Terveyshuolet

[atomi]

copy pastea. itse toimenpide kestää 1-2h
Varjoainekuvauksen jälkeisen vuodelevon pituus vaihtelee 2–12 tuntiin toimenpiteestä riippuen. Tutkimuksen jälkeinen lepo on tärkeä, jottei pistoskanava alkaisi vuotaa.

 

[Zezekärppänen]

Jos nämä jatkuu, niin kinua vaikka Holter-tutkimusta. Kannat sitten vuorokauden tai pari laitetta, joka tallentaa sydämen toiminnan.

Mulla oli tuossa kuukausi sitten rintakipua, joka osoittautui sydänlihastulehdukseksi. Vielä tämä viikko sairauslomaa. Perjantaina olen viimeksi tarvinnut kipulääkkeitä tämän vuoksi, eli kauan on kyllä jo kiusannut.

Yleisesti sydän kipuilee juurikin kun makaa vasemmalla kyljellä. Tapauksessasi voi ajatella jotain orastavaa vajaatoimintaa, kun kerran liittyy rasitukseen. Vaikea sitä tietty näillä tiedoilla on kummempaa sanoa. Varsinkaan tietty kun lääkäri on jo tutkinut sinut. Toki herkästi vaatisin sinuna jatkotutkimuksia, jos oireilu jatkuu / pahenee. Kyllä niitä sitten alkaa kiinnostaa tutkiminen, kun haet jatkuvasti saikkua ja kipulääkkeitä.

Holter-tutkimus ei kuulemma kuulu meidän työterveyshuollon piiriin, mutta sain lähetteen HYKS:iin kuvauksiin (edellinen viesti) ja siellähän voivat sitten ottaa lisää tutkimuksia tai päättää ettei mitään tarvita...

 

[Zezekärppänen]

copy pastea. itse toimenpide kestää 1-2h
Varjoainekuvauksen jälkeisen vuodelevon pituus vaihtelee 2–12 tuntiin toimenpiteestä riippuen. Tutkimuksen jälkeinen lepo on tärkeä, jottei pistoskanava alkaisi vuotaa.

Ok, ISO kiitos tiedosta! Onkohan tuo kuinka kivuliasta/riskialtista?

 

[Kalvi]

Näemmä viikko edellisestä päivityksestä. Eilen alkoi kävely onnistumaan normaalisti.
Vieläkin näkyy hieman turvotusta jalassa, mutta kengät mahtuvat jalkaan. Aiemmin piti kenkiä pitää nauhat niin auki kuin mahdollista.

Nyt elämäntaparemontti käynnissä, tipaton ainakin tammikuu. Jatkossa viikolla kaljat ehdottomasti kiellettyjä. Viikonloput vähän kysymysmerkkeinä. Periaatteessa ei viitsisi ihan kokonaankaan luopua, mutta tuota helvettiäkään en taida kestää. Määrät aiemmin oli todella korkeita ja nyt tarkoitus pudottaa luokkaan 6-8 pe tai la.

 

[taffeli]

Ok, ISO kiitos tiedosta! Onkohan tuo kuinka kivuliasta/riskialtista?

Jos on tosiaan varjoaineMRI, niin ei ole mitään riskejä allergiaa lukuunottamatta ja on siis ihan vain magneettikuvaus eli putkessa köllimistä.

 

[Resetor]

Ok, ISO kiitos tiedosta! Onkohan tuo kuinka kivuliasta/riskialtista?

En muista mitä varjoainetta noissa MRI:ssä käytetään, jotkut noista varjaoaineista voi aiheuttaa kipua kun niitä laitetaan, muistaakseni lähinnä nuo ct varjoaineet. Edellä mainittu vuodelepo tuon jälkeen... Nojoo, siis ne varjoaineet laitetaan ihan tavan suonikanyylista joka poistetaan toimenpiteen jälkeen, ei mitään sen ihmeellisempää.

 

[aat_]

"Varjoainekuvaus" on hieman epämääräinen käsite. Jos TnI on koholla, tekevät mahdollisesti sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen valtimon kautta, jossa siis työnnetään ihan katetri valtimon kautta ja läpivalaistaan varjoaineen kera sepelvaltimoita. Toinen vaihtoehto on sepelvaltimoiden TT jota käytetään tietyissä tapauksissa em tutkimusten sijaan.

Jos epäilevät ihan sydänlihaksen sairautta, esim dilatoivaa kardiomyopatiaa tai sarkoidoosia, tekevät sydämen MRI:n, yleensä kyllä on jo tehty edeltävä sydämen Uä.

Joka tapauksessa, jos TnI on ollut selvästi koholla, asia pitää yleensä selvittää aika kiireellisesti.

 

[Baldrick]

Mahtaakohan olla eturauhanen, kun välillä aivastaessa vihlaisee juuri sieltä vehkeen ja perseen välimaastosta? Ei tunnu läheskään joka kerta, mutta sattuessaan on kyllä vittumainen fiilis. Mitään kusiongelmia tms. ei ole kyllä ollut.
Joutuu kyllä varmaan käymään ihan varmuuden vuoksi lekurilla.

Nivustyrää arvaisin.

