Suuri EU-vaalisumutus
Sellaista EU:ta, josta kansallismieliset puolueet haaveilevat, ei tule koskaan. Se ei ole mahdollista EU-rakenteissa. Systeemi on liittovaltiokoneisto, ei itsenäisten kansakuntien foorumi, kirjoittaa Sami Parkkonen.
Tekijä
Sami Parkkonen
-
28.5.2019
2
Jaa Facebookissa
Tweettaa Twitterissä
No niin. Nyt ne EU-vaalit on sitten käyty. Vihreät nostivat kannatustaan ilmastonmuutoshysteriaa lietsomalla, lapsia, naisia ja asioista tietämättömiä pelottelemalla. Kokoomus voitti vaalit, vaikka menetti tuhansia ääniä. Demaritkin voittivat, vaikkeivät saaneet yhtään uutta paikkaa. Perussuomalaiset voittivat hekin, vaikka paikkamäärä pysyi ennallaan. RKP voitti sekin, koska säilytti yhden paikkansa. Kristillisdemokraatit voittivat hekin, koska saivat paljon ääniä. Vasemmisto menetti ääniä, mutta sai yhden edustajan läpi, eli voitti sekin. Kaikki voittivat, kun äänestysprosentti nousi katastrofaalisesta 39 prosentista kammottavan alhaiseen 43 prosenttiin. Tämä tietenkin oli EU:n, demokratian, länsimaisten arvojen ja jokaisen suomalaisen voitto. Kukaan ei hävinnyt.
Valtamediassa puhuttiin koko vaalien ajan ja tuloksen selvittyäkin Suomen edustajista. Nyt puhutaan Suomen komissaarista. Suomi voittaa jälleen. Lätkän MM-kisoistakin tuli voitto ja poliittiset kärpäset, joita ei nähty mailla halmeilla ennen kisoja koska Suomella oli ”kaikkien aikojen huonoin joukkue”, ryntäsivät lantakasoistaan esiin pörisemään loistavasti pelanneen joukkueen lämpöön. Suomi voitti, kaikki voittivat, etenkin poliitikot ja EU, mutta asiassa on vain pieni ero. Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti oikeasti. Se pelasi loistavasti lyömällä neljässä päivässä NHL-pelaajia kuhisevat Ruotsin, Venäjän ja Kanadan. Mutta EU-vaaleissa Suomi ei saanut yhtään mitään.
EU-valheista sitkein ja laajimmin viljelty, jopa ehdokkaiden itsensä esiin puskema, on se, että he edustavat europarlamentissa Suomea ja suomalaisia. Se ei yksinkertaisesti pidä lainkaan paikkaansa. He edustavat niitä europuolueita, joihin he liittyvät. He käsittelevät EU:n asioita, eivät Suomen. Ja vaikka he muodostaisivatkin europarlamenttiin ikioman suomalaisen ryhmänsä, Suomi-puolueen, sillä ei olisi lainkaan merkitystä. 13 suomalaista 738 ulkomaalaisen seassa. Siinä on suomalaismeppien painoarvo todellisuudessa. Ei edes kymmenesosaa. Ei edes viittä prosenttia. Jokainen voi laskea, kuinka vähän.
Kuva:
pixswe.net (muokattu)
Mutta kuten sanottua: he eivät edusta kotimaitaan, eivät kotimaisia puolueitaan, eivät suomalaisia, eivät sinua tai minua, vaan europuoluetta, jonka nimeä et todennäköisesti edes tiedä, tai jos tiedätkin, et tiedä mitä se ajaa. Otetaanpa esimerkiksi eurovihreät. Kuinka moni tietää, että heidän tavoitteensa on Eurooppa ilman fossiilisia polttoaineita ja ydinvoimaa? Jokainen aivot omaava ymmärtää, että tämä tavoite tarkoittaa Euroopan syöksemistä esiteolliseen aikaan, samalla kun nämä samat vihreät haluavat lisätä massiivisesti sähkön ja energian kulutusta sähköautoineen ja koneellisine ilmastointeineen ja lämmityksineen. Mahdoton yhtälö, paitsi eurovihreille.
Eurovihreät ilmoittavat haluavansa lisää maahanmuuttoa ja pakolaisia Eurooppaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kuinka moni vihreitä äänestänyt tietää tämän? He vastustavat jäsenmaiden oikeutta päättää maahanmuutosta ja pakolaisten määrästä. Se lukee heidän sivuillaan. Turvallisuuspolitiikassa vihreät haluavat myös ylikansallista valtaa. Turvallisuus lisääntyy ylikansallisella valvonnalla ja koneistolla, jonka ei kuitenkaan pidä puuttua lainkaan maahanmuuttoon ja sen lieveilmiöihin. ”Järjestäytynyt rikollisuus” on sopivat kohde ja vihreiden analyysin mukaan sillä ei ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa. Eihän? Mitään salakuljetusta, väärien dokumenttien tehtailua, laittomia työmarkkinoita sun muita ei siis ole olemassa.
Uudet työpaikat syntyvät itsestään ilmastobisnekseen ja ympäristöaloille, jahka koko vanha teollisuus ja liiketoiminta on loppunut. Tämänkin he sanovat ääneen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, veronkierron vastustaminen ja kaikki hyvä ovat eurovihreiden agendalla, ja syy siihen miksei näitä ole korjattu on kansallisvaltioiden. Ei EU:n. Päästökaupassa kadonneet miljardit eivät nekään ole ongelma, vaikka ollaankin muuten oikeuden mukaisuuden puolella kauheasti.
Manifestissaan eurovihreät ilmoittavat olevansa yksiselitteisesti ylikansallisen, kansojen ulottumattomissa olevan vallan puolella kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta vastaan. Kuinka moni heitä äänestänyt tiesi tämän? Tuskin kovinkaan moni. Kuinka monta kertaa
Pekka Haavisto,
Ville Niinistö tai
Heidi Hautala sanoivat vastustavansa Suomen itsenäisyyttä, suomalaisten oikeutta hallita omaa maataan, kaikkien kansakuntien itsemääräämisoikeutta? Eivät kertaakaan. Jos he olisivat tuoneet esille eurovihreän puolueen todellisen agendan, äänisaalis olisi voinut hieman huveta. Olisi se voitto jäänyt saamatta. Mutta juuri siksi koko eurovaalit perustuivatkin suureen sumutukseen.
Euroopan unioni on ylikansallinen valtarakenne. Se on liittovaltio, joka omii itselleen kansallista päätösvaltaa ja Suomessa sen erikoisen innokkaita apureita ovat juuri vihreät ja kokoomus.
Petteri Orpo kehua retosteli ”vaalivoittonsa” jälkeen kuinka kokoomus on ainoa todellinen europuolue. Niin on. Se haluaa lakkauttaa Suomen itsenäisyyden ja poistaa suomalaisten itsemääräämisoikeuden. Demarit ovat hekin samoilla linjoilla, kuten kaikki muutkin euroapurit. Siinä heidän työtään tukee ”EU:n strategisen kommunikaation toimintaryhmä”, joka toimii yhteistyössä NATOn kanssa.
Perussuomalaisten ongelma on se, että euroskeptisyydestään huolimatta hekin haluavat pysyä EU:ssa ja ”muuttaa sitä”. Se vain ei ole mahdollista. Sellaista EU:ta, josta perussuomalaiset ja muut kansallismieliset puolueet haaveilevat, ei tule koskaan. Se ei ole mahdollista EU-rakenteissa. Systeemi on liittovaltiokoneisto, ei itsenäisten kansakuntien foorumi. Jotta sellainen olisi mahdollinen, EU-pitäisi lopettaa ja sen tilalle perustaa Euroopan vapaakauppa-alue, jonka asioista sopisivat kansallisten hallitusten edustajat keskenään, ilman komissiota, ilman Brysselin kymmeniä tuhansia byrokraatteja, ilman tyhjänpantteina istuskelevia meppejä. Mutta se vaatisi eurosta ja EU:sta luopumista, eikä siihen näytä riittävän rohkeutta kuin briteillä.
Kuva:
Max Pixel
Käsittelin
edellisessä blogikirjoituksessani viittä eurovalhetta, joita toisteltiin vaalien aikana uupumukseen saakka. Niiden hokeminen jatkuu edelleen. Valtamedian propagandamylly jauhaa sanomaa aamusta iltaan, poliitikot hokevat samoja valheita ja virkamiehet myös. Suuryritykset, pankit ja ylikansalliset toimijat sumuttavat hekin, koska on heidän etunsa, etteivät suomalaiset pääse sekaantumaan satojen miljardien rahanpesuoperaatioihin ja muihin liiketoimiin. EU-valheista suurin on tietenkin se, että EU olisi ollut suomalaisille ja heidän maalleen taloudellinen rieumuvoitto. Todellisuudessa EU on ollut sotiakin suurempi taloudellinen katastrofi tälle kansakunnalle rahassa mitattuna. Vainajat puuttuvat. Aluemenetykset ovat olleet suurempia. Nyt meillä ei ole enää lainkaan omaa maata.
Eurovaalien suuri sumutus on siis se, että teille syötettiin valheellinen kuva siitä, että te äänestitte teitä edustavia ihmisiä europarlamenttiin, jossa käsitellään teidän ongelmianne. Se ei pidä paikkaansa. Ei missään mielessä, paitsi siten, että europarlamentti ilmoitti jo vuonna 2016 syrjäyttäneensä Suomen eduskunnan Suomen korkeimpana kansanedustuslaitoksena. Tämä tarkoittaa sitä, että europarlamentti julisti Suomen perustuslain ja yhteiskuntajärjestyksen päättyneeksi. Sellaiseen laitokseen te valitsitte ihmisiä kuvitellen, että he ajavat teidän etuanne.
Ja nyt teille kerrotaan, kuinka valitaan SUOMEN komissaari. Se on täyttä propagandistista sumutusta. Yksikään komissaari ei edusta yhtään maata. Komissaarit ovat EU. Komissio on EU.
Jyrki Katainen ei ole Suomen edustaja komissiossa. Hän on EU-komissaari, joka ajaa vain ja ainoastaan EU:n etuja. Niin tulee tekemään hänen seuraajansakin. Mutta tämähän on teille, maallenne ja kaikille vain hyvä asia virallisessa kaanonissa. Vai kuinka?
Sami Parkkonen on blogisti, joka on kirjoittanut poliittisesti epäkorrektia kommentaaria vuodesta 2013.