Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

Kuvassa meidän perheen kallein pannu/kattila Demeyere Intense 28 cm. Rouvalle pyöreiden vuosien takia hankittu vastikään ja nyt ensimmäisen kerran käytössä. Karjalanpaistia tässä yhdessä pannussa valmistettu vain liedellä noin 3 tuntia pienellä liekillä sen jälkeen kun lihat oli paistettu isolla lämmöllä samassa kattilassa.
 

Liitteet

  • IMG_20211222_180040_edit_162520398049158.jpg
    IMG_20211222_180040_edit_162520398049158.jpg
    1,9 MB · Luettu: 268
Kolmas Darto hiiliteräspannu sai olla viimeisen kerran uunissa poltettavana kavereidensa kanssa. Viimeiset 4 uunipolttoa tein aina vain kuumemmassa uunissa. Rainbown rapsi 50% ja 50% auringonkukka -siemenöljy näköjään kestää hyvin kuumuutta. Aloitin noin 230 celsius asteen lämpötilasta ja päädyin noin 260 asteeseen (en viitsinyt edes kokeilla ihan täysteholla noin 275 tavallisella ei kiertoilma-uunillani). Joten pannujen väri muuttui nopeasti pronssista harmaaseen (sisältäen pronssisia sekä sinertäviä läikkiä riippuen millaisessa valossa niitä katselee).

Jos englanti taipuu niin näistä pannuista löytää allaolevasta linkistä paljon tietoa:

IMG_20211230_171829.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Kolmas Darto hiiliteräspannu sai olla viimeisen kerran uunissa poltettavana kavereidensa kanssa. Viimeiset 4 uunipolttoa tein aina vain kuumemmassa uunissa. Rainbown rapsi 50% ja 50% auringonkukka -siemenöljy näköjään kestää hyvin kuumuutta. Aloitin noin 230 celsius asteen lämpötilasta ja päädyin noin 260 asteeseen (en viitsinyt edes kokeilla ihan täysteholla noin 275 tavallisella ei kiertoilma-uunillani). Joten pannujen väri muuttui nopeasti pronssista harmaaseen (sisältäen pronssisia sekä sinertäviä läikkiä riippuen millaisessa valossa niitä katselee).
Tänne tuli 25 cm Darto. Varastorasvan poistamisessa oli vähän puuhaa. Ensin laitoin pannun tiskikoneeseen ja terästin pesuainetta pesusoodalla. Tällä lähti n. 97% rasvoista mutta sitkeitä mustia klimppejä jäi jäljelle. Näiden kimppuun hyökkäsin ensin asetonilla ja sitten jarrukliinerillä ja rasvat vähän pehmenivätkin. Pois ne lähtivät väkevällä pesusoodalla ja karhunkielellä. Mitähän rasvaa pannussa oikein on? Meniköhän pannu pilalle?

Poltin pannun kaasugrillissä, jonka lämmöt nousivat n. 300 asteeseen. Rasvana käytin raffinoitua oliiviöljyä. Kahdella poltolla pannusta tuli titaaninvärinen ja pinta vaikuttaa sormiin liukkaalta. Ensikokeilussa kananmuna tarttui pintaan vähän, eli ei mikään teflon mutta ei tarrapintakaan. Pitäisikö polttaa vielä useampi kerta vai ottaa vain käyttöön?
 
Tänne tuli 25 cm Darto. Varastorasvan poistamisessa oli vähän puuhaa. Ensin laitoin pannun tiskikoneeseen ja terästin pesuainetta pesusoodalla. Tällä lähti n. 97% rasvoista mutta sitkeitä mustia klimppejä jäi jäljelle. Näiden kimppuun hyökkäsin ensin asetonilla ja sitten jarrukliinerillä ja rasvat vähän pehmenivätkin. Pois ne lähtivät väkevällä pesusoodalla ja karhunkielellä. Mitähän rasvaa pannussa oikein on? Meniköhän pannu pilalle?

Poltin pannun kaasugrillissä, jonka lämmöt nousivat n. 300 asteeseen. Rasvana käytin raffinoitua oliiviöljyä. Kahdella poltolla pannusta tuli titaaninvärinen ja pinta vaikuttaa sormiin liukkaalta. Ensikokeilussa kananmuna tarttui pintaan vähän, eli ei mikään teflon mutta ei tarrapintakaan. Pitäisikö polttaa vielä useampi kerta vai ottaa vain käyttöön?
Käyttöön vaan, pannusta riippumatta käyttö on parasta pannulle
 
Joko käyttöön vain heti tai sitten noinkin perusteellisen rasvapolton jälkeen voisi olla hyvä tehdä liedellä vielä yksi poltto runsaassa öljyssä joko perunankuorilla tai sipuleilla korkeintaan keskilämmöllä. Lopeta prosessesi ennenkuin ainekset palaa. Heitä ainekset roskiin. Sitten pese pannu vedellä ja harjalla (jos kiinnipalamista vielä voit käyttää tilkan astianpesuainettakin -normi fairy yms käyttöä ei tarvitse pelätä). Kerro sitten miten kävi :)

Edit: epäilen että oliiviöljy ei kestänyt noin paljon kuumuutta ja siksi ongelma voi korostua sinulla.
 
Vuosi eletty hiiliteräs pannun kanssa (OPA & Muurikka 24 cm).

Sen kyllä myönnän, että se paranee mitä enemmän käyttää. Muistan alkuaikoina kaikki tuntui tarttuvan, mutta kun sitä käytti pääasiallisena pannuna, niin hyvinhän tällä aamulla paistelee kananmuna tarttumatta (ja rapsakan :)). Verrataan vanhempien vastaavaan joka hankittu samoihin aikoihin. Pinta tuntuu aivan erilaiselta kuin omani. He eivät ole ilmeisesti käyttäneet yhtä paljon kuin mie.

Mullistiko ruoanlaiton? En nyt tiä. Ehkä eniten huomannut, että sitä oppinut hallitsemaan paistolämpötilaa paremmin. Ennen teflonilla tykkäsi pistää täysille levyn ja siltikään ei tuntunut pannu tarpeeksi koskaan tarpeeksi kuumalta. Hiiliteräksen kanssa yleisimmät hellan asetukset on ollu 4-5, joskus kolmosella. 1-2 on varattu sitten hauduttelulle. Lämpötilan tuntee (kättä päällä pitämällä), saavutetaan nopeasti ja sitä pystyy hallitsemaan paremmin.

