Yleinen painoraja ja mitat lentotukialus puolelta,
F-35 suunniteltiin korvaamaan ilmavoimilla F-16, joka on selvästi pienempi ja kevyempi kone.
Painoraja(alunperin CALF-projektissa tyhjäpaino 24klbf eli ~11 tonnia) tuli eniten siitä, että koneesta haluttiin (mm. kustannussyistä) yksimoottorinen ja projektia speksatessa järein näköpiirissä oleva moottori oli F-22ssa käytetty F-119. Jotta koneelle saadaan hyvä suorituskyky, sen teho-paino-suhteen pitää olla riittävä ja siten massan pieni.
Lopulta F-119sta kuitenkin jatkokehitettiin F-135 jossa oli selvästi isompi ahdin, eli ohivirtausilman määrää ja sen myötä työntövoimaa (erityisesti pienillä nopeuksilla) oli lisätty selvästi, moottorin ytimen pysyessä samana. Tämä mahdollisti koneen lihomisen parilla tonnilla suorituskyvyn aliäänennopeuksilla pysyessä silti erinomaisena, tosin yliäänennopeussuorituskyky ehkä hiukan kärsi tästä.
Ja F-35A on selvästi pienempi (siipien kärkiväliltään ja painoltaan) kuin F-35C, sekä pituudeltaan ja siipien kärkiväiltään kaikki mallit ovat pienempiä kuin F-18.
Eli koneen kokoa eivät rajoittaneet mitkään tukialuskäytön mitat vaan se, että haluttiin kone joka on pienehkö ja halvahko (eikä siitä silti sellaista tullut).
VTOL määritteli käsittääkseni rungon mittoja
Miten?
ja tavoite oli vielä saada hävittäjä-rynnäkkökone yhdistelmä.
Aivan kuten JAS-39, Rafale, F/A-18 ja vaikka mitä muita.
Idea kun oli korvata noin A-10, F-16, F-18, F-15 ja Harrier yhdellä koneella jossa on 70-80% samaa ja loput varianttia varten räätälöityä.
Tosin lopulta päädyttiin ratkaisuun jossa rakenteellisista osista on 28-39 % samaa, ei 70-80% samaa:
Minulle jäi käsitys, että A ja C variantit olisivat olleet vielä hyvä yhdistelmä, mutta B versio tuotti jo enemmän ongelmia.
"Things got rocky pretty quickly. The Air Force wanted a stealthy plane, and those stealth requirements drove a JSF design which, at least initially, did not have internal weapons bays.
öö, nyt kuulostaa oudolta, ihan kuin artikkelin kirjoittajalta olisi mennyt jotain pahasti sekaisin.
Sisäiset asekuilut tarvitaan nimenomaan siihen, että kone näkyy huonosti tutkassa, ja sitä huonoa tutkassanäkyvyyttähän halusi nimenomaan ilmavoimat.
That didn't sit well with the Marines, who would demand their inclusion. This design change would add weight to the F-35. So would the Marines' desire for a vertical takeoff plane, something the USMC demanded because it said it had no alternative replacement for the Harrier.
Tämä lisäpaino STOVL-ominaisuudesta tuli vain merijalkaväen malliin. Muut mallit eivät kärsi tästä.
Defense journalist and War Is Boring blogger David Axe observed that "in demanding STOVL capability, the Marines foisted a fat, bulky airframe on the program, even though the Air Force's F-35A didn't really want to be that fat.""
Sisäiset asekuilut, suuri sisäinen polttoainemäärä ja valtava moottori tarkoittaaa joka tapauksessa paksuhkoa runkoa.
Mutta jos mietitään noita vaatimuksia, niin ne asekuilut olisi ehkä voinut muotoillla hiukan eri tavalla, jos oltaisiin tehty puhdasta ilmaherruuskonetta, nyt sinne haluttiin tilaa isoille (907kg) pommeille.
Tosin tässäkään ei käsittääkseni ollut kyse noiden eri ilmavoimien (USAF vs USN vs USMC) välisistä vaatimuksista vaan siitä, että ilmavoimien sisällä samalla koneella haluttiin korvata sekä F-15E että F-16.
... toisaalta, elektroniikka onkin sitten n. 99% samaa. Ja suurin osa niistä paisuneista tuotekehityskustannuksista on kulunut nimenomaan sen elektroniikan kehittämiseen. Eli tämän osalta säästettiin selvästi.
Viimeinen on otsikoitu todella typerästi ja sensaationhakuisesti. Mikään artikkelin sisällä ei mitenkään järkevästi perustele otsikkoa.
Ainoa mikä yrittää sitä perustella on lause:
justin bronk@businessinsider sanoi:
"The F-35 is primarily a strike aircraft, intended to hit well defended targets on the ground, and is limited in air-to-air combat because of its size, its single engine, and way it was designed," Bronk said.
.. niin mikä siinä koossa muka on vikana? Tämän hetken ylivoimaisesti paras ilmaherruushävittäjä on F-22, joka on sitä isompi. Sitä ennen paras kone WWR-ilmataistelussa oli F-16, joka oli F-35sta selvästi pienempi, ja myös yksimoottorinen huomattavasti pienemmällä ja vähemmän työntövoimaa omaavalla moottorilla. BWRssä F-16 toki hävisi isommille koneilla joissa järeämpi tutka, mutta eipä F-35n tutkassa ole mitään valittamista.
"The way it's designed" on hienoa mutua ilman oikeita perusteluja. F-35 on aerodynaamiselta muotoilultaan parempi kuin esim. F-16 jonka se korvaa. F-35 pysyy esimerkiksi lentämään myös 30-50 asteen välisillä (ja vielä suuremmilla) kohtauskulmilla hallitusti, toisin kuin F-16, joka flippaa heti 50-60 asteeseen jos menee yli 30 asteen, minkä takia sen kohtauskulma on pitänyt ohjaustietokoneessa rajoittaa 27 asteeseen.
Japani halusi ainakin tuon business insiderin mukaan enemmän ilmayliherruushävittäjää, mitä F-35 on. Jack of tradeshan tuo F-35 on ja paljon mainettaan parempi kone. Sen tavallista avoimempi ja JSF vaatimusten takia haastavampi kehitys on vain tehnyt siitä sylkykupin.
Niin, (tuotekehitysbudjettiongelman lisäksi) sillä on lähinnä PR-ongelma. Ihmiset jotka ei ole oikeasti perillä asiasta ottaa tosissaan kaiken sitä vastaan tehdyn propagandan ja ignoraa esim. kaikki lentäjien kommentit tai asiaatuntevat tekniset vertailut (ja lukevat/uskovat vain sellaisia typeriä yksinkertaistettuja teknisiä vertailuita, missä verrataan esim. täysin varusteltua taistelulastissa olevaa F-35sta taitolentolastissa olevaan F-16een tai F-18een, eikä ymmärrä eroa sen taistelulastin ja taitolentolastin välillä). Putin kiittää.