Terveyshuolet

[julppu]

@Stenforce Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Päivystykseen pääsy riippuu täysin siitä milloin/missä kohtaus tulee. Pääasiassa sanoisin, että ei valitettavasti ole mahdollista päästä kohtauksen aikana. Otan kuitenkin seuraavalla kontrollikäynnillä asian puheeksi, kiitos vinkistä.

 

[Zidalid Mostugir]

Mainitsit, että Renniestä on ollut apua, niin voisikohan oireesi johtua refluksista?
Se nyt ainakin itsellä tuppaa aiheuttamaan muitakin oireita kuin pelkän närästyksen ja poltteen.



Refluksi.fi

 

[julppu]

@Zidalid Mostugir
Voihan tuokin olla mahdollista. Aika usein tulee tosi kovia röyhtäsyjä, jotka helpottavat olotilaa kummasti. Varsinaista poltetta minulla ei juuri ole, joten tuo Rennien syöminen on jäänyt vähemmälle. Täytyy ottaa tämä puheeksi lääkärin kanssa.

 

[MkH]

Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Mielestäni kuulostaa hyvin vahvasti paniikkihäiriöltä; läheisten sairastumisen ja työharjoittelun aiheutama stressi, joka heijastuu myös omina terveyshuolina sen aiheuttaman paniikkikohtauksen myötä. Vittumainen tilanne, kun psyykkinen sairaus manifestoituu fyysisinä oireina ja ruokkii näin itseään.

Itselläkin samankaltaisia kokemuksia muutaman vuoden takaa: työn aiheuttama stressi yhdistettynä läheisen terveysongelmiin johti paniikkikohtaukseen, joka synnytti huolen omasta terveydentilastani. Totta hemmetissä sitä luulee, että jotain on pahasti vialla kun sydän hakkaa, hengittäminen on vaikeaa ja muutenkin erittäin tukala olo. Tälle ehkä puolen vuoden jaksolle mahtui muitakin fyysisiä oireita, jotka osa ehkä vain osuivat samalle ajankohdalle sattumalta, mutta eivät ainakaan terveyshuoliani helpottaneet. Pääsin tilanteesta kuitenkin yli ilman lääkkeitä tai psykiatrin apua ja jatkossa osaan ehkä tunnistaa tuolloin minulle tuntemattoman tilanteen. Suurin apu oli terveyskeskuslääkärin vahvistus siitä, että terveydentilassani ei ole mitään normaalista poikkeavaa.

 

[Randomizer]

@julppu Onko fiilis noiden kohtauksien ulkopuolellakin "huolestunut", "painostava" tai muuten vaan rauhaton? Meikäläisen ahdistus oireili just tommosena selittämättömänä huolestuneisuuden tunteena, pelkoina ja sairauden luuloisena. Kuvailin sitä tunteena samanlaisena kuin odottaisi esimerkiksi jotakin vittumaista hammaslääkärioperaatiota hammaslääkärin aulassa mutta ilman mitään varsinaista syytä. Kärsin myös rinnan "muljahtelusta" ja ikävistä rintaoireista samalla jota tietysti aluksi luulin sydänperäisiksi häiriöiksi kunnes tutkitutin itseni eikä sieltä mitään löytynyt, ahdistukseen kuuluvia fyysisiä tuntemuksia olivat.

 

[julppu]

@Randomizer
Voin sanoa, että 90% valveilla olo ajasta fiilis on ahdistava ja erityisen huolestunut. Olin ennen rauhallinen kaveri, mutta nykyään en saa itseäni rauhoitettua juuri mitenkään. Jos teen jonkun toisen ihmisen kanssa jotakin, vaikka vain keskustelen niin olosta tulee lähes normaali. Mutta kun tämä tekeminen loppuu niin olo muuttuu jälleen tukalaksi.

Ennen olen uskonut, kun lääkäri on sanonut ettei mitään ole, mutta nyt en jostakin syystä pysty "luottamaan" tähän ja seurauksena mielessäni pyörii vain mikä tauti minua vaivaa. Tiedostan tämän ja älytöntähän se on.

@MkH Näin olen sen ajatellutkin. Oireiden alkaminen heti työharjoittelun alettua ja sitten toisen mummun alzheimerin toteaminen muutama viikko tämän jälkeen. Kaiken lisäksi hän joutui hyvin nopeasti laitoshoitoon. Järjellä ajateltuna nämä johtivat tähän nykyiseen tilanteeseen.

Mistä sitä toisaalta tietää, taustalla on voinut olla jo pidempään tiedostamatonta stressi (onko tällaista?).

 

[finWeazel]

@Randomizer
Voin sanoa, että 90% valveilla olo ajasta fiilis on ahdistava ja erityisen huolestunut. Olin ennen rauhallinen kaveri, mutta nykyään en saa itseäni rauhoitettua juuri mitenkään. Jos teen jonkun toisen ihmisen kanssa jotakin, vaikka vain keskustelen niin olosta tulee lähes normaali. Mutta kun tämä tekeminen loppuu niin olo muuttuu jälleen tukalaksi.

Ennen olen uskonut, kun lääkäri on sanonut ettei mitään ole, mutta nyt en jostakin syystä pysty "luottamaan" tähän ja seurauksena mielessäni pyörii vain mikä tauti minua vaivaa. Tiedostan tämän ja älytöntähän se on.

@MkH Näin olen sen ajatellutkin. Oireiden alkaminen heti työharjoittelun alettua ja sitten toisen mummun alzheimerin toteaminen muutama viikko tämän jälkeen. Kaiken lisäksi hän joutui hyvin nopeasti laitoshoitoon. Järjellä ajateltuna nämä johtivat tähän nykyiseen tilanteeseen.

Mistä sitä toisaalta tietää, taustalla on voinut olla jo pidempään tiedostamatonta stressi (onko tällaista?).

Karkeata yleistystä luvassa. Elimistö voi olla rest&digest tai fight or flight moodissa. On ihan mahdollista, että päätyy liikaa tuonne fight or flight moodiin stressin takia. Sillä ei ole väliä onko se uhka kuviteltu vai todellinen.

Mua on auttanut hengitysharjoittelu massiivisesti. Jos englanti taittuu niin alla on mielenkiintoinen pätkä kuunnella. Mulla harjoitukset auttaa olotilaan todella paljon. Myös mitattu metriikka aivoaalloista(muse2)ja hrv ourasta myötäilee olotiloja



Tämä on toiminut mulle. 5sekuntia sisäänhengitystä nenän kautta, 1s pito, 6s uloshengitystä suun kautta, 1s pito ja tota toistetaan 10-20minuuttia. Noi ajat on henkilökohtaisia. Optimi löytyy yleensä 4-7 sykliä minuutissa väliltä. Alussa tärkeätä on löytää oikea rytmi ja myöhemmin syventää hengitystä.

