Usko (Jeesus Kristus ynnä muut)

Mistä hiukkasista energia sitten koostuu, jos se on aineellista?

Riippuu siitä mistä energiasta on kyse.

Jos painovoima on heikko voima, miten se sitten kuitenkin on kaikista voimakkain voima mustassa aukossa? Atomien vahva vuorovaikutuskaan ei onnistu vastustamaan painovoimaa, ja valokaan ei pääse ulos mustasta aukosta.

Koska kyseessä on aivan törkeän suuri massan keskittymä.
"Normaaleissa" olosuhteissa painovoima on erittäin heikko. Pikkuinen magneetti pystyy hakkaamaan helposti suhteessa aivan massiivisen Maapallon painovoiman vaikutuksen.
 
Ei ole mitään todisteita siitä että olisi mitään muuta kuin aineellinen todellisuus.

Väärin, koska esimerkiksi massattomat hiukkaset kuten fotonit ei ole ainetta, joten on olemassa jotain muuta kuin "aineellinen todellisuus":

"matter" generally includes atoms and anything made up of them, and any particles (or combination of particles) that act as if they have both rest mass and volume. However it does not include massless particles such as photons, or other energy phenomena or waves such as light or sound.[1][2]

https://en.wikipedia.org/wiki/Matter


Sitten on tietysti kaikki ajatusmaailman jutut, joita ei nyt ehkä voi luokitella aineeksi. Onko numerot ainetta, onko konseptit kuten idealismi ja materialismi ainetta? Onko näkeminen tai tieteellinen menetelmä ainetta?
 
Viimeksi muokattu:
Väärin, koska esimerkiksi massattomat hiukkaset kuten fotonit ei ole ainetta, joten on olemassa jotain muuta kuin "aineellinen todellisuus":

"matter" generally includes atoms and anything made up of them, and any particles (or combination of particles) that act as if they have both rest mass and volume. However it does not include massless particles such as photons, or other energy phenomena or waves such as light or sound.[1][2]

https://en.wikipedia.org/wiki/Matter


Sitten on tietysti kaikki ajatusmaailman jutut, joita ei nyt ehkä voi luokitella aineeksi. Onko numerot ainetta, onko konseptit kuten idealismi ja materialismi ainetta? Onko näkeminen tai tieteellinen menetelmä ainetta?

No jos palataan siihen miten "aineellisuus" on tämän ketjun kontekstissa määritelty:

Minusta sekin on toisaalta hämmentävää, että älykkäät ihmiset yrittää selittää kaikkeutta pelkän aineellisen todellisuuden ja siitä saatavien mittaustulosten avulla. Vähän sama kuin yrittäisi selittää musiikkia pelkästään ääniaaltojen ominaisuuksien avulla.

Niin tuossa kontekstissa ainakin itse lasken fotonin, vaikkakin sillä ei ole lepomassaa, "aineelliseksi" kerta kyseessä on asia joka voidaan erittäin helposti havaita ja jota voidaan myös mitata.
Mutta osittain tämän takia tuossa juuri pyysinkin meridianilta tarkennusta siitä mitä laskee "aineelliseksi" ja mitä ei.
 
Sitä olen koko ajan koittanut selittää erilaisin esimerkein ja vissiin ilmeisen huonolla menestyksellä, että on vain yksi tapa muiden joukossa hahmottaa kaikkeutta pelkän aineellisen todellisuuden kautta. Sen lisäksi on muita tapoja ja on näkemyskysymys onko esim nuo edellä mainitut asiat (numerot, konseptit jne) aineellisen luonnon asioita vai jotain "henkisempää", aineetonta olemassaolevaa todellisuutta, vaikka ne olisivatkin ehkä syntyisin aineellisesta luonnosta.

Alkuperäinen esimerkki musiikista tuli mieleen siksi, että musiikkia voi halutessaan kuvata pelkkänä ääniaaltojen liikkeenä ilmassa, mutta se ei ainakaan omasta mielestäni anna musiikista kovin kattavaa kuvaa esimerkiksi kulttuurihistoriallisena tai sosiaalisena ilmiönä tai avaa mitenkään sen merkitystä ja tarkoitusta ihmiselle. Samalla tavalla kuin ehkä kaiken ympäröivän ajattelu pelkkänä aineellisen todellisuuden ominaisuuksina ei anna riittävää kuvaa maailmankaikkeudesta muuten kuin aineellisen osan puolesta.
 
