Itsepetoksella voi tietysti lohduttaa itseään vaikeissa elämäntilanteissa. Uskontojen tarjoamalla itsepetoksella on kuitenkin valtavasti negatiivisia sivuvaikutuksia, jotka ovat mielestäni huikeasti suurempia kuin yksilötason lohdutuksen hyödyt kun on hankalaa.
Itse en ymmärrä sitä lähtökohtaa, että totuus määritellään sen mukaan mikä on mukavaa. Täysin käsittämätön peruste totuudelle.
Muutenkin olisin sitä mieltä, että asiat on hyvä selvittää tässä elämässä eikä lohduttautua sillä, että ”sitten taivaassa”.
Voin puhtaalla omallatunnnolla sanoa, että viimeinen sana jolla kuvailisin kristityn vaellusta ja ristin kantamista on mukava. Koska sitä se ei ole. Se maksaa koko elämän, ihan kaiken. Siinä käy todellakin Jeesuksen sanat toteen,maailmassa te olette ahtaalla, mutta olkaa huoleti, minä olen voittanut maailman. Ja jokainen joka tahtoo elää jumalisesti johtuu vainotuksi.
Uskoon tultuani lähes koko ystäväpiiri käänsi mulle selkänsä, vanhemmat katsoivat kuin muukalaista ja olen saanut kokea Jeesuksen toisen faktan, maailma vihaa uskoavia jotka tahtovat elää uskonsa todeksi. Yleinen pilkka ja heikkomieliseksi/yksinkertaiseksi ilman henkistä kuvitteellista kainalosauvaa pärjäämätön sääliteltävä parka jne. Kuitenkin synti joka edelleen asuu mussa sotii Jumalan tahtoa vastaan armotta. Eikä taistelu "lihan" ja Hengen välillä päätä ennen lihapussistani vapautumista.
Voin sanoa varmuudella, että olin hyväksytympi, pidetympi, arvostetumpi ja laajan ystäväpiirin omaava ennen ristiin tarttumista siitä huolimatta että olin nisti.
Araksi, hiljaiseksi vässykäksi, joka ei kanna itseään suoralla rotilla ja pelkojensa/huoliensa vuoksi tukikeppejä tarvitsevaksi mua ei olisi kuvaillut kukaan. Päinvastoin, olin/olen sosiaalinen tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla juttuun ja mulla oli siis ystäviä muuallakin kuin vain alamaailman heebot.
Tyypit, jotka olivat tunteneet mut vuosikymmenen ja jotkut koko elämäni, joiden kanssa olin säätänyt kaikkea mitä nyt nuoruuteen, sekoiluun ja hauskapitoon kuuluu. Käänsivät käytännössä lopulisesti selkänsä yhden lauseen perusteella."oon tullu uskoon, mikä on mahtavinta mitä mulle on koskaan tapahtunu". Monet epäilivät pitkän aikaa, että kyseessä on joku vedätys ja sain kuullla, että musta nyt viimeiseksi olisi voinut Jeesus hörhöä uskoa tulevan.
Tämänkin Jeesus kertoi etukäteen, ettei järkytys olisi niin suuri. " ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. 35 Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan, tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan. 36 Ihmisen vihamiehet tulevat olemaan oman talon väkeä. "
Silti en muuttaisi päätöstäni vastata Hänen kutsuunsa, jos saisin uuden tilaisuuden aloittaa siitä ku 21v:aana tulin herätykseen. Ja vaikka Jeesus olisi tullut ihmiseksi vain vetääkseen elämään tämän elämän Hänen kanssaan (ja sanassa lukisi, että kuolemaan päätttyy ihmisen olemus) niin valitsisin silti Hänet ja ristin.
