Sulla tulee niin sekavaa settiä, etten ensin meinannut edes vastata.
1. Kun on jonkin verran tunnettu on siis OK kuvata sairauskohtaus/elvytys/kuolema (sitähän ei kukaan kuvatessa tiennyt kuinka käy) Yksityisyys on julkisella paikalla siis menetetty myös tälläisissä tapauksissa, kun on vain "tunnettu"
2. Et vastannut hyväksyisitkö kuvauksen ja lähetyksen jos kyseessä olisi oma läheinen. Ilmeisesti et, jos ei ole "tunnettu"
3. Siis stadionilla yleisön joukossa kun ihmistä X kuvataan katsomassa peliä, on se mielestäsi suurempi yksityisyydenloukkaus, kuin kuvaus sairaskohtausta/elvytys saadessa, kunhan on "tunnettu". OK. Olen vain sitten eri mieltä.
1, ei aivan, riippuu tilanteesta. Jos joku tunnettu vapaa-ajallaan joutuu onnettomuuteen joka ei liity hänen työhän, niin se varmaan yksityistä aikaa.
2. Se että joku on läheinen ei muuta tilannetta. Mutta toki läheisen kohdalla voi olla muita syitä jonka takia voisin joutua ottamaan kantaa ja sen esille tuomaan.
3. Kyllä, jos siellä on katsoja, niin hän on katsoja, ei esiintymässä, työtä tekemässä. En pidä kaikkia urheilutapahtumassa tehtävän puolesta olevia samassa asemassa olevana.
Se että jos urheilutapahtumassa tapahtuu onnettomuus niin en tarkoita että pitäisi revitellä, se että jos joku ilman sairaskohtausta on "nolossa" tilanteessa, niin ei se tarkoita että on oikein kuvata ja levittää noloa kuvaa mailmalle ja nettiin. Eli siistiä pitää olla. Jos joku auto ajaa kaiteeseen ja paikalle tulee pelastusryhmä, niin sen toiminan kuvaamisen voi tehdä monella tavalla ja se mitä julkaistaan voi olla eritasoista, eli en todellakaan kannata "revittelyä", mutta en tiedä onko ongelmallista jos pelastustoimista lähetetään sopivan asiallista kuvamateriaalia. Suurempana ongelma pidän sitä jos katsomasta näytetään katsojien reaktioita lähikuvassa ja tunnistettavasti ilman heidän erityistä suostumusta.
En tiedä onko sillä väliä kuoleeko onnettomuuden uhri, vaan sillä että jos kuvaa julkaistaan niin se tehdään asiallisesti vaikka jäisi eloon.
Jos kyseessä olisi läheinen, niin se on sitten oma henkilökohtainen juttu miten sen läheisyyden takia koen, mutta ei sitä tarvitse minun yksittäisen henkilökohtaisen tuntee olla se vaikuttava tekiä miten siinä toimitaan.
Selostajien rooli on tärkeä, puhetyöläinen joka tottunut pitämään ääntä kokoajan, niin ei välttämättä pysty hanskaamaan tilannetta ja puhumaan harkitustu jos ei ole erityisesti noita tilanteita harjoitellut, joten kannata mikin sulkemista ja ääneen tulemista vasta kun on harkinnut tarkkaan mitä suustaan päästää.
Sama toki ohjaajan, jolla harjoittelua olettaisi olevan enemmän, kun ainakin arvokisoissa pitäisi olla kova ammattilainen. Toki siinäkin aikalisän paikka jos ei varma mitä tekee.
Tämä lähti sulla varmaan tuosta jalkapallo ottelusta ja ehkä jostain kommenteistä minkä joku sinulle sanonut, joten voi olla että puhutaan vähän eriasiasta. Ja ehkä sinulla silmissä pyörii joku videon pätkä mitä nyt pohdit ja sekin varmaan eri kuin se mitä tässä itse ajattelen.
Sensuuria en kannata, vaan riittää ihan se että jos ylilyöntejä niin ne sitten käsitellään jälkikäteen. Urheilutapahtumien kohdalla järjestöt voivat tehdä omia ettisiä ohjeita ja kannattan että isot kattojärjestöt sellasia tekevät, ettei linjaukset kaadu yksittäisen kisan/ottelun ohjaajan kontolle.
Mutta kun jostain syystä läheisistä kyselit erikseen, niin jos kyse aikuisista itsenäisistä ihmisistä ja minua ei niihin sekoiteta, niin ei kyse ole minun mielipiteestä. Jos lähäinen jotuisi urheiluesiintymisessä vakavaan onnettomuuteen, niin silloin murheeni on henkilökohtainen juttu, ei julkinen, jossa miljoona yleisön tapahtumassa yksittäisen katsojen tunne ei ole se juttu millä valinnat tehdään. (jos oeltus että katsoisin tapahtumaa). Mutta itseäni en halua kuvattavan tunnistettavasti.