Joo, erehdyin ostamaan... en ole ohjainta heittelevää sorttia, mutta tässä on kyllä tullut huudettua naama punasena kaiken maailman rivoudet. Naapurit varmaan ihmettelee, että mikä on hiljaiseen herrasmieheen tullut?
Ei nää pelit ole mua varten, vaatii ihan liikaa reaktiokykyä, liikkeiden oppimista selkärankaan, vihollisten tuntemista ja... yksinkertaisesti masokismia? Kasuaalipelaajalle tulee vaan itku.
Onneksi ostin levyversion, vaihtoon lähtee kun tulee joku hyvä vaihtoehto. Mikä mulla pahiten mättää on jotenkin toi parryn ajoitus, mielestäni ihan oikea-aikaisesti painan L1:stä mutta mitään ei sitten tapahdukaan.Liekö sitten liian myöhään?
Sitten toinen on se, että helpoinkin vihu nitistää sut spammaamlla hyökkäystä, jos saa ekan tuikattua sisään, menee jotenkin se rytmi veks, plus sitten sen kolme kamua, jotka ajoittaa ne tulinuolihyökkäykset ja iskut juuri samanaikaisesti, että ne teurastaa sut sillä sekunnilla. Ja jos on ahdas paikka, niin hyvästi julma maailma. Eihän tuolla kameralla niitä vihuja ees nää. Onneksi noit on ollu aika vähän toistaseksi.
Olen koittanu napsia yksi tai kaksi kerrallaan noita ukkoja, ja sillain se jotenkin sujuu, mutta sitten tulee viimeistään se kahden pallukan pikkubossi ja kylmää sut. Joo, joo pitäis opiskella ja harjotella, sen kuolemattoman kanssa erityisesti. Mutta ei se nigiri olekaan niin helppoa sitte tositilanteessa, plus sillä vihulla voi olla parikin eri hyökkityyppiä, että pitäis keritä kattoon onko just trusti tulossa vai mikä. Ei vanha vaan pysty, haluan nauttia pelaamisesta, tää on silkkaa kyrsiintymistä ja raivoa.