Terveyshuolet

Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
6 104
Nuo pigmenttiläiskät ei sinällään ole mitenkään erikoisia. Itsellä on läiskä ihan "albiinoa" päässä. Näkee ihan siitä päänahasta myös, jos on hiukset tosi lyhyet.
Kyllä tuo varmaan kannattaa lääkärissä näyttää silti, jos on tuota päänsärkyä useinkin.
 
Liittynyt
17.06.2019
Viestejä
71
Tuo asento vaatii jo notkeutta, ei onnistu ihan kaikilta selkä suorana.
Harjoittelun tarkoituksena on tulla "paremmaksi" jossain. Ja harjoittelemaan pystyy jokainen.

Tässä tapauksessa ohjeistin liikkeen, jonka avulla on mahdollista venyttää kireitä paikkoja ja samalla saada voimaa niihin lihaksiin. Idea ei todellakaan ollut heti päästä 90 asteen kulmaan saati vetää itseään linkkariksi lisäpainojen kera.
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
826
Viisaudenhampaat alkaneet näköjään pysyvästi kiukutella... Joitakin vuosia oireilu oli sellaista satunnaista, välillä jomotti päivän pari ja sitten pysyi pitkään poissa, mutta nyt ovat olleet jo monta viikkoa kipeät.

No, keljuttaa, mutta minkäs teet. Hammaslääkäriin en mene, se porukka ei osaa muuta kuin vittuilla ja laskuttaa. Vähän niin kuin lääkärit yleensäkin. Kaikki on aina potilaan omaa syytä ja vaikka olisi pää irti, hoidoksi tarjotaan mielialalääkkeitä ja käsketään mennä töihin.
Just kävin aamusta poistattamassa viimeisenkin neljästä viisaudenhampaastani. Ensin yritin tyrkyttää rahojani yksityiselle (Ulkomaalainen hammaslääkäri) mutta röntgen kuvan jälkeen olivat sitä mieltä etteivät pysty poistamaan alahampaita. Sitten kävinkin kunnallisella ja kun vihdoin sain sinne ajan niin (Espanjalainen?) hammaslääkäri vilkaisi suuhuni ja meinasi ettei hänellä ole tarpeeksi kokemusta näistä. Sitten odottelinkin taas ongelmineni lähes vuoden ja sain kunnallisen kautta ajan (Suomalaiselle) hammaskirurgille joka sitten poistatti nuo alahampaat ja pari viikkoa sitten (Suomalainen) hammaslääkäri poisti nuo ylähampaatkin. En tiedä oliko sattumaa ettei kukaan nykyaikaisista ulkomaalaisista hammaslääkäreistä yksityisellä eikä kunnallisella ottanut tätä hoidettavakseen vaan hommat alkoivat rullaamaan vasta kun pääsin suomalaiselle hammaslääkärille ja hammaskirurgille. Noin 40 euroahan nuo hampaat irroitukset tosiaan maksavat kappaleelta.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Liittynyt
20.06.2017
Viestejä
561
En tiedä oliko sattumaa ettei kukaan nykyaikaisista ulkomaalaisista hammaslääkäreistä yksityisellä eikä kunnallisella ottanut tätä hoidettavakseen vaan hommat alkoivat rullaamaan vasta kun pääsin suomalaiselle hammaslääkärille ja hammaskirurgille.
Muutama vuosi sitten viimeinen alhaalla ollut viisaudenhammas alkoi vaivata häiritsevästi. Soitin kunnalliselle ja sainkin ajan seuraavaksi päiväksi. Lääkäri oli venäläinen, sanoi heti että hän ei sitä kyllä poista mutta katsotaan onko siitä edes kyse. Tottakai oli, sain paikan jonotuslistalle ja vielä samana päivänä soitettiin että huomiselle olisi aika toisessa toimipisteessä, käykö. Kävi ja homman hoiti suomalainen oletettavasti tavallinen hammaslääkäri ilman erityistemppuja.

Voisikohan taustalla olla jokin pätevyyteen liittyvä asia kun näköjään on useita tapauksia. Yksityisellä voisi olla vastuuvakuutuksen ehdot tms. kun useimmat lienee yrittäjiä tai firman osakkaita, mutta kunnallisella puolella tuskin jokaisella on omaansa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 895
Perkeleen kihti. Itselle se tulee oluesta. Viikko sitten otin yhden oluen ja sitä edellisestä ehti kulua 3vkoa. Aikoinaan nuorempana tuli juotua olutta ehkä 10 tölkkiä viikossa, nykyään 0,5l kuukaudessa. . Mitään kihtiherkän ruokia en syö. Nyt sitten ukkovarvas punainen ja helevetin kosketusherkkä. No, yöksi burana 600 ja perjantaina alkaa pahin olla ohi. Täytyy näköjään jättää se olut kokonaan pois.
 

finWeazel

Make ATK Great Again
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
136
Mulla on pannassa tuoreet tomaatit ja pöytäsuola. Molemmat noista aiheuttaa aftojen ilmestymisen suuhun. Merisuola ja kypsennetyt tomaatit/tomaattikastike ei tee tuota.
 
Liittynyt
04.09.2018
Viestejä
29
Perkeleen kihti. Itselle se tulee oluesta. Viikko sitten otin yhden oluen ja sitä edellisestä ehti kulua 3vkoa. Aikoinaan nuorempana tuli juotua olutta ehkä 10 tölkkiä viikossa, nykyään 0,5l kuukaudessa. . Mitään kihtiherkän ruokia en syö. Nyt sitten ukkovarvas punainen ja helevetin kosketusherkkä. No, yöksi burana 600 ja perjantaina alkaa pahin olla ohi. Täytyy näköjään jättää se olut kokonaan pois.
Taas oluet lipsuneet suurelle. Kihtikohtausta odotellessa.
Uraatit on koholla ja varmaankin allopurinoli tulee käyttöön tässä kuukauden sisään. Odottelen että lääkäri soittelee.

