Työelämäkeskustelu

[asddsa]

Pitääkö nykypäivän itseohjautuvaa, ahkeraa ja oma_aloitteista duunaria muka vielä erikseen johtaa?

Musta alkaa vähän tuntua siltä, että tämä "itseohjautuvuus" ja "oma-aloitteisuus" tarkoittaa monessa paikassa käytännössä huonoa tai olematonta johtamista.

 

[Nälkäinen Setä]

Musta alkaa vähän tuntua siltä, että tämä "itseohjautuvuus" ja "oma-aloitteisuus" tarkoittaa monessa paikassa käytännössä huonoa tai olematonta johtamista.

Totta. Vaikea olla oma-aloitteinen, jos ei edes kunnolla tiedä mitä kuuluu toimenkuvaan ja miten ja millä keinoin päästään asetettuihin tavoitteisiin.

 

[Ile_26]

Musta alkaa vähän tuntua siltä, että tämä "itseohjautuvuus" ja "oma-aloitteisuus" tarkoittaa monessa paikassa käytännössä huonoa tai olematonta johtamista.

"Tee asia X"
vai
"Tee asia X, niin että otat huomioon asiat Y,Z ja Ö"

 

[asddsa]

"Tee asia X"
vai
"Tee asia X, niin että otat huomioon asiat Y,Z ja Ö"

En ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa.

 

[asddsa]

On kyllä sellaista pelle-hermanni meininkiä että meinaa olla vaikea pysyä motivoituneena. Oikeastaan jo toinen työpaikka itsellä jossa on samankaltaisia ongelmia. Olen ollut aiemmin myös ns. paskemmassa työssä joka oli toisaalta muuten kuin palkan osalta tavallaan paljon mielekkäämpää.

 

[PornReindeer]

En ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa.

Varmaan sitä että itseohjautuvalle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta.

 

[dropadrop]

Selvästi yhteiskunnassa on paljon turhanpäiväistä käsienheiluttelua, jos osalla työpäivät ovat kokousta palaveria ja sähköpostia toisensa perään niin, että tuottavalle työlle pitää erikseen varata kalenterista aika.

Sen takiahan niitä syviä organisaatioita syntyy, ettei kellään ole liian montaa tiimiä mietittävänä.

Samaan aikaan mun nähdäkseni käsienheiluttelua tapahtuu eniten just siellä välikerroksissa joita lisäämällä kokoukset vähenisivät (ja muuttuisivat varmaan tylsemmiksi).

 

[dropadrop]

Varmaan sitä että itseohjautuvalle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta.

Esimerkissä taisi olla enemmän ettei ammattitaitoiselle tarvitse vääntää rautalangasta.

Itseohjautuvaa ei tarvisi käskeä tekemään X’ää ellei se olisi jokin poikkeus.

 

[PornReindeer]

Esimerkissä taisi olla enemmän ettei ammattitaitoiselle tarvitse vääntää rautalangasta.

Itseohjautuvaa ei tarvisi käskeä tekemään X’ää ellei se olisi jokin poikkeus.

Itse en ole niin korkealla käsienheiluttelulevelillä ettei minulle olisi aina annettu jotain projektia tms. tehtäväksi vaan voisin itse valita vapaasti mitä töissä puuhailen.

 

[asddsa]

Varmaan sitä että itseohjautuvalle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta.

Jotta tuo itseohjautuvuus toimisi niin pitäisi varmaan olla esim. määriteltynä selkeät vastuualueet ja työnjako. Näin ei omassa duunipaikassa ole.

Vituttaa jo valmiiksi maanantai. Ei mikään työ voi olla mukavaa aina ja useimmiten ei edes suurta osaa ajasta, mutta olisi edes jollain tasolla mielekästä. Olisi mukava jos pääsisi taas vaihteeksi kokemaan sitä mitä välillä "työn imuksi" kutsutaan.

 

[Sikatiiker]

Tekisi kyllä mieli katsella jotain muuta kun joka päivä lähinnä tympii, mutta kun ei oikein tiedä että mitä muutakaan sitä tekisi. Työmarkkinat ei ole tällä hetkellä hakijan näkökulmasta kovin edulliset.

Niin tekisi, tämä on alkanut kesäloman jälkeen. Kaikki on alkanut luisua alamäkeen. Itseohjautuvuus tarkoittaa johtajuuden puutetta ja yrittäjähenkisyys sitä että käytännöt puuttuu ja itse otetaan omista päätöksistä paska niskaan.

Asiakkaiden vittuilua nöyristellään vaikka kuuluisi vastata ettei me perjantaina saatuja ohjeita pystytä noudattamaan maanantaiaamuun mennessä mikäli hommaan sisältyy työtunteja.

 

[asddsa]

Välillä on tullut mietittyä, että voisiko esim. oman osaamisen myyminen toiminimiyrittäjänä olla mielekkäämpää. Mutta jos tuollaista haluaisi lähteä kokeilemaan, niin varmaan realistisesti ajateltuna pitäisi olla jo etukäteen tiedossa asiakas tai pari, tai sitten kannattaisi niin sanotusti olla pinkka kunnossa.

 

[Sikatiiker]

Miten se toimisto ratkaisee tämän? Sitten ne palaverit on vain kasvotusten paikanpäällä, tai olet Teamsissa toimistolla, ja saa juosta palaverihuoneesta toiseen sekä metsästää vapaita palaveerauspaikkoja. Lisäksi etänä voi sentään blokata sen kalenterinsa ja vaikka tarvittaessa sulkea Teamsinkin kun taas toimistolla tulee se yksi lisäkanava häiriköida eli suora f2f kontaktointi.

Tästä samaa mieltä. Itse laitan Teamsissa viestin että passaako soittaa ellei homma selviä yhdellä lyhyehköllä viestillä. Pitkien viestien tarinoiminen tai soittaminen varoittamatta voi häiritä työntekoa.

No ainakin itse tykkään kävellä ihan kolleegan luokse kysymään että ehditkö katsomaan yhden jutun kuin että alkaa soittelemaan teamsillä. Plus on yleensä helpompi katsoa kasvotusten.

Kasvotusten tosiaan nuo kokoushuoneiden varailut on ihan syöpää, avotoimistosta kun ei löydä aina koppia johon voi mennä suoraan sitä varaamatta. Kasvotusten kaikkien työpisteillä käyskentely katkoo tehokasta työaikaa ja se on se syy miksi en mene toimistolle. Menee äkkiä pulinaksi puolet päivästä.

Toki teams tukee myös viestien lähettämistä…

 

[Sikatiiker]

Edit: tuli tuplat vahingossa.

 

[zerokul]

Välillä on tullut mietittyä, että voisiko esim. oman osaamisen myyminen toiminimiyrittäjänä olla mielekkäämpää. Mutta jos tuollaista haluaisi lähteä kokeilemaan, niin varmaan realistisesti ajateltuna pitäisi olla jo etukäteen tiedossa asiakas tai pari, tai sitten kannattaisi niin sanotusti olla pinkka kunnossa.

Tuo on ainakin huomattavasti stressaavampaa hommien jatkuvuuden vuoksi. Kevyt yrittäjät voi laittaa heti pellolle, kun hommia ei olekkaan. Laskutusta joutuu oikeasti vahtimaan, että onko laskut maksettu vai ei. Osa tilaajista vedättää pikkufirmoja konkurssiin ettei tarvi maksaa laskuja, kun viimeinen deadline ei tule koskaan valmiiksi. Tuntilaskutteisena hommassa on pienempi riski, mutta samalla kate ei ehkä ole ihan yhtä hyvä

 

[Harb]

Välillä on tullut mietittyä, että voisiko esim. oman osaamisen myyminen toiminimiyrittäjänä olla mielekkäämpää. Mutta jos tuollaista haluaisi lähteä kokeilemaan, niin varmaan realistisesti ajateltuna pitäisi olla jo etukäteen tiedossa asiakas tai pari, tai sitten kannattaisi niin sanotusti olla pinkka kunnossa.

Suosittelen lämpimästi. Jos on vaikka vanhoja asiakkaita niin kannattaa ihan rohkeasti kysyä että onko kiinnostusta. Nykyisten asiakkaiden suhteen voi tulla komplikaatioita vaikka oman kokemuksen mukaan yritykselle on hyvä asiakassuhde tärkeämpi kuin huonot työntekijäsuhteet. (eli jos asiakas haluaa jatkaa nykyisen henkilön käyttöä toisen firman kautta niin sillä mennään).

Mutta ihan tyhjän päälle ei kannata lähteä että vähän kysäisee potentiaalisilta asiakkailta ja pinkka on hyvä olla kohtuullisessa kunnossa. (vaikka puoli vuotta)

Mä oon kaks kertaa perustanut firman. Ensimmäinen kasvufirmaksi ja toinen ihan omaan konsultointiin.

Tosi vapauttavaa kun voi keskittyä pelkkään hommien tekemiseen eikä tarvitse vaivata itseään millään byrokratialla. Kunhan vaan laskut muistaa lähettää niin kaikki on tyytyväisiä.

EDIT: Oli se yrityksen kasvattaminenkin ihan kivaa mutta stressitaso liittyen työntekijöihin on ihan eri juttu

 

[Sikatiiker]

Suosittelen lämpimästi. Jos on vaikka vanhoja asiakkaita niin kannattaa ihan rohkeasti kysyä että onko kiinnostusta. Nykyisten asiakkaiden suhteen voi tulla komplikaatioita vaikka oman kokemuksen mukaan yritykselle on hyvä asiakassuhde tärkeämpi kuin huonot työntekijäsuhteet. (eli jos asiakas haluaa jatkaa nykyisen henkilön käyttöä toisen firman kautta niin sillä mennään).