 

[iltanen]

Onko kukaan verrannut parasetamolitablettien kokoja?
Paramax 1g ei meinaa mennä puolikkaanakaan alas. Ilmeisesti Panadol on pienempi? Vai onko vain järkevämpää ostaa kalliimpia 500mg pillereitä?

 

[Kalvi]

Onko kukaan verrannut parasetamolitablettien kokoja?
Paramax 1g ei meinaa mennä puolikkaanakaan alas. Ilmeisesti Panadol on pienempi? Vai onko vain järkevämpää ostaa kalliimpia 500mg pillereitä?

Yliopistonverkkoapteekki kertoo että PANADOL FORTE 1 g on 19,0x9,7 mm ja PARA-TABS 1g on 10 x 20 mm eli aika isoja molemmat.

Paramax 1g datasheet sanoo kooksi pituus 22,5 mm ja leveys 9 mm.

Itse olen todennut helpoimmaksi nieltäväksi sellaisen tabun jonka pinta on kostuttuaankin liukas. Yleensä nuo kalliimmat on sen ominaisuuden suhteen parempia.

 

[Porsashyeena]

Tuli afta tai ainakin afta-oletettu poskeen ylätakahampaan kohdalle. Samassa aftan kohta turposi aikalailla. Onko kovin normaalia, että tuollain turpoaa?

 

[David ":DA" Imodium]

Tuli afta tai ainakin afta-oletettu poskeen ylätakahampaan kohdalle. Samassa aftan kohta turposi aikalailla. Onko kovin normaalia, että tuollain turpoaa?

Aika yllättävää. Sattuu yhtä paljon katsoa toisten aftoja kuin jos itsellä olisi.

 

[jc_jake]

Tuli afta tai ainakin afta-oletettu poskeen ylätakahampaan kohdalle. Samassa aftan kohta turposi aikalailla. Onko kovin normaalia, että tuollain turpoaa?

Kyllä itsellä nuo on turvonnut, varsinkin vastaavassa kohdassa ollessa. Onnittelut hyvästä kuvasta, taidokasta.

 

[Taika-Jim]

Kokemus kalevalaisesta jäsenkorjaajasta. Selkä ja niska/hartia alue on vaivannut ja päätin sitten kaverin kehotuksesta kokeilla. Ei siis ennakko-odotuksia, eka kerta.

Kyllähän se kaveri heti mainitsi eripituiset jalat ja väärässä asennossa olevan lantion, sekä näki huonon istuma-asennon. Kylläkai, kun täyttelin jonkun kaavakkeen ihme satulatuolissa lasten koulupöydän ääressä.

Kokemus ei tuntunut oikeastaan miltään. Semmoista venyttelyn ja erittäin kevyen hieronnan välimaastoa. Jalkaterien nypläystä, lantion painelua ja kääntelyä. Jalkojen koukistelua ja samaa jumppaa käsivarsille.

On tuossa varmaan jotain auttavia juttujakin? Ihan yhtä kipeä ja kireä olo on kuin ennen hoitoa. Toki pitäisi käydä muutaman kerran ennenkuin kaikki jumit saataisiin pois kuulemma.

Jäi semmoinen jyrkkä ehkä entiedä -olo.

 

[Humanoid]

Kokemus kalevalaisesta jäsenkorjaajasta. Selkä ja niska/hartia alue on vaivannut ja päätin sitten kaverin kehotuksesta kokeilla. Ei siis ennakko-odotuksia, eka kerta.

Kyllähän se kaveri heti mainitsi eripituiset jalat ja väärässä asennossa olevan lantion, sekä näki huonon istuma-asennon. Kylläkai, kun täyttelin jonkun kaavakkeen ihme satulatuolissa lasten koulupöydän ääressä.

Kokemus ei tuntunut oikeastaan miltään. Semmoista venyttelyn ja erittäin kevyen hieronnan välimaastoa. Jalkaterien nypläystä, lantion painelua ja kääntelyä. Jalkojen koukistelua ja samaa jumppaa käsivarsille.

On tuossa varmaan jotain auttavia juttujakin? Ihan yhtä kipeä ja kireä olo on kuin ennen hoitoa. Toki pitäisi käydä muutaman kerran ennenkuin kaikki jumit saataisiin pois kuulemma.

Jäi semmoinen jyrkkä ehkä entiedä -olo.

Palautumisessa menee 3-5 päivää. Joten tarkastele tilannetta sitten uudelleen. Ja käy ihmeessä vaikka toisen kerran 10-14:sta päivän kuluttua.

 

[Resetor]

Kokemus kalevalaisesta jäsenkorjaajasta. Selkä ja niska/hartia alue on vaivannut ja päätin sitten kaverin kehotuksesta kokeilla. Ei siis ennakko-odotuksia, eka kerta.

Kyllähän se kaveri heti mainitsi eripituiset jalat ja väärässä asennossa olevan lantion, sekä näki huonon istuma-asennon. Kylläkai, kun täyttelin jonkun kaavakkeen ihme satulatuolissa lasten koulupöydän ääressä.

Kokemus ei tuntunut oikeastaan miltään. Semmoista venyttelyn ja erittäin kevyen hieronnan välimaastoa. Jalkaterien nypläystä, lantion painelua ja kääntelyä. Jalkojen koukistelua ja samaa jumppaa käsivarsille.

On tuossa varmaan jotain auttavia juttujakin? Ihan yhtä kipeä ja kireä olo on kuin ennen hoitoa. Toki pitäisi käydä muutaman kerran ennenkuin kaikki jumit saataisiin pois kuulemma.

Jäi semmoinen jyrkkä ehkä entiedä -olo.

Tai sitten vain menet ihan hierojalle jatkossa...

 

[Centteri]

...tai kiropraktikolle. Itse kävin sellaisella n12 vuotta sitten eikä selkä ole sen jälkeen vaivannut.

 

[atu-c2]

Kokemus kalevalaisesta jäsenkorjaajasta. Selkä ja niska/hartia alue on vaivannut ja päätin sitten kaverin kehotuksesta kokeilla. Ei siis ennakko-odotuksia, eka kerta.

Kyllähän se kaveri heti mainitsi eripituiset jalat ja väärässä asennossa olevan lantion, sekä näki huonon istuma-asennon. Kylläkai, kun täyttelin jonkun kaavakkeen ihme satulatuolissa lasten koulupöydän ääressä.

Kokemus ei tuntunut oikeastaan miltään. Semmoista venyttelyn ja erittäin kevyen hieronnan välimaastoa. Jalkaterien nypläystä, lantion painelua ja kääntelyä. Jalkojen koukistelua ja samaa jumppaa käsivarsille.

On tuossa varmaan jotain auttavia juttujakin? Ihan yhtä kipeä ja kireä olo on kuin ennen hoitoa. Toki pitäisi käydä muutaman kerran ennenkuin kaikki jumit saataisiin pois kuulemma.

Jäi semmoinen jyrkkä ehkä entiedä -olo.

Työntyykö hartiat eteenpäin, vaivaako skolioosi sekä hartiat eri tasolla?

Jos on, niin sulla taitaa olla S-nivel pois paikoiltaan

 

[Taika-Jim]

Työntyykö hartiat eteenpäin, vaivaako skolioosi sekä hartiat eri tasolla?

Kyllä, fyssaria tämä jäsenkorjaaja suositteli. En kyllä tiedä mikä on S-nivel?

 

[?..]

Kokemus kalevalaisesta jäsenkorjaajasta. Selkä ja niska/hartia alue on vaivannut ja päätin sitten kaverin kehotuksesta kokeilla. Ei siis ennakko-odotuksia, eka kerta.

Kyllähän se kaveri heti mainitsi eripituiset jalat ja väärässä asennossa olevan lantion, sekä näki huonon istuma-asennon. Kylläkai, kun täyttelin jonkun kaavakkeen ihme satulatuolissa lasten koulupöydän ääressä.

Kokemus ei tuntunut oikeastaan miltään. Semmoista venyttelyn ja erittäin kevyen hieronnan välimaastoa. Jalkaterien nypläystä, lantion painelua ja kääntelyä. Jalkojen koukistelua ja samaa jumppaa käsivarsille.

On tuossa varmaan jotain auttavia juttujakin? Ihan yhtä kipeä ja kireä olo on kuin ennen hoitoa. Toki pitäisi käydä muutaman kerran ennenkuin kaikki jumit saataisiin pois kuulemma.

Jäi semmoinen jyrkkä ehkä entiedä -olo.

Aika ylläri, että tuli taas nuo eripituiset jalat. Tämähän on näiden humpuukipuoskareiden vakio heitto. Kannattaa jättää suosiolla väliin, voi jopa olla vaarallista keholle noiden niksauttelut ja höpöjutut.

 

[Humanoid]

Aika ylläri, että tuli taas nuo eripituiset jalat. Tämähän on näiden humpuukipuoskareiden vakio heitto. Kannattaa jättää suosiolla väliin, voi jopa olla vaarallista keholle noiden niksauttelut ja höpöjutut.

Sinulla ei taida olla omakohtaista kokemusta tai tietoa asiasta (viimeistään niksautteluun vetoaminen kertoi tämän), jos väität heitä humpuukipuoskareiksi. Kai huomasit, että jäsenkorjaaja oli jopa suositellut fyssaria?

 

[atu-c2]

Kyllä, fyssaria tämä jäsenkorjaaja suositteli. En kyllä tiedä mikä on S-nivel?

Sun jalat eivät ole erimittaisia, kun tuon s-nivelen saa kohdilleen niin jalat ovat samanmittaisia (hyvin harvinaista että jalat oikeasti ovat erimittaisia).

Mulla oli ihan sama vaiva kun sulla, kävin asiasta lääkärille valittamassa mutta vastaukseksi sain vaan että asian kanssa pitää oppia elämään.

On aika vaikeata löytää sellaista jäsenkorjaajaa tai muuta nimikettä joka osaa hoitaa s-nivelen ongelmia.

Googlasin muutaman sivuston mistä tuli vaikutus, että tietävät miten tuota s-nivel ongelmaa hoidetaan.

Syyt ja seuraukset – Si-nivel.net

SI-Nivel ja "lantionkori" | Jäsenkorjaus Antti Torsti

Ja fyssari ei saa tuota korjattua.