Yllätykseksi huomasin kerran, että ainakin tämä pannu oli aivan mahtava lättyjen paistoon. Sopiva lämpötila löytyi, sopiva reunojen kaarevuus kääntämiseen. Ja sopivan kokoisia sai. On tällä pihvitkin paistanut, leikkeen, broilerin paistileikkeen. Ehkä hieman jättänyt parantamisen varaan jauhelihan ja broitsun suikaleiden paistossa, kun niitä pitää hajotella. En ole vieläkään jauhelihaa saanu paistettua ilman keittämistä :D

Mutta hyvä pannu ollut. Aika vähän olen loppujen lopuksi käyttänyt pinnoitettuja. Viimeksi kun tomaattikastikkeen tein lasagneen, se meni suosiolla isolla paistokasarilla, pinnoitettu.
 
Darto pannuihin sopii Lacor 23900 silikooninen kahvansuoja. Käytin noin kuukauden viime kesänä suojaa Matfer pannussani ja sitten onneksi nopeasti havaitsin että kahva rupesi ruostumaan. Noh kokeillaan taas uudelleen varovasti Dartojen kanssa. Darto 27 ei tarvitse suojaa kun ei lämpene niin paljoa. Mutta Darto 25 saattaa hyvinkin jo tarvita. Darto 20 kahva kuumenee jo hetkessä joten varsinkin se tarvitsee suojaa. Tietty voi käyttää vain pannulappua tms keittiöliinaa myös niinkuin oikeat kokit tekisivät. Kuvassa Darto 25 suojalla.
IMG_20220106_134747_edit_521450193685014.jpg
IMG_20220114_014837.jpg

Edit: Darto 27 hiiliteräspannu toimi paremmin kuin (toinen hiiliteräspannu) ennen aasialaisen risoton kanssa ja vain pientä tarttumista alussa jonka puukauhalla sai helposti hinkattua pois pannun keskeltä. Tosin kun tein aika (2/3) kuumalla liekillä kokoajan niin joutuuhan sitä kokoajan aineksia siirtelemään / ravistelemaan jos tekisi wokilla ettei ainekset palaisi liikaa. Tiedä sitten onko risottotekniikkanikin harpannut eteenpäin vai onko vain uudenkarhean pannun ansiota, kenties molempia.IMG_20220112_180129.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Ylläpito poistakoon, jos ei ole suotavaa.

Pari lodgea myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa.

 
Harvoin itse teen kastikkeita pannuissa kun ylensä käytän kastikkeissiin vain kattiloita. Mutta nyt tuli tehtyä nopeasti ihan vain kaupan valmista ruskeaa kastiketta (ylensä sen teen itse), sen jälkeen kun olin paistanut sipuleita ja lihapullia. Tein siis pienelle lapselle nopeasti ruokaa eikä ollut hyvää hetkeä peseä hiiliteräspannua kun vasta noin 4-8 tunnin kuluttua ja täytyi oikein hiearaista silmiä kun patinaa oli hävinnyt melkoisesti sivuilta ja vähän pohjan laidoilta. Nopea uusi rasvapoltto 20 cm Darto pannulle liedellä sai sen taas näyttämään melkein samalta kuin ennen. Jos jaksan laitan vielä joku päivä sen uuniin niin varmaan sivutkin tulevat entisenlaisiksi. Mutta turha näitä hiiliteräspannujen kosmetiikkaa miettiä jos pannu muuten toimii hyvin. Varsinkin kun itse huomannut silloin tällöin että uuden rasvapolton jälkeen pannu ei välttämättä aina heti olekaan enää niin tarttumaton kuin ennen rasvapolttoa.
 
Mutta turha näitä hiiliteräspannujen kosmetiikkaa miettiä jos pannu muuten toimii hyvin. Varsinkin kun itse huomannut silloin tällöin että uuden rasvapolton jälkeen pannu ei välttämättä aina heti olekaan enää niin tarttumaton kuin ennen rasvapolttoa.
Noh, ei se nyt ihan pelkkää kosmetiikkaakaan ole tuossa tapauksessa vaan myös aika lailla polymerisoitunutta pinnoitetta hiutaloituneena ruoan seassa, mikä vähän vie minusta idean siitä, että käytetään näitä pannuja sen vuoksi, että halutaan vältellä pinnoitettujen pannujen mahdollisia terveydellisiä haittavaikutuksia karsinogeenien osalta. Siksi olen pitänyt ja pidän edelleen hiiliteräspannuja aika lailla yliarvostettuina one trick pony -pannuina, jotka soveltuvat parhaiten vain paistamiseen kovissa lämpötiloissa. Valurautaa ja rosteria käytettäessä tältä hiillostuneiden polymeerien syömiseltä tuntuu välttyvän ihan eri tavalla.
 
Käyttöön vaan, pannusta riippumatta käyttö on parasta pannulle
Näin toimin.

Edit: epäilen että oliiviöljy ei kestänyt noin paljon kuumuutta ja siksi ongelma voi korostua sinulla.
Kyllä tässä niin taisi käydä, että *kahdella* oliiviöljypoltolla kunnon lämmössä pannusta tuli aika non-stick. Toki käytän paistamiseen rasvaa, mutta edes munakas ei suostu tarttumaan kiinni. Pesuun riittää huuhtelu kuumalla vedellä.

En suosittele kokeilemaan millään aromikkaalla extra-virgin-oliiviöljyllä vaan paistamiseen tarkoitetulla prosessoidulla öljyllä. Voisiko olla, että kaasugrillin kostea ilma edesauttaisi polttoa?
 
Noh, ei se nyt ihan pelkkää kosmetiikkaakaan ole tuossa tapauksessa vaan myös aika lailla polymerisoitunutta pinnoitetta hiutaloituneena ruoan seassa, mikä vähän vie minusta idean siitä, että käytetään näitä pannuja sen vuoksi, että halutaan vältellä pinnoitettujen pannujen mahdollisia terveydellisiä haittavaikutuksia karsinogeenien osalta. Siksi olen pitänyt ja pidän edelleen hiiliteräspannuja aika lailla yliarvostettuina one trick pony -pannuina, jotka soveltuvat parhaiten vain paistamiseen kovissa lämpötiloissa. Valurautaa ja rosteria käytettäessä tältä hiillostuneiden polymeerien syömiseltä tuntuu välttyvän ihan eri tavalla.
Ehkä en kirjoittanut ihan selvästi, mutta ruskeakastike vain ikään kuin sulatti patinaa yhteensä ehkä 1x2 cm pinta-alalta. Olen samaa mieltä että jos patina rupeaa hiutaloitua ruan sekaan on aika vanhan rasvapolton ainakin osittaiselle poistolle ja uudelleen poltolle. Mun ensimmäisessä omassa valurauta pannussa (noin 16v sitten) ja kahdessa ensimmäisessä hiiliteräspannussa noin 10-6 vuotta sitten oli kyllä riesana juuri hiutaloituminen (toisen aiheutti pellava-öljyn käyttö, mutta molemmissa myös väärä tekniikka, liian paljon öljyä yms). Ongelma korjaantui uusien pannujen hankkimisella ja tekniikkani rasvapoltossa ei onneksi sen jälkeen ole enää tuottanut näitä hiutaleita ruan sekaan.

