Suomen hävittäjähankinta (tekninen keskustelu)

Ehkä vuosi sitten oli enemmänkin juttua siitä, että Eurofighter on lento-ominaisuuksiltaan suvereeni muihin ehdokkaisiin verrattuna ja ainoa, joka niiltä osin pystyy laittamaan venäläisille kampoihin. Onko totuus noilta osin tänä päivänä vielä sama?

Viime viikolla oli joku juttu kiinalaisten testeistä, joissa Gripenit oli täysin altavastaajia vanhoilla normietäisyyksillä ja vasta n. 30km etäisyyksillä alkoivat pärjäämään.
 
Ehkä vuosi sitten oli enemmänkin juttua siitä, että Eurofighter on lento-ominaisuuksiltaan suvereeni muihin ehdokkaisiin verrattuna ja ainoa, joka niiltä osin pystyy laittamaan venäläisille kampoihin. Onko totuus noilta osin tänä päivänä vielä sama?

Viime viikolla oli joku juttu kiinalaisten testeistä, joissa Gripenit oli täysin altavastaajia vanhoilla normietäisyyksillä ja vasta n. 30km etäisyyksillä alkoivat pärjäämään.

Mitä tarkoitat lento-ominaisuuksilla? Perinteiset torjuntahävittäjän "kovaa ja korkealla" -tehtävät ovat Eurofighterin aluetta, siinä sille pärjäävät vain F-22 ja ehkä F-15. Vuodessa näiden koneiden lento-ominaisuudet eivät varmasti ole muuttuneet suuremmin mihinkään suuntaan.

Thaimaan harjoituksessa Gripenit olivat kurvatappelussa altavastaajina, kun käytössä olivat muinaiset AIM-9L Sidewinderit. IRIS-T -ohjuksilla ja kypärätähtäimellä tulos olisi voinut olla jotain ihan muuta. Meteoriakaan tuolla ei käytetty, lisäksi kone oli vanha C-mallin Gripen.
 
Miksi noita kylmän sodan aikaisia dogfight argumentteja edelleen koitetaan nostaa pintaan, ei ilmataistelussa päästä edes elävänä siihen pisteeseen, tai sitten on jotain mennyt pahasti pieleen meilläkin.

Vihollinen, (Sukhoi/MiG) havaitaan suuntaavan kohti Suomen rajaa, sitä ammutaan Meteorilla tai AMRAAMilla sellaisella eäisyydellä ettei se huomaa/havaitse/pysty itse ampumaan joko aktiivisella häirinnällä (kaikki HX ehdokkaat) piiloutuen vastustajan antureilta tai aktiivisen/passiivisen yhteistyöllä. (Häive/F-35)

Jos joudutaan lyhyen kantaman ohjustaisteluun tai jopa niille konetykki etäisyyksille, on sattunut epäonnistumisia jo. 2020 > ilmataistelu on kuin kahden tarkka-ampujan sota, toista ei edes paljaalla silmällä näe kun kuolettava laukaus osuu; Olenko kärryillä @hkultala
 
Vihollinen, (Sukhoi/MiG) havaitaan suuntaavan kohti Suomen rajaa, sitä ammutaan Meteorilla tai AMRAAMilla sellaisella eäisyydellä ettei se huomaa/havaitse/pysty itse ampumaan joko aktiivisella häirinnällä (kaikki HX ehdokkaat) piiloutuen vastustajan antureilta tai aktiivisen/passiivisen yhteistyöllä. (Häive/F-35)

..Tai sitä saadaan häirittyä niin, ettei tehtäväänsä saa tehtyä ja/tai ohjataan ilmatuen tulitukseen tai takas sinne mistä tuli. Lopputuloksena, että maassa sotilaat & kalusto pysyy ehjänä. Noh, emmä oikeasti tiedä ilmavoimista muuta, ku että tekevät tunnistuslentoja. Siinä toki nopeudellaki on etunsa.
 
Noinkohan ne hienot modernit taktiitat toimii joka tilanteessa pitkittyyneessä sodankäynnissä... ennemmin tai myöhemmin tulee varmasti tilanteita, joissa joudutaan iholle vihollisen kanssa.
 
No, meillä ehkä silloin saattaisi olla taas pitkän matkan SAM ohjusjärjestelmä, mutta HX valittu toisaalta hoitaa senkin paremmin, "maasta ilmaan" ilmatorjunta alkais olemaan se "viimeinen puolustuslinja," turha jättää sille mitään muutakuin pakollinen jos ilmavoimat eivät yksin riitä...

(Toivottavasti emme silti joudu koskaan sotimaan.)
 
Käsittääkseni meillä edettäisiin parvitaktiikalla, neljän koneen muodostelmissa kohti hyökkääjää.


Ellei ampumatarvikkeista tule pulaa niin suurena ihmeenä pidän, että parvi toisensa jälkeen ammuttuaan ohjuksensa ja käännyttyään kentälle hakemaan täydennystä joutuisi ampumaan vielä tykeillään. Jopa pienin kone NG Gripen kantaa aika satsit tulivoimaa ripustimissaan, sieltä tultaisiin todellakin koko kalustolla, joka ilmassa pysyy jos Ilmavoimat eivät ehtisi ohjuksilla ampua kaikkia tulijoita alas. :nb:

Ja naapurin kalustossa on iso osa sen verran vanhaa rautaa, että meidän käyttämämme asejärjestelmät kyllä löytävät kohteensa... :comp2:
 
Suomi on sen verran kapea kaistale ja tukikohdat lähellä rajaa, että hyvinkin voi olla kaartotaistelua edessä. Toki harmaan vaiheen aikana ollaan korkeammassa valmiudessa ja hävittäjiä tod.näk. partioimassa jatkuvasti, mutta siitä huolimatta pitäisi tarkkailla Venäjän ilmatilaa kauas rajan taakse. Jos esim. Moskovasta lähtee laivue koneita kohti Pietaria, niin reagoidaanko siihen heti? Mitä jos ne eivät Pietarin päällä laskeudukaan vaan nousevat 15 kilometriin ja ottavat sen Mach 2 mittariin suunnaten kohti Helsinkiä? Jos meidän valmiusosasto on ollut maassa Tampereella ja tilanteeseen reagoidaan vasta siinä vaiheessa kun koneet ovat kannaksella, niin ehditäänkö esim. estämään Loviisan ydinvoimalaitoksien pommittaminen maan tasalle?
 
Noinkohan ne hienot modernit taktiitat toimii joka tilanteessa pitkittyyneessä sodankäynnissä... ennemmin tai myöhemmin tulee varmasti tilanteita, joissa joudutaan iholle vihollisen kanssa.

