Halpaan inertiaan (ja magnetometriin) ja halpaan kameraan perustuva paikannus (visual-inertial odometry eli VIO) alkaa olla peruskamaa siviilivehkeissäkin, joten eiköhän noissa nykyaikaisissa sotilasdroneissakin oteta kamera huomioon paikannuksessa. Ideana VIO:ssa siis on, että kameran avulla seurataan jotain kuvasta erottuvia pisteitä tai piirteitä, ja vertaamalla näiden pisteiden sijaintia videon eri kohdissa voidaan suoraan laskea asennon muutos kyseisellä aikavälillä ilman, että pitää välittää gyroskoopin virheestä tai virheen kumuloitumisesta. Pisteiden ei siis tarvitse olla ennalta tiedossa, vaan ne voidaan valita reaaliajassa millä tahansa kulmantunnistus- tai jollain vastaavalla algoritmilla. Periaattessa VIO:a voi samaan tapaan soveltaa kiihtyvyysanturin epätäydellisyyksien kompensoimiseen, mutta sotilaskäytössä ongelmana on se, että kaikki erottuvat kohteet on kaukana verrattuna korkealla lentävän dronen nopeuteen, jolloin oleellisesti ympäristö on "paikallaan" kiertoa lukuun ottamatta. Pitkistä etäisyyksistä johtuen myös stereokamera on hyödytön.
Onhan ne mannertenväliset tähtinavigointisysteemit varmaan maksaneet aika paljon joskus 50 vuotta sitten, mutta nykyään tavallisessa kännykässäkin on kunnon paikannukseen riittävä laitteisto eli mems-anturit, ok kamera ja jonkin verran laskentatehoa. Lisäksi algoritmit on kehittyneet aika lailla viime vuosikymmeninä, tosin aika vaikea tietää onko sotilasteollisuudella joku etumatka tiedeyhteisöön tässä asiassa. Pointtina siis on, että sotilasdroneilla pitäisi kyllä kaiken järjen mukaan olla mahdollisuudet navigoida pidempiäkin jaksoja ilman satelliitteja. Kaikissa olosuhteissa kameraa ei tietenkään voi hyödyntää, mutta niissä tilanteissa drone taitaa olla muutenkin aika hyödytön.
Matalammalla lentävää hitaampaa kohdetta vastaan tykkikalusto (23mm ITK ”Sergei”, 35mm ITK ”Oerlikon”) tai olaltalaukaistavat ohjukset (ITO 15 ”Stinger”) on ihan tehokasta kamaa. Oerlikonia on myös panssarivaunuun pultattuna versiona (ITPSV90 ”Marksman”), aiemmin T-55:een ja sittemmin Leopardiin.
23 ITK:ta on kahta versiota, vanha kaksipaikkainen (ampuja+tähtääjä) 61 ja modernisoitu 95 joka on sähköistetty ja varustettu lämpökameralla sekä lasermittaroinnilla eikä vaadi kuin ampujan päälle. 61 malli on mahdollista myös nostaa sisun lavalle jolloin siitä saadaan nopeasti mobilisoitava yksikkö. Tehokas ampumaetäisyys <2km, mutta havainnointi pitää tulla muualta ja tähtäys on visuaalinen.
35 ITK 88 edelleen ihan validi tykki lasermittareineen ja jaoskohtaisine tulenjohtotutkineen. Marksman-kokoonpano on vielä astetta parempi setti koska tykillä on oma tutka. Tehokas tulietäisyys nelisen kilometriä.
ITO 15 eli Stinger nyt on varmaan monille tuttu muutenkin, ainakin jollain tasolla. Olaltalaukaistava ohjus jossa IR/UV hakupää, kykenee noin 5km tulietäisyyteen.
Toki droneja voi yrittää tiputtaa itkoilla ja muilla käsirämpyttimilläkin kun ovat riittävän lähellä, mutta ongelma voi monesti olla se havainnointi.
Siis tässä on nyt kai ollut puhetta ainakin kahdenlaisista droneista. "Itsemurhadrone"
Harop lentää luonnollisesti ainakin jossain vaiheessa matalalla, mutta tuolla turkkilaisella
Bayraktar TB2:lla, jolla suurin osa azerien videoista on kuvattu, on Wikipedian mukaan operational altitude 5,5 kilometriä. Millä Suomen vehkeillä tällaisia lähdetään torjumaan?
Jos se kamikaze lentäisi itsenäisesti kohteeseen se olisi teknisesti ottaen risteilyohjus eikä drone? Noissahan pointtina nimenomaan on se, että noi voidaan lentää mahdolliselle kohdealueelle etsimään kohteita, jos jotain tarpeeksi arvokasta löytyy, tehdään syöksy, jos ei, tullaan kotiin ja koitetaan joku toinen päivä uudestaan.
En tiedä onko noissa jonkinlaista automatiikkaa maalintunnistuksen suhteen, mutta en usko että se tekee tapposyöksypäätöksen itsenäisesti, ja sen syöksykäskyn mentyä perille torjunta alkaa olla jo myöhässä.
Maalin löytäminen ja arviointi taistelukenttäympäristössä on sen verran hapokas homma, että en usko sen olevan teknisesti oikein tehtävissä, vaikka ei edes mennä mihinkään noihin eettisiin huttujuttuihin. Ehkä joku "partioi laatikkoa A x B, iske mihin tahansa havaittuun ajoneuvoon" voisi vielä olla mahdollista, mutta mikään kovin paljon edistyneempi tuskin (esimerkiksi tuo "kappas, pari solttua juoksee bunkkeriin, lennetäänpä ovesta sisään" on ihan takuuvarmasti konsolin ääressä istuvan kaverin päätös eikä sen dronen).
Wikipedian mukaan Harop voi "operate fully autonomously, using its anti-radar homing system", eli kai se osaa tunnistaa ja valita kohteen ja tehdä lopullisen päätöksen ihan itsenäisesti. Toki häirintätilanteessa radion perusteella kohteen valinta saattaa olla vähän tyhjä arpa, eikä automatiikka tietenkään osaa kunnolla mitata kohteen "arvoa". Sinällään uskon kyllä, että täysin itsenäinen ja useita eri sensoreita hyödyntävä drone (itsemurha tai tavallinen) on realismia. Tilanne on tietysti eri, jos pitää osua johonkin siviilien keskellä olevaan yksittäiseen ajoneuvoon, mutta esim. nuo tuoreet videot näyttää siltä, että niissä voi aika turvallisesti olettaa ihminen==vihollinen. Ei vaadi kovin kummoista koneoppimista että löytää kohteita noista videoista ihan pelkästään kameran avulla. Riippunee sitten aika paljon aseistuksesta, että kuinka tärkeää on valikoida ne "arvokkaimmat" kohteet ja skipata vähemmän tärkeät, vai tuhotaanko huoletta kaikki varmistetut kohteet.
defbrief.com
Tai voi olla niin, että tuo reunimmainen kaveri sen Nagantin kanssa ilman Wehrmachtin pottamerkkiä on suomalainen, ja nuo kaksi tuolla pullonheittimellä sihtailevaa ovat sakuja 
www.thedrive.com
