- Liittynyt
- 16.04.2017
- Viestejä
- 1 439
Mielestäni kysymys "miksi pahaa tapahtuu" ja sen ympärillä kovin pitkällinen pohdinta on hieman ylimystifiointia. Parempi lähestymisnäkökulma on mielestäni hyvän ja pahan kuvaaminen itsessään. Nimittäin itse en usko että nurkan takana on olemassa jotain absoluuttista pahaa/pirua joka tietoisesti houkuttelisi meitä tekemään pahoja asioita. Se olisi taas vähän turhan helppo vastaus kaikkeen.Sen sijaan yllä olevissakin viesteissä mainittu ikiaikainen "pahan ongelma" lienee teema, jota kukaan sielunpaimen ei pääse pakoon. Teemasta puhuttaessa ainakin omat pappistuttavani ja -läheiseni, toteavat usein, että eivät itsekään ymmärrä miksi pahaa tapahtuu. Salatut ovat Jumalan tiet. Selvästikään nykypäivän papisto ei tahdo lähteä julmuuden apologeetoiksi. Se lienee paras ratkaisu.
Mitä paha sitten on? Jonkun mielestä aikuisviihteen katsominen on tosi pahasta kun taas toiselle se tuo vain lämpimiä ajatuksia. Jonkun mielestä on ihan oikein käydä hakkaamassa se koulukiusaaja/rosvo/jne ja toisen mielestä hän kaipaisi terapiaa. Valehteleminen on väärin: Venäjällä pian puoli kulttuuria. Älä varasta: Kiinalaiset pitävät ideoiden nyysimistä ns. parhaimpana kohteliaisuutena kopioinnin kohteelle (toivottavasti toimii myös sitten toisinkin päin
). Tappaminen nyt ainakin on ns. absoluuttinen paha, right? No ei ainakaan äärimuslimiliikkeissä, eikä sinällään ollut kirkon ristiretkilläkään, noitavainoissa jamitänoitanytoli. Itsemurha nyt ainakin on väärin: Japanilaisessa samurai-kulttuurissa ei nyt niinkään (eikä tietty noissa äärimuslimi/terroristiliikkeissäkään).Eli hyvän ja pahan käsitys tulee kasvatuksesta, kulttuurista, aatteista. Meidän hyvät ja pahat on jotain muuta kuin esim. Lähi- tai Kauko-Idässä. Kaiken tämän alla on se reptiliaaninen peruseläin, joka yrittää toteuttaa tarvehierarkiaansa. Kun on huonosti resursseja tarjolla, niin taistellaan matalan tason tarpeista (ruoka, juoma, turva...) tavalla jos toisella. Kun nämä asiat ovat kunnossa, niin kilpaillaan rahasta, vallasta, elämänkumppanista jne. Maslow lienee täällä useimmille tuttu, joten en viisastele siitä sen enempää. Jotkut kulttuurit mahdollistavat tarvehierarkiassa/hyvinvoinnissa etenemisen paremmin toiset. Ja usein nämä huonosti etenemistä mahdollistavat kulttuurit sisältävät hyvinä asioina asioita, joita ns. paremmissa kulttuureissa katsotaan pahana. Kuka sitten on oikeassa tai kuka väärässä on hyvä kysymys. Varmaankin se paras malli hyvälle ja pahalle on se kulttuuri joka mahdollistaa mahdollisimman tasaisen ja laajan hyvinvoinnin isoimmalle ihmismäärälle. Tällä hetkellä länsimainen kristillisiin arvoihin perustuva demokratia lienee tässä mielessä se paras malli ja siten sen hyvä&paha (kymmenen käskyä, kultainen sääntö...) on todennäköisesti lähimpänä ns. ultimaattisia ihmisrodulle sopivaa mallia.



