Niin jos luit mitä Eskola kirjoitti. Luit varmasti myös sen että syömällä kielletystä puusta oli seurauksena kuolema. Kuolivatko Aadam ja Eeva?Ja miksi Paavali puhuisi henkisestä kuolemasta viitaten jumalolennon antamaan tappokäskyyn? Kuten sanottua, asiayhteydestä irrotettua pohdiskelua, jolle ei ole pohjaa lähdemateriaalissa.
Kyllä, mutta henkisesti. Ja tätä kysymystä homoista käsitellään tästä eteenpäin Timo Eskolan tekstin pohjalta.
Tässä se vielä kolmannen kerran niille jotka eivät ole sitä vieläkään lukeneet.
Timo Eskola sanoi:Paavali ja kuviteltu tappokäsky
Onko kohdassa sitten tappokäskyä? Tämä on kaikkein olennaisin kysymys koko ajankohtaisessa kiistassa. Sisältääkö kristillinen sanoma todellisen kiihottamisen kansanryhmää vastaan? Paavalin teksti on niin olennainen, että se on syytä toistaa koko mitassaan.
Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin. (Room. 1:28-32)
Paavali ilmaisee puhuneensa koko ajan Jumalan laista, Toorasta. Kyseessä on Jumalan säädös ja käsky. Tuo käsky oli paratiisissa sama kuin Siinain vuorella ja Mooseksen laissa. Jo paratiisikertomuksessa Jumalan käskyyn liitettiin säädös rangaistuksesta, johon Paavali tässäkin viittaa. Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen kiellettiin kuoleman uhalla: ”sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1. Moos. 2:17). Vastaavasti Roomalaiskirjeessä Paavali kuvaa langennutta maailmaa ja toteaa, että synnin tekijät ovat “ansainneet kuoleman” (aksioi thanatou). He eivät kuole kesken omaa elämänkaartaan, kuten eivät kuolleet Aadam tai Eevakaan, eikä heitä missään nimessä tapeta tuosta vain. Sen sijaan he ovat hengellisesti kuolleita ja päätyvät aikanaan iankaikkiseen kuolemaan – ellei Kristuksen evankeliumi heitä tästä kuoleman tilasta synnytä uuteen hengelliseen elämään (Room. 6:1-5).
Jumalan rangaistukset eivät siten kohdistu ihmisiin vielä tämän elämän aikana. Kuolema on Raamatussa hengellisen ja iankaikkisen kuoleman vertauskuva. Sitä se on myös Paavalin Roomalaiskirjeessä. Aadamin kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema (5:12): siksi on “kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä”. Kristus on kuitenkin omalla kuolemallaan kukistanut synnin vallan. Siksi kristillinen evankeliumi keskittyy julistamaan “yhden ihmisen” tekoa, joka tuo syntiselle pelastuksen: “vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen ansiosta kaikkien osaksi