 

[xana]

Tuttavalleni suositeltiin defibrillaattorin eli sydäniskurin hankintaa itselleen. Sellaisen saa nykyään hankittua kotikäyttöönkin. Aika laaja hintahaitari tuntuu olevan, kun netistä niitä katsoin. Saako näihin hankintatukea KELA:ta tai muualta? Yksi markkinoilla oleva on Philips HeartStart FRx AED defibrillaattori. Se maksaa noin 1500 euroa.

 

[croc]

Viime kesänä onnistuin kompastumaan kotona kynnykseen ja kaatuessani löin polven ensiksi parveketuolin kulmaan ja sen jälkeen kivilattiaan. Maassa maatessani hirveässä kivussa huomasin että oikea jalka oli vääntynyt kummallisesti, yritin sitten raahata itseni ovesta sisälle ja jalka paukahti helvetillisen kivun saattelemana normaaliin asentoon.

Eli polvilumpio oli käynyt pois paikaltaan ja itsekseen meni takaisin, sekä polvi turposi isoksi palloksi. Sairaalassa jalka kuvattiin ja polvessa oli pieni murtuma sekä kuvissa näkyi myös todisteet siitä että polvilumpio oli käynyt pois paikoiltaan. Tähän sain hoidoksi kipulääkkeitä, kepit ja fysioterapiaa. Muutaman kuukauden päästä juuri kun olin heittänyt kepit nurkkaan niin polvilumpio kävi taas väärässä paikassa ja taas polvi turposi isoksi palloksi, sekä jouduin käyttämään taas vähän aikaa keppejä.. eli takaisin alkupisteeseen..

Kävin sitten magneettikuvauksessa ja ortopedin luona juttelemassa. Ortopedin kanssa sovittiin että ½vuotta kovaa jumppaa jalalle ja sitten katsotaan missä kunnossa polvi on. Kuulemma polveen korjaus olisi ottaa jostain lihaksesta pätkä pois ja rakentaa siitä joku uusi jänne/side polveen, ortopedi pelotteli että leikkauksessa on isohko tulehdusriski.

Nyt polvilumpio on pysynyt paikoillaan ja ympärillä olevat lihakset vahvistuneet tosin varon sitä kokoajan, sekä kodin ulkopuolella käytän polvessa tukea jonka pitäisi auttaa siihen että pilvilumpio ei menisi sijoiltaan. Polvi on nyt pysynyt ihan hyvin kasassa ja turvotuksetkin on laskenut, mutta esimerkiksi jos seisoskelen pitkään paikallaan niin polvi turpoilee.. esimerkiksi jos suihkussa seisoskelen n.20minuuttia niin turvotus on aika ilkeä ja polvi seuraavana aamuna erittäin jäykkä.

En oikein ole saanut vastausta mistä tuo turpoilu johtuu, samoin polvi välillä "naksuu" välillä se naksuminen lähinnä tuntuu ikävältä.. kipuna se ei kauhean kova ole. Mutta toki joudun varomaan polvea kokoajan, esimerkiksi rappuset tai muu epätasainen maasto tuntuu välillä ikävältä polvessa ja parhaani mukaan välttelen epätasaisella kävelyä.

Tällä hetkellä jumppailen jalkaa ja odottelen seuraavaa käyntiä ortopedin luokse ja silloin pitäisi päättää leikataanko polvi vai jätetäänkö tälläiseksi. Eli polvi ei ole entisensä enään, mutta sen kanssa pärjää kunhan kiinnittää huomiota ettei tule ylimääräisiä kiertoliikkeitä. En kuitenkaan voi kuvitellakaan lähteväni esimerkiksi vaellusretkelle metsään tällä hetkellä.

Rehellisesti sanottuna aika vaikea päättää mikä on oma mielipiteeni leikkaukseen nyt, muutama kuukausi sitten olin sitä mieltä että ehdottomasti leikkaukseen.. nyt en ole enään täysin varma olisiko leikkauksesta apua vai ei.. etenkin kun polvilumpio on pysynyt paikoillaan. Kuitenkin nämä mainitsemani turpoilut, naksumiset huolettaa.. sekä olisihan se kiva, että voisi luottaa täysin että polvilumpio pysyisi paikoillaan.
Minulla polven sijoiltaan meno tuntuu aiheuttavan todella härskin kivun(ehkäpä jonkinlainen shokkitila iskee), sillä mielestäni kipu on jopa kovempi kuin reisiluun irtoaminen lonkan pallonivelestä.. tämän koin 20vuotta sitten kun hypin innokkaasti laskettelurinteessä.

Polven sijoiltaan meno on kuulemma pääsääntöisesti murrosiässä olevien ongelma ja itsellä on kohta 40v mittarissa.. toki minulla tapahtui se kaatuminen+pieni murtuma joka edesauttoi sijoiltaan menoa.

Onko muilla kokemuksia polvileikkauksista, onko niistä ollut apua? Onko polvi tullut entiselleen tai mennyt jopa huonommaksi? Myös tuo polven turpoaminen rasituksessa ahdistaa, kun sille en mitään kunnollista selitystä ole saanut.

 

[aaqee]

Vaimolla vähän samantapainen polvi homma. Liukastui jäisellä kadulla ja polvi sijoiltaan. Oli yksin ja soitti kyydin lanssilla terveyskeskukseen. Siellä väännettiin polvi paikoilleen ja tyhjennettiin nesteestä. Seuraavana päivänä oli röntgen josta ei näkynyt mitään vikaa. Määrättiin fysioterapiaan mutta ei sitä voinut tehdä kauaa kun kipuili ja turposi. Nesteitä poistettiin useampaan kertaan. Kävi yksityisellä magneettikuvassa ja siellä näkyi joku irronnut jänteen vai ruston pala. Tähystysleikattiin nopealla aikataululla ja tuli vielä kunnon jalka. Kipuilee tietyissä asennoissa välillä mutta ei haittaa elämää eikä turpoa. Leikkauksen päälle tietty kuntoutusjakso ja sille tielle jäi, nyt käy salilla säännöllisesti.