 

[ojisama]

Suomalaiset kansanparantajat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet skolioosin syyn, mikä löytyy lantion virheasennoista ja sitä kautta jalkojen toiminnallisesta eripituisuudesta. Itsekin satoja skolioosiselkiä nähneenä uskallan väittää, että ranka korreloi luonnollisesti kehon perustaa eli lantionasentoa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan jos lantio on suora , myös ranka on suora. Jos lantio on vino myös ranka on vino. Tämä on perustavanlaatuinen asia jota jostain syystä ei ole haluttu koululääketieteen puolella tutkia tai ymmärtää lainkaan.

En nyt suoraan väitä, että tuo on täyttä höpöhöpöä, mutta ehkä pieni skeptisyys sallitaan.

 

[David ":DA" Imodium]

Tänään tuli parturissa aika jännä juttu esille. Parturi huomasi, että tietty alue päästä kasvaa eri väristä hiusta. Sattumoisin nyt on ollut päällä viikon kestänyt päänsärky, joka yllätyksekseni rajautuu melko tarkkaan eri värisen hiuksen rajaamalle alueelle.

Ekaa kertaa hiuksen värin laikukkuus tuli esille jo 2012 (mutta en itse tiennyt missä se menee), ja päänsärkyä nimenomaan tällä puolella päätä ollut lapsesta lähtien. Onko vain sattumaa, että kipeä kohta osuu tuolle alueelle vai voiko noilla olla joku kytkös? Itse en keksinyt mitään mekanismia miten ne voisivat olla kytköksissä.

 

[?..]

Tänään tuli parturissa aika jännä juttu esille. Parturi huomasi, että tietty alue päästä kasvaa eri väristä hiusta. Sattumoisin nyt on ollut päällä viikon kestänyt päänsärky, joka yllätyksekseni rajautuu melko tarkkaan eri värisen hiuksen rajaamalle alueelle.

Ekaa kertaa hiuksen värin laikukkuus tuli esille jo 2012 (mutta en itse tiennyt missä se menee), ja päänsärkyä nimenomaan tällä puolella päätä ollut lapsesta lähtien. Onko vain sattumaa, että kipeä kohta osuu tuolle alueelle vai voiko noilla olla joku kytkös? Itse en keksinyt mitään mekanismia miten ne voisivat olla kytköksissä.

Voi olla kasvain. Suosittelen kuvauttamaan.

 

[dude86]

1) Seiso suorassa
2) Aktivoi vatsalihakset
3) Ala taittaa itseäsi kohti lattiaa
4) Pidä alaselkä suorassa
5) Voit tehdä staattista pitoa tai edestakaisin liikettä. Mikä nyt tuntuukaan hyvältä. Tämän liikkeen etuna on se, että venytystä auttaa painovoima. Ei tarvise siis ponnistella sen venytyksen eteen.

Jos alaselkään sattuu tämä liike, niin lopeta. Kokeile sitten vaikka seinää vasten istumista, ja yritä liu'uttaa alaselkää kohti seinää, jotta saavuttaisit sen suorakulman.

Ei tuo asento ole mitenkään mahdollinen normaalilla henkilöllä, jos selkä on suorana.

 

[jm82]

Tänään tuli parturissa aika jännä juttu esille. Parturi huomasi, että tietty alue päästä kasvaa eri väristä hiusta. Sattumoisin nyt on ollut päällä viikon kestänyt päänsärky, joka yllätyksekseni rajautuu melko tarkkaan eri värisen hiuksen rajaamalle alueelle.

Ekaa kertaa hiuksen värin laikukkuus tuli esille jo 2012 (mutta en itse tiennyt missä se menee), ja päänsärkyä nimenomaan tällä puolella päätä ollut lapsesta lähtien. Onko vain sattumaa, että kipeä kohta osuu tuolle alueelle vai voiko noilla olla joku kytkös? Itse en keksinyt mitään mekanismia miten ne voisivat olla kytköksissä.

Mulla on joskus ollut migreeniä ja vasen puoli päästä/kädestä on ollut kipeä tai puutunut. Pää on magneettikuvattu, eikä mitään vikaa ollut.

Jos sulla on ollut päänsärkyä nyt vasta, niin jostainhan se särky sitten tulee?

 

[David ":DA" Imodium]

Mulla on joskus ollut migreeniä ja vasen puoli päästä/kädestä on ollut kipeä tai puutunut. Pää on magneettikuvattu, eikä mitään vikaa ollut.

Jos sulla on ollut päänsärkyä nyt vasta, niin jostainhan se särky sitten tulee?

Mulla on myös lapsesta saakka migreeniä ja kipu yleensä juuri tällä samalla puolella päätä ja oikean silmän takana. Oireet sinänsä siis jo pitkältä ajalta. Yllättävää oli vain tänään oppia että se pääkipu rajautuu tuon eri värisen hiuksiston alueelle.

 

[ttjm]

Nuo pigmenttiläiskät ei sinällään ole mitenkään erikoisia. Itsellä on läiskä ihan "albiinoa" päässä. Näkee ihan siitä päänahasta myös, jos on hiukset tosi lyhyet.
Kyllä tuo varmaan kannattaa lääkärissä näyttää silti, jos on tuota päänsärkyä useinkin.