Mutta ihan tyhjän päälle ei kannata lähteä että vähän kysäisee potentiaalisilta asiakkailta ja pinkka on hyvä olla kohtuullisessa kunnossa. (vaikka puoli vuotta)

Mä oon kaks kertaa perustanut firman. Ensimmäinen kasvufirmaksi ja toinen ihan omaan konsultointiin.

Tosi vapauttavaa kun voi keskittyä pelkkään hommien tekemiseen eikä tarvitse vaivata itseään millään byrokratialla. Kunhan vaan laskut muistaa lähettää niin kaikki on tyytyväisiä.

EDIT: Oli se yrityksen kasvattaminenkin ihan kivaa mutta stressitaso liittyen työntekijöihin on ihan eri juttu

Itselläkin alkaa olla aika kova hinku kehitellä jotain yritystoimintaa, suosisin vain mielellään osakkaita siihen itseni lisäksi alkuun esim. 1-2 mutta sopivat tyypit eivät tunnu olevan ihan tällä hetkellä yhtä kiinnostuneita.

Tietysti kaikista ei ole yrittäjäksi. Pahimmissa tapauksissa olen todistanut tapauksia joissa tyypin ei todellakaan olisi pitänyt perustaa yritystä. Jos joustaa liikaa omista rajanvedoistaan ja antaa asiakkaille liikaa siimaa päätyy helposti tekemään ummet ja lammet samaan hintaan ja hinnoittelee näin oman työ- ja vapaa-aikansa aivan alakanttiin.

 

[IT-magistri]

Tuo on ainakin huomattavasti stressaavampaa hommien jatkuvuuden vuoksi. Kevyt yrittäjät voi laittaa heti pellolle, kun hommia ei olekkaan. Laskutusta joutuu oikeasti vahtimaan, että onko laskut maksettu vai ei. Osa tilaajista vedättää pikkufirmoja konkurssiin ettei tarvi maksaa laskuja, kun viimeinen deadline ei tule koskaan valmiiksi. Tuntilaskutteisena hommassa on pienempi riski, mutta samalla kate ei ehkä ole ihan yhtä hyvä

Olen kuullut samaa, että isommat yritykset käyttävät pienempää yritystä pankkinaan. Tosiaan konkurssipesään ei tarvitse heti maksaa saatavia ja saavat sitten enemmän maksuaikaa. Suomessa pienyrittäjien ja tietyssä mielessä keskisuurien yrittäjien asema on heikko [1], kun konkurssi lähestyy ja ei ole mahdollisuutta tehdä henkilökohtaista konkurssia, niin se elämä on usein sitten siinä [2]. Velkaisena ollaan ulosotossa ja velkoja ei usein saa ikinä maksettua [3]. Sitten jotkut saattavat ivallisesti sanoa [4], että miksi lähdit? Suomi on demarimaa, jossa ollaan toisillensa kateellisia sekä täällä on paljon hidasteita sille, että yritystoiminta ylipäätänsä on kannattavaa tai että työntekijänä kannattaa tehdä yhtään ylimääräistä työpaikalla, kun verottaja iskee. Puhumatkaan sitten näistä drakonisista työpaikoista [5]. Jos Suomessa olisi mahdollisuus oikeasti yrittää uudelleen eikä vaan juhlapuheita sekä sen lisäksi olisi työpaikkojen työhyvinvointi kunnossa, niin olisimme ihan eri tyytyväisyystasolla tässä maassa. Työelämä ja yrittäjyys on hyvin monimutkainen ilmiö, mutta näinä aikoina korostuu se että keille on vielä töitä ja ketkä selviävät tästä eteenpäin. Työllisyys laskee kokoajan [6]. Toivon mukaan talous saadaan kuntoon ja se todella nousee, kuten ennustavat [7].

Viitteitä

[1] Väitös: Yrityssaneeraus – hidas tie konkurssiin?
[2] Luottokelpoisuuden menettäneen yrittäjän epätosi elämä - Tilisanomat.fi
[3] Jani putosi pohjalle konkurssin vuoksi – sai niskaansa jättivelat ja menetti kotinsa: ”Unelmat menivät murskaksi”
[4] Varallisuuden kasvattaminen ja köyhyyden vähentäminen: mikä toimii? what works? | Uusi Suomi Puheenvuoro
[5] Draconian Workplaces / Ankarat Työpaikat | Uusi Suomi Puheenvuoro
[6] Työllisten määrä laski elokuussa - Suomenmaa.fi
[7] VM: Suomen talous kasvaa 1,7 % vuonna 2025

 

[IT-magistri]

Kohuttu Apotti-järjestelmä: Yhtiössä muutosneuvottelut – Jopa 150 ulos​

"Oy Apotti Ab käynnistää muutosneuvottelut taloudellisin ja tuotannollisin perustein, Apotti tiedottaa verkkosivuillaan.

– Muutosneuvottelujen syynä ovat yhtiön uudessa strategiassa tunnistettu tarve parantaa merkittävästi Oy Apotti Ab:n toiminnan kustannustehokkuutta ja sen asiakkaiden toimintaan eli sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät suuret kustannuspaineet, tiedotteessa kerrotaan.


Vähennystarpeeksi arvioidaan enintään 150 työsuhdetta. Lisäksi enintään 350 henkilön työtehtäviin voi tulla merkittäviä muutoksia."

Kohuttu Apotti-järjestelmä: Yhtiössä muutosneuvottelut – Jopa 150 ulos

Vähennystarpeeksi arvioidaan tässä vaiheessa enintään 150 työsuhdetta.

www.iltalehti.fi

 

[asddsa]

Olen kuullut samaa, että isommat yritykset käyttävät pienempää yritystä pankkinaan. Tosiaan konkurssipesään ei tarvitse heti maksaa saatavia ja saavat sitten enemmän maksuaikaa. Suomessa pienyrittäjien ja tietyssä mielessä keskisuurien yrittäjien asema on heikko [1], kun konkurssi lähestyy ja ei ole mahdollisuutta tehdä henkilökohtaista konkurssia, niin se elämä on usein sitten siinä [2]. Velkaisena ollaan ulosotossa ja velkoja ei usein saa ikinä maksettua [3]. Sitten jotkut saattavat ivallisesti sanoa [4], että miksi lähdit? Suomi on demarimaa, jossa ollaan toisillensa kateellisia sekä täällä on paljon hidasteita sille, että yritystoiminta ylipäätänsä on kannattavaa tai että työntekijänä kannattaa tehdä yhtään ylimääräistä työpaikalla, kun verottaja iskee. Puhumatkaan sitten näistä drakonisista työpaikoista [5]. Jos Suomessa olisi mahdollisuus oikeasti yrittää uudelleen eikä vaan juhlapuheita sekä sen lisäksi olisi työpaikkojen työhyvinvointi kunnossa, niin olisimme ihan eri tyytyväisyystasolla tässä maassa. Työelämä ja yrittäjyys on hyvin monimutkainen ilmiö, mutta näinä aikoina korostuu se että keille on vielä töitä ja ketkä selviävät tästä eteenpäin. Työllisyys laskee kokoajan [6]. Toivon mukaan talous saadaan kuntoon ja se todella nousee, kuten ennustavat [7].

Viitteitä

[1] Väitös: Yrityssaneeraus – hidas tie konkurssiin?
[2] Luottokelpoisuuden menettäneen yrittäjän epätosi elämä - Tilisanomat.fi
[3] Jani putosi pohjalle konkurssin vuoksi – sai niskaansa jättivelat ja menetti kotinsa: ”Unelmat menivät murskaksi”
[4] Varallisuuden kasvattaminen ja köyhyyden vähentäminen: mikä toimii? what works? | Uusi Suomi Puheenvuoro
[5] Draconian Workplaces / Ankarat Työpaikat | Uusi Suomi Puheenvuoro
[6] Työllisten määrä laski elokuussa - Suomenmaa.fi
[7] VM: Suomen talous kasvaa 1,7 % vuonna 2025

Suomessa ei yleisesti ottaen ole kovin myönteinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, tai siltä ainakin välillä tuntuu. Ainakin jotain kertoo se, että lottovoittoa pidetään hyväksyttävämpänä tapana vaurastua kuin omaa yritystä. Ihmiset kai on kateellisia onnistuneita ja menestyviä yrittäjiä kohtaan, mutta niiden lisäksi on myös paljon epäonnistuneita ja huonosti menestyviä yrittäjiä, ja pahimmassa tapauksessa yrittäjyydestä ei tosiaan jää käteen muuta kuin suuret velat.

Yrityksen perustaminen vaatii usein paljon henkilökohtaista riskinottoa, ja siinä mielessä on ihan oikein, että sen onnistuessa voi olla saavutettavissa vaurautta. Harva muuten haluaa ottaa niin paljoa riskiä, eikä ilman yrittäjiä oikein synny työpaikkojakaan muuta kuin julkiselle sektorille (jonka kansantaloudellinen hyöty on usein vähintään kyseenalainen).