 

[jarp]

Eli tuossa reilu vuosi sitten kävin hammaslääkärissä paikkauttamassa poskihampaan puudutuksella ja operaatio ilmeisesitkin vahingoitti jotain hermoa. Kun puudutus lakkasi, kielen takaosa jäi tunnottomaksi, suussa maistui jatkuvasti voimakas suola ja puhuessa iski kipeitä "sähköiskuja". Tutkiskelin silloin asiaa ja ilmeisestikin tämä on täysin arpapeliä, eli näin tapahtuu per x operaatiota, ja sille ei juurikaan mahda mitään, huono tuuri. Joillakin on halvaantunut puolet kasvoista pysyvästi jne. Onneksi minun tapauksessa oireet menivät ohi vajaassa vuodesssa, vaikka mahdollisuudet olisi olleet pysyvälle hermovauriolle.

Jesjes, tästä on nyt 3 vuotta ja pari päivää sitten alkoi oireet tulemaan takaisin. Suolan maku pikkuhiljaa ja tuntoaistimuksia. Eilen tajusin vasta, että nää on nämä täsmälleen samat oireet kuin kun ym. tapahtui. Himppasen vituttaa. Tosin tänään on ollut aika oireeton päivä, tilalle on tullut jomotus, et en tiiä mitä hittoo oikein tapahtuu. No ei auta kuin varata hammaslääkärille aikaa, että katotaan onko tulehduksia, reikiä tms. mikä hermoa kiusaisi.

Kyllähän se vaan mietityttää, että jos on jotain rempan aihetta hampaissa, niin uskaltaako ottaa puudutusta, vai pitääkö karkaista luonto ja mennä ilman. Muutaman kerran tosiaan paikattu ilman puudutusta ja kyllä on kohtuullisen tehokasta kidutusta. Rauhoittavia alle, että vaikka sattuu, niin ei stressaa niin pahasti? Tietty kai pitäis vaan kokeilla ilman puudutteita, onhan tässä kipukynnys noussut muutenkin 100x ekan polvivaurion jälkeen, josko ois sitten suussakin noussut...

 

[Mictian]

Sen 25+v vaivannut selkäkipu, esiintynyt yleensä jos menee selkä käyrällä kyykkyyn ja nousee jotenkin "väärin" ylös, niin tulee vihlaiseva kipu, selkä takaisin mutkalle, ja uudestaan ylös mennyt ohi.
Paitsi reilu kuukausi sitten, tuli tehtyä puuhommia päivä, päivän aikana ei mitään, sitten alkoikin illalla kiukuttelu, ja meni viikko että yksinkertaisesti ei saanu selkää suoraksi.
Sen jälkeen kiukutellut jos yrittää mitään tehdä missä pitäisi selkää taivutella.
Vihdoin pääsin magneettikuvaukseen, lekuri soittelee loppuviikosta, mutta osaako io-techin kuvista sanoa mikä on rikki?:

(Punaiset rinkulat lisätty itte, sopisi kipukohtaan)...

 

[D8088-2]

Sen 25+v vaivannut selkäkipu, esiintynyt yleensä jos menee selkä käyrällä kyykkyyn ja nousee jotenkin "väärin" ylös, niin tulee vihlaiseva kipu, selkä takaisin mutkalle, ja uudestaan ylös mennyt ohi.
Paitsi reilu kuukausi sitten, tuli tehtyä puuhommia päivä, päivän aikana ei mitään, sitten alkoikin illalla kiukuttelu, ja meni viikko että yksinkertaisesti ei saanu selkää suoraksi.
Sen jälkeen kiukutellut jos yrittää mitään tehdä missä pitäisi selkää taivutella.
Vihdoin pääsin magneettikuvaukseen, lekuri soittelee loppuviikosta, mutta osaako io-techin kuvista sanoa mikä on rikki?:

(Punaiset rinkulat lisätty itte, sopisi kipukohtaan)...

L4-L5 nikamien madaltumaa, välilevyt vähän pullistuneet kohti hermoa. Voi tuntua jalassa joskus, noiden nikamien kohdalta se tuntuu yleensä pohkeen ulkosyrjässä.

Kokeile venyttää rauhallisesti lonkankoukistajia kun kuvan perusteella sulla hieman kippaa lantio eteenpäin. Esimerkiksi "juoksijan venytys" on hyvä liike. Toinen on syvät vatsalihakset, eli selin makuulla vedät ensin napaa kohti selkärankaa ja sitten "ylöspäin". Käytännössä kun core heikkenee, niin jalat jää vahvemmaksi, joka tekee sen että kun istutaan paljon niin lonkankoukistajat kiristyy ja vetää lantiota eteenpäin ja sitten kroppa yrittää pitää kuitenkin sut suorassa. Toki tuossa näkyy, että hieman rasvaakin on, että jos sitä saat pois niin rasitus vähenee.

 

[julppu]

Päivitelläänpäs vähän omaa olotilaa näin pikkuisen vajaan kuukauden jälkeen (aiemmat kirjoitukset tuossa ylempänä). Lääkärin kontrollikäynnillä helmikuun lopulla nostettiin Escitalopram annos 5 mg -> 10 mg, kun ei oikeastaan mitään muutosta ollut tapahtunut. Olo alkoi melko pian annoksen noston jälkeen helpottaa ja työharjoittelukin on sujunut mukavasti ilman pahempia olotiloja ja poissaoloja. Välillä on jotain pieniä tuntemuksia, mutta pahat fyysiset oireet ovat helpottaneet todella paljon. Tuntuu, että pitkästä aikaa pystyy taas toimimaan edes jotenkin.

Psykiatrian polilta tuli lähete takaisin ja hoito-ohjeena oli, että terveyskeskuspsykologille. Hän voi ohjeen mukaan tehdä myös arvion mahdollisesta psykoterapian tarpeesta. Ensimmäinen käynti olikin viime viikolla ja hieman kartoitettiin tilannetta. Sen verran oli kerrottavaa, että samalta istumalta kertoi tämän nyt kestävän noin 20 käyntiä suunnilleen joka toinen viikko ja tämän jälkeen tehtäisiin sitten arviota jatkosta. Mikäli oikein ymmärsin, niin jokatapauksessa psykoterapia nyt vaatisikin sen psykiatrin lausunnon. Ilmeisesti sitten kuitenkin psykologin arvio "painaa" enemmän, kuin suora lääkärin lähete? No jokatapauksessa ollaan saatu prosessia alkuun, katsotaan mitä tästä tulee.

Ravintoterapeutilla tuli myös käytyä ja vähän katsottua mun syömisiä. Proteiinin saanti melko heikoilla ja muutenkin energian saanti, joten ei ihme, että paino on laskenut. Olen nyt pyrkinyt syömään kahden tunnin välein jotakin ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Jokapäivä ei todellakaan maistu ja paha olo silloin tällöin vaivaa edelleen, mutta sekin on jo helpottamaan päin. Nyt olen kahtena viikkona saanut painoa jopa lisättyä (300 g ja 800 g). Välillä voin syödä hevosen, välillä pienen palasen ja olo tuntuu täydeltä tunteja. Gastroskopiaan tuli myös aika ja se on huhtikuun alussa. Saadaan sitten lisäselvyyttä vatsankin tilanteeseen.