Sitä olen koko ajan koittanut selittää erilaisin esimerkein ja vissiin ilmeisen huonolla menestyksellä, että on vain yksi tapa muiden joukossa hahmottaa kaikkeutta pelkän aineellisen todellisuuden kautta. Sen lisäksi on muita tapoja ja on näkemyskysymys onko esim nuo edellä mainitut asiat (numerot, konseptit jne) aineellisen luonnon asioita vai jotain "henkisempää", aineetonta olemassaolevaa todellisuutta, vaikka ne olisivatkin ehkä syntyisin aineellisesta luonnosta.

Alkuperäinen esimerkki musiikista tuli mieleen siksi, että musiikkia voi halutessaan kuvata pelkkänä ääniaaltojen liikkeenä ilmassa, mutta se ei ainakaan omasta mielestäni anna musiikista kovin kattavaa kuvaa esimerkiksi kulttuurihistoriallisena tai sosiaalisena ilmiönä tai avaa mitenkään sen merkitystä ja tarkoitusta ihmiselle. Samalla tavalla kuin ehkä kaiken ympäröivän ajattelu pelkkänä aineellisen todellisuuden ominaisuuksina ei anna riittävää kuvaa maailmankaikkeudesta muuten kuin aineellisen osan puolesta.

No voitko sä nyt edes sanoa mikä on "aineellista" todellisuutta ja mikä ei?
 
Eli se kokemuksen kokemus on eksistentiaalisesti sama kuin se aineellinen muoto, johon se "on tallennettuna"?
Ihmeellisiä kysymyksiä, kun ottaa huomioon, että jo yläasteella opetaan ihmiskehon sähköimpulssien kulun perusteet. Ehkä on ollut Laura opettajana.
 
No voitko sä nyt edes sanoa mikä on "aineellista" todellisuutta ja mikä ei?
Ehkä sillä tasolla, että voin sanoa mikä ehdottomasti on aineellista todellisuutta. Tuon ei-aineellisen todellisuuden yksiselitteinen määrittely on hankalampaa ja siitä voi minun nähdäkseni olla erilaisia näkemyksiä.
 
Niin tuossa kontekstissa ainakin itse lasken fotonin, vaikkakin sillä ei ole lepomassaa, "aineelliseksi" kerta kyseessä on asia joka voidaan erittäin helposti havaita ja jota voidaan myös mitata.
Mutta osittain tämän takia tuossa juuri pyysinkin meridianilta tarkennusta siitä mitä laskee "aineelliseksi" ja mitä ei.

Sinun mielestä siis kaikki mitä voi havaita ja mitata on aineellista? Tyhjyys/vakuumi avaruudessa on vissiin sun mielestä sitten ainetta, koska tyhjyyttä voi mitata esimerkiksi mittanauhalla.

Ja miten on siinä tapauksessa kun 1700-luvulla kukaan ei vielä voinut havaita tai mitata radioaaltoja, tarkoittaako se että ne ei ollut ainetta, mutta 1800-luvulla ne muuttui aineeksi, kun ihmiset keksi laitteita joilla niitä voi havaita? Ihmettelen vaan miten sun määritelmä aineellisuudesta toimii. Nykyaikanakin on varmasti paljon asioita joita me emme voi mitenkään vielä havaita.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedetään että meidän tietoisuus on seurausta meidän aivojen fyysisestä rakenteesta. Tiedetään että tuossa on suora riippuvuus suhde, muuta aivoja niin muutat henkilön tietoisuutta.

Voihan sitä muuttaa TV:tä myös, ja sillä tavalla muuttaa TV:n kuvaa, mutta ei se muuta niitä radioaaltoja joita TV-torni lähettää TV:seen. Voit hajottaa vaikka koko TV:n, mutta radioaallot toimii edelleen ihan hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä sillä tasolla, että voin sanoa mikä ehdottomasti on aineellista todellisuutta. Tuon ei-aineellisen todellisuuden yksiselitteinen määrittely on hankalampaa ja siitä voi minun nähdäkseni olla erilaisia näkemyksiä.

No kuten jo kertaalleen kysyin, onko perusvuorovaikutukset (ja niiden kentät ja hiukkaset) tuota aineellista todellisuutta vai ei?
 
Sinun mielestä siis kaikki mitä voi havaita ja mitata on aineellista? Tyhjyys/vakuumi avaruudessa on vissiin sun mielestä sitten ainetta, koska tyhjyyttä voi mitata esimerkiksi mittanauhalla.

