Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Keskustelun perusteella vaikuttaisi siltä, että F35 ainoa jonkinlainen kilpailija Eurofighterille.
Linkkiä tähän hätään en löytänyt, mutta joitakin kuukausia sitten oli arttikkeli, joka kertoi mielikuvani mukaan jostakin harjoituksesta, jossa olisivat olleet mukana kaikki varteenotettavimat hävittäjävaihtoehdot.
F35:n yhtenä huonompana puolena loppuraportissa tuotiin esille, että sen huoltaminen ei ole pelkästään kalleinta, vaan F35 vaatii myös eniten huoltoa. Artikkelissa annettiin eri koneille huoltotarvetta kuvaavat kertoimet ja F35:llä se oli huonoin, noin 0,5.
Tarkoittaen, että puolet F35 koneista olisivat jatkuvasti maassa huolettavana.
Noin 50 ilmassa olevaa Eurofighteria olisi uskoakseni parempi kuin 32kpl F35 koneita.
Pitkittyneessä sodankäynnissä, jossa kustannuksetkin alkavat painamaan, F35 olisi myös huonoin vaihtoehto.
Ilman linkkiä on hieman vaikea uskoa noin isoon eroon... ainakaan noiden kahden välillä. Kun Eurofighter ei ole myöskään ihan vähimmän huoltotarpeen kone (ihan vaan koska siinä on kaksi moottoria, joten pyöreästi tuplamäärä koneremontteja per lentotunti).
Lisäksi millään modernilla koneella ei taida saada 50 samanaikaisesti ilmassa olevaa konetta (ainakaan vain 64 koneella). 50 konetta voi olla ehkä aktiivisia kullakin hetkellä, mutta ilmassa tuosta määrästä on vain noin puolet kerrallaan... Eikö tuossa puolustushallinnon perustelussa luvulle 64 ollut suhdelukuina:
64 konetta, joista
16 huollossa. Eli 48 palveluksessa, joista
24 käytössä kerrallaan ja 24 valmiudessa.
Toki se on sitten eri asia, jos joku koneista ei tuohon suhdelukuun pysty. Hieman ihmettelisin, että miksi ei pystyisi (toki maahenkilökuntaa voi tarvita enemmän per kone joillain koneilla, tai varaosia per lentotunti, tai polttoainetta per tunti, tai ...). Tämä toki selvinnee aika hyvin niistä (ei koskaan julkiseksi tulevista) jätetyistä tarjouksista. Joten antaa niiden, joilla on tieto tehdä nuo tarkkoihin lukuihin perustuvat laskemat.
Itse veikkaan, että ainoa realistinen mahdollisuus konemäärän kasvattamiseen olisi se, että ostettaisiin halpoja koneita, eli käytännössä kai Gripeneitä. Muuten ostetaan se max. 64 kappaletta.Konemääräähän ei ole silti kiveen kirjoitettu, voi olla enemmänkin. Ainoa asia, joka on lausuttu, että pyritään korvaamaan Hornetit täysmääräisesti, tästä nyt on tullut poliittista jupinaa hieman.
...mutta, hinta per kone ja elinkaari ei ole vielä selvillä. Eikä myöskään se, kuinka ison määrärahan eduskunta ensi vuosikymmenellä konehankintaan myöntää. Itse toivoisin +80kpl ja toivottavasti parhain valitaan. Käytännössä varmaankin F 35 kun otetaan huomioon se elinkaari ja ainoa 5th gen kone. Muut vanhenee käsiin, vaikka niitä saataisiinkin ehkä enemmän halvemmalla.
Käsittääkseni F35 tutka näkymättömyyden ylläpito vaatii jatkuvaa uudelleen käsittelyä. Tämä ja korkea elektroniikan määrä taitaa nostaa noita F35:n ylläpitokustannuksia.
Hinnoittelun osalta, nythän hankinnalle on asetettu budjetti ja tuo budjetti käytetään sekä hävittäjän, että sitä tukevien muiden järjestelmien hankintaan. Sen osalta ei välttämättä ole niin merkityksellistä onko joku yksittäinen kone jokusen miljoonaa euroa kalliimpi tai halvempi, vaan kokonaisuus ratkaisee. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomen ensisijainen tarve on saada sitä suorituskykyä mikä toivottavasti riittäisi pelotteeksi tuota idän piruakin vastaan. Tällaiset hankinnat on aivan väärä paikka mennä Sulo Vilén-meiningillä. Gripeniä mainostetaan edullisena ja kyllähän se sitä saattaakin olla, ainakin siihen asti kunnes pitää tehdä elinkaaripäivityksiä. Toinen huomion arvoinen juttu on se, että ideointivaiheessa olevat 6. sukupolven hävittäjät saattavat itseasiassa olla eräänlaisia droneja jotka lentävät miehitetyn lentokoneen (esim. F-35:n) kavereina (mikä olisi todennäköisesti vallan näppärää ilmapuolustusta vastaan, olettaen että nämä dronet eivät ole hirveän kalliita). Vähäsen epäilen että se on F-35 mihin se tultaisiin aikalailla ensimmäisten joukossa integroimaan...
