Joo heh katsos minun uusimmat postauskset Star Citizen threadissa. Jos jätetään väliin uskon Jumalaan ja Jesukseen saan syntien anteeksiannon ja sillä siisti. Otan taukoa tästä threadista. Keskustelen mielummin hieman mukavimmista ja enemmän neutraalista asiosta peleistä, elokuvista, urheilusta jne urheilussa me kaikki kannatetaan Suomea.Nahkurin orsilla tavataan tähtiporttia myöten, ehkä juhlistetaan Star Citizenin julkaisua samalla
Kuulostaa minusta yhtä järkevältä kuin esim seuraava esimerkki.Traditionally, Christianity has taught that heaven is the location of the throne of God as well as the holy angels,[51][52] although this is in varying degrees considered metaphorical. In traditional Christianity, it is considered a state or condition of existence (rather than a particular place somewhere in the cosmos) of the supreme fulfillment of theosis in the beatific vision of the Godhead. In most forms of Christianity, heaven is also understood as the abode for the redeemed dead in the afterlife, usually a temporary stage before the resurrection of the dead and the saints' return to the New Earth.
Miten tämä tiedetään,kuka tietää? Onko jollakin laittaa ns mustaa valkoiselle eli dokumentaatiota jotain näytettävää informaatiota / faktaa vai tiedetäänkö tämä samanlailla kun minä tiedän että Kuun pimeällä puolella on vihreiden meninkäisten tukikohta?
Palkitaan ja uhkaillaan ei millään. No, tyhmät ostaa muutenkin kaikkea paskaa että samaan laariin vaan..
Plus että jos on pelkkä sielu ilman fyysistä olemusta niin miten helvetissä voidaan kiduttaa kuin kidutuskammiossa?Ja jos se taivas on paikka tai fiilis niin sinnehän menee se puhdistettu sielu jossa ei ole enää minuutta. Eli ihan sama vaikka joutuis helvettiin kun se en ole minä itse vaan joku sielu mihin ei ole minkäänlaista linkkiä olemassa.
Joten suomeksi, leikitään että taivas ja helvetti on olemassa niin sillä ei yksinkertaisesti ole niin mitään väliä.
Ei järin aukotonta ole tuo kristillis-höpöhöpö.
Ehkä kohta kuullaan totuus @Stargate2017 in suusta.Toistaamiseen olet nyt minua kutsunut tähän threadiin. Viimeinen kerta kun vastaan siihen ennen pitkää taukoa. Google heaven and hell niin wikipedia antaa myös enemmän tietoaa tarvittessa.Validi pointti, Mikkos, validi pointti..
Jumala on kuulemma täydellinen, joten hän osaa varmaan optimoida luomistyönsä täydelliseksi. Niinpä järkevintä oli tietenkin tehdä vain yksi paikka tuonpuoleiseen eli taivas ja helvetti ovat sama asia. Minusta näin ateistina ainakin olisi yhtä helvettiä elää ikuisessa jumalanpalveluksessa fundamentalistiuskovaisten keskellä.
No tuo tuskin on mikään ongelma kaikkivaltiaalle. Vorlonitkin osasivat hoitaa ulkonäköseikat kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Ei ollut kyse niinkään siitä voiko joku sielu tai haamu tuntea mitään - vaan siitä kun uskonoppineiden mukaan taivaaseen vilahtaa puhdistettu sielu. Ja tästä asiasta monen uskovan kanssa keskusteltuani he ovat kertoneet että sielu tosiaankin on puhdistettu aiemman kantajansa persoonallisuudesta ja kaikesta siitä mitä kyseinen henkilö on edustanut.
Tämähän vääjäämättä johtaa tilanteeseen että se sielu et ole sinä itse vaan jokin siitä erillinen osa jolla ei ole käytännössä mitään yksilöivää identiteettiä. Puhdas sielu. Nyt kysymys kuuluukin vaikka minulla olisi sielu ja se menisi joko taivaaseen tai helvettiin niin mitä väliä sillä olisi? Enhän minä olisi se sielu, tuntisi miten sitä kidutetaan tai miten se huoraisi ja ryyppäisi taivaassa. Joten mitä ihmeen väliä sillä edes on minne moinen menisi?
PS. Miten sielu rappeutuu varjomaiseksi haamuksi? Kun koko kuolemanjälkeinen konsepti on kuin reikäjuustoa niin miten tämä osataan sanoa todeksi? Miten tämä varjomaisuus ilmenee verrattuna perussieluun? Onko siitä muuta kuin esteettistä haittaa? Paljon kysymyksiä mutta ehkä sinä vastaat kun tiedät näitä juttuja.
PPS. Yritin käyttää googlea apuna eikä tuolta löytynyt järin paljoa lisäinfoa Uusi sivu 1
Tämä siis sinulle, ystäväni @Stargate2017
Kultakadut ja jalokivimuurit? Onko tuo tosiaan parasta, mitä Jumalalla on tarjota? Kai kaikilla on myös rahaa miljaardeja ja porsset pihassa siellä taivaassa?
Jumalattomasti tekstiä mutta ei mitään järkeä tai selittävää. Jopa saarnaukseen viittaavaa. Voisitko puhua niin että tavallinen ihminenkin ymmärtää.
Jos Pat Boone kelpaa Pimeyden Prinssille ni kelpaa mullekkinTaivaassa musiikista vastaa Pat Boone. Helvetissä Freddie Mercury. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi taivaaseen?
Taivaassa musiikista vastaa Pat Boone. Helvetissä Freddie Mercury. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi taivaaseen?
Ei ole, pikemminkin päin vastoin.
Onko sulla mahdollisesti jonkin sortin päihdehistoria?Tämän tiesin tulevaksi ja tähän viittaa "helmiä sioille" sanonta, vaikka en ketään possuksi kutsukaan
Sen voin kertoa (mahd totuudenmukaisesti ja kokemusta värittämättä), mitä olen kokenut ja loppu jää vastaanottajalle.
Vaikka tällä avaan oven "noniin jälkimatkoja nuo sun kokemukses" defenssiajatukselle niin todettakoon silti, että ihan eri asia kyseessä. Psykedeelit tai dissot ovat puhtaasti kehon välittäaineiden kautta tapahtuvia kehon/mielen kokemuksia/tuntemuksia. Tatit, happo, ketku ja mdma eivät anna mitään edes sinnepäin kuin mitä olen Luojani läsnäolossa kokenut. Pelkkiä keinotekoisia korvikkeita. Isoimpana erona tietysti kemikaalien aikaansaamiin tuntemuksiin verratessa (lähes pyhäinhäväistys edes verrata) on, että substanssi vaikuttaa keskushermostoon ja luo tunnetilan/kokemuksen ikäänkuin väärinkäyttäen elimistöä. Esim mdma voi antaa rakastetuksi kokemisen tunteen, mutta tunne syntyy takaperoisesti ilman luonnollista tapahtumasarjaa, jossa samankaltaisen tunteen kokee kun on oikeasti jonkun seurassa joka rakastaa ja näyttää sen. Samaan suuntainen on myös perinteinen nousukännin "sä oot niin hyvä jätkä" kokemus, jossa estojen karistessa tunnustetaan kaverirakkautta.
Jumalan kohtaamisen kokemus syntyy toisinpäin, kun kaiken elämän lähde koskettaa henkeäni. Kyse on vuorovaikutustilanteesta johon keho(kin) reagoi. Ja toiseksi oloni oli täysin selkeä/kirkas. Olen saanut kokea Hengen puhumani kohtaamisen jälkeenkin, mutten niin pysäyttävänä/elämää muuttavana.
Mutta jos oletatte hetken, että raamattu on totta ja totuuden nimi on Jeesus Kristus, niin samainen raamattu sanoo, että Jumala etsii kadonneita kuin paimen lampaitaan ja tahtoo kohdata ihmistä henkilökohtaisella tasolla.
Tätä voi helposti koetella, esim pyytämällä Jeesusta kohtaamaan sua. Käskytys ei toimi yhtään enempää kuin jos muurahainen komentaisi aurinkoa, mutta Jeesus sanoi, että pyytävä saa, anovalle annetaan ja etsivä löytää. Itse olen täysin vakuuttunut, että vilpittömään (vaikka epäilevään/epäuskoiseenkin) pyyntöön kohdata Häntä Jumala vastaa. Omalla ajallaan ja tavallaan, mutta vastaa kuitenkin.
Koettele, onko olemassa Jumala ja jos on, onko Hänen nimensä Jeesus. Monet ovat yllättyneet Hänen kiinnostuksestaan pientä ihmistä kohtaan ja halustaan kohdata kahdenkesken.
Nykyään esitetään kaikenlaisia haasteita, uskallatko sitä tai tätä, niin tässä mun haaste teille
Jos on kokenut Jumalan läsnäolon, kannattaa vakavasti harkita jonkinlaista terapiaa yhdistettynä sopivaan lääkitykseen. Sama pätee tietysti muidenkin mielikuvitusolentojen aistimiseen.
Jep, ja tähän kun lisää sen, että jokainen ihminen tekee Jumalasta omanlaisensa. Siten joku voisi sanoa, että Jumalaan" rakastuminen on rakastumista omaan itseensä tai omaan mielikuvitukseensa. Eli siihen itse muokkaamaansa versioon "Jumalasta". Ei ole kahta uskovaista jotka olisivat samaa mieltä Jumalastaan.
Kyllähän syntiä pitää tehdä ja oikein huolella. Jeesushan kuoli meidän syntien puolesta, joten jos et tee syntiä niin sehän kuoli ihan turhaan.
Aloitankin synnissä piehtaroinnin heti pahimmasta päästä ... en tunnusta satuhahmoa herrakseni, ennemmin uskon Joulupukkiin. Huomattavasti mukavampi henkilöhahmo.