Ja miten on siinä tapauksessa kun 1700-luvulla kukaan ei vielä voinut havaita tai mitata radioaaltoja, tarkoittaako se että ne ei ollut ainetta, mutta 1800-luvulla ne muuttui aineeksi, kun ihmiset keksi laitteita joilla niitä voi havaita? Ihmettelen vaan miten sun määritelmä aineellisuudesta toimii. Nykyaikanakin on varmasti paljon asioita joita me emme voi mitenkään vielä havaita.

Jälleen kerran, kyse ei ole mun mielipiteistä vaan yritän saada selville mitä hittoa meridian tarkoittaa "aineellisella todellisuudella".
 
Ja miten on siinä tapauksessa kun 1700-luvulla kukaan ei vielä voinut havaita tai mitata radioaaltoja, tarkoittaako se että ne ei ollut ainetta, mutta 1800-luvulla ne muuttui aineeksi, kun ihmiset keksi laitteita joilla niitä voi havaita? Ihmettelen vaan miten sun määritelmä aineellisuudesta toimii. Nykyaikanakin on varmasti paljon asioita joita me emme voi mitenkään vielä havaita.

Miten ihminen tai sen kädessään pitelemä mittalaite liittyy siihen, mitä voi mitata?

1700-luvulla olisi voinut – jos nyt ei oleteta sentään ihmisten rakentamien mittalaitteiden muuttavan niitä luonnonlakeja – mitata radioaaltoja.

Ja, jos ihan tarkkoja ollaan, niin mitattiinkin. Siis, jos käytetään kvanttimekaniikan määritelmää mittaukselle. Ei toki vielä tiedetty mitä ne oli, tai osattu lukea mittaustuloksia. Mutta nämä eivät ole mittaamisen kannalta oleellisia.

Ja, toki koko radioaallon käsite on aika mielivaltainen. Sähkömagneettistä säteilyä nyt on aina mitattu. Mene ulos aurinkoisella kelillä ja kokeile tuntuuko auringonpaisteessa lokoileva kivi lämpimämmältä kuin varjossa lepäävä... Miksi näin on?
 
No kuten jo kertaalleen kysyin, onko perusvuorovaikutukset (ja niiden kentät ja hiukkaset) tuota aineellista todellisuutta vai ei?
Sanoisin, että kyllä. Sen sijaan esim siitä energiasta en tiedä vaikka on selvää, että se oleellisesti liittyy aineelliseen todellisuuteen. Tai en tiedä esimerkiksi sellaisista asioista kuten kommunismi tai kapitalismi, todennäköisys, sattuma, aika jne. Tuntuisi jotenkin loogiselta, että esimerkiksi aika ei ole itsessään mitään aineellista tai että sattuma ilmiönä ei ole sinällään aineellista, vaikka molemmat liittyy aineelliseen siinä mielessä, että ne esiintyy tässä meidän aineellisessa todellisuudessa. Sitten taas toisaalta, mitäpä minä tiedän.

Onko tästä mun ajatuksenjuoksusta aineellisen ja aineettoman suhteen todella niin vaikeaa saada kiinni?
 
Aika on kiinni aineessa eli entropian (epäjärjestyksen) suunta järjestelmässä osoittaa ajan suunnan.

Taasen myös sattuma on kiinni aineessa, olemattomuudesta koostuvassa maailmankaikkeudessa ei tapahdu sattumia, itseasiasiassa ei tapahdu yhtään mitään.
 
Kyllä, nuo em. asiat oleellisesti liittyy aineelliseen todellisuuteen kyllä, mutta on tulkinnanvaraista onko ne itsessään aineellisia vaiko esimerkiksi aineellisen aineeton ulottuvuus/ominaisuus.
 
Jos vähän näitä uskon asioita välillä fysiikan sijaan... :)

Millaisia kokemuksia ihmisillä on parisuhteista joissa puolisoilla on eri käsitykset uskosta? Voiko toimia? Vai onko usko monille nykyään niin vähäpätöinen asia että ateisti ja Jumalaan uskova voi elää sopusoinnussa?
 
Jos vähän näitä uskon asioita välillä fysiikan sijaan... :)

Millaisia kokemuksia ihmisillä on parisuhteista joissa puolisoilla on eri käsitykset uskosta? Voiko toimia? Vai onko usko monille nykyään niin vähäpätöinen asia että ateisti ja Jumalaan uskova voi elää sopusoinnussa?
Riippuu varmaan kuinka fanaattisia kumpainenkin on oman asiansa puolesta ja paljonko on valmis uhraamaan toisen maailmankatsomukselle.
"Leipäuskovaisen" kanssa varmasti tulee ateistikin toimeen jos joustaa esmes kirkkohäistä jne. Tosiuskovan kanssa todennäköisesti menee vain hermo koska usko menee kaiken ja kaikkien edelle.
 
Jälleen kerran, kyse ei ole mun mielipiteistä vaan yritän saada selville mitä hittoa meridian tarkoittaa "aineellisella todellisuudella".

En tiedä mitä hän tarkoittaa, mutta en myöskään tiedä mitä sinä tarkoitat aineellisella todellisuudella. Sinä sanoit aikaisemmin että ei ole mitään todisteita että olisi mitään muuta kuin aineellinen todellisuus. Tuo sinun väite on täysin tyhjä jos et osaa määritellä mitä tarkoitat aineellisuudella.
 
Sanoisin, että kyllä. Sen sijaan esim siitä energiasta en tiedä vaikka on selvää, että se oleellisesti liittyy aineelliseen todellisuuteen. Tai en tiedä esimerkiksi sellaisista asioista kuten kommunismi tai kapitalismi, todennäköisys, sattuma, aika jne. Tuntuisi jotenkin loogiselta, että esimerkiksi aika ei ole itsessään mitään aineellista tai että sattuma ilmiönä ei ole sinällään aineellista, vaikka molemmat liittyy aineelliseen siinä mielessä, että ne esiintyy tässä meidän aineellisessa todellisuudessa. Sitten taas toisaalta, mitäpä minä tiedän.

Onko tästä mun ajatuksenjuoksusta aineellisen ja aineettoman suhteen todella niin vaikeaa saada kiinni?
Aloita vaikka tästä: Popperin kolme maailmaa – Wikipedia ja jatka sitten syvemmälle filosofiaan. Selvennä ensin itsellesi mistä puhutaan, kun puhutaan aineellisesta ja aineettomasta. Näkemyksesi saattaa ehkä selvitä sen jälkeen meille ulkopuolisillekin (tähän asti se nimittäin ei ole oikein auennut).
 
Näkemyksesi saattaa ehkä selvitä sen jälkeen meille ulkopuolisillekin (tähän asti se nimittäin ei ole oikein auennut).
En ole missään kohtaa tuonut esiin omaa näkemystäni, vaan enemmänkin kyseinalaistanut sitä, että kaikki todellisuus on aineellista, eikä mitään muuta todellisuutta ole. Enkä edes suoranaisesti sitä, etteikö todellisuutta voisi näinkin hahmottaa, vaan sitä, että se on ainoa oikea tapa ja kaikki muut ovat väärässä ja vähemmän älykkäitä.

Tää on siinä mielessä hankala aihe, että pitäis ensin päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä kukakin tarkoittaa aineellisella tai aineettomalla. Ja kuten tossa pari viestiä aikaisemmin sanoin, niin pystyn nimeämään melko helposti ne asiat, jotka itse katson kohtalaisella luotettavuudella olevan osa aineellista todellisuutta, mutta aineettomien asioiden määrittelyyn minulla ei ole mitään selkeää vastausta tai mielipidettä.
 
Mikä tämän aineeton/aineellinen-vänkäyksen pointti tarkalleen ottaen oikein oli? Itse luulen ymmärtäväni meridianin näkökulmaa (ainakin sen suhteen, mitä sanottiin tietämisestä ja muiden tyhmänä pitämisestä sekä siitä, että "totuus" riippuu näkökulmasta ja määritelmistä). Kaikki me elämme paljolti konseptuaalisessa todellisuudessa joka tapauksessa. Käytännössä jokainen meistä kokee ajatuksia, konsepteja ja uskomuksia/olettamuksia todellisuutena. Onko sitten niin, että niiden olemassaololla ei ole substanssia, ne eivät ole olemassa minään olemassaolevana, vai että ne ovat olemassa aineena, niin ne ovat samalla olemassa myös koettuna todellisuutena.
 
Ei tietenkään niin, että kaikki näkemykset ja tulkinnat olisivat samalla viivalla - hörhöimmät on helpointa havaita hörhöiksi, mutta siltikin on hyvä huomata, että mekanismi, jolla ihminen luo uskomuksistaan todellisuutensa, on sama myös niillä, jotka johtavat uskomuksensa ns. vankemmalta pohjalta. Ehdoton varmuus omasta oikeassaolemisesta on yleensä hyvä merkki siitä, että taustavaikuttamassa on uskomuksia, joita ei huomaa uskomuksiksi, kun ne tuntuvat todellisuudelta.
 
Aineelle, kaikkeudelle ja elämän tarkoitukselle on olemassa yksi oikea selitys. Jos meillä on rinnakkaisia ulottuvuuksia tai jotain mikä vaikuttaa "hengelliseltä" niin niillekin on olemassa yksi oikea selitys.

Aivan päätöntä ottaa huomioon jotain täysin vailla totuuspohjaa olevia väittämiä kun meillä samaan aikaan on teorioita joilla on empiriistä tutkimusta tukenaan.

Jos taas on jotain mistä me ei tiedetä mitään, niin kaikenmaailman hengelliset teoriat sun muu huuhaa on pelkkää sanahelinää. Asioille on olemassa selitykset ja tietyt teoriat on tällä hetkellä lähimpänä totuutta, muuten ne on vaan asioita joita me ei ymmärretä tarpeeksi ja tuulesta temmatut "kun musta tuntuu" - jumalahäröily - "teoriat" on pelkkää arvailua eikä moisten väitteiden esittäjien tulisi loukkaantua jos reaktio on negatiivinen kun esittää täysin vailla totuuspohjaa olevia juttuja.
 
En tiedä mitä hän tarkoittaa, mutta en myöskään tiedä mitä sinä tarkoitat aineellisella todellisuudella. Sinä sanoit aikaisemmin että ei ole mitään todisteita että olisi mitään muuta kuin aineellinen todellisuus. Tuo sinun väite on täysin tyhjä jos et osaa määritellä mitä tarkoitat aineellisuudella.

Taas viittasin tuolla tuohon meridianin epämääräiseen määritelmään aineellisesta todellisuudesta.

Oma näkemykseni on että erottelu "aineelliseen" ja "henkiseen" todellisuuteen on turha.
On vain todellisuus joka on se mitä pystymme havainnoitsemaan. Ja sitten fiktiivisuus joka on mielikuvituksen tuotetta.

Ja toki se mitä pystymme havainnoitsemaan kehittyy mutta se mitä voimme pitää todellisuutena on se mitä voimme havaita, loput ilman todisteita on Narniaa.
 
Ei tietenkään niin, että kaikki näkemykset ja tulkinnat olisivat samalla viivalla - hörhöimmät on helpointa havaita hörhöiksi, mutta siltikin on hyvä huomata, että mekanismi, jolla ihminen luo uskomuksistaan todellisuutensa, on sama myös niillä, jotka johtavat uskomuksensa ns. vankemmalta pohjalta. Ehdoton varmuus omasta oikeassaolemisesta on yleensä hyvä merkki siitä, että taustavaikuttamassa on uskomuksia, joita ei huomaa uskomuksiksi, kun ne tuntuvat todellisuudelta.
Heitä nyt esimerkiksi jokin uskomus joka on uskottavuudeltaan samalla tasolla tieteellisesti todistetun asian kanssa?
 
Oon miettiny sellaista ajatusleikkiä, et ollaan tarpeeks kehittyneitä kloonaamaan ihminen sellaisenaan. Jokainen solu, jokainen aivosolu joihin on muistot tallentuneena ja joidenka välillä kaiketi tietoisuus "vaeltaa" (tietoisuus siis lienee koko tämän helvetin monimutkaisen kompleksin summa). Onko mahdollista siirtää tämä tietoisuus alkuperäisestä toiseen, olisiko tämä se uskovien ihmisten kutsuma sielu? Jos tietoisuus on siis pelkkää aivosähköä?
 
Näköpiirissä olevalla tekniikalla tuollainen ihmisen kaikkien atomien tilojen yhtäaikainen kloonaus ei näytä realistista. Ehkä se mikä voi tapahtua on että jokin elämä synnytetään atomeista rakentaen. Silloinhan oltaisiin ajettu Jumalia jälleen pimeämpään nurkkaan kun elämän syntyminen on pystytty osoittamaan kokeellisesti.
 
Näköpiirissä olevalla tekniikalla tuollainen ihmisen kaikkien atomien tilojen yhtäaikainen kloonaus ei näytä realistista. Ehkä se mikä voi tapahtua on että jokin elämä synnytetään atomeista rakentaen. Silloinhan oltaisiin ajettu Jumalia jälleen pimeämpään nurkkaan kun elämän syntyminen on pystytty osoittamaan kokeellisesti.
Kyseessähän on täysin hypoteettinen ajatusleikki. Me, ihmiset, tai jokin muu laji kykenee tähän täydelliseen kloonaukseen. Kyetään sammuttamaan tai sytyttämään tämän organismin valot halutessaan. Tässä vaiheessa ihminen ei enää olekaan yksilö, vaan jos molemmat ovat "käynnissä", on näitä identtisiä yksilöitä kaksi, sekä identtisiä sieluja.
 