 

[smartti]

Ei tuo asento ole mitenkään mahdollinen normaalilla henkilöllä, jos selkä on suorana.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Jotain kryptistä saivartelua?

 

[dude86]

En ymmärrä mitä tarkoitat. Jotain kryptistä saivartelua?

Tuo asento vaatii jo notkeutta, ei onnistu ihan kaikilta selkä suorana.

 

[smartti]

Tuo asento vaatii jo notkeutta, ei onnistu ihan kaikilta selkä suorana.

Harjoittelun tarkoituksena on tulla "paremmaksi" jossain. Ja harjoittelemaan pystyy jokainen.

Tässä tapauksessa ohjeistin liikkeen, jonka avulla on mahdollista venyttää kireitä paikkoja ja samalla saada voimaa niihin lihaksiin. Idea ei todellakaan ollut heti päästä 90 asteen kulmaan saati vetää itseään linkkariksi lisäpainojen kera.

 

[evakko]

En tiedä oliko sattumaa ettei kukaan nykyaikaisista ulkomaalaisista hammaslääkäreistä yksityisellä eikä kunnallisella ottanut tätä hoidettavakseen vaan hommat alkoivat rullaamaan vasta kun pääsin suomalaiselle hammaslääkärille ja hammaskirurgille.

Muutama vuosi sitten viimeinen alhaalla ollut viisaudenhammas alkoi vaivata häiritsevästi. Soitin kunnalliselle ja sainkin ajan seuraavaksi päiväksi. Lääkäri oli venäläinen, sanoi heti että hän ei sitä kyllä poista mutta katsotaan onko siitä edes kyse. Tottakai oli, sain paikan jonotuslistalle ja vielä samana päivänä soitettiin että huomiselle olisi aika toisessa toimipisteessä, käykö. Kävi ja homman hoiti suomalainen oletettavasti tavallinen hammaslääkäri ilman erityistemppuja.

Voisikohan taustalla olla jokin pätevyyteen liittyvä asia kun näköjään on useita tapauksia. Yksityisellä voisi olla vastuuvakuutuksen ehdot tms. kun useimmat lienee yrittäjiä tai firman osakkaita, mutta kunnallisella puolella tuskin jokaisella on omaansa.

 

[Centteri]

Perkeleen kihti. Itselle se tulee oluesta. Viikko sitten otin yhden oluen ja sitä edellisestä ehti kulua 3vkoa. Aikoinaan nuorempana tuli juotua olutta ehkä 10 tölkkiä viikossa, nykyään 0,5l kuukaudessa. . Mitään kihtiherkän ruokia en syö. Nyt sitten ukkovarvas punainen ja helevetin kosketusherkkä. No, yöksi burana 600 ja perjantaina alkaa pahin olla ohi. Täytyy näköjään jättää se olut kokonaan pois.

 

[finWeazel]

Mulla on pannassa tuoreet tomaatit ja pöytäsuola. Molemmat noista aiheuttaa aftojen ilmestymisen suuhun. Merisuola ja kypsennetyt tomaatit/tomaattikastike ei tee tuota.

 

[Kalvi]

Perkeleen kihti. Itselle se tulee oluesta. Viikko sitten otin yhden oluen ja sitä edellisestä ehti kulua 3vkoa. Aikoinaan nuorempana tuli juotua olutta ehkä 10 tölkkiä viikossa, nykyään 0,5l kuukaudessa. . Mitään kihtiherkän ruokia en syö. Nyt sitten ukkovarvas punainen ja helevetin kosketusherkkä. No, yöksi burana 600 ja perjantaina alkaa pahin olla ohi. Täytyy näköjään jättää se olut kokonaan pois.

Taas oluet lipsuneet suurelle. Kihtikohtausta odotellessa.
Uraatit on koholla ja varmaankin allopurinoli tulee käyttöön tässä kuukauden sisään. Odottelen että lääkäri soittelee.

Saakos udella paljonko on @Centteri llä ikää?

 

[Centteri]

Taas oluet lipsuneet suurelle. Kihtikohtausta odotellessa.
Uraatit on koholla ja varmaankin allopurinoli tulee käyttöön tässä kuukauden sisään. Odottelen että lääkäri soittelee.

Saakos udella paljonko on @Centteri llä ikää?

40+ on ikää ja noin 7-8v sitten jäi se turha oluen litkiminen arki-iltoina.

 

[Kalvi]

40+ on ikää ja noin 7-8v sitten jäi se turha oluen litkiminen arki-iltoina.

Täällä vasta lähestytään neljääkymppiä, mutta onneksi ei vielä kihti useammin vaivaa. Toki syytä hoitaa elintavoin/lääkityksellä jottei nivelet pasko.
Parhaiten minulle on auttanut kohtauksen sattuessa etorikoksibi (Arcoxia tms.), indometasiini (Indometin) ja kostikosteroidi (Prednisolon)

 

[julppu]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.

 

[Tatuks]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.

Itse kävin lääkärissä varmaan valehtelematta 30 kertaa selvittämässä että mikä on vialla kun vasen puoli kropasta puutuu. Jossain vaiheessa alkoi selkeästi jo lääkärit epäilemään että keksin kaiken. No olin että kai tässä vaan on joku hermorata sitten vialla tms.