Suomalaisten usko lottovoittoon vaurastumisessa ei horju – moni kainostelee perintöjä | Danske Bank A/S, Suomen sivuliike

Danske Bankin varakkaimmat asiakkaat ovat tyypillisesti vaurastuneet perinnöllä tai yrityskaupalla. Suomalaisten mielestä lottovoitto on kuitenkin yrittäjyyttä hyväksytympi tapa vaurastua.

www.sttinfo.fi

Lottovoiton mainitsee hyväksytyimmäksi tavaksi vaurastua 29 prosenttia ja yrittäjyyden 22 prosenttia vastaajista.

 

[IT-magistri]

Suomessa ei yleisesti ottaen ole kovin myönteinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, tai siltä ainakin välillä tuntuu. Ainakin jotain kertoo se, että lottovoittoa pidetään hyväksyttävämpänä tapana vaurastua kuin omaa yritystä. Ihmiset kai on kateellisia onnistuneita ja menestyviä yrittäjiä kohtaan, mutta niiden lisäksi on myös paljon epäonnistuneita ja huonosti menestyviä yrittäjiä, ja pahimmassa tapauksessa yrittäjyydestä ei tosiaan jää käteen muuta kuin suuret velat.

Yrityksen perustaminen vaatii usein paljon henkilökohtaista riskinottoa, ja siinä mielessä on ihan oikein, että sen onnistuessa voi olla saavutettavissa vaurautta. Harva muuten haluaa ottaa niin paljoa riskiä, eikä ilman yrittäjiä oikein synny työpaikkojakaan muuta kuin julkiselle sektorille (jonka kansantaloudellinen hyöty on usein vähintään kyseenalainen).

Suomalaisten usko lottovoittoon vaurastumisessa ei horju – moni kainostelee perintöjä | Danske Bank A/S, Suomen sivuliike

Danske Bankin varakkaimmat asiakkaat ovat tyypillisesti vaurastuneet perinnöllä tai yrityskaupalla. Suomalaisten mielestä lottovoitto on kuitenkin yrittäjyyttä hyväksytympi tapa vaurastua.

www.sttinfo.fi

Aivan oikein. Ilman riskinottajia ei ole yrityksiä, eikä työpaikkoja synny. Tosiaan yritykset tarvitsevat työntekijöitä, jotta pystyvät toimimaan. Olemme tietyllä tapaa toisistamme riippuvaisia ja siksi olisi tärkeää että Suomi olisi enemmän yrittäjämyönteinen sekä ihmiset saisivat aidosti toisen mahdollisuuden, jos rehellinen yrittäjä epäonnistuu. Toit oivallisesti esille, että harva oikeasti menestyy yrittämiselle ja siksi se palkinto kuuluu heille jos se onnistuu. Suomessa on tekohengitetty taloutta ottamalla velkaa jo melkein 2 vuosikymmentä ja luomalla julkiselle sektorille työpaikkoja. Kalle Isokallio puhui tästä jo noin 10 vuotta sitten, että meillä ei ole varaa tähän yhteiskuntaan.

Puheen Iltapäivä: Kalle Isokallio: "Me ollaan tilanteessa, jota ei pysty enää korjaamaan" | Puheen Iltapäivä

"Nokian menestys antoi sellaisen harhakuvan, että meillä on varaa kaikkeen. Ei ollut mitään varasuunnitelmaa, jos nokian menestys ei jatku. Rakennettiin sen kokoinen julkinen sektori, johon meillä ei ikinä tulevaisuudessa tule olemaan varaa", sanoo Kalle Isokallio.

areena.yle.fi

 

[kjns]

Viime päivinä ollut paljon keskustelua mediassa ja somessa liittyen etenkin lääkäreiden tapaan tehdä neljäpäiväistä työviikkoa. Tuttavapiirissä joitain lääkäreitä eikä näistäkään tosiaan yksikään tee täyttä työviikkoa.

Ihan vaan mielenkiinnosta pieni sivujuonne keskusteluun tähän liittyen: Tekisitkö itse lyhyempää työviikkoa jos siihen olisi mahdollisuus?

Mulla tämä ainakin on ollut jonkinlaisena tavoitteena, mutta valitettavasti en ainakaan vielä ole sellaisessa tilanteessa että voisin lähteä tekemään lyhyempää työaikaa. Jos vaan rahan (ja työn) puolesta olisi mahdollista niin siirtyisin 4-päiväiseen välittömästi. Syynä ihan yksinkertaisesti se, että mä tykkään vapaapäivistä enemmän kuin työpäivistä.

En siis mitenkään ihmettele että lääkärit tätä tekee "koska ne voi". Työllistyminen käytännössä 100% varmaa lähes millä tahansa ehdoilla joilla suostut töihin lähtemään, koska palkkaavilla organisaatioilla on krooninen työntekijäpula ja tekijöitä niin vähän tarjolla. Palkkatasokin sellainen ettei mukava elämä jää kiinni siitä tekeekö 80% vai 100% työaikaa, tai vaikka tekis 60% työaikaakin niin varmaan tulee mukavasti toimeen viimeistään siinä vaiheessa kun kivilinnat ja kesämökit on maksettu velattomiksi.

 

[Sikatiiker]

Viime päivinä ollut paljon keskustelua mediassa ja somessa liittyen etenkin lääkäreiden tapaan tehdä neljäpäiväistä työviikkoa. Tuttavapiirissä joitain lääkäreitä eikä näistäkään tosiaan yksikään tee täyttä työviikkoa.

Ihan vaan mielenkiinnosta pieni sivujuonne keskusteluun tähän liittyen: Tekisitkö itse lyhyempää työviikkoa jos siihen olisi mahdollisuus?

Mulla tämä ainakin on ollut jonkinlaisena tavoitteena, mutta valitettavasti en ainakaan vielä ole sellaisessa tilanteessa että voisin lähteä tekemään lyhyempää työaikaa. Jos vaan rahan (ja työn) puolesta olisi mahdollista niin siirtyisin 4-päiväiseen välittömästi. Syynä ihan yksinkertaisesti se, että mä tykkään vapaapäivistä enemmän kuin työpäivistä.

En siis mitenkään ihmettele että lääkärit tätä tekee "koska ne voi". Työllistyminen käytännössä 100% varmaa lähes millä tahansa ehdoilla joilla suostut töihin lähtemään, koska palkkaavilla organisaatioilla on krooninen työntekijäpula ja tekijöitä niin vähän tarjolla. Palkkatasokin sellainen ettei mukava elämä jää kiinni siitä tekeekö 80% vai 100% työaikaa, tai vaikka tekis 60% työaikaakin niin varmaan tulee mukavasti toimeen viimeistään siinä vaiheessa kun kivilinnat ja kesämökit on maksettu velattomiksi.

Lääkärin palkoilla varmaan joo tekisin nelipäiväistä ja sitten paikkaisin omilla projekteilla. Toisaalta se kolmas vapaapäivä pitäisi olla sellainen, että lapset olisi silti hoidossa ja koulussa niin saisi jotain tehtyäkin.

Nykytienesteillä teen oikein mieluusti viispäiväistä ja jos saisin kuudennesta palkkaa tekisin senkin.

 

[Nälkäinen Setä]

Riippuu monesta asiasta. Ehkä 8-10 vuotta sitten en olisi suostunut. Sen jälkeen on toki elämässä moni asia muuttunut ja omat prioriteetit ovat muuttuneet ja nykyään olisin, että miksikäs ei 4-työpäiväiselle viikolle. Tosin palkassa varmasti häviäisi ja rahaa kuitenkin tarvitsee siihen omaan elämiseen.

Mikäli työ kuitenkin olisi äärimmäisen mielenkiintoista ja siinä olisi edut kohdillaan, niin sitten voisin kysyttäessä sanoa, että 5-päiväinen työviikko käy varsin mainiosti.

 

[Varistin]

Riippuu monesta asiasta. Ehkä 8-10 vuotta sitten en olisi suostunut. Sen jälkeen on toki elämässä moni asia muuttunut ja omat prioriteetit ovat muuttuneet ja nykyään olisin, että miksikäs ei 4-työpäiväiselle viikolle. Tosin palkassa varmasti häviäisi ja rahaa kuitenkin tarvitsee siihen omaan elämiseen.

Mikäli työ kuitenkin olisi äärimmäisen mielenkiintoista ja siinä olisi edut kohdillaan, niin sitten voisin kysyttäessä sanoa, että 5-päiväinen työviikko käy varsin mainiosti.

Juuri eilen kirjoitin tuonne downshiftausketjuun, joten siltä pohjalta ilman muuta siirtyisin tällä hetkellä nelipäiväiseen viikkoon, jos se olisi mahdollista. Siitä seuraava nettotulojen tippuminen ei paljoakaan haittaisi, kun ei tarvitse elättää kuin itsensä eikä ole tarvetta kuluttaa ja ostella mitään erityisen kallista.

 

[Honzo]

Juuri eilen kirjoitin tuonne downshiftausketjuun, joten siltä pohjalta ilman muuta siirtyisin tällä hetkellä nelipäiväiseen viikkoon, jos se olisi mahdollista. Siitä seuraava nettotulojen tippuminen ei paljoakaan haittaisi, kun ei tarvitse elättää kuin itsensä eikä ole tarvetta kuluttaa ja ostella mitään erityisen kallista.

Mikä estää?

 

[Jezme]

Viime päivinä ollut paljon keskustelua mediassa ja somessa liittyen etenkin lääkäreiden tapaan tehdä neljäpäiväistä työviikkoa. Tuttavapiirissä joitain lääkäreitä eikä näistäkään tosiaan yksikään tee täyttä työviikkoa.

Ihan vaan mielenkiinnosta pieni sivujuonne keskusteluun tähän liittyen: Tekisitkö itse lyhyempää työviikkoa jos siihen olisi mahdollisuus?

Mulla tämä ainakin on ollut jonkinlaisena tavoitteena, mutta valitettavasti en ainakaan vielä ole sellaisessa tilanteessa että voisin lähteä tekemään lyhyempää työaikaa. Jos vaan rahan (ja työn) puolesta olisi mahdollista niin siirtyisin 4-päiväiseen välittömästi. Syynä ihan yksinkertaisesti se, että mä tykkään vapaapäivistä enemmän kuin työpäivistä.

En siis mitenkään ihmettele että lääkärit tätä tekee "koska ne voi". Työllistyminen käytännössä 100% varmaa lähes millä tahansa ehdoilla joilla suostut töihin lähtemään, koska palkkaavilla organisaatioilla on krooninen työntekijäpula ja tekijöitä niin vähän tarjolla. Palkkatasokin sellainen ettei mukava elämä jää kiinni siitä tekeekö 80% vai 100% työaikaa, tai vaikka tekis 60% työaikaakin niin varmaan tulee mukavasti toimeen viimeistään siinä vaiheessa kun kivilinnat ja kesämökit on maksettu velattomiksi.

Aika vahvasti palkkataso kyllä vaikuttaa tuohon. Uskoisin monella tulevan jossain kohtaa se teoreettinen raja vastaan missä palkan kasvu alkaa tuottamaan aiempaa vähemmän merkityksellistä vaikutusta elintasoon. Kokisin itse ainakin olevani jossain määrin tuollaisessa kohdassa, kun nykytulot riittävät hyvin elämiseen ja pakottavaa tarvetta törsätä ei ole. En siis kuitenkaan lähtisi laskemaan nykyistä palkkatasoani siirtymällä nelipäiväiseen viikkoon. Sen sijaan jos tarjottaisiin mahdollisuus valita joko 80% työaika nykyisellä palkalla tai ottaa 25% korotus palkkaan ilman työaikamuutosta niin todennäköisesti valitsisin nelipäiväisen viikon (molemmissa tapauksissa tuntipalkka sama). Eli ottaisin ns. mahdolliset palkankorotukset ennemmin vähentyvänä työaikana kuin lisääntyvänä palkkana.

Mikä estää?

Voisin kuvitella monen työnantajan suhtautuvan nihkeästi tuohon.

 

[Sikatiiker]

Olen kuullut samaa, että isommat yritykset käyttävät pienempää yritystä pankkinaan. Tosiaan konkurssipesään ei tarvitse heti maksaa saatavia ja saavat sitten enemmän maksuaikaa. Suomessa pienyrittäjien ja tietyssä mielessä keskisuurien yrittäjien asema on heikko [1], kun konkurssi lähestyy ja ei ole mahdollisuutta tehdä henkilökohtaista konkurssia, niin se elämä on usein sitten siinä [2]. Velkaisena ollaan ulosotossa ja velkoja ei usein saa ikinä maksettua [3]. Sitten jotkut saattavat ivallisesti sanoa [4], että miksi lähdit? Suomi on demarimaa, jossa ollaan toisillensa kateellisia sekä täällä on paljon hidasteita sille, että yritystoiminta ylipäätänsä on kannattavaa tai että työntekijänä kannattaa tehdä yhtään ylimääräistä työpaikalla, kun verottaja iskee. Puhumatkaan sitten näistä drakonisista työpaikoista [5]. Jos Suomessa olisi mahdollisuus oikeasti yrittää uudelleen eikä vaan juhlapuheita sekä sen lisäksi olisi työpaikkojen työhyvinvointi kunnossa, niin olisimme ihan eri tyytyväisyystasolla tässä maassa. Työelämä ja yrittäjyys on hyvin monimutkainen ilmiö, mutta näinä aikoina korostuu se että keille on vielä töitä ja ketkä selviävät tästä eteenpäin. Työllisyys laskee kokoajan [6]. Toivon mukaan talous saadaan kuntoon ja se todella nousee, kuten ennustavat [7].

Viitteitä

[1] Väitös: Yrityssaneeraus – hidas tie konkurssiin?
[2] Luottokelpoisuuden menettäneen yrittäjän epätosi elämä - Tilisanomat.fi
[3] Jani putosi pohjalle konkurssin vuoksi – sai niskaansa jättivelat ja menetti kotinsa: ”Unelmat menivät murskaksi”
[4] Varallisuuden kasvattaminen ja köyhyyden vähentäminen: mikä toimii? what works? | Uusi Suomi Puheenvuoro
[5] Draconian Workplaces / Ankarat Työpaikat | Uusi Suomi Puheenvuoro
[6] Työllisten määrä laski elokuussa - Suomenmaa.fi
[7] VM: Suomen talous kasvaa 1,7 % vuonna 2025

Erittäin kovaa asiaa. Tämä demariasennehan pätee kautta linjan koko yhteiskunnassa. Jos urheilija, yrittäjä tai pop-laulaja ei onnistu nappiin ja menesty niin mollataan julkisesti. Sitten kun se menestyy, aletaan retostella verotiedoilla ja kadehtia sitä että se kymmenen vuoden tehty työ maksaa itsensä takaisin kolminkertaisina vuosituloina normijamppaan nähden (joka on toki sen kymmenen vuotta tienannut tasaisesti sen vuositulonsa riskittömämmin). Sitten jos se menestyjä ei menestykään ikuisesti tai romahtaa niin sitten ivaillaan, että olipas surkimus kun ei kyennyt pitämään enää tasoaan. Sitten jos menestyjä kykenee pitämään tasonsa niin paskan jauhaminen jatkuu selän takana ja olalle taputtelu ja kehuminen edestä päin. Mika Myllylät, Tony Halmet jne on ollut ihan ok haukkua mokailuistaan lyttyyn jopa kuoleman jälkeen mikä suomalaisessa kulttuurissa on aina ennen ollut hyvien käytöstapojen mukaista jättää tekemättä.

Aika on tosiaan muuttunut siinä mielessä että kökät, talkoot ja lähimmäisenapu on vaihtuneet hyveposeeraamiseen, moraalinvartijana toimimiseen ja somekulisseihin. Ihmisillä on entistä pahempi olla ja teot eivät puhu sen puolesta että ketään tuettaisiin henkisesti hyvinä tai huonoina aikoina. Valtaosasta ihmisiä on tullut yhden asian ihmisiä. He osaavat tehdä vain sitä mistä saavat palkkansa, huollattavat autonsa, talotekniikkansa ja elektroniikkansa muilla ja omaksuvat kaikki mielipiteensä yhden ja saman puolueen kansanedustajilta tai kansalaisaktivistilta. Usein näkeekin tietoisesti moniosaajiksi opetelleet ihmiset tekemässä juuri yrittäjinä muiden ihmisten hanttihommat myytävänä palveluna.

Myöskään eri mieltä olevat ihmiset ei uskalla tai osaa enää keskustella mielipideasioista niin kuin 10-15 vuotta sitten. Vastoinkäymisten huono sietokyky ilmenee aikuisilla ihmisillä hämmästyttävän usein ja sitä vaikuttaa ihmiset välittävän myös eteenpäin lapsille. Lapsen suuttumus menee vanhemmilla monesti tunteisiin ja lapsia aletaan kasvattaa tynnyrissä, koulussa vastoinkäymisiä vältellään opettamalla lapset ylivarovaisiksi kaikista kielletyistä puheenaiheista ja sanoista ettei opettajien tarvisi puuttua konflikteihin kun ei ole osaamista eikä uskallusta siihenkään. Työpaikalla eri mieltä jonkun kanssa oleminen menee myös tunteisiin ja aletaan puhua heti jostain työpaikkakiusaamisesta tms. Tämä myrkyttää työilmapiiriä ja sitä kautta laskee työmoraalia mikä varmaan näkyy pitkällä aikavälillä myös yritysten tuloksissa.

Ylipäätään ongelmissa vellotaan, niistä uhriudutaan ja valitetaan, mutta hämmentävän usein sivustaseuraaja tiedostaa miten ongelma olisi yksinkertaisesti ratkaistavissa jos ihminen vaan haluaisi tehdä asialle jotain.

 

[asddsa]

Erittäin kovaa asiaa. Tämä demariasennehan pätee kautta linjan koko yhteiskunnassa. Jos urheilija, yrittäjä tai pop-laulaja ei onnistu nappiin ja menesty niin mollataan julkisesti. Sitten kun se menestyy, aletaan retostella verotiedoilla ja kadehtia sitä että se kymmenen vuoden tehty työ maksaa itsensä takaisin kolminkertaisina vuosituloina normijamppaan nähden (joka on toki sen kymmenen vuotta tienannut tasaisesti sen vuositulonsa riskittömämmin). Sitten jos se menestyjä ei menestykään ikuisesti tai romahtaa niin sitten ivaillaan, että olipas surkimus kun ei kyennyt pitämään enää tasoaan. Sitten jos menestyjä kykenee pitämään tasonsa niin paskan jauhaminen jatkuu selän takana ja olalle taputtelu ja kehuminen edestä päin. Mika Myllylät, Tony Halmet jne on ollut ihan ok haukkua mokailuistaan lyttyyn jopa kuoleman jälkeen mikä suomalaisessa kulttuurissa on aina ennen ollut hyvien käytöstapojen mukaista jättää tekemättä.

Välillä kyllä tosiaan tuntuu siltä, että tämä yhteiskunta tavallaan ohjaa tavoittelemaan sellaista keskinkertaisuutta. Ei saisi epäonnistua, mutta toisaalta ei saisi onnistua liian hyvinkään.

 

[BongisKhan]

Välillä kyllä tosiaan tuntuu siltä, että tämä yhteiskunta tavallaan ohjaa tavoittelemaan sellaista keskinkertaisuutta. Ei saisi epäonnistua, mutta toisaalta ei saisi onnistua liian hyvinkään.

Tall poppy syndrome - Wikipedia

en.wikipedia.org

Pääasia, että kenellekään ei ole liian kivaa.

 

[IT-magistri]

Erittäin kovaa asiaa. Tämä demariasennehan pätee kautta linjan koko yhteiskunnassa. Jos urheilija, yrittäjä tai pop-laulaja ei onnistu nappiin ja menesty niin mollataan julkisesti. Sitten kun se menestyy, aletaan retostella verotiedoilla ja kadehtia sitä että se kymmenen vuoden tehty työ maksaa itsensä takaisin kolminkertaisina vuosituloina normijamppaan nähden (joka on toki sen kymmenen vuotta tienannut tasaisesti sen vuositulonsa riskittömämmin). Sitten jos se menestyjä ei menestykään ikuisesti tai romahtaa niin sitten ivaillaan, että olipas surkimus kun ei kyennyt pitämään enää tasoaan. Sitten jos menestyjä kykenee pitämään tasonsa niin paskan jauhaminen jatkuu selän takana ja olalle taputtelu ja kehuminen edestä päin. Mika Myllylät, Tony Halmet jne on ollut ihan ok haukkua mokailuistaan lyttyyn jopa kuoleman jälkeen mikä suomalaisessa kulttuurissa on aina ennen ollut hyvien käytöstapojen mukaista jättää tekemättä.

Aika on tosiaan muuttunut siinä mielessä että kökät, talkoot ja lähimmäisenapu on vaihtuneet hyveposeeraamiseen, moraalinvartijana toimimiseen ja somekulisseihin. Ihmisillä on entistä pahempi olla ja teot eivät puhu sen puolesta että ketään tuettaisiin henkisesti hyvinä tai huonoina aikoina. Valtaosasta ihmisiä on tullut yhden asian ihmisiä. He osaavat tehdä vain sitä mistä saavat palkkansa, huollattavat autonsa, talotekniikkansa ja elektroniikkansa muilla ja omaksuvat kaikki mielipiteensä yhden ja saman puolueen kansanedustajilta tai kansalaisaktivistilta. Usein näkeekin tietoisesti moniosaajiksi opetelleet ihmiset tekemässä juuri yrittäjinä muiden ihmisten hanttihommat myytävänä palveluna.

Myöskään eri mieltä olevat ihmiset ei uskalla tai osaa enää keskustella mielipideasioista niin kuin 10-15 vuotta sitten. Vastoinkäymisten huono sietokyky ilmenee aikuisilla ihmisillä hämmästyttävän usein ja sitä vaikuttaa ihmiset välittävän myös eteenpäin lapsille. Lapsen suuttumus menee vanhemmilla monesti tunteisiin ja lapsia aletaan kasvattaa tynnyrissä, koulussa vastoinkäymisiä vältellään opettamalla lapset ylivarovaisiksi kaikista kielletyistä puheenaiheista ja sanoista ettei opettajien tarvisi puuttua konflikteihin kun ei ole osaamista eikä uskallusta siihenkään. Työpaikalla eri mieltä jonkun kanssa oleminen menee myös tunteisiin ja aletaan puhua heti jostain työpaikkakiusaamisesta tms. Tämä myrkyttää työilmapiiriä ja sitä kautta laskee työmoraalia mikä varmaan näkyy pitkällä aikavälillä myös yritysten tuloksissa.

Ylipäätään ongelmissa vellotaan, niistä uhriudutaan ja valitetaan, mutta hämmentävän usein sivustaseuraaja tiedostaa miten ongelma olisi yksinkertaisesti ratkaistavissa jos ihminen vaan haluaisi tehdä asialle jotain.

Se näkee että julkiseen keskusteluun osallistuu enää vain uhriutujat, öyhöttäjät ja jyrkkiä näkemyksiä esittävät. Moni järkevä ihminen vetäytyy julkisesta keskustelusta ja eipä noita sivitykseen liittyviä puheita juurikaan näy. Reserviläispiireissä minulle joskus sanottiin, että tästä maasta kannattaa lähteä pois, jon on mahdollista. Se mitä olen kuullut opettajilta, että jotkut vanhemmat siirtävät lapsen kasvatuksen, sosiaalityön jne opettajelle. Elämään kuuluu pettymykset, mutta nyt sitten kun some aikakaudella voidaan luoda illuusiot loputtomasta onnistumisesta, niin se monelle liikaa kun sitä ei saa jos ei laita omasta elämästän paljoa likoon. Näinä aikoina monella varmasti kaatuu haaveet ja se 90-luvun kaltainen lamakokemus koetaan. Pohjakosketus on vasta edessä, kun yt-neuvotteluja ei pelkästään käydä yksityisellä sektorilla vaan myös julkisella sektorilla. Niilä keillä on vielä töitä tai oma firma pysyy pinnalla, niin heillä on kohtalaisen hyvin asiat (ainakin elinkeinon osalta, vaikka muitankin elämän murheita heillä saattanee olla).

Iso yt-pommi​

Iso yt-pommi

Yhteistoimintaneuvottelut varjostavat arkea useilla työpaikoilla.

www.is.fi

Työ- ja elinkeinoministeriö aloittaa yt-neuvottelut​

Työ- ja elinkeinoministeriö aloittaa yt-neuvottelut

Neuvottelut voivat johtaa enimmillään 40 henkilön irtisanomiseen.

www.is.fi

Opetushallitus aloittaa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut​

Opetushallitus aloittaa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut

Alustavan arvion mukaan henkilöstön vähennystarve on enintään 35 henkilöä.

www.is.fi

Verohallinto: yt-pommi​

Verohallinto: yt-pommi

Verohallinto joutuu sopeuttamaan toimintaansa ainakin 60 miljoonalla eurolla.

www.is.fi

Sitten nämä teknologiset hypet päättyvät usein taantumaan ja itse odotan sitä milloin koneoppimisen hypetys loppuu. Sen tilalle tulee joku uusi ilmiö, johon pitää taas saada tutkimusta, koulutusta, yrityksiä jne. Jotain tuhoutuu, mutta jotain jää jäljelle.

AI winter - Wikipedia

en.wikipedia.org

Kun näissä Internet firmoissa on ollut historiassa samat trendit (ylikuumeneminen ja sitten laskutrendi ja/tai konkurssit)

Dot-com bubble - Wikipedia

en.wikipedia.org

Software crisis - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[3dfx]

Erittäin kovaa asiaa. Tämä demariasennehan pätee kautta linjan koko yhteiskunnassa. Jos urheilija, yrittäjä tai pop-laulaja ei onnistu nappiin ja menesty niin mollataan julkisesti. Sitten kun se menestyy, aletaan retostella verotiedoilla ja kadehtia sitä että se kymmenen vuoden tehty työ maksaa itsensä takaisin kolminkertaisina vuosituloina normijamppaan nähden (joka on toki sen kymmenen vuotta tienannut tasaisesti sen vuositulonsa riskittömämmin). Sitten jos se menestyjä ei menestykään ikuisesti tai romahtaa niin sitten ivaillaan, että olipas surkimus kun ei kyennyt pitämään enää tasoaan. Sitten jos menestyjä kykenee pitämään tasonsa niin paskan jauhaminen jatkuu selän takana ja olalle taputtelu ja kehuminen edestä päin. Mika Myllylät, Tony Halmet jne on ollut ihan ok haukkua mokailuistaan lyttyyn jopa kuoleman jälkeen mikä suomalaisessa kulttuurissa on aina ennen ollut hyvien käytöstapojen mukaista jättää tekemättä.

Aika on tosiaan muuttunut siinä mielessä että kökät, talkoot ja lähimmäisenapu on vaihtuneet hyveposeeraamiseen, moraalinvartijana toimimiseen ja somekulisseihin. Ihmisillä on entistä pahempi olla ja teot eivät puhu sen puolesta että ketään tuettaisiin henkisesti hyvinä tai huonoina aikoina. Valtaosasta ihmisiä on tullut yhden asian ihmisiä. He osaavat tehdä vain sitä mistä saavat palkkansa, huollattavat autonsa, talotekniikkansa ja elektroniikkansa muilla ja omaksuvat kaikki mielipiteensä yhden ja saman puolueen kansanedustajilta tai kansalaisaktivistilta. Usein näkeekin tietoisesti moniosaajiksi opetelleet ihmiset tekemässä juuri yrittäjinä muiden ihmisten hanttihommat myytävänä palveluna.

Myöskään eri mieltä olevat ihmiset ei uskalla tai osaa enää keskustella mielipideasioista niin kuin 10-15 vuotta sitten. Vastoinkäymisten huono sietokyky ilmenee aikuisilla ihmisillä hämmästyttävän usein ja sitä vaikuttaa ihmiset välittävän myös eteenpäin lapsille. Lapsen suuttumus menee vanhemmilla monesti tunteisiin ja lapsia aletaan kasvattaa tynnyrissä, koulussa vastoinkäymisiä vältellään opettamalla lapset ylivarovaisiksi kaikista kielletyistä puheenaiheista ja sanoista ettei opettajien tarvisi puuttua konflikteihin kun ei ole osaamista eikä uskallusta siihenkään. Työpaikalla eri mieltä jonkun kanssa oleminen menee myös tunteisiin ja aletaan puhua heti jostain työpaikkakiusaamisesta tms. Tämä myrkyttää työilmapiiriä ja sitä kautta laskee työmoraalia mikä varmaan näkyy pitkällä aikavälillä myös yritysten tuloksissa.

Ylipäätään ongelmissa vellotaan, niistä uhriudutaan ja valitetaan, mutta hämmentävän usein sivustaseuraaja tiedostaa miten ongelma olisi yksinkertaisesti ratkaistavissa jos ihminen vaan haluaisi tehdä asialle jotain.

Sanotaan omasta kokemuksesta siten, että oma "demarisoituminen" on ollu uskomaton kehityskulku, enkä kyllä olisi uskonu työelämää alottaessa, että miten nämä yksityisen puolen työnantajat ihan omilla tekemisillään saa yrittäjäperheestä tulleen "oman onnensa seppä"- tyyppisesti ajattelevan kersan muutettua verraten pienessä ajassa joksikin yrittäjävastaseksi puolkommunistiksi.

Kun muutaman firman läpi meni (siis oma alotteisesti vaihtoi) niin huomasi jo aika äkkiä aina uudessa työpaikassa sama paska lähtee pyörimään ja samaa helposti esim. tilinpäätöksestä debunkattavaa paskapuhetta vaan jatkuvalla syötöllä, mikään sovittu ei pidä jne. eli kaikki paskaa. Muka persauki firma koko ajan, ei rahaa siihen eikä tähän eikä varsinkaan palkkaan, mutta kuitenki miljoonan osinkoja nostettu koko ajan.

Et kyllä ne työnantajatkin aika paljon vaikuttaa siihen millasia ihmisiä ne leipoo.

Onneksi nyt olen julkisella töissä, eikä kyllä yksityiselle ole paluuta ellei palkka tyyliin triplaannu ja työaika ole 4p viikossa. Koklasin yhtä konsultti toimeksiantohommaa yks. puolelle ja kaikki paskaa ylläri taas, mulla on diagnosoimani toimilaite panttina kun maksua yrittäjältä ei kuulu.

 

[3dfx]

Suomessa ei yleisesti ottaen ole kovin myönteinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, tai siltä ainakin välillä tuntuu. Ainakin jotain kertoo se, että lottovoittoa pidetään hyväksyttävämpänä tapana vaurastua kuin omaa yritystä. Ihmiset kai on kateellisia onnistuneita ja menestyviä yrittäjiä kohtaan, mutta niiden lisäksi on myös paljon epäonnistuneita ja huonosti menestyviä yrittäjiä, ja pahimmassa tapauksessa yrittäjyydestä ei tosiaan jää käteen muuta kuin suuret velat.

Yrityksen perustaminen vaatii usein paljon henkilökohtaista riskinottoa, ja siinä mielessä on ihan oikein, että sen onnistuessa voi olla saavutettavissa vaurautta. Harva muuten haluaa ottaa niin paljoa riskiä, eikä ilman yrittäjiä oikein synny työpaikkojakaan muuta kuin julkiselle sektorille (jonka kansantaloudellinen hyöty on usein vähintään kyseenalainen).

Suomalaisten usko lottovoittoon vaurastumisessa ei horju – moni kainostelee perintöjä | Danske Bank A/S, Suomen sivuliike

Danske Bankin varakkaimmat asiakkaat ovat tyypillisesti vaurastuneet perinnöllä tai yrityskaupalla. Suomalaisten mielestä lottovoitto on kuitenkin yrittäjyyttä hyväksytympi tapa vaurastua.

www.sttinfo.fi

Yrittäjät vertaantuu ryhmänä mustalaisiin siinä mielessä että jatkuva kitinä on kun ollaan niin pohjasakkaa ja hyljeksittyjä, muttei missään kohtaa mitenkään voida hyväksyä ajatusta, että voisko johtua ihan ittestä ja omasta käytöksestä? Ei varmaan, kyllä tässä nyt on jokin kommunistinen ja rasistinen rakenne.

 

[asddsa]

Yrittäjät vertaantuu ryhmänä mustalaisiin siinä mielessä että jatkuva kitinä on kun ollaan niin pohjasakkaa ja hyljeksittyjä, muttei missään kohtaa mitenkään voida hyväksyä ajatusta, että voisko johtua ihan ittestä ja omasta käytöksestä? Ei varmaan, kyllä tässä nyt on jokin kommunistinen ja rasistinen rakenne.

No jaa, ihan samanlaista kitinää kyllä kuulee melkein miltä tahansa kansanosalta.

 

[Sikatiiker]

Yrittäjät vertaantuu ryhmänä mustalaisiin siinä mielessä että jatkuva kitinä on kun ollaan niin pohjasakkaa ja hyljeksittyjä, muttei missään kohtaa mitenkään voida hyväksyä ajatusta, että voisko johtua ihan ittestä ja omasta käytöksestä? Ei varmaan, kyllä tässä nyt on jokin kommunistinen ja rasistinen rakenne.

Ihan hyvä yleistys kun miettii että laitoit tuon kattamaan kaikki nekin alat, paikkakunnat ja henkilöt joihin et ole työelämässä törmännyt.

Ikävää että kokemuksesi työelämästä yksityisellä sektorilla kuulostaa tuolta, mutta en näe tuossa mitään eroa kunnalliseen työhön jota esim. veljeni tekee tällä hetkellä. Ihan selkeästi ovat tunnistaneet syyksi esimiehensä huonon johtamiskyvyn. Hyvä esimies kun kokemuksieni mukaan palkitsee alaisensa jotka oikeasti tuottavat arvoa työnantajalleen.

Itse en ole koskaan julkisella puolella työskennellyt, enkä osaa kuvitella siellä positiota muualla kuin johtoportaassa missä saisin yhtä vapaasti työtäni tehdä kuin nykyisessä työpaikassani. Koko oma tiimini työskentelee yhtä vapaamuotoisesti ja arvostus ammattitaitoani kohtaan on eri luokkaa kuin kaikissa aiemmissa työpaikoissani yhteensä.

Edit: sanottakoon vielä ettei tietenkään nykyisessä työssä kaikki ole täydellistä. Johtajaportaassa esiintyy vastuun välttelyä päivittäisellä tasolla ja se nakertaa työmotivaatiota, mutta sentään omissa projekteissa pysyy kaikki langat aika lailla omissa käsissä niin kauan kuin haluan. Toki joka päivä joku (joku myyjä, joku johtaja) tulee pilaamaan päiväni tietämättä yhtään käytännön toteutuksesta, mutta sellaista elämä on.

 

[dropadrop]

Vaimolta ja kavereilta kun kuulee julkisen puolen kollegoista ja esimiehistä tuntuu välillä, että ajoittaiset YT’t olisivat ihan paikoillaan. Toki paskat johtajat voisivat ryssiä nekin ja potkia pätevät pois.

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Vaimolta ja kavereilta kun kuulee julkisen puolen kollegoista ja esimiehistä tuntuu välillä, että ajoittaiset YT’t olisivat ihan paikoillaan.

Joo älä muuta mutise. Jumalauta, niin isoa kasaa niin surkuhupaisaa johtajuutta ei ole itselleni tullut ennen eikä jälkeen vastaan, mitä julkisella oli. (Työskentelin siellä 3,5 vuotta, tähän syksyyn asti.)

Hirveä sääli, koska ns. duunariosasto oli lähes poikkeuksetta sekä motivoitunutta että pätevää.

 

[Dzeeta]

Viime päivinä ollut paljon keskustelua mediassa ja somessa liittyen etenkin lääkäreiden tapaan tehdä neljäpäiväistä työviikkoa. Tuttavapiirissä joitain lääkäreitä eikä näistäkään tosiaan yksikään tee täyttä työviikkoa.

Ihan vaan mielenkiinnosta pieni sivujuonne keskusteluun tähän liittyen: Tekisitkö itse lyhyempää työviikkoa jos siihen olisi mahdollisuus?

Mulla tämä ainakin on ollut jonkinlaisena tavoitteena, mutta valitettavasti en ainakaan vielä ole sellaisessa tilanteessa että voisin lähteä tekemään lyhyempää työaikaa. Jos vaan rahan (ja työn) puolesta olisi mahdollista niin siirtyisin 4-päiväiseen välittömästi. Syynä ihan yksinkertaisesti se, että mä tykkään vapaapäivistä enemmän kuin työpäivistä.

En siis mitenkään ihmettele että lääkärit tätä tekee "koska ne voi". Työllistyminen käytännössä 100% varmaa lähes millä tahansa ehdoilla joilla suostut töihin lähtemään, koska palkkaavilla organisaatioilla on krooninen työntekijäpula ja tekijöitä niin vähän tarjolla. Palkkatasokin sellainen ettei mukava elämä jää kiinni siitä tekeekö 80% vai 100% työaikaa, tai vaikka tekis 60% työaikaakin niin varmaan tulee mukavasti toimeen viimeistään siinä vaiheessa kun kivilinnat ja kesämökit on maksettu velattomiksi.

Pidän hieman ongelmallisena sitä, että yhteiskunta kustantaa kalliin koulutuksen ja tarjoaa jokaiselle terveydenhoidon. Sitten lääkäripalveluja myydään ostopalveluina krooniseen pulaan ja laki velvoittaa tietyt palvelut täyttämään. Esim Satakunnan HVA:n yhteispäivystys toimii kokonaan ostopalvelulääkäreillä, tästä Satakunnan Kansa kirjoittikin taannoin. N. 6 miljoonaa euroa menee vuodessa pelkästään siihen. Eli käytännössä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin maksaa. Tässä kohtaa kuitenkin puhutaan esim 140-200€/h palkoista ja viikonlopun päivystyksestä lääkäri voi vetää helpolla sen 2000+€. Tämä on mielestäni törkeää rahastusta ja veronmaksajien pilkkaamista.

 

[Sikatiiker]

Joo älä muuta mutise. Jumalauta, niin isoa kasaa niin surkuhupaisaa johtajuutta ei ole itselleni tullut ennen eikä jälkeen vastaan, mitä julkisella oli. (Työskentelin siellä 3,5 vuotta, tähän syksyyn asti.)

Hirveä sääli, koska ns. duunariosasto oli lähes poikkeuksetta sekä motivoitunutta että pätevää.

Juuri tämä, suorittavassa portaassa sitä eroa ei todellisuudessa hirveästi ole julkisella vs yksityisellä, siellä julkisellakin laitetaan uimahalleilla yms se suorittava porras raatamaan yhtä lailla.

Mutta auta armias kun on suunnittelusta ja konsultoinnista kyse. Oma kokemus suunnittelijana oli kunnallisesta toimijasta, että suunnittelivat saman hankkeen kahteen kertaan koska ensimmäisellä kerralla kustannusarvio ylitti laaditun budjetin. Toisen suunnittelukierroksen jälkeen millin budjetista oli käytetty suunnitteluun 200k ja viikottain palaveerattu Teamsit jossa lähes 10 henkeä tuntitaksalla mukana. Kuulin myöhemmin että hanke toteutui, en tiedä suunnittelivatko sitä ennen kolmanteen kertaan saman kohteen.

 

[BongisKhan]

Vaimolta ja kavereilta kun kuulee julkisen puolen kollegoista ja esimiehistä tuntuu välillä, että ajoittaiset YT’t olisivat ihan paikoillaan. Toki paskat johtajat voisivat ryssiä nekin ja potkia pätevät pois.

Joo älä muuta mutise. Jumalauta, niin isoa kasaa niin surkuhupaisaa johtajuutta ei ole itselleni tullut ennen eikä jälkeen vastaan, mitä julkisella oli. (Työskentelin siellä 3,5 vuotta, tähän syksyyn asti.)

Hirveä sääli, koska ns. duunariosasto oli lähes poikkeuksetta sekä motivoitunutta että pätevää.

Itse tällä hetkellä julkisella töissä. Johtajat on järjestään ihan käsittämättömän huonoja ja niitä on P-A-L-J-O-N. Meidän talon organisaatio on muutenkin ihan hullunkurinen siinä, että noita keski- ja ylätason johtajia on ihan riesaksi asti, mutta sitten alemman tason (ts. "lähiesimiehiä") on aika vähän ja heillä on jokaisella luokkaa 30+ suoraa alaista. Eli aika selvää, että he toimivat lähinnä poissaolojen ja työtuntien kuittaajina ja hädin tuskin edes tietävät, mitä alaiset puuhaa. Vähän kuin armeija, jossa ei ole kersantteja ollenkaan vaan joukkueenjohtajan pitäisi johtaa henkilökohtaisesti koko joukkuetta. Sitten jokaiselle joukkueella on viisi omaa everstiä, jotka pöhisee keskenään Suuria Strategioita™ ja Visioita™, eli lähinnä villisti heiluttelee käsiään ja välillä antaa typeriä/ristiriitaisia/hämmentäviä käskyjä jotka vain häiritsevät sitä oikeaa tekemistä...

Toki kyseessä on asiantuntijaorganisaatio jossa tehdään projektityötä alati vaihtuvilla porukoilla, mutta kyllä itse olen välillä kokenut vähän ongelmaksi kunnollisen lähiesimiehen puutteen, koska loppuuviimein sen projektikuorman hallinta ja priorisointi on sitten täysin omilla harteilla. Pähkäile siinä sitten mitä pitäisi oikeasti tehdä kun kaikki on "kiireellistä".

Meilläkin luultavasti jossain kohtaa YT:t tässä edessä, mutta en nyt hirveän huolissani ole oman työni puolesta kun olen saanut luotua itseselleni vähän sellaisen aikaansaavan tekijämiehen maineen, jonka erityisosaamiselle on paljon kysyntää. On meillä suorittavassa portaassa sitten aika paljon myös sellaistakin väkeä, jotka on jotenkin vuosikymmenien ajan muljunneet läpi mullistuksesta ja organisaatiomuutoksesta toiseen ja nykyään tuntuvat lähinnä odottelevan eläkepäiviä. Voisin kuvitella, että heidät yritetään neuvotella eläkkeelle ensin, mutta toisaalta johtajuuden tason tuntien, sen sijaan heidät varmaan ylennetään sinne käsienheiluttelukerhoon ja meikäläinen saa kenkää.

 

[Raaka]

Itse tällä hetkellä julkisella töissä. Johtajat on järjestään ihan käsittämättömän huonoja ja niitä on P-A-L-J-O-N. Meidän talon organisaatio on muutenkin ihan hullunkurinen siinä, että noita keski- ja ylätason johtajia on ihan riesaksi asti, mutta sitten alemman tason (ts. "lähiesimiehiä") on aika vähän ja heillä on jokaisella luokkaa 30+ suoraa alaista. Eli aika selvää, että he toimivat lähinnä poissaolojen ja työtuntien kuittaajina ja hädin tuskin edes tietävät, mitä alaiset puuhaa. Vähän kuin armeija, jossa ei ole kersantteja ollenkaan vaan joukkueenjohtajan pitäisi johtaa henkilökohtaisesti koko joukkuetta. Sitten jokaiselle joukkueella on viisi omaa everstiä, jotka pöhisee keskenään Suuria Strategioita™ ja Visioita™, eli lähinnä villisti heiluttelee käsiään ja välillä antaa typeriä/ristiriitaisia/hämmentäviä käskyjä jotka vain häiritsevät sitä oikeaa tekemistä...

Toki kyseessä on asiantuntijaorganisaatio jossa tehdään projektityötä alati vaihtuvilla porukoilla, mutta kyllä itse olen välillä kokenut vähän ongelmaksi kunnollisen lähiesimiehen puutteen, koska loppuuviimein sen projektikuorman hallinta ja priorisointi on sitten täysin omilla harteilla. Pähkäile siinä sitten mitä pitäisi oikeasti tehdä kun kaikki on "kiireellistä".

Meilläkin luultavasti jossain kohtaa YT:t tässä edessä, mutta en nyt hirveän huolissani ole oman työni puolesta kun olen saanut luotua itseselleni vähän sellaisen aikaansaavan tekijämiehen maineen, jonka erityisosaamiselle on paljon kysyntää. On meillä suorittavassa portaassa sitten aika paljon myös sellaistakin väkeä, jotka on jotenkin vuosikymmenien ajan muljunneet läpi mullistuksesta ja organisaatiomuutoksesta toiseen ja nykyään tuntuvat lähinnä odottelevan eläkepäiviä. Voisin kuvitella, että heidät yritetään neuvotella eläkkeelle ensin, mutta toisaalta johtajuuden tason tuntien, sen sijaan heidät varmaan ylennetään sinne käsienheiluttelukerhoon ja meikäläinen saa kenkää.

Samaa tuttavakin on valittanut jo vuosikaudet samanlaisesta rakenteesta.
Yleensä organisaatiokaavio on pyramidin muotoinen, mutta julkisella puolella saattaa olla tiimalasin muotoinen. Eli juuri niitä oleellisia lähiesimiehiä on todella vähän suhteutettuna suorittavaan portaaseen ja lähiesimiehen yläpuolella on taas iso organisaatio jotka jakelee tulikomentoja alaspäin.

Valitettavasti yleensä YT:t koskettaa enemmän sitä alaosastoa jossa on sitä harvennettavaa massaa eikä niinkään ylempää johtoa.

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Enpä tullut itse tuota tiimalasia miettineeksikään, koska oma suorakin esihenkilö ja hänen esihenkilönsä olivat niin saatanan kauheita ja heidän kanssaan tappelu vei kaiken energian, mutta joo, tottahan se on: omalla pomollani oli juurikin tuo n. 30 suoraa alaista, ja organisaatio jatkui ylöspäin niin korkealle, etten edes tiedä, montako tasoa siinä oli.

Ja yt:thän tuollakin on edessä, koska Riikka leikkas tulevien vuosien budgettia, ja todella yllättävästi htv-vähennykset tulevat osumaan suorittavaan portaaseen, vaikka hommien määrä samalla kasvaa. Gg. Ehkä tää olikin monella tavalla multa viisas päätös lähteä tuolta vittuun, vaikka teinkin sen vain koska olin niin surkeissa väleissä oman pomoni kanssa...

 

[asddsa]

Enpä tullut itse tuota tiimalasia miettineeksikään, koska oma suorakin esihenkilö ja hänen esihenkilönsä olivat niin saatanan kauheita ja heidän kanssaan tappelu vei kaiken energian, mutta joo, tottahan se on: omalla pomollani oli juurikin tuo n. 30 suoraa alaista, ja organisaatio jatkui ylöspäin niin korkealle, etten edes tiedä, montako tasoa siinä oli.

Ja yt:thän tuollakin on edessä, koska Riikka leikkas tulevien vuosien budgettia, ja todella yllättävästi htv-vähennykset tulevat osumaan suorittavaan portaaseen, vaikka hommien määrä samalla kasvaa. Gg. Ehkä tää olikin monella tavalla multa viisas päätös lähteä tuolta vittuun, vaikka teinkin sen vain koska olin niin surkeissa väleissä oman pomoni kanssa...

En tiedä tullaanko tässä taas sitten siihen julkisen sektorin perimmäiseen ongelmaan, että ei ole usein oikein mitään insentiivejä toimia järkevästi ja tehokkaasti. Yksityisissä yrityksissä on yleensä viime kädessä pelissä omistajien rahat, ja jos joku yritys toimii tyhmemmin kuin kilpailijat niin sen pitäisi ainakin periaatteessa pitkässä juoksussa hävitä niille.

 

[BongisKhan]

En tiedä tullaanko tässä taas sitten siihen julkisen sektorin perimmäiseen ongelmaan, että ei ole usein oikein mitään insentiivejä toimia järkevästi ja tehokkaasti. Yksityisissä yrityksissä on yleensä viime kädessä pelissä omistajien rahat, ja jos joku yritys toimii tyhmemmin kuin kilpailijat niin sen pitäisi ainakin periaatteessa pitkässä juoksussa hävitä niille.

Tämä tosin riippuu vähän mistä osasta julkista sektoria puhutaan. Esim. meillä sektoritutkimuslaitoksissa iso toiminnasta pyörii jo nyt ulkopuolisella (ts. ei ministeriön/valtion budjetoimalla) rahalla, mikä kannattaa kyllä käyttää mahdollisimman tehokkaasti, varsinkin kun nykyään laitoksissa tehdään ihan jonkun verran asiakastöitäkin, joissa tilaajina on yksityisiä yrityksiä. Ne eivät paljoa perseilyä jaksa katsella, tai ainakaan tilaa mitään toista kertaa.

Toki sitten välillä varsinkin se budjettirahoitteinen touhu on just tuota, että kun ei ole "penniäkään kiinni", niin kaikki on aivan onnettoman tehtotonta kohellusta, jossa poltetaan satoja tuhansia johonkin pelkkiin koukousteluihin, kuten tuossa jokunen viesti ylempänä joku mainitsikin.

 

[ravallo]

Yksi juttu joka Suomessa vaikeuttaa tuota omaan kokemukseen perustuvaa yksityisen ja julkisen puolen vertailua on se, että täällä yleensä julkisen puolen organisaatiot on isoja ja yksityisen useammin pieniä tai keskikokoisia. Se tehottomuus yleensä hiipii sinne organisaatioon koon mukana. Mitä itse olen tehnyt projekteja yksityisille isoille toimijoille, niin ihan samanlaista sekoilua se oli kuin julkisellakin. Ehkä hieman erilaisilla vivahteilla, byrokratiaa oli vähemmän mutta nepotismia enemmän, ja hidasliikkeisyyttä vähemmän mutta päätöntä juoksentelua enemmän...

Mun suuria suosikkeja on kilpailutukset, jossa ei ole mitään hyvää lopputulosta - jos kilpailutat, saat hitaasti paskaa halvimmalla hinnalla, jos et kilpailuta niin ostaja ostaa aina serkun kummin kaimalta koska se on niin hyvä tyyppi.

 

[Varistin]

En tiedä tullaanko tässä taas sitten siihen julkisen sektorin perimmäiseen ongelmaan, että ei ole usein oikein mitään insentiivejä toimia järkevästi ja tehokkaasti. Yksityisissä yrityksissä on yleensä viime kädessä pelissä omistajien rahat, ja jos joku yritys toimii tyhmemmin kuin kilpailijat niin sen pitäisi ainakin periaatteessa pitkässä juoksussa hävitä niille.

Tuo on iso osa ongelmaa, toinen esimerkki julkisen puolen tehokkuusongelmissa on myös se lainsäädäntö, johon tekeminen perustuu. Noin periaatteessa julkisten tahojen tekeminen, esimerkiksi valtion virastoissa ja kunnissa, pitäisi jollain tavalla aina perustua lakiin, jossa tälle putiikille annetaan mandaatti tehdä asioita x ja y. Koska lakiin ei voi kirjoittaa kaikkea mahdollista yksityiskohtiin saakka, tarvitaan jonkinlainen armeija ylempiä johtajia ja juristeja tulkitsemaan sitä, mitä lainsäätäjä on milläkin ympäripyöreällä kirjauksella halunnut sanoa. Toinen ongelma on asiat, joihin mandaattia ei ole annettu. Tekijätasolla voidaan hyvin tunnistaa, että meidän olisi järkevää tehdä asiaa x, mutta laki ei mahdollista sitä. Tällöin homma joko jätetään tekemättä, tai pyritään saamaan riittävä lopputulos jollain toisella vaikeammalla tavalla.

 

[3dfx]

Ihan hyvä yleistys kun miettii että laitoit tuon kattamaan kaikki nekin alat, paikkakunnat ja henkilöt joihin et ole työelämässä törmännyt.

Tämä nyt on tätä samaa mitä noitten eräitten etnisten vähemmistöjen kanssa argumentoidaan, ettei nyt saisi yleistää. Kirjotin tuossa tarkoituksella että "ryhmänä". Noin ihmiset yleensä ajattelee kun profiloi ihmisiä omista kokemuksistaan. Täytyy aika tyhmä olla jos ei omista kokemuksista mitenkään yleistäisi vaan hakkaisi ikuisesti päätään seinään. Yleisesti yrittäjän kanssa kaikki on kivaa ja sujuu niin kauan kun pitää puhua rahasta. Sen jälkeen lyödään neliraajajarrua ja aletaan paasaamaan jostain TESseistä ja lyömään ihan käsittämättömiä neuvottelumuureja ja vempuloimaan asian ympärillä. Ihan konkreettinen esimerkki tollasesta vempuloinnista muuttaa sopimus sellaiseksi, että tehdään sopimus missä jokainen työpäivä on erillinen työsopimus ja olen siis työllinen 7-15 välillä ja työtön muuna aikana. Tääkin oli sen tulosta kun yrittäjälle (ylivoimaisesti firman kallein henkilö) tuli pakkomielle poistaa työntekijöiltä työterveyshuolto ja se ei ihan ilmoittamalla käynyt niin keksivät sitten tollasen. Sinänsä ei yllättänyt että tääkin yrittäjä asetti ihan uudet standardit sille kuinka perseestä voi olla.

Tossa voisi vaan olla yksi avain syy miksi lottovoittaja on hyväksytympi rikas kuin menestynyt yrittäjä. Se ei kumpua mistään kateudesta, kommunismista tai "rakenteista" vaan ihan niiden yrittäjien omasta käytöksestä minkä he voisivat ihan itte korjata halutessaan. Jos mun kaltasia kenellä on ihan omista kokemuksista tullu negatiivinen kuva kyseisestä porukasta on paljonkin niin se ei voi olla vaikuttamatta yleiseen yrittäjä kielteisyyteen. Itsellekkin yrittäjyys on tullu "äidinmaidosta", mutta nykyisin en kyllä halua olla juuri missään tekemisissä asian kanssa.

Ihan konkreettinen ajatustavan muutos on siinäkin ihan yrittäjien toimien tuloksena itselläni, että jos jossain lehdessä on jostain yrittäjästä juttu kuka on kasvattanut liiketoimintaansa, aikasemmin eka ajatus oli että hieno juttu. Nykyisin on että kenenköhän selkänahasta nuokin rahat on revitty, kun omat kokemukset viittaa vahvasti siihen näin altavastaajana että lähinnä varastamalla työntekijältä ne rahat on tehty. Ja tää ajattelutapa on tullu ihan omista kokemuksista, eikä siitä että olisi kasvatettu tollaseen ja annettu rippilahjaksi punanen puoluekirja kun ensin on koko lapsuus vietetty nuorissa kotkissa ja pioneerijärjestöissä.

Et näin niitä yrittäjävastaisia vasemmistolaisia tänne yhteiskuntaan saadaan tehtyä ihan oikeistolaisperheiden lapsistakin.

 

[dropadrop]

Varmaan julkisella isoja eroja myös sen mukaan missä työskennellään. Huvittavia juttuja mitä lähipiiriltä:

- (terveydenhuolto) Palkataan täysin pätemätöntä porukkaa jotka eivät osaa tehdä tulevaa työtä, eivätkä suomea koska yhtään pätevää / suomea puhuvaa hakijaa ei ollut
- useita tarinoita siitä miten noita pätemättömiä yritetään rekryn jälkeen siirtää tekemään ”jotain jossa eivät aiheuta niin paljon ongelmia”. Pahimmassa tapauksessa esimieheksi…
- ministeriössä lainvalmisteluissa vissiin ihan valtavia eroja motivaatioissa ja työskentelyssä.
- Ylennykset menevät pitkälti työvuosien ja koulutuksen perusteella eikä osaamisen