Ihan mukava irtiotto Souls-sarjan peleistä tämä, enemmän olen tykännyt kuin Bloodbornesta. Hieman tosin häiritsee nuo lyhyet välimatkat bossilta bossille, mitä tässä on aiemminkin keskustelussa mainittu. Onneksi on youtube, josta näkee järkevät tekniikat pomojen päihittämiseen. Ei enää nykyään jaksa kuluttaa aikaa jokaisen pomon liikesarjojen opetteluun.
Asetelma on kuitenkin upea ja tunnelma huikea. Eniten tykkään juuri pikkumosien kanssa kikkailusta, ns. lyhyistä tappeluista. Vaikka perusmosat monesti saa hoidettua selkään puukottamalla, on niitä silti kiva kurmottaa ihan pelin omilla tappelumekaniikoilla.
Minibossien kanssa tuli hieman yllätyksenä, että niiden kanssa pitää usein olla aivan tajuttoman agressiivinen, jotta saa posturen rikki. Kyllä tässä joka tapauksessa samanlaisia tyydytyksen tunteita tulee pomojen kaadon jälkeen kuin Souls-peleissä aiemminkin.
Uudelleenpeluuarvoa en tässä niin paljoa näe, kun ei noita buildivaihtoehtoja oikeastaan ole. Soulseissa on ollut tapana rakennella ties minkälaisia buildeja ja kikkailla niillä. Toisaalta, tässä pelataan juuri Sekiroa eikä omaa hahmoa. Hyvä peli joka tapauksessa.
Asetelma on kuitenkin upea ja tunnelma huikea. Eniten tykkään juuri pikkumosien kanssa kikkailusta, ns. lyhyistä tappeluista. Vaikka perusmosat monesti saa hoidettua selkään puukottamalla, on niitä silti kiva kurmottaa ihan pelin omilla tappelumekaniikoilla.
Minibossien kanssa tuli hieman yllätyksenä, että niiden kanssa pitää usein olla aivan tajuttoman agressiivinen, jotta saa posturen rikki. Kyllä tässä joka tapauksessa samanlaisia tyydytyksen tunteita tulee pomojen kaadon jälkeen kuin Souls-peleissä aiemminkin.
Uudelleenpeluuarvoa en tässä niin paljoa näe, kun ei noita buildivaihtoehtoja oikeastaan ole. Soulseissa on ollut tapana rakennella ties minkälaisia buildeja ja kikkailla niillä. Toisaalta, tässä pelataan juuri Sekiroa eikä omaa hahmoa. Hyvä peli joka tapauksessa.