Taas viittasin tuolla tuohon meridianin epämääräiseen määritelmään aineellisesta todellisuudesta.
Haluaisin sen verran korjata, että en ole missään vaiheessa ainakaan tietoisesti tehnyt mitään määritelmää aineellisesta todellisuudesta tai sen puoleen aineettomastakaan, vaan yrittänyt antaa esimerkkejä asioista mitkä joku voisi kenties nähdä "henkisempinä" kuin aineellinen luonto olematta silti yliluonnollisia.
 
Oon miettiny sellaista ajatusleikkiä, et ollaan tarpeeks kehittyneitä kloonaamaan ihminen sellaisenaan. Jokainen solu, jokainen aivosolu joihin on muistot tallentuneena ja joidenka välillä kaiketi tietoisuus "vaeltaa" (tietoisuus siis lienee koko tämän helvetin monimutkaisen kompleksin summa). Onko mahdollista siirtää tämä tietoisuus alkuperäisestä toiseen, olisiko tämä se uskovien ihmisten kutsuma sielu? Jos tietoisuus on siis pelkkää aivosähköä?
Sen voi ajatella näin: sielu sijaitsee metafyysisessä ideamaailmassa todellisessa muodossaan. Tajunnan ja solut voisi kloonata, mutta se ei olisi koskaan täydellinen kopio. Yhtä laillahan jokainen solu vaihtuu noin seitsemässä vuodessa, mutta tajunta säilyy. Eli jos hypättäisiin 7 vuotta yhtäkkiä eteenpäin, kyseessä olisi yhtä lailla kopio.

Sama ideamaailma olisi myös yhtä kuin taivas/Nirvana/mikä tahansa uskonnon tai filosofian ihannetila/tavoite. Eli kun palaa siihen alkuperäänsä eli todelliseen sieluun, on taivaassa.
 
Haluaisin sen verran korjata, että en ole missään vaiheessa ainakaan tietoisesti tehnyt mitään määritelmää aineellisesta todellisuudesta tai sen puoleen aineettomastakaan, vaan yrittänyt antaa esimerkkejä asioista mitkä joku voisi kenties nähdä "henkisempinä" kuin aineellinen luonto olematta silti yliluonnollisia.

Ihmiset on suunnilleen siitä lähtien kun on ensimmäiset heimot syntyneet, nähneet hengellisenä kaiken mitä eivät pysty selittämään. Miten tämä nyt oleellisesti eroaa uskonnoista tai muusta taika-uskosta.

Asioihin on yksi oikea selitys ja tietyt teoriat ovat lähempänä oikeaa selitystä kuin toiset ja jotkut teoriat on sitten ihan pelkkää huuhaata ilman mitään perää.

Mitä oikein ajat takaa tällä keskustelulla? On ihan selvä että ihmiset näkevät ties mitä hengellisyyttä ja jumaluutta ihan normaalilla fysiikalla selitettävissä olevilla asioilla. Veikkaan että joskus revontulet on olleet viestejä esi-isiltä ja nyt tiedetään ihan tasan tarkkaan mitä ne on.
 
Mitä oikein ajat takaa tällä keskustelulla?
Sitä, että todellisuutta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta olematta silti vähemmän älykäs tai edes väärässä ja loppupeleissä se mitä me ylipäätään tiedetään tai uskotaan tietävämme maailmankaikkeudesta on niin vähäistä, että kukaan ei voi väittää täydellisesti ymmärtävänsä sen olemusta ja toimintaa kokonaisuutena.
 
Sitä, että todellisuutta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta olematta silti vähemmän älykäs tai edes väärässä ja loppupeleissä se mitä me ylipäätään tiedetään tai uskotaan tietävämme maailmankaikkeudesta on niin vähäistä, että kukaan ei voi väittää täydellisesti ymmärtävänsä sen olemusta ja toimintaa kokonaisuutena.
Tieteellisen metodiikan mukaan toimiva henkilö ei voi koskaan väittää täysin ymmärtävänsä minkään tieteenalan toimintaa, ainoastaan uskovaiset voivat näin väittää.
 
Oon miettiny sellaista ajatusleikkiä, et ollaan tarpeeks kehittyneitä kloonaamaan ihminen sellaisenaan. Jokainen solu, jokainen aivosolu joihin on muistot tallentuneena ja joidenka välillä kaiketi tietoisuus "vaeltaa" (tietoisuus siis lienee koko tämän helvetin monimutkaisen kompleksin summa). Onko mahdollista siirtää tämä tietoisuus alkuperäisestä toiseen, olisiko tämä se uskovien ihmisten kutsuma sielu? Jos tietoisuus on siis pelkkää aivosähköä?