Otin lääkärikäynnillä puheeksi ylempänä ehdotetun holter tutkimuksen. Tämäkin on minulle tulossa, mutta tarkkaa aikaa ei vielä ole. Tosin sydämen tykytykset ovat lähes loppuneet muiden oireiden mukana.

Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa asiat selviämään ja olo paranemaan. Sen tiedostan, että pitkä projekti tämä on, mutta hyvin luottavaisin mielin olen siihen lähtenyt.

Mukavaa kevättä teille!

 

[Zezekärppänen]

Tilannepäivitystä:
Verikokeissa joku troponiiniarvo (tn-I) oli reippaasti yli viitearvojen. Työterveyshuollon lääkäri soitti kesken rauhaisan etäpäivän että nyt menet heti päivystykseen.

Kunnan päivistyksessä otettiin tnt ja filmi, jotka näytti että kaikki kunnossa ja lääkäri antoi ymmärtää, että mitä v..tua täällä iltapäivistyksessä terve jäbä teet. Sen jälkeen ajatelin että antaa sitten mennä täysillä ja kävin lenkillä/salilla joululomalla melkein joka päivä. Verenpaineet oli muuten tavoitearvoissa ja leposyke 43.

Joululoman jälkeen sitten uudelleen työterveyslääkärillä ja siitä lähete kardialogille. Ja edelleen lähete HYKsiin varjoainemagneettikuvauksiin ja reseptinkin määräs: nitrot + aspiriini ja urheilukieltokin (saatana). Ei pitäis kuulemma olla mitään vakavampaa mutta parempi selvittää se kohonnut troponiini.

Ei tullut sitten kysyttyä silloin siitä varjoainekuvauksesta mitään. Onko ihan nopea homma ja pääseekö töihin samana/seuraavana päivänä? Olis aika paljon kaikkea tehtävä ja suoraan sanoen hajottaa päätä tämä liikuntakielto.

Päivitystä taas eli lopulta pääsin sinne sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen HUS:sin uuteen lastensairaalaan vaikka ihan lapsi en enää ole. Toimenpide vastas ihan veren ottamista suonesta. Hoitaja oli kyllä ihan mahtava! Pistettiin siis kanyyli suoneen, sykettä hidastava lääke kurkkuun ja nitrot kieleen (että näkyy suonet paremmin). Sen jälkeen koneeseen kuvaukseen. Varjoaineen valuminen kehon läpi tuntui hassulta ja siinä vaiheessa kun meni nivusiin, niin tuntui vähän että tulee lirut housuun. Heti toimenpiteen jälkeen istuin pari minuuttia että pää vähän selviää nitroista ja lääkkeestä sekä pidin sidettä kyynärtaipeessa. Sitten sain lähteä ja etukäteen olin varannut mahdollisuuden saikulle, muttei sille ollut mitään tarvetta, joten lähdin töihin. Tulokset tuli ja viimeinkin tällä viikolla sain juteltua kardiologi kanssa. Kuvauksen perusteella putket vetää hyvin ja sydänultrakin oli ok, joten ei muuta kun kovaa menoa vaan. Satunnaiset kipuilut kuulemma ei mitään haittaa ja tn-l -arvo saattoi johtua kovasta treenistä.

 

[perato]

Yhestä pääsee nii toinen tulee, tätä kait se vanheneminen sit on. Yhtäkkiä eilen ilmesty kylkeen selän puolelle epäsäännöllinen nokkosihottumaa muistuttava punainen laikku, jossa näppylöitä. Aivan kuin joku allerginen reaktio. Ei kuitenkaan kipua, eikä kutise muuten kuin ihan satunnaisesti jos tuntuu et vaate hankaa. Onneks ehin huomata tuon ennen kuin aloitin uuden lääkkeen, että tietää ainakin ettei siitä johdu.

 

[taffeli]

Yhestä pääsee nii toinen tulee, tätä kait se vanheneminen sit on. Yhtäkkiä eilen ilmesty kylkeen selän puolelle epäsäännöllinen nokkosihottumaa muistuttava punainen laikku, jossa näppylöitä. Aivan kuin joku allerginen reaktio. Ei kuitenkaan kipua, eikä kutise muuten kuin ihan satunnaisesti jos tuntuu et vaate hankaa. Onneks ehin huomata tuon ennen kuin aloitin uuden lääkkeen, että tietää ainakin ettei siitä johdu.

Vyöruusu vois olla.

 

[perato]

Vyöruusu vois olla.

Kävi mielessä, mutta ei mitään varsinaisia rakkuloita eikä mitään kipua nii ei oikee sovi.

 

[taffeli]

Kävi mielessä, mutta ei mitään varsinaisia rakkuloita eikä mitään kipua nii ei oikee sovi.

Ei siinä aina oo kipua, pistäppä kuva. Jos ei oo vyöruusu, niin hoidoksi kannattaa kokeilla jotain vahvempaa hydrokortisonia.

 

[Lager7]

Nivelrikko molemmissa polvissa mutta etenkin oikea polvi ollut viikon jo todella kipeä ja hieman turvonnut. ei pysty varaamaan täyttä painoa jalalle etenkään rappusissa ja huomenna pitäisi mukamas mennä varastoon töihin.. saikkua varmaa haettava enhän mä pysty edes kävelee normaalisti

 

[taski]

Polvihommia itselläkin. Iät ja ajat ollut pientä jomotusta välillä mutta nyt viimeaikoina isompaa ongelmaa.
Noin viikon kestänyt riesa on se että kyykkyyn mennessä ja siitä noustessa oikea jalka vihloo kokonaisuudessaan niin paljon että meinaa henki salpautua kun nousee seisomaan. Tässä se ongelma että en tahdo muistaa ko. ongelmaa noustessa ja riuhtasen itseni pystyyn jolloin tietty sattuu pirusti. Tuntuu paikallistuvan polveen ja taitellessa niveliä, jos painoa ei ole päällä, ei ongelmaakaan esiinny.

Todella erikoinen, onkohan tämä jotain mikä menee levolla ja rauhallisella liikunnalla ohi. Alkoi mielestäni rankemman metsäjuoksulenkin jälkeen toden teolla. Nyt tuntuu levossakin hiukan särkevän, mutta vaikea tuosta sanoa onko isoa vai pientä. Väittäisin omaavaan aika korkean kipukynnyksen tällaisissa asioissa kun olen murtanut vähän joka raajaa jossain kohtaa ja välillä en ole itse edes tajunnut sitä ennen kuin paikat on olleet punaiset ja turvoksissa -> parempi puolisko pakottanut lääkäriin.