Suomelta ei sopivia satelliitteja löydy, joten dronet jäävät kyllä haaveeksi.
Mitä tekemistä satelliiteilla on dronejen kanssa?
Droneja ohjataan sateliittilinkin kautta (pois lukien näköyhteyden päässä olevat).
Droneja ohjataan sateliittilinkin kautta (pois lukien näköyhteyden päässä olevat).
Lähdettä tämänkaltaiselle väitteelle ei varmaankaan ole edes mahdollista antaa? Dronea kun voi ohjata monella eri tapaa... ihan vaikka maasta käsin, tai sitten käyttäen niitä hävittäjiä liikkuvina radiomastoina, tai sitten ihan jopa kokonaan autonomisena lentoonlähdössä laskuun.
Kyllä niitä voidaan ohjata ihan suoraan maassa olevaan antenniin menevällä radiosignaalillakin. Eikä tarvi olla suoran näköyhteyden päässä, koska radiosäteily läpäisee esim. pilviä ja puiden oksia aika paljon paremmin kuin näkyvät valon aallonpituudet.
Jos nyt puhutaan ihan aseistetuista droneista, niin tehokas häiriösietoinen radiolinkki vaaditaan. Jonkun hävittäjän käyttäminen radiolinkkinä nyt on typerää, entä jos hävittäjä ammutaan alas? Eikä mastolla pysty kommunikoimaan horisonttia pidemmälle tehokkaasti. Mitä tulee lähteeseen, niin tässä yksi:
https://www.washingtonpost.com/wp-srv/special/national/drone-crashes/how-drones-work/??noredirect=on
How drones are controlled
By Alberto Cuadra and Craig Whitlock, Published June 20, 2014
Seven models of military drones are involved in the great majority of crashes. The loss of a link between the drone and the ground-control station is a prevalent cause of catastrophic failure. Most drones can operate autonomously for a large amount of time, but if contact is not recovered they will crash after spending their fuel.
Pilots rely on satellites to track drones
From takeoff until it leaves the line of sight, the drone is controlled with a direct data link from a ground-control station.
If the communication link is lost, the drone is programmed to fly autonomously in circles, or return to base, until the link can be reconnected.
Communications satellite
GPS satellite
Satellite antenna
Ground-control station
Target
When the drone leaves the line of sight, the ground-control station switches to a satellite link to control the aircraft. The drone also uses GPS to relay its position.
MQ-1 Predator
First flown in 1994, it later became the first weaponized drone. Designed to conduct surveillance with powerful cameras and sensors, it can be armed with laser-guided Hellfire missiles. It often stays aloft on missions for more than 20 hours at a time and can reach an altitude of 25,000 feet.
MQ-9 Reaper
The bigger, faster and more reliable successor to the Predator. It can fly as high as 50,000 feet and carry four Hellfire missiles, twice as many as the Predator. The Air Force expects to replace all its Predators with Reapers by 2018. The civilian version of the MQ-9 is called the Predator B.
MQ-5 Hunter
Originally developed in the 1990s, the Hunter features an unusual twin tail-boom design and is powered by two engines. Upgraded versions can carry Viper Strike munitions and climb to a ceiling of 20,000 feet.
MQ-1C Gray Eagle
The Army’s upgraded version of the Predator system, and the successor to the Army’s MQ-1 Warrior. It can carry four Hellfire missiles and stay aloft as long as 25 hours. Predecessor versions were the Warrior and I-Gnat.
QF-4 Phantom
Old F-4 fighter jets that have been modified and retrofitted into a drone for target practice. The remotely controlled aircraft is used as a target for missiles fired by other aircraft and to evaluate the effectiveness of various weapons systems.
RQ-4 Global Hawk
A high-altitude, reconnaissance aircraft that conducts missions as the U-2 spy plane. It can reach a ceiling of 60,000 feet and has a range of nearly 9,000 nautical miles. Its wingspan is comparable in size to a Boeing 757’s.