No eihän sitä tietoisuutta tarvitsisi edes siirtää sinun logiikan mukaan, koska jos teet itsestäsi täydellisen atomitarkan kloonin, sinun tietoisuus pitäisi jo olla kahdessa eri kehossa, ja näkisit neljästä silmästä yhtä aikaan. Luuletko oikeasti että noin tulisi tapahtumaan? Tuo että meidän tietoisuus olisi vain dataa jota voi siirtää on aika naurettavaa, koska jos noin olisi, mikään ei myöskään estäisi omaa tietoisuutta olemasta monessa kehossa yhtä aikaan, aivan kuten voit tehdä vaikka sata kopioo tästä tekstistä. Mutta miten sää sitte muka yhdellä tietoisuudella ohjaat kahta eri kehoa yhtä aikaan?
 
Niin siis raamatussa ei ole käännösvirheitä mutta riippuen lukemastani niitä saattaakin yhtäkkiä olla? No comprendo.

Kerro ihmeessä lisää tuosta välittömästä sodasta. Vaikka ateisti olenkin niin ei kyllä yhtään soita kelloja..



Kun? :D Tämä oli ehkä päivän hauskin juttu! Kuulostaa lähes tiedolta uskomuksen sijaan.



Eli siis kaikkivaltias jumala loi Saatanan täysin tietoisesti jottei ihmisillä olisi liian helppoa maan päällä? Kyllähän kaikkivaltiaan tuollainen juonenkäänne on pitänyt tietää jo luodessaan tuota tummanpuhuvaa loppuvastustajaa. Täten Saatana on viaton olosuhteiden uhri, julman ja sadistisen jumalhahmon marionetti - tuomittuna rankaisemaan ihmispoloisia.. Oikein sääliksi käy Saatanaa.



Miten saan itse häneen yhteyden? Haluaisin kuulla myös sen kolikon toisen puolen version tapahtuneesta henkilökohtaisesti. :)

Tässä on ateistin ja tosiuskovaisen ero:
Kun ateisti näkee olentoja ja kuulee ääniä, niin hänet viedään sairaalaan ja lääkitään, kunnes hän palaa taas todellisuuteen.

Kun tosiuskovainen näkee ja kuulee jotain mitä muut eivät kuule /näe, hän on yhteydessä "jumalaan" ja se on suuri saavutus ja todistaa, että hän on pyhä henkilö!
 
Näköpiirissä olevalla tekniikalla tuollainen ihmisen kaikkien atomien tilojen yhtäaikainen kloonaus ei näytä realistista. Ehkä se mikä voi tapahtua on että jokin elämä synnytetään atomeista rakentaen. Silloinhan oltaisiin ajettu Jumalia jälleen pimeämpään nurkkaan kun elämän syntyminen on pystytty osoittamaan kokeellisesti.

Mikä olisi mielestäsi tiedemiehen rooli tälläisessä kokeessa? Älykäs suunnittelija joka rakentaa atomeista elämää?
 
Sitä, että todellisuutta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta olematta silti vähemmän älykäs tai edes väärässä ja loppupeleissä se mitä me ylipäätään tiedetään tai uskotaan tietävämme maailmankaikkeudesta on niin vähäistä, että kukaan ei voi väittää täydellisesti ymmärtävänsä sen olemusta ja toimintaa kokonaisuutena.

Juuri tämän takia uskovaiset on monen mielestä älyvapaata sakkia koska väittävät tietävänsä asioita joista meillä ei oikeasti ole mitään kunnon ymmärrystä.

En ole havainnut että tässä ketjussa muuten gospelina todistettaisiin omaa näkemystään.
 
Juuri tämän takia uskovaiset on monen mielestä älyvapaata sakkia koska väittävät tietävänsä asioita joista meillä ei oikeasti ole mitään kunnon ymmärrystä.

