- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 451
Fromin peleissä tosiaan ei pidetä kädestä ja syötetä lusikalla minne mennä tarkasti vaan kerrotaan klassisemmin, tutkia maailmaa ja NPCille pitäisi puhua. Muistivihko on ihan hyvä lisä vierelle.Tosissaan, harmi ettei peli ollu mieleen.
Mulla itellä on hieman päinvastaiset fiilikset. Fromin peleihin oon yleensä suhtautunu hyvin varauksella, kun peliviihteen parissa ja raskaan työpäivän päätteeksi sitä vain tahtoo korkata olusen ja nauttia ja rentoutua jalat pöydällä ja tämän vuoksi genre on ollu mulle enimmäkseen luotaantyöntävä sen masokistisen luonteen vuoksi, joka puolestaan on nostanut sitä omaa kynnystä noiden aloittamiseksi. En ole siis teilaamassa DS sarjaa, ja voi siis olla hyvin mahdollista että sekiron myötä saatankin intoutua pelaamaan noitakin.
DS sarjan kohdalla tuo luultavasti johtuu enimmäkseen sen ritari-teemasta, joka ei muhun yleensä kolahda. BB puolestaan herätti mielenkiinnon goottisen teeman, tunnelman ja miljöön vuoksi (van helsing/transylvania/castlevania), mutta mulla ei ole PS4:sta.Sony on kuitenkin julkasemassa PlayNOW palvelun, niin ehkä jossain vaiheessa tulevaisuutta pääsen tuotakin kokeilemaan PC:llä
Mulla on nyt takana 48 tuntia ja jos negatiivista tarvii sanoa niin väliin tulee fiilis että oon haukannu liian ison palan purtavaksi. Yleensä tykkään juosta aseet laulaen ja esimerkiksi Doom2016 (333 tuntia sisällä) Nightmare -vaikeustasolla tuntuu puistokävelyltä Sekiroon verrattunaTurhauttavin tunne sekirossa on toi jumittumien tiettyihin bosseihin useiksi tunneiksi tai haahuilu etsien sitä yhtä pientä oksaa johon hypätä tai kielekettä tai pientä aukkoa tai luolaa. Että se eteneminen on kiinni erehdysten ja virheiden ja kokeilujen ja tiukan kuvakulman takana aka hyppy tuntemattomaan etsiskellen HUD:sta sitä pyöreetä palluraa, ja oikeaa kulmaa johon sen grapplen voi iskeä. Joihinkin alueisiin puolestaan pääsee käsiksi tietyllä varusteella/skillillä, eikä toi peli mun mielestä hirveesti alleviivaa minne seuraavaksi pitäs mennä. Toki NPC:t tuossa on apuna, mutta tää vaatii edelleen multa totuttelua, ettei ole sitä selkeää tehtävälistaa mitä seuraavaksi tehdä.
Pelirytmi tässä on myös hieman erikoinen: oot ensin tyyliin god modessa ja lahtaat porukkaa mennen tullen ja eteneminen on pala kakkua sit napista kääntämällä homma kääntyy ihan mahdottomaksi
Oon tän viikon jumittunut ihan totaalisesti kun alueita on auki rivi tolkulla ja bonfirejä/idoleita löytyy multa nyt 38 kpl. Sieltä sitten koluamaan tuota yhtä kapeaa polkua ilman tuota alleviivattua vinkkiä. Suurin osa tuosta kentällä etenemisestä on tullu mulle täysin puskista ja yllätyksenä ja voi sitä riemua kun pääsee vihdoinkin etiäpäin.
Xiit hoaxasin peliä nyt sen verran että löysin nexusmodista FPS unlockerin jolla voi kasvattaa mun makuun liian tiukkaa FOV:ia vähän suuremmaksi. Toisaalta tää rikkoo peliin suunniteltua immersiota, mut nyt ainakin mun ruudulla nuo grapple pallukat tulee paremmin esille ja pääsee näkemään hieman paremmin noita kielekkeitä ja etenemään kartalla ilman että pitää youtubesta hakea vinkkejä.
Se mikä mua kiehtoo sekirossa on Japani ja shinobi (ninja) -teema (pelaan Japani-äänillä). Ja sekiro tuntuu muutoinkin niin orgaaniselta alkaen sieltä hahmojen animoinnista joka on totaalisen priimaa sinne vihujen ja bossien ruojonkauniisen ulkomuotoon. Kentät on kivan näköisiä ja niistä löytyy syvyyttä. Ja tykkään noista pienistä yksityiskohdista kuten siitä että vihu seisoo siinä mun edessä ottaen miehestä mittaa pelkällä katseella, ennen kuin se voimannäyttely alkaa. Ja tommonen on kolahtanut muhun. Kaiken kaikkiaan, tykkään kyllä kovasti.
BB niin hyvä että jo sen takia kannattaa konsoli ostaa, lisäksi liuta muita hyviä yksinoikeuksia.
Mikä taas etenemiseen tulee niin monesti alueen viimeiseksi löytämälle idolille vain ja jatkamaan. Olen aika varma että tiedän missä olet ja mihin paikkaan et ole törmännyt. Ashina reservoir kannattaa tutkia tarkoin, itse sain kaverilta neuvoa kun jumitin varmaan samassa aika kauan.