Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

[Manala]

Meillä oli myös tuollaista alkuun mutta näin tuli hyvä: Pesu ennen pannun jäähtymistä vedet pannussa kiehauttaen, niin vähän tiskiharjaa kuin mahdollista, mieluummin likainen pannu kuin hinkkausta, kevyt kuivaus (lämpö kuivaa loput) ja öljyäminen perään, säilytys öljyisenä seuraavaan käyttöön asti, kuumennus öljyisenä. Enimmäkseen kasvisten paistelua kunnes hyvä pinta, sillä eihän se oikein ota syntyäkseen jos koko ajan palaa jotain kiinni ja hinkataan. Toista luuppi ainakin 100 kertaa. Näkisin että tuossa kuvassasi on ihan hyvä alku, parempi kuin uudessa kaupasta haetussa.

Teen juuri tuolla tavalla kiehauttaen. Silti tuntuu, ettei tuo patina vaan pysy noissa reunataitoksissa ja lähtee siitä pikku hiljaa kulumaan pois käytön myötä sen sijaan että paranisi käytön myötä. Se on siis ollut parempi, mutta alkaa aina kulua pois vaikka miten yrittää paapoa ja hiplata kevyesti pesemällä. Hämmentää etenkin, kun rosteripannun kanssa en koe mitään ongelmia tarttumisien suhteen ja noihin en saa sellaista patinaa, että ne pääsisi tarttumattomuudessa edes paljaan rosteripannun tasolle.

 

[Manala]

En tiiä mikä sinun pannussa on vikana, mutta ite olen tällä Opa-Muurikan hiiliteräksellä paistanu lohta, muikkuja, kananmunaa, pihviä, kyljystä, broilerin paistisuikaleita ja hampparipihviä ihan asiallisesti.

Ai niin, tähän unohtui vastata. Mulla ei ole noista Opa-Muurikoista kokemusta, mutta nehän on eri matskua kuin nuo tavan hiiliteräspannut, koska ovat luontaisesti mustia. Ilmeisesti siis hiiltä huomattavasti enemmän ja alkavat olemaan teräksen koostumuksen suhteen perinteisen hiiliteräksen sijaan lähempänä valurautaa, joka on huomattavasti tarttumattomampaa ja helppohoitoisempaa ollut omassa käytössäni. Itselläkin onnistuu ihan ongelmitta noi mainitsemasi hommat valuraudalla.

 

[RaivokasMagma]

Ai niin, tähän unohtui vastata. Mulla ei ole noista Opa-Muurikoista kokemusta, mutta nehän on eri matskua kuin nuo tavan hiiliteräspannut, koska ovat luontaisesti mustia. Ilmeisesti siis hiiltä huomattavasti enemmän ja alkavat olemaan teräksen koostumuksen suhteen perinteisen hiiliteräksen sijaan lähempänä valurautaa, joka on huomattavasti tarttumattomampaa ja helppohoitoisempaa ollut omassa käytössäni. Itselläkin onnistuu ihan ongelmitta noi mainitsemasi hommat valuraudalla.

Tästä alkoi mietyttämään, onkohan tämä hiiliteräs saman tyylinen sitten kuin saman puljun "kevyt valurauta", josta oli puhetta joku sivunen sitten? Ainaki kuvissa näyttää pinta aika samalta.

 

[Manala]

Tästä alkoi mietyttämään, onkohan tämä hiiliteräs saman tyylinen sitten kuin saman puljun "kevyt valurauta", josta oli puhetta joku sivunen sitten? Ainaki kuvissa näyttää pinta aika samalta.

Voisin veikata jotain sinne päin. Kovasti noilla tuntuu olevan tarvetta brändätä noita myyviksi keksimällä pyörää uudelleen. Hiiliteräs on muodikasta ja myy, niin kannattaahan se brändäillä. Eri asia on sitten, että johdetaanko siinä jo kuluttajaa harhaan. Olisi hauska tietää mikä tuon mustan teräksen todellinen koostumus on. Ymmärtääkseni hiiltä pitäisi olla jo sen valurautaan vaaditun 2,1% tai hyvin lähelle, jos haluaa teräksestä mustaa ilman jotain erityistä pintakäsittelyä.

Vähän harhaanjohtaviahan noi nimitykset muutenkin on, kun hiiliteräs on todellisuudessa lähempänä puhdasta rautaa kuin valurauta.

 

[grilleri]

Ennen hiiliteräspannun ostoa katsoin lähinnän Uncle Scottin videoita peruskäsittelystä, mutta vaikutti vähän siltä ettei asiantuntija muista mitä on olla aloittelija. Nyt pari viikko pannua jo varovasti käyttettyäni James May sattumalta lisäsi aiheesta videon jossa asiat selitetään paljon käytännönläheisemmin.

Itselle oivallus oli se, että öljyä tarvii vain pyyhkiä ohut kerros ja se pitää oikeasti käryyttää. Ei vain lämmittää kunnes alkaa kärytä. Toisekseen pannu saa olla mieluummin liian kuuma kuin liian kylmä, koska siihen lätkäisty tavara jäähdyttää sitä. Kolmas hyödyllinen fakta, että pannun pesussa ei tarvii olla varovainen, jos tuntuu siltä että pannu vaatii pesua.

 

[Jebus]

Pitkästä aikaa mineral b pro esille ja ei voi taas todeta kuin, että ei nää hiiliteräkset vaan ole mua varten. Ensin yritin paistaa kalaa puolen sentin öljyssä, kiinni jäi niin perkeleesti. Kiehuttamalla ja raapimalla kamat irti ja pesu ilman saippuaa. Sitten kokeilin pakkasesta hampurilaispihviä oivariinissa paistettuna ja jauhelihanahan sen sai tuosta haarukalla kaapien irroitella. Ei vaan voi ymmärtää mikä näissä on niin hienoa rosteriin ja valurautaan verrattuna. Niiden kanssa ei ole koskaan mitään ongelmia eikä tarvii paapoa, nää feilaa mut aina kaikesta paapomisesta huolimatta.

Itsellä oli samat fiilikset hiiliteräksestä aluksi. Sitten päätin kokeilla paistella kuukauden-parin ajan siinä pelkästään kasviksia (sipulia, paprikaa, kukkakaalia yms) reilussa öljyssä. Tuon kokeilun jälkeen ei ole tarvinnut rasvapolttaa kertaakaan uusiksi ja pinta on todella tarttumaton. Joten suosittelen vielä antamaan mahdollisuuden.

 

[Manala]

Itsellä oli samat fiilikset hiiliteräksestä aluksi. Sitten päätin kokeilla paistella kuukauden-parin ajan siinä pelkästään kasviksia (sipulia, paprikaa, kukkakaalia yms) reilussa öljyssä. Tuon kokeilun jälkeen ei ole tarvinnut rasvapolttaa kertaakaan uusiksi ja pinta on todella tarttumaton. Joten suosittelen vielä antamaan mahdollisuuden.

Muuten hyvä idea, mutta kun tuo mun pannu on 20-senttinen, niin siinä ei oikein paistella kuin puolikas paprika tai sipuli kerrallaan.

 

[grilleri]

Muuten hyvä idea, mutta kun tuo mun pannu on 20-senttinen, niin siinä ei oikein paistella kuin puolikas paprika tai sipuli kerrallaan.

Minulla on ollut jo vuosia 20cm tefloni ennen tätä 20cm hiiliterästä ja se on nimenomaan kätevä koko yhdelle sipulille + toiselle kasvikselle. Sipuli ja paprika molemmat pieneksi kuutioksi tai suiroiksi, niin täyttää sopivasti pannun. Sen voi sitten kipata kattilassa tehdyn pastan sekaan tai sekoittaa kananmunan ja syödä siltään.