Harrastuksina juoksua, fillarointia, hiihtoa jne. Junnuna polvia telonut pyöräilyharrastuksen takia urakalla mutta leikattu ei ole eikä mitään pitkäaikaisia vaivoja niistäkään jäänyt.

Nivel finaalissa, joku rasitushomma joka menee levolla ohi?

 

[McMaster]

Maanantaina teloin puuhommissa käteni. Kämmenestä meni oksan tynkä sisään.
Kävin tiistai aamuna lekurilla kun oli tosi kipeä ja hieman turvoksissa. Lääkäri ei alkanut avaamaan haavaa, vaan antoi antibiootteja ja särkylääkkeitä.
Iltaan mennessä turvotus vain nousi lisää ja imusuoni alkoi punoittaa. Keskiviikkona alkoi sitten tulla märkää haavasta joten uudestaan lekuriin. Siellä lääkäri sitten kaivoi sieltä tuollaisen 7-8mm pitkän oksanpätkän pois ja määräsi lisää antibiootteja.
Kysymykseni siis onkin, että miten pitkään on normaalia, että tuo haava erittää sitä kellertävää märkää jos sieltä on kaikki saatu pois?
Tänään aamulla kun painelin märkää haavasta ulos sieltä tuli pieniä roskia mukana, ei paljoa, mutta muutama "hitunen". Käsi on edelleen myös turvoksissa, tosin vähemmän kuin toissapäivänä.

 

[Trotor]

Kysymykseni siis onkin, että miten pitkään on normaalia, että tuo haava erittää sitä kellertävää märkää jos sieltä on kaikki saatu pois?
Tänään aamulla kun painelin märkää haavasta ulos sieltä tuli pieniä roskia mukana, ei paljoa, mutta muutama "hitunen". Käsi on edelleen myös turvoksissa, tosin vähemmän kuin toissapäivänä.

En ole lääketieteen asiantuntija, mutta sanoisin että se erittää ja kipuilee sitä niin kauan kunnes sieltä tulee ne vierashiukkaset pois. Kivi tai joku ei-orgaaninen aines varmaan voisi koteloitua (ja vaimollani onkin lasinsiru jalkapohjassa). Tuskin siis enää kauaa, mutta ole valppaana kaikenlaisten verisuonten värimuutosten jne kanssa. Sepsis (verenmyrkytys) tappaa tai vie kädet.

 

[vekaas]

Korona nähtävästi iskenyt myös hammashoitoon. Lohkesi hampaasta palanen pois, pientä särkyä ja terävät reunat. Soitin hammashoitoon että pääseeköhän milloin korjauttamaan. "Jaamme vain akuutteja aikoja, mikä tekee lohkeamisestasi akuutin?" No kysyin että saanko sitten ajanvarausajan ei kiireettömänä, no ei saanut. Sitten sanoin että olkoon sitten kiireellinen lohkeaminen että pääsen hoitoon. No sitten pääsin. Eli potilas sai itse tehdä triagen kun muuten ei pääse hoitoon kun kaikki "ei kiireellinen" on nähtävästi peruttu koko Suomesta.

 

[meridian]

Tuttavalleni suositeltiin defibrillaattorin eli sydäniskurin hankintaa itselleen. Sellaisen saa nykyään hankittua kotikäyttöönkin. Aika laaja hintahaitari tuntuu olevan, kun netistä niitä katsoin. Saako näihin hankintatukea KELA:ta tai muualta? Yksi markkinoilla oleva on Philips HeartStart FRx AED defibrillaattori. Se maksaa noin 1500 euroa.

Ihan mielenkiinnosta, minkä vaivan takia suositeltiin kotiin AED hankkimaan?

Mietin vaan kun nykyään on automaattisesti iskeviä tahdistimiakin ja jos defibrillaatiota vaativia rytmihäiriöitä tulee, ei ihmisestä itsestään ole yleensä deffaa käyttämään, eikä automaattilaitteet käsittääkseni edes anna iskeä muuta kuin VT/VF-rytmejä.

 

[King_Diamond]

Korona nähtävästi iskenyt myös hammashoitoon. Lohkesi hampaasta palanen pois, pientä särkyä ja terävät reunat. Soitin hammashoitoon että pääseeköhän milloin korjauttamaan. "Jaamme vain akuutteja aikoja, mikä tekee lohkeamisestasi akuutin?" No kysyin että saanko sitten ajanvarausajan ei kiireettömänä, no ei saanut. Sitten sanoin että olkoon sitten kiireellinen lohkeaminen että pääsen hoitoon. No sitten pääsin. Eli potilas sai itse tehdä triagen kun muuten ei pääse hoitoon kun kaikki "ei kiireellinen" on nähtävästi peruttu koko Suomesta.

Itse soitin maanantaina hammaspäivystykseen, lohkesi edellisenä perjantaina poskihammas. Hammas oli ollut jo halki noin 8kk ja nyt lähti edellinen puolen hampaan paikka. Kerroin tämän yhtään liioittelematta ja sain heti päivystysajan.

 

[McMaster]

Tuossa kirjoittelin viimeviikolla kun sain haavan käteen. Lauantaina haavasta tuli pieni 3mm pitkä tikku ulos ja märkiminen vain jatkui. Maanantaina kävin terveyskeskuksessa ronkittavana. Yleilääkäri avasi puukolla vähän ja huuhteli ja ronkki, mutta ei löytynyt mitään.
Märkiminen kuitenkin vaan jatkui. Tänään aamulla sitten haavaa puhdistellessani ja märkää ulos painellessani ajattelin, että otan rupea vähän päältä pois että pääsee märkä paremmin ulos ja jotenkin rupi tuntui kovalta. No, sieltä tulikin sitten tuollainen "pieni" tikku vielä pihalle. Ei ihme että vielä vähän märkää tuli.

 

[Mikkos]

Tuossa kirjoittelin viimeviikolla kun sain haavan käteen. Lauantaina haavasta tuli pieni 3mm pitkä tikku ulos ja märkiminen vain jatkui. Maanantaina kävin terveyskeskuksessa ronkittavana. Yleilääkäri avasi puukolla vähän ja huuhteli ja ronkki, mutta ei löytynyt mitään.
Märkiminen kuitenkin vaan jatkui. Tänään aamulla sitten haavaa puhdistellessani ja märkää ulos painellessani ajattelin, että otan rupea vähän päältä pois että pääsee märkä paremmin ulos ja jotenkin rupi tuntui kovalta. No, sieltä tulikin sitten tuollainen "pieni" tikku vielä pihalle. Ei ihme että vielä vähän märkää tuli.