Kastikkeen teko pannussa josta pitäisi saada hinkattua pois ylimääräiset hiiltyneet partikkelit on kuitenkin ihan hyvä idea mielestäni jos hiiltynyttä ei öljyä mutta ruuasta peräisin olevaa kuitua on vain vähän (paljoa tätä en söisi vaikka en usko sen olevan mitenkään hirveän karsinogeenista). Allaolevassa videossa toisia tapoja hiiltyneiden partikkeleiden poistoon. Itse en koskaan (vielä) käyttänyt "chainmeil" puhdistuksessa, jos on jollakin näistä kokemusta olisi kiva kuulla.



Olen kyllä vähän eri mieltä kuitenkin että hiiliteräs saattaa olla melkoinen monikäyttöpannu. Kyllä lapsuuteni valurautapannumme oli siinä suhteessa helpompi että sillä tehtiin tomaattikastiketta vähintään kerran viikossa ja varmasti muita kastikkeita sen päälle useasti viikottain, ilman että sen (lähinnä valmistajan) patina meni huonoksi kuin vasta ehkä 20 vuoden jälkeen se oli niin törkeän huonossa kunnossa että vanhemmat heittivät sen menemään. Itse kuitenkin koen että olen onnekas kun en monia vuosia ikinä teflon pannuja ole käyttänyt. Meinasin kyllä antaa teflonille periksi joskus alkuaikana omille muutettuani ja hankin Tallinnasta Tefal wokin mutta onneksi huomasin että woki ei kestänyt edes Helsinkiin asti ilman että ohut alumiini meni kuprulle eikä wokia juuri tullut käytettyä vaikka on vielä kaapissa vieraiden kokkailua varalle heheh.

Mutta joo täytyy muistaa käyttää rostereita kun nyt mulla niitäkin pannuja on kastikkeisiin, turhaa vaivaa rasvapolttoihin yritän välttää vaikka se vieläkin tuntuu melko kivalta touhulta.

Edit: Alla toinen video melko samasta aiheesta toteaa ettei kova lämpö aina ole patinalle hyväksi. Cook Culture mielestäni yksi parhaita antamaan ideoita pannujen hoidosta ja kaikesta niihin liittyen vaikka itse en aivan samalla tavalla menettelisikään kaikessa.



Edit: Tässä vielä hiiltyneen kuidun putsausta rosterisen 'chain mail' välineen kanssa:

 
Viimeksi muokattu:
Uudessa kämpässä on induktio. Kaikki pannut paitsi Lodgen valurauta menevät vaihtoon. On muuten toiminut kuin junan vessa nyt kun sitä on pakko käyttää joka päivä. Emäntä ei vaan tykkää painosta.

Ajattelin 24cm tai 26cm De Buyerin hiiliterästä 18cm liedelle.

Sitten 21cm liedelle joku iso, korkeareunainen ruostumattomasta teräksestä. Tässä ajattelin tehdä sellaiset mihin tulee mahdollisesti paljon nestettä/soosia, mutta ei kuitenkaan niin paljon että tarvitsisi kattilan.

Mikähän helposti saatavilla oleva mutta laadukas merkki sopisi rosteriseksi n. 21cm pohjalla ja korkeilla reunoilla?
 
Miten näillä hiiliteräspannuilla tai rosteripannuilla onnistuu ihan "normaali" kokkaaminen, jauhelikastikkeet, kanakastikkeet yms? Pihvit toki aina valurautapannun kautta, mutta kun tuo nykyinen teflon tullut tiensä päähän ja mietin josko näistä edellä mainituista korvaisi kokonaan perinteisen teflonpannun ihan kaikessa?
 
Miten näillä hiiliteräspannuilla tai rosteripannuilla onnistuu ihan "normaali" kokkaaminen, jauhelikastikkeet, kanakastikkeet yms? Pihvit toki aina valurautapannun kautta, mutta kun tuo nykyinen teflon tullut tiensä päähän ja mietin josko näistä edellä mainituista korvaisi kokonaan perinteisen teflonpannun ihan kaikessa?
No kaikki kastikkeet menee sekä hiiliteräs että rosteripannulla, joskin käytän yleensä rosteria kastikkeisiin, että pysyy hiiliteräksessä pinta parempana, kastikkeissa neste kuitenkin irroittaa "fondin" eli ruskistuvan pannuun tarttuvan ruuan partikkelin irti. Jos kastiketta tekee jostain vähärasvaisesta kanasta tms, joka herkästi tarttuu rosteriin kovaa, niin silloin voi käyttää myös valurautaa tai hiiliterästä. Ikean 20 euron rst kasari kannella on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.
 
Miten näillä hiiliteräspannuilla tai rosteripannuilla onnistuu ihan "normaali" kokkaaminen, jauhelikastikkeet, kanakastikkeet yms? Pihvit toki aina valurautapannun kautta, mutta kun tuo nykyinen teflon tullut tiensä päähän ja mietin josko näistä edellä mainituista korvaisi kokonaan perinteisen teflonpannun ihan kaikessa?
Rosterilla onnistuu ihan hyvin, ei vain pidä säikähtää sitä, että tavara ottaa alkuun vähän kiinni. Kastikkeen nesteet kyllä liuottaa ne takaisin sekaan miedolla lämmöllä haudutellessa, kunhan vähän kaapii pohjaa pitkin.

Mutta mun mielestä pinnoitetulla pannulla on silti paikkansa keittiössä, kun paistellaan vaikka vaaleaa kalaa tai jotain muutakin mihin ei haluta käyttää korkeita paistolämpöjä. Esimerkiksi toissatorstaina Lidliin tuli 24- ja 28-senttiset pannut pitkäikäisellä 4-kerroksisella "Granitec HL"-pinnoitteella tyrkylle 9,99 ja 14,99 hintaan (joskin mainoksessa pinnoitus oli muistaakseni merkitty väärin). Aiemman 24-senttisen induktiolla toimimattoman pinnoitetun heitin mäkeen ja korvasin tuollaisella. Nää on ihan asiallisia 6mm paksulla sandwich-pohjalla varustettuja pannuja, jotka toimivat myös induktiolla. Omassa Lidlissä noita 28-senttisiä oli vielä tänäänkin jäljellä, mutta 24-senttiset jo loppu.
 