En ole havainnut että tässä ketjussa muuten gospelina todistettaisiin omaa näkemystään.
Tietysti on uskon asia, miten tulkitsee asiat. Uskoa ei voi yksin kukaan omistaa. Aineellinen ja aineerton todellisuus on silti tosiasia vaikuttavassa todellisuudessa samaan aikaan. Ei tietysti voi varmasti sanoa, mikä osa ihmistä on sielua ja mikä henkeä. Kuitenkin todellisessa maailmassa on paljon sellaisia voimia ja lakeja joita emme tunne kovinkaan varmasti. Ajan tunne muuttaa hallitsevan todellisuuden tunnetta vallitsevien olosuhteiden mukaisen ymmärryksen tai tunteen mukaan ilman. Mutta ilman tietoa ei voi olla varma, mikä on oikein ja mikä väärin. Tietoisuus vallitsevista olosuhteista auttaa meitä suhtautumaan vallitsevaan todellisuuteen realistisemmin. Onhan se parempi kuin olla toivoton ja epävarma esim. miten maapallolle voi käydä muutaman vuosikymmenen päästä. Ihminen on pitkälti omalla toiminnallaan vaikuttanut maapallolla olevien olosuhteiden kriittisen pisteen ylittymiseen haitallisella tavalla. Vaikka olosuhteet eivät ole vielä saavuttaneet kriittisintä pistettä, olemme huolestuttavalla vauhdilla menossa kohti maapallon laajuista katastrofia.
 
En ole havainnut että tässä ketjussa muuten gospelina todistettaisiin omaa näkemystään.
Juuh, en ole ketjua sen enempää taaksepäin lukenut. Sattui vaan silmään tuo yksi aiempi kommenti siitä, miten on hämmentävää ja surullista kun älykkäät ihmiset uskovat johonkin luontoa henkisempään ja sitä kommentoin siinä valossa, että ehkä on mahdollista hahmottaa todellisuutta osin henkisenä ja olla silti älykäs ja ettei toisaalta kannata kyseenalaistaa kenenkään älykkyyttä, koska loppupeleissä kenelläkään ei ole vastauksia kaikkeen.
 
Minähän en kommentillani ollenkaan kyseenalaistanut näiden luontoa henkisempään uskovien ihmisten älykkyyttä.
 
Kaikki tämä keskustelu ja perimmäiset kysymykset juontaa siihen olennaiseen, ahdistavaan kysymykseen.. mikä ihme universumi on? mikä on elämän tarkoitus - miksi olemme olemassa? Mieluummin olen olemassa kuin se vastakkainen vaihtoehto.
 
Juuh, en ole ketjua sen enempää taaksepäin lukenut. Sattui vaan silmään tuo yksi aiempi kommenti siitä, miten on hämmentävää ja surullista kun älykkäät ihmiset uskovat johonkin luontoa henkisempään ja sitä kommentoin siinä valossa, että ehkä on mahdollista hahmottaa todellisuutta osin henkisenä ja olla silti älykäs ja ettei toisaalta kannata kyseenalaistaa kenenkään älykkyyttä, koska loppupeleissä kenelläkään ei ole vastauksia kaikkeen.
Suuri ristiriita päällä, kun perustaa maailmankatsomuksen faktaan ja huuhaahan.
 
Mikä olisi mielestäsi tiedemiehen rooli tälläisessä kokeessa? Älykäs suunnittelija joka rakentaa atomeista elämää?
Eikös tiedemiehellä joka osaa rakentaa elämää ole Jumalallisia kykyjä. Sittenhän uskovaiset voisivat alkaa palvomaan tiedemiehiä kun he osaisivat todistettavasti tehdä ihmeitä ;)
 
Uskovaisella on aina, tässäkin, vaihtoehdot valita haluamansa mielipide/tulkinta. Vaihtoehdot: elämän luominen on jumalan voimilla leikkimistä eli syntiä tai sitten se on jumala sen luomisen voiman alunperinkin antanut eli ihminen on vain välikäsi jumalan(master of puppets) elämänluomisen prosessissa -> antaa mennä vaan.
 
Uskovaisella on aina, tässäkin, vaihtoehdot valita haluamansa mielipide/tulkinta. Vaihtoehdot: elämän luominen on jumalan voimilla leikkimistä eli syntiä tai sitten se on jumala sen luomisen voiman alunperinkin antanut eli ihminen on vain välikäsi jumalan(master of puppets) elämänluomisen prosessissa -> antaa mennä vaan.
Näinhän se aina uskovaisten kanssa on mennyt. Tästä tulee mieleen vanha kasku:
"Uskovaisten kanssa väittely on sama kuin yrittäisi pelata shakkia pulun kanssa: Se kaataa nappulat, paskoo pitkin lautaa ja lopuksi vielä lentää laumansa luokse ja väittää voittaneensa"
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 480
Viestejä
4 489 930
Jäsenet
74 244
Uusin jäsen
Ogeh

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom