Älykkyys on vähän kuin peritty varallisuus. No ei nyt täysin sama asia, mutta omatekoiseksi saavutukseksi en laske kumpaakaan. Ei sellaisella ole suotavaa rehvastella.
Varallisuudella voi ostaa taloja tai urheiluautoja. "Vääränlaisella" älykkyydellä voi vaikka leikata korvansa irti. Mitä iloa siitä, on että näkee liikaa mikä menee maailmassa keturalleen ja miksi. Mitä siinä on rehvasteltavaa tai ilon aihetta? En ymmärrä kommenttiasi.
Toisaalta, ymmärrän myös sen, että rahakaan ei tee onnelliseksi. Neljä ukkoa siemaili kaljaa saman pöydän ääressä, ja olin ainut ei-monimiljonääri. Kalja ja elämän pienet ilot maistuvat ihan samalta. Omaisuuden rajahyötyarvo on rajallinen.
Viitaten edelliseen kommenttiini, älykkyys tulee eri muodoissa. Liikunnallisena tai sosiaalisena, tms. Toisten muotojen huippuja ihaillaan urheilusivustoilla ja oma kommenttisi kuvastaa juuri tätä perinteistä "kuka tuokin luulee olevansa, kun kehtaa olla ja sanoa jotakin..." Voihan tuota lähteä mittaamaan, jos haluaa kisata. Voin kyllä, jos joku kokee kommenttieni olevan katteettomia. Kielellisen älykkyyden puolella Mensan raja-arvot (jotka ovat matemaattisia) jäävät kauas taakse.
Ja mitä siitä on iloa. Ei mitään. Joku netissä ymmärtäisi, että joku on fiksu jossakin älykkyyden muodossa. Ja seuraava kysyjä epäilisi, että tuskinpa olet älykäs, koska x+y+z.
Yleensä en em. syyn vuoksi jaksa nettiä. Joskus bbs-purkkien aikana mestat oli erilaisten älykköjen kokoontumispaikkoja. En tosiaan ole kaikkien alojen nero. On älykkyyttä ja perehtyneisyyttä. Kaksi eri asiaa. Ja kolmas on perslihakset ja tahto. Tietyissä kapeissa sektoreissa tiedän tietäväni paljon, mutta sen ulkopuolella vähemmän.
Kohteliaana ihmisenä en seuraa primäärireaktioitani. Kuitenkin muotoilisin näin - älykkyys sinänsä on geneettisesti määräytyvää. Miten sitä ohjaa, ja miten sitä käyttää ja kenen hyväksi on tärkeämpää. En olisi netissä vinkumassa, jos olisin käyttänyt kapasiteettini oman hyvän maksimoimiseen. Sekin olisi ollut mahdollista.
Hyvien tekojeni luettelu olisi omahyväistä. Siihen en ryhdy. Älykkyys on ominaisuus, jonka hallitseminen on jatkuva taakka. Se ei ole yksiselitteisesti positiivinen ominaisuus. Älykkyys on kaksikasvoinen, kuten Janus. Psyyke joutuu aika helvetin paljon lujemmille, kuin keskimäärin. Ei älykkäät ihmiset mitään puolijumalia tai omnipotentteja ole. Pääasiassa väärinymmärrettyjä ja yksinäisiä. Sillä on kiva leuhkia?