Miten minä muistelenkin, että EU-jäsenyyden ollessa ajankohtainen kovasti vakuutettiin, että ei EU todellakaan ole itsenäisyyttä viemässä (eikä varsinkaan markkaa...), EU puuhastelee vain Eurooppa-tasolla ja subsidiariteettiperiaatteen mukaan EU ei puutu jäsenvaltioiden omiin asioihin.
Pääasiallinen EU-normi oli direktiivi, jolla ainoastaan ohjattiin kansallista lainsäädäntöä. Jokainen jäsenmaa sai tehdä EU-direktiiveistä omanmakuisensa tulkinnan.
Juuri näin. Poliittista unionia ja liittovaltioaspektia on alettu ajamaan kuin käärmettä pyssyyn Lissabonin sopimuksen jälkeen. EU:n epädemokraattisuus toki tiedettiin liityttäessä mutta sitä pidettiin siedettävänä ongelmana, kun EU kuitenkin oli lähinnä itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyöfoorumi. Lopullinen päätösvalta oli kuitenkin aina omissa käsissä.
Nykyään EU on ottanut lisää suoraa valtaa ja
säätää suoraan yksityiskohtaisistakin asioista mehupilli- ja cocktailtikkuasetuksineen. Kun Brysselistä tulee asetus, eduskunnalta ei enää edes kysytä vaan asetus on suoraan sitovaa lainsäädäntöä.
Tätä muuntunutta EU:ta pitäisi varmaan opetella aidosti vihaamaan, oikein sydänjuuria myöten Faragen tapaan. Pelkkä tyytymätön nurina ei johda mihinkään, mutta määrätietoinen, perusteltu, leiskuva viha siirtää vaikka vuoria. Tai saa aikaan esim. Brexitin.
"We love Europe but we just hate the European Union"
