Wärtsilä ehdotti ratkaisuksi kaasumoottorivoimalaitoksia, joilla sähkö tuotettaisiin tasaisesti tulevina vuosina kaikkia varmaan tyydyttävällä (korkeintaan?) 64 €/MWh:n hinnalla. Tällaisen kuvan HS:n artikkelista voi ainakin saada.
Avataanpa vähän lisää Wärtsilän vety/kaasumoottorilaskelmia. Heidän mukaansa 10% sähköstä tuotetaan vetymoottoreilla ja 1% akuilla. Niputetaan nämä yhteen, eli 11% sähköstä tuotettaisiin siten tällä tavalla. Lasketaan sitten tuolla tavalla tuotetun säätövoimasähkön hinta x €/MWh Wärtsilän arvoilla. Kun oletataan tuulivoimalla tuotetun sähkön hinnaksi 28 €/MWh saadaan tästä yhtälö:
(1-0.11)*28 + 0.11*x = 64 €/MWh josta x ≈ 355 €/MWh
Vetymoottoreilla tuotetun säätövoimasähkön tuotantohinta on siis n. 355 €/MWh, joten se on kallista.
Oletetaan sitten että tuota säätövoimasähköä tuottamaan perustetaan yritys Oy Säätövoima Ab, joka myy sitä aina tarvittaessa sähköpörssiin. Tästä seuraa että aina kun säätövoimasähköä tarvitaan, nousee kaiken tuolloin käytetyn sähkön hinta samanlaisiin lukemiin mitä tänä talvena on nähty, sillä Oy Säätövoiman on saatava investoinnilleen tuottoa, muutenhan se ei tekisi investointia.
Tulos näyttää siis ihan toiselta kuin Wärtsilän mainostama tasainen 64€/MWh sähkön hinta.
Toinen juttu on sitten se, että energiasta menee harakoille tällä tavalla yli 70%, kun vetymoottorisähkön tuotannon hyötysuhde on vain 28%. Vety sopii paremmin raudan/teräksen valmistukseen pelkistimenä tai esim. ammoniakin tuotantoon, ja näihin tarkoituksiin ruotsalaiset sitä suunnittelevatkin. Jotta elektrolyyserereillä tuotettu vety olisi hinnaltaan käyttökelpoista, pitää elektrolyysereiden käyttöasteen olla
riittävän hyvä n. 20-50%, joten ihan ”silloin tällöin”- ylijäämäsähköllä tuo ei onnistu. Kilpailevaksi (ja merkittävästi halvemmaksi?) tekniikaksi voi kehittyä vedyn tuottaminen
pyrolyysillä maakaasusta. Hiili saadaan tässä tekniikassa erotettua kiinteänä hiilenä, jonka käyttöä tutkitaan mm. maanparannusaineena. Jos se havaitaan käyttökelpoiseksi, se voisi lisätä maatalouden tuotantoa ja samalla varastoida hiiltä maaperään.
Entäpä, jos vedyn asemesta käytettäisiin maakaasua, saataisiinko siten halvempaa säätövoimaa? Imatran Voiman entinen pääsuunnittelija
Asko Vuorinen on esittänyt facebook-ryhmässä seuraavia
laskelmia tästä, kun kaasumootoreilla tuotetaan Wärtsilän suunnitelman mukaiset 10% eli 1.8 TWh vuotuisesta 18 TWh:n tuotannosta (päästöoikeuden hintaa korjattu):
- maakaasun hinta 70 €/MWh
- kaasumoottorin hyötysuhde 45%
- polttoainekustannukset 1.8 TWh /0.45 x 70 €/MWh = 280 M€/v
- päästömaksut 1.8 TWh*199/0.45 kg/MWh*80 €/tCO2 ≈ 64 M€
- kaasun polttaminen maksaa siten 344 M€ vuodessa
- käyttö maksaa 183 M€/v
- yhteensä siten polttoaine ja käyttö: 527 M€/v
- pääomakustannukset 560 M€/v
- josta yhteensä 1087 M€/v
Tästä voidaan sitten laskea säätövoiman hinta 1087 M€/(1.8 TWh) ≈ 604 €/MWh
Tällä laskutavalla saadaan Asko Vuorisen mukaan nopeasti karkea ylälikiarvo, joka kelpaa tähän tarkoitukseen. Kallista se olisi siis maakaasullakin/moottorivoimalaitoksella tuotettuna. Kaasuturpiinit tai CCGT-kombivoimalaitokset eivät paranna tilannetta. Wärtsilä markkinoi moottorivoimalaitoksiaan CCGT-voimalaitosten vaihtoehtona.
Odotamme sitten varmaan kädet ristissä että tämä ratkaistaan EU-tasolla jotenkin (direktiivillä?), jos ei Suomessa uskalleta tai haluta puuttua markkinoihin, jotka joidenkin ns. markkinafundamentalistien mukaan ”hoitavat asian”. Joitakin ratkaisuehdotuksia on toki esitetty, kuten kapasiteettimarkkinat tai tehomaksu.
Sanottakkon sitten vielä lopuksi että Suomessa on heti OL3:n käyttöönoton jälkeen melko hyvä tilanne kun n. 40% sähköntuotannosta tapahtuu ydinvoimalla. Tämä on ranskalaisen RTE-kantaverkko-operaattorin vuonna 2021 julkaistun
tutkimuksen mukaan lähellä optimia. Tutkimuksen mukaan optimi olisi Ranskassa 50%, mutta heillä on vähemmän säätövoimaksi sopivaa vesivoimaa, kuitenkin n. 10% (v.2050), kuin meillä on nyt n.17%. Meillä on myös Pohjoismaiden vesivoimaa käytettävissä suhteellisen paljon, siirtoyhteyksien rajoissa. Uusi siirtoyhteys ns. Aurora-linja, siirtokapasiteetiltaan 800 MW Suomeen päin, valmistunee vuoteen 2026 mennessä ja toistakin uutta yhteyttä suunnitellaan.
Muun energiankäytön saaminen CO2-neutraaliksi on paljon isompi savotta maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa. Kaukolämmön tuotannossa uusilla, erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitelluilla, pienydinvoimaloilla voisi olla merkittävä osuus Suomessa. VTT on tutkimassa niitä (
LDR-50), mutta kaupallistaminen vaatinee valtion tukea. En kylläkään pidättele henkeä sitä odotellessa seuraavan neljän vuoden aikana, kun katselen galluppeja puoluiden kannatusluvuista. Ainakin pääkandidaatilla pääministeripuolueeksi näyttäisi fokus olevan ihan muualla kuin kilpailukyvyn lisäämiseen tarvittavassa innovaatio- ja tuotekehitystuessa. Eikä siinä taida auttaa sen muistuttaminen että lähes kaikki nykyajan isot innovaatiot on alkujaan kehitetty (erityisesti USA:n) valtion tuella.