Saakos udella paljonko on @Centteri llä ikää?
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 895
Taas oluet lipsuneet suurelle. Kihtikohtausta odotellessa.
Uraatit on koholla ja varmaankin allopurinoli tulee käyttöön tässä kuukauden sisään. Odottelen että lääkäri soittelee.

Saakos udella paljonko on @Centteri llä ikää?
40+ on ikää ja noin 7-8v sitten jäi se turha oluen litkiminen arki-iltoina.
 
Liittynyt
04.09.2018
Viestejä
29
40+ on ikää ja noin 7-8v sitten jäi se turha oluen litkiminen arki-iltoina.
Täällä vasta lähestytään neljääkymppiä, mutta onneksi ei vielä kihti useammin vaivaa. Toki syytä hoitaa elintavoin/lääkityksellä jottei nivelet pasko.
Parhaiten minulle on auttanut kohtauksen sattuessa etorikoksibi (Arcoxia tms.), indometasiini (Indometin) ja kostikosteroidi (Prednisolon)
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.
 
Liittynyt
21.12.2016
Viestejä
740
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.
Itse kävin lääkärissä varmaan valehtelematta 30 kertaa selvittämässä että mikä on vialla kun vasen puoli kropasta puutuu. Jossain vaiheessa alkoi selkeästi jo lääkärit epäilemään että keksin kaiken. No olin että kai tässä vaan on joku hermorata sitten vialla tms.

Kävin sitten jossain vaiheessa flunssan takia lääkärissä ja satuin kysäisemään että mikähän vois olla vialla. Lääkäri mietti about 2 sekuntia ja laittoi mut keskussairaalaan magneettiin. Selvisi sitten arnold chiari ja pääsin jonon ohi leikkaukseen.

Olin kysynyt röntgeniä ja magneettia mutta ei sinne kuulemma ihan ketä tahansa laiteta, pitää olla painava syy.

Eli kannattanee varmaan käydä useampi lääkäri läpi ja hakea vastausta. En ole tietenkään mikään lääketieteen asiantuntija mutta kannattanee noilla oireilla vielä yrittää vähän selvittää.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
@Tatuks Kiitos vastauksestasi. Olen löytänyt paikallisesta terveyskeskuksesta hyvän lääkärin, joka on ottanut oireeni tosissaan ja hänellä on selvästi halua myös selvittää niitä. Hän sanoi, että mikäli vatsan ultrassa ei mitään poikkeavaa näy, niin sitten seuraava steppi on gastroskopia. Toivonkin, että tämä suunnitelma on vielä pätevä ja pääsen siihen (vaikka ilmeisesti aika kettumainen tutkimus).

Kuten yllä kerroin niin epätietoisuus omasta terveydestä syö kyllä henkisesti todella paljon. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Istua vain sohvalla tai maata sängyssä ja katsoa televisiota. Onneksi nyt alkaa koulun lomaviikko ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni siinä mielessä, että pistän puhelimeeni noin 3 tunnin välein muistutuksen syömisestä. Yritän syödä edes pikkaisen jokaisella hälytyksellä, vaikka tiedostan sen olevan todella hankalaa.

Tiedostan myös, että viimeiset kuukaudet ovat olleet todella stressaavia myös muiden tapahtumien vuoksi (toinen mummo menehtyi nopeasti alzheimeriin ja toisella mummolla todettiin parantumaton syöpä). Nämä tapahtumat tietysti vielä "vauhdittivat" oireitani, joka taas tukee tuota ahdistuneisuushäiriötä. Kaikesta huolimatta pitää kuitenkin yrittää pysyä positiivisena. Eiköhän vaivoihini vielä löydy jokin syy ja parannuskeino.
 
Liittynyt
21.12.2016
Viestejä
740
@Tatuks Kiitos vastauksestasi. Olen löytänyt paikallisesta terveyskeskuksesta hyvän lääkärin, joka on ottanut oireeni tosissaan ja hänellä on selvästi halua myös selvittää niitä. Hän sanoi, että mikäli vatsan ultrassa ei mitään poikkeavaa näy, niin sitten seuraava steppi on gastroskopia. Toivonkin, että tämä suunnitelma on vielä pätevä ja pääsen siihen (vaikka ilmeisesti aika kettumainen tutkimus).

Kuten yllä kerroin niin epätietoisuus omasta terveydestä syö kyllä henkisesti todella paljon. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Istua vain sohvalla tai maata sängyssä ja katsoa televisiota. Onneksi nyt alkaa koulun lomaviikko ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni siinä mielessä, että pistän puhelimeeni noin 3 tunnin välein muistutuksen syömisestä. Yritän syödä edes pikkaisen jokaisella hälytyksellä, vaikka tiedostan sen olevan todella hankalaa.

Tiedostan myös, että viimeiset kuukaudet ovat olleet todella stressaavia myös muiden tapahtumien vuoksi (toinen mummo menehtyi nopeasti alzheimeriin ja toisella mummolla todettiin parantumaton syöpä). Nämä tapahtumat tietysti vielä "vauhdittivat" oireitani, joka taas tukee tuota ahdistuneisuushäiriötä. Kaikesta huolimatta pitää kuitenkin yrittää pysyä positiivisena. Eiköhän vaivoihini vielä löydy jokin syy ja parannuskeino.
Uskon kyllä että lamauttaa, on nuo oireet paljon akuutimpia kuin itsellä oli. Itse onneksi en koskaan ole stressannut hirveästi mistään isommista asioista. Ennen leikkausta lääkäri varoitti että riskinä on jopa neliraajahalvaantuminen jos sohaistaan väärään paikkaan, siltikin muistan että oli täysi luotto lääkäreihin. Olin leikkauksen jälkeen käytännössä täysin liikkumatta vajaan viikon mutta siltikin oli ihan jees fiilis.

Turha jaella neuvoja että "älä stressaa", mutta kai voisin nyt sanoa että elämä jatkuu ja kun homma on selvinnyt niin jälkeenpäin välillä ihmettelee miten se tuntuu niin kaukaiselta ja mitättömältä asialta. Eikä näille voi itse mitään, joten koska todennäköisesti vika on psyykkinen, ei kannata odotella pahinta vaan tapella nyt vastaan.

Pitkästä aikaa kärsin tänä viikonloppuna hermokivuista mitä tulee aina välillä koska keskushermosto kuitenkin vaurioitunut pysyvästi, hyvin siihenkin vaan on tottunut vaikka ensimmäisiä kertoja se oli ihan sietämätöntä. Nykyään lähinnä ärsyttävää vihlontaa.
 
Liittynyt
02.11.2016
Viestejä
544
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.
Kannattaa lukea myös alankirjallisuutta. Sisältävät harjoituksia joista ainakin itse olen hyötynyt.

Tää on ollut hyvä paniikkihäiriöiden hallitsemiseen:

17€ koko oopus, rahan arvoinen sijoitus.
 
Liittynyt
29.10.2016
Viestejä
658
@julppu

Todella tutun kuuloisia oireita, tosin mulla hieman lievempinä ollut(ja paniikkikohtaukset jäi nuoruuteen). Eli ahdistushäiriö/masennus/yleinen maailmantuska siellä on taustalla. Mites uni, mulla meni unetkin siinä samalla. Itsekin sain juuri ton saman lääkekoktailin kun sulle on määrätty. Samalai tutkittiin ja fyysisesti terve kuin pukki. Pääkopasta noi johtuu. Kun pääsi terapiaan niin homman kanssa pystyy elämään helpommin, ja sieltä saatat löytää terapeutin kanssa oikeita syitä ahdistukseen (läpikäymättömiä asioita jne.). Jo se että tietää että kyse on pääkopan hommista niin sekin jo hieman helpottaa. Nyt syön escitalopramia ja käyn aktiivisesti terapiassa, vointi on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Tsemppiä, kyllä se siitä.
 
Liittynyt
02.11.2016
Viestejä
531
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.
Kaikki oireet sopivat ahdistuneisuushäiriöön, huolta vakavasta sairaudesta oireita selittävänä tekijöitä myöten. Kuulostaa siltä vielä, että masennus on tullut myös seuraksi. Tuskinpa sairastat mitään elimellistä. Minulla on sama diagnoosi ja on ollut 20 vuotta. Viime vuoden lopulla oireet menivät unettomuuden takia pahemmaksi ja kävin sairaalassa ja annoin lääkärille vapaat kädet valita lääkityksen ja aloitin lääkkeet pitkästä aikaa, koska aiemmin pelkäsin, että lääkkeetkin olisivat haitallisia keholleni. Pian oireet jo helpottivat, en enää huolestu jokaisesta kehon tuntemuksesta. Vanhasta muistista toki syntyy mielessä vielä huolenaihe, mutta se menee nopeasti ohi, eikä jää painamaan.

Jos oireet jatkuu, niin essitalopraamin annostuksen nostamista voisi miettiä tai vaihtamista toiseen lääkkeeseen. Itse käytän venlafaksiinia. Omalla kohdallani lääkkeet ovat olleet paras apu. Terapiasta ei ole ollut merkittävää apua, tai silloin kun näin psykologia, en syönyt lääkkeitä. Olisi voinut auttaa paremmin, jos olisin syönyt. Liikunnasta olen myös kokenut apua, kunhan se on tarpeeksi raskasta.

Vatsatuntemukset voisivat olla närästystä. Kai olet testannut auttaako närästyslääkkeet? Joskus minulla närästys on saanut aikaiseksi rintakipua ja sykkeen nousua.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 717
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.
Itsellä on kanssa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö merkattuna. 20mg Escitalopram auttoi noihin paniikkikohtauksiin. Lääke kyllä vaihdettiin 300mg Venlafaxiniin. Ja nyt on sitten ollut 150mg Noritren sen tilalla.

Paniikkihäiriössä on tullut just se että ei oikein pysty hengittämään kunnolla, tai joutuu lähteä siksi tilanteesta tai paikasta pois. Oloa helpottamaan on myös 15mg Abilify. Risperidonia oli kanssa aikaisemmin käytössä sen tilalla. Opamoxia en ole itse käyttänyt ollenkaan. Opamox on varmaan hyvä, jos lääkettä tarvitsee vain silloin tällöin.

Sitä kanssa mietin, että psykiatri ehkä osaisi paremmin sanoa, että mitä juttuja sulla mahdollisesti on. Paniikkiin kyllä pitäisi masennuslääke auttaa. Ja mulla oli siis lisänä vielä psykoosilääke, mikä rauhoittaa oloa. Psykiatri myös sanoi, että olisi myös fibromyalgia. Eli jotain kipuja.

Niin ja pään magneettikuvauksessa olin ja kaikki oli kunnossa.
 
Liittynyt
13.12.2016
Viestejä
100
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.

Hieman omaa tarinaa. Aloitin koulun työharjoittelun syyskuussa 2019. Kolmantena päivänä sain sellaisen kohtauksen, joka tuntui kuin joku olisi kiristänyt vyön ylävatsan ympärille. Sydän alkoi hakkaamaan ja tuntui, että happi loppuu siihen paikkaan. Tämä kohtaus kesti noin tunnin verran ja helpotti. Silloin elettiin keskiviikkoa. Sain jälleen samanlaisen kohtauksen lauantaina illalla ja sunnuntaina suunnistin hädissäni yksityiselle lääkäriasemalle.

Lääkäri tutki vatsani, laittoi ekg ja labroihin (perusverenkuva, maksa ja munuais). Nämä kaikki oli ihan normaalia, mitä nyt pientä aristusta ylävatsassa.

Tästä lähtien ruokahaluni on kadonnut. Näitä ilkeitä kiristysoireita en ole saanut enää. Jatkuva huono olo ja pienelläkin syömisellä täyteläisyyden tunne ovat vaivanneet tästä saakka.

Joitakin aikoja selvisin vain näillä oireilla. Sitten eräänä päivänä marraskuun puolella sain uuden, erilaisen kohtauksen. Vartaloni "valtasi" lämpöaalto mennen tasaisesti varpaista aina päälaelle. Minua alkoi huimaamaan valtavasti ja tuntui, että taju lähtee sillä sekunnilla. Ei lähtenyt. Tällaista kohtausta en ole saanut sen jälkeen.

Menin seuraavana päivänä päivystykseen, kun huimaus ei ottanut loppuakseen. Lääkäri teki perus testit ja kokeili hartioita. Lopputuloksena niska-hartiajumi ja hyvälaatuinen asentohuimaus. Hierojalla olen tämän jälkeen käynyt noin 3 viikon välein, mutta tästä ei ole ollut huomattavaa apua.

Tämän jälkeen elämäni on ollut enemmän ja vähemmän persiillään.

Kohtaukset, joissa sydän alkoi hakkaamaan lujaa ja tunto, että taju lähtee, tuli noin kuukauden verran erinäköisissä tilanteissa: töissä, autolla ajaessa, makuulla levossa, suihkussa, saunassa jne. Joulun pyhät menivät sentään normaalisti. Ei mitään oireita ja sain syötyä todella hyvin.

Vuoden viimeisinä päivinä menin jälleen lääkäriin. Perusteellisen haastattelun jälkeen lääkäri arveli, että oireeni johtuvat todennäköisesti psyykkisistä tekijöistä (stressi ja jännitys). Hän määräsi Opamox 15mg puolikas tabletti kerran päivässä tarvittaessa. Samalla sovittiin tammikuulle kontrolliaika.

Opamox kyllä helpotti oloani, mutta veti kyllä kuupan myös aina ihan sekasin, joten otin sen aina illalla.

Tammikuun lääkärikäynnillä oloni ei juuri ollut helpottanut. Lääkäri määräsi uudet labrakokeet melko laajoina: laaja verenkuva, vitamiinit, maksa, munuais, kilpirauhas, rauta, rautavarranot. Sain myös lähetteen vatsan ultraääneen. Samalla käynnillä hän epäili, että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja määräsi siihen Escitalopramia. Lisäksi lähete psykiatrian poliklinikalle arvioon mahdollista terapiaa/jatkohoitoa varten.

Psykiatrille en ole vielä päässyt. Labrat olivat jälleen täysin normaalit ja vatsan ultraäänessä ei mitään. Tutkimustuloksessakin lukee "ei mitään potilaan oireita selittävää".

Aloitin Escitalopramin pari viikkoa sitten ja tuntuikin, että oloni helpottaa. Tämän viikon alkupuoli olikin jo todella hyvää (ruokahaluttomuutta lukuunottamatta). Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iski kohtaus: alkoi huimaamaan, sydän jyskytti ja oksetti. Tähän auttoi pieni lepo ja pieni kävely ulkona.

Tällä hetkellä on aikamoinen stressi nykyisestä tilastani. Koska en juuri syö (aamulla puuroa ja päivällä pieni mikroateria) olen fyysisesti aika huonossa kunnossa. Käteni tuntuu puutuneilta jatkuvasti ja voimattomilta. Huimauksen olen saanut kuriin todella hyvin eppleyn manööverilla (hoitomuoto asentohuimaukseen). Lihasvoimia mitattiin fysioterapeutilla puristustestillä ja ne olivat 41/39 kg (oikea/vasen) eli selvästi heikentyneet (ikää 30v).

Olen laihtunut syyskuusta tähän päivään noin 25 kg. Lähtöpainoni oli 111 kg. Painoni tippuu edelleen noin 1 kg viikkotahtia. Laihtuminen itsessään minua ei haittaa, mutta huoleni on todella suuri siitä, että sairastan jotain vakavaa elimellistä sairautta.

Tilanne on henkisesti todella raskas ja mietinkin, onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta? Mitään kipuja minulla ei ole, mutta mitä olen lukenut netistä niin oireet ovat ahdistuneisuudessa monikirjoiset.
Hei, toki kyseessä voi olla paniikki-/ahdistuneisuusoireilu, mutta panin merkille että lepo-ekg:tä lukuunottamatta sen kummempia rytmihäiriöselvittelyjä ei ole tehty? Koska kyllä näillä oireilla kyseessä voisi perjaattessa olla jokin paroxysmaalinen takykardia, joskaan se ei suoranaisesti kaikkia oireista selitä. Toisaalta vakavan sairauden pelko ja epätietoisuus voisi selittää sitten loput. Onko sinulla paniikki-/ahdistuneisuusoireilutaustaa ennen tuota syksyn työharjoittelua?
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
@Mengele Arkel Kiitos vinkeistä. Pitää tutustua ehdottamiisi teoksiin. Kaikki apu ja tieto tässä kohtaa on tervetullutta.

@Randomizer Kiitos tsemppailusta. Ihan hyvillä mielin odotan psykiatrille pääsyä. Lääkärikin oli sitä mieltä, että ei pitäisi hirveän hankalaa olla, koska olen työikäinen, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Nukkuminen on ainakin toistaiseksi onnistunut. En heräile öisin ja nukahdan illalla suht aikaisin. Sen kyllä huomaan, että eivät ne unet minua täysin virkistä eli välillä väsyttää aika paljonkin pitkienkin yöunien jälkeen. Ehkä tämä on myös vaikuttanut unen laatuun.

@kaakau<"'\\/> Rennietä olen silloin tällöin pahempiin vaivoihin ottanut ja se on kyllä jonkin verran auttanut. Eniten minua tosin huolestuttaa tuo pienestäkin ateriasta tuleva täyteläisyyden tunne. Olen kanssa lukenut, että Escitalopram annoksen nosto on aiheellinen joissain tapauksissa. Itse syön nyt pienintä annosta (5mg/pv). Tämänkin lääkityksen aloittaminen viivästyi hieman, kun niin hurjia tarinoita aloitusoireista. Minulla ei juuri mitään ole ollut (normaalia ahdistusta lukuunottamatta). Mieliala on kyllä melko vaihteleva, mutta pääsääntöisesti on aika maissa. Joitakin päiviä voin olla suht normaali ja iloinenkin, mutta muuten olo kyllä sellainen, että mikään ei kiinnosta ja päivät ovat vain taistelua.

@jm82 Opamoxia en kanssa ole ihan hirveästi käyttänyt. Juuri ennen mummun hautajaisia söin sitä viikon ½ tablettia aina iltaisin. Sitä ennen otin satunnaisesti pahempiin oireisiin. Hautajaisten jälkeen en ole tätä syönyt.

@Stenforce Juu sydäntä ei ole tutkittu sen tarkemmin, kuin tuo EKG silloin syyskuussa yksityisellä. Vatsan ultraäänessä katsottiin joitain virtauksia, joista merkintä on seuraava: "Aortan kaliberi on tavanomainen, para-aortaalisesti tai -iliakaalisesti ei erotu suurentuneita imusolmukkeita. ". Ei minulla tämmöisiä oloja ja oireita ole ollut ennen tuota työharjoittelun alkamista. Olen aina ollut todella kova jännittämään uusissa ympäristöissä ja uusien ihmisten kanssa, mutta sekin on tässä vuosien saatossa lieventynyt. Stressiä on ollut silloin tällöin, mutta ei mitään näin pahaa. Tai sitten en ole itse sitä tiedostanut ja oireet ovat päässeet pahenemaan (?). Kaikenkaikkiaan huoli on aika kova omasta jaksamisesta.

Näin yleisellä tasolla on pakko mainita, että on jännä, miten olo helpottaa kun pääsee "purkamaan" tuntemuksiaan ja oireitaan, vaikkakin "vain" näin netin välityksellä. Haluan kiittää kaikkia vastauksistanne ja tsemppauksistanne.
 
Liittynyt
13.12.2016
Viestejä
100
@julppu Niin jos sydämen nopealyöntisyyskohtauksen aikana saisi otettua EKG:n niin käytännössä se varmistaisi/poissulkisi sydänperäisen syyn. Onko sinun mahdollista päästä päivystykseen nopealyöntisyyden aikana? Holter (sydämen vuorokausirekisteröinti) olisi myös tietysti mahdollinen, mutta jos kohtaukset ovat hyvin satunnaisia niin sitä on mahdoton saada osumaan oikealla päivälle. Näistä nyt vaan kirjoittelen siksi, että kertomuksesi perusteella minulle jäi kuva että sydänperäinen syy saattasi olla mahdollinen. Toki tilanne vastaanotolla saattaisi näyttää erilaiselta. Ehkäpä voisit ottaa rytmihäiriöasian puheeksi hoitavan lääkärisi kanssa ja kysyä mitä mieltä hän on sen mahdollisuudesta? Ja mikäli sydänpuoli olisi kunnossa niin saisit vastauksen kysymykseesi "onko kyse oikeasti vain ahdistuneisuudesta?", mikä itsessään varmaankin helpottaisi.
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
@Stenforce Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Päivystykseen pääsy riippuu täysin siitä milloin/missä kohtaus tulee. Pääasiassa sanoisin, että ei valitettavasti ole mahdollista päästä kohtauksen aikana. Otan kuitenkin seuraavalla kontrollikäynnillä asian puheeksi, kiitos vinkistä.
 
Liittynyt
08.03.2017
Viestejä
6
Mainitsit, että Renniestä on ollut apua, niin voisikohan oireesi johtua refluksista?
Se nyt ainakin itsellä tuppaa aiheuttamaan muitakin oireita kuin pelkän närästyksen ja poltteen.



Refluksi.fi
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
@Zidalid Mostugir
Voihan tuokin olla mahdollista. Aika usein tulee tosi kovia röyhtäsyjä, jotka helpottavat olotilaa kummasti. Varsinaista poltetta minulla ei juuri ole, joten tuo Rennien syöminen on jäänyt vähemmälle. Täytyy ottaa tämä puheeksi lääkärin kanssa.
 

MkH

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
57
Tervehdys. Onko kellään kokemusta paniikki-/ahdistuneisuushäiriöstä? Varoitus todella pitkästä selostuksesta.
Mielestäni kuulostaa hyvin vahvasti paniikkihäiriöltä; läheisten sairastumisen ja työharjoittelun aiheutama stressi, joka heijastuu myös omina terveyshuolina sen aiheuttaman paniikkikohtauksen myötä. Vittumainen tilanne, kun psyykkinen sairaus manifestoituu fyysisinä oireina ja ruokkii näin itseään.

Itselläkin samankaltaisia kokemuksia muutaman vuoden takaa: työn aiheuttama stressi yhdistettynä läheisen terveysongelmiin johti paniikkikohtaukseen, joka synnytti huolen omasta terveydentilastani. Totta hemmetissä sitä luulee, että jotain on pahasti vialla kun sydän hakkaa, hengittäminen on vaikeaa ja muutenkin erittäin tukala olo. Tälle ehkä puolen vuoden jaksolle mahtui muitakin fyysisiä oireita, jotka osa ehkä vain osuivat samalle ajankohdalle sattumalta, mutta eivät ainakaan terveyshuoliani helpottaneet. Pääsin tilanteesta kuitenkin yli ilman lääkkeitä tai psykiatrin apua ja jatkossa osaan ehkä tunnistaa tuolloin minulle tuntemattoman tilanteen. Suurin apu oli terveyskeskuslääkärin vahvistus siitä, että terveydentilassani ei ole mitään normaalista poikkeavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
29.10.2016
Viestejä
658
@julppu Onko fiilis noiden kohtauksien ulkopuolellakin "huolestunut", "painostava" tai muuten vaan rauhaton? Meikäläisen ahdistus oireili just tommosena selittämättömänä huolestuneisuuden tunteena, pelkoina ja sairauden luuloisena. Kuvailin sitä tunteena samanlaisena kuin odottaisi esimerkiksi jotakin vittumaista hammaslääkärioperaatiota hammaslääkärin aulassa mutta ilman mitään varsinaista syytä. Kärsin myös rinnan "muljahtelusta" ja ikävistä rintaoireista samalla jota tietysti aluksi luulin sydänperäisiksi häiriöiksi kunnes tutkitutin itseni eikä sieltä mitään löytynyt, ahdistukseen kuuluvia fyysisiä tuntemuksia olivat.
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
@Randomizer
Voin sanoa, että 90% valveilla olo ajasta fiilis on ahdistava ja erityisen huolestunut. Olin ennen rauhallinen kaveri, mutta nykyään en saa itseäni rauhoitettua juuri mitenkään. Jos teen jonkun toisen ihmisen kanssa jotakin, vaikka vain keskustelen niin olosta tulee lähes normaali. Mutta kun tämä tekeminen loppuu niin olo muuttuu jälleen tukalaksi.

Ennen olen uskonut, kun lääkäri on sanonut ettei mitään ole, mutta nyt en jostakin syystä pysty "luottamaan" tähän ja seurauksena mielessäni pyörii vain mikä tauti minua vaivaa. Tiedostan tämän ja älytöntähän se on.

@MkH Näin olen sen ajatellutkin. Oireiden alkaminen heti työharjoittelun alettua ja sitten toisen mummun alzheimerin toteaminen muutama viikko tämän jälkeen. Kaiken lisäksi hän joutui hyvin nopeasti laitoshoitoon. Järjellä ajateltuna nämä johtivat tähän nykyiseen tilanteeseen.

Mistä sitä toisaalta tietää, taustalla on voinut olla jo pidempään tiedostamatonta stressi (onko tällaista?).
 

finWeazel

Make ATK Great Again
Liittynyt
15.12.2019
Viestejä
136
@Randomizer
Voin sanoa, että 90% valveilla olo ajasta fiilis on ahdistava ja erityisen huolestunut. Olin ennen rauhallinen kaveri, mutta nykyään en saa itseäni rauhoitettua juuri mitenkään. Jos teen jonkun toisen ihmisen kanssa jotakin, vaikka vain keskustelen niin olosta tulee lähes normaali. Mutta kun tämä tekeminen loppuu niin olo muuttuu jälleen tukalaksi.

Ennen olen uskonut, kun lääkäri on sanonut ettei mitään ole, mutta nyt en jostakin syystä pysty "luottamaan" tähän ja seurauksena mielessäni pyörii vain mikä tauti minua vaivaa. Tiedostan tämän ja älytöntähän se on.

@MkH Näin olen sen ajatellutkin. Oireiden alkaminen heti työharjoittelun alettua ja sitten toisen mummun alzheimerin toteaminen muutama viikko tämän jälkeen. Kaiken lisäksi hän joutui hyvin nopeasti laitoshoitoon. Järjellä ajateltuna nämä johtivat tähän nykyiseen tilanteeseen.

Mistä sitä toisaalta tietää, taustalla on voinut olla jo pidempään tiedostamatonta stressi (onko tällaista?).
Karkeata yleistystä luvassa. Elimistö voi olla rest&digest tai fight or flight moodissa. On ihan mahdollista, että päätyy liikaa tuonne fight or flight moodiin stressin takia. Sillä ei ole väliä onko se uhka kuviteltu vai todellinen.

Mua on auttanut hengitysharjoittelu massiivisesti. Jos englanti taittuu niin alla on mielenkiintoinen pätkä kuunnella. Mulla harjoitukset auttaa olotilaan todella paljon. Myös mitattu metriikka aivoaalloista(muse2)ja hrv ourasta myötäilee olotiloja


Tämä on toiminut mulle. 5sekuntia sisäänhengitystä nenän kautta, 1s pito, 6s uloshengitystä suun kautta, 1s pito ja tota toistetaan 10-20minuuttia. Noi ajat on henkilökohtaisia. Optimi löytyy yleensä 4-7 sykliä minuutissa väliltä. Alussa tärkeätä on löytää oikea rytmi ja myöhemmin syventää hengitystä.

 

xana

Tukijäsen
Liittynyt
25.10.2016
Viestejä
581
Tuttavalleni suositeltiin defibrillaattorin eli sydäniskurin hankintaa itselleen. Sellaisen saa nykyään hankittua kotikäyttöönkin. Aika laaja hintahaitari tuntuu olevan, kun netistä niitä katsoin. Saako näihin hankintatukea KELA:ta tai muualta? Yksi markkinoilla oleva on Philips HeartStart FRx AED defibrillaattori. Se maksaa noin 1500 euroa.
 
Liittynyt
08.11.2017
Viestejä
33
Viime kesänä onnistuin kompastumaan kotona kynnykseen ja kaatuessani löin polven ensiksi parveketuolin kulmaan ja sen jälkeen kivilattiaan. Maassa maatessani hirveässä kivussa huomasin että oikea jalka oli vääntynyt kummallisesti, yritin sitten raahata itseni ovesta sisälle ja jalka paukahti helvetillisen kivun saattelemana normaaliin asentoon.

Eli polvilumpio oli käynyt pois paikaltaan ja itsekseen meni takaisin, sekä polvi turposi isoksi palloksi. Sairaalassa jalka kuvattiin ja polvessa oli pieni murtuma sekä kuvissa näkyi myös todisteet siitä että polvilumpio oli käynyt pois paikoiltaan. Tähän sain hoidoksi kipulääkkeitä, kepit ja fysioterapiaa. Muutaman kuukauden päästä juuri kun olin heittänyt kepit nurkkaan niin polvilumpio kävi taas väärässä paikassa ja taas polvi turposi isoksi palloksi, sekä jouduin käyttämään taas vähän aikaa keppejä.. eli takaisin alkupisteeseen..

Kävin sitten magneettikuvauksessa ja ortopedin luona juttelemassa. Ortopedin kanssa sovittiin että ½vuotta kovaa jumppaa jalalle ja sitten katsotaan missä kunnossa polvi on. Kuulemma polveen korjaus olisi ottaa jostain lihaksesta pätkä pois ja rakentaa siitä joku uusi jänne/side polveen, ortopedi pelotteli että leikkauksessa on isohko tulehdusriski.

Nyt polvilumpio on pysynyt paikoillaan ja ympärillä olevat lihakset vahvistuneet tosin varon sitä kokoajan, sekä kodin ulkopuolella käytän polvessa tukea jonka pitäisi auttaa siihen että pilvilumpio ei menisi sijoiltaan. Polvi on nyt pysynyt ihan hyvin kasassa ja turvotuksetkin on laskenut, mutta esimerkiksi jos seisoskelen pitkään paikallaan niin polvi turpoilee.. esimerkiksi jos suihkussa seisoskelen n.20minuuttia niin turvotus on aika ilkeä ja polvi seuraavana aamuna erittäin jäykkä.

En oikein ole saanut vastausta mistä tuo turpoilu johtuu, samoin polvi välillä "naksuu" välillä se naksuminen lähinnä tuntuu ikävältä.. kipuna se ei kauhean kova ole. Mutta toki joudun varomaan polvea kokoajan, esimerkiksi rappuset tai muu epätasainen maasto tuntuu välillä ikävältä polvessa ja parhaani mukaan välttelen epätasaisella kävelyä.

Tällä hetkellä jumppailen jalkaa ja odottelen seuraavaa käyntiä ortopedin luokse ja silloin pitäisi päättää leikataanko polvi vai jätetäänkö tälläiseksi. Eli polvi ei ole entisensä enään, mutta sen kanssa pärjää kunhan kiinnittää huomiota ettei tule ylimääräisiä kiertoliikkeitä. En kuitenkaan voi kuvitellakaan lähteväni esimerkiksi vaellusretkelle metsään tällä hetkellä.

Rehellisesti sanottuna aika vaikea päättää mikä on oma mielipiteeni leikkaukseen nyt, muutama kuukausi sitten olin sitä mieltä että ehdottomasti leikkaukseen.. nyt en ole enään täysin varma olisiko leikkauksesta apua vai ei.. etenkin kun polvilumpio on pysynyt paikoillaan. Kuitenkin nämä mainitsemani turpoilut, naksumiset huolettaa.. sekä olisihan se kiva, että voisi luottaa täysin että polvilumpio pysyisi paikoillaan.
Minulla polven sijoiltaan meno tuntuu aiheuttavan todella härskin kivun(ehkäpä jonkinlainen shokkitila iskee), sillä mielestäni kipu on jopa kovempi kuin reisiluun irtoaminen lonkan pallonivelestä.. tämän koin 20vuotta sitten kun hypin innokkaasti laskettelurinteessä.

Polven sijoiltaan meno on kuulemma pääsääntöisesti murrosiässä olevien ongelma ja itsellä on kohta 40v mittarissa.. toki minulla tapahtui se kaatuminen+pieni murtuma joka edesauttoi sijoiltaan menoa.

Onko muilla kokemuksia polvileikkauksista, onko niistä ollut apua? Onko polvi tullut entiselleen tai mennyt jopa huonommaksi? Myös tuo polven turpoaminen rasituksessa ahdistaa, kun sille en mitään kunnollista selitystä ole saanut.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
22.10.2016
Viestejä
151
Vaimolla vähän samantapainen polvi homma. Liukastui jäisellä kadulla ja polvi sijoiltaan. Oli yksin ja soitti kyydin lanssilla terveyskeskukseen. Siellä väännettiin polvi paikoilleen ja tyhjennettiin nesteestä. Seuraavana päivänä oli röntgen josta ei näkynyt mitään vikaa. Määrättiin fysioterapiaan mutta ei sitä voinut tehdä kauaa kun kipuili ja turposi. Nesteitä poistettiin useampaan kertaan. Kävi yksityisellä magneettikuvassa ja siellä näkyi joku irronnut jänteen vai ruston pala. Tähystysleikattiin nopealla aikataululla ja tuli vielä kunnon jalka. Kipuilee tietyissä asennoissa välillä mutta ei haittaa elämää eikä turpoa. Leikkauksen päälle tietty kuntoutusjakso ja sille tielle jäi, nyt käy salilla säännöllisesti.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
666
Eli tuossa reilu vuosi sitten kävin hammaslääkärissä paikkauttamassa poskihampaan puudutuksella ja operaatio ilmeisesitkin vahingoitti jotain hermoa. Kun puudutus lakkasi, kielen takaosa jäi tunnottomaksi, suussa maistui jatkuvasti voimakas suola ja puhuessa iski kipeitä "sähköiskuja". Tutkiskelin silloin asiaa ja ilmeisestikin tämä on täysin arpapeliä, eli näin tapahtuu per x operaatiota, ja sille ei juurikaan mahda mitään, huono tuuri. Joillakin on halvaantunut puolet kasvoista pysyvästi jne. Onneksi minun tapauksessa oireet menivät ohi vajaassa vuodesssa, vaikka mahdollisuudet olisi olleet pysyvälle hermovauriolle.
Jesjes, tästä on nyt 3 vuotta ja pari päivää sitten alkoi oireet tulemaan takaisin. Suolan maku pikkuhiljaa ja tuntoaistimuksia. Eilen tajusin vasta, että nää on nämä täsmälleen samat oireet kuin kun ym. tapahtui. Himppasen vituttaa. Tosin tänään on ollut aika oireeton päivä, tilalle on tullut jomotus, et en tiiä mitä hittoo oikein tapahtuu. No ei auta kuin varata hammaslääkärille aikaa, että katotaan onko tulehduksia, reikiä tms. mikä hermoa kiusaisi.

Kyllähän se vaan mietityttää, että jos on jotain rempan aihetta hampaissa, niin uskaltaako ottaa puudutusta, vai pitääkö karkaista luonto ja mennä ilman. Muutaman kerran tosiaan paikattu ilman puudutusta ja kyllä on kohtuullisen tehokasta kidutusta. Rauhoittavia alle, että vaikka sattuu, niin ei stressaa niin pahasti? Tietty kai pitäis vaan kokeilla ilman puudutteita, onhan tässä kipukynnys noussut muutenkin 100x ekan polvivaurion jälkeen, josko ois sitten suussakin noussut...
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
108
Sen 25+v vaivannut selkäkipu, esiintynyt yleensä jos menee selkä käyrällä kyykkyyn ja nousee jotenkin "väärin" ylös, niin tulee vihlaiseva kipu, selkä takaisin mutkalle, ja uudestaan ylös mennyt ohi.
Paitsi reilu kuukausi sitten, tuli tehtyä puuhommia päivä, päivän aikana ei mitään, sitten alkoikin illalla kiukuttelu, ja meni viikko että yksinkertaisesti ei saanu selkää suoraksi.
Sen jälkeen kiukutellut jos yrittää mitään tehdä missä pitäisi selkää taivutella.
Vihdoin pääsin magneettikuvaukseen, lekuri soittelee loppuviikosta, mutta osaako io-techin kuvista sanoa mikä on rikki?:
Magnetti_1_sdäofpj.jpg Magnetti_2_asgdeon.jpg Magnetti_3_wegfäokjm.jpg
(Punaiset rinkulat lisätty itte, sopisi kipukohtaan)...
 
Liittynyt
09.11.2016
Viestejä
116
Sen 25+v vaivannut selkäkipu, esiintynyt yleensä jos menee selkä käyrällä kyykkyyn ja nousee jotenkin "väärin" ylös, niin tulee vihlaiseva kipu, selkä takaisin mutkalle, ja uudestaan ylös mennyt ohi.
Paitsi reilu kuukausi sitten, tuli tehtyä puuhommia päivä, päivän aikana ei mitään, sitten alkoikin illalla kiukuttelu, ja meni viikko että yksinkertaisesti ei saanu selkää suoraksi.
Sen jälkeen kiukutellut jos yrittää mitään tehdä missä pitäisi selkää taivutella.
Vihdoin pääsin magneettikuvaukseen, lekuri soittelee loppuviikosta, mutta osaako io-techin kuvista sanoa mikä on rikki?:

(Punaiset rinkulat lisätty itte, sopisi kipukohtaan)...
L4-L5 nikamien madaltumaa, välilevyt vähän pullistuneet kohti hermoa. Voi tuntua jalassa joskus, noiden nikamien kohdalta se tuntuu yleensä pohkeen ulkosyrjässä.

Kokeile venyttää rauhallisesti lonkankoukistajia kun kuvan perusteella sulla hieman kippaa lantio eteenpäin. Esimerkiksi "juoksijan venytys" on hyvä liike. Toinen on syvät vatsalihakset, eli selin makuulla vedät ensin napaa kohti selkärankaa ja sitten "ylöspäin". Käytännössä kun core heikkenee, niin jalat jää vahvemmaksi, joka tekee sen että kun istutaan paljon niin lonkankoukistajat kiristyy ja vetää lantiota eteenpäin ja sitten kroppa yrittää pitää kuitenkin sut suorassa. Toki tuossa näkyy, että hieman rasvaakin on, että jos sitä saat pois niin rasitus vähenee.
 
Liittynyt
22.01.2017
Viestejä
22
Päivitelläänpäs vähän omaa olotilaa näin pikkuisen vajaan kuukauden jälkeen (aiemmat kirjoitukset tuossa ylempänä). Lääkärin kontrollikäynnillä helmikuun lopulla nostettiin Escitalopram annos 5 mg -> 10 mg, kun ei oikeastaan mitään muutosta ollut tapahtunut. Olo alkoi melko pian annoksen noston jälkeen helpottaa ja työharjoittelukin on sujunut mukavasti ilman pahempia olotiloja ja poissaoloja. Välillä on jotain pieniä tuntemuksia, mutta pahat fyysiset oireet ovat helpottaneet todella paljon. Tuntuu, että pitkästä aikaa pystyy taas toimimaan edes jotenkin.

Psykiatrian polilta tuli lähete takaisin ja hoito-ohjeena oli, että terveyskeskuspsykologille. Hän voi ohjeen mukaan tehdä myös arvion mahdollisesta psykoterapian tarpeesta. Ensimmäinen käynti olikin viime viikolla ja hieman kartoitettiin tilannetta. Sen verran oli kerrottavaa, että samalta istumalta kertoi tämän nyt kestävän noin 20 käyntiä suunnilleen joka toinen viikko ja tämän jälkeen tehtäisiin sitten arviota jatkosta. Mikäli oikein ymmärsin, niin jokatapauksessa psykoterapia nyt vaatisikin sen psykiatrin lausunnon. Ilmeisesti sitten kuitenkin psykologin arvio "painaa" enemmän, kuin suora lääkärin lähete? No jokatapauksessa ollaan saatu prosessia alkuun, katsotaan mitä tästä tulee.

Ravintoterapeutilla tuli myös käytyä ja vähän katsottua mun syömisiä. Proteiinin saanti melko heikoilla ja muutenkin energian saanti, joten ei ihme, että paino on laskenut. Olen nyt pyrkinyt syömään kahden tunnin välein jotakin ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Jokapäivä ei todellakaan maistu ja paha olo silloin tällöin vaivaa edelleen, mutta sekin on jo helpottamaan päin. Nyt olen kahtena viikkona saanut painoa jopa lisättyä (300 g ja 800 g). Välillä voin syödä hevosen, välillä pienen palasen ja olo tuntuu täydeltä tunteja. Gastroskopiaan tuli myös aika ja se on huhtikuun alussa. Saadaan sitten lisäselvyyttä vatsankin tilanteeseen.

Otin lääkärikäynnillä puheeksi ylempänä ehdotetun holter tutkimuksen. Tämäkin on minulle tulossa, mutta tarkkaa aikaa ei vielä ole. Tosin sydämen tykytykset ovat lähes loppuneet muiden oireiden mukana.

Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa asiat selviämään ja olo paranemaan. Sen tiedostan, että pitkä projekti tämä on, mutta hyvin luottavaisin mielin olen siihen lähtenyt.

Mukavaa kevättä teille!
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
83 943
Viestejä
1 727 409
Jäsenet
37 299
Uusin jäsen
EemeliL

Hinta.fi

Ylös Bottom