Kävin sitten jossain vaiheessa flunssan takia lääkärissä ja satuin kysäisemään että mikähän vois olla vialla. Lääkäri mietti about 2 sekuntia ja laittoi mut keskussairaalaan magneettiin. Selvisi sitten arnold chiari ja pääsin jonon ohi leikkaukseen.

Olin kysynyt röntgeniä ja magneettia mutta ei sinne kuulemma ihan ketä tahansa laiteta, pitää olla painava syy.

Eli kannattanee varmaan käydä useampi lääkäri läpi ja hakea vastausta. En ole tietenkään mikään lääketieteen asiantuntija mutta kannattanee noilla oireilla vielä yrittää vähän selvittää.

 

[julppu]

@Tatuks Kiitos vastauksestasi. Olen löytänyt paikallisesta terveyskeskuksesta hyvän lääkärin, joka on ottanut oireeni tosissaan ja hänellä on selvästi halua myös selvittää niitä. Hän sanoi, että mikäli vatsan ultrassa ei mitään poikkeavaa näy, niin sitten seuraava steppi on gastroskopia. Toivonkin, että tämä suunnitelma on vielä pätevä ja pääsen siihen (vaikka ilmeisesti aika kettumainen tutkimus).

Kuten yllä kerroin niin epätietoisuus omasta terveydestä syö kyllä henkisesti todella paljon. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Istua vain sohvalla tai maata sängyssä ja katsoa televisiota. Onneksi nyt alkaa koulun lomaviikko ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni siinä mielessä, että pistän puhelimeeni noin 3 tunnin välein muistutuksen syömisestä. Yritän syödä edes pikkaisen jokaisella hälytyksellä, vaikka tiedostan sen olevan todella hankalaa.

Tiedostan myös, että viimeiset kuukaudet ovat olleet todella stressaavia myös muiden tapahtumien vuoksi (toinen mummo menehtyi nopeasti alzheimeriin ja toisella mummolla todettiin parantumaton syöpä). Nämä tapahtumat tietysti vielä "vauhdittivat" oireitani, joka taas tukee tuota ahdistuneisuushäiriötä. Kaikesta huolimatta pitää kuitenkin yrittää pysyä positiivisena. Eiköhän vaivoihini vielä löydy jokin syy ja parannuskeino.

 

[Tatuks]

@Tatuks Kiitos vastauksestasi. Olen löytänyt paikallisesta terveyskeskuksesta hyvän lääkärin, joka on ottanut oireeni tosissaan ja hänellä on selvästi halua myös selvittää niitä. Hän sanoi, että mikäli vatsan ultrassa ei mitään poikkeavaa näy, niin sitten seuraava steppi on gastroskopia. Toivonkin, että tämä suunnitelma on vielä pätevä ja pääsen siihen (vaikka ilmeisesti aika kettumainen tutkimus).

Kuten yllä kerroin niin epätietoisuus omasta terveydestä syö kyllä henkisesti todella paljon. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Istua vain sohvalla tai maata sängyssä ja katsoa televisiota. Onneksi nyt alkaa koulun lomaviikko ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni siinä mielessä, että pistän puhelimeeni noin 3 tunnin välein muistutuksen syömisestä. Yritän syödä edes pikkaisen jokaisella hälytyksellä, vaikka tiedostan sen olevan todella hankalaa.

Tiedostan myös, että viimeiset kuukaudet ovat olleet todella stressaavia myös muiden tapahtumien vuoksi (toinen mummo menehtyi nopeasti alzheimeriin ja toisella mummolla todettiin parantumaton syöpä). Nämä tapahtumat tietysti vielä "vauhdittivat" oireitani, joka taas tukee tuota ahdistuneisuushäiriötä. Kaikesta huolimatta pitää kuitenkin yrittää pysyä positiivisena. Eiköhän vaivoihini vielä löydy jokin syy ja parannuskeino.

Uskon kyllä että lamauttaa, on nuo oireet paljon akuutimpia kuin itsellä oli. Itse onneksi en koskaan ole stressannut hirveästi mistään isommista asioista. Ennen leikkausta lääkäri varoitti että riskinä on jopa neliraajahalvaantuminen jos sohaistaan väärään paikkaan, siltikin muistan että oli täysi luotto lääkäreihin. Olin leikkauksen jälkeen käytännössä täysin liikkumatta vajaan viikon mutta siltikin oli ihan jees fiilis.

Turha jaella neuvoja että "älä stressaa", mutta kai voisin nyt sanoa että elämä jatkuu ja kun homma on selvinnyt niin jälkeenpäin välillä ihmettelee miten se tuntuu niin kaukaiselta ja mitättömältä asialta. Eikä näille voi itse mitään, joten koska todennäköisesti vika on psyykkinen, ei kannata odotella pahinta vaan tapella nyt vastaan.

Pitkästä aikaa kärsin tänä viikonloppuna hermokivuista mitä tulee aina välillä koska keskushermosto kuitenkin vaurioitunut pysyvästi, hyvin siihenkin vaan on tottunut vaikka ensimmäisiä kertoja se oli ihan sietämätöntä. Nykyään lähinnä ärsyttävää vihlontaa.

 

[Mengele Arkel]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Kannattaa lukea myös alankirjallisuutta. Sisältävät harjoituksia joista ainakin itse olen hyötynyt.

Mielekkäästi irti ahdistuksesta - Susan M. Orsillo, Lizabeth Roemer - nidottu(9789522600516) | Adlibris kirjakauppa

nidottu, 2011. Osta kirja Mielekkäästi irti ahdistuksesta Susan M. Orsillo, Lizabeth Roemer (ISBN 9789522600516) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 19,90 euron tilauksiin. Meillä on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi tänään! Aina edulliset hinnat, ilmainen toimitus yli...

www.adlibris.com

Tää on ollut hyvä paniikkihäiriöiden hallitsemiseen:

Etusivu - Paniikkihairio.fi

Lopeta pelko, ahdistus, paniikki ja paniikkihäiriö – Vain 5 askelta tavoitteisiin ja itseluottamukseen! Paniikkikohtauksia -

paniikkihairio.fi

17€ koko oopus, rahan arvoinen sijoitus.

 

[Randomizer]

@julppu

Todella tutun kuuloisia oireita, tosin mulla hieman lievempinä ollut(ja paniikkikohtaukset jäi nuoruuteen). Eli ahdistushäiriö/masennus/yleinen maailmantuska siellä on taustalla. Mites uni, mulla meni unetkin siinä samalla. Itsekin sain juuri ton saman lääkekoktailin kun sulle on määrätty. Samalai tutkittiin ja fyysisesti terve kuin pukki. Pääkopasta noi johtuu. Kun pääsi terapiaan niin homman kanssa pystyy elämään helpommin, ja sieltä saatat löytää terapeutin kanssa oikeita syitä ahdistukseen (läpikäymättömiä asioita jne.). Jo se että tietää että kyse on pääkopan hommista niin sekin jo hieman helpottaa. Nyt syön escitalopramia ja käyn aktiivisesti terapiassa, vointi on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Tsemppiä, kyllä se siitä.

 

[kaakau<"'\\/>]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.

Kaikki oireet sopivat ahdistuneisuushäiriöön, huolta vakavasta sairaudesta oireita selittävänä tekijöitä myöten. Kuulostaa siltä vielä, että masennus on tullut myös seuraksi. Tuskinpa sairastat mitään elimellistä. Minulla on sama diagnoosi ja on ollut 20 vuotta. Viime vuoden lopulla oireet menivät unettomuuden takia pahemmaksi ja kävin sairaalassa ja annoin lääkärille vapaat kädet valita lääkityksen ja aloitin lääkkeet pitkästä aikaa, koska aiemmin pelkäsin, että lääkkeetkin olisivat haitallisia keholleni. Pian oireet jo helpottivat, en enää huolestu jokaisesta kehon tuntemuksesta. Vanhasta muistista toki syntyy mielessä vielä huolenaihe, mutta se menee nopeasti ohi, eikä jää painamaan.

Jos oireet jatkuu, niin essitalopraamin annostuksen nostamista voisi miettiä tai vaihtamista toiseen lääkkeeseen. Itse käytän venlafaksiinia. Omalla kohdallani lääkkeet ovat olleet paras apu. Terapiasta ei ole ollut merkittävää apua, tai silloin kun näin psykologia, en syönyt lääkkeitä. Olisi voinut auttaa paremmin, jos olisin syönyt. Liikunnasta olen myös kokenut apua, kunhan se on tarpeeksi raskasta.

Vatsatuntemukset voisivat olla närästystä. Kai olet testannut auttaako närästyslääkkeet? Joskus minulla närästys on saanut aikaiseksi rintakipua ja sykkeen nousua.

 

[jm82]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.

Itsellä on kanssa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö merkattuna. 20mg Escitalopram auttoi noihin paniikkikohtauksiin. Lääke kyllä vaihdettiin 300mg Venlafaxiniin. Ja nyt on sitten ollut 150mg Noritren sen tilalla.

Paniikkihäiriössä on tullut just se että ei oikein pysty hengittämään kunnolla, tai joutuu lähteä siksi tilanteesta tai paikasta pois. Oloa helpottamaan on myös 15mg Abilify. Risperidonia oli kanssa aikaisemmin käytössä sen tilalla. Opamoxia en ole itse käyttänyt ollenkaan. Opamox on varmaan hyvä, jos lääkettä tarvitsee vain silloin tällöin.

Sitä kanssa mietin, että psykiatri ehkä osaisi paremmin sanoa, että mitä juttuja sulla mahdollisesti on. Paniikkiin kyllä pitäisi masennuslääke auttaa. Ja mulla oli siis lisänä vielä psykoosilääke, mikä rauhoittaa oloa. Psykiatri myös sanoi, että olisi myös fibromyalgia. Eli jotain kipuja.

Niin ja pään magneettikuvauksessa olin ja kaikki oli kunnossa.

 

[Stenforce]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.

Hei, toki kyseessä voi olla paniikki-/ahdistuneisuusoireilu, mutta panin merkille että lepo-ekg:tä lukuunottamatta sen kummempia rytmihäiriöselvittelyjä ei ole tehty? Koska kyllä näillä oireilla kyseessä voisi perjaattessa olla jokin paroxysmaalinen takykardia, joskaan se ei suoranaisesti kaikkia oireista selitä. Toisaalta vakavan sairauden pelko ja epätietoisuus voisi selittää sitten loput. Onko sinulla paniikki-/ahdistuneisuusoireilutaustaa ennen tuota syksyn työharjoittelua?

 

[julppu]

@Mengele Arkel Kiitos vinkeistä. Pitää tutustua ehdottamiisi teoksiin. Kaikki apu ja tieto tässä kohtaa on tervetullutta.

@Randomizer Kiitos tsemppailusta. Ihan hyvillä mielin odotan psykiatrille pääsyä. Lääkärikin oli sitä mieltä, että ei pitäisi hirveän hankalaa olla, koska olen työikäinen, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Nukkuminen on ainakin toistaiseksi onnistunut. En heräile öisin ja nukahdan illalla suht aikaisin. Sen kyllä huomaan, että eivät ne unet minua täysin virkistä eli välillä väsyttää aika paljonkin pitkienkin yöunien jälkeen. Ehkä tämä on myös vaikuttanut unen laatuun.

@kaakau<"'\\/> Rennietä olen silloin tällöin pahempiin vaivoihin ottanut ja se on kyllä jonkin verran auttanut. Eniten minua tosin huolestuttaa tuo pienestäkin ateriasta tuleva täyteläisyyden tunne. Olen kanssa lukenut, että Escitalopram annoksen nosto on aiheellinen joissain tapauksissa. Itse syön nyt pienintä annosta (5mg/pv). Tämänkin lääkityksen aloittaminen viivästyi hieman, kun niin hurjia tarinoita aloitusoireista. Minulla ei juuri mitään ole ollut (normaalia ahdistusta lukuunottamatta). Mieliala on kyllä melko vaihteleva, mutta pääsääntöisesti on aika maissa. Joitakin päiviä voin olla suht normaali ja iloinenkin, mutta muuten olo kyllä sellainen, että mikään ei kiinnosta ja päivät ovat vain taistelua.

@jm82 Opamoxia en kanssa ole ihan hirveästi käyttänyt. Juuri ennen mummun hautajaisia söin sitä viikon ½ tablettia aina iltaisin. Sitä ennen otin satunnaisesti pahempiin oireisiin. Hautajaisten jälkeen en ole tätä syönyt.

@Stenforce Juu sydäntä ei ole tutkittu sen tarkemmin, kuin tuo EKG silloin syyskuussa yksityisellä. Vatsan ultraäänessä katsottiin joitain virtauksia, joista merkintä on seuraava: "Aortan kaliberi on tavanomainen, para-aortaalisesti tai -iliakaalisesti ei erotu suurentuneita imusolmukkeita. ". Ei minulla tämmöisiä oloja ja oireita ole ollut ennen tuota työharjoittelun alkamista. Olen aina ollut todella kova jännittämään uusissa ympäristöissä ja uusien ihmisten kanssa, mutta sekin on tässä vuosien saatossa lieventynyt. Stressiä on ollut silloin tällöin, mutta ei mitään näin pahaa. Tai sitten en ole itse sitä tiedostanut ja oireet ovat päässeet pahenemaan (?). Kaikenkaikkiaan huoli on aika kova omasta jaksamisesta.

Näin yleisellä tasolla on pakko mainita, että on jännä, miten olo helpottaa kun pääsee "purkamaan" tuntemuksiaan ja oireitaan, vaikkakin "vain" näin netin välityksellä. Haluan kiittää kaikkia vastauksistanne ja tsemppauksistanne.

 

[Stenforce]

@julppu Niin jos sydämen nopealyöntisyyskohtauksen aikana saisi otettua EKG:n niin käytännössä se varmistaisi/poissulkisi sydänperäisen syyn. Onko sinun mahdollista päästä päivystykseen nopealyöntisyyden aikana? Holter (sydämen vuorokausirekisteröinti) olisi myös tietysti mahdollinen, mutta jos kohtaukset ovat hyvin satunnaisia niin sitä on mahdoton saada osumaan oikealla päivälle. Näistä nyt vaan kirjoittelen siksi, että kertomuksesi perusteella minulle jäi kuva että sydänperäinen syy saattasi olla mahdollinen. Toki tilanne vastaanotolla saattaisi näyttää erilaiselta. Ehkäpä voisit ottaa rytmihäiriöasian puheeksi hoitavan lääkärisi kanssa ja kysyä mitä mieltä hän on sen mahdollisuudesta? Ja mikäli sydänpuoli olisi kunnossa niin saisit vastauksen kysymykseesi "onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta?", mikä itsessään varmaankin helpottaisi.

 

[julppu]

@Stenforce Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Päivystykseen pääsy riippuu täysin siitä milloin/missä kohtaus tulee. Pääasiassa sanoisin, että ei valitettavasti ole mahdollista päästä kohtauksen aikana. Otan kuitenkin seuraavalla kontrollikäynnillä asian puheeksi, kiitos vinkistä.