Joo ja jos ei oikeesti oo tarvetta saada niitä asioita sinne reunoille roikkumaan, vaan haluaa vain paistaa nopeasti kovalla lämmöllä rehut rapsakoiksi, niin ihan perinteinen pinnoittamaton paistinpannu on mun mielestä paras siihen hommaan.
Suosittelen vaihtoehdoksi Ikean Sensuell-sarjaa. On vähintään yhtä hyvä.
Katsoin mielestäni Ikeankin pannut, mutta jäi näköjään nämä huomaamatta. Hinnatkin aika alhaiset.
Tuossa on profiili sellainen, että pohjan pinta-ala on suunnilleen 24-senttisen pannun tasolla. Ja toisaalta koska hiiliteräs niin vähän huono ratkaisu kastikehommiin. Jättäisin hiiliteräksen pelkästään niille ruskistamisille ja hommaisin tuohon käyttöön rosterisen.
Tässä on totuuden siemen, nimittäin se tumma pinta jota noihin hiiliteräspannuihin tulee lähtee pois pidemmissä haudutteluissa. Jos tuo ei haittaa niin ei mikään estä hiiliterästä käyttetävän, meillä vaimo tekee juuri noin samantyylisellä pannulla kuin tuo De Buyer ja sanoo olevan maailman paras pannu. Itse taas teen niin että paistan ensin valurautapannulla ruuan ja alan rakentamaan kastikkeen siihen (vettä, kermaa, tomaattipyrettä jne.) ja sitten siirrän kattilaan aika ripeasti niin hauduttelu voi jatkua vaikka millä sörsseleillä. Ei olla nähty tarpeelliseksi rosterikasaria, enkä oikein edes pidä sillä paistamisesta.
Ihan mielenkiinnosta: mikä ongelma rosterin kanssa paistamisessa?
Vähän riippuu pannusta. Tuosta ei nähnyt millainen pannu tuo oli, eikä tuo induktion P-teho millekään keittiövälineelle hyvää tee. Kattiloissakin näkyy pohjan rosteriseen pintaan tulleen sinertävyyttä käämin alueella, joka viittaa todella korkeisiin lämpötiloihin, vaikka kattila ollut aina täynnä vettä P-tehoa käytettäessä.
Tietääkseni aika yleistä tietoa, ettei mitään valurautapannua kannata huudattaa kuumaksi täysteholla (ei kyllä mitään muitakaan pannuja). Induktiolla laadukkaatkin valurautapannut halkeavat helposti juuri tuolla tavalla induktion rengasmaisen lämpölaajenemisrasitteen vuoksi, mutta kyllä tuossa voi onnistua muillakin lämmönlähteillä etenkin, jos levy on oleellisesti pannun pohjaa pienempi ja pannu unohdetaan tarpeeksi pitkäksi aikaa tyhjänä täysillä huutavalle levylle.
Omalla kolme-neljä kertaa viikossa käytössä olevalla Hackman kovanaamalla menee se keskimäärin pari vuotta. Ja saa ihan paistopinnankin induktiolieden asennolla 13/14.
Ei kai tässä autuaaksi tekevää lämmön lähdettä olla etsimässäkään
. Mutta vakavasti puhuttuna itse kun tykkään valuraudasta ja hiiliteräksestä niin tuo induktio ei ole optimaalinen varsinkaan tuolle hiiliteräkselle ohuena materiaalina, ja harmittaa sekin että pannun reunat on huomattavan paljon kylmemmät kuin pohja. Jos kaasu olisi käytössä niin en käyttäisi valurautaa siinä, koska kuten itsekin sanoit niin hiiliteräs on omiaan materiaalivahvuutensa puolesta siihen hommaan.Varmasti olis ammattimiehillä kokemusta kertoa tarkemmin. Itsellä on induktio ja alusta asti on ärsyttänyt siitä tietyt jutut, ja paistaminen on monesti valurautaliedellä mukavampaa. Joku ammattimies taisi samansuuntaista jossain ketjussa puhua. Induktio sopii kyllä hätäisen nykyihmisen elämään.
Harvoin on. Ehkä Helsingissä ja Turussa tmv. sellaisilla keskusta-alueilla, joissa on kaasuverkot käytössä noita käytetään, mutta kyllä noissa perus ravintolakeittiöissä enimmäkseen tulee vastaan Metoksen neliskanttista valurautaliettä ja tasoparilaa.
www.lidl.fi
No eiköhän.
Polta sisään mahdollisimman ohuella öljykalvolla uunissa kerta pari, enempää turha käryttää ja loppu hoituu käytettäessäTuli nyt mm. kesän grillailuja silmällä pitäen ostettua Lidlistä testiin Grillmeisterin Iron Grill Pan.
Ohjeissa painotetaan, että pannu on ehdottoman älyttömän järkyttävän tärkeää polttaa sisään käyttämällä tarkoitukseen sopivaa öljyä, perunankuoria ja suolaa. Ja tätä tosiaan painotetaan ohjeessa siihen malliin, että muuten talo räjähtää ja varmaan naapurinkin kissat kärähtää, jos tätä prosessia ei noudata.
Tässä ketjussa nyt on usein saanut lukea, että kaikissa pannuissa ei välttämättä ole ollenkaan tärkeää sitä polttaa sisään, joten ajattelin nyt kokeneemmilta varmistaa, onko se ihan niin tärkeää kuin vihkossa sanotaan? Ihan hyvin voin sen tehdä, mutta on joka tapauksessa kiinnostavaa päästä vähän paremmin perille tämmöisten tuotteiden sielunelämästä. Niin ja noi perunankuoret oli tällä kertaa ihan uusi juttu.
Meillä oli myös tuollaista alkuun mutta näin tuli hyvä: Pesu ennen pannun jäähtymistä vedet pannussa kiehauttaen, niin vähän tiskiharjaa kuin mahdollista, mieluummin likainen pannu kuin hinkkausta, kevyt kuivaus (lämpö kuivaa loput) ja öljyäminen perään, säilytys öljyisenä seuraavaan käyttöön asti, kuumennus öljyisenä. Enimmäkseen kasvisten paistelua kunnes hyvä pinta, sillä eihän se oikein ota syntyäkseen jos koko ajan palaa jotain kiinni ja hinkataan. Toista luuppi ainakin 100 kertaa. Näkisin että tuossa kuvassasi on ihan hyvä alku, parempi kuin uudessa kaupasta haetussa.
