Suomesta on kirjoiteltu mitä lienee Unkarin lehdissä nyt kun Suomi puheenjohtajamaana näkyvästi tuki sanktiota Unkarille sen löyhästä yhteistyöstä EU:n suhteen. Valitettavaa on että jatkossakin voi tulla lisää Suomi-likaamista mailta, jotka ovat jo EU:ssa, mutta haluavat pohjimmiltaan irti siitä (kansan enemmistö sitä mieltä) tai missä ei ainakaan tykätä liian tiukasta kurista, eli rankaisemisesta joka asiasta. En itse suosi että EU:ssa oltaisiin kovin rankkoja maita kohtaan jotka niskuroivat, vaan ennemminkin kaiken yhteistyön pitäisi lähteä halukkuudesta oma-aloitteisesti. EU:n tulisi muodostua maista jotka ovat yhteistyöhön halukkaita ja joilla on aidosti näkemys yhtenäisestä liitosta hyötyineen ja mahdollisine haittoineen pahimpana päivänä. EU on todellisuudessa aika pirstaleinen liitto mistä monikaan liittynyt maa ei aidosti pidä ja se näkyy, joten niskurointia on luvassa ainoastaan lisää.
En tästä asiasta mitään kirjottaisi jos Suomi ei olisi tulen alla kaikista ensimmäisenä, miksi Suomen puheenjohtajamaana tulisi mielellään ajaa linjaa, jossa ei anneta liikaa rangaistusta, vaan tottelemattomuus ainoastaan jättää asioiden ulkopuolelle askel askeleelta. Nykyinen rangaistusmallihan on se että jäsenyydestä pitää maksaa edelleen, mutta oikutellessa menettää jonkin tuen, miten on nyt käymässä Unkarille. Minusta tuollainen menettely ainoastaan pistää ketuttamaan kovasti ja lopulta maa sun toinen irtaantuu EU:sta riitaisesti ilman mitään pehmittäviä sopimuksia. Maiden kannattaa antaa halutessaan liukua omille teille ja heitä tulee tarvittaessa eristää pois toiminnasta joustavalla tavalla heidän toimintaansa mukaillen. Ennemmin tai myöhemmin maa joko itse havahtuu tarvitsevansa edelleen EU:ta, tai sitten etääntyy siitä kokonaan pois, mikä on maan oma etu kuin myös EU:n etu. Vertauskuvallisesti huonosti toimivassa yhteisössä tai huonossa avioliitossa ei kannata väkisin pysyä - me tiedämme että maalliset liitot purkaantuvat ennemmin tai myöhemmin, joko ikävästi tai sopuisasti.
Suomi (prkl!) nyt kannattaa miehekkäästi olla ottamatta kantaa Unkarin kirjoituksiin ja antaa mennä toisesta korvasta ulos, sekä lisäksi pyrkiä puheenjohtajamaana rangaistusten poistamiseen; niskoittelun tapauksessa yhteistyön vähentämiseen. Voi ajatella että menen tässä helppoon pelotteluansaan ja olisin tekemässä väistöliikettä heti kun pikkuisen ikävästi kirjoitellaan, mutta tilanne ei olekaan enää niin hauska kun useampi maa tekee kiusallaan noin. Sen enemmän rankaiset, sen enempi kirjoitellaan. On yllättävän kova ase mustamaalata ja jopa levittää väärää tietoa näin median aikakautena, joten kannattaa toimia niin ettei anna mitään aihetta kirjoituksille, olivat ne totta tai eivät. Pahimmillaan voi alkaa jonkinlainen diplomaattinen mediasota, jossa piikitellään toinen toistaan ja nimen omaan jäsenmaata kuten Suomea, eikä itse EU:ta järjestönä. Tällä tavalla Suomi toimii likapyykin puskurina kun todelliset hyötyjämaat oleilevat rauhassa. Ongelma ei periaatteessa ole Unkari tai sen kaltainen maa, vaan EU ja sen joustamattomuus, pyrkimys muuttua vain enemmän määrääväksi, mikä on pitkälti myös eurovaaleissa äänestäneistä kansalaisista kiinni (mene
eurovaalien tulospalveluun ja tutki valittujen suomalaisten ehdokkaiden vastauksia kysymyksiin, kuten rankaisemiseen liittyvään).
A-Studiossa oli asiasta siis puhetta tänään. Katso kohdasta
0:26 eteenpäin jos kiinnostaa mistä on kyse. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden mielipiteitä ja toimintamalleja tilanteen suhteen. Tarvitseeko tehdä mitään?
A-studio | Mistä rakkaus löytyy?
MUOK. kirjoitusvirhus