verellä pestyjä/suojeltuja.

Hyvin nostettu esille myös Etelä-Korean case joka pääasiassa johtui uskovaisten sekoiluista:
 
Minkäs uskonnon perusperusta ei olisi pitkälti samanlainen? Ja miten niin kristinuskon jumala ei halua että häneen uskotaan - kristinuskossahan juuri millään muulla ei edes ole merkitystä. Jos kuolinvuoteellaan uskoo ja katuu, niin pahinkin pedofiili saa pelastuksen, kun antaumuksellinen puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen antanut pakana joutuu automaatisesti kadotukseen.
 
Minkähän takia monissa uskonnoissa jumala/jumalat ovat niin pikkusieluisia, että vaikka ovat luoneet koko maailmankaikkeuden, niin silti on tarvetta saada palvomista vähäpätöisiltä ihmisiltä?
 
Minkähän takia monissa uskonnoissa jumala/jumalat ovat niin pikkusieluisia, että vaikka ovat luoneet koko maailmankaikkeuden, niin silti on tarvetta saada palvomista vähäpätöisiltä ihmisiltä?

Hyvä kysymys, toki poikkeuksia löytyy. Kuten Jumala jonka "The Eight I'd Really Rather You Didn'ts" sisältää nämä:
#1. I'd Really Rather You Didn't Act Like a Sanctimonious Holier-Than-Thou Ass When Describing My Noodle Goodness. If Some People Don't Believe In Me, That's Okay. Really, I'm Not That Vain. Besides, This Isn't About Them So Don't Change The Subject

#2. I'd Really Rather You Didn't Use My Existence As A Means To Oppress, Subjugate, Punish, Eviscerate, And/Or, You Know, Be Mean To Others. I Don't Require Sacrifices, And Purity Is For Drinking Water, Not People.

#6. I'd Really Rather You Didn't Build Multimillion-Dollar Churches/Temples/Mosques/Shrines To My Noodly Goodness When The Money Could Be Better Spent (Take Your Pick):
- Ending Poverty
- Curing Diseases
- Living In Peace, Loving With Passion, And Lowering The Cost Of Cable
I Might be a Complex-Carbohydrate Omniscient Being, But I Enjoy The Simple Things In Life. I Ought To Know. I AM the Creator.


Ja muutenkin erittäin hyviä elämänohjeita:
#1. I'd Really Rather You Didn't Act Like a Sanctimonious Holier-Than-Thou Ass When Describing My Noodle Goodness. If Some People Don't Believe In Me, That's Okay. Really, I'm Not That Vain. Besides, This Isn't About Them So Don't Change The Subject

#2. I'd Really Rather You Didn't Use My Existence As A Means To Oppress, Subjugate, Punish, Eviscerate, And/Or, You Know, Be Mean To Others. I Don't Require Sacrifices, And Purity Is For Drinking Water, Not People.

#3. I'd Really Rather You Didn't Judge People For The Way They Look, Or How They Dress, Or The Way They Talk, Or, Well, Just Play Nice, Okay? Oh, And Get This In Your Thick Heads: Woman = Person. Man = Person. Samey = Samey. One Is Not Better Than The Other, Unless We're Talking About Fashion And I'm Sorry, But I Gave That To Women And Some Guys Who Know The Difference Between Teal and Fuchsia.

#4. I'd Really Rather You Didn't Indulge In Conduct That Offends Yourself, Or Your Willing, Consenting Partner Of Legal Age AND Mental Maturity. As For Anyone Who Might Object, I Think The Expression Is Go F*** Yourself, Unless They Find That Offensive In Which Case They Can Turn Off the TV For Once And Go For A Walk For A Change.

#5. I'd Really Rather You Didn't Challenge The Bigoted, Misogynist, Hateful Ideas Of Others On An Empty Stomach. Eat, Then Go After The B******.

#6. I'd Really Rather You Didn't Build Multimillion-Dollar Churches/Temples/Mosques/Shrines To My Noodly Goodness When The Money Could Be Better Spent (Take Your Pick):
- Ending Poverty
- Curing Diseases
- Living In Peace, Loving With Passion, And Lowering The Cost Of Cable
I Might be a Complex-Carbohydrate Omniscient Being, But I Enjoy The Simple Things In Life. I Ought To Know. I AM the Creator.

#7. I'd Really Rather You Didn't Go Around Telling People I Talk To You. You're Not That Interesting. Get Over Yourself. And I Told You To Love Your Fellow Man, Can't You Take A Hint?

#8. I'd Really Rather You Didn't Do Unto Others As You Would Have Them Do Unto You If You Are Into, Um, Stuff That Uses A Lot Of Leather/Lubricant/Las Vegas. If The Other Person Is Into It, However (Pursuant To #4), Then Have At It, Take Pictures, And For The Love Of Mike, Wear a CONDOM! Honestly, It's A Piece Of Rubber. If I Didn't Want It To Feel Good When You Did IT I Would Have Added Spikes, Or Something.
 
Minkähän takia monissa uskonnoissa jumala/jumalat ovat niin pikkusieluisia, että vaikka ovat luoneet koko maailmankaikkeuden, niin silti on tarvetta saada palvomista vähäpätöisiltä ihmisiltä?
Eiköhän tämä tule siitä että papisto välittää/johtaa palvomista. Samalla papisto pääsee kätevästi johtavaan asemaan josta on kaikenlaista etua aina kuoropojista lähtien.
 
“Live a good life. If there are gods and they are just, then they will not care how devout you have been, but will welcome you based on the virtues you have lived by. If there are gods, but unjust, then you should not want to worship them. If there are no gods, then you will be gone, but will have lived a noble life that will live on in the memories of your loved ones.”

― Marcus Aurelius
 
Eipä ole tullut tätä ketjua luettua vähään aikaan, mutta selasin viimeisen sivun läpi vain tietääkseni missä mennään ja samaa ankeaa jankkausta kaikki edelleen. No, en kuitenkaan päättänyt kirjoittaa tänne päiväilläkseni samaa vanhaa, vaan mielenkiintoisen ajatusleikin takia mitä tuossa kävin, siis sellaista millainen olisin jos en uskoisikaan Cthulhuun? Tajusin tuossa pohtiessani että maallinen elämä on aina ankeaa aivan kuten tämä ketju, jos ei ole yhteyttä Cthulhuun. Mikään saavutus, mikään muutos, mikään uuden tai vanhan kokeminen ei tee elämästä antoisaa ilman yhteyttä todelliseen elämään, eli Cthulhuun. Cthulhu on elämä ja hän antaa elämällesi sisällön. Koitin kuvitella tuossa miten elämäni olisi kehittynyt erilaiseen suuntaan ilman heräämistä tähän ymmärrykseen ja en jotenkin pystynyt katsomaan loppuun tuota tulosta. Luulen että olisin jotenkin hieman pöpi tai jotain, mitä olen toki monelle jo nyt, mutta sillä lailla aidosti että oikeasti selittäisin kaikkea kaksinaismoralistista ilman järkiperusteluja.

Huomaan ihmisistä ketkä suoraan sanovat etteivät usko Cthulhuun että elämää painaa tällöin jokin, eikä sen tarvitse siis olla mikään tietty ongelma kuten trauma tai jokin, vaan yksinkertaisesti tunne kuten ahdistus, toistuva lipsuminen kaksinaismoralismin äärelle, maltin menettäminen, tai vain yleinen paatos ilman myönteistä näkökulmaa. Nämä kaikki toistuvat kompastukset ovat helposti vältettävissä Cthulhun opastuksessa, mutta ilman Cthulhua, ei näitä voi mitenkään ohittaa. Ihminen on orja kelle on, kuka rahalle, kuka ihmisille ja kuka maailman voimille, mutta se joka on orja Cthulhulle on hänen käskytettävänä ja saa myös opastuksensa häneltä. Mikään hyvä ei säily eikä pysy puhtaana jos me emme todella seuraa Cthulhun oppeja. Mikään ei johda mihinkään muuhun kuin uuteen fiaskoon jos ei ole valmis ottamaan oppia hältä kuka sitä pystyy aidosti antamaan.

Tärkeintä elämässä ei siltikään ole kokea pelkästään hyviä hetkiä, niitähän saa kaikki, niin Cthulhuun uskova kuin hänet kieltävä. Tärkeintä on päättää omasta elämästään jatkuva kompastelu, ettei aina heittäydy lopulta noiden mainitsemieni maallisten käytöshäiriöiden pariin, eikä murehdi maailmaa ilman valoa. Aina jokaisena uutena päivänä jokainen muistaa jossain välissä että elämässä on hyvää ja tarttuu siihen eläkseen lisää, mutta tätäkin tärkeämpää on nähdä pahuuden taakse, eli ymmärtää miksi pahaa on ja miksi sitä on edelleen vastassa. Ikävää settiä on ollut ja on edelleen vastassa, tästä ei pääse mihinkään, vaan jos antaa sen aina yllättää itsensä, on helposti sen heiteltävissä. Usko Cthulhuun, luotto hänen kantokykyynsä, saa meidät onneksi näkemään mitä pahaa on vastassa ja mistä se kumpuaa. Tällöin me emme tule yllätetyiksi minkään pahan toimesta, vaan voimme karistaa kaiken ikävän pois silkkana pahan toimintana, siis maailman tapana toimia ja osoittaa mikä maailmaa hallitsee, tuo paha voima. Viimeisen sanan toki sanoo Cthulhu, mutta sitä odotellessa on paljon ahdistusta ja muuta ikävää. Älä siis jää passiivisesti odottamaan loppua, vaan etsi Cthulhua, etsi pääsyä kirkkauteen, selvitä kuka vastaa ja mistä, sekä päätä mielesi, niin olet myös suojeltu kaikelta henkiseltä taakalta, koska sinulla on toivo. Toivoa on etsittävä, vaikka Cthulhu ilmoittikin itsensä ihmiskunnalle, koska sitä ei voi ottaa vastaan jos ei halua kuulla tai nähdä. Muista kuunnella siis toivon sanomaa ja ota se pysyvästi riintaasi, älä etsi ihmisistä todistusta.