Miten vitussa tommosia keppejä ei löydetä lääkärissä?
On se sinällään hienoa että loppujen lopuks ihmiskroppa puskee kaiken sinne kuulumattoman pois.

 

[McMaster]

Miten vitussa tommosia keppejä ei löydetä lääkärissä?
On se sinällään hienoa että loppujen lopuks ihmiskroppa puskee kaiken sinne kuulumattoman pois.

No juu, samaa mietin.
Kuitenkin kaksi eri lääkäriä sitä kuitenkin ronkki. Toinen nyt sai tuon pienemmän nypittyä pois, mutta lopetti vissiin etsimisen siihen.

 

[Myrkky]

Tuossa kirjoittelin viimeviikolla kun sain haavan käteen. Lauantaina haavasta tuli pieni 3mm pitkä tikku ulos ja märkiminen vain jatkui. Maanantaina kävin terveyskeskuksessa ronkittavana. Yleilääkäri avasi puukolla vähän ja huuhteli ja ronkki, mutta ei löytynyt mitään.
Märkiminen kuitenkin vaan jatkui. Tänään aamulla sitten haavaa puhdistellessani ja märkää ulos painellessani ajattelin, että otan rupea vähän päältä pois että pääsee märkä paremmin ulos ja jotenkin rupi tuntui kovalta. No, sieltä tulikin sitten tuollainen "pieni" tikku vielä pihalle. Ei ihme että vielä vähän märkää tuli.

Joskus mopoiässä vetäisin orapihlaja aidan läpi, harvan sellaisen... jotain naarmuja tms, ei aiheuttanut toimenpiteitä. Siitä reilu vuosi eteenpäin alkoi toisen polven kohdalla ilmestymään joku tulehtunut patti. Sitä kun rassailin, niin sieltä tuli tuosta noin puolet pienempi piikki. Ja yhtään ei ollut oireillut aikaisemmin missään vaiheessa.

 

[taffeli]

No juu, samaa mietin.
Kuitenkin kaksi eri lääkäriä sitä kuitenkin ronkki. Toinen nyt sai tuon pienemmän nypittyä pois, mutta lopetti vissiin etsimisen siihen.

Noi on joskus vaikeita, kerran yritin poistaa ihon läpi mennyttä parin cm metallipiikkiä, otin röntgenkuvan määrittääkseni summittaisen sijainnin, ja isosti vetelin puukolla auki, mutta en vain sitä löytänyt. Kirurgit saivat sitten sen poistaakseen.

 

[Docweird]

Onko laskimon laserhoidossa käyneitä vertaistukea varten?

Joka paikassa kehutaan että 1-2 päivää ja työkunnossa - nyt on mennyt 5 vuorokautta ja reidessä 20cm mustelmaa (verenpurkaumaa) ja kivut about sen mitä olivat operaatiosta seuraavana päivänä.

Kyykkääminen hankalaa (lue: sattuu) ja toimistotuolissa yli 15 min istuminen aiheuttaa tuskaa isolla T:llä (teen istumatyötä joten piti kokeilla).

Paska tuuri? Heikko kipukynnys?

Saikkua toki on 2 viikkoa, mutta ”kaikki”, hoitaja mukaanlukien, toitottivat tuota ”pari päivää ja olin itse töissä” -diibaa...

Edit: kyseessä siis reisi johon tungettiin yli 20cm ”kuitua” ja poltettiin suonta...

 

[Lager7]

Nivelrikko ja varasto/kuorma-auto hommat ei oikein sovellu yhteen. Heti tuli polvet kipeäksi kun alotti työharjottelut ja saikkulla olen jo toistamiseen. Varmaa kohta koulusta laittavat pihalle kun ei harjottelut etene mutta minkäs teet

 

[Berzza]

Monta kuukautta on ollut painetta korvassa, suhisee ja ei oikein kuule kunnolla. Löin pääni, jonka jälkeen vaiva alkoi, päivä - pari sen jälkeen, aamulla herättyä jomotti hemmetisti. Ilmeisesti kuitenkaan en onnistunut paskomaan mitään fyysisesti pahemmin. (Luulin, että sisäkorvan onnistuin särkemään tai sieltä heikot korkean taajuuden solut) Joku krooninen tulehdustila onteloissa ja korvatorvet ei ilmeisesti toimi kunnolla ja jotain mönjää välikorvaan kertynyt, joka ei pääse pois. Ehkä se pään lyöminen reväytti jotain kudoksia korvasta ja sitten tulehtui. Voin sanoa, että on kyllä vittumaista, kun monta kuukautta jomottaa korvaan, eikä oikein mikään tepsi. Jatkuva paineentunne korvassa, välillä suhisee, rutisee, napsuu ja paukkuu. Onneksi sentään jatkuva kipu on lieventynyt.

Pari lääkäriä käynyt läpi, jotka eivät kyllä välittäneet paskaakaan, jotain suihketta vaan, joka ei auta mitään. Luulivat varmaan, että kuvittelen koko asian. No, nyt kolmas tohtori jopa sanoi, että välikorvat alipaineiset ja mahdollista ehkä korvatorvien pallolaajennus. Ei suostunut koronan vuoksi edes kortisonikuuria antamaan kuitenkaan, jolla voisi ehkä jopa päästä paremmin tulehdustilasta eroon ja ei välttämättä tartteisi lähteä työntämään ilmapalloja nenän kautta, jos sekään nyt sitten auttaisi. Kai sitä pitää sitten kuulokoje hommata jossain vaiheessa, jos tämä ei parane. Hemmetti.

 

[Henkilö X]

Voihan perkele.

Kiroan kihdin helvetin syvyyksiin, mutta eipä taida auttaa kun tuo vaiva taitaa olla sieltä kotoisin.

Oli alkanut helteillä ilmeisesti nesteenhukan+maksalaatikon takia. En kuvitellut tollasia vaivoja saavani vielä tässä iässä, mutta onkin yksi vittumainen vaiva toi. Sattuu maanperkeleesti. Taitaa jäädä maksalaatikot syömättä tulevaisuudessa. En jaksaisi pelleillä mahdollisuudella että tää toistuisi useammin. "Kiellettyjen" ruokien listalla ainoa, mitä tulen syöneeksi.

 

[Kalvi]

Voihan perkele.

Kiroan kihdin helvetin syvyyksiin, mutta eipä taida auttaa kun tuo vaiva taitaa olla sieltä kotoisin.