Olisin pärjännyt tefloneillakin, mutta kanssaeläjät tykkää raapia ne metallivälinellä. Hiiliteräksellä pinnoitteen korjaus on mahdollista kotioloissa, mutta ironisesti pitävät tätä niin erikoispannuna etteivät uskalla edes kokeilla.

 

[Manala]

Minulla on ollut jo vuosia 20cm tefloni ennen tätä 20cm hiiliterästä ja se on nimenomaan kätevä koko yhdelle sipulille + toiselle kasvikselle. Sipuli ja paprika molemmat pieneksi kuutioksi tai suiroiksi, niin täyttää sopivasti pannun. Sen voi sitten kipata kattilassa tehdyn pastan sekaan tai sekoittaa kananmunan ja syödä siltään.

Olisin pärjännyt tefloneillakin, mutta kanssaeläjät tykkää raapia ne metallivälinellä. Hiiliteräksellä pinnoitteen korjaus on mahdollista kotioloissa, mutta ironisesti pitävät tätä niin erikoispannuna etteivät uskalla edes kokeilla.

Kyllä mun on pakko kaivaa vähintään 24-senttinen esille, jos alkaa kasvispohjaista sapuskaa vääntää edes yhdelle.

 

[Jetula]

Kannattaa opetella se öljypoltto. Ei tarvitse kuin muutama minuutti ja sulla on teflonia parempi pinta joka kestää kovaa käyttöä, pesua ja hankausta, myös pesuainetta. Ja aina jos pinta palaa huonoksi, voi polttaa uudestaan.


YouTubesta löytyy erinäisiä "how to season a wok" oppaita joista voi opetella.

- Lähtökohta on puhdas vahvalla pesuainella puhdistettu teräs.
- Kummennetaan rauta sinihehkuun tai yli (uuden pannun annetaan savuta mehiläisvaha pois).
- Lisätään rasva joka muodostaa sinihehkuisen raudan kanssa kovalenttisen sidoksen. Valuraudalle silavaa (fosfaattipinta), hiiliteräksellä toimii kasvirasva.

Juuri paistoin munia ilman rasvaa. Vaalea kala menee myös.

 

[Manala]

YouTubesta löytyy erinäisiä "how to season a wok" oppaita joista voi opetella.

Juuh, kauheen kivoja, jos sulla on tehokas kaasuliesi, kaasugrilli tmv.

- Kummennetaan rauta sinihehkuun tai yli (uuden pannun annetaan savuta mehiläisvaha pois).

Juuh, kuumennetaan sinihehkuun valurautaliedellä, joka ei pääse mihinkään hehkuun, keraamisella liedellä, joka pamahtaisi paskaksi jännityksien vuoksi hehkulämpötiloissa tai induktiolla, joka on piipannut jo aikaa sitten "tyhjänä ylikuumenemista" ennen kuin saa riittävän lämpötilan tohon. Ja sähköuuneista ei kannata edes puhua minkään hehkujen kanssa.

- Lisätään rasva joka muodostaa sinihehkuisen raudan kanssa kovalenttisen sidoksen.

 

[grilleri]

Minulla on ihan tavallinen valurautahella ja sen kanssa tulin toimeen. 20cm pannu sopii luonnostaan pienemmille levyille, mutta polttoa varten käytin isommilla, koska haetaan nimenomaan korkeita lämpöjä.

Kaasulla saisi reuntakin poltettua, mutta ei niillä reunoilla oikeasti mitään tee. Paistettava tavara harvoin koskee reunoja, ja toisaalta reunat ei kuumene pohjan tavoin.

 

[RaivokasMagma]

Joskus kyllä toivonut, että olisi 26 senttinen oma pannu, kun meinaa tila loppua kesken joissakin tapauksissa. Esim. kaupan tiskiltä ostettu ulkofilepihvi saattaa olla niin pitkulainen, että jää roikkumaan reunoille 24 senttisellä.

Mutta toisaalta harvoinpa mie kokolihapihvejä ostelen.

 

[Jetula]

Juuh, kauheen kivoja, jos sulla on tehokas kaasuliesi, kaasugrilli tmv.


Juuh, kuumennetaan sinihehkuun valurautaliedellä, joka ei pääse mihinkään hehkuun, keraamisella liedellä, joka pamahtaisi paskaksi jännityksien vuoksi hehkulämpötiloissa tai induktiolla, joka on piipannut jo aikaa sitten "tyhjänä ylikuumenemista" ennen kuin saa riittävän lämpötilan tohon. Ja sähköuuneista ei kannata edes puhua minkään hehkujen kanssa.

Huoh!

Onnistuu se ihan valurautaliedelläkin. Täytyy vain uskaltaa lämmittää riittävän kauan. Lieden saa halutessaan vaikka punahehkuun. Useat uunit lämpeävät myös ~280 lämpöön jolla saa välttävän lopputuloksen.

Siis ihan oikeasti, ei se öljypoltto nyt kovin vaikeaa ole ja hiiliteräkselle se nyt vaan on pakollinen paha. Jos ei uskalla tai osaa tehdä öljypolttoa kannattaa tyytyä teflonpannuihin.

 

[Manala]

Huoh!

Onnistuu se ihan valurautaliedelläkin. Täytyy vain uskaltaa lämmittää riittävän kauan. Lieden saa halutessaan vaikka punahehkuun. Useat uunit lämpeävät myös ~280 lämpöön jolla saa välttävän lopputuloksen.

Siis ihan oikeasti, ei se öljypoltto nyt kovin vaikeaa ole ja hiiliteräkselle se nyt vaan on pakollinen paha. Jos ei uskalla tai osaa tehdä öljypolttoa kannattaa tyytyä teflonpannuihin.

Sinihehku itse asiassa on kuumempi kuin punahehku. Noi kärytykset ovat täysin järjettömiä keittiöliedellä. Koko kämppä haisee puoli vuorokautta palaneelle ja lopputulos on pannu mikä ei ole erityisen tarttumaton, ei kestä mitään nesteitä ja josta paskapatina alkaa pikku hiljaa rispaantua irti siitä taitekohdasta, jossa kuumuus vähenee jyrkästi, eli ei ole enää hellan levyä vasten. Hiiliteräs on täysin järjetön materiaali rosteriin verrattuna.

 

[Jetula]

Sinihehku itse asiassa on kuumempi kuin punahehku. Noi kärytykset ovat täysin järjettömiä keittiöliedellä. Koko kämppä haisee puoli vuorokautta palaneelle ja lopputulos on pannu mikä ei ole erityisen tarttumaton, ei kestä mitään nesteitä ja josta paskapatina alkaa pikku hiljaa rispaantua irti siitä taitekohdasta, jossa kuumuus vähenee jyrkästi, eli ei ole enää hellan levyä vasten. Hiiliteräs on täysin järjetön materiaali rosteriin verrattuna.

Hyvä että oot löytänyt rosterin ja että se riittää sulle. Paras pannu on se, mikä on omistajalleen riittävä


Muutama korjaus väittämiisi:

- Sinihehkuun hiiliteräs tulee jossain 300 asteessa. Käry on kyllä kohtalainen, eikä sovellu sellaiseen keittiöön jossa ei voi muutenkaan paistaa ruokaa. Mutta ei se käry nyt ole niin kova ettei voisi tehdä. Esimerkiksi pekoin paistamisesta tai burgerin/pihvin paistamisesta tulee kuitenkin monta kertaa kovempi käry.
https://i.pinimg.com/474x/22/4f/2a/224f2abce78de2728513b6f552bb07a7.jpg
- Kyse ei ole mistään "patinasta", öljypoltossa teräspinta jää teräksiseksi puhtaaksi pinnaksi jossa ainoastaan pinnan rauta-atomeihin on kiinnittynyt rasvahapon liukkaus ja tarttumattomuus. "Öljykerros" on niin ohut ettei sitä voi silmiin nähdä.
- Koska kyse ei ole mistään pinnoitteesta, ei se voi myöskään irrota tai "rispaantua", kyse on enemmänkin raudan ominaisuuksien muuttamisesta kuin varsinaiseta pinnoittamisesta. Toki pannuun voi polttaa kiinni asioita ja rasvapolton joutuu silloin tällöin uusimaan.


Muutenkin, nesteitä hiiliteräs kestää kohtuu hyvin, mutta ei toki teflonin lailla. Mutta kehuina se, että hiiliteräs kestää kuitenkin käyttöä, metallisia välineitä ja kovia lämpötiloja teflonia paremmin. Oman pannun pesin juuri wokkauksen jälkeen tiskiaineella kovasti hinkaten. Aamulla paistoin samalla pannulla munia ilman lisättyä rasvaa. Toimii edelleen kuten unelma.

 

[hrk]

- Lisätään rasva joka muodostaa sinihehkuisen raudan kanssa kovalenttisen sidoksen.

"Kovalenttinen sidos" raudan ja rasvan välillä taitaa olla mukatieteellistä huuhaata. Rauta on metalli, se ei muodosta sidoksia minkään rasvatöhnän kanssa missään lämpötilassa. Kyllähän rautaan rasva tarttuu, joskus poltettuna turhankin tiukasti, mutta se ei ole kemiallinen sidos.

Kovalenttinen sidos - Opetus.tv

Tarkastellaan kovalenttista sidosta. Kovalenttinen sidos muodostuu kahden epämetallin välille. Esimerkiksi vesi (H2O) koostuu yhteen liittyneistä vety- ja happiatomeista. Vety ja happi ovat molemmat epämetalleja eivätkä näin ollen halua luovuttaa ulkoelektronejaan. Houston, we have a problem! Or...

opetus.tv

 

[Manala]

- Kyse ei ole mistään "patinasta", öljypoltossa teräspinta jää teräksiseksi puhtaaksi pinnaksi jossa ainoastaan pinnan rauta-atomeihin on kiinnittynyt rasvahapon liukkaus ja tarttumattomuus. "Öljykerros" on niin ohut ettei sitä voi silmiin nähdä.
- Koska kyse ei ole mistään pinnoitteesta, ei se voi myöskään irrota tai "rispaantua", kyse on enemmänkin raudan ominaisuuksien muuttamisesta kuin varsinaiseta pinnoittamisesta. Toki pannuun voi polttaa kiinni asioita ja rasvapolton joutuu silloin tällöin uusimaan.

Yhteenvetona näihin viimeisimpiin ketjussa nähtyihin vinkkeihin wokkimestareilta ja muilta pannun pitää muuttua näkyvästi tasaisen mustaksi, mutta ei kuitenkaan niin, että sitä voisi silmin nähdä?

Kyllähän siinä juuri tapahtuu mm. öljyn polymerisoitumista ja tarkoitus on saada aikaiseksi metallia suojaava pinnoite. Terässeosten ominaisuuksia ei taideta atomitasolla ihan helpolla lähdetä muuttamaan parisataa asteisen öljyn kanssa läträämällä.

 

[Juves]

Hyvä että oot löytänyt rosterin ja että se riittää sulle. Paras pannu on se, mikä on omistajalleen riittävä


Muutama korjaus väittämiisi:

- Sinihehkuun hiiliteräs tulee jossain 300 asteessa. Käry on kyllä kohtalainen, eikä sovellu sellaiseen keittiöön jossa ei voi muutenkaan paistaa ruokaa. Mutta ei se käry nyt ole niin kova ettei voisi tehdä. Esimerkiksi pekoin paistamisesta tai burgerin/pihvin paistamisesta tulee kuitenkin monta kertaa kovempi käry.
https://i.pinimg.com/474x/22/4f/2a/224f2abce78de2728513b6f552bb07a7.jpg
- Kyse ei ole mistään "patinasta", öljypoltossa teräspinta jää teräksiseksi puhtaaksi pinnaksi jossa ainoastaan pinnan rauta-atomeihin on kiinnittynyt rasvahapon liukkaus ja tarttumattomuus. "Öljykerros" on niin ohut ettei sitä voi silmiin nähdä.
- Koska kyse ei ole mistään pinnoitteesta, ei se voi myöskään irrota tai "rispaantua", kyse on enemmänkin raudan ominaisuuksien muuttamisesta kuin varsinaiseta pinnoittamisesta. Toki pannuun voi polttaa kiinni asioita ja rasvapolton joutuu silloin tällöin uusimaan.


Muutenkin, nesteitä hiiliteräs kestää kohtuu hyvin, mutta ei toki teflonin lailla. Mutta kehuina se, että hiiliteräs kestää kuitenkin käyttöä, metallisia välineitä ja kovia lämpötiloja teflonia paremmin. Oman pannun pesin juuri wokkauksen jälkeen tiskiaineella kovasti hinkaten. Aamulla paistoin samalla pannulla munia ilman lisättyä rasvaa. Toimii edelleen kuten unelma.

Seuraavaksi laitat varmaan videon tästä suorituksesta. Hiiliteräspannun pesu tiskiaineella ja kovasti hinkaten. Siitä suoraan levylle ja paistamaan kananmunaa ilman rasvaa, eihän tuota muuten kukaan usko. Vai onko kamera lainassa?

 

[Jetula]

"Kovalenttinen sidos" raudan ja rasvan välillä taitaa olla mukatieteellistä huuhaata. Rauta on metalli, se ei muodosta sidoksia minkään rasvatöhnän kanssa missään lämpötilassa. Kyllähän rautaan rasva tarttuu, joskus poltettuna turhankin tiukasti, mutta se ei ole kemiallinen sidos.

Kovalenttinen sidos - Opetus.tv

Tarkastellaan kovalenttista sidosta. Kovalenttinen sidos muodostuu kahden epämetallin välille. Esimerkiksi vesi (H2O) koostuu yhteen liittyneistä vety- ja happiatomeista. Vety ja happi ovat molemmat epämetalleja eivätkä näin ollen halua luovuttaa ulkoelektronejaan. Houston, we have a problem! Or...

opetus.tv

Kaikki kemialliset sidokset eivät ole kovalenttisia sidoksia.

Kemiallinen sidos – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Kyllä kovasti rasvahappojen (fosfaattiryhmien) väitetään muodostavan kovalenttisen sidoksen "pinnan" kanssa. Jos oikein tarkasti katsotaan taitaa väitetty sidos syntyä enintään hiiliteräksen hiiliryhmiin. Toisaalta toisten lähteiden mukaan kyse on fosfatoinnista kun käytetään eläinrasvoja. Linkattu wikipedia taas puhuu yksinkertaisesti raudan hapettumisesta.

Pääasia ainakin omalla kohdalla on, että puhdas teräs on muuttunut sinertäväksi ilman mitään näkyvää pintakerrosta/karstaa ja siihen ei paistettaessa ota kiinni.

 

[Valtsu_82]

Itsellä ollut OPA&Muurikka "Heavy Metal" hiiliteräspannu 28 cm. Heavy metal on lainausmerkeissä koska jo ensimmäisessä rasvanpoltossa pohja pamahti kuperaksi niin, että kaikessa paistamisessa rasva oli reunoilla ja keskellä kuumimmassa pitää paistaa täysin kuivana. Rasvanpoltto on ollut muutenkin aivan yhtä helvettiä.

Ostin nyt De Buyerin 24 cm hiiliteräspannun. Hämmentävää oli paino - De Buyer (24 cm) painaa 1360 g ja OPA "Heavy Metal" (28 cm) 1330 g. OPA on siis ihan läkkipeltiä De Buyeriin verrattuna.

Käristelin äsken kevyessä kännissä De Buyeriin kovalentin rasvasidoksen rypsiöljyllä noin viidessä minuutissa. Tumma kovalentti sidos tuli liedellä ilman sen kummempia houkutteluja muutamassa minuuttissa. Testasin tuloksen kahden kananmunan munakkaalla. Tulos oli kuin teflonpannussa. Kyllä De Buyerillä kelpaa ruskistaa pihvit, kampasimpukat ja paistaa herkkiä proteiineja sisältävät ruoat kuten kalat, munat ja pekonit.

 

[TLA]

Minulla on tuon De Buyerin kanssa vielä tekemistä, kun keskellä ei tahdo rasvat pysyä millään kiinni. Sivuille ei kyllä enää tartu mikään, mutta keskelle tarraa pyttipannukin hetkessä kiinni (tulos kuvassa) vaikka olen yrittänyt siihen rasvapolton uusia. Grillin tehokasta infrapuna sivukeitintä olen lähinnä näin helteillä käyttänyt pienellä teholla, että voikohan olla liiankin tehokas tälle pannulle? Perunakattilat ym. ei ainakaan ota itseensä.

 

[Manala]

Minulla on tuon De Buyerin kanssa vielä tekemistä, kun keskellä ei tahdo rasvat pysyä millään kiinni. Sivuille ei kyllä enää tartu mikään, mutta keskelle tarraa pyttipannukin hetkessä kiinni (tulos kuvassa) vaikka olen yrittänyt siihen rasvapolton uusia. Grillin tehokasta infrapuna sivukeitintä olen lähinnä näin helteillä käyttänyt pienellä teholla, että voikohan olla liiankin tehokas tälle pannulle? Perunakattilat ym. ei ainakaan ota itseensä.

Jännä, kun mulla menee oman DeBurgerin kanssa just päin vastoin, kuten aiemmin kuvan linkkasin. Keskeltä pysyy suht tarttumattomana, mutta reunoilta kuroutuu paljaaksi ja paisto-ominaisuudet liimapaperin luokkaa. Oon käyttänyt omaa aika 50/60 sekä induktiolla että valurautaliedellä. Kuumimmat paistot oon kyllä tehnyt induktiolla, jonka rengasmainen lämpöelementti voisi selittää myös tuota asiaa. Tosin ei sen pitäisi ihan noin iso olla halkaisijaltaan kuin tuo alue mikä kuroutuu paljaaksi. Sillä induktiollakaan en täysillä ole huudatellut, vaan pyrkinyt pitämään tehon maksimissaan yhdessä kilowatissa, kun kyseessä kuitenkin pieni 20-senttinen pannu.

Sinänsä vähän huono juttu, kun ajatuksena on, että toi olisi se kuumuutta kestävin pannu. Mutta ite tosiaan pääsen paljon parempiin tuloksiin Lidlin pinnoittamattomalla 15 euron rosteripannulla kuin noiden hiiliteräksien ja niiden patinoiden kanssa tappelemalla.

 

[TLA]

Jännä, kun mulla menee oman DeBurgerin kanssa just päin vastoin, kuten aiemmin kuvan linkkasin. Keskeltä pysyy suht tarttumattomana, mutta reunoilta kuroutuu paljaaksi ja paisto-ominaisuudet liimapaperin luokkaa. Oon käyttänyt omaa aika 50/60 sekä induktiolla että valurautaliedellä. Kuumimmat paistot oon kyllä tehnyt induktiolla, jonka rengasmainen lämpöelementti voisi selittää myös tuota asiaa. Tosin ei sen pitäisi ihan noin iso olla halkaisijaltaan kuin tuo alue mikä kuroutuu paljaaksi. Sillä induktiollakaan en täysillä ole huudatellut, vaan pyrkinyt pitämään tehon maksimissaan yhdessä kilowatissa, kun kyseessä kuitenkin pieni 20-senttinen pannu.

Sinänsä vähän huono juttu, kun ajatuksena on, että toi olisi se kuumuutta kestävin pannu. Mutta ite tosiaan pääsen paljon parempiin tuloksiin Lidlin pinnoittamattomalla 15 euron rosteripannulla kuin noiden hiiliteräksien ja niiden patinoiden kanssa tappelemalla.

Kuulostaa juu jotenkin siltä, että pinta lähtee aina kuumimmasta kohdasta. Tuolla omalla infrapunalla se osuu juurikin keskelle ja induktiolla ilmeisesti lähemmäs reunoja. Kuvassa näyttäisi tuo oma olevan vähän kohollakin keskeltä, pitänee tarkistaa suoraa levyä vasten. Aika turha tuolla on nyt paistella mitään hienompaa ennen kuin pinta alkaa pysymään keskelläkin kiinni.

 

[Manala]

Kuulostaa juu jotenkin siltä, että pinta lähtee aina kuumimmasta kohdasta. Tuolla omalla infrapunalla se osuu juurikin keskelle ja induktiolla ilmeisesti lähemmäs reunoja. Kuvassa näyttäisi tuo oma olevan vähän kohollakin keskeltä, pitänee tarkistaa suoraa levyä vasten. Aika turha tuolla on nyt paistella mitään hienompaa ennen kuin pinta alkaa pysymään keskelläkin kiinni.

Itse asiassa nyt kun jäin tuijottamaan tuota omaa pannuani niin homma menee päin vastoin: siinä näkee selkeästi tuon mustimman renkaan olevan induktiorenkaan mukainen. Ja keskeltä sekä reunoilta, joissa sitten pannu vähän viileämpi tuo patina ei enää niin pysy. Voisiko sullakin siis olla niin, että keskelle jää sittenkin se kylmempi kohta ja kuumuus lähteekin nuolemaan reunoja päin ja siksi se patina sinne helpommin muodostuu?

Joka tapauksessa on nää turhan hankalia omaan makuun. Just paistoin munia valurautapannulla ja piru vie, kun se vaan on niin paljon helpompaa tarttumattomuuden suhteen.

 

[Valtsu_82]

Itse asiassa nyt kun jäin tuijottamaan tuota omaa pannuani niin homma menee päin vastoin: siinä näkee selkeästi tuon mustimman renkaan olevan induktiorenkaan mukainen. Ja keskeltä sekä reunoilta, joissa sitten pannu vähän viileämpi tuo patina ei enää niin pysy. Voisiko sullakin siis olla niin, että keskelle jää sittenkin se kylmempi kohta ja kuumuus lähteekin nuolemaan reunoja päin ja siksi se patina sinne helpommin muodostuu?

Joka tapauksessa on nää turhan hankalia omaan makuun. Just paistoin munia valurautapannulla ja piru vie, kun se vaan on niin paljon helpompaa tarttumattomuuden suhteen.

Minulla lähti tuosta De Buyeristä keskeltä patina pois. Liedessä on kuumin kohta keskellä. Polttelin nyt uudelleen useampaan kertaan rasvaa ja apuna oli infrapunalämpömittari. Omien havaintojen mukaan poltossa pääsi täysillä tehoilla yli 400C, mutta en saanut sillä pysyvää kerrosta. Varsinkin jos kuumana yritti pyyhkiä uuden rasvakerroksen niin vanha lähti saman tien pois keskeltä. Olisiko ollut liian kuuma? Tuossa pannussa on uutena mehiläisvaha, tämäkin saattaa vaikuttaa asiaan? Nyt pannussa on kuitenkin hyvä ja melko kestävä, lähes musta kerros kun polttelin hitaasti useita kerroksia ja maltillisesti 250-320C lämmöillä.

Lohifile onnistuu lähes tarttumatta. Munakas onnistuu myös kohtuullisen hyvin, jos käyttää hieman pannua pienempää rengasmuottia. Ei ole vielä niin irtonainen, että heittämällä voisi kääntä koko pannun kokoisen munakkaan. Edelliseen pannuun verrattuna tärkeintä on se, että koko pohjalla voi paistaa, myös keskellä kun siinä pysyy rasva eikä valu reunoille.

 

[Manala]

Omien havaintojen mukaan poltossa pääsi täysillä tehoilla yli 400C, mutta en saanut sillä pysyvää kerrosta. Varsinkin jos kuumana yritti pyyhkiä uuden rasvakerroksen niin vanha lähti saman tien pois keskeltä. Olisiko ollut liian kuuma?

Kyllähän se taitaa jossain kohtaa mennä jo sille puolelle mikä pyrolyysiuuneissakin on puhdistavana ajatuksena.

Oon myös huomannut, että epätasainen lämpö on melkoista myrkkyä tuon tarttumisen suhteen hiiliteräkseen. Osateholla pulssittavalla ja rengasmaisesti lämmittävällä induktiolla tuntuu tuo tarttuminen olevan paljon suurempi ongelma kuin tasaisesti lämmittävällä ja lämpöä levittävällä valurautaliedellä. Ongelma korostuu vielä de Buyeria enemmän tuolla Lacorin pannullani, jossa on ensin mainittua millin ohuempi pohja, joka siten tasoittaa lämpötilaeroja huonommin.

 

[TeKi]

Lähti Opa Heavy Metal vaihtoon. Alkaa pohja taipumaan, kun säätää lämmön perus paisto lämmölle. Jonkin verran myös liedessä vikaa kun lämpöalusta on epätasainen mut kuitenkin. Pitää antaa toinen mahdollisuus kunhan liesi vaihtuu tulevaisuudessa.

Paksumpaa hiiliterästä hakusessa. Valurauta liian painava omaan käteen ja vittumainen ottaa tuolta alakaapista. Vaihtoehdoksi ei taida jäädä kuin De Buyerin 28cm hiiliteräs paistinpannu vai pitäiskö kokeilla vielä Opan kevyt metalli pannua? Oliko joku saanut Opan kevyt metalli paistinpannun taipumaan perus paistolämmöllä? De Buyerin mun mielestä kevyesti yli hintainen.

Muitakin paistinpannu ehdotuksia otetaan vastaan, kunhan kestää vähän kovempaa lämmitystä.

 

[Paskisti]

Induktio ja hiiliteräs sopii melko huonosti yhteen noilla isommilla pannuilla, eli 28cm. Ei vaan lämpiä tasaisesti, ja sen huomaa tuosta pannun pohjan väristä kuten joku kirjoittikin. Parhaiten toimii 20cm kananmunan ja munakkaan tekemisessä, mutta matalamman käytetyn lämmön takia ei saavuta tuota tummaa tasaista väriä vaikka ollut jo vuosia käytössä. Hyvin kyllä onnistuu kananmuna paistaminen kun sillä ei juuri muuta tehdä. 24cm toimii muussa paistamisessa ihan hyvin ja on väriltäänkin tummempi.

Kuitenkin tuon 24cm on korvannut 20cm Lodgen valurautapannu, kun on pohjaltaan lähes samankokoinen. Valurautapannun pohja on paksumpi ja jakaa tasaisemmin lämmön pannulle. Huomiona että kananmunanpaistossa kuitenkin hiiliteräspannu on parempi, se vaan jotenkin pysyy tarttumattomana siihen hommaan. Osasyy voi olla sekin että samalla tehoasetuksella valurautapannu on kuumempi.

Induktiolla nuo isommat pannut ovat aika toivottomia kunnon paistamiseen, ja yli 300g lihaa pitää kätytännössä aina tehdä kahdessa osassa pienemmällä pannulla ja huoneenläpöisellä lihalla jos haluaa keittämisen välttää. Ei auta edes valurauta tässä kun ei vaan lämpiä tasaisen kuumaksi joka kohdasta.

Paksumpaa hiiliterästä hakusessa. Valurauta liian painava omaan käteen ja vittumainen ottaa tuolta alakaapista. Vaihtoehdoksi ei taida jäädä kuin De Buyerin 28cm hiiliteräs paistinpannu vai pitäiskö kokeilla vielä Opan kevyt metalli pannua? Oliko joku saanut Opan kevyt metalli paistinpannun taipumaan perus paistolämmöllä? De Buyerin mun mielestä kevyesti yli hintainen.

De Buyer ei ole ylihintainen kun ostaa sen Carbone sarjan (38,40€) eikä Mineral B (60€). Sama pannu mutta Carbonessa on maalattu teräskahva kun Mineral B:ssä epoksikäsitelty, joka estää vielä uunissa käyttämisenkin. Tuo 28cm pannu on lähes yhtä painava kuin samankokoisen pohjan omaava 26cm Lodgen valurautapannu -> teräs painaa. Molempien ongelma on se ettei ne induktiolla lämpene reunoista kovin hyvin ja hiiliteräksellä ongelma on pahempi.

Unohda Opat, on ihan lelunoloisia pannuja ja liian ohuita. Joku pinnoitekin noissa värinsä puolesta on pakosti (fosfatointi? en näistä niin tiedä). Veljellä moinen oli ja pohjastahan se vääntyi hetkessä. Jos haluat tuollaisen 28cm pannun on De Buyer minusta ainoa järkevä vaihtoehto, kun on 3mm paksu, muut vastaavat ovat 2-2,5mm. Hintakaan ei ole paha.

 

[jonesky12345]

Induktio ja hiiliteräs sopii melko huonosti yhteen noilla isommilla pannuilla, eli 28cm. Ei vaan lämpiä tasaisesti, ja sen huomaa tuosta pannun pohjan väristä kuten joku kirjoittikin. Parhaiten toimii 20cm kananmunan ja munakkaan tekemisessä, mutta matalamman käytetyn lämmön takia ei saavuta tuota tummaa tasaista väriä vaikka ollut jo vuosia käytössä. Hyvin kyllä onnistuu kananmuna paistaminen kun sillä ei juuri muuta tehdä. 24cm toimii muussa paistamisessa ihan hyvin ja on väriltäänkin tummempi.

Kuitenkin tuon 24cm on korvannut 20cm Lodgen valurautapannu, kun on pohjaltaan lähes samankokoinen. Valurautapannun pohja on paksumpi ja jakaa tasaisemmin lämmön pannulle. Huomiona että kananmunanpaistossa kuitenkin hiiliteräspannu on parempi, se vaan jotenkin pysyy tarttumattomana siihen hommaan. Osasyy voi olla sekin että samalla tehoasetuksella valurautapannu on kuumempi.

Induktiolla nuo isommat pannut ovat aika toivottomia kunnon paistamiseen, ja yli 300g lihaa pitää kätytännössä aina tehdä kahdessa osassa pienemmällä pannulla ja huoneenläpöisellä lihalla jos haluaa keittämisen välttää. Ei auta edes valurauta tässä kun ei vaan lämpiä tasaisen kuumaksi joka kohdasta.


De Buyer ei ole ylihintainen kun ostaa sen Carbone sarjan (38,40€) eikä Mineral B (60€). Sama pannu mutta Carbonessa on maalattu teräskahva kun Mineral B:ssä epoksikäsitelty, joka estää vielä uunissa käyttämisenkin. Tuo 28cm pannu on lähes yhtä painava kuin samankokoisen pohjan omaava 26cm Lodgen valurautapannu -> teräs painaa. Molempien ongelma on se ettei ne induktiolla lämpene reunoista kovin hyvin ja hiiliteräksellä ongelma on pahempi.

Unohda Opat, on ihan lelunoloisia pannuja ja liian ohuita. Joku pinnoitekin noissa värinsä puolesta on pakosti (fosfatointi? en näistä niin tiedä). Veljellä moinen oli ja pohjastahan se vääntyi hetkessä. Jos haluat tuollaisen 28cm pannun on De Buyer minusta ainoa järkevä vaihtoehto, kun on 3mm paksu, muut vastaavat ovat 2-2,5mm. Hintakaan ei ole paha.

Mulla on mineral B pannussa ainakin emaloitu kahva joka kelpaa uuniin. Tiedä sit mitä nykyään ovat...

 

[Paskisti]

Mulla on mineral B pannussa ainakin emaloitu kahva joka kelpaa uuniin. Tiedä sit mitä nykyään ovat...

Tarkemmin kun miettii niin siltä se vähän kyllä tuntuu. Muistan vaan jostain lukeneeni että olisi epoksia joka pehmenee uunissa, omakohtaista kokemusta ei ole kuin on Carbone -sarjasta joka taas on jotain polttomaalattua terästä tai vastaavaa ja kestää kuumaa uunissa. Pinta on sellainen valuraudan kaltainen. Mutta jos De Buyerin haluaa niin tuo Carbone sarja on se mitä ammattikeittiöissäkin käytetään ja Mineral B suunnattu kuluttajille. Ehkä se kahva kuumenee vähemmän tuon pinnoitteen ansiosta ja miellyttävämpi käyttää.

 

[Manala]

Paksumpaa hiiliterästä hakusessa. Valurauta liian painava omaan käteen ja vittumainen ottaa tuolta alakaapista. Vaihtoehdoksi ei taida jäädä kuin De Buyerin 28cm hiiliteräs paistinpannu vai pitäiskö kokeilla vielä Opan kevyt metalli pannua? Oliko joku saanut Opan kevyt metalli paistinpannun taipumaan perus paistolämmöllä? De Buyerin mun mielestä kevyesti yli hintainen.

Muitakin paistinpannu ehdotuksia otetaan vastaan, kunhan kestää vähän kovempaa lämmitystä.

Itse lähtisin suosittelemaan rosteripannua keventävällä kerrospohjalla, 28-senttinen DeBuyer kun painaa jo sekin aika pirusti, eikä ohuempipohjaista Lacoria kannata tossa koossa edes ajatella. Lidlissä silloin tällöin myytävänä oleva Ernesto on todella hyvä hintaisekseen (alle kakskymppiä) ja kevyt käsitellä. Ja taitaa ikeassa olla myös ihan asiallinen vaihtoehto myynnissä. Myös Hackmanin pinnoittamattomasta All Steelistä oon kuullut keittiömestarikaveriltani hyvää. Hiiliteräspuolella yli 24-senttiset tosiaan voivat olla vähän extrahankalia alimittaiseksi jäävillä keittolevyillä ja induktiokeloilla lämmön epätasaisuuden vuoksi, tässäkin suhteessa hyvästä kerrospohjasta on apua.

Kuitenkin tuon 24cm on korvannut 20cm Lodgen valurautapannu, kun on pohjaltaan lähes samankokoinen. Valurautapannun pohja on paksumpi ja jakaa tasaisemmin lämmön pannulle. Huomiona että kananmunanpaistossa kuitenkin hiiliteräspannu on parempi, se vaan jotenkin pysyy tarttumattomana siihen hommaan. Osasyy voi olla sekin että samalla tehoasetuksella valurautapannu on kuumempi.

Mulla on Clasun kympin valurautapannu munia varten ja toimii kuin unelma. Munanpaistossa induktiolla huomattavasti parempi kuin 20-senttinen mineral b pro juurikin tasaisemman lämmönjaon vuoksi, vaikka jälkimmäiselläkin muna tarvittaessa paistuu. Jää vain yleensä jostain tarttumaan ja vaatii pientä scrubia siinä missä Clasun valurautapannulla muna "kelluu" pienessäkin määrässä rasvaa ilman ongelmia, eikä tartu edes reunoihin. Clasun pannu on myös profiililtaan sen verran pystyreunaisempi, että vaikka noissa on 3 senttiä nimellistä eroa, niin pohjan halkaisijassa eroa on maksimissaan sentin verran.

Tosin täytyy myöntää, että ennen käyttöönottoa hioin vesihiomapaperilla pinnan hieman alkuperäistä tasaisemmaksi. Kerran myös sain pannusta pinnan stripattua harmaaksi kaatamalla vähän säilykejalapenojen lientä ja BBQ-kastiketta pannulle lämmitettävän kananfileen kylkeen, mutta yllätyksekseni sen jälkeen pannu on ollut aivan ultraliukas munahommissa, tarttumattomuudeltaan jopa täysin sen Erneston pinnoitetun alumiinipannun veroinen, joka noiden alta lähti roskiin.

 

[Paskisti]

Mulla on Clasun kympin valurautapannu munia varten ja toimii kuin unelma. Munanpaistossa induktiolla huomattavasti parempi kuin 20-senttinen mineral b pro juurikin tasaisemman lämmönjaon vuoksi, vaikka jälkimmäiselläkin muna tarvittaessa paistuu. Jää vain yleensä jostain tarttumaan ja vaatii pientä scrubia siinä missä Clasun valurautapannulla muna "kelluu" pienessäkin määrässä rasvaa ilman ongelmia, eikä tartu edes reunoihin. Clasun pannu on myös profiililtaan sen verran pystyreunaisempi, että vaikka noissa on 3 senttiä nimellistä eroa, niin pohjan halkaisijassa eroa on maksimissaan sentin verran.

Tosin täytyy myöntää, että ennen käyttöönottoa hioin vesihiomapaperilla pinnan hieman alkuperäistä tasaisemmaksi. Kerran myös sain pannusta pinnan stripattua harmaaksi kaatamalla vähän säilykejalapenojen lientä ja BBQ-kastiketta pannulle lämmitettävän kananfileen kylkeen, mutta yllätyksekseni sen jälkeen pannu on ollut aivan ultraliukas munahommissa, tarttumattomuudeltaan jopa täysin sen Erneston pinnoitetun alumiinipannun veroinen, joka noiden alta lähti roskiin.

Hassua että itellä just toistepäin. En kyllä hionut pannun pohjaa ja on aika karhea, se varmaan tekee eroa. Ja se että toi De Buyer on käytännössä vain kananmunan ja munakkaan paistossa jolloin se pysyy kokoa ajan tikissä siihen hommaan. Jos paistaa pihvin niin sen jälkeen taas ensimmäinen kananmuna tarraa vähän kiinni. Mulla on valurauta koko ajan sekakäytössä joten varmaan tekee oman osansa ongelmaan, ja pystyjen reunojensa takia hankalampi saada lasta väliin kuin De Buyerin pannussa.

Siitä tulikin mieleen että De Buyerilla on ranskalaisten lettujen (Crepe) tekoon oma tosi matalareunainen pannu mikä helpottaa kääntöä lastan kanssa.

 

[Manala]

Hassua että itellä just toistepäin. En kyllä hionut pannun pohjaa ja on aika karhea, se varmaan tekee eroa. Ja se että toi De Buyer on käytännössä vain kananmunan ja munakkaan paistossa jolloin se pysyy kokoa ajan tikissä siihen hommaan. Jos paistaa pihvin niin sen jälkeen taas ensimmäinen kananmuna tarraa vähän kiinni. Mulla on valurauta koko ajan sekakäytössä joten varmaan tekee oman osansa ongelmaan, ja pystyjen reunojensa takia hankalampi saada lasta väliin kuin De Buyerin pannussa.

Siitä tulikin mieleen että De Buyerilla on ranskalaisten lettujen (Crepe) tekoon oma tosi matalareunainen pannu mikä helpottaa kääntöä lastan kanssa.

Mulla oli ensimmäisen kauppauuden valurautapannun kanssa tarttumisongelmia aika paljonkin ennen kuin päätin kokeilla vetäistä tasohiomakoneella pinnan tasaiseksi. En edes mitenkään peilipinnaksi vaan ihan pelkällä 80-grittisellä. Auttoi kyllä huomattavasti, joten suosittelen. Clasun pannulla ei uutena yhtä pahoja tarttumisongelmia ollut tai sitten vaan omat taidot ovat vuosien takaisista kohentuneet, mutta päätin silti hinkata sitä vähän muistaakseni 120-grittisellä ja ihan käsipelillä, kun ei koneella mahdu. Viitisen minuuttia työstämistä ja täytyy sanoa, että parani se tuokin keinotekoisesta kuluttamisesta. Se suurin ero kuitenkin syntyi jostain syystä siitä etikkalitkulla pinnan harmaannuttamisesta. En lähtenyt edes korjailemaan sitä millään poltoilla, pyyhkäsin vain hieman oliiviöljyä pintaan ja liuku on sen jälkeen ollut jo toista kuukautta aika mieletön.

Tuonkin reunaprofiili on tosiaan vähän turhan Lodgemaisen pysty lastan suhteen, mutta oma yleisin tyylini on paistaa muna ainoastaan toiselta puolelta ja jakaa se keskeltä halkaistuna kahdelle leivälle, jolloin lastan saa työnnettyä siitä keskeltä alle, niin ei haittaa. Ja jos reunasta asti pitää alle saada niin ei se tarvii kuin vähän pannun kallistusta, niin egu lähtee valumaan tehden lastalle tilaa, kun ei tosiaan tartu enää yhtään tuohon Clasupannuun kiinni.

 

[OskuK]

Metalliharja poraan niin uusi valurauta kivampi...

 

[Paskisti]

Jaahas, taidankin laittaa pannun käsittelyyn tänään. Aloitan tuolla metalliharjalla ja poralla, koska ei ole niin radikaali keino kuin tuo hiomapaperi.

Minulla on kaksi vanhaa pannua 60-luvulta jotka ovat koneistetulla sileällä pohjalla - joko aika on tehnyt tehtävänsä vai sitten pohja hiottu sisältä jo uutena. 25cm on Upon vinoseinäinen pannu jolla lapsena opetellut paistamaan ja siinä on selkeästi paksumpi pohja kuin noissa Lodgeissa. Toinen on joku ruotsalainen täysin suoraseinäinen mutta sen verran iso ettei sitä voi meidän induktioliedellä käyttää. Jostain syystä olen tykästynyt noihin Lodgeihin kun eivät ole ihan niin painavia ja kooltaankin kompakteja melko suorien seiniensä ja lyhyen kahvan ansiosta. Upo on hyvä pihvien paistoon mutta pohjan ala ei ole sen suurempi kuin Lodgen 20cm ja ulkomitat paljon suuremmat (loivat reunat ja pitkä kahva).

 

[Paskisti]

Hioin 240 hiomapaperilla käsin pohjaa noin 3 minuuttia ja vei ylimääräisen karkeuden pois. En peilipintaa tavoitellutkaan mutta on hyvä nyt, vähän kuin olisi ollut pannu 10 vuotta käytössä. Nyt toimii kuten hiiliteräs, eli kananmunankin paistaminen vaivatonta. Erittäin suositeltavaa jos näitä uusia valurautapannuja hommaa.

 

[jkm]

Hioin oman Lodgen pannun 80 grit paperilla ja koneella enkä nähnyt pointtia enää hienommalla hioa. Aikamoinen työmaa siinäkin oli puhdistuksen kanssa, mutta suhteellisen tasainen pinta tuli. Tein rasvapolton grillissä käryn takia 2-3 kertaa, mutta tuntui, että pinta karkasi ekalla paistokerralla. Joten eipä muu auttanut, kuin ruveta hissukseen kokkaamaan ja siitä se on nyt hissukseen parantunut. Yllättävän pienellä rasvalla tuolla myös pärjää, kun opettelee perusteet. Suosittelut.

Tekisi mieli kuitenkin tilailla hiiliteräs testiin.....

 

[Koshihikari]

Tarjous hiiliteräspannusta Kitchentimen sivulla. En tiedä paljonko postikulu.

Tarjous päättynyt.

 

[Koshihikari]

Kreppipannu toimessa. Noin yleensä ottaen noita peltisiä levynsuojia ei kannata paistaa. Eivät ne kypsy vaikka väri muuttuu.

 

[Aspir]

Lähti Opa Heavy Metal vaihtoon. Alkaa pohja taipumaan, kun säätää lämmön perus paisto lämmölle. Jonkin verran myös liedessä vikaa kun lämpöalusta on epätasainen mut kuitenkin. Pitää antaa toinen mahdollisuus kunhan liesi vaihtuu tulevaisuudessa.

Paksumpaa hiiliterästä hakusessa. Valurauta liian painava omaan käteen ja vittumainen ottaa tuolta alakaapista. Vaihtoehdoksi ei taida jäädä kuin De Buyerin 28cm hiiliteräs paistinpannu vai pitäiskö kokeilla vielä Opan kevyt metalli pannua? Oliko joku saanut Opan kevyt metalli paistinpannun taipumaan perus paistolämmöllä? De Buyerin mun mielestä kevyesti yli hintainen.

Muitakin paistinpannu ehdotuksia otetaan vastaan, kunhan kestää vähän kovempaa lämmitystä.

Iittala/Fiskars pinoitetut All Steel pannut on hyviä ja tarkoitettu hieman kovempaan paistamiseen. https://www.iittala.com/fi-fi/tuotesarjat/fiskars/all-steel/all-steel-paistinpannu-26cm-1023760

Varmaan paras pinnoitettu pannu, jonka olen omistanut. Teräskahvan ansiosta voi lykätä uuniinkin esim. paksumman pihvin paiston yhteydessä.

 

[Paskisti]

Hioin oman Lodgen pannun 80 grit paperilla ja koneella enkä nähnyt pointtia enää hienommalla hioa. Aikamoinen työmaa siinäkin oli puhdistuksen kanssa, mutta suhteellisen tasainen pinta tuli. Tein rasvapolton grillissä käryn takia 2-3 kertaa, mutta tuntui, että pinta karkasi ekalla paistokerralla. Joten eipä muu auttanut, kuin ruveta hissukseen kokkaamaan ja siitä se on nyt hissukseen parantunut. Yllättävän pienellä rasvalla tuolla myös pärjää, kun opettelee perusteet. Suosittelut.

Tekisi mieli kuitenkin tilailla hiiliteräs testiin.....

Itsekin palasin sorvin ääreen ja otin perjantaina 80 hiomapaperin esiin. Tällä sain Lodgen pinnan sitten riittävän sileäksi kun ei se ensimmäisen kerran 240 ja 3min riittänyt. 80 ja 5 minuuutia ja sitten 240 muutama pyöräytys niin ei se muuta vaatinut. Rasvapolton tein oliiviöljyllä aina pyyhkäisemällä öljyisellä talouspaperilla kun edellinen kerros oli "kadonnut", ei tuosta käryä tullut ja metallinen hopea äri muuttui ruskean sävyiseksi. Koko homam kesti noin 10 minuuttia. Toinen kananmuna liukui nätisti - ensimmäinen ei - ja tästä se on hyvä jatkaa. Lauantaina paistetut lihat toimi myös todella hyvin.

Hiiliteräs on hyvä kanssa mutta fiiliksen takia tykkään enemmän valuraudasta. Se De Buyerin 20cm on lyömätön kaikkeen pikkupelleilyyn ja lettujen ja kananmuna paistoon. Lihat paistan aina valuraudalla, tai itse asiassa yleensä kahdella yhtä aikaa, jotta saa riittävän vähäisen määrän per pannu eikä mene keittelyksi.

P.S. Kokeilin myös teräsharjalaikkaa porakoneelle, se ei kyllä tee muuta kuin poistaa rasvan ja kiillottaa. Sillä oli hionnan jälkeen hyvä puhdistaa pannusta isommat hiontapölyt.

 

[tootsi]

Tällainen NDK Swiss hiiliteräs"wokki" tuli ostettua Prismasta. Loistava hinta/laatu-suhteelta, 30 euron hintainen.

Ei ole niin paksua materiaalia mitä vaikka De Buyerit, mutta ajaa asiansa loistavasti. Katsotaan miten tämä kestää, ikupäiväinen on toivottavasti.

 

[hampuusi]

Tuli hommattua pinnoittamaton paistinpannu kuukausi takaperin, koska edellinen keraaminen meni käyttökelvottomaksi pihvien paiston yhteydessä. Aiempaa kokemusta löytyy mm. de Buyer Mineral pannuista, enkä todellakaan jaksa sitä "patinointia" ja aikaa vievää hoitamista. Pinnoitetut pannut taas pitää vaihtaa vähintään parin vuoden välein, joten halusin löytää pinnoittamaton pannun, joka olisi myös helppohoitoinen. Tämän takia päädyin kokeilemaan tälläistä pinnoittamatonta pannua:

[404] Sivua ei löytynyt

www.verkkokauppa.com

Vaikka nimi onkin All Steel pure, niin ei pannu ole kyllä rautapannua nähnytkään, se tuli selväksi ekalla kerralla kun pannun nosti ilmaan. Painoa pannulla on 1,1 kiloa ja ulkopinnat ovat kyllä terästä, mutta pannussa on alumiinisydän. Pakko myöntää, että aluksi tämä oli pienoinen pettymys, koska luulin ostaneeni teräspannun. Paisto-ominaisuuksiltaan ja hoitamisen vaivattomuudellaan pannu on kuitenkin osoittautunut tosi hyväksi. Jopa niin hyväksi, että aion ostaa saman sarjan isomman pannun ja luultavasti myös "wokkipannun". Jälkikäteen pannun kevyestä painostakin on tullut plussa, koska pannun käsittely on helpompaa kuin raskaiden valurautojen.

Ruokaa en ole saanut vielä kertaakaan tarttumaan pannuun lukuunottamatta kananmunaa. Mutta se ei haittaa, koska kananmunien paistamiseen menee vain pari hassua minuuttia jonka jälkeen pannun sai pestyä helposti puhtaaksi.

Ainakin omasta mielestä tämä pannu on tosi hyvä. Hintaa about kahden tai kolmen teflonpannun verran, mutta uskoisin että tämä tulee kestämään helposti kymmenenkin vuotta jos pannua käsittelee normaalisti. Paistaminen onnistuu ja puhdistaminen/hoitaminen on helppoa.

Ite ostin Sokoksesta n. 65e hintaan, mutta cdon.fi sivuston kautta taitaa saada n. 57 eurolla (tosin en oo 100-varma koska kuva puuttuu sivustolta ja samalla nimellä myydään myös pinnoitettuja): https://cdon.fi/pienkoneet/fiskars-fiskars-all-steel-pure-24-cm-frying-pan-1057595-p63016146

Kiitos mainostuksesta! Stockmannin hulluilla päivillä pienempi 39,90 ja isompi 45,90, joten tuli otettua riskillä molemmat mukaan. Pienempää vasta kokeillut eikä tartu edes kananmuna oikealla lämpötilalla, tähän mennessä ainakin ihan loistopannuilta tuntuu.

 

[tootsi]

Jos yksi materiaali pitäisi valita niin se olisi juurikin ruostumatonta terästä. Helppo ylläpitää, ei rasvapolttoja, kestää happoja ja lihat saa ruskistettua hyvin.

Onneks ei kuitenkaan tarvi vain yhtä pannua valita, joten kaverina on hiiliteräksiset pannut.

 

[Manala]

Jos yksi materiaali pitäisi valita niin se olisi juurikin ruostumatonta terästä. Helppo ylläpitää, ei rasvapolttoja, kestää happoja ja lihat saa ruskistettua hyvin.

Onneks ei kuitenkaan tarvi vain yhtä pannua valita, joten kaverina on hiiliteräksiset pannut.

Mutta miksi? Mitä sellaista koet hiiliteräksen tarjoavan, mikä ei rosterilla onnistu? Vaikka omistan kaksi hiiliteräspannua mun on vaikea keksiä missä käytössä käyttäisin niitä rosteria mieluummin.

 

[tootsi]

Mutta miksi? Mitä sellaista koet hiiliteräksen tarjoavan, mikä ei rosterilla onnistu? Vaikka omistan kaksi hiiliteräspannua mun on vaikea keksiä missä käytössä käyttäisin niitä rosteria mieluummin.

Lähinnä pihvien paistamisessa käytän sitä ennemmin mitä rosteria; isompi massa varaa lämpöä paremmin ja pannu pysyy paremmin kuumana. Lisäksi hiiliteräspannu (Debuyer) vaikuttaa pitkäikäisemmältä mitä rosteripannu (Heirol). Tämän näkee sitten +10 vuoden päästä.

Mutta kuten sanoin, ruskistaminen onnistuu myös rosterilla hyvin. Hiiliteräs toimii itsellä enemmän valurautapannun korvaajana.

 

[Disfear]

Mikäs näistä kaikista olisi ideaali nimenomaan kananmunaa, kanaa, yms. varten? Tai no, kananmuna onnistuu rosterilla hyvin, mutta kana tarttuu välillä.

Hyvä valurautapannu puuttuu vielä kaapista, ja niilläkin ilmeisesti kananmunat onnistuu hyvin.

 

[tootsi]

Kananmuna ja kana on haastavia pinnoittamattomille pannuille korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi.

Rosteripannuun tavallaan "kuuluukin" materiaalin tarttua. Jos tuota tarttumista pelkää niin pinnoitettu pannu on paras vaihtoehto. Itse paistelen nuo yleensä hiiliteräksellä ilman ongelmia, mutta tuo vaatii, tietysti, sen _hyvän_ rasvapolton...

 

[RaivokasMagma]

Kyllä mie olen paistanut broitsut ja kananmunat minun Opa-Muurikan hiiliteräksellä. Toisaalta käyttäny sitä aika paljon viimeisen vuoden aikana, niin hyvä pinta muodostunut. Tieten aina pitää pikkusen rasvaa lisätä varmuudeksi, mutta on se kananmuna tarttuessaankin kiitettävästi lähtenyt irti. Viimeaikaiset rasvavalinnat ovat olleet rypsiöljy, Muurikka Silava ja Jokipojan ghee. Voita en taida käyttää oikeastaan kuin joskus kananmunan kanssa nykyään, jos kokkelia tekee mieli.