Joo kyl omastaki keittiöstä löytyy tefloni mut en edes muista koska oisin viimeks käyttänyt. Joskus jonkun helppouden takia joku kananmuna tms helposti tarraava tulee vedettyä varmuuden vuoksi teflonilla, jos on sellanen tilanne, ettei voi 100% keskittyä just siihen ruuanlaittoon
 
Meillä hiiliteräs wokki eikä siinä mitään pintaa juuri ole koska vaimo tekee päivittäin kastikkeita ja kasvispaistoksia. Hyvin onnistuu peruspaistaminen ilman rasvapolttoja (esim kanasuikaleet) ja koska pintaa ei ole ei ruokaankaan mitään irtoa. Ei suostu edes keskustelemaan pannun vaihtamisesta rosteriseen. Kun on syöty pestään pannu ja jos ollut tomaattikastiketta pyyhkäisen öljyisellä paperilla pintaa ettei ruostu.

Jos jotain kunnon paistamista tarvitaan niin sitten Lodge 20cm ja 26cm valurautapannut käytössä. Lisäksi 20cm de buyer kananmunille ja munakkaalle, ei tartu kiinni kun ei muuhun käytetä.

Meillä ei tehdä kalaa joten sitä ei ole tarvinnut miettiä.
 
Kala onnistuu myös melko hyvin hiiliteräspannulla kunhan lämpötila on maltillinen ja ilmeisesti pitää odottaa, että pinta ruskistuu ja rapeutuu ennen kuin alkaa härväämään lastalla malttamattomasti. Onko se vain urbaanilegendaa vai pitääkö paikkansa että sopivan ajan ja ruskistamisen jälkeen proteiini ”vapautuu” pannulta? Kiinteä ja rapea pinta pitää tuotteen kasassa tai jotain vastaavaa?
 
Kala onnistuu myös melko hyvin hiiliteräspannulla kunhan lämpötila on maltillinen ja ilmeisesti pitää odottaa, että pinta ruskistuu ja rapeutuu ennen kuin alkaa härväämään lastalla malttamattomasti. Onko se vain urbaanilegendaa vai pitääkö paikkansa että sopivan ajan ja ruskistamisen jälkeen proteiini ”vapautuu” pannulta? Kiinteä ja rapea pinta pitää tuotteen kasassa tai jotain vastaavaa?

Tämä tuntuu pätevän ihan kaikkeen paistamiseen, oli kyseessä kana, kala tai liha. Antaa seisoa vähän aikaa kun on iskenyt pannulle niin sitten irtoaa hyvin.
 
Kala onnistuu myös melko hyvin hiiliteräspannulla kunhan lämpötila on maltillinen ja ilmeisesti pitää odottaa, että pinta ruskistuu ja rapeutuu ennen kuin alkaa härväämään lastalla malttamattomasti. Onko se vain urbaanilegendaa vai pitääkö paikkansa että sopivan ajan ja ruskistamisen jälkeen proteiini ”vapautuu” pannulta? Kiinteä ja rapea pinta pitää tuotteen kasassa tai jotain vastaavaa?
Pannun pitää myös olla tarpeeksi lämmin alkuun, vaikka keskilämmöllä paistaisikin. Kylmälle pannulle ja vesi kiehuu ulos jonka avulla saa helpommin käräytettyä kiinni.
 
Minä kun olen vielä uusi rosteripannujen kanssa (kaikki kattilat rosteria mutta rosteripannuja en ennen noin 3kk sitten käyttänyt), niin kokeilin rasvapolttaa rst pannuja niinkuin tapana ollut hiiliteräksen kanssa. Itse asiassa muistaakseni noin marraskuussa lähinnä vain putsasin Demeyere Proline 24 cm pannuani kookosrasvalla (joka kestää hyvin lämpöä eikä noin 10-20 kertaan ollut ongelmia ennen).

No eilen päätin tehdä nopean munakkaan mutta halusin paistaa tomaatin joka oli menossa huonoksi kovalla lämmöllä pannussa ensin kokonaisena ja sitten pillkoa munakkaaseen.

Munakas onnistui joo.. Mutta olinkin näköjään valellut koko pannun sisäpinnan laitoja myöten kookosöljyllä.

Vaikka vain muutamia minuutteja esilämmitin pannua (olisi ehkä pitänyt ymmärtää että se kai oli vielä kuuma tomaatin paistosta vaikka sen välissä huuhtelinkin kuumalla vedellä niinkuin tein myös ennen kun aloitin kokkauksen. Niin oli kyllä itkuilme varmaan aamulla kun koko pannun sisus laitoja myöten tummui.

Nyt noin tunnin jälkeen kun ensin kokeilin keittää viini-
IMG_20220203_003642_edit_21555387427438.jpg
etikkaa joka ei paljoa auttanut, mutta sitten keitin runsaassa määrässä ruokasoodaa ehkä 45 minuuttia. Uusi pannu rupeaa taas pikkuhiljaa näyttämään normaalilta..
 
Viimeksi muokattu:
Minä kun olen vielä uusi rosteripannujen kanssa (kaikki kattilat rosteria mutta rosteripannuja en ennen noin 3kk sitten käyttänyt), niin kokeilin rasvapolttaa rst pannuja niinkuin tapana ollut hiiliteräksen kanssa. Itse asiassa muistaakseni noin marraskuussa lähinnä vain putsasin Demeyere Proline 24 cm pannuani kookosrasvalla (joka kestää hyvin lämpöä eikä noin 10-20 kertaan ollut ongelmia ennen).

No eilen päätin tehdä nopean munakkaan mutta halusin paistaa tomaatin joka oli menossa huonoksi kovalla lämmöllä pannussa ensin kokonaisena ja sitten pillkoa munakkaaseen.

Munakas onnistui joo.. Mutta olinkin näköjään valellut koko pannun sisäpinnan laitoja myöten kookosöljyllä.

Vaikka vain muutamia minuutteja esilämmitin pannua (olisi ehkä pitänyt ymmärtää että se kai oli vielä kuuma tomaatin paistosta vaikka sen välissä huuhtelinkin kuumalla vedellä niinkuin tein myös ennen kun aloitin kokkauksen. Niin oli kyllä itkuilme varmaan aamulla kun koko pannun sisus laitoja myöten tummui.

Nyt noin tunnin jälkeen kun ensin kokeilin keittää viini-
IMG_20220203_003642_edit_21555387427438.jpg
etikkaa joka ei paljoa auttanut, mutta sitten keitin runsaassa määrässä ruokasoodaa ehkä 45 minuuttia. Uusi pannu rupeaa taas pikkuhiljaa näyttämään normaalilta..
Täytyy sanoa, että ensinnäkin boldausta tekstissä ei tarvi tossa laajuudessa käyttää ja toisaalta sen verran sekavaa ajatusvirtaa tuli nyt sulta, että en ole varma tajusinko edes mitä tapahtui. Rosteria ei kuitenkaan rasvapolteta ja jos joku palaa kiinni niin patapataa, karhunkieltä tms tai ihan vaan tiskikoneeseen. Ei tarvi mitään etikkoja keitellä.
 
Ei tarvi mitään etikkoja keitellä.
Ei tarvi ei. Mutta mainitaan nyt taas kerran rosteripannun erityisetu: Siihen voi esim. pihvinpaiston jälkeen lirauttaa vähän jotain hapanta, kuten viiniä tai viinietikkaa, ja kaapia pannuun tarttuneet herkut kastikkeen pohjaksi. Samalla se pannukin puhdistuu.
 
Ei tarvi ei. Mutta mainitaan nyt taas kerran rosteripannun erityisetu: Siihen voi esim. pihvinpaiston jälkeen lirauttaa vähän jotain hapanta, kuten viiniä tai viinietikkaa, ja kaapia pannuun tarttuneet herkut kastikkeen pohjaksi. Samalla se pannukin puhdistuu.
Jep, tuo on hyvä kaikille kastikehommille.
 
Täytyy sanoa, että ensinnäkin boldausta tekstissä ei tarvi tossa laajuudessa käyttää ja toisaalta sen verran sekavaa ajatusvirtaa tuli nyt sulta, että en ole varma tajusinko edes mitä tapahtui. Rosteria ei kuitenkaan rasvapolteta ja jos joku palaa kiinni niin patapataa, karhunkieltä tms tai ihan vaan tiskikoneeseen. Ei tarvi mitään etikkoja keitellä.
Anteeksi en puhelimen näytöllä huomannut että fontti oli vaihtunut.

Ei tosiaan perinteisesti rasvapoltella rosteripannuja mutta monet näyttää sitä tekevän, mutta k.o. pointtini oli siis vain se että en tiedä kannattaako riskeerata jos sama koko pannun mustuminen tapahtuu jatkossa.

Esimerkkejä rst-pannujen rasvapoltosta löytyy youtubesta vaikka kuinka, esim:



Ruokasoodan keittäminen pannussani sai sen melko puhtaaksi. Tein lopussa massan ruokasoodasta ja etikasta ja karhunkielellä sain loput palaneet öljyt puhdistettua. Karhunkieli tosin vähän naarmutti pannua mutta enää en jaksa paljon välittää.

Pääasiallinen ongelma kuitenkin palasi taas tänään kun Demeyere pannulla paistoin:
IMG_20220203_124018_edit_29679537301199.jpg
 
Eli 7 kerroksisen pannun sivut kun kuumenevat niin tasaisesti niin öljy porisee sivuille ja palaa kiinni.

Tästä ongelmasta löysin muidenkin kertoneen. Esimerkiksi kommentti sivustolla When to Season Stainless Steel and How to Clean That Off - Cookware - Cleaning - Page 2
Onko kiehuminen riittävän kuuma? Hiiliteräspannussa öljykerros on niin ohut, ettei se kiehu vaan lämpenee savuamispisteeseen. Itsellä lämpötilat on rypsiöljyllä noin 230-280C infrapunamittarilla mitattuna. Pitkästi yli 300C lämmöillä tuntuu, että rasva palaa pois eikä tartu kunnolla kiinni pannun pintaan.
 
Anteeksi en puhelimen näytöllä huomannut että fontti oli vaihtunut.

Ei tosiaan perinteisesti rasvapoltella rosteripannuja mutta monet näyttää sitä tekevän, mutta k.o. pointtini oli siis vain se että en tiedä kannattaako riskeerata jos sama koko pannun mustuminen tapahtuu jatkossa.

Esimerkkejä rst-pannujen rasvapoltosta löytyy youtubesta vaikka kuinka, esim:



Ruokasoodan keittäminen pannussani sai sen melko puhtaaksi. Tein lopussa massan ruokasoodasta ja etikasta ja karhunkielellä sain loput palaneet öljyt puhdistettua. Karhunkieli tosin vähän naarmutti pannua mutta enää en jaksa paljon välittää.

Pääasiallinen ongelma kuitenkin palasi taas tänään kun Demeyere pannulla paistoin:
IMG_20220203_124018_edit_29679537301199.jpg

Ruokasooda ja etikka kumoavat toisensa, joten tollasta komboa on turha sekoitella. Happo ja emäs synnyttää vettä ja suolaa. Suosittelen, että käytät pannua normaalisti ja peset normaalilla tiskiharjalla ja saippualla sen mikä lähtee. Pannu joko rasvapolttuu itsekseen tai ei, yhtä käyttökelpoinen se siltikin on.
 
Ruokasooda ja etikka kumoavat toisensa, joten tollasta komboa on turha sekoitella. Happo ja emäs synnyttää vettä ja suolaa. Suosittelen, että käytät pannua normaalisti ja peset normaalilla tiskiharjalla ja saippualla sen mikä lähtee. Pannu joko rasvapolttuu itsekseen tai ei, yhtä käyttökelpoinen se siltikin on.
Käyttökelpoinen ehkä kyllä. Mutta noin 200 euron OVH pannulta odotin enemmän. Varsinkin kun mainostetaan Silvinox pinnoitteen etuja niin paljon.

Nyt pannu taas puhdas kun keitin siinä ruokasoodaa. Ehkä nopeampi kiehautus riittäisi, mutta ongelma on että hyvin paksu Proline pannu on hyvin hidas kiehauttamaan vettä, menee helposti 20 minuuttia vaikka liesi täydellä teholla. Veden kiehauttamisessa pannussa ei siis mitään järkeä energialaskua ajatellen.

Ehkä vain rst-pannut ei ole minua varten ja pitäydyn hiiliteräksessä.
 
Huh. Rosteripannu, mutta jollain pinnoitteella, mikä maksaa 200€?!? Mikä tämä siis on? :)
 
Onko kiehuminen riittävän kuuma? Hiiliteräspannussa öljykerros on niin ohut, ettei se kiehu vaan lämpenee savuamispisteeseen. Itsellä lämpötilat on rypsiöljyllä noin 230-280C infrapunamittarilla mitattuna. Pitkästi yli 300C lämmöillä tuntuu, että rasva palaa pois eikä tartu kunnolla kiinni pannun pintaan.
Kiitos, postistasi sai idean että aion kokeilla öljyn vaihtoa rapsiöljystä ensin vaikka Coco-kookosrasvaan joka ei tuottanut ongelmia muilla 5-kerros Demeyere pannuillani eikä Zwilling wokillani eikä Kuhn Rikon pannullani.

Hiiliteräspannujen kanssa rapsiöljy on mitä parasta koska öljy polymerisoituu hienosti kiinni hiiliteräkseen. Ehkä juuri tämä tai tämänkaltaiset öljyt eivät taas niin hyviä rst-pannujen kanssa?
 