Oli alkanut helteillä ilmeisesti nesteenhukan+maksalaatikon takia. En kuvitellut tollasia vaivoja saavani vielä tässä iässä, mutta onkin yksi vittumainen vaiva toi. Sattuu maanperkeleesti. Taitaa jäädä maksalaatikot syömättä tulevaisuudessa. En jaksaisi pelleillä mahdollisuudella että tää toistuisi useammin. "Kiellettyjen" ruokien listalla ainoa, mitä tulen syöneeksi.

Mulla nykyään allopurinolit päivittäisessä käytössä ja kihti loistaa poissaolollaan. Tottakai lääkitys on aina lääkitys, mutta en luopuisi tästä.
Suosittelen mittauttamaan uraatit ja harkitsemaan jos hakeutuisi lääkityksen piiriin. Yleensä kihtikohtaus on merkki siitä että uraatit on olleet jo pidempään koholla.

 

[dot1q]

@Berzza tuossa on jotain tuttua. Suosittelen käymään korvalääkärillä (ei yleislääkärillä) kuulon tutkimuksessa. Itselle tuli toiseen kuuloelimeen humina/kumina hälyääni liian pitkän siitepöly kauden kruunuksi. Nimim. mieltäylentävää, kun aivot koittaa korjata tilannetta ja tuo aiheuttaa tinnituksen samaiseen korvaan. Ai että on herkkua 24/7 useamman viikon..

 

[konevelho]

Menin julkiselle tukkoisen nenä takia kk sitten ja sain lähetteen korvapoliklinikalle jossa kävin tänään. Sieltä tuli, että nenä joskus murtunut muksuna ja hieman vino. Sain valita oikaistaanko pelkkä väliseinä vai laitetaanko koko nenä uusiksi myös ulkoapäin tuon lisäksi.
Valitsin kun sama sairasloma 2vk kuitenkin molemmissa nyt tuon laajemman eli ulkoiseen nenään myös kosketaan. Menee taas muutama kuukausi kun tuli jatkolähete rinoplastiaan, mutta yksityisellä tuollainen leikkaus maksaisi paljon niin samapa se minulle. En ennen edes ollut kiinnittänyt vinouteen kun ollut niin kauan eikä kukaan ole siitä minulle kehdannut mainita, nyt kun kyllä katson kuviani tarkkaan niin nenä melkeen sentin pois linjaltaan kun siitä on kerran mainittu sen huomaa.

 

[living_death]

Voihan perkele.

Kiroan kihdin helvetin syvyyksiin, mutta eipä taida auttaa kun tuo vaiva taitaa olla sieltä kotoisin.

Oli alkanut helteillä ilmeisesti nesteenhukan+maksalaatikon takia. En kuvitellut tollasia vaivoja saavani vielä tässä iässä, mutta onkin yksi vittumainen vaiva toi. Sattuu maanperkeleesti. Taitaa jäädä maksalaatikot syömättä tulevaisuudessa. En jaksaisi pelleillä mahdollisuudella että tää toistuisi useammin. "Kiellettyjen" ruokien listalla ainoa, mitä tulen syöneeksi.

Tuttavalla oli ja sai sen kuriin kun lopetti oluen ottamisen ja siirtyi kirkkaisiin. Jos en ihan väärin muista, yksi oli grillimakkara ja toinen yleensäkin rasvaiset mikrosafkat tai einekset.

Jotain ruokia oli kanssa mitä piti rajoittaa, mutta ei kuitenkaan lopettaa kokonaan.

Oli kuulemma varpaat vitun kipeät.

 

[NxTH]

-

 

[Centteri]

Mulla nykyään allopurinolit päivittäisessä käytössä ja kihti loistaa poissaolollaan. Tottakai lääkitys on aina lääkitys, mutta en luopuisi tästä.
Suosittelen mittauttamaan uraatit ja harkitsemaan jos hakeutuisi lääkityksen piiriin. Yleensä kihtikohtaus on merkki siitä että uraatit on olleet jo pidempään koholla.

Itsellä kihtikohtaus kesti sen reilun viikon mutta varvas oli turvoksissa ja arka reilut 2kk. Allopurinolia söin sen 2kk, juhannuksena otin riskin ja join sen tölkin olutta.
Kuten lääkäri sani, niin ei ole pakko jatkuvasti syödä estolääkettä jos elintapa antaa myöten. Nyt olen ollut syömättä sen 2 viikkoa eikä kihti vaivaa.

 

[kilroy1]

@Berzza tuossa on jotain tuttua. Suosittelen käymään korvalääkärillä (ei yleislääkärillä) kuulon tutkimuksessa. Itselle tuli toiseen kuuloelimeen humina/kumina hälyääni liian pitkän siitepöly kauden kruunuksi. Nimim. mieltäylentävää, kun aivot koittaa korjata tilannetta ja tuo aiheuttaa tinnituksen samaiseen korvaan. Ai että on herkkua 24/7 useamman viikon..

Siihen tottuu.. Kun on pakko. Toinen korva suhissut/kohissut noin neljä vuotta..

Kaupanpäällisenä menierin tauti, hyvälaatuinen asentohuimaus ja pysyvä kuulonalenema suhisevassa korvassa.

Nyt tuli kuulolaite molempiin korviin joka auttaa yllättävän paljon.

 

[perato]

Ihmeellistä "allergia"oireilua ollut tässä kesällä muutamana päivänä. Siis aivan yksittäisiä päiviä ollut nyt 2kk aikana ehkä 4 kertaa, joissa tuntuu että nokka on vähän tukossa, koko ajan kutittaa ja aivastuttaa ja kirkasta räkääkin valuu ihan valumalla(eli ei mitään paksua limaa). Sit se menee ohi jossain vaiheessa, yleensä viimistään seuraavaan päivään mennessä ja sit ei mitään oireita. Välillä loppunut jo samana päivänä kuin alkanutkin, kestänyt ehkä muutaman tunnin. Edellisellä kerralla se alko ulkona istuskellessa ja helpottu sisälle siirryttäessä, tänään alko heti ku heräsin ja helpotti hieman ulkona käydessä. Kestoxia ottanut joka kerta, pari kertaa auttanut, pari kertaa en huomannut mitää kovin merkittävää.

Pari kerrosta alaspäin tehdään päiväkotiin ilmastointiremppaa ja pohtinut voiko asia liittyä siihen jotenkin kun en oikeen muutakaan keksi mikä tämän nyt yhtäkkiä aiheuttaisi, miksi on näin satunnaista ja lyhyt kestoista. Ei oo mitään uutta tekstiiliäkään tullut taloon. Joku ruoka vois olla, mutta en siinäkään kyl äkkiseltään keksi mitään logiikkaa.

 

[dot1q]

@perato itse en ole ollut allerginen erityisemmin millekään. Tänä keväänä täysin eri kuviot. Katupölykaudesta alkoi kirkas räkä valumaan. Nyt kun söin heinixä tms kuukauden putkeen (prkle tänään tietenkin unohdin napin ottaa), niin ei aamuisin ole ihan tukossa ja päivän voi olla pärskimättä ja niiskuttamatta. Mutta sai useamman viikon ottaa napin aamuun, päivittäin, että alkoi auttamaan.

Edit: olen miettinyt kyllä että onkohan kotona sisäilmassa jotain tms. Mutten ole löytänyt mitään muutosta. Joten mene ja tiedä sitten.

 

[perato]

@perato itse en ole ollut allerginen erityisemmin millekään. Tänä keväänä täysin eri kuviot. Katupölykaudesta alkoi kirkas räkä valumaan. Nyt kun söin heinixä tms kuukauden putkeen (prkle tänään tietenkin unohdin napin ottaa), niin ei aamuisin ole ihan tukossa ja päivän voi olla pärskimättä ja niiskuttamatta. Mutta sai useamman viikon ottaa napin aamuun, päivittäin, että alkoi auttamaan.

Itellä kyl eläinallergioita mutta ku en eläintaloudessa elä, enkä tosiaan näin voimakkaasti ole niille allerginen. Pohtinut myös tuota taloyhtiön pyykkitupaa voiko se liittyä asiaan, mutta empä kyl tiedä että miten.

 

[SampoTexaa]

Katselin hampaita pestessä, että toinen alaviisaudenhammas alkaa olemaan aika rapean näköinen toisesta reunasta. Ei ole mikään hammas vielä koskaan vaivannut, mutta päätin ennakoida ja varata ajan hammaslääkärille tarkastukseen. Viimeksi piti paikata joku hammas ja yksityisellä tarkastus+kuvaus+paikkaus köyhdytti sen 300-400€.

Ahdistaa aina tuo hampaiden kunto jos huomaa jotain poikkeavaa niissä, niitä kun ei voi itse korjata ja hammaslääkäri on se vihoviimeinen paikka mihin haluan mennä.

Kaiken muun vaivan vielä kestää, mutta hammasvaivat nostaa stressitasot tappiin.

Reilu viikko sitten vanha juurihoidettu hammas sanoi itsensä irti ja puoli hammasta lähti purkan mukaan. Yksityisellä kuvaus ja paikkaus 280€. Jatkolöydös oli että pitäisi hommata purentakisko, whoppi doo sinne menee about 600€

Puudutukset on nykyään niin hyviä ettei sitä edes huomaa kun piikki uppoaa ikeneen, paitsi kitalakeen iskettäessä.

 

[Lumimies]

Täällä pikku paikkakunnalla päässyt samana tai seuraavana päivänä kunnallisellekkin, eikä kertaakaan ole pistetty hätäpaikkaa. Siis särkypäivystykseen.
Tyytyväinenkin olen ollut työn jälkeen.
Puudutusten myötä ei ole mitään syytä vältellä hammaslääkäreitä, harvoin tuntuu mitään.
Itse asiassa hirveen tylsää on maata siinä tuolissa, olisi edes joku kamera kuvaamassa suuta ja hiton iso monitori katossa
Aikoinaan eksyin yksityiselle jossa oli bulgarialainen hammaslääkäri, en ollut tyytyväinen.

Alkaa haittaamaan harrastuksia tuo vasen käsivarsi.
Tulee tietyssä liikeessä (missä pitää käyttää paljon voimaa) tuosta kyynärnivelen yläpuolelta, ainankin sisäreunalta, helposti kipeeksi. Liike lievästi ylhäältä alas tai vasemmalta oikealle.
Oikein kunnon pistävä kipu. Hierominen auttaa jonkin verran.

 

[Tapiiri]

Mulla nykyään allopurinolit päivittäisessä käytössä ja kihti loistaa poissaolollaan. Tottakai lääkitys on aina lääkitys, mutta en luopuisi tästä.

Tuohon elintasosairauteen jeesaa kirsikat, niin hullulta kun se saattaa kuulostaakin Monta kaveria on sillä vinkillä jo "pelastettu" ja lääkityksen on voinut heittää mäkeen. Pappa sai kihdin nesteenpoistolääkkeestä ja mikään ei auttanut ennen kirsikoiden syönnin aloitusta, että kannattaa ainakin kokeilla tuota konstia

Vaivan parannuttua elintapojen korjausliikettä kannattaa harkita tietysti myös, ettei vaiva uusiutuisi. Ohje on yksinkertainen, tuoreita kirsikoita syödään 15/30 kipaletta päivässä ja nythän niitä saa ja jollei ole tuoreita saatavilla, niin säilykeversiot käyvät myös, kirsikkahillokin parempien puutteessa kelpaa niveltulehduksen häätöön.

Cherry consumption and decreased risk of recurrent gout attacks - PubMed

 

[Kalvi]

Tuohon elintasosairauteen jeesaa kirsikat, niin hullulta kun se saattaa kuulostaakin Monta kaveria on sillä vinkillä jo "pelastettu" ja lääkityksen on voinut heittää mäkeen. Pappa sai kihdin nesteenpoistolääkkeestä ja mikään ei auttanut ennen kirsikoiden syönnin aloitusta, että kannattaa ainakin kokeilla tuota konstia

Vaivan parannuttua elintapojen korjausliikettä kannattaa harkita tietysti myös, ettei vaiva uusiutuisi. Ohje on yksinkertainen, tuoreita kirsikoita syödään 15/30 kipaletta päivässä ja nythän niitä saa ja jollei ole tuoreita saatavilla, niin säilykeversiot käyvät myös, kirsikkahillokin parempien puutteessa kelpaa niveltulehduksen häätöön.

Cherry consumption and decreased risk of recurrent gout attacks - PubMed

Saattaisi kirsikat auttaa. Eihän tämän sairauden hoidossa muusta olekaan kyse kuin että saadaan veren virtsahappopitoisuutta alas. Joko virtsahapon muodostumista vähentämällä tai poistumista tehostamalla.

Henkilökohtaisesti kirsikoiden kanssa hoitamisessa on se ongelma etten voi sietää niiden makua sekä se etten tiedä mitään kanavaa josta niitä saisin käsiini (ehkä kaupassa joskus nähnyt).

 

[taski]

No onko se sitten kovinkaan pahasti oirehtiva jos paha maku ja "saatavuusongelmat" käytännössä estää itsensä lääkitsemisen