Jos siihen on työnantajan toimesta pystytetty muuri niin sen ylemmän portaan kanssa on mahdotonta tehdä mitään "rakentavaa yhteistyötä". Jos itse olisin työnjohtaja, alkaisin selvittämään missä ongelma on. Jos omistajalla ei ole intressiä kehittää mitään, niin siinä ei työnjohtajakaan paljoa voi tehdä. Tossa kohtaa se optimi ratkasu on lattiatasolla tehdä minimit, kun ylempi porras ei palkitse minkäänlaista toimintaa.Oman panoksen minimoimisella ei paranna omia asemiaan yhteistyössä työnjohdon kanssa vaan paskemmallakin yritysjohdolla rakentava yhteistyö on ainut tie parempaan lopputulokseen. Nahjukseksi alkaminen on seuraava steppi sen jälkeen kun kommunikaatio ja yhteistyö on lopetettu ylemmän portaan kanssa. Ylempi porras ei tällaista toimintaa palkitse. Tästä tuntuu sinulla olevan aika yksipuolinen vaikutelma, suosittelen miettimään miten tilanteen itse kokisit toisen osapuolen asemassa eli työnjohtajana jos työntekijät höpöttelee, laiskottelee ja ryypiskelee kotona eivätkä ole taipuvaisia yhteistyöhön kanssasi.
Henkilökohtaiset "välirikot" ja henkilökemioiden yhteensovittamattomuus on asia erikseen mistä en tässä nyt puhu. Itsekkin olen ollut hyvissä väleissä työnjohdon kanssa ja henkilökohtaiset välirikot on verrattaen harvinaisia jos jokseenkin tolkun ihmisiä on. Ongelmaa on asioiden johtamisessa, eli siinä mistä palkitaan ja mihin työntekijöitä kannustetaan. Jos työnantaja haluaa käydä jotain omaa luokkasotaansa firman kasvattamisen sijaan niin ei sille työntekijä juurikaan mitään voi kun kaikki valta on loppuviimeiseksi omistajan käsissä. Hierarkiakaan tai perinteinen linjaorganisaatio ei ole ongelma jos kannustimet on tehty järkevästi, esimerkiksi siellä organisaatiossa voi nousta ja joka tasoa palkitaan firman hyvästä tuloksesta. Suomessa on aika paljon huonoa omistajuutta.Olen työskennellyt noissa vanhanaikaisissa työpaikoissa joissa firma ei tule ikinä kasvamaan koska vanhanaikaiset metodit ja vastakkainasettelu jarruttaa liikaa. Työntekijänä en ole voinut siihen vaikuttaa, mutta aina olen ollut hyvissä väleissä työnjohdon kanssa. Matalamman hierarkian yrityksissä työskennellessä olen huomannut nykyaikaiset toimintatavat joissa on paljon suurempi potentiaali menestyä. Kaikkien osapuolten hyödyntäminen sekä yhteistyö eri portaiden välilä on olennainen osa toimivaa työyhteisöä ja siihen päästään silloin kun tarpeeksi avataan suuta ja vaaditaan omasta työpaikasta siedettävää. Yhteistyökyvyttömälle työnjohtajalle on käytännössä opetettava yhteistyökykyä jos ei parannuksia muuten saada aikaan.
Tuollaista työntekijöiden järjestäytymistä jonkun asian taakse ei juurikaan nykyisin tunnu tapahtuvan. Kun porukka on passivoitu niin tehokkaasti.