Silloin pelataan jo syvällä Suomen ilmatilassa. Kyllä mie mutuilen, että f35:sen kyky nähdä vihulainen aikaisemmin on iso etu.
 
Mikä mahtaisi olla uusien koneiden "sarjanumeroiden" kaksikirjaiminen konetyyppilyhenne?

F-35 - Lightning II -nimestä LN, LT, tai LG?
F-18E/F/G - Super Hornet-alkukirjaimista SH ?
Gripen - GP vai GN ?
EF Typhoon - TH, TN, TP , EF vai ET ?
Rafale - RF? Tai ehkä RL ?

LG olisi kierrätystä, mutta LaGGista lienee sen verran aikaa, ettei liene ehdoton este. Myös LL voisi olla mahdollinen jos toinen L napataan Locheedista tai miksei vaikka LM.
SH olisi myös kierrätystä, mutta ehkä tässäkin aika ja aiemman konetyypin vähäinen merkitys tekevät "ongelmasta" vähäisen. En pidä täysin poissuljettuna sitäkään, että HN pysyisi.
Ainakin omassa mielessäni GN on edelleen "varattu" Gnatille. Myös GR ja SG voisivat olla mahdollisia.
Rafalelle myös DR voisi olla mahdollinen, joskin kierrätystä.

Runkonumero, eli tail number taitaa olla oikea termi :smoke:

Runkonumerolla viitataan yleensä pysyvämpään, jo tehtaalla annettavaan tunnisteeseen. Tail number taas viittaa yleensä pyrstöön maalattavaan ns. taktiseen numeroon.
Sekavasta käytännöstä päätellen yhtä virallista termiä ei tunnu olevan. Esimerkiksi ilmavoimien kone-esittelyissä puhutaan kirjainsarjan osalta tyyppitunnuksesta. Koko tunnisteen osalta käytössä on ainakin nimiä "tunnus", "rekisterinumero" ja "tunnusnumero".

En muuten tajunnut, että tuo hornet joka on testeissä ei oo se wanha super hornet, vaan tulossa oleva advanced super hornet. Näistä kaikista koneista, vaan gripen on "uudempi".

ASH on unelma, joka kuoli aikaa sitten. Tarjolla olevan kone on Superin uusin kehitysversio, ei aikoinaan visioitu ASH.

Jos meidän valmiusosasto on ollut maassa Tampereella ja tilanteeseen reagoidaan vasta siinä vaiheessa kun koneet ovat kannaksella, niin ehditäänkö esim. estämään Loviisan ydinvoimalaitoksien pommittaminen maan tasalle?

Tuskin, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Tosin tuollaisiin maaleihin iskettäisiin todennäköisemmin ohjuksilla muutenkin.
 
Tänään oltiin lennostossa Boeingin Super Hornet / Growler -mediapäivässä. Kiintoisaahan tämä on. Oman näkökulmani mukaan Superi ei olisi kovin vahvasti mukana kisassa ilman Growleria, mutta rajun ELSO-työkalun tarjoaminen osana pakkia tekee Boeingin paketista relevantin vaihtoehdon. Koneiden perinteisellä suorituskyvyllä ei ole ollut enää juurikaan merkitystä vuosikymmeniin, vaan ilmasodankäynti menee koko ajan vahvemmin elektronisen taistelukentän suuntaan. Tässä riittää puntaroitavaa.

Koneiden saapumisia Tampereelle:





Bonarina artikkelit Superista ja Growlerista:



-jok
 
Suomi on sen verran kapea kaistale ja tukikohdat lähellä rajaa, että hyvinkin voi olla kaartotaistelua edessä. Toki harmaan vaiheen aikana ollaan korkeammassa valmiudessa ja hävittäjiä tod.näk. partioimassa jatkuvasti, mutta siitä huolimatta pitäisi tarkkailla Venäjän ilmatilaa kauas rajan taakse. Jos esim. Moskovasta lähtee laivue koneita kohti Pietaria, niin reagoidaanko siihen heti? Mitä jos ne eivät Pietarin päällä laskeudukaan vaan nousevat 15 kilometriin ja ottavat sen Mach 2 mittariin suunnaten kohti Helsinkiä? Jos meidän valmiusosasto on ollut maassa Tampereella ja tilanteeseen reagoidaan vasta siinä vaiheessa kun koneet ovat kannaksella, niin ehditäänkö esim. estämään Loviisan ydinvoimalaitoksien pommittaminen maan tasalle?
Kysymys lienee retorinen, mutta kai täysi tampio maallikko voi kertoa karttaan katsomatta, ettei ehditä vaikka "maassa" tarkoittaisi että moottorit on jo käynnistetty. Tämä ei kai riipu mitenkään konetyypistä.
 
Miksi noita kylmän sodan aikaisia dogfight argumentteja edelleen koitetaan nostaa pintaan, ei ilmataistelussa päästä edes elävänä siihen pisteeseen, tai sitten on jotain mennyt pahasti pieleen meilläkin.

Vihollinen, (Sukhoi/MiG) havaitaan suuntaavan kohti Suomen rajaa, sitä ammutaan Meteorilla tai AMRAAMilla sellaisella eäisyydellä ettei se huomaa/havaitse/pysty itse ampumaan joko aktiivisella häirinnällä (kaikki HX ehdokkaat) piiloutuen vastustajan antureilta tai aktiivisen/passiivisen yhteistyöllä. (Häive/F-35)

Jos joudutaan lyhyen kantaman ohjustaisteluun tai jopa niille konetykki etäisyyksille, on sattunut epäonnistumisia jo. 2020 > ilmataistelu on kuin kahden tarkka-ampujan sota, toista ei edes paljaalla silmällä näe kun kuolettava laukaus osuu; Olenko kärryillä @hkultala
Sellainen pieni dilemma kuin ROE, Rules of Engagement tai suomeksi voimankäytön säännöt. Se mahdollinen lähestyvä vihulainen pitää täysin varmasti saada tunnistettua ennen mitään toimenpiteitä. Tässähän tietysti tulee IFF-järjestelmien eri asteet kehiin, mutta ei se IFF mikään ihmeitä tekevä ole, voi olla sellaisia tilanteita jossa VID (Visual identification) tulee eteen ja kappas kun ollaan kaartotaisteluetäisyydellä. Täysimuotoisen rähinän ollessa käynnissä ROE voi erota hieman rauhanajan tai harmaan vaiheen käytännöistä, mutta se on varmaa että tunnistamattomia kohteita ei lähdetä ampumaan taivaalta alas ellei sitten se tunnistamaton kone ammu ensin.
 