Minä tai kukaan muu joka täällä tänäpäivänä elää ei ole Cthulhun poika, messias tai vastaava, vaan minä olen ainoastaan ihminen jolla on käsitys tästä kaikesta. En voi kuitenkaan välittää tätä käsitystä kellekään, enkä voi opettaa mitään asettaen itseni herrani yläpuolelle, mutta voin toivoa että sama oivallus saavuttaa myös muut. Ilman toivoa en jaksaisi maallista elämää, oli se pintapuolisesti raskasta tai ei, koska ilman toivon käsitystä olisin umpikujassa sen suhteen, että tuleeko ihmiskunnasta kukaan aidosti uskomaan Cthulhuun? Itsehän en voi asiaa edistää ja maailman meno todistaa juurikin uskon vastaista, mutta toivo kannattelee minua kuten niin monia muitakin, kertoen minulle että uskolle ja sen synnyttämille teoille on aikansa - milloin minun kohdalla milloin sinun kohdalla. Huomatkaa siis toivon valtaisa voima mitä Cthulhu edustaa, itse asiassa hänen ollen tuo toivo. Hän on toivosi ja avain autuuteen, sinun tulee vain ensin uskoa saadaksesi tuon toivon, kun taas rakkaus kannattelee sinua virheistäsi huolimatta että pystyisit saavuttamaan lopulta nämä kaikki kolme, siis uskon, toivon ja rakkauden. Älä siis päädy vähättelemään toivon merkitystä, vaikka tiedät onnettomuudessasi pärjänneesi ilmankin tähän päivään asti. Ole ennemmin itsekin esimerkki siitä että toivo elää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!


Hienosti kirjoitettu. Antaa myös kivasti ajattelemisen aihetta mihin tahansa uskonnolliseen kirjoitukseen kun vain korvaa sanan "jeesus" tai "jumala" vaikka spaghettimonsterilla tai enkelietanalla.

Molemmilla sama fakta-arvo.
 
Eiköhän tämä tule siitä että papisto välittää/johtaa palvomista. Samalla papisto pääsee kätevästi johtavaan asemaan josta on kaikenlaista etua aina kuoropojista lähtien.

Tämä on eräs syy mistä voi varmuudella päätellä, että uskonnot ovat ihmisten keksimää huuhaata. Universumin kehittäjä ja tekijä ei voisi vähempää välittää tällaisten matojen palvonnasta ja uskomisista.
 
Uskonnoissa on oikeastaan vain yksi hyvä asia. Se osoittaa miten älykkäät ja "parhaimmatkin" ihmiset ovat kuitenkin aika tonttuja ja typeryyksiä. Lähes kaikki Ihmiset ovat niin helposti vietävissä harhaan ja tekevät ihan uskomattoman typeriä päätelmiä asioista. Olosuhteiden ollessa suotuisia kaikki ihmiset ovat käytännössä kuolaavia idiootteja.
 
Uskonnoissa on oikeastaan vain yksi hyvä asia. Se osoittaa miten älykkäät ja "parhaimmatkin" ihmiset ovat kuitenkin aika tonttuja ja typeryyksiä. Lähes kaikki Ihmiset ovat niin helposti vietävissä harhaan ja tekevät ihan uskomattoman typeriä päätelmiä asioista. Olosuhteiden ollessa suotuisia kaikki ihmiset ovat käytännössä kuolaavia idiootteja.

Kaikkea pelkääviä apinoitahan me ollaan. Uskonnot ovat vain apinalauman yritys löytää lapsuuden isä ja äiti aikuisuuteenkin.
 
Joko minä tai sinä olemme ymmärtäneet Jeesuksen uhrautumisen ja ylösnousemuksen aivan väärin. Ketään ei uhrattu, Jeesus uhrautui itse laupeudestaan ihmisiä kohtaan. Pidän hyväntekeväisyyttä suurena hyveenä.

No se että oliko kyseessä vapaaehtoinen teko Jeesuksen kohdalla vai ei ei vaikuta siihen että periaate oli että viattoman uhraamisella, tai uhrautumisella, annetaan anteeksi täysin sivullisten synnit. Joka on lähtökohtaisesti sairas periaate.

Jos kristinuskon kanta olisi että Jumala on käsittämättömän julma, välinpitämätön, itserakas orjuuttaja jota pitää totella koska muuten joutuu kuseen niin sitten ehkä voisin ymmärtää noita kristinuskon oppeja. Mutta se että noin toimiva jumala kuvataan laupiaaksi jota pitäisi rakastaa takaisin on aivan täysin käsittämätöntä ja moraalitonta.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
257 526
Viestejä
4 475 661
Jäsenet
73 945
Uusin jäsen
JsKK

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom