Erään teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymäjuhlaa jo ennen kuin keisari
Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.
[18] Tähän ajankohtaan oli mahdollisesti päädytty sillä perusteella, että
rabbiinisessa juutalaisuudessa yleisesti uskottiin suurten
profeettojen kuolleen samana päivänä vuodesta, jolloin olivat syntyneetkin. Jeesus oli
ristiinnaulittu juutalaisten
pääsiäisenä,
juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14. päivänä, joka
juliaanisen kalenterin mukaan kuitenkin sattui eri vuosina eri päiväksi. Eri laskelmien mukaan Jeesus olisi kuollut joko 25. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta, ja sillä perusteella hänen uskottiin myös siinneen
Pyhästä Hengestä samana päivänä vuodesta ja syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin, siis joko 25. joulukuuta tai 6. tammikuuta.
[18][20] Ajankohtaa on kuitenkin pidetty epätodennäköisenä, koska Raamatun mukaan seudulla oli Jeesuksen syntyessä paimenia kedolla,
[21] mutta
Juudean vuoristoseudulla karjaa ei tuohon aikaan vuodesta,
talvisateiden aikana, yleensä pidetty laitumella.
[22] Tosin
Mišnassa[23] on maininta, joka antaa ymmärtää, että temppelin uhrieläimiksi tarkoitettuja lampaita pidettiin kedolla vuoden ympäri. Mišnassa kerrotaan uhrilampaista kedolla 30 päivää ennen pääsiäistä, eli helmikuuhun sijoittuvalla ajalla, jolloin talvisateet olivat lähes runsaimmillaan.
[24] Jos siis lampaat, joista Luukas puhuu, olivat uhriksi tarkoitettuja lampaita, on täysin mahdollista, että paimenet olivat kedolla paimentamassa niitä 25. joulukuuta.