- Liittynyt
- 08.04.2017
- Viestejä
- 1 298
Saisihan siitä varmasti hyvän jännärin. Tiivisterengas pitäisi vaihtaa, mutta mekaanikko, jolla on vaihtamistyöhön suoritettu sertifikaatti, on kotona hoitamassa sairasta lasta. Mekaanikko pääsee töihin seuraavalla viikolla ja lukee ensin sähköpostit. Aamupäivällä on palaveri, jossa keskustellaan että rengas pitäisi vaihtaa. Mekaanikko huomauttaa että niitä pitäisi tilata Ranskasta.
Tilauksia hoitava virkamies on vielä alkuviikosta lomalla, joten rengas tilataan, kun hän tulee töihin. Tilauksesta pitää tehdä viranhaltijapäätös ja odottaa sen lainvoimaistumista kolme viikkoa ja toivoa että kukaan ei keksi siitä tehdä oikaisuvaatimusta. Lopulta tilauspäätös on lainvoimainen, mutta asianhallintajärjestelmässä on jotain vikaa ja perjantaina sitä ei saada korjattua, joten renkaan tilaaminen jää seuraavalle viikolle, koska järjestelmästä ei saada ulos sähköisesti allekirjoitettua dokumenttia. Tilaus saadaan lopulta lähtemään seuraavalla viikolla, mutta Ranskassa sen käsittelyyn menee 2 kuukautta eli normaalibyrokratia ja Ranskan normilakot siihen päälle.
Sitten tiivistetengas häviää postiin ja seuraavaksi lähetetty on väärän kokoinen. Lopulta oikea rengas saapuu perille, mutta ympäristöjärjestö oli löytänyt tilauspäätöksen oikaisuvaatimusohjeista virheen ja valittanut siitä hallinto-oikeuteen ja vaatinut toimenpidekieltoa tiivisterenkaan tilauksessa. Tämän takia virkamies ei voi avata pakettia ja jätti sen pöytälaatikkoon odottamaan, jotta asia käsitellään oikeudessa.
Kahden vuoden päästä hallinto-oikeudessa valitus kumotaan, mutta ympäristöjärjestö valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO kumoaa hallinto-oikeuden päätöstä koskevan valituksen ja lopulta tilauspäätös on lainvoimainen.
Valitettavasti 4 vuoden aikana tiivisterenkaan kumi on hapertunut pöytälaatikossa, renkaan tilannut virkamies eläkkeellä ja mekaanikko vaihtanut alaa. KHO:n päätös kirjataan kirjaamosihteerin toimesta yhtiön asianhallintajärjestelmään, mutta siitä lähtevä muistutusviesti menee sen virkamiehen sähköpostiin, joka on eläkkeellä ja jota kukaan ei lue.
Joku kysyy vuosien päästä asiasta, mutta yhtiön johto on hallituksen vihreän siirtymän apurahan turvin tutustumassa Hollannin historiallisiin tuulimyllyihin ja ketään ei oikeastaan kauheasti kiinnosta että miksi voimala ei vieläkään toimi.
Saksan toiseksi suurin energiayhtiö RWE on perustanut Suomeen tytäryhtiön ja on hyvin kiinnostunut Suomen rannikon merituulivoimapotentiaalista. Kyse ei siis ole mistään startupista, joten oletettavasti eivät ole pelkillä puheilla liikkeellä.
Nyt uusi päivä on 20.2. Piti käynnistyä, 6.2., sitten 10.2., sitten 14.2. Tällä kertaa venttiilivika. Skeptisempi voisi epäillä, että 6.2. ei ollut tarkoituskaan käynnistyä, mutta toisaalta miksi puhua paskaa.