Käyttökelpoinen ehkä kyllä. Mutta noin 200 euron OVH pannulta odotin enemmän. Varsinkin kun mainostetaan Silvinox pinnoitteen etuja niin paljon.

Nyt pannu taas puhdas kun keitin siinä ruokasoodaa. Ehkä nopeampi kiehautus riittäisi, mutta ongelma on että hyvin paksu Proline pannu on hyvin hidas kiehauttamaan vettä, menee helposti 20 minuuttia vaikka liesi täydellä teholla. Veden kiehauttamisessa pannussa ei siis mitään järkeä energialaskua ajatellen.

Ehkä vain rst-pannut ei ole minua varten ja pitäydyn hiiliteräksessä.
Jos pannussa on kerran pinnoite, jonka etuja mainostetaan, niin miksi siihen pinnoitteen päälle pitää väkisin yrittää tehdä joku oma rasvapolttopinnoitus? Valmistajan ohjeiden mukainen käyttö saattaa parantaa keittiövälineiden säilymistä hyvässä kunnossa sen sijaan, että niillä alkaa tehdä omia kokeita. Jos välttämättä haluaa, niin kannattaa ehkä aloittaa noin 1/10 hintaisella rst:llä, kun kantapään kautta sitä usein näissä asioissa mennään muutenkin...
 
Ei tarvi ei. Mutta mainitaan nyt taas kerran rosteripannun erityisetu: Siihen voi esim. pihvinpaiston jälkeen lirauttaa vähän jotain hapanta, kuten viiniä tai viinietikkaa, ja kaapia pannuun tarttuneet herkut kastikkeen pohjaksi. Samalla se pannukin puhdistuu.
Kyllähän näin voi toimia hiiliteräspannunkin kanssa. Patina tosin muuttuu samalla vaaleammaksi mutta eipähän hiutaloidu hallitsemattomasti.
 
Kyllähän näin voi toimia hiiliteräspannunkin kanssa. Patina tosin muuttuu samalla vaaleammaksi mutta eipähän hiutaloidu hallitsemattomasti.
Mulla on tapana pihvin paistoliemien perään heittää pannulle vähän purkista jalapenonviipaleita liemineen ja keitellä niitä ensin hetki kasaan ja sitten heittää perään vähän ruokakermaa ja rouhittuja pippureita, niin saa nopeasti maukkaan pippurikastikkeen. Mutta tulee kyllä karua jälkeä jalapenonviipaleiden säilöntäliemien etikkaisuuden vuoksi hiiliteräspannun kanssa.

Vaaleammaksihan se muuttuu, jos sitä pinnotetta on siinä paksusti. Tai siis ei muutu vaan ohenee, kun siihen kastikkeeseen se pikku hiljaa liukenee. Kyllä sitä paikka paikoin lohkeileekin, kun metallisella työvälineellä etikan heikentämään pinnoitteeseen osuu. Ja mulle ainakin ihan sama miten "hallitusti" se ruoan sekaan liukeneminen tapahtuu, kun pelkkää karsinogeenia siinä sitten kuitenkin ruokaansa lisää. En suosittele.
 
Kyllä sitä paikka paikoin lohkeileekin, kun metallisella työvälineellä etikan heikentämään pinnoitteeseen osuu.
Jos pinnoite on niin paksu, että sitä lohkeilee, niin silloin on varmaan syytäkin poistaa paksuksi päässyt pinnoite/karsta. Ei sitä tarvita kuin ohut kelmu teräksen pinnassa.
 
Jos pannussa on kerran pinnoite, jonka etuja mainostetaan, niin miksi siihen pinnoitteen päälle pitää väkisin yrittää tehdä joku oma rasvapolttopinnoitus? Valmistajan ohjeiden mukainen käyttö saattaa parantaa keittiövälineiden säilymistä hyvässä kunnossa sen sijaan, että niillä alkaa tehdä omia kokeita. Jos välttämättä haluaa, niin kannattaa ehkä aloittaa noin 1/10 hintaisella rst:llä, kun kantapään kautta sitä usein näissä asioissa mennään muutenkin...
Todistin tänään että ongelma öljyn kovettumiseen korkealle pannun laitoihin ei johtunut rasvapoltosta vaan pannun ominaisuudesta. Ilmeisesti sama ongelma minun rst-pannuni kanssa kuin joillakin hiiliteräspannujen käyttäjillä; laittavat kuumaan hiiliteräspannuun suojakerroksen öljyä joka sitten muuttuu tahmeaksi. Ero vain että tahmeat läikät minun rst-pannuni laidoilla muodostuvat itsenäisesti. Esimerkiksi tänään bratwursti tirskutti öljyä ihan laitojen reunaan asti.
 
Jos pinnoite on niin paksu, että sitä lohkeilee, niin silloin on varmaan syytäkin poistaa paksuksi päässyt pinnoite/karsta. Ei sitä tarvita kuin ohut kelmu teräksen pinnassa.
Joo en mä ite tee noihin mitään useamman kerran pinnoituksia vaan kerran uuniin ylösalaisin ja eka paisto sen jälkeen vähän tavallista runsaammalla öljyllä. Kyllä se ohutkin kerros silti helposti "naarmuuntuu" irti, jos vähänkin osuu työvälineellä samalla kun pannulla on jotain hapokasta ollut hetken.
 
Kiitos, postistasi sai idean että aion kokeilla öljyn vaihtoa rapsiöljystä ensin vaikka Coco-kookosrasvaan joka ei tuottanut ongelmia muilla 5-kerros Demeyere pannuillani eikä Zwilling wokillani eikä Kuhn Rikon pannullani.

Hiiliteräspannujen kanssa rapsiöljy on mitä parasta koska öljy polymerisoituu hienosti kiinni hiiliteräkseen. Ehkä juuri tämä tai tämänkaltaiset öljyt eivät taas niin hyviä rst-pannujen kanssa?
Tässä listaa erilaisista rasvoista. Rypäleensiemenöljy, pellavaöljy ja auringonkukkaöljy on parhaita ja kookosöljy huonoin.

 
Tässä listaa erilaisista rasvoista. Rypäleensiemenöljy, pellavaöljy ja auringonkukkaöljy on parhaita ja kookosöljy huonoin.

Pellavansiemenöljy on ainakin aivan surkea rasvpolttoon. Ensinnäkin haisee iavan hirveälle ja toisekseen ei vaan tee hyvää pintaa. Oliivi ja rypsiöljy sen sijaan on loistavia.
 
Pellavansiemenöljy on ainakin aivan surkea rasvpolttoon. Ensinnäkin haisee iavan hirveälle ja toisekseen ei vaan tee hyvää pintaa. Oliivi ja rypsiöljy sen sijaan on loistavia.
Hämmentävää. Mä kun olen saanut juuri pellavansiemenöljyllä parhaan pinnan aikaiseksi. Sen lisäksi on tullut kokeiltua rapsia, auringonkukkaa, oliivia ja muurikka-nimistä porsasta. Eipä noista mikään kovin hyvältä tuoksu uunissa käryävänä.
 
Vaikka se varmaan jotain tiettyjen tyylilajien puristeja ahdistaakin, tykkään tehdä monet perusruoat ja kastikkeet yhdessä paistokasarissa, siten että paistelen ensin sipulit, lihat/analogit ja mahdollisesti jotain muita kasviksia kasarin pohjalla ja sitten vaan teen "kastikkeen" siihen päälle samaan sotkuun (yleensä käytännössä lähinnä kippaan perään tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai kermaa). Vajaa pari vuotta sitten lahjaksi saatu Fiskarsin Hard Face on ollut tässä touhussa muuten erinomainen peli, mutta eipä näytä edes tuollaiset vähän tyyriimmät pinnoitetut oikeasti kestävän yhtään mitään, ja jouduin tuossa joku aika sitten heittämään tuonkin mäkeen, kun pinnoite alkoi olla niin pahasti kulunut pois. Samalla tavalla on kaikki aiemmatkin pinnoitetut pannut saanut heittää 1-2 vuoden sisällä pois ja silloinkin ne alkavat olemaan oikeasti sen verran rujossa kunnossa, että teflonia on varmaan syöty jo hetki.

Tästä ärsyyntyneenä päätin sitten lähteä etsimään vähän kestävämpiä ratkaisuja ja ehkä hieman hätiköiden ja hetken mielijohteesta nappasin Lodgen ison valurautapannun kyytiin kun olin Motonetissä muilla ostoksilla. Jotain kokkailuja olen tuolla jo harrastanut ihan ok menestyksellä, mutta nyt kun olen vasta jälkikäteen perehtynyt asiaan enemmän, monet tuntuu suosittelevan välttämään tomaatin ja muiden happamien asioiden kypsennystä valurautapannussa. Tämä on tietty vähän huono juttu, koska meillä syödään aika paljon tomaattipohjaisia kastikkeita ja muita ruokia. Onko tämä nyt ihan täysin ns. Esson baari - tierin juttuja, vai kannattaisikohan noihin yhden astian paistokasarihommiin oikeasti hommaa valuraudan kaveriksi joku toisenlainen vehje? Haluaisin siis nimenomaan oikeasti kestävän (eli varmaan käytännössä myös pinnoittamattoman), isohkon ja helppokäyttöisen värkin. Olisiko se sitten joku rosterivehje? Eikö nämä kuitenkin vastaa käytännössä paisto-ominaisuuksiltaan lähinnä normaalia teräskattilaa? Kyllähän sitä kattilan pohjalla voi asioita paistella ja joskus teen sitä jo muutenkin, mutta aika kieli keskellä suuta saa olla.
 
Viimeksi muokattu:
No, valurautaisia patoja on käytetty hauduttamiseen vuosisatoja, joten ei tuossa liene mitään kovin vaarallista. Mielestäni valurautapannuun ei tule samanlaista pintaa kuin hiiliteräspannuun joka sitten lähtisi pois. Valuraudasta kyllä irtoaa mikroskooppisen pieniä rautahippuja mutta sen ei pitäisi olla vaarallista. Ainoa mitä tuossa kastikehommassa käy on pesun jäljiltä rasvaton pintaja sitä pitää öljytä ettei ala ruostumaan. Itsekin teen kastikkeita lihan sekaan pannuun ja haudutan ruokia valurautaisissa padoissa, ja erittäin hyvin toimii. Kastikkeet jotka tehdään erikseen teen toki kattilassa...

Oma lempikastike tulee seuraavasti: ensin paistetaan lihat pannulla puolikypsäksi, maustetaan, lisätään vähän tomaattipyrettä ja annetaan sen hetken kypsyä. Tämän jälkeen lisätään kuohukermaa, suolaa ja pippuria ja annetaan koko paketin kypsyä miedolla lämmöllä tai jos paksumpia lihakimpaleita, niin pannu uuniin. Kun ruoka on syöty, ja pannu pestään niin aika kuivakaksi pinta jää rasvaisesta kermasta huolimatta ja mielellään laittaa talouspaperiin öljyä ja pyyhkäisee pannun.

Edit: Itsellä myös 26cm Lodge ja on erittäin hyvä pannu moneen menoon. Siihen kaveriksi 20cn Lodge ja niillä pärjää tosi pitkälle, munakkaat mukaan luettuna. Hioin molemmat pannut sisäpuolelta hiekkapaperilla nopeuttaakseni siliämistä. P.S. Muista kokeilla myös pannupizzaa.
 
Jotain kokkailuja olen tuolla jo harrastanut ihan ok menestyksellä, mutta nyt kun olen vasta jälkikäteen perehtynyt asiaan enemmän, monet tuntuu suosittelevan välttämään tomaatin ja muiden happamien asioiden kypsennystä valurautapannussa. Tämä on tietty vähän huono juttu, koska meillä syödään aika paljon tomaattipohjaisia kastikkeita ja muita ruokia. Onko tämä nyt ihan täysin ns. Esson baari - tierin juttuja, vai kannattaisikohan noihin yhden astian paistokasarihommiin oikeasti hommaa valuraudan kaveriksi joku toisenlainen vehje?
Aika hyvin valurauta noita happoja kestää oman kokemuksen mukaan, paljon paremmin kuin hiiliteräkseen rakennetut pinnoitteet hyvänäkään päivänä. Niin kauan kun ei tule mitään näkyviä ongelmia tai ruostumisia normaalista käytöstä niin en näe mitään syytä alkaa noita työkaluja paapomaan ja happoja välttelemään. Mutta onhan se rosteri tosiaan siitä huoleton, ettei tarvii edes miettiä asiaa ja voi huoletta käyttää karhunkieliä ja saippuavilloja ilman pelkoa pinnotteiden karkaamisista, jos menee isommin mokaamaan ja asiat palaa pohjaan.

Edit: Ja näähän ei tosiaan kenenkään taloutta toisena pannuna kaada:

 
Viimeksi muokattu:
Hämmentävää. Mä kun olen saanut juuri pellavansiemenöljyllä parhaan pinnan aikaiseksi. Sen lisäksi on tullut kokeiltua rapsia, auringonkukkaa, oliivia ja muurikka-nimistä porsasta. Eipä noista mikään kovin hyvältä tuoksu uunissa käryävänä.
Joo sitä kovasti netissä mainostetaan, mutta todellisuudessa kuten täälläkin moni on huomannut, paras on oliivi tai rypsiöljy.

Vaikka se varmaan jotain tiettyjen tyylilajien puristeja ahdistaakin, tykkään tehdä monet perusruoat ja kastikkeet yhdessä paistokasarissa, siten että paistelen ensin sipulit, lihat/analogit ja mahdollisesti jotain muita kasviksia kasarin pohjalla ja sitten vaan teen "kastikkeen" siihen päälle samaan sotkuun (yleensä käytännössä lähinnä kippaan perään tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai kermaa). Vajaa pari vuotta sitten lahjaksi saatu Fiskarsin Hard Face on ollut tässä touhussa muuten erinomainen peli, mutta eipä näytä edes tuollaiset vähän tyyriimmät pinnoitetut oikeasti kestävän yhtään mitään, ja jouduin tuossa joku aika sitten heittämään tuonkin mäkeen, kun pinnoite alkoi olla niin pahasti kulunut pois. Samalla tavalla on kaikki aiemmatkin pinnoitetut pannut saanut heittää 1-2 vuoden sisällä pois ja silloinkin ne alkavat olemaan oikeasti sen verran rujossa kunnossa, että teflonia on varmaan syöty jo hetki.

Tästä ärsyyntyneenä päätin sitten lähteä etsimään vähän kestävämpiä ratkaisuja ja ehkä hieman hätiköiden ja hetken mielijohteesta nappasin Lodgen ison valurautapannun kyytiin kun olin Motonetissä muilla ostoksilla. Jotain kokkailuja olen tuolla jo harrastanut ihan ok menestyksellä, mutta nyt kun olen vasta jälkikäteen perehtynyt asiaan enemmän, monet tuntuu suosittelevan välttämään tomaatin ja muiden happamien asioiden kypsennystä valurautapannussa. Tämä on tietty vähän huono juttu, koska meillä syödään aika paljon tomaattipohjaisia kastikkeita ja muita ruokia. Onko tämä nyt ihan täysin ns. Esson baari - tierin juttuja, vai kannattaisikohan noihin yhden astian paistokasarihommiin oikeasti hommaa valuraudan kaveriksi joku toisenlainen vehje? Haluaisin siis nimenomaan oikeasti kestävän (eli varmaan käytännössä myös pinnoittamattoman), isohkon ja helppokäyttöisen värkin. Olisiko se sitten joku rosterivehje? Eikö nämä kuitenkin vastaa käytännössä paisto-ominaisuuksiltaan lähinnä normaalia teräskattilaa? Kyllähän sitä kattilan pohjalla voi asioita paistella ja joskus teen sitä jo muutenkin, mutta aika kieli keskellä suuta saa olla.
Rosteripannu esim ikeasta parilla kympillä ja saa kannen kaupan päälle.
 
Tässä listaa erilaisista rasvoista. Rypäleensiemenöljy, pellavaöljy ja auringonkukkaöljy on parhaita ja kookosöljy huonoin.

Hyvä artikkeli suomeksi! Neitsyt kookosöljy tai sen tapainen haisee todella pahalle kuumennettaessa paljon ja tuottaa tosi paljon savua.
Mutta Cocos kookosvoissa ei vastaavanlaisia ongelmia. Tämä Cocos merkkinen sopii myös todella hyvin esim munkkien friteeraukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä artikkeli suomeksi! Neitsyt kookosöljy tai sen tapainen haisee todella pahalle kuumennettaessa paljon ja tuottaa tosi paljon savua.
Mutta Cocos kookosvoissa ei vastaavanlaisia ongelmia. Tämä Cocos merkkinen sopii myös todella hyvin esim munkkien friteeraukseen.
En ole kemisti ammatiltani, mutta ymmärtääkseni alkutuotteen maulla tai edes savuamispisteella ei ole merkitystä. Tärkeää on se, että rasvassa on mahdollisimman paljon noita kaksoissidoksia, jotta ne muodostaisivat mahdollisimman pitkiä polymeeriketjuja. Yhdestä englanninkielisestä artikkelista luin, että rauta toimii katalyyttinä. Miten tässä tapauksessa ruostumaton teräs tai varsinkin pinnoitettu teräs toimii? Onko kromi yhtä hyvä katalyytti kuin rauta?

When an unsaturated fat is heated to high temperatures, especially in the presence of a good catalyst like iron, it is broken down and oxidized, after which it polymerizes –joins into larger mega molecules the same way plastics do – and mixes with bits of carbon and other impurities. This tough, impermeable surface adheres to the pores and crevices in the cast iron as it is forming.


Tässä mielenkiintoinen artikkeli ja hieman myös tieteellisesti perusteltu, miksi ruoka tarttuu ruostumattomissa teräspannuissa.

 
Viimeksi muokattu:
Olipa krepipannu päässyt ruostumaan, mutta ei hätää. Mummun vanha keino paistopannuihin tepsii aina. Pannu harjataan juoksevan veden alla, niin että pahin ruoste kaikkoaa, pesuainetta ei ole tarve käyttää ja huolellinen kuivaus. Sen jälkeen pannulle rasvaa, jonka mallilla, merkillä tai laadulla ei ole väliä. Lipidin päälle reilu kerros käytettyjä kahvinporoja ja levy täysille. Kun savua alkaa muodostua, niin odotetaan viisi minuuttia laitetaan lämpö pois. Annetaan jäähtyä ja pestään pannu kuumalla vedellä ja harjalla, jonka jälkeen taas huolellinen kuivaus. Huom. savun määrä on riittävä laukaisemaan palohälytyskojeen, joten sen voi kytkeä hetkeksi pois. Olen kyllä saanut hälyttimen vinkumaan myös ihan tavallisen paistotapahtuman aikana.

Pannun käyttöohjeessa on, että ennen ensimmäistä käyttöä [ja mahdollisen ruostumisen jälkeen] poltetaan rasvaa ja perunankuoria, mutta kun niitä ei ole, niin kahvinporot käyvät yhtä hyvin.

PS. kastikkeisiin ei käytetä paistunutta rasvaa pannulta esim. lihan paiston jälkeen. Kastikkeet tehdään erikseen.
 
PS. kastikkeisiin ei käytetä paistunutta rasvaa pannulta esim. lihan paiston jälkeen. Kastikkeet tehdään erikseen.
Ylimääräiset rasvat tietenkin kaadetaan ensin pois. Sitten tehdään soosin juuri pannuun tarttuneista makuaineista. Lisätietoja vaikkapa google-haulla "pan sauce".
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 402
Viestejä
4 489 882
Jäsenet
74 154
Uusin jäsen
Almedin

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom