Pari viikonloppua olin vanhempien luona pitämässä kissalle seuraa. Tylsyyksissä käsi osui kirjahyllyyn, eikä tietenkään mihinkään palkintovoittajiin, tai edes Remekseen tai Tuuriin, jota hyllyt olisivat täynnä, vaan raamattuun - vaikutti kiehtovalta valinnalta, koska en sitä koskaan lapsuudessa lukenut tarkoin valittuja paloja enempää. Siitäkään huolimatta, että mummini on lestadiolaisperheestä (joka selvisi minulle vasta pari vuotta sitten) ja äitini töissä seurakunnassa.
Lähdin lukemaan kuin piru raamattua, ajatuksena ensin merkata punakynällä kaikki täysin mielettömyydet ja täysin ristiriitaiset väitteet, hyväksyen kuitenkin yliluonnolliset asiat (esim. luontikertomuksen, puhuvat käärmeet, vitsaukset ym).
Mutta eihän siitä tullut mitään, kun joka toinen lause oli ristiriidassa keskenään... on kyllä melkoinen opus, etenkin pari Mooseksen kirjaa on suorastaan hulvattomia, kunhan skippaa ne luetteloinnit Abrahamin kansoista. En voi millään tavalla käsittää, mikseivät edes nykykristityt ole tylysti raamatusta riisuneet koko vanhaa testamenttia, joka on yksinkertaisesti kaikkea sitä vastaan, mitä uskovaiset pölisevät. Vai kuka rehellisesti haluaa seurata jumalaa, joka on vain yksi monista, suorittaa kansanmurhia, suosii yhtä ryhmää (vaikka samalla väittää luoneensa kaiken?), on kateellinen, korostaa jatkuvasti itseään, ja noh, sen ainoan kansansakin unohtaa joka toinen päivä.
Lempilainaukseni, Mooseksen 5. kirja, kappale 25, jakeet 11-12: "Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki."
Toisaalta harmittavasti epäselväksi jää, saako yliotteessa olevan miehen vaimo auttaa tarttumalla vastustajaa sukupuolielimistä.
Trollikin keksisi puoluste luja mut ta ei välttämättä jos hoono trollii.
