Tää koko kommentti kuulostaa itseasiassa aika hiton sakealta. Kaiffari kaahaa fillarilla ympäri pitäjiä ja kaatuilee sillä, kanniskelee katanaa ja taistelee "jumalan nimissä" ties mitä narkkeja vastaan, koska kunniaa ei saa menettää? Toivottavasti löytyy vielä se klassinen lähes maata laahaava nahkarotsi, niin homma olis silkkaa täydellisyyttä.Itseä on Jumala jeesannut suurinpiirtein aina. Itseasiassa pelottavaa ajatella missä olisin jos Jumala ei olisi selkäni takana aina.
Jossain kaupungissa on minun kimppuun hyökännyt humalaisia ja ties mitä jengejä. Mutta minä olen aina kävellyt voittajana joka taistelusta, koska minun liittolaiseni on vahvimmista vahvin.
En itseasiassa pelkää enää yhtään mitään. Jumala käskee olla ottamatta taka-askelia. Mustelmat paranevat, mutta kunniaa ei saa menettää.
Syksyllä telttailin karhu- ja susialueella viikon, ilman kummempaa aseistusta. Oli minulla tanto. Joskus kannan katanaa mukanani. Mutta oli leppoisaa nukkua metsän sylissä. En pelännyt että susilauma tulee kurkkuihin yöllä.
Viimeiseen 20v en ole päivääkään ollut kipeä. Ei edes kuumetta. En ole luita katkonut ikinä, vaikka olen fillarilla kaatunut 50km/h+ vauhdeista monia kertoja. Joka kerta maassa maatessani olen ollut varma että nyt ovat luut poikki. Kypäriä on mennyt ainakin 4 paskaksi. Mutta ei. Pieni jomotus ja ylös.
Veikkaan että jos olisi mikään jumala olemassa niin se ei kyllä sun kunniastasi hittoakaan - tai siis miksi välittäisi? Ettei nyt taas vaihteeksi käytettäisi sokeaa jumaluskoa ja poimittaisi rusinoita pullasta oikeuttamaan omaa erittäin kummallista käytöstä sillä. Pretty weird, I'd say.