MQ-8 Fire Scout
A helicopter drone operated by the Navy, usually in support of Special Operations forces. It is designed to take off and land from ships at sea, but also has been deployed to Afghanistan. It can climb to a ceiling of 20,000 feet and has a range of about 110 miles.
Sources: Air Force, General Atomics Aeronautical Systems Inc., and Northrop Grumman Corp.
More from this series
Part one: War zones
More than 400 large U.S. military drones have crashed in major accidents around the world since 2001, a record of calamity that exposes the potential dangers of throwing open American skies to drone traffic, according to a year-long Washington Post investigation.
Satelliittilinkki olisi myös aika turha jos länsimaat rupeaisivat käymään jäsentenvälistä kansainvälistä kovapanosammuntaa. Satelliitit ovat selvästi kalliimpia kuin satelliitin tuhoavat asejärjestelmät per onnistunut laukaus.. Eiköhän noissa kaikissa moderneissa asejärjestelmissä ole ihan myös varauduttu ei-satelliittipohjaiseen viestintään paluuseen (ja navigointiin ilman GPS, esim. vrt. Tomahawk ja sen ei-GPS-navigaatiomoodi).
Kyllähän tuo naapri aktiivisesti demoaa miten helppoa GPS:n disablointi on. Tuskin ovat vielä kääntäneet nuppeja kaakkoon...Tosin GPS ja kommunikaatiosateliittien tuhoaminen on pikkasen vaikeampaa kuin tuo LEO sateliittien tuhoaminen jota on pariin otteeseen demottu ainakin Jenkkien ja Kiinan toimesta.
Kyllähän tuo naapri aktiivisesti demoaa miten helppoa GPS:n disablointi on. Tuskin ovat vielä kääntäneet nuppeja kaakkoon...
Tuo aktiivinen häirintä on vain ikävän kaksiteräinen miekka.4) F-35 pystyy käyttämään tutkaansa ECM-lähettimenä. Se voi vaikka jammata sillä etusektorista kohti tulevan tutkahakuisen ohjuksen hakupäätä.
Tietysti häirintä vaikuttaa vain tietyllä alueella, kuten Lappi. Suomen mittakaavassa tuhoamisen ja häirinnän tulos on kuitenkin aika lailla sama. Häirinnän kustannukset ovat olemattomat verrattuna satelliitien tuhoamiseen.No tuossa viitattiin juurikin sateliittien tuhoamiseen "Satelliitit ovat selvästi kalliimpia kuin satelliitin tuhoavat asejärjestelmät per onnistunut laukaus."
Tietysti häirintä vaikuttaa vain tietyllä alueella, kuten Lappi. Suomen mittakaavassa tuhoamisen ja häirinnän tulos on kuitenkin aika lailla sama. Häirinnän kustannukset ovat olemattomat verrattuna satelliitien tuhoamiseen.
Eikai tuossa mitään ongelmaa ole. Pitää vain olla satelliitin peittoalueella.GPS:n häirintä onkin huomattavasti helpompaa kuin jonkun pienisäteisen suuritehoisen satelliittilinkin häirintä.
Satelliitit ovat se haavoittuvin osa. Jos maailmanpalo halutaan aikaan ilman ydinaseita niin glonass, beidu, gps sekä Galileot alas ja pelikenttä tasoittuu aikalailla. Helpointa tuoda navigointilinkit alas lienee jysäyttää ydinlataus kiertoradalla. Jos ei materia suista tai tuhoa satelliitteja niin säteily sekä EMP kyllä.
öö? Mistä koneista nyt puhut?
Super Hornet ja EF Typhoon näkyvät hyvin tutkassa, F-35 näkyy huonosti tutkassa.
F-35 selviää paljon paremmin niistä kohtitulevista ohjuksista, koska
1) Se havaintaan huonommin tutkassa, sitä kohti ei ylipäätään saada ammuttua niin helpolla
2) Se näkyy huonosti myös siinä ohjuksen hakupään pikkututkassa. Se ohjus ei näe sitä omalla tutkallaan kuin vasta ihan todella lähellä (tai näkisi, ellei olisi jo lentänyt ohi, eikä sen ohjuksen hakupää näe kuin eteensä (ja siihen n. 20cm halkaisijaltaan olevaan ohjukseen ei ainakaan koskaan tulla laittamaan mitään VHF-tutkaa joka vaatii n 20m kokoluokan antennin)
3) F-35n DAS havaitsee myös mistä tahansa suunnasta kohti tulevat IR-hakuiset ohjukset, joita muiden koneiden omasuojajärjestelmät eivät helpolla havaitse. IR-hakuinen ohjus ei nimittäin lähetä mitään signaalia, mitä mikään tutkavaroitin voisi havaita.
4) F-35 pystyy käyttämään tutkaansa ECM-lähettimenä. Se voi vaikka jammata sillä etusektorista kohti tulevan tutkahakuisen ohjuksen hakupäätä.
5) F-35 on harkittavista koneista ketterämmästä päästä. Se pystyy hyvin nopeisiin äkkinäisiin käännöksiin, osoittamaan nokkansa hetkellisesti hyvin aggressiivisesti vihollista kohti. Ja ylläpidettävässä kaarrossa se häviää näistä lähinnä vain EF Typhoonille. Roll-rateltaan se taitaa olla koneista paras.
Tosin ei niitä ohjuksia niinkään pääasiassa väistetä äkkinäisillä liikkeillä vaan sillä, että joko harhautetaan sen hakupää jollain, TAI saadaan siltä loppumaan liike-energia kesken. Jos ohjuksella on paljon liike-energiaa jäljellä, se pystyy kyllä helposti suurempiin g-voimiin kun hävittäjä.
Ja harkinnassa olevista koneista tosiaan vain EF Typhoonilla on F-35sta parempi suorituskyky lentää ohjusta karkuun, eikä siihenkään verrattuna ero ole suuri.
Tämä kuumentui näköjään taas kun Saksa meni hölmöilemään...
EF Typhoon on varmaan työntövoimaltaan tehokkain ja kantaa asekuormiakin mukavasti, se kaikkien rakastama dogfight luultavasti onnistuu porukan parhaiten. Sen huonona puolena on lähinnä kallis hankintahinta ja kova polttoaineen kulutus, eikä ole tiedossa miten pitkälle sitä tulevaisuudessa enää kehitetään. Mutta komeaa katseltavaa se oli kesän lentonäytöksessä...
En tiedä kuinka pitkä aika kohta on, mutta eikös ainakin Su-57 kehitys lopetettu, eli tuskin on lähiaikoina tulossa mitään konetta.Mitä tulee F-35:n häiveominaisuuksiin, niin mikäli veikataan että Venäjällä on omia häivehävittäjiä käytössä kohta, on hävittäjävalinta todella helppo.
Noissa tutkapoikkipinta-aloissa on myös paljon välimuotoja 4th gen - 5th gen/stealth välillä. EF taitaa olla merkittävästi heikommin tutkassa näkyvä kuin Hornet tai SH, mutta F-35 näkyy edelleen kertaluokkaa heikommin kuin EF.
En tiedä kuinka pitkä aika kohta on, mutta eikös ainakin Su-57 kehitys lopetettu, eli tuskin on lähiaikoina tulossa mitään konetta.
Vaikka Super Hornetin nimessä esiintyy sana "Hornet" ja se pintapuolisesti näyttää samalta kuin vanha Hornet, se on uusi kone, jossa meni selvästi muotoilun yksityiskohtia uusiksi. Näiden koneiden välillä on huomattava ero tutka-poikki-pinta-alassa.
Pikkuyksityiskohdissa Super Hornet ja EF Typhoon lienevät melko samalla tasolla tutkassanäkyvyydessä, mutta Super Hornetissa on kaksi sivuperäsintä ja EF Typhoonissa 1, mikä tarkoittaa sitä, että EF Typhoonin sivuperäsin muodostaa 90 asteen kulman siipien kanssa, jolloin se näkyy sivusuunnasta selvästi paremmin tutkalla kuin Super Hornet
SU-57:n RCS on venäläisten ja intialaisten lähteiden mukaan 0,5m2, joten ei sillä hirveästi juhlita.Harvapa noita eksakteja arvoja tietää, mutta suuruusluokkana uudet 4th-gen hävittäjät ovat jonkin verran parempia ensimmäisiin 4th-gen koneisiin nähden. Esim EF/SH:n RCS voi olla 0.1-0.5 kertaiset alkuperäisiin F-18/F-16 koneisiin nähden. Tuossa skenaariossa havaintoetäisyydet tutkalla olisivat vain muutamia kymmeniä prosentteja pienemmät kuin vanhemmilla koneilla.
Jotain RCS-arvioita: A 'Stealthy' F-15 ‘Silent Eagle’: Smart Idea or a Waste of Money?
Tuossakin huomiona että arvot tosiaan sileille koneille etusektorista, F-35:lle todellinen vertailu tuotakin parempi.
SU-57:n RCS on venäläisten ja intialaisten lähteiden mukaan 0,5m2, joten ei sillä hirveästi juhlita.
T-50 fighter to be ready in 2013
En tiedä kuinka pitkä aika kohta on, mutta eikös ainakin Su-57 kehitys lopetettu, eli tuskin on lähiaikoina tulossa mitään konetta.
Eikös noi ole jo testannut noita?.Ainakin jenkeillä ja kiinalla pitäisi noita olla.Yksi ongelma noissa taitaa olla se että ne sirpaloittaa sen satelliitin ja ne sirpaleet voi osua omiin satelliitteihin.Muutenkin se avaruusromun määrä tuolla alkaa olemaan ongelma.[offtopic]
GPS-sateliitttia ei todellakaan pudoteta helpolla tai järkevästi jysäyttämällä ydinpommi kiertoradalla.
Ylipäätään minkään pudottaminen avaruudesta on hyvin vaikeaa, johtuen liikemäärän säilymislaista.
Navstar GPS -sateliittien rata on sen verran korkea (n. 20Mm) , että sen siirtämiseen radalle, joka sivuaa maan ilmakehää(mikä johtaisi sen putoamiseen) tarvittaisiin n. 2 km/s verran impulssia. Se pommi pitäisi räjäyttää todella lähellä, että se aiheuttaisi sateliitille tämän 2km/s impulssin, ja jos sen pomin räjäyttäisi niin lähellä, että se saisi sen impulssin, se kyllä litistyisi täysin siihden kiihdytykseen ja sulaisi täysin sen räjähdyksen lämpösäteilyyn. Ja siltä etäisyydeltä sen tuhoisi jo vaikka ihan perinteisellä kemiallisella räjähteellä sirpalelatauksellakin.
Ja siitä säteilystä: Ydinpommi kiertoradalla ei aiheuta mitään suurta EMPiä. matalalla kiertoradalla räjäytetty ydinpommi ei tekisi mitään vauriota GPS-sateliiteille.
Mikään sen matalalla kiertoradalla räjäytetyn pommin säteilystä ei tunnu siellä kaukana korkealla enää juuri yhtään missään.
Avaruus on nimenomaan huonoin mahdollinen paikka käyttää ydinpommia aseena, koska kaikki pommin painevaikutus katoaa täysin, ja säteilykin hajaantuu liian isolle alueele, kun kaikki on kaukana.
Avaruudessa tehokas on sirpalelataus, ydinpommi on tehokas veden alla, jossa paine tekee tuhoa.
Pommin lähettäminen 20 Mm korkealle radalle taas.. siihen kykeneviä ohjuksia ei kasva puissa. Normaalit ICBMt ei siihen pysty. Normaalit ABMt ei siihen pysty. ASM-135 ASAT ei siihen pysty.
Menee sille "mustat helikopterit" osastolle siihen kykenevät erikoisaseet. (voi olla, mutta salaisia, kalliita ja hyvin pieniä määriä, ja toimivuus hyvin kyseenalainen, kun ei ole testattu)
Tunnetuista laitteista mennään sitten lähinnä kantoraketteihin, jotka on hyvin kalliita ja joita tyypillisesti valmistellaan ja tankataan päiviä, vähintään tunteja ennen laukaisua
[/offtopic]
Eikös noi ole jo testannut noita?
.Ainakin jenkeillä ja kiinalla pitäisi noita olla.
Yksi ongelma noissa taitaa olla se että ne sirpaloittaa sen satelliitin ja ne sirpaleet voi osua omiin satelliitteihin.Muutenkin se avaruusromun määrä tuolla alkaa olemaan ongelma.
Jep, ja sittemmin koko ryssä-perseensuristin-projekti lopetettiin.
Venäläisillä tutka-asemat taitavat syynätä Suomen raja-alueen ilmatilaa erityisen kattavasti joten uusien hävittäjien stealth-hyöty alueella olisi konfliktissa todennäköisesti luvattua paljon vähäisempi.
Myös yhdistetty infrapuna-alueen ja äänispektrin seuranta voi entisestään kaventaa stealth-hyötyjä raja-alueella, tulevatko 1930-luvun lentokoneäänien kuunteluasemat ja kolmiomittaus takaisin uudessa muodossa?
Venäläisillä tutka-asemat taitavat syynätä Suomen raja-alueen ilmatilaa erityisen kattavasti joten uusien hävittäjien stealth-hyöty alueella olisi konfliktissa todennäköisesti luvattua paljon vähäisempi.
Myös yhdistetty infrapuna-alueen ja äänispektrin seuranta voi entisestään kaventaa stealth-hyötyjä raja-alueella, tulevatko 1930-luvun lentokoneäänien kuunteluasemat ja kolmiomittaus takaisin uudessa muodossa?