En pyydä Jeesusta koskemaan mua. En tunne sitä.
Kysyin siitä pyhästä hengestä(ehkä vähän sarkastisella otteella ton toisen lauseen lobotomiaan viitauksen kautta), mutta nopeasti sun tekstistä päätellen mun pitäis pyytää jotain jeesusta kohtaamaan mut. En mä sitä halua, vaan sen pyhän hengen ja siitä tulevan rakkauden ja täydellisyyden tunteen, tai mitä se sitten onkaan.
Ja siis jumala ja jeesushan ei pitäisi olla sama asia. Vai olenko ollut niin kujalla jo uskonnontunneista lähtien.
Eli sun haaste on että uskalletaanko pyytää asiaan kuulumatonta henkilöä kohtaamaan, vaikka sitä ei ole hakemassakaan..
Onko jeesus joku välikappale pyhään henkeen tai siihen olotilaan tai autuuteen tai rakkauteen tai mikä onkaan?
Yksi Jumala, kolme persoonaa. Pyhästä Hengestä käytetään myös nimeä Jeesuksen Henki ja Jeesus sanoi lähettävänsä Puolustajan palattuaan Isän luo. Sanan mukaan Hän on Henkensä kautta kaikkialla. Pyhä Henki ei koskaan korota itseään vaan johdattaa aina ristin ja Jeesuksen luo.
Pyhää Henkeä ei sanassa kertaakaan rukoilla, vaan Isää tai Jeesusta tai Isää Jeesuksen nimessä (heh, tiedän voi kuulostaa sekavalta). PH ohjasi alkuseurakuntaa ja Hänen tulisi olla jokaisen uskovan ohjaaja.
Uskoon tullessaan ihminen syntyy uudesti Pyhästä Hengestä (ja vedestä) ja PH:n yhteys ihmisen henkeen on yhteyttä Jumalaan.
Jumalan kohtaamisessa ei oikeastaan ole kyse tunteesta tai fiiliksestä, vaikka se on välillä kohtaamisen "sivutuotteena". Ja nuo kokemukset joita olen armosta saanut eivät ole sisällä syntyvää tunnetta vaan voima (rakkaus,rauha ja miten Jeesus nyt kenetkin kohtaa) huokuu PH:stä vähän kuin lämpö nuotiosta, paitsi,että se tulee myös sisältäpäin (Kristus minussa, kirkkauden toivo. Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan). Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja tämän myös muut huomaavat, niin toiset uskovat, kuin uskosta osattomatkin.
Jumalan antama rauha kuuluu Hänen omilleen, "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa." Kun Henki vetää ihmistä Jeesuksen luo, poikkeuksetta ihminen kokee, että tässä on jotain mitä en ymmärrä. Usein raamattu tai hengelliset (tai pikemmin Hengessä kirjoitetut) kirjat alkavat puhutella ja synnintunto nostaa päätään.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, ettet halua Jeesusta kohdata vaan Jumalan voiman ja autuuden, mutta juuri Jeesus on ihmissydämen ja koko ihmiskunnan jakaja. Kaikkein noloin ja kaikkein voimallisin nimi mitä maa päällään kantaa. Sitä hävetään, pilkataan ja parjataan. Ei mitään tai ketään ole ihmiskunnan historiassa yhtä paljon haukuttu ja ylistetty kuin Jeesusta.
Monet kyllä voivat puhua jumalasta ja rukouksestakin, mutta kun aletaan puhua Jeesuksesta niin porukka jakaantuu. Jeesus on minun Herrani ja Jumalani, on todistus joka varmasti saa sylkeä niskaan ja naurut perässä. Kuitenkin Jeesus sanoi, joka minut ihmisten edessä tunnustaa, hänet minä tunnustan Isäni ja pyhien enkelien edessä ja joka minut kieltää, hänet minä kiellän Isäni edessä. "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.