Miksikö? Hänen Henkensä läsnäolo on enemmän, kuin kaikki mitä maailma pystyy tarjoamaan. Mikään ei vedä vertaa rauhalle, jonka Hän lahjoittaa ja jostain syystä olen saanut kokea myös "tulevan maailman voimaa" sellaisella tavalla, että vaikka tahtoisin hylätä Jumalani ja heittäytyä sydämeni ja synnin vietäväksi, niin en millään voisi väittää ettei Hän ole todellinen tai päästä eroon muutamasta kohtaamisesta jolloin olen saanut tuntea aavistuksen verran Hänen voimaansa.
Tiedän, että monet kuittaavat uskovien todistukset Pyhän Hengen kohtaamisesta itsesuggestiona, uskottelun aikaansaamana manifestaationa, kehon tai mielen toimintahäiriönä ja mun kohdalla tietysti kroppaani laittamieni aineiden jälkimatkoina tai niiden aikaansaamien vaurioiden tuloksena.
Kaikkien aineiden kanssa koetut tuntemukset johtuvat jollain tasolla tajunnan muutoksesta. Eli aineiden vaikutuksen vuoksi ihminen ei ole oma luonnollinen itsensä. Ja kokemusta löytyy useimmista yleisistä ja joistain vähemmän tunnetuista substansseista. Kohtaaminen Jumalan kanssa, tai oikeastaan Hänen salliessaan/halutessaan saavani kokea Hänen läsnäolonsa voiman hetkeksi, oli täysin erillainen tila, se tuntui valtavana voimana, ikäänkuin betonijyrä kulkisi muurahaisen yli nii että muurahainen ymmärtää voiman musertavan sen silmänräpäyksessä mutta jyrästä poiketen olin Hänen voimansa alla täysin oma itseni, yhtä vapaa tekemään, tuntemaan ja ajattelemaan kuin muulloinkin ja ulkopuolisen Hengen voimantunne ei ahdistanut, pelottanut tai tuntunut millään tapaa pahalta, päinvastoin. En ole ennen enkä sen jälkeen tuntenut mitäään niin koko olemuksen lävistävää autuutta (juu köyhä sana kuvaamaan, mutten parempaa keksi), etten halua ikuisuudelta mitään muuta kuin olla Hänen läsnäolossaan. Sanonta, että on löytänyt oman paikkansa toteutui tuossa hetkessä. Kun raamattu sanoo, että Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, niin sanonpa vain, että kutsuun myöntävästi vastaaminen on parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä.
Vastoin aiempaa päätöstäni olla jakamatta elämäni kalleimpia helmiä kellekkään, saati vapaaksi riistaksi netissä. kerron tämän siinä toivossa, että joku päättää tarkastella kantaansa Jeesuksesta, miksi kristityt uskovat (tämä toki vain mun henk.koht kokemus mitä ei voi yleistää), että usko on vain vähälahjaisen päätös uskoa korvatunturin tapaiseen tarinaan. Ja ettei uskovilla ole mitään muuta kuin sokea usko ilman Jumalansa "vakuudeksi antamaansa Pyhää Henkeä" ja tulevasta valtakunnasta.
Jos palaisin maailman teille, niin olisin todella tuomioni ansainnut. Kuten Hän antoi Tuomaan nähdä ja kokea tämän epäillessä muiden todistuksia niin Hän on jostain syystä antanut minunkin. Jeesuksen lupaus on toteutunut järisyttävän kirkkaasti"
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Tästä olen täysin samaa mieltä:
"Muutenkin olisin sitä mieltä, että asiat on hyvä selvittää tässä elämässä eikä lohduttautua sillä, että ”sitten taivaassa”.
Tässä elämässä teoillamme ja sanoillamme on merkitystä itsemme lisäksi ympäristöömme. Elämä on tehty elettäväksi ja asioiden hoitamisen lykkääminen taivaaseen vedoten on selkärangatonta pakoa todellisuudesta. '
Yksi ainoa elämä ja yksi tärkeä valinta, jonka rinnalla kaikki muut valinnat ovat vain taustakohinaa.
