Hiukan kyseenalaistan tätä väitettä. Pelkästään ortodoksit ja katolilaiset ovat olleet selkeistä linjauksista eri mieltä noin 1500 vuotta ja protestantit ja katolilaisetkin noin 500 vuotta. Erimielisyyksien vuoksi on käyty lukemattomia sotia ja tapettu miljoonittain ihmisiä. Jos asiat ovat noin selkeitä, miksi loputon tappaminen?
Mistään ei löydy kristillistä konsensusta, vaan jokainen lahko on eri mieltä asioista ja jokainen vieläpä omalla tavallaan.
Kyllä, tämä on totta tänäkin päivänä ja ollut sitä kautta historian. Neljänlaisia Jumalanmiehiä on maaila täynnä ja ne neljä ovat tässä:
- Saarnaaja, jonka Jumala on kutsunut ja kutsun vastaanotettuaan on saarnaaja lähtenyt matkaan, saarnaten elämänsä loppuun Jumalan Hengen ilmoittamaa sanaa.
- Saarnaaja, jonka Jumala on kutsunut ja kutsun vastaanotettuaan on saarnaaja lähtenyt matkaan, kuitenkin jossain vaiheessa saarnaaja on luopunut Jumalasta tai eksynyt ja silti jatkaa saarnamista, mutta Herran Henki ei työtä siunaa vaan kaveri jatkaa omassa viisaudessaan eksyen ja muita eksyttäen.
- Saarnaaja, jota Jumala ei ole koskaan kutsunut. Joka on alunperin lähtenyt omasta tahdostaan ja omassa voimassaan liikkeelle. Motivaationa ollut halu "olla jotain", rikkauden ja kuuluisuuden himo, halu hallita muita ja käyttää väärin "saarnaajan" mainettaan jne väärät vaikuttimet.
- Saarnaaja, joka on lähtenyt liikkeelle omassa voimassaan, mutta jonka Jumala on pysäyttänyt, jonka seurauksena saarnaaja tehnyt parannuksen, hylännyt omat motiivinsa ja pääytynyt saarnaamaan Hengen ilmoittamaa sanaa.
Ensimmäinen ja viimeinen levittää yhdessä Kristuksen kanssa Jumalan valtakuntaa ja kaksi keskimmäistä hajottaa. Täydellisiä eivät Hengenkään ohjaamat ole, vaan jokainen meistä erehtyy enemmän tai vähemmän, silti Jumala on uskollinen ja käyttää saarjnaajaa, joka etsii Jumalan tahtoa ja lähimmäisensä parasta, tämän mokailuista/virheistä huolimatta.
Ulkopuolisilla ei ole juuri mitään saumaa erottaa näitä toisistaan, koska hengellisiä asioita voi tutkia vain ne joita Henki ohjaa. Ja siksi koko "kristillinen kenttä" voi näyttää ulkopuolisesta täydelliseltä sillisalaatilta ja uskovalle itselleen selvältä.
Keskeisin teologia on kristillisiksi lasketuilla kirkko/seurakunnilla sama, eli sitoudutaan apostoliseen uskontunnustukseen, jossa on hyvin vedetty yhteen keskeisin uskon sisältö. Tuon päälle onkin sitten enemmän eroja, jotka on uskovien häpeäksi nostettu suureen arvoon ja riitautettu tyyliin "mä tiedän paremmin kuin sä", koko maailman silmien edessä.
Että kyllä se punainen lanka on raamtussa nähtävillä, mutta kuka sen näkee ja kuka haluaa edes nähdä on eri asia.
Ihmiset ovat erilaisia ja myös Jumalanpelveluksia on moneen makuun, eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Koska kristillisen uskon keskiössä on persona, johon uskovalla on henkilökohtainen suhde, niin ei ole kahta uudestisyntynyttä maanpäällä, joilla olisi samanlainen uskonelämä, vaan ylistystä, kittosta ja rukousta on yhtä monta erillaista kuin on uskovaa. Eikä raamattukaan koita tasapäistää uskovia, päinvastoin:
Room 14:5-6
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Luvun alkua vaan ei toteuteta niinkuin hyvä olisi:
1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Ulkopuoliselle kaikki näyttää samalta, että uskovat tappelevat keskenään esim:
- uskovat väittelevät kasteesta
- uskovat väittelevät menestysteologiasta
- uskovat väittelevät uskoontulosta
Kun taas uskovalle asiat näyttäytyvät niin , että kasteoppikeskustelu on loputon suo, jonka molempia puolia vauva/uskoontulokaste voidaan perustella raamatulla ja koska kyseessä ei ole pelastuskysymys niin se on jätetty omantunnon kysymykseksi, johon jokainen saa itse etsiä ratkaisunsa "kukin olkoon omassa mielessään täysin varma." kuitenkin "rupeamatta väittelemään"
"älköön halveksiko" "älköön tuomitko".
Menestysteologia taas on aikamme pahin eksytys, joka pyrkii vääristämään evankeliumin sanoman täysin päälaelleen ja eksyttämää, pettää ja tuhoaa kaikki jotka sen nielaisevat. Menestysteologia otsikon alla on oikeastaan nippu harhaoppeja ja niiden takana suuria valheita ja raamatun vääristelyä. Nykyään jokainen uskova törmää enemmän tai vähemmän menestysteologisiin saarnoihin, seurakuntiin ja ihmisiin, jotka ovat antautuneet kyseiseen eksytykseen. Menestysteologian vaarojen tunnistaminen on elintärkeää ja kyseessä on vääntö, jota on käytävä.
Keskustelu uskoontulon tiimoilta on niinikään elintärkeää. Miten ja mistä ihminen tulee uskoon vai tuleeko. Edelleen suuri osa suomalaisista pitää "takaporttina" ajatusta, että taivaaseenhan tässä ollaan menossa, kun on vauvana kastettu ja osalle totuus paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Raamatussa on selkeä opetus asiasta, mutta koska kyse on ihmisten ikuisuuskohtaloista, myös vastustus on kova.
Eli väittämä, "mistään ei löydy kristillistä konsensusta, vaan jokainen lahko on eri mieltä asioista ja jokainen vieläpä omalla tavallaan" ei pidä paikkaansa, vaan se näyttää vain ulospäin siltä.
Ja että ulkopuolisella ei olisi mitään saumaa ottaa asioita selvää, niin esim moniin kirkonvirkoihin ja saarnaajan tehtäviin valitaan nykyään ihminen paperien perusteella, mikä on kaikkea sitä vastaan, mitä raamattu opettaa. Koita siinä sitten päättää keneltä mennä kyselemään asioista, jos uskonasiat alkaa kiinnostaa.. Onneksi Jumala etsii ihmisiä ja Hän näkee ulkokuoren alle ja selitysten läpi.