Miksi noita kylmän sodan aikaisia dogfight argumentteja edelleen koitetaan nostaa pintaan, ei ilmataistelussa päästä edes elävänä siihen pisteeseen, tai sitten on jotain mennyt pahasti pieleen meilläkin.
Varmaan siksi, että kylmän sodan aikaan havaittiin että dogfight ei ollutkaan kadonnut minnekään.
 
Sellainen pieni dilemma kuin ROE, Rules of Engagement tai suomeksi voimankäytön säännöt. Se mahdollinen lähestyvä vihulainen pitää täysin varmasti saada tunnistettua ennen mitään toimenpiteitä. Tässähän tietysti tulee IFF-järjestelmien eri asteet kehiin, mutta ei se IFF mikään ihmeitä tekevä ole, voi olla sellaisia tilanteita jossa VID (Visual identification) tulee eteen ja kappas kun ollaan kaartotaisteluetäisyydellä. Täysimuotoisen rähinän ollessa käynnissä ROE voi erota hieman rauhanajan tai harmaan vaiheen käytännöistä, mutta se on varmaa että tunnistamattomia kohteita ei lähdetä ampumaan taivaalta alas ellei sitten se tunnistamaton kone ammu ensin.

Lisäksi joskus olisi myös hyvä jollain tasolla selvittää mitä ollaan ampumassa, ennenkuin lasautetaan koko aselasti taivaalle kantaman rajalta. Tutkat ja tilannekuva ei välttämättä ole aina ihan tietokonepelitasoa sitten oikeassa tilanteessa.
 
Lisäksi joskus olisi myös hyvä jollain tasolla selvittää mitä ollaan ampumassa, ennenkuin lasautetaan koko aselasti taivaalle kantaman rajalta. Tutkat ja tilannekuva ei välttämättä ole aina ihan tietokonepelitasoa sitten oikeassa tilanteessa.

Jos tälläisia joudutaan tekemään, ei sinne kannata koko lentuetta laittaa tunnistamaan. Yksi käynnille, sopivasta kulmasta lähestyminen ja jos on aihetta, niin lentueen loput laittaa puikot matkaan haivaintoetäisyyden ulkopuolelta.
 
Tarkennan lausuntani skenaarion johdosta, että lausunnossani oletin hiljaisesti maamme olevan jo konfliktissa, ei sitä aivan ensimmäistä tunnistamatonta aaltoa lähestymässä Moskovan päältä yllättävän suoralla kurssilla kohti pääkaupunkiamme... Ei tietystikään ammuta aluerajan tuolle puolelle ja käynnistetä konfliktia jos kyseessä onkin "viaton navigointivirhe..." :whistling: Sotatilassa Meteorilla tai Micalla kyllä ammuttaisiin rajankin yli(?) samoin kuin älypommeilla kohti IT ym merkittäviä asemia, jotka vaikuttavat aluerajamme sisälle, kuitenkaan olematta rajapuomien tällä puolella, vielä.

En tiedä miten siinä tilanteessa toimittaisiin, yhtä, kahta konetta käytäisiin tunnistamassa, mutta jos aluerajan ylittää selkeästi useampi sotilaskone ilman mitään tiedonantoja, ei sivuten rajoja vaan tulevan suoraan läpi niin... Uhrataanko 1-2 omaa konetta tunnistustehtävässä jossa niitä ammutaan kohti ennenkuin vastataan tulitukseen vai laitetaanko enemmän "tunnistajia" ilmaan aseistettuna just in case tapahtumassa, että kokonainen itänaapurin lento-osasto olisi saanut yllättävän GLONASS vian kesken sotaharjoituksen...

:sangel:



Sitähän Baltiassakin nyt pelätään, että alueet (Vito, Latvia, Liettua) ovat niin pieniä, että aalto pyyhkii yli ennenkuin reservit muualta ehtivät paikalle, on sitten NATO maa tai ei. Baltian ilmavalvonta kun on aika kevyissä kantimissakin, samoin kuin maavoimat lähinnä muiden NATO maiden pelote "tuolla jossain."
 
Viimeksi muokattu:
Jos tälläisia joudutaan tekemään, ei sinne kannata koko lentuetta laittaa tunnistamaan. Yksi käynnille, sopivasta kulmasta lähestyminen ja jos on aihetta, niin lentueen loput laittaa puikot matkaan haivaintoetäisyyden ulkopuolelta.

Tämän operaation jälkeen se vihollinen onkin nopeasti jo aika paljon lähempänä eikä se loppu lentuekaan voi vain pohjanlahdella chillailla odottamassa. Kannattaa myös muistaa, että se vihollinenkin pyrkii häiritsemään kaikkea sähköistä tunnistamista.
 
Tarkennan lausuntani skenaarion johdosta, että lausunnossani oletin hiljaisesti maamme olevan jo konfliktissa, ei sitä aivan ensimmäistä tunnistamatonta aaltoa lähestymässä Moskovan päältä yllättävän suoralla kurssilla kohti pääkaupunkiamme... Ei tietystikään ammuta aluerajan tuolle puolelle ja käynnistetä konfliktia jos kyseessä onkin "viaton navigointivirhe..." :whistling: Sotatilassa Meteorilla tai Micalla kyllä ammuttaisiin rajankin yli(?) samoin kuin älypommeilla kohti IT ym merkittäviä asemia, jotka vaikuttavat aluerajamme sisälle, kuitenkaan olematta rajapuomien tällä puolella, vielä.

En tiedä miten siinä tilanteessa toimittaisiin, yhtä, kahta konetta käytäisiin tunnistamassa, mutta jos aluerajan ylittää selkeästi useampi sotilaskone ilman mitään tiedonantoja, ei sivuten rajoja vaan tulevan suoraan läpi niin... Uhrataanko 1-2 omaa konetta tunnistustehtävässä jossa ammutaan kohti ennenkuin vastataan vai laitetaanko enemmän "tunnistajia" ilmaan aseistettuna just in case tapahtumassa, että kokonainen itänaapurin lento-osasto olisi saanut yllättävän GLONASS vian kesken sotaharjoituksen...

:sangel:



Edes Venäläiset tuskin myöskään operoivat minkään Amoebic Intelligence RTS tekoälyn voimalla. Ei sieltä Moskovasta lähdetä posottamaan 10 kilometrissä kohti pääkaupunkiamme, vaan tullaan tutkahorisontin alareunalla rajalle asti ja sitten noustaan nopeasti IT:n yläpuolelle juuri ennen rintamaa / rannikkoa. Niitä Micoja ja Meteoreita voi toki sitten ampua rajan päältä ihan rauhassa sinne pilviin ja toivoa, että kohta sieltä joku nousee, mutta taitaa puikot loppua aika nopeasti ensin.
 
Saabin tarjoukseen sisältyvät valvontakoneethan olisivat kieltämättä A+ tuossa lämpenevässä ilmapiirissä, joskus käytettiin päinvastaista termiä yöpakkaset kun mentiin Moskovaan karvahattu kourassa.

En tiedä kuinka maavalvonta tutkineen näkee tuonne, mutta ilmavalvontakone näkisi kaikki nousevat ja sen lennättäminen 24/7 olisi huomattavasti edullisempaa kuin pitää lentueita "pilliin vihellys" valmiudessa yhtä mittaa, saisi henkilöstö olla edes inansa vähemmällä stressillä ettei tarvitse varusteet päällä jäpittää punkkien vierellä... Ilmavalvontakoneelta eivät pääsisi näkymättömiin ja se havaitsisi erikoiset konekeskittymät Federaation länsirajalle kun niitä alettaisiin keräämään & keskittämään "jotain" varten.
 
Edes Venäläiset tuskin myöskään operoivat minkään Amoebic Intelligence RTS tekoälyn voimalla. Ei sieltä Moskovasta lähdetä posottamaan 10 kilometrissä kohti pääkaupunkiamme, vaan tullaan tutkahorisontin alareunalla rajalle asti ja sitten noustaan nopeasti IT:n yläpuolelle juuri ennen rintamaa / rannikkoa. Niitä Micoja ja Meteoreita voi toki sitten ampua rajan päältä ihan rauhassa sinne pilviin ja toivoa, että kohta sieltä joku nousee, mutta taitaa puikot loppua aika nopeasti ensin.

Nämä erilaisten skenaarioiden miettiminen on aina kovin turhaa puuhaa kun muuttujia on niin paljon. Esim. juuri häirintä minkä mainitsitkin. Voidaan vääntää tosi helposti skenaariot missä Venäjä yllättää meidät housut kintuissa ja sitten taas sellaisen missä torjutaan höykkääjä täysin.
 
Saabin tarjoukseen sisältyvät valvontakoneethan olisivat kieltämättä A+ tuossa lämpenevässä ilmapiirissä, joskus käytettiin päinvastaista termiä yöpakkaset kun mentiin Moskovaan karvahattu kourassa.

En tiedä kuinka maavalvonta tutkineen näkee tuonne, mutta ilmavalvontakone näkisi kaikki nousevat ja sen lennättäminen 24/7 olisi huomattavasti edullisempaa kuin pitää lentueita "pilliin vihellys" valmiudessa yhtä mittaa, saisi henkilöstö olla edes inansa vähemmällä stressillä ettei tarvitse varusteet päällä jäpittää punkkien vierellä... Ilmavalvontakoneelta eivät pääsisi näkymättömiin ja se havaitsisi erikoiset konekeskittymät Federaation länsirajalle kun niitä alettaisiin keräämään & keskittämään "jotain" varten.

60 metrissä (200 jalkaa) nähdään kohde muutaman kymmenen kilometrin päästä riippuen maastosta / säästä yms. Meren päällä esimerkiksi aallokko häiritsee maa-alueilla kaikki nyppylät yms.

Meinasin tarkastaa kaavan, niin tulikin hieno karttapohja simulointiin:
 
Tämän operaation jälkeen se vihollinen onkin nopeasti jo aika paljon lähempänä eikä se loppu lentuekaan voi vain pohjanlahdella chillailla odottamassa. Kannattaa myös muistaa, että se vihollinenkin pyrkii häiritsemään kaikkea sähköistä tunnistamista.

Riippuu ihan vihollisen määrästä. Jos on huomattava määrä koneita ilmassa, tuskin yhdellä lentueella mennään, ja muut lentäjät vielä kotona lepäilemässä.
 
Nämä erilaisten skenaarioiden miettiminen on aina kovin turhaa puuhaa kun muuttujia on niin paljon. Esim. juuri häirintä minkä mainitsitkin. Voidaan vääntää tosi helposti skenaariot missä Venäjä yllättää meidät housut kintuissa ja sitten taas sellaisen missä torjutaan höykkääjä täysin.

Ei se siinä mielessä ole turhaa, että voidaan jokatapauksessa unohtaa kaikki tekstikirjaesimerkit missä ohjukset ammutaan aina täydellisiltä optimietäisyyksiltä, ja muita tilanteita ei esiinny.
 
Riippuu ihan vihollisen määrästä. Jos on huomattava määrä koneita ilmassa, tuskin yhdellä lentueella mennään, ja muut lentäjät vielä kotona lepäilemässä.

Miten tiedät ilman kristallipalloa (= satelliitteja ja useita kehittyneitä AWACS koneita :) ) montako konetta vihollisella on ilmassa? Eivätkä nuo tosielämän kristallipallotkaan ole täydellisiä.
 
Ei se siinä mielessä ole turhaa, että voidaan jokatapauksessa unohtaa kaikki tekstikirjaesimerkit missä ohjukset ammutaan aina täydellisiltä optimietäisyyksiltä, ja muita tilanteita ei esiinny.

Tähän on oma lahkonsa eräällä toisella foorumilla, missä tyypit piirtävät ohjusten kantamia karttaan Google-draw-circle-toolilla, ja katsovat sitten sen perusteella miten IT toimii tai miten hävittäjätaistelut menisi :D:cool:
 
Miten tiedät ilman kristallipalloa (= satelliitteja ja useita kehittyneitä AWACS koneita :) ) montako konetta vihollisella on ilmassa? Eivätkä nuo tosielämän kristallipallotkaan ole täydellisiä.
Ei se vihollinenkaan tiedä, monta vastustajaa siellä on ilmassa. Kun useita koneita omasta vahvuudesta tipahtaa ilman havaintoa ampujista, alkaa se tehtävän kuva muuttua, ellei jopa peruuntua.
 
Riippuu ihan vihollisen määrästä. Jos on huomattava määrä koneita ilmassa, tuskin yhdellä lentueella mennään, ja muut lentäjät vielä kotona lepäilemässä.

Jos puhutaan sodan alusta tällaisella yllättävällä iskulla, niin vanha hokema on että taistelu on jo hävitty jos meidät päästään tällä tavalla täysin yllättämään. Jos vihollinen on jo lähestymässä helvetillisellä määrällä ilmavoimia rajojamme, on peli hävitty. (Jos puhutaan sodan aloittamisesta tällaisella ylläköllä).

Minä suosittelisin tätä: :)


Tämä onkin ollut mietinnässä että pitäisi hankkia :)
 
Ei se vihollinenkaan tiedä, monta vastustajaa siellä on ilmassa. Kun useita koneita omasta vahvuudesta tipahtaa ilman havaintoa ampujista, alkaa se tehtävän kuva muuttua, ellei jopa peruuntua.

Minä kysyinkin miten ne Suomen ilmavoimat tietää montako konetta siellä toisella puolella on ilmassa? Se vihollinenhan tietää ja näkee todennäköisesti paremmin tänne, kuin me jonnekin Itärajan tuolle puolen
 
Minä kysyinkin miten ne Suomen ilmavoimat tietää montako konetta siellä toisella puolella on ilmassa? Se vihollinenhan tietää ja näkee todennäköisesti paremmin tänne, kuin me jonnekin Itärajan tuolle puolen

Tässä jää arvailujen varaan mikä on yhteistyön aste Yhdysvaltojen kanssa. Mikäli tässä on suuri epäsuhta, voisi kuvitella että NATO:n virallista hakemusta edistetään kulisseissa kovalla työllä.
Aivan puolustuksen ensi-steppi on ettei maata voida lamauttaa yllättävällä nopealla iskulla.

Itseasiass jos tuollainen nopea isku onnistuisi, niin sillä ei ole mitään väliä vaikka meillä olisi tuplasti it:tä, ja 400 hornettia rivissä.
 
Minä kysyinkin miten ne Suomen ilmavoimat tietää montako konetta siellä toisella puolella on ilmassa? Se vihollinenhan tietää ja näkee todennäköisesti paremmin tänne, kuin me jonnekin Itärajan tuolle puolen

Joo toki Venäjällä on parempi kyky seurata meitä, mutta ei nyt mikään aivan ylivoimainen. Jos ilmassa ei ole awacseja, hyökkääjän kyky on tuolloin heikompi. Eikä Venäjällä noita ihan liikaa ole pistää pientä maata vastaan
 
Tässä jää arvailujen varaan mikä on yhteistyön aste Yhdysvaltojen kanssa. Mikäli tässä on suuri epäsuhta, voisi kuvitella että NATO:n virallista hakemusta edistetään kulisseissa kovalla työllä.
Aivan puolustuksen ensi-steppi on ettei maata voida lamauttaa yllättävällä nopealla iskulla.

Itseasiass jos tuollainen nopea isku onnistuisi, niin sillä ei ole mitään väliä vaikka meillä olisi tuplasti it:tä, ja 400 hornettia rivissä.

Mä en tässä puhunut sinänsä nopeasta iskusta vaan ihan jatkuvasta tilanteesta. On melko mahdoton pystyä tietämään kovin aikaisessa vaiheessa (> 5- 15 minuuttia etukäteen) paljonko koneita on milloinkin tulossa rajan yli, mikä tietenkin tekee huomattavan haastavaksi päättää paljonko milläkin hetkellä on omia koneita puolustamassa. Maasta on kuitenkin hidasta startata. Eurofighterilla, ehkä vähän nopeampi...
 
Mä en tässä puhunut sinänsä nopeasta iskusta vaan ihan jatkuvasta tilanteesta. On melko mahdoton pystyä tietämään kovin aikaisessa vaiheessa (> 5- 15 minuuttia etukäteen) paljonko koneita on milloinkin tulossa rajan yli, mikä tietenkin tekee huomattavan haastavaksi päättää paljonko milläkin hetkellä on omia koneita puolustamassa. Maasta on kuitenkin hidasta startata. Eurofighterilla, ehkä vähän nopeampi...

Jep, puolustaja joutuu aina reagoimaan. Näistä syistä olen täysin NATO:n kannalla. Vaikka tuki olisi "vain" sateliittidataa ja AWACS pörräämässä paikalla, olisi apu tilanteeseen varmasti aikamoinen.
 
Hieman aihetta sivuten juuri nyt TV2, uusi sarja alkaa.


TOP GUN - TODELLISET TAISTELULENTÄJÄT
Torstaisin, Yle TV2 - Yle Areena 29 pv

3-osainen brittisarja vie katsojat seuraamaan taistelulentäjien koulutusta ja valikoitumista maan huippumodernien F35 Lighting -taistelukoneiden ohjaimiin. Noin 9 miljardin punnan hintaisen konehankintaprojektin hävittäjiä pääsevät lentämään vain parhaista parhaat, joten tehtävä on uskottu Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) legendaarisimmalle The Dambusters -laivueelle. Toisaalla ryhmä tulevia taistelulentäjiä käy läpi rankkaa koulutusta Iso-Britannian omassa Top Gun -koulussa, päämääränään päästä osaksi The Dambusters -laivuetta. Taistelulentäjäkoulutukseen on valittu myös yksi nainen. Kuka tai ketkä valikoituvat F35 Lightning -lentäjiksi? (Fighter Pilot: The Real Top Gun. BBC. 2019.)
 
Sellainen pieni dilemma kuin ROE, Rules of Engagement tai suomeksi voimankäytön säännöt. Se mahdollinen lähestyvä vihulainen pitää täysin varmasti saada tunnistettua ennen mitään toimenpiteitä. Tässähän tietysti tulee IFF-järjestelmien eri asteet kehiin, mutta ei se IFF mikään ihmeitä tekevä ole, voi olla sellaisia tilanteita jossa VID (Visual identification) tulee eteen ja kappas kun ollaan kaartotaisteluetäisyydellä. Täysimuotoisen rähinän ollessa käynnissä ROE voi erota hieman rauhanajan tai harmaan vaiheen käytännöistä, mutta se on varmaa että tunnistamattomia kohteita ei lähdetä ampumaan taivaalta alas ellei sitten se tunnistamaton kone ammu ensin.

Tämä on kovin idealistinen kuva todellisuudesta. Lukuisat tapaukset joissa on ammuttu omia tai siviilejä kertovat, että todellisuudessa täysin varmat tunnistukset ovat teoreettisia. Etenkin kuumassa sodassa voi pikemminkin lähteä siitä, että ellei kohdetta tunnisteta omaksi tai siviiliksi, niin silloin ammutaan.
 
Ja eipä toi RoE oo ennenkään noita isompia valtioita (Kiina?, USA, Venäjä) pidätelly...

Suomen kokoselle maalle se on ihan eri asia. Pakko seurata tuota RoE:ta, ettei mahdolliset tukijat saa syytä perääntyä ja muutenkaan jouduta johonkin kauppasaartoon.
 
Suomen kokoselle maalle se on ihan eri asia. Pakko seurata tuota RoE:ta, ettei mahdolliset tukijat saa syytä perääntyä ja muutenkaan jouduta johonkin kauppasaartoon.

Suomalaisetkin ovat ampuneet omia ja tulevat ihan varmasti ampumaan taas jos iso kahina tulisi. Toki ilmamaalien kohdalla annetaan paljon paremmat tekniset edellytykset kohteen tunnistamiseen, mutta kerrankos joku painaa paniikissa nappia. Siviilikoneita sotatoimialueella ei toivottavasti lentele.
 
Suomalaisetkin ovat ampuneet omia ja tulevat ihan varmasti ampumaan taas jos iso kahina tulisi. Toki ilmamaalien kohdalla annetaan paljon paremmat tekniset edellytykset kohteen tunnistamiseen, mutta kerrankos joku painaa paniikissa nappia. Siviilikoneita sotatoimialueella ei toivottavasti lentele.

Vaikka vahinkoja ja virhetulkintoja sattuu, ei se muuta sitä tosiasiaa, ettei jokaista tutkapilkkua ammuta/voi ampua/pyritä ampumaan välittömästi randomina koko arsenaalilla.
 
Hieman aihetta sivuten juuri nyt TV2, uusi sarja alkaa.


Tässä oli hauskaa kun koneeseen (F-35) piti syöttää username ja passu, mutta kone ei suostunut hyväksymään niitä. En näistä mitään ymmärrä, mutta jos tulee kiireellinen tehtävä, niin ei kai koneeseen tartte syötellä mitään ja odotella minuuttia kun kone tekee resetin. Sori spoiler. Ja tämä ei ole konetyypin piikittelyä, vaan oikea hämmästys. Sitäkin ihmettelen kun jossain väitettiin että lentäjä näkee ikäänkuin koneen "pohjan läpi", mutta kuitenkin leijuntalasketumisessa ei ilmeisesti nähnytkään, koska ei osunut parkkiruutuun. Vakuuttava kone kyllä ja varsinkin se kypärä oli aika hi-tech:ä.
 
Joku on väittänyt, että koneen kaartotaisteluominaisuuksilla ei ole merkitystä. Kun kohtausnopeus on 2000 km/h+ ne 50km ampumaetäisyydet on melko nopeasti käytetty.

Niin, itsehän kommentoin tuota RoE-näkökulmaa, joka ei mielestäni ole kuumassa sodassa olennaisin muuttuja siinä päädytäänkö kaartotaisteluetäisyyksille. Muista syistä voidaan päätyä.
 
Saab, Scania ja hävittäjät, ehdotonta laatua tekniikan puolesta. Montakohan tonnin kuormaa Scaniakin jaksaa vetää ja todella kovissa kenttäolosuhteissa. :)
 
Saabin koelento-osaston johtaja, Ruotsin ilmavoimien entinen hävittäjälentäjä Mikael Olsson tarjoilee kevyen esitelmän Gripen E:stä ja sen ominaisuuksista HX Challengen yhteydessä:

 
Areenasta katsellut pari jaksoa "top gun"-dokkaria brittiläisistä hävittäjälentäjistä, jotka harjoittelevat F35:lla. Koneella on pahoja käynnistysongelmia, lentäjät koittavat hiki hatussa boottailla, mutta kone ei meinaa millään startata. Onpahan siinäkin ongelma.
 
Areenasta katsellut pari jaksoa "top gun"-dokkaria brittiläisistä hävittäjälentäjistä, jotka harjoittelevat F35:lla. Koneella on pahoja käynnistysongelmia, lentäjät koittavat hiki hatussa boottailla, mutta kone ei meinaa millään startata. Onpahan siinäkin ongelma.

kehitysohjelma maksaa 500Miljardia, kone 100M$ ja kypäräkin 400k$. Silti tuohon vehkeeseen naputellaan käyttäjätunnuksia jotka ei toimi :rofl:
 
HX Challenge on saatu onnistuneesti päätökseen
Ilmavoimat 28.2.2020 13.29
TIEDOTE
Ilmavoimien HX-hankejohtaja, eversti Juha-Pekka Keränen analysoi testiviikkojen läpivientiä artikkelissaan.
Eversti Juha-Pekka Keränen

Ilmavoimien HX-hankejohtaja, eversti Juha-Pekka Keränen. Kuva: Puolustusvoimat.
HX Challenge määritettiin tarjouspyynnössä kandidaateille yhdeksi kolmesta mahdollisuudesta todistaa suorituskykyään ja tarjousten vastauksissa esitettyjen tietojen paikkansa pitävyyttä. HX-hankkeelle HX Challenge oli näistä kolmesta mahdollisuudesta ehkäpä tärkein, koska testitapahtuma oli omissa käsissä ja pystyimme tuottamaan Suomessa olevilla järjestelyillä tasapuoliset testikentät jokaiselle viidelle tehtävätyypille.
Meillä ei ole suurvaltojen resursseja, mutta yhteisellä ponnistuksella pystyimme luomaan kattavan testialustan. Sijaintimme ja kandidaattien turvallisuusvaatimukset asettavat rajoituksia kaikkein sensitiivisimpien elektronisen sodankäynnin kykyjen testaamiselle Suomessa. Näitä pääsemme todentamaan pääkäyttäjien omilla testialueilla ja laboratorioissa siinä määrin, että voimme luottaa tarjottujen kykyjen toimivuuteen. Oletettavaa on, että todennäköisesti varastoon jää vielä ”kikkoja”, jotka vapautetaan vasta valinnan jälkeen.
Olemme todenneet moneen kertaan eri haastatteluissa, että HX Challengen päätavoite ei ole missään vaiheessa ollut kylmätestaus, vaan HX:n valintaan liittyvä järjestelmätestaus suomalaisessa toimintaympäristössä. Kova pakkanen tarjoaa yleensä erinomaiset lento-olosuhteet. Loppusyksy ja alkutalvi ovat usein toiminnan kannalta haastavinta aikaa kosteuden, valaistusolosuhteiden ja pilvisyyden takia. Maalit tulee kyetä havaitsemaan pilven sisältä, lumisesta metsämaisemasta ja osin jääpeitteisestä saaristosta sekä samalla on itse kyettävä operoimaan taistelutehokkaasti pilven sisällä ja laskeutumaan jäätävissä olosuhteissa alhaisella pilvikorkeudella ja huonossa näkyvyydessä.
Testitapahtumissa on usein operatiivista toimintaa suuremmat sääminimit, mikä oli huomioitava testisuunnitelmien laadinnassa. Testikenttien ylläpito edellytti joustavuutta, koska ohjelma oli rakennettu siten, että testipisteet pystyttiin valitsemaan kunkin päivän sääolosuhteita parhaiten vastaaviksi. Tehtävissä mukana ollut henkilöstö sitoutui lähes kolmeksi kuukaudeksi tukemaan HX-hanketta, jotta varmasti saisimme Suomelle parhaan ratkaisun.
Eurofighter Typhoon

Kaksi Eurofighter Typhoon -hävittäjää ja Ilmavoimien F/A-18 Hornet. Kuva: Ilmavoimat.
Satakunnan lennostolla oli keskeinen rooli HX Challengessa
HX Challengen suunnittelu- ja toteuttamisvastuu käskettiin Satakunnan lennostolle, josta löytyy Ilmavoimien paras osaaminen niin taktisilta lähtökohdilta kuin testitapahtuman järjestämisestä. Satakunnan lennostolla on keskeinen rooli sotilaallisen suorituskyvyn arvioinnissa yhdessä Ilmavoimien esikunnan kanssa. Näin mittava kokonaisuus edellyttää koko Puolustusvoimien erityisosaajien työpanosta. Tapahtuman suunnitteluun ja läpivientiin osallistui osaajia kaikista testausta ja tutkimusta tekevistä yksiköistä ja esikunnista. En voi tietenkään mainita kaikkia ja yksilöidä tarkemmin, mutta esimerkiksi Puolustusvoimien tutkimuslaitos, Tiedustelulaitos, Logistiikkalaitos, Elektronisen sodankäynnin keskus ja puolustushaarojen taistelukeskukset ovat näitä toimijoita Puolustusvoimissa.
Lisäksi operatiivisia joukko-osastoja kaikista puolustushaaroista osallistui testitapahtumaan omalla erityisosaamisellaan ja pääkalustoillaan. Mukana olikin erittäin kattava Puolustusvoimien kalustokirjo. Viranomaisyhteistyö oli erittäin tärkeää, ja eri viranomaiset tukivat toimintaa merkittävästi. Yhteistyö ANS Finlandin, Finavian, Poliisin, Tullin, Väyläviraston ja Traficomin kanssa oli todella joustavaa ja viranomaisten antama tuki oli edellytys testien läpiviennille.
Dassault Rafale

Dassault Rafale Ilmavoimien F/A-18 Hornetin siivellä. Kuva: Ilmavoimat.
Kattavin testaustoiminta Hallin tukikohdassa
Lentotoiminnassa käytetty testialue käsitti Oulun ja Tampereen välisen ilmatilan. Testilentoja suunnattiin lisäksi Turun alueelle ja osa maalikoneista toimi Rovaniemen tukikohdasta. Tämä järjestely mahdollisti esimerkiksi havaintoetäisyyksien todentamisen erittäin suurilta etäisyyksiltä. Erillisiä testialueita oli lisäksi Lohtajan, Hallin, Turun saariston, Selkämeren ja Upinniemen alueilla sekä Parolannummella. Kattavin sensorimittaus- ja maalialue rakennettiin Hallin lentokentän lähialueelle, koska sinne pystyimme luomaan pitkäaikaisen, operaatioturvallisen testikentän ja maalikaluston suojatilat.
Sensorimittaus- ja testialuetta Hallin tukikohdassa

Sensorimittaus- ja testialuetta Hallin tukikohdassa. Kuva Ilmavoimat.
Hallin tukikohdan lähialueella toimi muun muassa Maavoimien taistelukalustoa, ilmatorjunta- ja tutkajärjestelmiä, johtamisjärjestelmäkontteja kandidaattien operatiivisen tehokkuuden todentamiseksi sekä erikseen rakennettu sensorien mittauskenttä tutkien ja elektro-optisten järjestelmien tarkkuuden ja erottelukyvyn todentamiseksi. Kandidaattien yhteistoiminta, verkottuminen ja digitaalinen yhteensopivuus Hornetien, ilmatorjunnan, ilmatulenjohtajien ja Merivoimien alusten kanssa todennettiin käytännössä, kuten pääosin myös laskeutumisominaisuudet ja rullausominaisuudet osin jäädytetyllä kiito- ja rullaustiellä.
Crotale Hallin tukikohdassa

ITO90M Crotale NG Hallin tukikohdassa. Kuva: Ilmavoimat.
Viisi päätehtävätyyppiä arvioitavana
Vastailmatoiminnan eli ilmataistelukyvyn testaamisen painopisteenä oli todentaa HX:n asejärjestelmän käytettävyyttä ja sensorifuusiota. Jokaisen sensorin suorituskykyä - mittausetäisyyksiä, erottelukykyä ja seurantojen pysyvyyttä maalien liikehtiessä tai käyttäessä omia vastatoimia - arvioitiin suhteessa kandidaatin ilmoittamiin arvoihin. Maaleina käytettiin Hawk- ja Hornet-kalustoa, maalilennokkeja sekä maalla ja merellä sijainneita ilmatorjuntajärjestelmiä.
Vastamaatoimintaan eli ilmasta maahan -toimintaan liittyy keskeisesti kyky tukea Maavoimia maalinosoituksilla ja tulenkäytöllä. HX Challengessa tavoitteena oli todentaa kolmea eri tulenkäytön toteutusvaihtoehtoa: itsenäinen maalinetsintä ja hyökkäys, hyökkäys ilmatulenjohtajan osoittamaan maaliin sekä hyökkäys ennalta suunniteltuja kohteita vastaan. Tutkimuskysymyksinä olivat esimerkiksi siirtyvätkö maalitiedot oikein asejärjestelmälle, kuinka helppoa asevalmistelu on, kuinka kauan se kestää ja kykeneekö ohjaaja tunnistamaan kohteen eri sensoreilla muodostetun kuvan perusteella tai tuottaako järjestelmä automaattisen maalitunnistuksen.
Vastameritoiminnalla eli ilmasta merelle -toiminnalla tulee olla kyky tukea Merivoimia maalinosoituksella ja tulenkäytöllä. HX Challengessa tavoitteena oli todentaa itsenäistä ja Merivoimien kanssa aikautettua hyökkäyskykyä suomalaisissa saaristo-olosuhteissa osin jääpeitealueilla ja avomerialueella. Tutkimuskysymykset olivat käytännössä yhteneviä vastamaatoiminnan kanssa. Maalitiedon jako ja yhteistoiminta sisältyivät tilannekuvan muodostamisen todentamisiin.
Pitkän kantaman tulenkäyttö poikkeaa edellisistä siinä, että yleensä valmistelut tehdään ennakkoon ja tiedot siirretään koneelle tehtävänvalmistelun yhteydessä. Maalitietoja voidaan tarvittaessa tarkentaa datalinkeillä koneiden ollessa ilmassa. Tärkeää on, että maalitieto ja aseen edellyttämät tehtävätiedot siirtyvät oikein koneelle, ohjaajalle esitetään laukaisualue ja mahdollisesti laukaisuaika.
Tiedustelu-, valvonta-, johtamis- ja maalinosoituskykyä eli tilannekuvan muodostamista oli tavoitteena todentaa aktiivisin ja passiivisin menetelmin. Tutkimuskysymyksinä olivat esimerkiksi mikä on kandidaatin kyky tunnistaa ja paikantaa elektronisia lähetteitä, miten se kykenee muodostamaan tilannekuvan kohdealueelta omalla tutkalla, elektro-optisilla sensoreilla ja ESM-kyvyillä sekä miten tilannekuva tai maalitieto kyetään jakamaan reaaliaikaisesti. Samalla arvioitiin myös tehtävän aikana kerätyn tiedon käytettävyyttä lennon jälkeen. Taistelutilanteessa on välttämätöntä tietää, tuottaako järjestelmä riittävän tarkan maalitiedon kiinteisiin ja liikkuviin kohteisiin sekä voidaanko maalitietoa hyväksikäyttää sellaisenaan eri aseiden ja asejärjestelmien asettamien vaatimusten mukaisesti.
Ilmavoimien taistelutavan mukaista aseistamista ja huoltotoimintaa ei HX Challengessa testattu, koska näistä tehtävistä vastaavat operatiiviset yksiköt. Varsinainen todentaminen tehdään myöhemmin operatiivisten toimijoiden toteuttamana. Luonnollisesti asiantuntijat seurasivat HX Challengen aikana käyttöhuollon periaatteita ja keskustelivat siinä olevista vaatimuksista.
Hornet, Gripen 39-7 ja Gripen E

Saabin Gripen 39-7 ja Gripen E, etualalla Ilmavoimien F/A-18 Hornet. Kuva: Ilmavoimat.
Lopulliset tarjoukset vuoden 2020 loppuun mennessä
Lopuksi haluan muistuttaa, että HX-hankkeella on vielä pitkä matka ennen Puolustusvoimien hankintaesityksen valmistumista. Hankintamääräysten mukaiseen tarjousten vertailuun pääsemme vasta, kun saamme lopulliset pitävät tarjoukset vuoden lopussa. Jotta kandidaatti pääsee lopulliseen suorituskykyvertailuun, sen tulee läpäistä läpimenoperiaatteella huoltovarmuuden, kustannusten ja teollisen yhteistyön arviointialueet. Hankintamallilla ”Design to Cost - suunnittele budjettiin” pyrimme maksimoimaan saatavan sotilaallisen suorituskyvyn. Jokainen HX-paketin muutos vaikuttaa kuitenkin todennäköisesti eri päätösalueisiin, jolloin optimointi pitää tehdä kokonaisuutena.
Kevään viimeinen neuvottelukierros on kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeä ja siinä tulee kyetä neuvottelemaan kullekin kandidaatille paras kokonaisratkaisu. HX Challengen aikana Ilmavoimien esikunnan ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen HX-hankkeen käyttöönotto- ja materiaaliprojektit olivat valmistautumassa neuvottelukierrokselle tarkastelemalla tarkennettujen tarjousten vastauksia. Teollisen yhteistyön arviointialue rakentaa ratkaisua puolustusministeriön johdossa ja tekee tiivistä yhteistyötä huoltovarmuuden päätösalueen kanssa. Logistiikkalaitoksen kaupallinen työryhmä valmistelee kunkin kandidaatin kanssa neuvottelussa luonnoksia kaupallisiksi sopimuksiksi ja samalla ohjaa ja valvoo, että HX-hanke etenee hankintamääräysten mukaisesti.
HX-kandidaattien sotilaallisen suorituskyvyn arvioinnissa on jäljellä vielä kolmas tiedon todentamisviikko, joka toteutetaan alkusyksystä kesälomien jälkeen. Tämän jälkeen alkaa lopullinen tiedon kokoaminen ja analysointi, minkä jälkeen varsinainen arviointiprosessi käynnistyy järjestelmäarvioinneilla ja niitä seuraavilla kyvykkyysarvioinneilla. Tavoitteena on, että lopullisten tarjousten saapumisen jälkeen pystytään siirtymään mahdollisimman nopeasti operatiiviseen arviointiin. Tämä edellyttää mahdollisimman nopeaa tiedon tarkastamisprosessia ja sitä, että kaksi ensimmäistä arviointivaihetta ovat valmiina mallinnus- ja simulointitöineen.
F-35A ja Hornet

Lockheed Martin F-35A Lightning II ja Ilmavoimien F/A-18 Hornet. Kuva: Ilmavoimat.
Kiitokset hyvin tehdystä työstä
Suuri kiitos puolustushaaroille ja Pääesikunnan alaisille laitoksille erinomaisesta tuesta testitapahtuman järjestämiseksi – he mahdollistivat tapahtuman läpiviennin. Testikenttien pyörittämiseen osallistui Satakunnan lennoston johdolla noin 200 hengen joukko, ja heidän lisäkseen koko Satakunnan lennosto sitoutui isäntämaatuen järjestämiseen Pirkkalan tukikohdassa. Testitapahtuma oli pitkäkestoinen aina joulukuun puolivälistä alkaen maaliskuun alkuun saakka sisältäen rakentamisen, purun ja koekenttien testaukset. Satakunnan lennosto ja sitä tukeneet yksiköt suoriutuivat erinomaisesti annetusta tehtävästä ja kandidaateilta saamamme palaute on jopa liian positiivista suomalaiseen korvaan.
Eversti Juha-Pekka Keränen
Ilmavoimien operaatiopäällikkö ja HX-hankejohtaja

Super Hornet

Boeing F/A-18E Super Hornet. Kuva: Ilmavoimat.


 

Statistiikka

Viestiketjuista
263 184
Viestejä
4 560 603
Jäsenet
75 151
Uusin jäsen
Hayday

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom