Vaikka (onnistunut) maakosketus tapahtuisikin samalla lailla, niin erot/vaatimukset koko laskeutumisprosessissa ovat aika rajut.
Ilman työntövoimaa nopeuden säätelyn apuna sitä nokkaa ei paljoa voida nostella lähestymisen aikana ellei energiaa ole riittävästi.
Tai muuten nopeus ja noste voivat loppua ennen kiitorataa.
Ja siihen millä ilmanopeudella/kohtauskulmalla koneen pystysuuntainen nopeus on sopiva (turvalliseen) laskeutumiseen vaikuttaa myös siivekkeet/kuinka paljon niitä pystyy käyttämään.
Niden käytettävyyden aste vaikuttaa myös siihen kuinka helppo liiasta energiasta on hankkiutua eroon, jos lähestyminen tulee liian korkealta/kovaa.
Tuo koneen ohjausjärjestelmien vaatiman sähkön/voiman tuotto onkin se isoin haaste.
Siviiilikoneissahan taitaa olla monissa "RAT", joka pystyy toimimaan niin kauan kuin kone liikkuu eteenpäin ja sitten pienkoneiden vaijeriohjaukset tietenkin toimivat niin kauan kuin "pilotti toimii".
Ram air turbine - Wikipedia
Lieneekö kaikissa sotilaskoneissa vastaavaa.
Moottorien polttoaineella toimivan "APU"n sijaan kun osassa taitaa olla hydratsiinilla toimivia hätävoimayksiköitä (EPU) joilla on rajallinen toiminta-aika.
Auxiliary power unit - Wikipedia
F-35:ssa taitaa kyllä olla taas tavallisempaa APUa vastaava yksikkö.
Ja laivasto olisikin varmasti "vähän hermostunut" hydratsiinista koneissaan.