Kaikista HX-ehdokkaista löytyy kyseinen maaginen sensorifuusio, eri asia että kuka homman on osannut parhaiten ja kenen ratkaisu on sille vehkeen lentäjälle helpoin ymmärrettävä. Lockheed on ainoa valmistaja joka kyseistä ominaisuutta on hieman esitellyt ja siinä on lentäjällä aika paljon muistettavaa mitä mikäkin symboli siinä taktisella näytöllä oikein tarkoittaa. "Tollanen palikka jossa on tollaset viivat, okei eli öö... hävittäjä jolla on tutka päällä mutta mun oma tutka ei sitä havaitse vaan toi on datalinkkikontakti ja ööö..."
Lentäjä kyllä oppii mitä ne symbolit tarkoittaa hyvin nopeasti; jos hävittäjää aikoo lentää niin on ziljoona muuta paljon vaikeammin muistettavaa asiaa. Jo pelkästään lentoonlähtöön liittyvissä tarkastuksissa on vaikka mitä juttuja, ja lentäjän pitäisi tietää ziljoona nopeuden, korkeuden tai lastin mukaan muuttuvaa asiaa koneensa suorituskyvystä lentääkseen sitä yhtään optimaalisesti.
Eikä sillä ole edes niin paljoa väliä, että millä kohde on havaittu, tärkeämpää on, että se kohde on havaittu ja tunnistettu mahdollisimman aikaisin ja se näkyy siinä ruudulla..
Muissa koneissa sensorifuusio on tyypillisesti tasolla, että "usean sensorin datat saa samalle näytölle, mutta sensorit toimivat aika lailla erikseen".
F-35ssa se on tasolla, että kun esim. tutkavaroitin havaitsee jostain suunnasta vihollisen tutkan signaaleita, oma IR-sensori ja tutka automaattisesti käskytetään skannaamaan siihen suuntaan normaalia enemmän, että niillä saadaan nopeammin havaittua laite, josta se tutkasäteily oli lähtöisin (ellei niitä ole erityisesti kielletty tekemästä sitä). Ja tieto tästä tutkavaroittimen signaalista lähetetään myös wingmanille, ja sen wingmaninkin tutka ja IR-anturi kääntyy skannaamaan aktiivisemmin siihen suuntaan (mikä sitten mahdollistaa mm. sen etäisyyden määrittämisen ilman tutkaa, mikä yhdellä ir-anturilla ei onnistuisi, jos esim. oma tutka halutaan pitää pois päältä jotta ei anneta yhtään signaalia vihollisen tutkavaroittimelle).
Ja F-35ssa tosiaan tutkavaroittimen tarkkuus (muutaman asteen luokkaa) on paljon suurempi kuin neljännen sukupolven koneissa(>10 asteen luokkaa), joten tämä myös toimii käytännössä aika hyvin.
F-35 myös yhdistelee mm. IR-kameran kuvaa ja tutkavaroittimen ja tutkan signaalia siihen käyttöön, että pyrkii niiden yhdistelmän perusteella tunnistamaan mistä kohteesta on kyse, ja käytännössä F-35 on muihin koneisiin verrattuna ylivoimainen siinä, kuinka kaukaa/nopeasti se pystyy erottamaan että mikä laite on havaittu kun jotain on havaittu. Mutta toki tämä tunnistuskoodi sitten vaatii päivityksiä kun tulee uusia konetyyppejä ja tutkatyyppejä joita sen pitää tunnistaa, mutta sama pätee muidenkin koneiden tutkavaroittimiin.
Ja kun sitä radiosignaalia voi tosiaan olla ilmassa aika paljon niin se, että tämä tehdään automaattisesti koneen "keskittyessä" kuhunkin radiosignaalinlähteeseen esim. luokkaa sekunnin tai parin sekunnin ajan, säästää pilotilta aika paljon vaivaa siinä että pilotti alkaisi niitä sensoreita käsin käskyttämään että "katsokaa nyt tuonnepäin" aina kun jostain tulee uusi signaalilähde. Ja kaikki turha vaiva mikä on pois pilotilta, mahdollistaa sen pilotin paremman keskittymisen itse tehtävään ja taktiikkaan.
F-35 ei ole vain selvästi vaikeampi havaita kuin muita koneita, vaan se myös antaa pilotilleen paljon paremman tilannekuvan, pienemmällä työllä/vaivalla.
