Itse ajattelen että kansalliset maataloustuet maksetaan Suomen valtion budjetista ja sillä tasolla niiden merkittävyyttä pitää miettiä. Jos Suomalaista ruuantuotantoa vähennetään ja siirrytään enemmän tuontiruokaan, niin silloin pitää myös esittää jotain millä tämä tuonti maksetaan. Eli vedetään raja Suomen rajalle ja Suomi ostaa sen ruuan ulkoa. Maksaakseen sen ruuan täytyy jotain (mitä?) viedä ulos. Pidemmällä aikavälillä ei riitä, että omassa rahapussissa on rahaa maksaa ulkomainen ruoka.
Noista maataloustukien tasoista, niin on myös tiloja jotka ovat todenneet ettei nykyinen tukitaso riitä kompensoimaan rajoitteita, lisätyötä ja epävarmutta, mitä tukijärjestelmä tarjoaa, vaan ovat jättäytyneet ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska näitä tiloja on niin vähän, että tällä ole merkittäviä vaikutuksia esim. ympäristöön. Jos isompi osa tiloista jäisi tukiohjelmien ulkopuolelle, ei näitä enään voisi ohjata tuki porkkanalla, vaan rajoitukset jouduttaisiin siirtämään lakeihin. Tällöin ei enään pystyttäisikkään samoihin satotasoihin kuin nyt tukien ulkopuolella olevat pystyvät tai sitten hyväksyttäisiin tehomaataloudesta tulevat haitat.
Tukien ohjausvaikutuksesta olikin jo, mutta ei ole olleenkaan merkityksetöntä, että valtiolla on ohjausväline yksityiseen omaisuuteen, jolla on erittäin suuri merkitys kriisitilanteessa. Valtio voi ohjata normaali aikana, jopa lajitasolla, mitä tuotteita tiloilla tuotetaan, millaisella intensiteetillä ja valvoa että riittävä tuotantokapasiteetti on olemassa. Suomessa nyt ei ole ollut sotaa 73:een vuoteen, mutta ulkomaisen ruuan markkinoihin kriisin ei tarvitse edes olla Suomessa. Vaikka normaalitilassa onkin minkälaiset sopimukset, vapaakauppaa tms. mutta kriisin sattuessa ruoka on yksi ensimmäisiä asioita minkä liikkuvuutta rajoitetaan, jos vain on pienikin uhka, että kotimaassa kyseiselle ruualle olisi tarvetta.
Noista maataloustukien tasoista, niin on myös tiloja jotka ovat todenneet ettei nykyinen tukitaso riitä kompensoimaan rajoitteita, lisätyötä ja epävarmutta, mitä tukijärjestelmä tarjoaa, vaan ovat jättäytyneet ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska näitä tiloja on niin vähän, että tällä ole merkittäviä vaikutuksia esim. ympäristöön. Jos isompi osa tiloista jäisi tukiohjelmien ulkopuolelle, ei näitä enään voisi ohjata tuki porkkanalla, vaan rajoitukset jouduttaisiin siirtämään lakeihin. Tällöin ei enään pystyttäisikkään samoihin satotasoihin kuin nyt tukien ulkopuolella olevat pystyvät tai sitten hyväksyttäisiin tehomaataloudesta tulevat haitat.
Tukien ohjausvaikutuksesta olikin jo, mutta ei ole olleenkaan merkityksetöntä, että valtiolla on ohjausväline yksityiseen omaisuuteen, jolla on erittäin suuri merkitys kriisitilanteessa. Valtio voi ohjata normaali aikana, jopa lajitasolla, mitä tuotteita tiloilla tuotetaan, millaisella intensiteetillä ja valvoa että riittävä tuotantokapasiteetti on olemassa. Suomessa nyt ei ole ollut sotaa 73:een vuoteen, mutta ulkomaisen ruuan markkinoihin kriisin ei tarvitse edes olla Suomessa. Vaikka normaalitilassa onkin minkälaiset sopimukset, vapaakauppaa tms. mutta kriisin sattuessa ruoka on yksi ensimmäisiä asioita minkä liikkuvuutta rajoitetaan, jos vain on pienikin uhka, että kotimaassa kyseiselle ruualle olisi tarvetta.
