Kerrotaan nyt varoitukseksi kypärän käytön tärkeydestä oman kokemukseni jäljiltä. Lähdin sähkömaasturillani ennen käymättömälle Trailmapin vaativaksi määrittelemälle kiviselle ja kannokkoiselle polulle. Olin jo 12 km:n reitin viimeisellä km:llä, kun polku yllättäen haarautui, mitä ei ohjaustangon iPhonelta ajaessa pystynyt selvittämään. Pysähdyin poikittain rinteeseen selvittääkseni, kumpaa haaraa tulisi edetä.
Kuitenkin alarinteen puoleinen jalka lipesi, kun kengän alla ollut sammaleinen maanpinta yllättäen irtosi. Vierin siis pyörä jalkojeni välissä kovapintaista ja kivikkoista rinnettä alas ehkä seitsemän metriä. Pökkyräisenä ja kivulloisena sain lopulta kammettua itseni ylös - ja ajettua kilometrin maantielle, jota oli vielä 8 km kotiin. Selkäni oli punaisena kaikenlaisita kolhuista ja pakarassa kymmenen sentin verenpurkauma.
Pakko oli tietenkin raahautua keskussairaalan päivystykseen. Siellä tietokonetomografiassa selvisi, että yksi selkänikama ja yksi kylkiluu oli murtunut. Panacodia ja Burana 800:aa määrättiin kipuihin sekä kolmen kuukauden kielto nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään yläkropan kiertoliikkeitä. Liikunnoista kipujen laantumisen jälkeen sallittiin vain kävely tai sauvakävely, eikä kuntosaliile ollut mitään asiaa. Välitarkastuksessa todettiin selkänikaman luutuneen odotetusti ja lopullisen tervehtymisen vaativan noin puoli vuotta.
Vasta eilen 4,5 kuukauden jälkeen tuntui selkäkivut olevan ohi, ja pitkän tauon jälkeen suunnistin vähän pelonsekaisin tuntein salille kaipaamiini treeneihin. Puoli tuntia tein vain kevyitä sarjoja - ja sitten juoksumatolle, kun olen ollut pitkien juoksujen harrastaja aina maratoneihin asti. Alku- ja loppukävelyjen välissä varoen juoksin kuitenkin 3,5 km - eikä tuntunut edes pahalta. Eilisestä riemastuneena suunnistin tänään uudestaan salille ja juoksin eilistä nopeammin vaivattomasti 6 km. Olisin tietenkin pidemmällekin jaksanut juosta, mutta tällaisen pahan vammautumisen jälkeen ei pidä treenailla liian kuormittavasti.
Mitäs tästä kaikesta itselle tuli opetukseksi? Koskaan ei pyöräilylle pidä lähteä ilman kypärää! Sinne kauas muiden liikkujien satunnaisesti käyttämälle kiviselle polulle olisin jäänyt maatumaan, jos hyvin suojaava kypärä ei olisi ollut päässäni. Sen pystyi jo siitä päättelemään, millaisia kolhuja kypärään oli syntynyt, ei onneksi kuitenkaan kallooni
Nyt tämän selviytymistarinan kunniaksi kaivan pakastimesta kylmettymässä olleen prosecco extra dry pullon
Pyöräilyllekin aioin palata, maasturi on nastarenkaat alla jo usean kuukauden odotellut kuskin toipumista!
www.suomenurheilupyora.fi
